ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 5.9.2010

Ah, enpä voi olla ihastelematta taas tätä auringonpaisteista päivää. Olen tullut jonkin aikaa sitten treenaamasta Tuulimäen boxingsalilta ja sanomattakin on selvää, että se oli taas suuri ja kuuma nautinto. Nyt katselen edelleen tuosta ikkunasta avautuvaa näkymää parvekkeelle ja pihalle. Vieläkin nuo parvekkeen kukat ovat säilyttäneet väriloistonsa. Sehän on niinkuin tää elämänikin, joka on säilyttänyt väriloistonsa. Eikä se tarkoita todellakaan mitään ihmeellistä, mutta koen sen vain sydämessäni niin. Pienet tapahtumat, hetket menneisyyden sillan toiseen päähän, ihmiset sieltä ja niiden kohtaaminen tässä päivässä tuo sen ihmeellisen elämän värikkyyden tunteen. Olen aina sanonut on suuri rikkaus saada tutustua ihmisiin ja ystävystyä heidän kanssaan. Tänäänkin treenini jälkeen joimmme kahvia Tapiolan Waynes Coffeessa yhden sellaisen kanssa. Olemme tavanneet ensi kerran jo kymmeniä vuosia sitten. Elänneet ihan eri maailmoissa, mutta nyt olemme kohdanneet tämän perjantain kahvittelupäivän myötä uudellen. Tämä ystäväni SEPPO SUKKI on aikamoinen seikkailija ja elämän kokija. Maailma on tullut hänelle tutuksi jo nuoresta pojasta lähtien. Hän on nykyisin SUPERSONIC MOTORSPORTIN Tallipäällikkö kilpa-autoilun maailmasta. Hän on itse ajanut prototyyppejä mm. ENGLANNISSA, eri luokkia monilla radoilla ja toiminut ajokouluttajana. Hän on purjehtinut kilpaa MM-tasolla. Osallistunut FINNISH MASTERS kilpailuihin suurpujottelussa ja SUPER G:ssä, diggaa rock and rollia ja ROD STEVARTIA ja on miellyttävä seuramies. Ehkä minäkin lähden joku kerta katsomaan kuinka kilpa-autoilla ajetaan radalla. Itse en taida rattiin mennä. Tyydyn huristelemaan pienellä pörriäiselläni täällä Espoon nurkilla. Näin käytiin nyt muuallakin kuin kiristettyjen köysien mailmassa, mutta enköhän minä vielä sinnekin palaa, siis ajatuksissani sekä treenien myötä taas huomenna Tuulimäkeen!