VUODEN 2009 MERKINNÄT

20.12.09 18.36
ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA/20.12.2009 Joulunaikaa! Istuin jälleen tavanomaisessa paikassani Tapiolan Waynes Coffeessa kahvilla. Olin tullut tunti sitten treenaamasta näin ennakkoon "joulutreenini"...... 16 erän juhlatreenin. Katselin ikkunasta ulos ja nautin lumisateesta ja ihmisvilinästä, ihmisistä jouluostoksineen siinä ulkopuolella. Kuka Stockmannilta, kuka Sokokselta tulossa. Kello oli jo neljä iltapäivällä, joten pimeys oli jo saavuttanut päivän, mutta jouluvalot valaisivat tunnelmallisesti ympäristöä. Minäkin olen aina pitänyt JOULUSTA ja sen läheisyys herkistää mut tunnelmoimaan ja odottamaan jouluillallista, jolloin perhe kokoontuu yhteen, äiteineen, täteineen, siskoineen perheinensä! Se on upea hetki JOULUSSA! Tämä saa mut hiukan muistelemaan kuinka nyt tasan vuosi sitten, jouduin ottamaan vähän "lukua" ja erien ja ottelun jatkuminen ei ollut itsestään selvää. Nousin kuitenkin "kanveesilta" ja kun tänään harjoittelin 16 erän kovan ja rankan harjoitukseni, 2 erää varjoa, 8 erää säkkiä, 2 erää pistepalloa, 2 erää päärynäpalloa, 2 erää varjoa ja olin yltä päältä märkä, hiki valui noroina pitkin kasvojani, nautin tunteesta, mutta tiedän, SE ei ole itsestään selvää! Se, että olen tässä kunnossa. Nyt voin olla siitä ´kiitollinen! Niinkuin voin olla koko elämälleni, TEILLE KAIKILLE YSTÄVILLENI! Olen saannut paljon! Haluan kiittää kaikkia TEITÄ YSTÄVÄNI, TOIVOTTAA TEILLE HAUSKAA JOULUA ja HYVÄÄ sekä ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2010!!! Nyt vetäydyn JOULUTAUOLLE niin treeneistäni kuin tästä kirjoittamisestani, mutta palaan LOPPIAISEN aikaan takaisin! PITÄKÄÄ HYVÄÄ HUOLTA ITSESTÄNNE......OLETTE RAKKAITA!!!

15.12.09 19.26
ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA/15.12.2009 Tänään istuin Aleksin Cafe Ursulassa, kulmapöydässä, katsellen Aleksanterinkadun jouluvaloja. Virtanaan joulukatua käveleviä ihmisiä. Toisilla jo selvästi jouluostoksia käsissään kantaen. Lunta satelee ja on ihan talven ja joulun tuntu! JESSICA tyttöni täytti tänään 14 vuotta! CLARISSE BERGGÅRDHISTA on tullut SANOMA MAGAZINESIN toimitusjohtaja! Upea juttu! Onnittelin häntä CLIFF RICHARDIN CONGRATULATION kappaleella! Itseäni voin onnitella että tänään sain sen 60:nen treenini täyteen! Ja voin nyt sitten huomisesta lähtien keskittyä uuteen 60:nen harjoituksen sessiooni ja 960:een erään! "FLORIDAN BOYS" JONE lähetti meilin jossa KILLE PÖLLÄSEN kanssa arvatenkin seisoivat lähellä PALM BEACH BAKERSIÄ! Sitä vain jäin ihmettelemään, oliko se todellakin CAMERON DIAS joka seisoi siinä taustalla ja oliko kundien seurassa??? Tämä kysymys jäi leijumaan ilmaan? Ai kuinka kaunista ja ihanaa olikaan tänään tuolla Aleksanterinkadulla, valkoisena tuprahteleva lumisade! Jos olisin hiihtäjä, olisin todella innoissani, mutta nyrkkeilijänä, entisenäkin, olen kuitenkin enemmän lämpimän auringonpaisteen immeisiä! Mutta suomalaisena on ollut pakko sopeutua talveenkin ja oppia jollakin tavalla jopa pitämään siitä! Toisaalta, parin viikon päästä olen AURINGOSSA!!! Näin mennään kohti joulua ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA!

13.12.09 16.44
ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA/14.12.2009 Olen jälleen saapunut kotiini ja päivä on vilahtanut taas kohti iltaa. Ulkona on täysi pimeys ja se tunelma kun istuin iltapäivällä treenieni jälkeen Tapiolan Waynes Coffeessa, jossa joululaulut soivta, tavaratalot olivat auki ja ihmisjoukot liikkeellä jouluostoksien merkeissä viestittäen Joulun lähestyvän lähestymistään! Ulkona sateli silloin hiljalleen lunta joka antaisi pientä toivoa valkeasta Joulusta täällä . Se on vähän erilallaista kuin JONELLA, OSKULLA ja KILLELLÄ siellä FLORIDASSA, missä on pelkkää auringonpaistetta ja lämmintä! Mulla on kuitenkin kundeille pientä toivoa siitä, että harjoitukseni voisi saada pari erää lisää, se on ihan mahdollista! Nimittäin tänään koitin ihan vain noin kokeiluluonteisesti 16 erän harjoituksen ja ihan hyvin meni! Voitte siis olla toivekkaita että pystyisin sitten ensi vuoden puolella lisäämään eriä ja päiviä treeniviikkoon. Mutta nyt kuitenkin aion tämän tulevan viikon jtakaa samalla "lälly" linjalla 14 erän treeneillä ja vain jokatoinen päivä, pientä poikkeusta huomioimatta, niinkuin että huomenna aioin kuitenkin mennä taas treenaamaan. Eilen oltiin Muruni kanssa PEKKA HJELTIN vieraina loistavssa taikurien revyyssä Pressa-hotellissa katsomassa VARIETEE MAGIGAA ja se oli todella loistava esitys! Käytiin lisäksi syömässä kiinalaisessa sekä kahvilla STRINDBERGILLÄ sekä kävelemässä stadin illassa! Tuossa iltapäivällä ystäväni MARKO ROKKA soitteli ja oli tullut SAO PAOLOSTA BRASILIASTA ja kertoi käyneensä mm. PELE museossa. Lupasi illalla tulla kylään Matinkylään ja kertomaan enemmänkin juttua Etelä-Amerikan kiertueestaan! Tapasin yhden sympaattisimmista Rock and Roll muusikoista mitä tiedän JYRKI 69:sän tuossa Tapiolasn Stockkan käytävällä ja vaihdettiin vähän kuulumisia ja JYRKI kertoi tänä vuonna 2 kuukautta menneen matkustamiseen ja bussissa istumiseen Amerikan kiertueillaan, mutta ensi vuonna hän harkitsee mahdollista paluuta BOXINGTREENIEN pariin seuraani Tuulimäessä.....mistä sitä tietää? Toistaiseksi trenaa siis edelleen ihan yksin kenenkään liitymättä treenaamaan kanssani ja sitä on jäljellä yksi viikko ja sitten Joulu paussi ja ensi vuonna 4.1 alkaa uusi kausi, toiveikkaana, että 16 erän treenit olisivat arkipäivää? Huomenna on muuten juhlatreeni....60:nes 27.7 aloitettuani....ja sitten onkin kevään 2010 60 uutta treeniä edessä......960 erää! Toivottavsti "kundit" FLORIDASSAKIN hyväksyvät tämän? Näin kohti uutta viikoa ja tapahtumia ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA!!!!

11.12.09 19.42
ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA/14.12.2009 Heps kukkuu, kuinka päivä voikaan vilahtaa nopeasti. Aamulla lähdin ja vasta nyt, kun on jo iltapimeä, palailin kotiin! Aamuisella lähdin bussilla stadiin KAHVITTELEMAAN cafe KAPPELIIN. Ja kävelin ihan haltioituneena Espan puiston läpi, joka oli jälleeen pieniä myyntikojuja täynnä, sen toisesta päästä toiseen! Se on merkki siitä että alkaa olemaan JOULUN aika. Vain valkoinen lumi, joka peittää maan, puuttuu! Ensimmäiseksi yhdestä niistä myyntikojuista kuulin, "moi Harri" ja kävin tervehtimässä Facebook ystävääni CARITAS NURMEA, joka oli siellä myyntitehtävissä! Vähän ennen Kappelia tulee vastaan toinen Facbook ystäväni TEDDY YLÖNEN, joka oli valvomassa turvallisuuta ja järjestystä Espan puistossa, Vaihdamme muutaman sanan ja TEDDYKIN lupasi ensi vuoden puolella liittyä KAHVITTELIJOIDEN joukkoon ja tulla mukaan KAHVITTELEMAAN! Tänään Kappeliin tulivat MARKKU POUTANEN, "Keravan Kreivi" PASI TAAVITSAINEN (joka sai naiset Kappelissa silmäilemään pitkään pöytäämme) SEPPO SUKKI, PEKKA HJELT joka toi myös vieraan Pohjoisesta, taiteilija MARTTI KUMPULAISEN, JULLE JÄRVINEN pyöräillen Matinkylästä (hurja mies), TANJA "Mexico" NENONEN lähetti viestin SHANGHAISTA ja JONE "Pärrämies" KRIGSHOLM FLORIDASTA toivotellen hyvää kahvitteluhetkeä KAHVITTELIJOILLE! Iltapäivällä sieltä lähtiessäni en voinnut vastustaa Espan puistossa PORONLIHAPYÖRYKÖITÄ PAISTETUILLA PERUNOILLA annosta, jonka söin siinä ulkona! Eli olin siis myös ulkona tänään syömässä! Kävin Tapiolassa. Vein Jessica tyttöni futistreeneihinsä ja niin ELÄKELÄISEN päivä vilahti nopeasti kuin vasensuora ja siitä tulikin mieleeni, että mulla on sellainen HP BOXING TRAINING ryhmä Facebookissa, joka on lähinnä sellainen nyrkkeilyä diggaavien ryhmä, jossa ainoa fyysistä osallistumista edellyttävä, olen minä itse. Muuten se on vain lähinnä mun nyrkkeily ystäviä, mulla joskus treenamassa käynneitä ja nyrkkeilyä diggaavia, joita "keräilen" ryhmääni. Tosin ryhmään pääsyä joutuu kysymään suostumusta minulta ja sehän on aina mulle ilo ja kunnia kun joku sitä kyselee! Niinkuin tässä tänään kyseli mukaan ryhmääni ITALIALAINEN huippu ammattinyrkkeilijä PAOLO LAZZARRI sekä meidän Ex-mestari JANKKA NYHOLM! Sehän on upeata! Ja kun kerran käyn treenaamassa joka toinen päivä (toistaiseksi) aamupäivisin Tuulimäessä, niin mistä sen tietää, että vaikka joku päivä, joku muukin alkaisi siellä kanssani treenaamaan? ELÄMÄ ON YLLÄTYKSIÄ TÄYNNÄ! Huomen aamuna on taas treeniaamupäivä! 14 erää odottaa minua! JONE, OSKU ja KILLE odottavat erien ja päivien lisäämistä, malttamattomina siellä FLORIDASSA, mutta malttakaa vähän. Muistakaa minkä ikäinen olen! Antakaa vähän aika! Ehkä vuoden 2010 tuo niitä eriä ja kertoja lisää? ELÄMÄ ON YLLÄTYKSIÄ TÄYNNÄ.....ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTAKIN katsottuna!!!

09.12.09 14.42
ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA/9.12.2009 Mikä loistava fiilis! Olen jälleen palannut aamupäivä treeneistäni Tuulimäestä 14 erän harjoituksistani. Olen taivaallisen puhki! On se hyvä, että treenaan vain joka toinen päivä. Niin ehtii palautumaan taas treenikuntoon. Takaisin tullessani näin Tapiolan Terminaalissa bussia odotellessani yhden 70-luvun tyylikkäimmästä ja taitavimmista nyrkkeilijöistä, Kuopiosta kotoisin olevan HANNU KAISLAMAN. Vaihdoimme hetken kuulumisia ja Hannu näytti tyylikkäältä ja hyvä kuntoiselta. Tämä loppupäivä taitaakin mulla mennä kotona chillailessa. Facebookissa jengiä moikkailen ja vähän jotain aurinkomusiikkia sinne päivitellen. MIKKI NUORIVAARA kyseli onko ensi perjantaina KAHVITTELUA cafe KAPPELISSA? Aika kulkee näköjään nopeasti. Vielä ensi viikko tätä normaalia yksinkertaista elämää. Sitten onkin jo JOULUVIIKKO, joulukiireet ja TAPANINPÄIVÄNÄ aurinkoon, ihan todella AURINKOON! Treeneistä voin todeta että kun 27.7 aloitin taas treenaamaan, noin 20 vuoden tauon jälkeen, säännöllisesti, asetin tavoitteekseni ensimmäisen puolen vuoden aikana saada täyteen 60 boxingharjoitusta. Päästä 14 erän harjoituskuntoon. Se on toteutunut. Ainakin lähes. Sillä tänään oli 58:sas treeni ja vielä tässä on ennen JOULUA muutama treeni. Mutta se 14 erän harjoitus ei ole vielä helppo. Joten parannettavaa, tavoitteita jää näin vielä ensi kevääksikin. Se 60 harjoitusta seuraavaksi puoleksi vuodeksi on sopiva määrä, mutta erämäärään voisi yrittää saada vielä 2-4 erää lisää? Siinä olisikin seuraavan puolen vuoden treenikauden tavoitetta minulle! Aika kulkee todellakin niin nopeasti, että näin ELÄKELÄISENKIN KEHÄKULMASTA katsoen tuntuu että erätauko on lyhyt ja uusi päivä uusine kujeineen taas edessä. Jatketaan nyt kuitenkin vielä tämä vuosi loppuun ja katsotaan mitä tämän vuoden puolella vielä tuleman pitää! Terveisiä ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA!!!

08.12.09 20.55
ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA/8.12.2009 Tänään oli todellinen STADI päivä! Se alkoi kun aamupäivällä ajelin bussilla Kamppiin ja menin "konttorille" CAFE JAVAAN tapaamaan kuvanveistäjä kuuluisuutta RADEK GRYTAA, joka oli myös nyrkkeilyoppilaani joitakin vuosia sitten. Olemme tutustuneet silloin ja ystävystyneet. Oli mukava nähdä taas Radek joka yli 50 vuoden iästä huolimatta on edelleen loistavassa kunnosssa. ehkä hänen työnsäkin vaatii sitä. Kuulin että heti vuoden alusta hänellä on näyttely töistänsä stadissa Kauppahallia vastapäisessä galleriassa. Päivä on ollut tänään näin eläkeläiselle vilkas ja pitkä, mutta mennyt kyllä nopeasti. Tulin äsken STADIN SLANGIN järjestämästä tilaisuudesta HAKANIEMEN HALLISTA ja enpä olekkaan pitkään aikaan nähnyt niin paljon STADILAISIA tuttuja ja kavereita kymmenien vuosien takaa. Oli kliffaa pamlata gamloja juttuja kavereiden kanssa joille ne olivat tuttuja. Nyt kohta alkaakin Mestareiden Liigan matsi telkasta ja huomen aamupäivällä 14 erän harjoitus odottaa taas minua. Siitä ainakin JONE, OSKU ja KILLE iloitsevat......paluusta salille ja boxingin pariin! joten tässä taas ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA! BOXBOX!

07.12.09 14.19
ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA/7.12.2009 Aivan loistava fiilis! Olen tullut kotiin Tuulimäen boxinsalilta, missä treenasin 14 erän treenisessioni ja ekaa kertaa en ollut täysin puhki treenien jälkeen kahvitellessani Tapiolan Waynes Coffeessa, minne yllättäen tulivat myös, ensi MURUNI ja vähän ajan päästä ESA HEINONEN. Esahan on jo mun nuoruuden kavereita, sporttikundi, ex-uimahyppääjä, jonka kanssa yleensä maanantaisin kahvittelemmekin, mutta sovimme sen aina etukäteen ja nyt ei ollut sovittu, mutta mullehan paikka on treenien jälkeen vakio! Puhuimme tietysti Itsenäisyyspäivän juhlista ja ESAN illan KUNINGATAR oli HANNA-MARI SEPPÄLÄ ja mun MARIA GUTZENINA-RICKHARDSON. Päivä onkin taas tavanomaisen harmaa ja auringoton, joten mielikuvitus on tarpeen tälläisena päivänä. No, joka tapauksessa treenien kautta päivän harmaus poistuu tehokkaasti. Näin myös ARTSI NILSSONIN, kolminkertaisen nyrkkeilyvastustajani, kultakauppias ja superliikemies. Hän kävi moikkaamssa minua nähdessään ohi kävellessän mut kahvilan sisällä. Hyviä fiiliksiä vuosikymmenien takaa. On aina mukava nähdä ARTSIA, vaikka vain näin vilaukseltakin. Hienointa on että nuorena alkanut nyrkkeily ystävyytemme on säilynyt jo vuosikymmeniä ja olemme edelleen elämässä mukana! FACEBOOKISSA virtuaalinen maailma sykkii ja tänään olen saannut terveiset jo Espanjasta, Shanghaista sekä muutaman kotimaasta pohjoista myöten. Hauska viikonalku. Tästä on taas hyvä jatkaa. Viikonalkua kaikille, palaan taas pian!

05.12.09 8.27
ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA/5.12.2009 Lauantaiaamua. Istuskelen tässä kahvikuppi edessäni nauttien rauhallisesta aamusta. Parin tunnin päästä lähden treenaamaan. Eilen kahviteltiin jengin kansa cafe Kappelissa, tosin vain KAJ WALLIN, PEKKA HJELT ja LASSE LIEMOLA olivat paikalla. Muu niin sanotusta vakiojengistä olivat matkoilla jakaantuneena ympäri maailmaa ja toisilla työesteitä. Mutta tarinaa kulki meidän neljänkin kesken ja on aina mukava nähdä tälläisia kavereita joiden energia taso ja elämänhalu on vertaansa vailla! Torstai-illlla vierailin muutaman kuukauden tauon jälkeen Ruskiksella moikkaamassa "vanhaa" treenijengiä, jotka ovat jatkaneet kuntonyrkkeilyä siellä minun eläkkeelle vetäytymisestä huolimatta. Ja se on upeaa. Paikalla olivat HEIDI "Jab" JATILA, MARKO "Rumpali" LEHTINEN, JARKKO "Eurooppalainen pistenyrkkeilijä" LINNANMAA, JANI. PASI, ELINA, KAISA, "Juoni-Jouni" POHJALAINEN ja taisi vielä olla joku muukin. Olipa hauska nähdä että innostus boxingiin oli säilynyt ja treenit ennallaan. Aika kulkee niin kovaa vauhtia koko ajan ja päivät kuin silmänrapäys. Huomenna on kuitenkin paikallaan seisahtua nauttimaan ITSENÄISYYSPÄIVÄSTÄ! Se on aina yhtä merkittävä. Sitä päivää on syytä kunnioittaa ja muistaa myös niitä ihmisiä jotka itsensä uhraten, taistellen rintamalla rinta rinnan puolustivat maatamme ja SUOMEN ITSENÄISYYTTÄ! Se on merkittävä uroteko! Taidanpa käydä myös ISÄNI haudalla huomenna sytyttämässä kynttilän! Hyvää ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ! Palaan taas pian.

03.12.09 14.43
ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA/3.12.2009 Tänään olikin taas treeni aamupäivä ja kävin Tuulimäessä treenaamssa sen vaatimattoman 14 erän treenini ja fiilis oli ihan loistava. Itse asiassa sain ihan valtavasti lisää potkua, kun sain FLORIDASTA "kolmelta muskettisoturilta" terveiset, kun ystäväni BIG BOSS JONE KRIGSHOLM lähetti meilin eläkeläiselle ja kertoi eilen istuneensa kahden mun nyrkkeilykaverin, KILLE PÖLLÄSEN, ollaan oteltu ainakin kahdesti keskenämme ja aika monilla näytösmatsi keikoilla tanssilavoilla ympäri Suomea sekä sitten itseoikeutetun FLORIDAN EMIIRIN OSKU KANERVAN kanssa PALM BEACH BAKARYSSA juomassa kahvia ja syömässä suklaakakkupaloja (suuria) jossa oli vielä kermavaahtoa päällä. Ja olivat tarinoineet ja OLIVAT innoissaan kuullessaan treenaamisestani ja OLIVAT sitä mieltä että kun pääsen 16 erän treenivauhtiin ja kuudesti viikossa, niin minäkin voisin sitten saada sellaisen kakkupalan! Loistavaa! Tunnen jo kakkupalan maun suussani. Ikävä on ettei JONE ehdi huomenna KAHVITTELEMAAN KAPPELIIN, jossa KAHVITTELIJAT kokoontuvat taas huomenna, jo hiukan ITSENÄISEN SUOMEN KUNNIAKSI! Sain terveiset myös Oulusta entiseltä nyrkkeilyoppilaaltani KATE "BOOMBOOM BOMBERILTA, jonka moni muistaa menneiltä vuosilta kiihkeästä Televisio ottelustaan PELLIT AUKI ohjelmassa joka filmattiin silloin BOXIN CENTERISSÄ LAS VEGAS tyyliin! Tänään menen vielä käymään Ruskikselle pitämään yhdet treenit kolmelle tytölle ja moikkaamaan "vanhaa" treeniporukkaani. Joten tässä nyt jotain tästä päivästä näin ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA katsoen. Pitäkää siellä FLORIDASSA KILLE, OSKU ja JONE itsestänne hyvää huolta ja älkää syökö liikaa kakkua ja kiitos treenivinkistä ja innostamisesta......ansaitsen sen kakkupalan vielä joku päivä!

02.12.09 12.18
ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA/2.12.2009 Istun yhdessä mielipaikassani Stadin keskutassa, kahvilan toisessa kerroksessa! Edessäni on kuppi kahvia ja Tonnikala Focaccia. Katselen Stadin vilinää ja tunnen olevani kotikaupungissani. Niin tuttu. Niin rakas. Minulla on tänään vapaa päivä boxingtreeneistäni. Harjoittelenhan siis vain joka toinen päivä. Vaikka pitäisi harjoitella kuudesti viikossa. Mutta siihen en pysty. Ainakaan toistaiseksi. Joten on pakko joustaa. Ja oikeastaan, ihan todella, ei minun tarvitse treenata kuudesti viikossa, tää on vaan sellainen "läpän heitto" niinkuin nuoret tänään tapaavat sanoa. Mutta tästä tullankin aiheeseeni. Koska siis treenaan vain joka toinen päivä, niin ajattelin että minulla olisikin nyt hyvää aikaa kommentoida tätä pienimuotoista elämääni, jonka kyllä itse koen suureena seikkailuna, ihan niinkuin ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA, kun kuitenkin BOXING edelleenkin liittyy niin vahvasti viikottaiseenkin elämänrytmiini. Ja jos KANERVAN OSKU siellä FLORIDASSA edelleenkin aloittaa auringon noustessa päivänsä vilkaisemalla onko nettisivuilleni ilmestynyt mitään luettavaa, niin voisin ainakin ilahduttaa OSKUA! Tarkoituksenani ei ole aloittaa kirjoittamaan mitään pitkiä pakinaoita tai tarinoita, vaan siitä mitä ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA nyt näen ja koen. Ketä KEHÄKULMASSANI vierailee...... tästä nousee väkisin mieleeni yksi koskettavimmista tervehdyksistä minulle, kun FILOSOFIAN MESTARI ESA SAARINEN lähetti minulle yhden mestarillisista opuksistaan sanoilla....."OLEN SINUN KEHÄKULMASSASI"! Joten haluan toivottaa teidät, jotka sitä olette, tervetulleeksi KEHÄKULMAANI! Aloitetaan tällä!!!

22.11.09 10.13
SUNNUNTAI JA SIMPPELIÄ ELÄMÄ!!! Sunnuntaiaamu ja kuppi kahvia voileivän kera. Mukavan raukea olo. Aamu on hiljalleen valkenemassa. Näyttää ihan siltä että tänään olisi mahdollisuuksia valoilmiöön nimeltä aurinko! Valon kajastus tuolla horisontissa näyttää ihan siltä? Sehän tietäisi kyllä kävelylenkkiä merenrantoja pitkin Tapiolaan! Eilinen nousee mieleen ja ajatuksiini kun istuin Tapiolan töpötäydessä Waynes Coffeessa treenieni jälkeen kahvilla ja kanaleivällä. Istuin ikkunapöydän ääressä ja katselin uskomatonta vilinää siinä ulkona. Joulupukkikin käveli siitä ohi sateisessa ja harmaassa päivässä. Oli ilmeisesti joku joulujutun avajaiset menossa Tapiolassa? Pari tonttuhattuista naistakin tulee sisälle kahville. Ei kai nyt oo jo joulu? No ei, eihän se vielä ole, mutta matkkinointimyllytys alkaa tätä tulevaa joulua markkinoimaan aina vain aikaisemmin ettei se vain pääsisi unohtumaan ja sen viesti....osta....osta! Aika simppeliä! No sopii minulle hyvin koska olen päässyt nyt itse loistavasti omaan simppeliin elämänrytmiini, projektini "tee tyhjästä mielenkiintoinen elämä" on jatkunut haasteellisena kun siitä on vähennetty veilä pois työelämä ja jätetty päivät sellaisinaan ilman sen kummallisempia velvoitteita, päivät eläkeläisenä? Mutta kyllä se elämä rulaa näinkin ja on mielenkiintoista kuin mikä! Perhe ja perheen arkipäivä täyttää mielen ja sanelee päivärytmin. Aamupäivisin treenaan (tosin vain joka toinen päivä) Tuulimäen boxingsalilla treenini ja se on kuin seikkailu sinänsä. Kun aloitin 8 erän harjoitusohjelmalla, siirryin 10 ja 12 erän treeneihin ja nyt sitten jo muutaman kerran 14 erän harjoittelemiseen, niin se on kuin tutkimusmatka sisimpääni, fyysisyyteeni! Kuva menneisyydestä ja siinä tapahtuneesta harjoittelusta noin 40 vuotta sitten antaa jonkun näköisen tavoitteen mihin pyrkiä, mutta sitten tämä ikä taas ihan oman elementin siihen, ihan oman valtavan juttunsa. Sen sellaisen tunteen ja kysymyksen....MITÄ ON VIELÄ JÄLJELLÄ ENTISESTÄ ja mitä voisi vielä nykyisyydessä saavuttaa? Sehän on kuin tämän päivän elämä muutenkin. Se on vielä lukematon lehti? Se on kokematon päivä? Tunnen siihen valtavaa uteliaisuutta! Se on selvästi seikkailu joka saa mut innostumaan tästä päivästä! Katsomaan uteliaana kuinka nyt tuolla ulkona on todellakin aurinko alkanut paistamaan. Ja se saa mut tuntemaan halun lähteä kävelemään pitkin merenrantoja kautta Mellstenin Paratiisirannan Tapiolaan! Niin simppeliä, mutta niin jännittävää, kiehtovaa! Olen ihan ihmeissäni, miten voi olla näin ihmeellist? Uskallanko ajatella, olisinko onnistunut "TEE TYHJÄSTÄ MIELENKIINTOINEN ELÄMÄ" projektissani tai ainakin löytämäsä sitä! Toivotan teille kaikille muillekin kaikkea hyvää, onnellisuutta, onnistumisia, valitsemalla tiellänne, elämä antaa monia mahdollisuuksia, jokainen me voidaan pystyttää omat LEMMENKYLTTIMME! Saatan taas palata jonakin päivänä!

12.11.09 15.16
ELÄKKEELLÄ OLOA!!! Istuin iltapäivällä Tapiolan Waynes Coffeessa, yksi vakiopaikoistani, edessäni oli jättisuuri kuppi kahvia ja kanasalaatti. Olen aivan puhki! Tulin nimittäin treenaamasta Tuulimäen boxingsalilta, jossa vedin treennini, jonka teen nykyisin siis joka toinen päivä viisastuneena muutaman viikon takaisesta akillesjänteen tulehduksesta. Tietysti se tuntuu vähän lälly touhulta, treenata vain joka toinen päivä, mutta en pysty nyt parempaan. Ei, en myönnä vieläkään, että kuusi kertaa viikossa treenaamiseen, 62:den vuoden ikä olisi este, vaan olen sitä mieltä, ettei kuntoni vain kestä vielä intensiivisempää harjoittelurytmiä kuin tämä vallalla oleva. Se mikä tässä on nyt hyvä tai huono on se että olen sen verran hyvässä kunnossa että pystyn harjoittelemaan itseni ihan puhki, minkä tunnen vasta noin 40 monuuttia harjoituksen jälkeen! Tunnen näin tarvitsevani hetkeni tässä Waynes Coffeessa palutumiseen ja päivän jatkamiseen. Onpas muuten tämä marraskuu mennyt kovaa vauhtia. Kun nyt tulevana maanantaina jolloin yksi viihteen legendoista CLIFF RICHARD esiintyy HARTWALL ARENALLA niin olemme jo silloin yli marraskuun puolivälin! Tämän viikon maanantaina toinen legenda JOSE FELICIANO e3siintyi Helsingin Kulttuuritalolla ja oli loistava! En ole muuten oikein vieläkään tajunnut että olen eläkkeellä! Ja vietän eläkepäiviä! En tunne itseäni vielä niin vanhaksi vaikka hiukan tämä treenini laittaa ajattelemaan, minkä ikäinen olen? Mutta koitan ajatella ja uskoa sen mitä KARI TAPIO sanoi mulle Kulttiksella...."PIITULAINEN EI ANNA KOSKAAN PERIKSI" ja "ETTEI ME KOSKAAN LUOVUTETA".....uskomattoman hieno kaveri ja suuri taistelija tämä "KLAPPI" Eihän sitä tiedä vaikka hän tulisi vielä treenaamaamaan kanssani Tuulimäkeen, oli vähän puhetta siitä? Sen sijaan RUBEN "Hurricane" STILLERIN suhteen alan menettää uskoni, hänen piti aloittaa treenaaminen jo pari kuukautta sitten kanssani Tuulimäessä. Mutta minä jatkan testiäni ja kokeiluani, voiko 62 vuotiaana vielä kunto nousta ja tulla parempaan kuntoon? Tänään oli 46:des harjoitukseni siitä kun 27.7 tein paluun oman harjoitteluni pariin. Pari 2-3 viikon paussia on mahtunut tähän väliin, mutta kun 50 harjoitusta on tehty, niin lisään pari erää lisää ohjelmaani! Ja siksi huomenna kun olen KAHVITELLUT cafe Kappelissa "jengin" kanssa, hyppään ratikaan ja ajan Sörkan EVERLAST-myymälään tapaamaan MINNA WALTHERIA ja ostamaan EVERLAST päärynäpallon itselleni, jonka avulla lisään sitten ne pari erää harjoitusohjelmaani. Päärynäpallo pärisemään! Olenkin hiukan jo kaivannut sitä! No eipä tässä nyt muuta ihmeempää tule mieleeni, tälläistä ELÄKKEELLÄ OLOA.....SPORTTIA (boxingia) ja ROCK and ROLLIA....RAKKAUTTA ja SEXIÄ....jatketaan näillä eväillä tämä marraskuun toinenkin puiólikas ja paltaan taas asiaan kun inspiraatio kirjoittamiseen iskee....BOXBOX!!!

31.10.09 16.52
VIIHTEELLINEN KUUKAUSI EDESSÄNI!!! Kuinka tämä aika kulkeekaan nopeasti nykyään? Juuri kun olin päässyt kurinalaisen ja askeettisen elämäni alkuun joudun hylkäämään sen. Edessä on selvästi viihteellinen aikajakso! Tänään aamupäivällä kävin treenaamassa Tuulimäen boxingsalilla ja SE tuntuu hyvälle. Olen ilmeisesti selvinnyt akillesjänteeni kipeytymisestä ja pystyn nyt harjoittelemaan joka toinen päivä. Mikä tietenkin on hiukan heikosti kun ajatuksena oli kuusi kertaa viikossa treenirytmi. Mutta täytyy nyt olla tyytyväinen tähänkin. Onhan joka toinen päivä parempi kuin ei mitään! Tänään treenien jälkeen käytiin syömässä JERRIN ja JONEN kanssa Casa Maressa Lauttasaaressa, jossa minä söin taas sen paikan herkullisen kanaleivän salaatin kera. Olen tässä iltapäivällä katsoessani Arsenalin ja Tottenhamin futismatsia telkasta, kahvia juodesssani mietiskellyt samalla tätä tulevaa marraskuuta ja koko loppuvuotta, että kylläpä se tuntuu olevan viihteellinen. On konserttia, vierailuja johon liittyy ruokailua. Paha mun painonhallintaani. Perjantaisin KAHVITELLAAN nyt loppuvuoteen cafe KAPPELISSA, mikä on yksi kiinteä ja viihdyttävä asia viikossa. Aamupäivisin treenit Tuulimäen boxingsalilla, ainakin joka toinen päivä. SE viihdyttää suuresti! On joitakin "viihdyttäviä" tapamisia stadissa ja jo pelkkä stadissa käyminen on viihdyttävää. Tuntuu vain pahalta nyt hylätä kurinalainen ja askeettinen elämä, jopa ajatus siitä. Tuntuu pahalta tunnustaa, etten pysty siihen. Mutta se ei ole pelkästään mun oma syy, vaan ystävieni joiden glamourin ja säihkeen täytteinen elämä vie minut pois valitsemaltani tieltä. Tahdonvoimani ei riitä sanomaan EI......on niin paljon helpompi sanoa KYLLÄ.....joten jään nyt sitten vastahakoisesti elämään viihteellistä aikajaksoa ja toivon että löydän jossakin vaihteessa sen TIIKERINSILMÄN ja palaan ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tielle!!! Jos löydän TIIKERINSILMÄN, paluun haluamani elämänrytmin pariin palaan kertomaan siitä! Muuten toivotan teillekin HYVÄÄ ja VIIHTEELLISTÄ ELÄMÄÄ.....muistakaa että ELÄMÄ on kuitenkin LYHYT ja se menee NOPEASTI.....olen joutunut huomaamaan sen!!!

18.10.09 12.21
PALUU HARMAASEEN ELÄMÄÄN!!! Kylläpä oli mukavaa tulla taas takaisin kotiin Tukholmasta, missä olin viettänässä pientä syyslomaa perheen tyttöjen kanssa. Tukholma oli ennallaan. Aurinkoinen ja täynnä virkistävää säpinää ja ruotsalaista iloisuutta! Tuli käytyä taas monessa "kanta" kahvilassa, käveltyä tuttuja katuja ja puistoja. Syötyä monessa paikassa ja monen kilon edestä! Prinsesstårta maistuu edelleen "kuninkaalliselta" ja Hötorjetin saluthallenissa kebabit puolustaa edelleen paikkansa kebabkulinaristisen arvoasteikon kärkipäässä! Astuessani "painavammin" askelin kuin lähtiessäni, takaisin stadin maaperälle hurmaavan harmaaseen ilmastoon, häijyn kosteaan viileyteen saa se ajatukset palaamaan takasin jo yli parinviikon takaisiin harjoituksiini, jotka jouduin laittamaan tauolle akillesjänteeni kipeytymisen johdosta. Tunnen nyt muutakin kuin fyysistä painolastia ajatuksesta, että huomenna pitäisi tehdä paluu salille? Tällä aikaa kun olin poissa oli ollut se TV:n PRIIMAN pieni haastattelunikin ja sain muutamia upeita lausuntoja siitä ystäviltäni ja kiitän siitä! Nyt kuitenkin elämä jatkuu taas ilman televisio kuin muitakaan esiintymisiä, ihanan samanlaisena kurinalaisuuden ja askeettisuuden tienä kuin aikaisemminkin. Prinsesstårta on mielessäni vain unissani! Nyt siis seuraa 30:nen päivän ehdoton kurinalaisuuden ja askeettisuuden aika. Treenien ja yksityisten kahvittelujen parissa! Toivotan kaikille hyvää LOKAKUUTA! Palaan asiaan kun olen löytänyt TIIKERINMASUN tilalle jälleen TIIKERINSILMÄN ja ne muutamat kilot, jotka taas hankin Tukholman matkalla, ovat poissa! FACEBOOKISSA soi nyt sillä aikaa NANCY SINATRAN ja DEAN MARTININ kappale THINKS joka kertoo......ajattelen teitä!!! Voikaa hyvin!!!

11.10.09 20.20
IHANA PÄIVÄ!!! Päivä on muuttunut jo illaksi ja odottelen tässä parin futismatsin alkamista telkasta FC BARCELONAN peliä Espanjan La Ligasta. Aamupäivällä käveltiin MURUNI kanssa Mellstenin Paratiisirantaan kahville ja croisantille. Ja koska aurinko paistoi niin upeasti ehdotinkin että kävellään samantien Tapiolaan rantoja pitkin. Ja kuinka hyvältä se tuntuikaan! Ihan merenrantaa kävellessämme, laineiden liplatus, kaunis merellinen näkymä laivoineen, purjeveneineen, meren välkehtiessä kuin parhaana kesäpäivänä. Toppelundin kohdalla istuskelimme melkoisen tovin auringon helliessä ja silmiemme ihaillessa lumoavaa näkymää edessämme. Tämäkin taitaa olla yksi asia mihin en tunnu koskaan kyllästyväni! Westendin puolella ulkoministeri STUBB tulee vastaan kävelykeppeineen ja vahvisti näin perjantaina ARI WISKARILTA kuulemani että STUBBILLA on akillesjänne kipeytynyt BERLIININ maratoonilla. Tämä tuli oikeastaan siitä, kun kerroin ARILLE itse linkuttaaneeni pari viikkoa pystymättä kunnolla astumaan oikeata jalkaani, kun tulehdutin akillesjänteeni boxingtreeneissäni enkä uskonut että olisi pitänyt pitää tauko jo vähän aikaisemmin. Mutta niinkuin olen jo aikaisemmin sanonut, ettei tämä voi johtua iästä, ettenkö muka voisi harjoitella kuudesti viikossa niinkuin ennenkin 1960-1970 luvullakin. No, se jää nähtäväksi, kun taas kykenen palaamaan takaisin treenieni pariin, ehkäpä jo viikon päästä maanantaina? Tässä samalla tapasin TODELLISEN EX-JUOKSIJATÄHDEN PEKKA JUUTILAISEN, joka oli vaimonsa kanssa kävelemässä myös Westendin rantoja pitkin. Vaihdoimme hiukan kuulumisia ja PEKKA on yhtä tyylikäs ja charmantti kuin juoksija aikoinaan jolloin hurmasi ihmisiä stadioneilla loistavine juoksuineen! Ihailin PEKKA JUUTILAISTA silloin ja pidän hänestä TÄNÄÄN! Asustellanhan molemmat täällä Espoossa! Jatkoimme matkaamme MURUNI kanssa jaTapiolaan päästyämme olimmekin jo nälissämme ja pistäydyimme syömään Kiinalaiseen. Jotenkin tää päivä oli taas niin IHANA! Se meni vaan nopeasti kuin tuulen henkäys! Koko elämäni on tuntunut olleen kuin tuulen henkäys! Se on mennyt nopeasti. Ensi viikko on siitä mukava että lähden perheen tyttöjen kanssa muutamaksi päiväksi Tuholmaan, joka on aina yksi suosikki kaupunkejani. Siinä on monella tavalla nostalgiaa! NOSTALGIAA tulee myös ensi keskiviikkona 14.10 YLEN 1 kanavalta kello 18.30 PRIIMA nimisessä ohjelmassa. Olen jo silloin Suomesta pois matkalla Tukholmaan, mutta ehkäpä joku ystävistäni lähettää mulle tekstarin, miltä NOSTALGIA kuulosti. Itse pelkään että se on liian drammaatinen, liian tunnelmallinen, olen liian herkkä näille vanhoille jutuilleni, nyrkkeilylle, elämälle.......mutta vaikka se aurinko ei ole aina paistanut, olen kiitolinen päivistä jolloin se on paistanut ja hellinyt minua, lämmittänyt sieluani ja saannut päivän tuntumaan IHANALTA.....niinkuin TÄNÄÄNKIN!!!

05.10.09 9.30
HEI, EN OLE OLLENKAAN EPÄTOIVOINEN!!! On ihan pakko kertoa ettette olisi turhaan huolissanne että olisin EPÄTOIVOINEN tuon viimeisen tarinani johdosta, kun kerroin syksyn tulleen ja lokakuun vaihtumisesta. Auringonpaisteisten päivien katoamisesta, elämän muuttumisesta harmaaksi ja värittömäksi! Olin kyllä ihan oikeasti 15 minuuttia EPÄTOIVOINEN, eli koko sen ajan kun kirjoitin juttuni! Olen nyt saannut useita osaanottavia viestejä sen johdosta ja "PÄRRÄMIES" JONE KRIGSHOLM tarjoutui heti viime perjantain KAHVITTELIJOIDEN tilaisuuden jälkeen kyyditsemään mut lentokentälle ja laittamaan mut ensimmäiseen lentoon, joka lentäisi sinne aurinkoon ja lämpimään, EMIIRI OSKU KANERVAN maailmaan FLORIDAN aurinkorannikolle häikäisevien kaunotarten maailmaan! POHJOLAN ROCKY PEKKA JAATINEN koitti lohduttaa minua kirjoittamalla todelisesta arktisesta maailmasta lainaten jonkun saksalaiskenraalin sanomaakin asiasta ja lausui minulle toivonkipinän......HARRI, saatat vielä joskus palata aurinkoiseen ja glamourin täyttämään elämään, kun vain uskot siihen! Tämä kaikki tietysti värähdytti minua, joten minun on pakko nyt vakuuttaa teitä kaikkia, että kaikesta huolimatta olen kuitenkin TOIVEKAS ja RAKASTAN harmautta, auringottomuutta, sateella ja kylmässä viimassa kävelemistä, ilman musiikkia kuunellen vain tuulen ujellusta ja sateen ropinaa! RAKASTAN SITÄ!!! Tosin en nyt pysty kävelemään, kun kipeytin akillesjänteeni treeneissäni ja koitan nyt vakuuttaa itselleni, ettei se liity ikääni, etten muka pystyisi harjoittelemaan kuudesti viikossa ilman että paikat kipeytyvät? En voi uskoa sitä! Mutta yhtä kaikki, tämä kaikki saa vain tuntemaan TOIVOA, toivoa siitä että KEVÄT ja KESÄ taas joskus koittaa. Se vahvistaa ELÄMÄNHALUA, antaa TAISTELUHALUA! Ja eihän tämä jakso kestäkkään kuin muutaman kuukauden? MITÄ SE NYT ON? Onneksi kerran viikossa KAHVITTELEMME perjantaisin CAFE ESPLANADILLA jolloin AURINKOISIA ja POSITIIVISIA ystäviäni vierailee paikalla! Viimeksi LYLY RAJALA toi parlamenttaalista arvokkuutta paikalle ja LASSE LIEMOLAN ikuinen positiivisuus ja energisyys antaa aina toivoa värikkäämmästä elämästä STADIN SLANGIN sävyttämänä! Tämä kaikki voittaa HARMAUDEN, VÄRITTÖMYYDEN ja kun SEPPO SUKKIKIN perjantasin vie meidät hetkeksi kilpa-autoilijan maailmaan, KAJ WALLIN ja "Vantaan Kreivi" TAPSA NIKKANEN ovat kuin rokkarit 60-luvun TUKHOLMASTA hienoine nahkatakkineen ja tarinoineen! Muutenkin KAHVITTELIJOIDEN perjantaitilaisuus on aina arvaamaton, koska koskaan ei tiedä kuka kävelee rappusia alas "JAZZ-cabinettiin" ja istuu pianon taakse ja alkaa viihdyttää meitä paikalla olevia? Tämä perjantaipäivä syrjäyttää kerran viikossa tämän normaalin IHANAN, ja RAKASTAMANI HARMAUDEN ja VÄRITTÖMYYDEN. Mutta se on hyvä, sillä muuten en voisi nauttia niin suuresti kuin nautinkin tästä harmasta ja värittömästä elämästäni. Nytkin tuossa aamu TV:ssä kerrotaan, jatkuvaa sadetta, auringottomuutta, jopa räntäsadetta tulossa!!! Kuulostaa IHANALTA!!! Jään nyt nauttimaan tästä kaikesta, rakastan sitä, ÄLKÄÄ OLKO HUOLISSANNE EPÄTOIVOISUUDESTA.....OLEN TOIVEIKAS....VAIN MUUTAMA KUUKAUSI....MITÄ SE NYT ON????

01.10.09 21.03
VUODEN EPÄUSKOTTAVIN PÄIVÄ!!! Tänään kun on lokakuun ensimmäinen päivä, on se mulle vuoden epäuskottavin päivä, yleensäkin! Eikä se johdu nyt suinkaan Vanhasen ja muiden politiikkojen ympärillä pyörivästä epäuskoisuuden ilmapiiristä! Mulle nimittäin tämä lokuun ensimmäinen päivä on lähtölaukaus sille että lumi, pakkanen, kylmä ja pimeys on matkalla tänne Etelä-Espooseenkin. Olet saattanut vielä tänään hetken istua, niinkuin minä, hetken rannassa katsellen auringossa kimaltelevaa merta. Kuunnellen ELVIKSEN Blue Hawaii kappaletta nappikuulokkeista. Mutta en ole voinut olla tuntematta jo sitä kylmää viimaa mereltä joka pureutui vaatteiden läpi luihin ja ytimiin! Epätoivoinen ajatus koitti puskea läpi kylmästä huurtuneiden aivojeni ja kohmettuneeseen mieleeni.....HAWAIJIN MARATOONI.....ajattelin epätoivoissani mieleeni tullutta HAWAIN PRINSSIÄ, SURFFILAUTAILUN MONITAITURIA, MARATOONARI ARI WISKARIA, milloin se HAWAIJIN MARATOONI olikaan? Hänhän on tarjonnut minulle mahdollisuutta liittyä hänen huoltojoukoihinsa sekä hänen hoviinsa seuraaviin HAWAIJIN MARATOONIIN, ah HAWAII, hienohiekkaiset uimarannat, hula hula vanteiset kaunottaret....maratooni houkuttelee! Tuntuu niin lohduttavalta ajatus tälläisenä päivänä, jolloin tietää arktisen aikajakson alkavan ja saapuvan myös Etelä-Espooseen! En voi olla miettimättä miten tuo POHJOLAN ROCKY, kirjallisuuden JERRY LEE LEVIS, PEKKA JAATINEN selviää siellä ROVANIEMELLÄ talvesta toiseen? Nytkin sinne on tainnut jo tulla ensilumi? Joudun keräämään kaiken tahdonvoimani pystyäkseni välttymään vaipumasta täydelliseen epätoivoon tulevista arktisista koettelemuksista. Hämärää, pimeää, sateista, viiltävää kylmyyttä, tuuli joka jähmettää hymynikin pois kasvoiltani! Itseasiassa tämä lokakuu onkin se vaikein kuukausi, koska tämän tulevan ymmärtäminen ja hyväksyminen päivien pimetessä ja kylmetessä, sateisten päivien kastellessa jopa aurinkoiset unelmani!!! KANERVAN OSKU tuo FLORIDAN EMIIRI siellä lämpimässä FLORIDASSA nousee myös jälleen mieleeni. Oi kuinka hyvä siellä olisikaan nyt olla, nyt juuri, tänä päivänä! Istua rannalla mutustelemassa BANANA SPLITIÄ, juomassa CAPUTZINOA katsellen ohi hölkkääviä PALM BEACHIN kaunottaria, mistä EMIIRI on niin monin sanoin mulle kertonut. Tunnen hiukan lämpeneväni ja saan selvästi lohtua tähän epätoivoiseen päivään! Jään nyt taistelemaan selviytyäkseni tästä lokakuusta. En uskalla edes ajatella pitemälle, sillä romahdan varmasti jos sen teen......hyvää ja taistelunhaluista lokakuuta kaikille!!!

27.09.09 14.21
NYRKKEILYN DRAMAATTISUUS JA UPEUS!!! Sunnuntaipäivän rauhaisa olotila vallitsee Tapiolan Heikintorilla kun odottelen että Waynes Coffee avautuu ja samalla tapaan ystäväni SAXBERGIN sunnuntain boxingkahvin merkeissä. Olen nimittäin tullut aamutreeneistäni Tuulimäen boxingsalilta, jossa harjoittelin 12:sta erän harjoituksen saaden itseni hikoiltua läpimäräksi ja tuntien sitä nyrkkeilyn iloa ja fiilistä, jota laji minulle tuo. En voi tietenkään olla ajattelematta nuorta nyrkkeilykaveriani AMIN ASIKAISTA ja olla tuntematta surua tappiosta, jonka hän koki EM-ottelussaan Manchesterissä nyt viime perjantai illalla. Se tappio on aina kova paikka nyrkkeilijälle joka haluaa olla voittaja. Olla MESTARI! Sitä AMIN ASIKAINEN on ja sen hän on todistanut jo aikaisemmin. Ja niinkuin nytkin, se MESTARIN asenne, lattiaanlyönneistä huolimatta ei taipunut, ei luovuttanut, vaan olisi halunnut jatkaa taistelua, mutta kehätuomari katsoi parhaaksi keskeyttää ottelun! AMIN ASIKAINEN on upea kaveri, sympaattinen, ystävällinen ja kohtelias. Herrasmies joka on eduksi nyrkkeilylle. Nyt tietenkin ilmaan jää leijumaan kysymys, jatkaako vai lopettaako AMIN uransa kiristettyjen köysien sisäpuolella? Sen päättävät valmentajansa PEKKA MÄKI ja AMIN yhdessä. Ja olkoon se mikä tahansa toivon AMINILLE hyviä ja onnellisia päiviä elämässään. Toivoisin kuitenkin, että tämä olisi ollut viimeinen kerta, kun MESTARIN tarvitsisi kokea "nöyryytystä" kanveesilla lukua ottaen. Nyrkkeily on upea laji, niin dramaattinen ja kova, meille itsekullekin niin entisille kuin nykyisille "kehätyöläisille"! Ainakin mulle se on ollut aina osa minua. Kaikkine kokemuksineen. Mutta rakkaus siihen, se on säilynyt ja sen tunsin taas tänään säkkiä lyödessäni. Se tunne ei ole mihinkään hävinnyt. Olen nyt harjoitellut tasan kaksi kuukautta aloittaessani 27.7, 20:nen vuoden kuntonyrkkeilyn ohjaamisen jälleen oman treenaamiseni. Ja olen saannut taakseni 30 harjoitusta, josta missasin 3 viikkoa tyräleikkaukseni takia. Niinpä nyt lähdenkin seuraavaan kahden kuukauden periodiin innolla ja odotan saavani ainakin 40 harjoitusta tehtyä sen aikana. Samalla testaan 62 vuotiaana, vieläkö kuntoni nousee treenaamalla? Muutenkin lokakuu vaikuttaa mielenkiintoiselta, niinkuin elämä nyt yleensäkin tässä iässä. Jään nyt seuraamaan ja kokemaan sitä, minkälaisena se eteeni aukeaa? 14.10 voitte avata televison kello 18.30 TV 1 ja PRIIMA ohjelma lähettää pienen haastattelun minusta ja siinä on BOXING kyllä vahvasti myös mukana. Itse lähden sinä päivänä pienelle matkalle, mutta pysykää te kanavalla, niinkuin sanotaan! Minä palaan tälle "kanavalle" taas jonakin sopivana päivänä lokakuun aikana! Voikaa kaikki hyvin!

21.09.09 15.44
OLEMATTOMAN VIIKONALKU!!! Aamupäivällä istuin Tapiolan Waynes Coffeessa treenieni jälkeen kahvilla ja istuin ikkunapöydässä katsellen ulkona käveleviä ihmisiä. Tämä hyvältä tuntuva ja hiljaa mateleva aika, jossa kaikki tuntuu pysähtyneen hiljaiseen odottavaan olotilaan, sopii treenien raukeuttamalle mielelleni loistavasti! Funtsin kuinka hyvin mulle sopiikaan nyt tämä meneillään oleva elämänrytmi. Olen päässyt hyvään treenirytmiin ja aamupäivän harjoitus tyhjentää mieleni elämään vain tätä hetkeä, tätä päivää! Rakastan vaatimatonta ja huomaamatonta elämää jossa voin keskittyä täysin olemassa oleviin päivään. Sen pieniin arkirutiineihin. Tuntemaan kuinka elämä sykähtelee päivän tapahtumien kautta. Ilman suurta merkityksellisyyttä. Tämä ikä ja se että olen eläkeläinen on poistanut mielestäni kokonaan että olisi pyrittävä johonkin, saatava jotain aikaa? Oltava merkityksellinen ja menestyvä. Nyt voin kaikella tyytyväisyydellä olla täysin olematon! Täysin merkityksetön! Kuitenkin itse tunnen päivän merkityksen ja olevaisuuden! Elämme ihmeellistä aikaa kun seurailen tiedotusvälineitä ja kuuntelen tarinoita tutuilta ja ystäviltä. Tuntuu kuin yhden olemassaolon mitta olisi medianäkyvyys ja siinä vakuuteltu elämänhallinta ja menestyneisyys, jotka tuntuvat nyt kerta toisensa jälkeen saavan paradoksaaleja ilmiöitä aikaan kuin kaikki vakuuteltu kääntyy toisinpäin mitä on mediassa tuotu esiin? Poliittinen elämä ja poliitikot ovat menettämässä uskottavuutensa! Ja kun uusi levy, kiertue, näytelmä tai kirja on tulossa, joudutaan muistelemaan vuosikymmenien takaisia asioita mediassa tai kertomaan kuinka lähellä elämän päättyminen on ollut masentuneisuuksien tai sairauksien myötä? Kuitenkin on olemassa todellista hätää aivan liian paljon tässä ajassa. Epätietoisuutta huomisesta, jota ei voi olla tiedostamatta. On pakko todeta vaikka oma elämä on nyt pientä ja olematonta niin elämä omaa valtavaa suuruutta niin monella alueella! Ihmeellistä tämä elämä vaikka olisit kuinka olematon? Olen aina kummastellut tätä elämän menoa. Sen ihmeellisyyttä. Nyt kun viikko taas alkaa ja istun iltapäivää aurinkoisella partsillamme, kuppi kahvia edessäni, jatkan funtsimista.....ihanaa olla kuitenkin mukana tässä elämän suuruudessa, sen monitahoisessa sykkeessä ja vaikka olisin kuinka olematon tunnen olevani oleellisesti mukana päivässä, tässäkin päivässä ja tunnen kiehtovuutta huomiseen, koko viikkoon, seuraavaan ja seuraaviin kuukausiin, ehkäpä vuosiinkin......ELÄMÄ EI OLE AINAKAAN OLEMATONTA!!!!

13.09.09 15.03
SENTIMENTAL ME!!! On aivan ihana syyskuinen sunnuntai. Istun partsillamme, katson kuinka kukat vielä kukkivat iloisen värikkäinä ympärilläni. ELVIS laulaa kappaletta SENTIMENTAL ME. Hain juuri kupin kahvia keittiöstä ja olen aamupäivällä ollut taas treenaamssa BOXINGIA Tuulimäen boxingsalilla. Sain jälleen yksityissalin, ilman että ketään muita oli treenaamssa. Uppouduin jälleeen ties monennenko tuhannen kerran siihen omaan maailmaani jonka nyrkkeily on minulle tuonnut. Ehkä se ei ole mitään ihmeellistä vaan se tunne on mun mielessäni ja sydämessäni ja minulle se on erittäin merkittävää. Olen ilmeisesti ja parantumattomasti niinkuin ELVIS laulaa SENTIMENTAALINEN MINÄ ja elän edelleen tunteita, tapahtumia kymmenien vuosien ajalta mielessäni. Rakastan tätä uskomatonta yksinkertaisuutta minkä nyrkkeilytreenini tuo minulle. Aamupäivä treenini täyttää aamupäivän ja antaa merkityksen iltapäivälle......olen tehnyt sen taas tänään! ELVIKSEN kappale SHE WEARS MY RING alkaa soimaan ja sekin on yksi hienoimpia kappaleita mistä olen aina pitänyt. Aurinko hyväilee minua kietoen mut lämpimään syleilyynsä. Elämäkin on syleillyt minua usein ja tunnen siitä aina vain suurempaa kiitollisuutta tänä päivänä. Tunnen sen lämmön sisälläni. En uskalla enään toivoa mitään enempää elämältä vaan olen tyytyväinen tähän hetkeen ja tämän hetken kauneuteen. SENTIMENTAALINEN minäni on selvästi taas vallalla. Ihmeellistä tämä elämä, niin paljon kun mulla on ollut säpinää ja jännitystä elämässäni rakastan yli kaiken tätä hiljaisuutta, auringon paistetta, kukkien kauneutta, ELVIKSEN laulu vaihtuu kappaleesee THE WONDER OF YOU.....En tiedä mitä sanoisin, mulla on vain niin hyvä olla, olen onnellinen omalla yksinkertaisella tavallani, musta tuntuu että mulle tapahtuukin koko ajan jotain, pieniä, pienen pieniä asioita joista olen onnellinen. Oikeastaan ne on niin pieniä asioita ettei niistä ole kerrottavaksi, enpä tiedä onko minulla oikeastaan mitään kerrottavaakaan kenellekkään? Elämäni on vain tälläista, pienimuotoista, jonka suuruuden aistin vain minä itse ja SENTIMENTAALINEN MINÄNI! Toivotan kuitenkin kaikille taas hyvää viikonalkua, hyvää syyskuun jatkoa, onnellista elämää. Minä palaan ehkä taas jonakin päivänä?

06.09.09 9.47
PALUU KURINALAISUUDEN JA ASKEETTISUUDEN TIELLE!!! Istun sunnuntaiaamua katsellen televisiosta eilistä Suomen jalkapallomatsia, katson myös ulos ikkunasta ja näen harmaata! Voi kauhistus, EI AURINKOA! OSKU KANERVA ja FLORIDA nousee mieleeni. Näen OSKUN kävelemässä PALM BEACHILLA olevaan leipomo kahvilaan, istumaan siihen ulos aurinkoon, edessään höyryävä kuppi kahvia ja mahdottoman iso viineri kaikilla sörssleillä. OSKU on onnenpoika! Lisäksi tätä aurinkokaipuuta lisää tietysti eilisen muisto KREIKKALAISESTA ILLASTA Helsingin Savoy teatterissa jossa kreikkaliset rakkaus ja rantalaulut veivät mut moneen kertaan kävelemään pitkin RHODOKSEN rantoja turkoosin värisen meren äärelle. Ah, tämä on kuin kääntäisi puukkoa haavassa! Vielä se täytyy sanoa eilisestä että ilta oli hieno ja ihailen LASSE LIEMOLAN energiaa sekä OSSI AHLAPURON charmia, "äijät" ovat edelleen voimissaan. No nyt siis katson ikkunasta ulos ja näen harmaata......HARMAATA! Toisaalta se sopii nyt mainiosti seuraavien viikkojen ajattelemaani jaksoon. Vain hyvin yksinkertaista elämää. BOXINGTREENIT aamupäivisin TUULIMÄEN salilla. Iltapäivisin pieniä vierailuja stadiin tutustumaan syksyn kahvilakulttuuriin kahviloiden sisäpuolella. Ei enään terasseille, niinkuin OSKU FLORIDASSA...AI taas se nousi mieleen, AURINKO ja lämpimät päivät. Se on nyt kerta kaikkiaan unohdettava. On hyväksyttävä HARMAUS ja YKSINKERTAINEN HARMAA ELÄMÄ! Ei enään julkkisbailuja yökerhoissa ja trendiravintoloissa. Pystyisin ehkä tämän helposti toteuttamaan, mutta ystävieni GLAMOURIN täyttämä elämä, heidän valtava energisyytensä, elämä HOLLYWOOD tyyppisessä maailmassa on mun suurin riski, heistä joku saattaa taas "repiä" mut mukaan täältä luonolliselta YKSINKERTAISUUDEN ja ASKETTISUUDEN tieltäni jolla ei muuten tapahtuisi mitään. Olisi rauhallista ja hiljaista kuin huopatossutehtaalla niinkuin on tapana sanoa. Mutta pelkään todellakin että joku kutsuu, soittaa, lähettää meilin ja en pysty vastustamaan kiusausta? Saattaa olla että pelkään turhan ennenaikaisesti tulevaa vaan saankin paneutua valisemaani ASKEETTISUUDEN ja KURINALISUUDEN tielleni kaikessa rauhassa eikä mua muista kukaan....ei niin yhtään kukaan! Ah, kuinka elämässä voikaan olla ihania UNELMIA....niinkuin tässäkin edellä, niinkuin RAKKAUS.....niinkuin ELÄMÄ jota saa ELÄÄ....vaikka se olisi HARMAA ja YKSINKERTAINENKIN.....jäänkin nyt jännityksellä odottamaan tulevaa viikkoa ja yksinkertaistan FACEBOOK profiilisivunikin YKSINKERTAISEKSI ja MUSIIKITTOMAKSI, tai ehkä voisin laittaa yhden kappaleen.....ISOKYNÄN.....SITÄHÄN SE KAIKKI ON......RAKKAUTTA, RAKKAUTTA VAAN......Hyvää alkavaa viikkoa ja GLAMOURIA ja SYKETTÄ sekä HAUSKOJA päiviä teille kaikille!!!

31.08.09 8.26
TERVETULOA SYYSKUU!!! Syyskuun ensimmäisessä päivässä on aina jotain ainutlaatuista, neitsellistä. Aloittaahan se taas uuden kauden, syksyn, joka ei tunnu ollenkaan niin pahalta kun takana on aurinkoinen ja hieno kesä! Tosin terassikausi loppuu ja joudun siirtymään ´"ulkoruokinnasta" sisäpuolelle. Mutta sekään ei nyt tässä vaiheessa haittaa. Stadin kahvilat ovat uskomattoman viihtyisiä ja sykkeelisiä nykyään sekä suosittuja! Minäkin löydän varmasti taas omat suosikkipaikkani, tai oikeastaan nehän on mulla jo olemassa. Tänään syyskauden ensimmäinen kahvitteluni tapahtuu Ison Omenan cafe PREZZOSSA jossa tapaamme nuoruuden kaverini, ex-uimahyppääjän liikunnan ammattilaisen ESA HEINOSEN kanssa syyskauden avauksen merkissä ja kuulemme toisiltamme menneen kesän kuulumiset! Keskiviikkona PRESSA hotelli avaa jonkun uuden viihdekeskuksen, jonne LASSE NORRES , koka hoitaa paikan tilaisuuden markkinoinnin on kutsunut minutkin. Ja sehän on hyvä. Pysyn näin ajantasalla missä mennään näissä uusissa paikoissa. Torstaina vierailen YLEN ISOSSA PAJASSA tapaamssa MARJO LUNDVALLIA ja pääsen katsomaan kesän alussa taltioidun pienen haastatteluni, joka tulee ulos kuulemma 14.10 PRIIMA nimisessä ohjelmassa. Perjantaina KAHVITELLAAN cafe ESPLANADILLA monien ystävieni kanssa ja lauantaina vietetään KREIKKALAISTA iltaa SAVOY TEATTERISSA muutaman hyvin läheisen ystäväni kansss. Eli siirtyminen ulkomaailmasta sisäpuolelle ja viihde-elämän pyörteisiin tapahtuu aika vaivattomasti. Voi kyllä olla että haikeus aurinkopäiviin biitsillä yllättää vielä tämän viikon aikana, mutta täytyy yrittää ymmärtää tämä tosiasia.....NYT ON SYKSY!!! Olen myös antanut itselleni päivämäärän 7.9 paluulle boxingtreenieni pariin TUULIMÄEN boxingsalille, odotan sitä malttamattomana. Tosin joudun aloittamaan sen kevyenlaisesti tämän pienen leikkausoperationi jälkeen, mutta onhan minulla aikaa nyt sitten pikkuhiljaa taas kuntoutua normaaliin treenikuntooni. Ai että tuntuu hyvältä syksyn tulo, niinkuin oikeastaan kaikki. Tulee aina mieleeni ajatus.....VÄHÄNKIN VOI JOSKUS OLLA PALJON, JA SE VOI TUNTUA SUURELTA.....NIINKUIN TÄMÄ ELÄMÄ MEIILE ITSEKULLEKIN ON SUURTA......JO SE ETTÄ SAA ELÄÄ!!!

25.08.09 15.39
KIRJOITTAMATON SIVU/3 Tänään aamupäivällä ensin katsottuani aamu-tv:n ja Studio 55 lähetykset, puhuttuani MURUNI kanssa joka on mökillä äitinsä kanssa. Torjuakseni päivän tylsyyttä lähdin bussilla stadiin. Ja stadissa niinkuin jokainen stadilainen tietää ei ole koskaan tylsää, vaikkei tapahtuisi mitään! Siellä voit mennä terasille istumaan, niinkuin nyt tänään, auringonpaisteiselle terasiile ja nauttia stadin sykkeestä ja sen kiihkeästä rytmistä! Varsinkin jos istut CAFE JAVAN terassilla. Olet keskellä stadin sykkivää sydäntä! Juon kahvin croisantin kera ja mielessäni soi BEATLESIEN AND I LOVE HERE kappale joka saa mut ajattelemaan että tänään sain uuden FACEBOOK ystävän ANGELA REPOSESTA!!! Hän myös rakastaa BEATLESIA! Menimme ANGELAN kanssa kerran yhtä matkaa LONTOOSEEN! Minä esiintymään ROYAL ALBERT HALLIIN (mikä kyllä meni ihan poskelleen tai sanoisinko kanveesille), mutta ANGELA jäi mieleeni niinkuin myös BEATLES on jäännyt! Elettiin silloin vuotta 1970. Se mikä myös tässä stadissa on mukavaa, kun tulet terassille, ei yllensä mene kauankaan kun joku tuttu istahtaa samaan pöytään, niinkuin tänäänkin, tämä kuuluisa TERASSITUTKIJA, TEUVO TERASSITUOLI liittyi seuraani tarinoimaan. Hän oli sitä mieltä että tämä CAFE JAVA on stadin paras paikka! Paikka jossa on sykettä ja nuorten ihmisten impulsiivisuutta! Jonka editse kulkevat upeimmat naiset (Teuvo on poikamies). Ratikat, autot, ihmisvirta. Pidät ikäänkuin stadin sykkivää sydäntä kädessäsi! Sydämestä puhuen, ystäväni TEUVO TERASSITUOLI joka tuntuu tuntevan ihmisiä laajalti läpi Suomen, tiesi mainita minulle, tietäen minun kuuluvan POHJOLAN ROCKYN, tuon kirjallisuuden JERRY LEE LEWIKSEN PEKKA JAATISEN ystäväpiiriin, että siellä ROVANIEMELLÄ sydän sykkii uutta tunnetta, mutta ei kuitenkaan kertonut enempää, vaikka tuntui tietävän enemmänkin tästä POHJOLAN ROCKYN sydämmen lyönneistä! TEUVO oli myös tavannut tämän TV-virtuoosin ja sanataiteilijan RUBEN "Hurricane" STILLERIN joka oli valoittanut KÄMPIN GALLERIASSA harkitsevansa paluuta boxingin pariin treenaamaan jonkun eläkeläisen kanssa yhdessä! Sitten TEUVO keroi todellisen inside jutun, kiihkeästä romanssista kahden stadilaisen välillä! Mutta koska nämä stadilaiset ovat elokuvamaailmasta on parempi jättää se tarkemmin kertomatta ja tyytyä siihen että elämäkin on kuin elokuvaa! Sehän on aina osittain fiktiota, osittain tositarinaa, osittain mielikuvitusta. Ota nyt sitten selvää tästäkään tarinasta! Mun on kuitenkin nyt aika lähteäja hyvästelen ystäväni TEUVO TERASSITUOLIN toivottaen hyvää tulevaa syyskuuta. Ehkä me taas tapaamme jollakin terasilla ja minä ehkä palaan taas juttuineni jonain päivänä!!!

23.08.09 11.42
KIRJOITTAMATON SIVU/2 Sunnuntai lähenee puoltapäivää ja ulkona on tasaisen harmaa päivä. Se tuntuu tietenkin hiukan kaihoisalta eilisen aurinkoisen terassi täyteisen päivän jälkeen. Aloitin sen eilen cafe CARUSELLIN terassilla tapaamalla jo aamupäivällä SAXBERGIN oikeastaan pitkästä aikaa ja oli hyvin antoisaa tarinoida tämän BOB MARLEYN musiikista pitävän ystäväni kanssa. Käytiin elämänkulkua läpi monella tavalla, minä vähän vanhemman ja SAXBERG 48v. silmin. Sieltä hän ajoi mut kaupunkiin hienolla special mallisella italialaisella urheiluautollaan ja tapasimme MURUNI kanssa syöden salaatin cafe ESPLANADISSA ja joimme kahvit yhdessä mielipaikassani, RUOTSALAISEN TEATTERIN terassilla, kuumassa ja upeassa auringonpaisteessa. Ilta menikin sitten yleisurheilun parissa, vaikka olisi ollut BOXING NIGHT ammattinyrkkeilyilta CIRCUKSESSA (Mehdin uusi ravintola Kampissa), mutta en ollut nyt innostunut sinne menemään, sillä enhän ole ottelukunnossa, heh, heh! Niin, olen siis edelleen toipilaana ja mukavaa kyllä, tunnun toipuvan päivä päivältä taas parempaan kuntoon. Joten treenisessioni jatkuminen häämöittää mielessäni, ehkä parin viikon päästä? Muuten viikko menikin lähinnä toipumisen merkeissä ja sen kehitystä tarkkaillen. Perjantaina kahviteltiin kavereiden kanssa Cafe ESPLANADILLA, mutta mitään ihmeempää ei tämä mennyt viikko jättänyt "käteen"! Nyt kun tätä kirjoittelen näen että taivas on aukeamassa, auringonpaiste on palannut, on kai minunkin aika lähteä stadille kahville jonnekin terassille ja valmistautua uuteen viikkoon! Hyvää alkavaa viikkoa teillekin!

19.08.09 13.00
KIRJOITTAMATON SIVU/1 Olen "köpötellyt" tänään aamupäivällä Ison Omenan Waynes Coffeen kahville. Aurinko paistaa ja on syyskesäinen päivä. Tunnen rauhallista onnellisuutta juodessani kahvia croisantin kera. "Käväisin" maanantaina tyräleikkauksessa Jorvin sairaalassa päiväkirurgisessa toimenpiteessä. Kaikki tuntuu menneen hyvin ja reilusti yli kymmenen vuotta ollut vaivani olisi nyt sitten korjattu. Viime sunnuntaina kävin treenaamassa 27.7 aloittamassani kuntonyrkkeilysessioni 15:sta treenini. Joka nyt saa pienen paussin ja uskaltaisin ajatella syyskuussa jonakin päivänä taas tekeväni paluun boxingin pariin! Nyt "köpötellään" varovasti ja istuskellaan terasseilla kahvilla syysauringossa. Tää päivä on samalla syksyn avaus. Mulla on edessäni täysin avoin ja tyhjä "kirja", josta puuttuu nyt ajatukset mitä syksy tuo tulessaan? Mitä tapahtuu ja keitä tapaan? Tää on tavattoman mielenkiintoista! Mun projektini "TEE TYHJÄSTÄ MIELENKIINTOINEN ELÄMÄ" on nyt taas edessäni kirjoittamattomana sivuna. On olemassa arkipäivä. Perhe ja ystävät! Siinä on tietenkin runko joka antaa ja täyttää tätä elämän arkipäivää ja saa sen tuntumaan tarkoituksenmukaiselta. Mutta sitten, Harri Piitulainen 62v. - elämässä edelleen mukana....eläkeläisenä? Mitä se voisi tuoda ja antaa.....mahdollisuuksia, haaveita, unelmia? Löytyisikö vielä jotain tavoiteltavaakin? Lähden nyt seuraamaan tätä vaihetta elämää. Uteliaana, suurella kiinnostuksella, täyttämään näitä sivuja tapahtumilla ja tapaamisilla. Tunnen tätä ajatellessani ettei mulla ole mitään ihmeellisimpiä toiveita, unelmia ja tavoitteita tulevien päivien suhteen! Katson taivasta, poutapilviä, aurinkoa, autoja joita siinä ajaa editseni. Tuntuu nyt hienolta. Jo tämä tunne, olen edelleen elämässä mukana, mikä ei ole itsestään selvä asia, antaa mulle riemastuttavan tunteen....taidanpa hakea santsikupin kahvia....hmm sehän on niinkuin tämän elämänkin kanssa.....taidan haluta santsiannoksen ELÄMÄÄ!!!

09.08.09 14.46
NYRKKEILY ON KAIKKI!!! En voinut millään olla pistäytymättä täällä VIRTUAL BOXINGSTARIN sivulla kertomassa kuinka tänään 27.7 alkaneen treenisessioni 12:ta treeiaamu on nyt takana. Ja se tunne, kun aamuisin olen mennyt TUULIMÄEN salille, ei sillä yleensä ole ollut ketään, joskus pari nuorta kaveria nostelemassa puntteja tai ikäiseni "ukko" myös painojen äärellä! Mutta KEHÄ, se on yksin mun, ja jo ensimmäiset vartjonyrkkeilyerät vievät mut maailmaan jonka tunnen olevan vain mun. On ihana työskennellä, liikkua kehässä, vasen suora etsii ajatuksissa koko ajan vastustajan kasvoja, oikea suora räjähtää väliilä vasemman perään. Väistöjä, vasen koukku, vasen, vasen, vasen oiikea......tunnen kuinka hikipisarat alkavat virtaamaan pitkin kasvojani....on aika siirtyä säkin pariin.....olen jo täysin maailmassa kossa ei ole muita, vain minä ja säkki....nopeutta, kovuutta, kestävyyttä, rajojen hakemista, erä erältä, tunnen kuinka nyrkkeilen sillä rajalla että uupumus koettelee.....niinhän se on ollut aina....minimi ja maximi.....se on sama asia! Siirryn jo hiukan uupuneena INGOPALLON (se oli INGO-pallo 60-luvulla) nykyään sitä sanotaan pistepalloksi) pariin, vasen, vasen, terävästi, räjähtävästi, se on loistva pallo sen harjoittamiseen, muutama erä ja vielä pari varjonyrkkeilyerää, läpimärkänä, parhaat lyönnit lyönneenä......tuntuu mahtavata....NYRKKEILY ON KAIKKI......se on sillä hetkellä koko maailma.....se on ollut mulle aina koko maailma.....mun maailmani! Sen todellakin tunsi taas tänään kun olin käynnyt suihkussa, ajanut parran, vaihtanut vaatteet ja siirtynyt Tapiolan Heikintorin Waynes Coffeen terasille juomaan ison, ison kupin kahvia, syömään kanaleipäkolmion ja juomaan muutaman lasin vettä! Istun siinä näissä tunnelmissa, aika on täysin pysähtynyt. Ajatuksissani hymyilen, maistelen ajatuksia, tunnelmiani, ELÄMÄ on ooluy NYRKKEILY....NYRKKEILY ON OLLUT MIN ELÄMÄ....ELÄMÄ on ollut runsaudensarvi, se on täyttynyt niin montga kertaa että tunnen olevani tyytyväinen, saaneeni elää unelma elämääni.....olla ainakin hetken NYRKKEILIJÄ......tuntea NYRKKEILYN, sen voiman, sen kiehtovuuden....tuntea kuinka sen avulla olen vallottanut sydämiä, tuntea kuinka se on pirstonut munkin sydämen välillä tuhansiksi pirstaleiksi....kuinka se on toteuttanut unelmiani....kuinka se on murskannut unelmani....mutta olisinko enempää voinut elämältä toivoa....KUIN SAADA OLLA HETKEN NYRKKEILIJÄ, NOUSTA KEHÄÄN, VASTATA SEN HAASTEISIIN, KOHDATA VASTUSTAJA OIKEASTI FACE TO FACE, niin en mä ainakaan osaisi ajatella että olisin voinnut saada enempää elämässä. Tekisi mieleni mainita taas kaikki niihin vuosiin liittyvät kaverit ja ihmiset.....se luettelo olisi vain niin pitkä....tekisi mieli kertoa rakkaudesta.....tunteista......mutta niinkuin sanoin NYRKKEILY ON KAIKKI!!!! Hyvää elokuun jatkoa, enköhän palaa taas jonakin päivänä....BOXBOX!!!

29.07.09 19.18
COME BACK BOXINGSALILLE TEHTY!!! Kylläpä tuntui hyvälle tämän viikon maanantaina kun tein paluun treenien pariin nyrkkeilysalille. Mutta nyt en mennytkään pitämään treenjä muille vaan itselleni. Aloitin sellisella omalla sopivalla erämäärällä varjonyrkkeilyä, säkkiä, palloja ja vielä lopuksi varjonyrkkeilyä. Sellainen tunnin setti. Päälläni on tuulipuku joka pitää huolen että olen läpimärkä hiestä ja tunnen kuinka hiki valuu noroina pitkin kasvojani. Käyn aamulla aika välittömästi sen jälkeen kun olen heräillyt ja syönnyt aamupalan. Salilla on ollut rauhallista ja olen saannut harjoitella ihan omassa yksinäisyydessä. trenien jälkeen olenkin ajanut Mellsteniin bokrauskahveille ja nauttimaan ihansta, hiukan voipuneesta olostani. Muuten sitten onkin ollut rauhallista tämän viikon, paitsi eilen kun oltiin ystäväni MASA von ELMIN kanssa katsastamassa yksi tämän hetken kohu artisti NEW YORKISTA joka oli vierailemassa Helsingin Kulttuuritalolla, jossa tuli vierailtua konserteissa jo noin 50 vuotta sitten! Eilen siellä oli LADY GAGA, ja on pakko tunnustaa, melkoinen musiikillinen ja estraadipakkaus olikin kyseessä. Tämä kesä tuntuu kyllä menevän nyt aikamoista vauhtia ja elokuu on edessä. En ole nyt asettanut itselleni mitään suurempia vaatimuksia kurinalaisuudesta ja askeettisesta elämästä. Koitan vain ottaa päivän kerrallaan ihan niinkuin se sattuu tulemaan. Odotan kuitenkin tulevia syyskuukausia uteliaana. Toisivatko ne jotain erikoista hauskaa tullessaan. Olen siis päässyt nyt aika rauhaisaan elämänrytmiin, eikä mitään ihmeellistä ole tapahtunut eikä oikeastaan näköpiirissäkään. VAIN ELÄMÄÄ EI SEN ENEMPÄÄ....tulee Irwinin loistava kappale mieleen, joka kertoo kesän päättymisestä, syksyn tulosta.....ehkä palaan taas syksyllä asiaan! Voikaa hyvin ja onnellista elämää!

21.07.09 15.14
AAMUPÄIVÄÄ RUOHOLAHDESSA!!! Istuin aamupäivää Ruoholahden Itämerenkadun Pacnikin terasilla ja tiirailin taivasta joka oli pilviverhon peittämä estäen auringonpaisteen sekä lämmön! Kesä soljuaa nyt pikkuhiljaa eteenpäin ja mun (27.7) COME BACK BOXINGIN pariin on jo lähellä! En aio suinkaan aloittaa vetämään kuntonyrkkeilytreenejä uudelleen, vaan teen itse paluun treenaamiseen ja alan valmentamaan itseäni ilman sen kummempia tavoitteita kuin hyvä kunto ja hyvä mieli. Nyt siitä kun olen siirtynyt eläkkeelle on mennyt aika niin nopeasti etten ole vieläkään ehtinyt siihen reakoimaan juuri mitenkään. Voi olla että tuleva syksy saa mut sen huomaamaan kun ei ole sovittuna mitään eteenpäin. Vain tämä oma yksinäinen ja yksityinen treenaamiseni. Täytyy tässä mainita että "Floriidan Emiiri" OSKU KANERVA kävi vierailullaan Suomessa ja lensi tänä aamuna takasin sinne Floridan lämpöön pitämään kuntonyrkkeily treenjään Floridan innokkaille sekä juontamaan omaa radio-ohjelmaansa siellä. Olipa mukava nähdä taas OSKUA face to face! EMMIRI on vedossa ja kunnossa! Tapasin tässä myös menneellä viikolla miehemme PARIISISTA, LASSE KVISTIN joka on myös lomailemassa kotimaassaan. LASSEHAN on entinen kitaristi 60-luvulta EERO ja JUSSI and THE BOYS yhtyeestä. Pyöräilimme tässä yhtenä aamuna yhdessä Kauppatorille täältä Espoosta ja olaan istuttu Mellstenin Paratiisirannassakin tarinoimassa. Virittelin LASSEN soittoääneksi kappaleen LIISAN KOIRA, jossa hän oli aikoinaan ollut soittamassa sitä levytettäessä. "PÄRRÄMIES" JONE KRIGSHOLM on parasta aikaa BUDAPESTISSA ja tulee ensi perjantaiksii takaisin ja KAHVITTELEMAAN Cafe ESPLANADILLE! Oli jotenkin tavattoman hauska istuskella Ruoholahdessa, olinhan lapsuuteni kotikulmilla. Joka oli kyllä muuttunut tietysti melkoisesti siitä. Niinkuin kaikki muukin on muuttunut ja heijastelee mielessä vain muiston häivähdyksinä, törmäten välillä tähän päivään ja hetkeen! En voi välttyä tiedostamasta sitä että olen jo elännyt 50,60,70,80,90 ja 2000-luvun ensimmäistä kymmenystäkin, joka myös saa kohta päätöksen. Siis kuusi kokonaista vuosikymmenystä! Se pitää sisälään jo aika paljon. Mutta olen aivan uskomattoman kiinnostunut ja utelias näkemään sekä kokemaan vielä seuraavankin vuosikymmenyksen! Tuleva aika herättää niin paljon kysymyksiä, arvaamattomuutta, MITÄ ELÄMÄ ON?...MIHIN SE MUA NYT VIE?....MITÄ VIELÄ VOISI TAPAHTUA? Mutta nyt ensimmäisen kerran mulla ei ole kiire saada noihin kysymyksiin vastauksia. Mulle riittää hyvin tämä päivä, tämä hetki! Antaa vain ajan kulua hiljalleen, verkkaisesti, vähän uneliaasti....ihan niinkuin tämä olisi mun ensimmäöinen päiväni ja kaikki olisi vielä edessä......seikkailuja....rakkautta.....palaan taas takaisin jonakin päivänä!!!!

12.07.09 17.47
TERVEISET SUNNY BEATCHIN AURINKORANNALTA!!! Moi hyvät ystävät ja kansalaiset. Tulimme aamuyöllä Jessica-tyttöni kanssa viikon rantalomalta SUNNY BEATCHILTA jossa olimme viettämässä isä-tytär viikkoa. Meillä oli mukavaa yhdessä. Kävelimme päivittäin Mustanmeren rantaa pitkin aina välillä pulahtaen sinne uimaan. Ja taas jatkoimme vaellusta, uimista, vaellusta, uimista. Ranta oli 7 kilometriä pitkä ja upea. Aamupäivisin makoilimme hotellin uima-altaalla, pulahdimme välillä viilentymään, sillä siellä oli +30 lämmintä koko viikon. Kävimme parilla retkellä tutustumassa Bulgarialaiseen kulttuuriin. Nämä etelänpaikat ovat siitä hauskoja että voit siellä tutustua eri maiden ruokakulttuuriin, syödä kiinalaisessa, mexikolaisessa, italialaisessa, ranskalaisessa, intialaisessa ravintolassa vain näin muutaman mainitakseni. Olimme toki yhdessä BULGARIALAISESSAKIN illassa mukana syöden maan mukaista ruokaa. Banana Splitit ovat aina samanlaisia, olit missä maassa tahansa, siis herkullisia! Pelasimme korttiturnauksen hotellimme terassilla joka ilta katsellen samalla auringonlaskua. Jessica toimi kuvaajana sekä taltioi muutaman mainion videopätkänkin muistoksi matkastamme. Oli hieno tunne kokea tälläinen viikkko Jessicani 13v. kanssa. Olimme kuitenkin onnellisia tullessamme taas kotiin. Jerri oli meitä vastassa lentokentällä ja MURUNI oli laittanut meille hampurilaisia valmiiksi aamupalaksi. Kello oli jo yli kaksi aamuyöllä kun olimme kotona ja lähes viisi ennenkuin kävimme nukkumaan. Sitten nousin kuitenkin ylös jo seitsemän jälkeen aamulla. Keitin kahvit, luin Hesarin ja avasin nettiyhteyteni viikon täydellisen netittömyyden jälkeen. Oli hauska lukea sähköposteja, facebookin tervehdyksiä, hyväksyä muutama uusi kaverikin ja suorittaa paluu tähän virtuaaliseen maailmaan. Nyt kun kirjoitan tätä on iltapäivä jo pitkällä, kello alkaa olla viisi. Olen vastaillut ja moikannut kavereita niin sähköpostin kuin facebookin kautta. Istun parvekkeellamma ja nautin auringonpaisteesta. Eihän täällä ole ollenkaan niin huono ilma kuin olen kuullut ja saannut viikon ajan viestejä SUNNY BEACHILLE! On kyllä aivan uskomattoman ihanaa olla taas kotona! Kävelin tänään päivällä käymään MELLSTENIN PARATIISIRANTAAN juomaan kahvit ja syömään yhden croisantin. Yhdessä mielessä nuo matkat eivät sovi mulle. Nimittäin mulla on taipumus lihoa matkalla. Tiedä sitten turvottaako se kuuma ilmasto minua enemmän kuin täällä. Joku kyllä sanoi että päivittäiset BANANA SPLIT jäätelöannokset sekä vierailuni ruokamaailmaan olisivat siihen syynä. No tiedä sitä. Se nyt on kuitenkin taas myöhäistä. Kiloja on tullut ja niistä täytyisi päästä taas eroon. Joudun etsimään jostakin sieluni arkistoista, alkaa olla jo aika syvältä, vanhan hyvän ohjelmani KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN TIELTÄ! Joudun siis todellakin paneutumaan siihen nyt entistä vahvemmin. Nyt aikaisemmin tänä kesänä en olekkaan vielä siihen paneutunut, vaikka mun kyllä piti. Se vaan jotenkin lipsahti ja unohtui. Mutta nyt olen päättäväinen.....niin päättäväinen että suljen sieluni oven, mieleni herkullisimmat kammiot, lukitsen ajatukseni virran ja poistan kuvankin mielikuvistani.....en vieraile PULLATAIVAASSA ja JONE, tuo kuuluisa PÄRRÄMIES, jos saa minut sinne houkutelluksi, juon ainoastaan kupin kahvia vesilasin kera. HAWAIN PRINSSI ARI WISKARI, jos tapaan häntä, niin liityn hänen seuraansa juoksemaan maratoonia, enkä lähde hänen kanssaan lounaalle syömään niinkuin olemme aikaisemmin tehneet! MELLSTENIN PARATIISIRANTA tulee olemaan vaarallinen paikka, jos nämä ilmat niinkuin on nyt ennustettu lämpenevät, niin MUNKKIRINKULAT suoraan uunilämpiminä ovat jopa UNESCON listalla luokiteltu huippuhyviksi ja orginelleiksi herkuiksi suomalisessa rantaelämässä. Joudun siis kiertämään cafe MELLSTENIN rantakahvilan kaukaa....elän vaarallista ja vaativaa elämää! Minulla on liian paljon kavereita jotka houkuttelvat minua turmion tielle ja poikkeamaan ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tieltä. Aion kysyä neuvoa yhdeltä viisaalta ystävältäni ROVANIEMELTÄ, tuolta KIRJALLISUUDEN JERRY LEE LEWIKSELTÄ, POHJOLAN ROCKYLTA, PEKKA JAATISELTA, hän osaa neuvoa minua, voisiko jäätelöä syödä ilman lakkoja ja kermavahtoa? Käyn valtavaa kamppailua itseni kanssa, tiedän ettei tämä kiinosta sinua, SE ON MINUN ONGELMANI! Koitan vain näin terapauttisesti käydä läpi mahdollisuuksia kulkea sitä KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN tietäni....edes 30 päivää....vai onko se aivan mahdotonta.....ooh, nyt MURUNI tuo minulle juuri KAHVIA ja valmistamaansa MANSIKKAKAKKUA.....aloitankin ohjelmani vasta huomenn!

28.06.09 19.53
AURINKOPÄIVÄ JA GÖTEBORG!!! Pyöräilin tänään Mellstenin Paratiisirantaan jo aamuvarhain. Koskematon luonnon kauneus hiveli silmiäni. Meri oli tyyni ja aurinko paistoi jietoen mut lämpimään syleilyynsä! Sorsaparvi ui siinä silmieni edessä istuessani "omalla paikallani" pari metriä rantaviivasta. Olen katsellut näitä näkymiä ilmeisesti jo tuhansia kertoja ja aina se vaan näyttää yhtä kauniilta ja vallittavalta! Arska Kajander, yksi rannan kuninkaallisita pistäytyy moikkaamaan minua ja tuo mulle Jukka Virtasen "Kuvassa Keskellä" elämänkertakirjan luettavaksi. Mun piti tuoda Arskalle myös yksi kirja, mutta unohdin. Yritän korjata asian mahdollisimman pian. Musiikki soljuaa nappikuulokkeistani, Elvistä, Beatlesiä, Jerry Leetä, Dean Martinia, Tom Jonesia, Julio Iglesia, ym. ym.! Tässä on taphtunut taas viime viikkoina paljon, mulle sydämeen ja sieluun menneitä juttuja. Olïn perheen tyttöjen Muruni ja Jessican kanssa Ruotsissa. Kävimme Göteborgissa. Tapasin BERTIL KNUTSSONIN, TARJA BROWN-LEHTISEN, LIZ ÖBERG-HÖGBERGIN, ULF DANIELSSONIN, ROBERT NORMANIN, OLOF JOHANSSONIN. Teimme BERTILIN kanssa aikahypyn vuosikymmenien taakse useammankin kerran. Kävin Hotelli Royalissa, jopa huoneessa jossa aina asuin siellä aikoinaan majoittuessani. Hotelli Royalin nykyinen omistaja ystävällinen herrasmies JOHAN-ERIK BJÖRHAG antoi mulle hotellin oman sateenvarjon sekä Göteborg kirjan , muistoksi käynistäni "mun hotellissani"! Voin todella suositella Hotelli Royalia jos vierailet Göteborgissa. Se on tyylikäs, elegantti, liikemiesten suosima klassikko hotelli keskustassa, aivan rautatieaseman lähettyvillä! Jos osa sydäntäni jäi aikoinaan Göteborgiin, niin nytkin saatoin jättää sen osan sinne! BERTIL KNUTSSON oli edelleen sama promoottorini, ystäväni. On uskomatonta miten voi jostakin ihmisestä nin pitää, niin paljon kunnioittaa. Tuntea saaneensa häneltä niin paljon! Uskomattoman hienoa. BOXING! BOXING LIFE! On suuria tunteita. Jättää uskomattomia asioita mieleen ja sieluun. Göteborg ja BERTIL KNUTSSON on yksi varsin suuri osa tästä elämästä. Sen tuomaa ja jättämää oli myös Jönköpingissä asuva ULF DANIELSSON. Lahdessa nuorukaisena asunut ja näin hyvin suomea osaava nyrkkeilykaverini. Sain ilon tutustua UFFEEN silloin samoissa illoissa nyrkkeilessämme . Nyt hän oli tullut purjeveneellään Jönköpingistä Göteborgiin ja yhtenä yhden päivän aamuna me kävelimmekin hotellistamme hänen purjeveneelleen kahville ja tarinoimaan elämän kulusta. Tapasin ROBERT "Robbe" NORDMANIN, nyrkkeilijän toisessa polvessa. Hänen isänsä on LEIF NORDMAN, lähinnä mun aikalaisiani. ROBERT on hieno kaveri niinkuin isänsä! En tavannut nyt LEIF NORDMANIA. ROBBEN pitää "Ruotsin Mallorcalla" VRÄNGÖSSÄ Rock Room Cafeeta, jossa ruotslaiset huippunimetkin käyvät esiintymässä. Oli ihana tavata LIZ ÖBERG-HÖGBERG, BOSSE HÖGBERGIN vaimo, jonka tapasin edellisen kerran 26.2.1969 BERTLIN yökerhossa jolloin jätin haikeat jäähyväiset silloin nyrkkeilylle Ruotsissa, ystävilleni, sille kaikelle ja jätin silloin osan sydänäni sinne myös! Ammattinyrkkeilyn kielto astui voimaan 1.1.1970! Nyt se on taas sallittu Ruotsissa erikoisehdoin ja säännöksin. ROBERT NORDMAN joka toimii myös promoottorina tämän päivän ammattinyrkkeilyssä uskoo normaalien säännöksien vielä näkevän päivänvalon Ruotsissa! Tapasin myös OLOF JOHANSSONIN joka oli ainakin jonkinaikaa TARE UUSIVIRRAN managerina ja sai TAREN aikoinaan aloittamaan ammattinyrkkeilijän uransa. OLOF on toimittaja ja nyrkkeilytietäjä niinkuin ILMO LOUNASHEIMO meillä. Sitte3n on tietenkin vielä kerrottava yhdestä ystävästäni joka ei liity näihin nyrkkeilyvuosiini, vaan sen jälkeisiin aikoihin. Hän on kuitenkin BERTIL KNUTSSONIN talousjohtaja, suomalaistyttö joka aikoinaan lähti valloittamaan maailmaa ja on LISEBERGIN kautta luonnut itselleen uran BERTILIN yrityksen talouspuolella. TARJA on uskomattoman energinen, ihana, elämää monelta taholta tutkaileva ja hän jaksoi pitää meistä hyvää huolta koko viikon sekä toimia linkkinä minun ja BERTILIN välillä! Kävelimme pitkin Göteborgia . Tytöt, Muruni ja Jessica shoppailivat ostoskeskuksissa ja pitiikeissa. Minä istuin sillä aikaa kahviloiden terasseilla katsellen Göteborgilaisten vilinää. Kävimme Messuhallin edessä jossa pyysin TARJAA ottamaan kuvan minulle muistoksi. Oli paljon paikkoja jotka saivat mut tuntemaan palanneeni takaisin johonkin jossa on osa minua ja sydäntäni! Kävimme monessa hienossa paikassa syömässä ja viimeisenä iltana BERTIL ajelutti meitä BENTLEYLLÄÄN ja vei meidät syömään noin 50 kilometriä Götborgista, erittäin hienoon merenrantaravintolaan, jossa söimme pitkän kaavan mukaisesti. Ilta oli hieno! Minä, Muruni, Jessica, Tarja ja Bertil! Tunsimme molemmat BERTILIN kanssa kuinka nopeasti, aivan liian nopeasti aika on vilahtanut. BERTIL on nyt 77v. ja mina 62v. ja kun palaan päivään 11.11.966 kun ensi kertaa kohtasimme, kun BOSSE HÖGBERG ja SANDRO MAZZINGHI nyrkkeilivät Euroopanmestaruudesta rajun ottelunsa Johanneshovin jäähallissa 13800 ihmisen edessä, ottelun jonka minäkin näin silloin ihan kehän ääreltä, illassa jossa minä ottelin ensimmäisen ammattilaisotteluni! Aika on vilahtanut ihan huomaamatta. Katsoimme tämän ottelun nyt DVD:ltä yhtenä iltana BERTILIN yrityksen kokoushuoneessa jo edellä mainittujen ystävieni kanssa ja sain silloin myös tuon DVD:n itselleni muistoksi. Vaikka sanaonkin aina että nyrkkeily on suuria tunteita ja on ollut suurta mulle, niin haluaisin sanoa että sen suuruus on sen tuomissa tunteissa, tunnelmissa. Ihmisissä. Ystävyydessä jonka se on tuonnut tullessaan Se on syvällä sydämessäni. Ja Göteborg sekä BERTIL KNUTSSON on yksi osa sitä elämää! Tack så mycket BERTIL!!!

09.06.09 14.25
KUINKA PIENET ASIAT OVAT SUURIA!!! En voinnut olla palaamatta tänne virtuaaliseen maailmaan nyt kun tuossa paripäivää sitten tein paluuni siihen. Tänään aamulla katsoin taas ikkunasta ulos ja seurasin aamu-tv:n sääuutisista, ettei auringonpaistetta olisi tänään eikä taida olla huomennakaan tiedossa. Ajattelin etten anna sen häiritä vaan otin MONARK polkupyöräni ja lähdin ajelemaan rantateitä pitkin Kauppatorille stadiin kahville. Ja ah, mikä elämys se olikaan. Kuuntelin lintujen iloista laulua, Haukilahden venesataman kohdalla purjeveneiden purjevaijerit kilkattivat mastoja vasten, merenrantaa pyöräilessäni aaltojen liplatus oli kuin hiljaista musiikkia, tuuli humisi puissa ja lokkien syksyessä jostakin korkeuksista kirkaisten alas yrittäessään tavoitella jotain saalista merestä, tunsin kuin olisin ollut luonnon konsertissa jossa huikeat näkymät hivelivät silmiäni. Kun nouset ylös Lauttasaareen ja ajat Isokaarta pitkin puiden reunustamaa pyöräilytietä, tuttua katua jo monien vuosikymmennien takaa, yli Lauttasaaren sillan, Ruoholahden kanaalinrantaa, tulen Hietalhdentorin ohi ja pyöräilen kohti Kaivopuistoa, ohi Carusellin, ohi Ursulan, ohi Klippanin ja saavun Kauppatorille. Istahdan Snellmannin kahviteltalle. Tälläisenä päivänä ei niin kovin montaa ihmistä siellä ollut, mutta se mun tunne, kymmenien vuosien kokemuksesta näistä paikoista saa mut tuntemaan onnellisuutta, tää on mun city, mun stadi. Olen etuoikeutettu, että saan edelleen asua ja kulkea täällä näitä reittejä, kuunella näitä luonnon ihania ääniä. Ihmettelen että nämä pienet asiat voivatkin tuntua niin suurilta. Muutenkin olotilani elämästä on suorastaan huikea. Olen tavallaan lakannut olemasta, en ole enään työelämässä mukana. Ei ole oikeastaan mitään ihmeempiä suunitelmissakaan. Vain elämää arkipäivässä ilman arkipäivää. Elämä tuntuu juhlalta. Olen tavallaan kaiken uuden edessä, ilman tulevaisuuden menestymisen paineita. Ei ole edes tulevaisuutta. On vain tämä päivä sellaisena kuin luoja sen suo! On perheeni, joka on suuri asia, vaikka se on normaalia, mutta tunnen kuitenkin sen suuruuden. On musiikki, joka tuntuu aina vaan paremmalta vaikka olen suurempaa osaa siitä kuunellut jo myös kymmeniä vuosia. Pieniä asioita mutta tuntuu hyvältä. Kotiin tullessani olin ostanut Kauppatorilta uusia perunoita. laitoin kiehumaan, ja söin niitä savustetun lohen kanssa, salaattia ja ruisleipää, enkä varmasti ensi kertaa elämässäni, mutta se maistui hyvälle.....niin hyvälle. Ihmetteln tässä sitä, että vaikka olen nyt eläkkeellä, olen tavallaan nyt syrjässä kaikesta tavoitteista, unelmista, menestyksen paineista, niillä ei ole enään merkitystä ja tunnen kuitenkin elämän merkityksen suurempana kuin koskaan. Janoan iloa, hyvää mieltä, rakkautta ja ystävyyttä. Olen kiinnostunut niistä! Ihmeellistä tämä elämän kulku. En jää nyt pohtimaan enempää näitä asioita, kerroin vain fiiliksiäni ja tunteitani tänään ja jään nyt katsomaan miten tää kaikki jatkuu. Ensi viikolla olen Göteborgissa, tapaan Bertil Knutssonin.....promoottorini, ihmisen joka antoi mulle tilaisuuden Ingemar Johanssonin kanssa aloittaa ammattinyrkkeilijänä 1966 heidän tallissaan, oli silloin 19v. ja nyt kun tavataan Bertilin kanssa, olen 62v. ja Bertil 78v. ja ystävyytemme ja kunnioitus välillämme on säilynyt kaiken tämän ajan. Upeata. Pienistä asioista tulee aina vain suurempia. Nyrkkeily, niin nyrkkeily, hitto kuinka paljon siihen on mahtunutkaan elämää. Itseasiassa, hitto kuinka paljon tähänkin 62 vuoteen on mahtunut elämää! Niin paljon pieniä asioita joista on tullut mulle suuria!!! On pakko tuntea onnellisuuta, kiitollisuutta ja iloa! Palaan taas varmaankin heinäkuussa takaisin tämän kirjoittamisen pariin, tunteitteni ja tunnelmieni kanssa, toivottavasti se ei ole liikaa teille! Voikaa hyvin, PIENET ASIAT VOIVAT OLLA SUURIA!!!

07.06.09 8.39
LIVAHDUS KUIN OVEN RAOSTA!!! Hei YSTÄVÄT, nyt musta alkaa tuntua kuin lomat olisi pidetty, ainakin tästä blogin kirjoittelusta. Tuli ihan vastustamaton halu palata tämän VIRTUAALI BOXINGSTARIN tarinoinnin pariin. Tarkoitukseni oli pitää taukoa ihan syksyyn saakka ja tehdä COME BACK vasta silloin ja keskittyä rantaelämään ja auringossa köllöttämisen. Mutta eiväthän nämä ilmat oikein siihen nyt kannusta. Tosin sain aurinkoannokseni taannoisella KYPROKSEN matkallani, joten aurinkonälkäkin tuli jo osittain tyydytetyksi. Palaan siis takaisin kirjoittelemaan näitä pieniä juttujani ilman sen suurempia tavoitteita kuin ajankulukseni ja ilahduttaakseni mahdollisesti teitä muutamia, jotka olette seuranneet juttujani. Teitä on todellakin muutamia, siitä olen saannut vahvistuksen muutamilla viesteillä joissa olette toivoneet paluutani takasin kirjoittamisen pariin. Sehän on ilahduttanut minua kovasti. Luulin että tuo FLORIDAN EMIIRI, OSKU KANERVA olisi ainoa joka käy lukemassa juttujani. Siitä tuleekin mieleeni että kuulin luotettavalta taholta, EMIIRI on kuulemma laskeutunut yksityiskoneellaan SEUTULAAN viime viikolla ja viettää muutaman viikon Suomessa. Ehkä me tapaamme tässä lähiaikoina ja hänen sihteerinsä saattaa soittaa minulle joku päivä tapaamisen kartoittamiseksi! Lausun nyt tässä lämpimät tervetuloa toivotukset FLORIIDAN EMIIRILLE kotimaassa vierailun ajaksi. Muutenkin tässä on tapahtunut taas yhtä sun toista mielenkiintoista ja jännittävääkin, joista voin palata asiaan sitten syksyn tullen, kun ne asiat ovat ajankohtaisia. Jää ainakin jotain mikä voisi hiukan pitää uteliaisuutta yllä? LIVAHDAN nyt ihan kuin OVENRAOSTA takaisin tänne kertomatta siitä kenellekkään ja jatkan epämääräiseti niinkuin aina, juttujani, tarinointejani, sellaisina päivinä kun näppäinsormet syyhyävät ja läppärini on mahdollisesti mukanani jossakin kahvilla istuessani. Annan elämän aaltojen kuljettaa ajatuksiani, päiviäni sellaisena kuin ne luonollisesti kulkevat, laitan soimaan NANCY SINATRAN ja DEAN MARTININ "THINGS" kappaleen ja suosittelen kuunneltavaksi teillekin, se on ihana, se on RAKKUTTA, se on YSTÄVYYTTÄ! Sen löydätte YOUTUBEN tai mun FACEBOOK profiilisivultani.........THINGS......palaan taas jonakin päivänä......aurinkoista päivää! HARRI

28.04.09 13.16
SUMMERTIME!!! Olen tullut aamupäivän pyöräilyretkeltäni ja istun parvekkeellamme. ELVIS laulaa rakkauslauluja. Kuppi kahvia on edessäni. Aurinko paistaa ohuen pilviverhon takaa ja lämmittää hieman. Mutta olemme menossa kohti kesää ja mun on kuin kello ikään siirryttävä omaan kesäaikaani, vaihdettava herätyksen soittoääneksi SUMMERTIME! On aika katkaista muutamaksi kuukaudeksi tämä virtuaalinen ja sähköisten viestimien maaailma. Jättäytyä auringon säteiden, joskus pilvien sateiden armoille seuraamaan luontoa, merta, joutsenia, tipusia rannoila. Vierailla toreilla ja terasseilla. Tehdä pieniä matkoja ja ennenkaikkea viettää tälläisen vanhenevan miehen eläkepäiviä, rauhallisesti ja harmoonisesti. On aika sulkea kännykät (molemmat kaksi) sillä tuskin minua enään kukaan kaipaa ja jos kaipaat ja haluat ottaa yhteyttä niin sähköpostia voit lähettää osoitteeseen harripiitulainen@gmail.com käyn välillä tsekkaamassa kyllä postin, kun olen tietsikan äärellä! FACEBOOKISSAKIN käyn kun netti sattuu edessäni olemaan, aurinkopäivinä saattaa olla harvinaisempaa. Perjantaisin kahvitellaan KAHVITTELIJOIDEN kanssa cafe ESPLANADISSA aamupäivisin. CARUSELISSA, URSULASSA, KAUPPATORILLA tai JAVAN terassiltakin mut saattaa löytää ja kesän ajan ainakin MELLSTENIN PARATIISIRANNASTA hyvin usein. TUKHOLMA, GÖTEBORG, KÖÖPENHAMINA myös mahdollisuuksien rajoissa, RHODOS, MALLORCA, IBITSA, niiden joissakin kahviloissa on mahdollista nähdä kesän aikana. ELVIS laulaa edelleen rakkaudesta. Hain toisen kupin kahvia ja aurinko alkoi lämmittää vähän enemmän. SIIRRYN nyt siis KESÄAIKAAN ja palaan ilmeisesti jälleen syksyllä jos luoja sen suo takaisin VIRTUAALIMAAILMAAN....nyt AURINKOELÄMÄ kutsuu.......HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE.......muistakaa sähköposti osoitteeseen harripiitulainen@gmail.com......SUMMERTIME!

27.04.09 6.59
AAMUINEN HETKI JA UUSI VIIKKO EDESSÄ!!! Hyvä huomenta ystävät ja kylän naiset ja miehet. Olen pompannut varhain ylös, niinkuin kunnon eläkeläisen pitääkin. Ei ole aikaa menettää tätä päivää. Katselen ikkunasta ulos. Oi, oi, tänään on on harmaan tuntuinen päivä tulossa. Oravat ovat kuitenkin jo täydessä vauhdissa ja kiipeilevät ja telmivät pihapuissa. Linnut sirkuttavat kevättä. Ajatuksiini tulee näitä pirteitä luonnonilmiöitä katsoessani tuo ihana ystäväni tuolta FLORIDASTA, OSKU KANERVA 67v. joka on pirteä kuin nuo oravat ja pikkutipuset tuolla pihapuissa. Puhuimme OSKUN kanssa tässä pari päivää sitten puhelimessa vähän elämän fiiliksistä ja OSKU kertoi kuinka hän aina aamulla herätessään on täynnä intoa tulevasta päivästä, utelis mitä kaikkea tapahtuukaan tänään? Ihana tuo OSKU, 67v. ja täynnä elämän iloa ja energiaa. Tuntui hyvältä kuulla taas tarinoita, muisteluita, kuunella runoja joita siinä kaikkien juttujen välissä OSKU välillä lausahteli. Kuuntelin OSKUN loistavan radiohaastattelun YLELTÄ, joka oli tehty siellä FLORIDASSA ja näin OSKUN istumassa kotitalonsa terassilla, ihailemassa turkoosinsinistä merta ja hienohiekkaista palmujen reunustamaa rantaa ja syömässä BANANA SPLITIÄ ja hymyillen ajatellen, maistuis varmaan HARRILLEKIN! Nautin tästä että OSKULLA on elämä hallussa. No meillä nyt siis tämä aamu aukesi harmaana mikä ei tarkoita sitä että se olisi sitä koko päivän. Minäkin olen taas utelias, mitä tämä viikko tuo tulessaan? Ainakin VAPPU on tulossa muutaman päivän kuluttua ja se otetaan vastaan meillä parin hyvän ystävä pariskunnan kanssa. Parit treenit vielä tällä viikolla. Pyöräilyä. Niin tein jo sen ensimmäisen pyöräretkeni taas stadiin, CARUSELLIIN ja KAUPPATORILLE, missä "älymystö" AARNO LAITISEN ja SEIJA SARTIN johdolla olikin jo myös palannut torille ja istuin hetken heidän seurassaan. Yksi kesän merkki. KAUPPATORI, AARNO LAITINEN ja SEIJA SARTI ystävineen.Yhden sympaattisimmista musiikki ihmisistä, HEIKKI SARMANNON näin CARUSELISSA ja hän kertoi että hänellä on vuodelta 1954 saamnsa VIIPURIN NYRKKEILIJÄIN jäsenkirja edelleen tallessa. Jouduin laittamaan vielä hiukan paremmaksi, mulla on 30.5.1947 VN:n jäsenkirja tallella! No VN:n ja stadin poikii ollaan HESSUN kanssa. Siinä on kanssa uskomaton energialla täytetty mies jossa ei vuodet näy! Antaa mulle uskoa ja tavoitetta. Olen kuitenkin mutaman vuoden nuorempi edellä olevia herrasmiehiä. Ja hei ystävät. AURINKO on palannut ja paistaa nyt kirkkaasti. Ei tarvinnut kuin vähän aikaa ajatella aurinkoisia kavereita ja asioita, niin sieltähän se jo tuli esiin! Elämä on ihanaa, kun sen oikei ymmärtää ja paljain siivin lennän niinkuin joutsen......Ei muuta kuin aurinkoista ja hauskaa viikonalkua! PIENET asiat ovat SUURIA!!!

23.04.09 19.32
LÄMPENEE!!! No onpas tämä hienoa. Nimittäin se että ilmastomme täällä on saamassa lisää lämpöasteita. On saannut jo tänään ja saa kuulemma viikonlopuksi vielä lisääkin. Kyllä sitä olen kaivannutkin, kun olen aamupäivisin taas harjoitellut kesäsäistä intohimoani pyöräilyä. Olen pyöräillyt varovasti Tapiolaan kahville aamuisin, mutta viileä pohjoisen tuuli on kyllä koetellut kesäistä mieltä ja intohimonani. Asteita on ollut noin viisi astetta ja kun tuuli vielä mereltä on antanut sille lisää viileyttä on intohimoni lämpeneminen ollut kovilla. No nyt tänään olikin jo ihan toinen juttu. Eilen oltiin muuten kuuntelemassa Espoon alkaneessa APRIL JAZZISSA aivan ihanaa ja loistavaa EMMA SALOKOSKEA Espoon Kulttuurikeskuksessa. Näkyi Presidenttimme TARJA HALONENKIN olevan puolisonsa kanssa samassa konsertissa. Nyt kun vietän todellakin jo eläkepäiviäni ja treenitunnit loppuvat ihan kohta, vain mutama tunti jäljellä, koitan löytää uusia INTOHIMON aiheita. Se mitähän ne ovat, en ole vielä oikein ehtinyt miettimään. Rantaelämää tietenkin MELLSTENIN PARATIISIRANASSA, teraseilla hengaaminen, tämä pyöräily, konsertit kuuluvat luonollisesti intohimoihini. Tää tekee tästä tulevasta kesästä aivan poikkeuksellisen, mitä voisinkaan keksiä ruokkimaan INTOHIMOANI? Huomenna on aamupäivällä KAHVITTELIJOIDEN kahvittelutilaisuus cafe ESPLANADILLA ja on tietenkin mielenkiintoista nähdä ketä ilmestyy paikalle? Voisinkin siellä käynistää keskustelun, mitä uusia intohimon aiheita voisikaan täältä stadista löytyä ja tiedän, että porukka joka käy kahvilla on lähes asiantuntijoita intohimon alueelta! Joo näinhän se on, kysyvä ei jää vailla intohimoa! Nyt mun on kyllä varmaan parempi lopettaa ja palata taas jonakin päivänä asiaan ehkä vähemmän intohimoisena tai sitten ei!

16.04.09 10.51
YLLÄTTÄVÄÄ ETTÄ ELÄMÄ JAKSAA EDELLEEN YLLÄTTÄÄ!!! Istun jälleen kerran täällä yhdessä mielipaikassani satdin sydämessä. Paikkahan on cafe JAVA ja sen toinen kerros josta avautuu loistava näköala katunäkymään ja ihmisiin jotka kulkevat virtana alapuolellani, yli Mannerheimintien kohti Sokosta ja Rautatieasemaa tai Mannerheimintietä kohti Stockmannia ja Erottajaa. Olen yllättynyt kuinka tunnen edeleen näitä samoja hyviä fiiliksiä stadista jotka ovat kotoisin jo 60-luvulta, kun hengasimme baareisssa täällä kekustassa. Fiilikset ja sydämeni sykkii edelleen fiiliksiä ja rock and rollia. nauttii elämästä. Yllättyy aamusta kun heräät ja näet, on tulossa aurinkoinen päivä.....terassipäivä jossakin. Olen saannut puhelinsoiton virallisesta instanssista että eläkehakemukseni on hyväksytty ja olen siirtynyt eläkkeelle 1.1.2009......heh, kuulostaa uskomattomalta. Olen siitäkin ihan todella yllättynyt! En tosissani uskonut että koskaan siirtyisin eläkkeelle, että koskaan ehtisikään niin pitkälle tässä elämässä! Ja mikä hauskinta ja yllättävintä, en todellakaan osaa kuitenkaan kuvitella itseäni eläkeläiseksi, sillä tunnen että sama uteliaisuus, malttamattomuus päivään täyttää muy heti herätessäni. Olen aina koittanut ottaa päivän vastaan sellaisena kuin se minulle aukeaa ja minkäläisena LUOJA sen suo! En ole odottanut päivältä mitään erikoista, mutta näitä erikoisia päiviä on kyllä siunautunut aika paljonkin ja istuessani tässä läppärini kanssa muiden "nuorten" kanssa joita tämä tämän JAVAN yläkerta on täynnä, läppäreineen, mua vähän hymyilyttää....eläkeläinen! Oltiin muuten MURUNI kanssa tiistai-iltana TORNIN AMERICAN BARissa kuuntelemassa IRA KASPIA PETERINSÄ kanssa sekä ILKKA ALANKOA joka aloitti esiintymiensä CHARLIE CHAPLININ loistavalla SMILE sävellyksellä ja mieleeni nousi samalla myös yksi suuri suosikini takavuosilta HARPO ja nyt näihin suuriin suosikkeihini haluan lisätä myös ILKKA ALANGON joka oli loistava tässä ihanassa pienimuotoisessa klubi illassa. PETER joka säesti niin IRAA kuin ILKKAA kitaralla oli virtuoosimaisen hyvä ja IRA SUPER JAZZLADY, makee ilta. Olen kiitoksen velkaa IRALLE, PETRILLE ja ILKALLE! Uskomattomia taiteilijoita! Eilen kävin moikkaamassa JOHNNY KNIGAN JAAKKO PIETILÄISTÄ KNIGAN toimistossa, joimme caputzinoa, juteltiin ja sain ihani kirjoja, ensimmäiseksi tuon PHJOLAN ROCKYN PEKKA JAATISEN viidennen ja viimeisen LAPIN SOADSTA kirjoittamasta kirjasarjasta ja laitoin sen jo eilen kirjahyllyyni neljän aikaisemman viereen ja luen sen sitten kesällä MELLSTENIN PARATIISIRANASSA, niinkuin myös RONNIE WOODIN, JOHNNY CASCHIN, JOHN LENNONIN, HURRIGANESIN ja muutaman muun rock and roll aiheisen elämänkerta kirjan! Kiitos JASKA! Aion tehdä itseni kanssa valmennussopimuksen ja maksan koko eläkkeeni siitä että valmennan itseäni takaisin 10 erän säkkikuntoon, tosin sopimus alkaa vasta syksyllä sillä nyt mulla alkaa ihan kohta pyöräilykausi, rantakausi, aurinkoelämää rannoilla ja terasseilla ja rock and rollin parissa, ihan sitä samaa mitä tää elämä on aina ennekin ollut. Vaikka ulkokuori rapistuu ja vanhenee, sielu voi hyvin ja nauttii päivistä sellaisena kuin ne aukee ja LUOJA ne minulle suo! Ja odotan edelleen, vieläkä elämä yllättää, onko rakkautta, onko ystävyyttä, onko seikkailuja, onko aurinkoisia päiviä rannalla? Jatkan nyt päivää, hakemalla toisen kahvin ja croisantin. Ja sitten lähden kävelemään KAIVOPUISTOON ja CARUSELLIN terassille ja huomenna aamupäivällä KAHVTELLAAN jengin kanssa Cafe ESPLANADISSA aamupäivällä! Ja illalla katsotaan tuota ihanaa MARIA, MARIAA TV.stä! Että tälläistä tänään......FLORIDAN EMIIRILLE OSKU KANEREVALLE terveiset ja fiiliksiä.....ELÄMÄ on yllättävän ihanaa!!!

13.04.09 20.39
ARKIPÄIVÄT EDESSÄ JA JOTAIN ON HUKASSA? Niin se vaan tämä pääsiäinenkin on kohta syöty, oho, tarkoitan siis ohitettu ja vietetty. Oli mukavat kolme päivää ja yllättävän nopeastikin ne menivät. Pitkäperjantaikin jonka pitäisi olla pitkä, loppui ihan alkutekijöihinsä. Vaikka aloitin sen jo aikaisin aamusta vierailulla AMERICAN CAR SHOWSSA jonne LASSE NORRES oli mut ystävällisesti kutsunut. Oli mukavaa nähdä siellä paljon tuttuja taas jopa vuosikymmenien takaa sekä niitä amerikan autoja, vieläkin useamman vuosikymmen takaa. Sekä brätkiä. Urheiluautot tekivät vaikutuksen ja saivat ajattelemaan jos luopuisin seutulupusta ja julkisista kulkuneuvoista ja ostaisin urheiluauton. Mietiskelin tätä kysymystä tänään ajaessani bussilla Kamppiin ja mennessäni mielipaikaani cafe Javaan ja sen toiseen kerrokseen juomaan kahvia herkullisen suklaakuorrutetun croisantin kera. Katselin ikkunasta ulos ja ihailin stadin sykettä joka näin toisena pääsiäispäivänäkin oli ihan sykkivä. Siinä näitä syvällisiä ajatuksia miettiessäni yht`äkkiä mulle valkeni, MIKÄ ON HUKASSA? No sehän on tietysti se mun ASKEETTINEN ja KURINALAINEN tieni jota olen yleensä vaeltanut, silloin kun en ole siltä poikennut. Tunsin heti saavani voimaa ja tunsin että aion tyytyä jatkossakin täysin julkisiin matkustuspalveluihin matkatessani tätä Matinkylä - Kamppi akselia. Koitan löytää jälleen sen ASKEETTISUUDEN aj KURINALAISUUDEN tieni. SE vaatii taas ehdotonta välttelyä vierailusta kahviloissa ja yökerhoissa, kaiken vähänkin luxsuselämään viittaavan torjumisen. Kävinkin tässä jo pariin kertaa kokeilemassa tämän pääsiäisen aikana MONARK polkupyörääni, fillaroiden MELLSTENIN PARATIISIRANTAAN kahville. Tyrmistyin vain siitä kuinka raskasta taas tuo pyöräily oli. Tulee vaatimaa taas parin-kolmen viikon totuttelemisen ennekuin voin ajatellakkaan pyöräilyä Kauppatorille tai Caruselliin. Olen todella ASKEETTISEN ja KURINALAILEN ELÄMÄN tarpeessa. Luulis että sen löytäminen olisi minulle helppoa, sillä minähän rakastan yksinkertaista, harmaata ja yksinäistä elämää, mutta sen löytäminen on ollut yllättävän vaikeaa. Olen kuitenkin toiveikas, että ikä ja vuodet opettavat minua aina vain enemmän ja antaa näin ollen suuremman mahdollisuuden sen löytämiseen. Olisin varmasti jo löytänytkin sen jos ystäväni eivät olisi niin värikkäitä, niin elämää pulppuvia ja toisi tätä värikkyyttä ja sykettä myös minun ulottuvilleni ja näin sitten poikkean valitsemaltani ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tieltäni jota muuten kulkisin. Ihanaa että pääsiäinen on ohitse ja arkipäivä koittaa. Jännitän kovasti mitä taas ensi viikko tuo tullessaan, pysynkö valitsemallani tiellä yksinkertaisen elämän parissa, ei GLAMOURIA, ei SÄIHKETTÄ, vain harmaata vaellusta pitkin merenrantoja??? Huomenna on tosin pieni kiusaus poiketa valitsemaltani tieltä pikkaisen, Tornin American Bar;ssa esiintyy huomenna IRA KASPI vierailijan ILKKA ALANKO ja olen oikeastaan lupautunut menemään sinne heitä kuuntelemaan.....no pakko joustaa, sanoisi yks ystävänikin tähän.....Hyvää viikonalkua, palaan taas jonakin harmaan päivänä!

09.04.09 10.55
PÄÄSIÄINEN AVAA KEVÄÄN!!! Oh, kuinka ihanaa, ulkona paistaa aurinko ja vaikka kävellessäni tänne äsken merenrantaa pitkin ja tunsin kuinka jäätävän kylmä tuuli vielä meni läpi kevätpuseroni ja käsiäni paleli, kun olin lähtenyt ensi kerran liikkeelle ilman sormikkaita, niin nyt täällä sisällä lämpimässä, on edessäni kuppi kahvia ja croisantti. Edessäni aukeaa Kaivopuiston merellinen näkymä, yksi stadin hienoimmista. Niin, istun cafe CARUSELLISSA, ikunapöydässä ja odottelen PÄRRÄMISTÄ tänne kahville. Juodaan pääsiäiskahvit ilman tipuja. Tää on kyllä ihan pyörryttävä tunne, kevään aukeamin, alkaa päivät lämpenemään, aurinko lämmittää aina vain enemmän. Tiedän OSKU ettei tämä sinulle ole kuin arkipäivää siellä FLORIDASSA ja olet varmaan jo unohtanutkin miltä se tuntuu meistä jotka asuvat täällä arktisissa oloissa POHJOLASSA? No meillähän on ne omat kuumat muistomme, josta eilen olikin juttua yhden kaverin kanssa, mutta en voi tässä kertoa siitä enempää, mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka me OSKUN kanssa vielä ratsastaisimme yhdessä kameleilla pitkin välimerenrantaa, yhä uudelleen ja uudelleen? Olen pumpannut jo pyöräni renkaat ja odottelen vielä hiukan päivien lämpenemistä, niin pyöräilykauteni voi taas alkaa. Pari kuukautta niin RANTAKUNINKAALLISET kokoontuvat taas MELLSTENIN PARATIISIRANTAAN. On mielenkiintoinen kesä edessä, ei enään KESÄLEIRIÄ vaan täydellinen paneutuminen rantaelämään ja antautuminen auringolle ja jo vanhan "suhteemme" syventäminen syvään rusketukseen. luulen etten uskallakkaan asettaa itselleni enempiä vaatimuksia, kuin pyöräilyä ja rantaelämää Mellstenissä, joka jo sinänsä tuo varmasti paljon säpinää mukanaan, joten eiköhän jäädä odottelemaan KEVÄTTÄ ja KESÄÄ, kun tuo PÄRRÄMIESKIN näyttää tuolta tulevan! HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

02.04.09 13.19
TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ JA KEVÄTTÄ! Kyllä tuntuukin taas keväiseltä fiilis. Jo aamulla ulos astuessani kotonta linnut lauloivat Matinraitilla jolla asun. Tää on uskomattoman makeeta taas. Nyt istun jälleen mielipaikassani cafe Javan toisessa kerroksessa ja katson auringon valaisemaa katuvilinää alapuolellani. Edessäni on kuppi kahvia ja chiapata kanajuttu. Herkullista. Olen tullut juuri Kisahallista pitämästä treenituntia yhdelle vasenkätiselle kuntonyrkkeilijälle. Tää on todella kiva mesta. Musiikki soi talon puolesta ja stadi tarjoaa citymaiseman ihmisineen. Virittelin tänään FACEBOOKIIN sinne mun profiilisivulleni taas musiikkivideoita, niinkuin teen melkein päivittäin. Nyt kuitenkin laitoin sinne muutaman JULIO IGLESIAKSEN aivan ihanan biisin. Mutta tiedän että se on yleensä suomalaiselle liian tunnelmallista, liian pateettista, liian romanttista, liian tunnelmallista. Vaan mullepa se on kuin nyrkki silmään kehässä, siis varsin osuvaa. Minä taidankin olla parantumaton romantikko, haaveilija, unelmien toteuttaja ainakin henkisellä puolella. Joskus niitä unelmia on toetutunut ihan oikeasti elämässäkin ja tunnen oikeastaan myös eläneeni aina UNELMA ELÄMÄÄNI. En ainakaan voisi toivoa enempää kuin olen jo saannut. Rakstan tunteita, rakastan elämää, hyvin pienimuotoistakin elämää. Nytkin tunnen juuri nyt, eläväni juuri sitä mun elämääni, istuessani tässä cafe JAVAN toisessa kerroksessa tämän läppärini ja ajatuksieni kanssa. En tarvitse oikeastaan nyt mitään, paitsi toisen kupin kahvia, jonka taidan nyt tässä välissä hakea. Ah, ne tunteet, niitähän on niin monia versioita, mutta yksi niitä koettuja on tietenkin sieltä nyrkkeilykehästä. Tässä vaiheessa OSKU valpastuu tätä lukiessaan, sillä tietää mistä mä kirjoitan. Se tunne siellä pukuhuoneessa kun odotat matsia, ei voisi pitää suurempaa epävarmuutta ja pelkoa sisällään. Se pelko ei ole sitä että sinua lyödään, se pelko on sitä, että sinä ett ole parempi kuin se toinen. Sitä ettet onnistu niin hyvin kuin sinulta odotetaan. Ettet ole niin hyvä kuin sinun on kerrottu olevan. Siellä pukuhuoneessa se tuntikin on pitkä ja siihen mahtuu tunteiden koko kirjo, tuskan hiki valuu niskaasi ja vartaloosi pinestäkin verryttelystä siellä. Se on totuuden hetki! Olet siellä itsesi ja itsesi kanssa ja yrität vakuuttaa itsellesi olevasi kova, hyvä ja voittavasi ottelun! Kun tulee käsky lähteä kehään on se helpottava tunne, nyt se sitten ratkeaa mistä sinut on tehty....voittaja vai häviäjä? Kuljet kohti kirkkaasti valaistua kehää yleisömeren läpi, saat kannustusta ja saat jossakin tilanteissa myös päinvastaista suhtautumista. Se kuuluu pelin henkeen! Imet itseesi sen kaiken sähkön, agressiivisuuden ja kun nouset pieniä rappusia kehään olet valmis kohtaamaan totuuden ja vastustajan ja myymään nahkasi ja statuksesi mahdollisimman "kalliisti"! Astut leijonan kitaan. Olet GLADIAATTORI! Taistelet loppuun asti vaikka se olisi murskaava! En tiedä missä voisi tuntea näitä tunteita, mitä nyrkkeilijä nyrkkeilykehässä kohdatessaan toisen nyrkkeilijän, joka on huippuvalmistautunut ja on valmiina tuhoamaan urasi ja statuksesi! Ja niinkuin OSKULLA on ollut tapana sanoa....."aiheuttaa vastustajalle mahdollisimman kova aivotärähdys". Niin, ollaan oltu OSKUN kanssa yhdessä monissa kehissä aina AFRIKKAA myöten, seisty vierekkäin sinivalkoinen verryttelypuku päällä ja nautittu tunnelmasta ja näistä tunteista....se on mahdollista vain NYRKKEILYSSÄ! No tämä on vain yksi tunnemaailman juttuja, sitten on tietenkin se ystävyys......on rakkaus.....on elämä.....niinkuin huomaatte olen pateettinen, olen romantikko, ei ihme että rakastan JULIO IGLESIAKSEN lauluja, nautin katsoa hänen esiintymisiään tyylikkäässä puvussaan, tunnelman luomista, tyylikkyyttä esiintymisessä missä koko vartalo viestii rakkauden tunnelmista, kädet tekevät eleitä kuvastaen onnellisuutta, onnea, pettymystä, menetystä.....niin ja kai se on mulla jo tietenkin jo tämä ikä, kun sitä katsoo asioita ja muistoja jo niin pitkien aikajaksojen takaa, mutta sydän ja mieli, se tuntuu vieläkin uskomattoman nuorelta, herkältä, uteliaalta? Olen vieläkin valmis kävelemään kohti kehää "hengessä" valmis kokemaan tunteita, voittoja ja tappioita, iloja ja suruja, onnistumisia että pettymyksiä......näistä tunnelmista ei voi estyä kukaan sillä se kuuluu ELÄMÄÄN.....toivotan kuitenkin kaikille taas tänäänkin ONNEA ja ONNELLISUUTTA......makee päivä tänään! Haen nyt sen toisen kahvin ja yhden korvapuustinkin!

01.04.09 10.50
PARIISI JA AAMIAINEN WANDAS ROCK AND ROLL CAFEESSA!!! Tänään heräsin Pariisissa keväiseen aamuun Hotelli EXCELENTISSÄ, noin 400 metriä Riemukaarelta. Olen yöpynyt siellä aikaisemminkin, joten se on tuttu paikka. Puin aika nopeasti päälle ja lähdin aamiaiselle CHAMS ELYSEELLÄ olevlle WANDAS ROCK AND ROLL CAFEEHEN. Se on juuri avattu uusi must mesta PARIISISSA! Kevät on jo selvästi pidemmällä kuin stadissa ja jo näin aamusta on lämmin. En voi olla huomaamatta ranskalaisten naisten tyylikkyyttä heidän kävellessään mikrohousuissaan ja jakuissaan korkeakorkoisine kenkineen CHAMS ELYSEETÄ, pitkässärisiä ja hoikkia! Tulin WANDAS ROCK AND ROLL CAFEEN eteen ja kun avasin oven tulvahti WANDA JACKSONIN raaka rokkanroll ääni kuin hyökyaalto päälleni, paikka oli pullollaan ihmisiä, tuntui kuin aamiaisastiatkin olisivat rokanneet pöydillä! Tunsin heti että tää on mun mesta! Katseeni tavoittaa LASSE KVISTIN pöydästään, LASSE jonka kanssa olin sopinut aamiaisesta oli kasvattanut pitkän tukan sitten viime kesästä kun viimeksi tapasimme MELLSTENIN PARATIISIRANNASSA. Tervehdimme toisiamme ja istun pöytään. LASSE on jo tilannut meille WANDAS ROKKIBURGERIT. LASSEN pitkä tukka selittyy sillä, tämä entinen THE BOYS yhtyeen kitaristi kertoo nyt PARIISISSA tehneensä paluun musiikkimaailmaan ja perustaneensa bändin joka käyttää ytimekkäästi nimeä THE ROCK! Meillä on myös tänään vähän asioita LASSEN kanssa, sillä olen niin ihastunut PARIISIIN ja sen sykkeeseen että ajattelin ostaa pienen yksiön PARIISIN vierailujen ajaksi. Tänään menemme katsomaan yhtä yksiötä, joka on aika hyvällä puistomaisella alueella SEINEN rannalla, tosin noin 2 kilometrin päässä tästä keskustasta, mutta kattotasanteella, josta on näkymä SEINELLE ja ulppeena häämöttävästä EIFFELTORNISTA. Sitten uutinen vielä OSKULLE, joka muuten soitti mulle eilen FLORIDASTA, täällä Ranskassa on tämä huhtikuun ensimmäinen päivä aina KAMELEIDEN suojelupäivä ja kameliput liehuvat tangossa.......meillä taas tämä päivä on APRILLIPÄIVÄ, joten APRILLIA. En sittenkään ole siis PARIISISSA vaan ESPOOSSA ja äsken kävelin kylläkin ihanassa aamuauringossa pitkin rantateitä, WANDA JACKSONIA tosin kuunellen, tänne ISOON OMENAAN cafe PREZZOON kahville ja croisantille. Mutta ei hassumpi päivä ollenkaan. Iltapäivällä sitten stadiin ja BOXBOX!!!

31.03.09 13.05
TAAS STADILLA!!! En voi olla moikkaamatta ja kertomatta että istun jälleen mielipaikkani cafe JAVAN toisessa kerroksessa ja katselen tuota katuvilinää tuossa alapuolellani. Ratikat kulkevat, ihmisvirta kävelee yli katujen, ruokatunti on ohitse, tai sitten ovat muuten vain asioilla kaupungilla. Kuuntelen samalla nappikuulokkeistani musiikkia. Aurinko paistaa kirkkaasti ulkona ja on maaliskuun viimeinen päivä! Alkaa huhtikuu ja KEVÄT! Se tarkoittaa sitä että aurinkoisilla terasseilla vierailu alkaa kohdallani. Kevään maistiaiset.....aurinko maistiaiset! Olen jo henkisesti valmistautunut huhtikuuhun. Pitkiä kävelylenkkejä, come back salille hikoilemaan pallojen ja säkkien kanssa. Vierailuja klubeilla kuuntelemassa tuttuja muusikoita ja laulajia. KEVÄT saa villiintymään. Aurinko iloisen mielen. Vain kameleilla ratsastus puuttuu OSKUN kanssa. Perjantaiin KAHVITELLAAN cafe ESPLANADISSA mukavan porukan kanssa ja tuntuu että sekin on vain kasvamassa. Olen STADIN SLANGIN jäsen ja olen seuraillut ihastuneena tuon puheenjohtajan LASSE LIEMOLAN energiaa, joka on huikea . Kelpaa varmaan ottaa esimerkkiä. LASSE on kuin ROLLING STONES......kiviä jotka eivät sammaloidu! Olen tavannut oikeastaan taas paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Ex.raskassarjalainen JUKKA JÄRVINEN touhuaa raittiusseuran kanssa ja tekee hienoa työtä asian tiimoilta. On loistavia kavereita, JONE KRIGGSHOLM, MARKKU POUTANEN, KARI VANHAPIHA, KAITSU WALLIN, JULLE JÄRVINEN, TAPSA NIKKANEN, vahvoja personallisuuksia joikainen omine vahvuuksineen, vielä joitakin muita ja tietysti myös ihania ja hurmaavia NAISIA......selvästi kevätaurinko vaikuttaa. No eipä tässä oikeastaan muuta asiaa ollutkaan kuin toivottaa huhtikuu tervetuleeksi ja KEVÄTAURINKO ja TERASSIT! Pidän OSKU sut ajantasalla missä täällä mennään. TERVEISIN stadin sydämestä!

30.03.09 13.18
OHOH, vahingossa lähetin edellisen kirjoituksen tässä välillä salaattia syödessäni ja klik, teksti lähti virtuaalimaailman halki tänne nettisiuilleni. No ei se mitään, jatketaan tarinaa, niin sanoin että huominen on suuri arvoitus ja tarkoitan sillä niin monia erillaisia asioita joiden luetteleminen ja läpikäyminen olisi ihan turhaa puuhaa ja veisi tästä päivästä tämän päivän lumoavuuden pois. Joten en erehdy tekemään sitä. Mutta UNELMIA, niitähän pitää olla, ne antavat tähänkin päivään juuri sitä odotuksen kimelmöivää tunnetta, sitä jännitystä mitähän huominen voi tuoda tullessaan! Se mikä on mukavaa huomata on että vaikka ikää karttuu yhä vain enemmän ei tämän odotuksen ja uteliaisuuden tunne huomisesta ole mihinkään hävinnyt ja tunne siitä että MAAILMA ON KAUNIS on sydämessä..... tulee taas BADDINGIN kappale mieleen.....jatkan nyt kanasalaatin syömistä, tämän päivän lumoavuutta ja toivon kaikille hyvää ja onnellista elämää......Kohta on huhtikuu ja KEVÄT!!!

30.03.09 13.06
LOUNAS MEPHISISSÄ!!! Olen syämässä KANA CEASAR salaattia MEPHISISSÄ, ei , ei ollenkaan siellä ELVIKSEN MEPHISISSÄ vaan KAMPIN MEPHISISSÄ! Olen ollut jo pari tuntia liikkeellä stadissa ja ajattelin pitää lounastaukoa salaatin ja läppärin seurassa. Täytyisi tietenkin kohta käydä FACEBOOKISSAKIN vilkaisemassa mitä sinne kuuluu? On muuten aivan ihana tunne...... huhtikuu on ihan ovella, kevät on alkamassa. KEVÄT ja sen alkaminen on kuin rakkaussuhde joka saa alkunsa ja odottaa vain sen puhkeamista kukkaan ja kuumiin tunnelmiin. Sen odottaminen on upeata..... puhun nyt KESÄSTÄ ja AURINGOSTA..... siitä kuumasta huumasta joka valtaa mielen....sitä kannattaa odottaa! Muutenhan vietän edelleen hyvin pienimuotoista elämääni, nauttien päiviästä, musiikista ja ystävistä. Huominen on suuri arvoitus

22.03.09 18.54
SUNNUNTAI, AURINKOA, BOXINGIA JA ELÄMÄÄ!!! Ilta vierähti taas eteeni nopeammin kuin olisi arvannutkaan, vaikka nousin jo varhain ylös, join pari kupillista kahvia, katsoin ikkunasta ulos ja näin, että aurinko paistoi valaisten päivän houkuttelvana eteeni. Ei mennyt kauan kun lähdin bussilla stadiin. Jäin Ruoholahden pysäkillä pois ja kävelin kanaalin rannalle. Olin ihastuksesta mykistynyt, mitä kaunein aurinkopäivä edessäni. Se kevään ensimmäinen, joka saa mut johonkin terassille kahville ulos istumaan. Oikeastaan tiesin jo mihin olin menossa ja kävelemässä. Korvissani soi nappikuulokkeistani loistavaa musiikkia, erillaisten artistien esittämänä. Poikani JERRI on tallentanut tähän musiikkikännykkääni 1200 kappaletta musiikkia, jotka heittävät mut nostalgiaan, tutustuttavat tämän päivän biisien ja musiikin tekijöihin, ihan kuin elämäni, muistoja ja myös tapahtumia tämänpäivän elämässä. Kävelen Hietalahden kautta ohi Salven, kohti Kaivopuistoa. Kaivopuiston edessä meri ei ole jäässä vaan kimaltelee auringossa. Istahdan hetkeksi penkille, aurinko lämmittää jo kasvoja. Kävelen siitä vähän eteenpäin Uuunisaaren kohdalle, jonne vie vielä meren yli ponttoonisilta, kesällä pääset sinne vain moottoriveneen viemänä. Siellä olevasta kahvilasta ostan kahvin ja korvapuustin ja menen ulos sen juomaan ja syömään. Tämä oli kevään ensimmäinen terassikahvi. Avaus kevääseen! Jatkan matkaa, mutta en pääse kuin muutama satametriä, kun jään istumaan penkille ja nauttimaan kevätauringon lämmöstä musiikkia kuunnellen. Kelailen ajatuksissani, miten voi näin pienimuotoinen elämä tuntua näin hyvältä ja suurelta. Tunnen, onnellisuutta, tunnen rakkautta, siihen sekoittuu menneisyyden haikeutta, tietoisuus siitä, etten enään ole nuori. Tietoisuus siitä, että hiekka tiimalasissa on valunut jo suurimmaksi osaksi alaspäin. Onneksi en tiedä miten paljon sitä on jäljellä? Kuitenkin huomaan jatkuvasti vain nauttivani enemmän ja enemmän elämästä, päivistä, nissä taphtuneista ja niissä tapahtuvista asioista. Tunnen vain suurta kiitollisuutta elämästä. Saamastani ystävyydestä, rakkaudesta.....toivoisin että jokainen kenen kanssa sitä olen kokenut voisi saada palan sitä minulta arvostuksena ja kiitollisuutena itselleen! Tää on uskomaton tälläinen päivä, kun ei oikeastaan tapahdu mitään, ei ole mitään suurta menossa. Vain pienimuotoista kävelyä Kaivarin rannoilla, mutta tuntuu kuin koko maailma olisi tässä ja nyt! Istuskellessani tässä penkillä aina joku tuttu tai vähän tuntematonkin istuu hetkeksi seuraani tarinoimaan ja kyselemään kuulumisiani. Tunnen taas olevani tämän kaupungin oma poika. Stadi, tää on mun city! Kävelen rantoja pitkin Kauppatorille, siitä Espaa pitkin Stockkan kulmaan, Mannerheimintietä Kamppiin ja siitä bussilla Puolarmetsän sairaalaan moikkaamaan sisartani Annea. Kotona Muru on laittanut fantastiset pihvit ja kun olen syönnyt ja nauttinut, vetäydyn pienille ruokanokosille ja torkahdan JULIO IGLESIAKSEN laulujen parissa ja aurinkoisissa fiiliksissä uneen. Herään ylös ja katselen MUHAMMAD ALISTA tehdyn dokumentin, joka tuli tänään uusintana. Huomaan että se vie mut täysin mennessään. Tunnen valtavaa ihailua taas MUHAMMAD ALIN elämään ja nyrkkeilyyn. Se vie minutkin takasin muistoihin. CASSIUS CLAY oli esikuvani monella tavalla. Oma lempinimeni oli HARRIUS PLAY. Mulla oli harjoituspaitoja jonka selässä luki tulipunaisin samettikirjaimilla HARRIUS PLAY. Dogumentissa tulee CASSIUS CLAYN ottelut ja valmistautumiset hänen ensimmäiseen maailmanmestaruusotteluihin pelättyä ja hurjaa SONNY LISTONIA vastaa.. Tuntuu aika hervottomalta, yht`äkkiä katson dogumenttia jossa vilahtaa mulle tuttuja kasvoja, valmentajia, nyrkkeilyihmisiä joita olen tavannut oikeastikin. Muistan edelleen ensi tapaamisen SONNY LISTONIN kanssa, monta muuta tapaamaista ja kohtaamista. Kuinka söimme yhdessä aamuaterioita, ruokailimme yhdessä. Vaikka SONNY LISTON oli pelätty ja hurja, hänessä oli myös lämmin ihminen, johon ainakin minä sain tutustua. Ystävälliseen, hymyilevään SONNY LISTONIIN! Suurta ihannettani MUHAMMAD ALIA en ole koskaan tavannut mutta tunnen hänen olevan sisälläni sydämessäni NYRKKEILYN myötä. Eikä se mihinkään sieltä häviä. Kuuntelin tänään kävellesäni BADDINGIN laulun KUINKA KAUNIS TÄMÄ MAAILMA ON.....muistan kuinka niitä sanoja kuunellessani ajattelin niiden yhteensopivuutta kanssani, kuunelkaahan kappaleen sanat niin ymmärrätte mitä tarkoitan......tämä ja maailma ja elämä......kuinka kaunis ja ihmeellinen se onkaan ja jännittävä......ihana ja jännä sunnuntai......ajatuksia Floridaankin!

17.03.09 11.50
SITÄHÄN SE KAIKKI ON, SITÄHÄN SE KAIKKI ON, RAKKAUTTA, RAKKAUTTA VAAN!!! Istuin äsken metrossa tai junassa kai sittenkin ja olin tulossa MYYRMÄESTÄ Espoon Verovirastosta jossa olin tekemässä vuoden veroilmoitukseni, siis vuodelta 2008 ja samalla tein yritykseni lopettamisilmoituksen. Siinä nyt kukaan ei menetä paljon, ei verovirasto, ei Suomen valtio enkä edes minä, mutta yksi jutttu siinä kuitenkin oli? Mun 1966 alkanut niin kovin vaihteleva yrittäjän elämäni sai pisteen! Ja kyllä näihin vuosikymmeniin mahtuu toki myös valtavasti kohokohtia, jopa jonkunlaista menestystä, mitä erillaisimpien juttujen kanssa. Istuessani junassa ja kuunnellessani nappikuulokkeista ISOKYNÄN kappaletta, SITÄHÄN SE KAIKKI ON, SITÄHÄN SE KAIKKI ON, RAKKAUTTA, RAKKAUTTA VAAN.....kuuntelin sanoja ja aloin itsekseni hymyilemään ISOKYNÄN laualessa, MITÄ JÄLJELLE JÄI....MUISTOJA....heh, kuinka totta nuo sanat. ISOKYNÄ on MESTARI! Nyt kun istun cafe JAVASSA yksi mielipaikkani, sen toisessa kerroksessa, kirjoitan tällä läppärilläni, katson välillä ikkunasta ulos, SOKOS on suoraan edessäni, Mannerheimintien ja Simonkadun risteys, stadin syke, autoja, ratikoita, ihmisiä, tämä on kaupunki jota rakastan yli kaiken. Tunnen olevani stadilainen, tämän kaupungin oma poka. Nää on melkein mun lapsuuden kulmiakin, ehkä noin 700metriä erottaa mut niistä. Tunnen kuuluvani tänne yhtä vahvasti kuin nyt myös Matinkylään jossa olen asunut viimeiset 24 vuotta ja MELLSTENIN PARATIISIRANTAAN Haukilahteen jossa olen saman verran tai vähän päällekin viettänyt kesäni biitsillä! Nyt kun kevät väreilee taas ilmassa, odotan tietysti tulevaa kesää ja päiviä biitsillä! Tässä ajatuksiini tietysti myös tulee että se yksi RANNAN KUNINKAALLISIIN kuluvasta porukasta on poissa. Hänen poismenostaan tulee huomenna vuosi. Aika menee, elämä on kuin kiipeäisi vuorta koko ajan ylöspäin......ja kun välillä pysähtyy ja katsoo alaspäin......tuntee kaipuuta, tuntee kipua ja tuskaa, niinkuin myös iloa, riemua, lämpöä ja rakkautta! SITÄHÄN SE KAIKKI ON, SITÄHÄN SE KAIKKI ON, RAKKAUTTA, RAKKAUTTA VAAN......ISOKYNÄ ON MESTARI ja mitä jäljelle jää......muistoja, niin kovin paljon muistoja ja voin olla KIITOLLINEN, muistan ja tunnen edelleen! OSKU KANERVA soitti mulle taas eilen FLORIDASTA, oli lähdössä pitämään kuntonyrkkeilytuntejaan siellä FLORIDASSA ja minä olin juuri aloittamassa tuntia WSOYLLÄ......voi sitä ystävyyttä, sitä läheistä nyrkkeilykaveruutta, niitä muistoja OSKUNKIN kanssa: Me oltiin huimia jätkiä ja aika pelkäämättömiä silloin. TUNISIAN yössäkin olimme yöllisellä seikkailulla ja yks paikallinen "yöelämäopas" vei meitä johonkin keskellä yötä. Kävelimme Afrikan pilkkopimeässä yössä autioita katakombeja, ei ristinsielua näkösällä ja aloimme jo epäillä mihinhän meitä ollaan viemässä, mutta päätettiin kuitenkin jatkaa loppuun saakka ja katsoa mitä perillä on? Sovimme että jos tulee kova paikka, laitetaan selät vastakkain ja tapellaan loppuun saakka, niin kauan kuin pysytään pystyssä..... no eipä tarvinnut sitä tehdä, olimme kuitenkin valmiit siihen. Nämäkin on hetkiä jotka eivät unohdu ikinä ja on niin paljon muitakin juttuja, SITÄHÄN TÄÄ KAIKKI ON, SITÄHÄN TÄÄ KAIKKI ON, RAKKAUTTA, RAKKAUTTA VAAN, upeaa ISOKYNÄ....jotenkin uskomaton fiilis, stadin sydämessä kirjoittelmassa läppärin kanssa, tuhannet muistot vilistävät, onnea, onnellisuuta, tuskaa, ääripäivät elämästä, mutta ilman sitä ei voisi varmaankaan tuntea tätä onnellisuutta tänään, olen kuitenkin vielä elossa ja päivässä mukana, vaikka yrittäjän elämäni saikin tänään pisteen, elämä on kuitenkin pistettä vailla vielä. Illalla menen PEACOCKIIN katsomaan BEATLES REVYYTÄ ihanan MURUNI, poikani JERRIN ja koulukaverini vuodelta 1960, ESA MALMIN kanssa, ja meitä yhdisti jo silloin ELVIS ja ystävyys, joka on säilynyt kaikki nämä vuosikymmenet, SITÄHÄN SE KAIKKI ON, SITÄHÄN SE KAIKKI ON, RAKKAUTTA, RAKKAUTTA VAAN.....niin kerroin tuossa äsken, että tämä elämä on kuin kiipeäisi vuorta ylöspäin.....ja kun välillä pysähtyy ja katsoo alaspäin......näkee niin paljon asioita, tapahtumia, ihmisiä ja mitä ylemmäksi kiipeää, sitä vähemmän on enään nähtävää ja koettavaa, siksi onkin välillä hyvä pysähtyä, katsoa alas, niinkuin nyt tästä Javan ikkunasta, niin paljon säpinää, niin paljon ihmisiä, elämä sykkii ratikat kulkee, jatketaan kapuamista.....tervesiä OSKU, käyt kuitenkin lukemassa, pidä itsesi kunnossa....muistan kuinka hiljensit kiihkeän TUNISIALISEN yleisön voittamalla heidän olympiasankarinsa HABIB "Härkä" GULHIAN.....SITÄHÄN SE KAIKKI ON, SITÄHÄN SE KAIKKI ON, RAKKAUTTA, RAKKAUTTA VAAN....Terveisiä stadin sykkeestä!

11.03.09 12.01
ELÄMÄN AINUTLAATUISUUS JAKSAA AINA VAIN HÄMMÄSTYTTÄÄ! Kylläpä nämä päivät kulkevat nopasti. Vaikka vietän näinkin pienimuotoista ja yksinkertaista elämää, niin se tuntuu rönsyilevän kuin tähtisade uudenvuoden yönä, pimeälle taivaalle, väriloistoa tarjoten! Eilen illalla koin taas loistavia tunnelmia kun katsoin telkasta LIVERPOOLIN Mestareiden Liigan futismatsia telkasta ja samalla "hössäsin" facebookin kanssa asetellen sinne musiikki videoklippejä profiilisivulleni. Matsi oli uskomaton, LIVERPOOL murskasi REAL MADRIDIN 4-0 ja pudotti tämän jalkapallojättiläisen jatkosta! Samalla siinä mieleeni vilahti ATIK ISMAIL, jalkapallosuosikkini No2, 2:si tulee siksi että KAITSU PAHLMAN oli ensin, kunnes sitten aloin seuraamaan ATKIN uraa ja sain ilon tutustuakin ATIKKiin myöhemmin. Siitä olen iloinnut, kun olen nähnyt, kuinka ATIKIN elämäs on reilassa, hänen suuren henkisen ja sielullisen kasvunsa! On hämmästyttävää lukea hänen kirjoituksiaan jossa hänen kykynsä empatiaan, mennä asian sisälle, analysoida sitä, on kiehtova! Käykää vaikka itse tsekkaamssa se ATIKIN omilta nettisivuilta www.atikismail.fi! Uskon että hämmästytte. Niin siinä samalla kun nautiskelin LIVERPOOLIN esityksestä, muistelin, että olin stadikalla kun HJK pelasi LIVERPOOLIA vatsaan ja ATIK teki maalin LIVERPOOLIN verkkoon ja koko stadion räjähti! Hämmästyttävä maali! Noita maaleja tuli nähtyä ATIKIN tehtynä paljonkin silloin! Toinen tunelma mistä nautin eilen oli kun katselin ja kuuntelin niitä videoklippejä facebook sivultani ja kun yksi suurista suosikkibändeistäni, ostin heidän kaksi vinyyli LP:tä jo vuonna 1965, siis tämä ONE and ONLY, THE ROLLING STONES esiintyi yhdessä klipissä ST. LOUISIN kaupungissa ja sen USAN syvän etelän BLUES syke kuului tästä kappaleesta, SYMPATHY FOR THE DEVIL! Tästä oli helppo siirtyä NEW YORKIIN konserttiin, meille nyrkkeilijöille "pyhään" MADISON SQUARE GARDENIIN jossa ROLLARIT esiintyi yhdessä itsensä BOB DYLANIN kanssa, laulaen hänen kappaleensa I LIKE A ROLLING STONE! Uskomattoman hieno esitys! Seurasi vielä säkenöivä esitys CHERYL CROWEN kanssa, vanha perinteelinen kappale HONKY TONK WOMAN, josta ei tunnelmaa puuttunut! Kuin sokerina pohjalla uskomaton, karismaattinen, rockpersoona KEITH RICHARD lauloi lahjakkaan ja kauniin NORAH JONESIN kanssa rakkautta ja lämpöä tihkuvan kappaleen LOVE HURTS, johon en tunnu kyllästyväni! Makeita tunnelmia. En voi olla hämmästelemättä tätä elämän ainutlaatuisuutta. Tätä tunnelmallisuutta. Sitten on vielä se nyrkkeily! Satoja eri muisto sykähdyksiä. On ne matsit, on ne treenit, on ne iskut, on se tunne kun hiki noruu pitkin kasvoja ja kroppaa. On se kovuus, on se pelko, on se rohkeus millä vastaat siihen kovuuteen! On se voittamisen halu ja pakko, on se onnistumisen tyytyväisyys, epäonnistumisen sietäminen. On ne matkat, on ne kaverit! OSKUKIN varmaan siellä Floridassa lukee tämän tänään tai huomenna ja hymähtää, meillä on niin paljon muistoja joille voidaan hymyillä! OSKU sanoo aina että jos hän olisi nuori niin hän valitsisi edelleenkin nyrkkeilyn lajikseen! Ehkäpä minäkin. Reissattaisko me taas OSKUN kanssa ympäri maailmaa, ratsastettaisiin kameleilla, koettaisiin seikkailuja, ja oltaisiinko me nyt viisaampia? No en viitsi sitä tässä funtsia, on niin paljon nyt tässäkin päivässä tekemistä. Täytyisi lähteä kävelylenkille, iltapäivällä myöhemmin WSOYLLE pitämään treenejä. Se mua vähän harmittaa ettei se OSKU ole facebookissa, siellä on BOOM BOOMIN laittama pienen pieni videopätkä, viime viikolta kun lyön palloja ja säkkiä, eikä siinä ole mitään ihmeellistä, sitähän mä oon tehny aina. Mutta se, että RAKKAUS tähän lajiin on olemassa edelleen, kaikkine muistoineen! Tässä samalla tulee myös pari puhelua, toinen ILTALEHDESTÄ, Arja Nieminen soittaa ja haluaa lausuntoa lehteen JYPESTÄ, hänen poismenostaan tulee vuosi ensi viikolla. Kiusallista, en haluaisi mitenkään kokea taas niitä fiiliksiä joita JYPEN poismeno sai silloin aikaan, niin monessa muodossa. JYPEHÄN on mukana aika luonollisesti lähes päivittäin ja tulee mieleen yhteisten ystäviemme kanssa tapailessamme. No menköön tämäkin taas mukaan tähän ELÄMÄN AINUTLLATUISUUDEN HAMMÄSTELYLLE! KERAVAN KREIVI kysyy menemmekö huomenna aamisaiselle mielipaikkaamme? Elämä jyrää edelleen kuin ROLLING STONES eteenpäin ja rönsyilee kuin tähtisade mielessäni vaikka elän näinkin pientä ja yksinkertaista elämääni! Toivotankin teille kaikille taas ONNELLISTA päivää, RAKKAUTTA ja LÄMPÖÄ tuleville päiville! Nauttikaa ELÄMÄSTÄ, se on AINUTLAATUINEN!!!

08.03.09 9.33
VIIKONLOPUN RAUHAA! Kylläpä taas päivät vilahtavat nopeasti kaikenlaisine tapahtumineen. On vielä treenejä joita kevään aikana hoitelen. Tapaamisia kavereiden kanssa ja siitä päällimmäisenä KAHVITTELIJA ryhmän tapaamiset perjantaisin cafe ESPLANADISSA, niin kovin ranskalaistyyppisessä ja tunnelmallisessa kahvilassa stadissa. Istumme siellä alakerrassa JAZZ-cabinetissa ja meitä on mitä erilaisimpia ihmisiä, erilaisista ammateista. Kuitenkin tapaaminen ihmisten kesken face to face voittaa aina tämän virtuaalimaailman. Eilen tein paluun muuten melkein kuin "juurilleni", nimittäin MURUNI aamulla ehdotettua, ajettaisko LUUKKIIN lenkille ja saunomaan? Ja niinpä parinkymmenen vuoden tauon jälkeen tarvoimme noin 9 kilometrin lenkin niin tuttua kierrosta metsässä, kauniin ja rauhaisan luonnon keskellä. Uskomatonta kuinka tuttua oli nousut ja laskut, lammet, jotka olivat kauniin ja valkoisen lumen peitossa Juoksin aikoinaan siellä lähes päivittäin lenkkiä ja MURUNIKIN oli mukanana siellä lenkkeilemässä jo reilut neljännesvuosisataa sitten. Mulle tämä on ollut lenkkipaikkana tuttu jo 1970 luvun alusta saakka. Sauna siellä on myös ihan oma juttunsa ja maksaa 3 euroa. Saat loistavat löylyt ja voit samalla ihailla luonnon kauneutta saunasta avautuvaa ikkunanäkymää. Useimmiten tapaat siellä lunnosta ja lenkkeilystä nauttivia ihmisiä, jotka ovat käynneet siellä myös jo kymmeniä vuosia. Tunsin todellakin tehneeni paluun taas jonnekin ennen koettuun joka siirtyi tähän päivään takaisin. Jotkut asiat ja paikat säilyy muuttumattomana, vaikka äijä itse vanhenee ja rapistuu! Sen jälkeen tutut lenkkikahvit tuoreen vastaleivotun pullan kanssa viereisessä kartanossa maistui myös erikoisen hyvälle lankin ja saunan jälkeen! Ajettiin sitten syömään kiinalaiseen buffetateria, käytiin kaupassa ja kotiin iltapäivälevolle. Sitten tulikin futista, FA-cuppia englannista, BUNDESLIIGAA saksasta ja ihana koti-ilta perheen tyttöjen kanssa. Upea päivä. Nyt tässä sunnuntaiaamuna ehdin katsoa ennenkuin MURUNI heräsi, MANUN matsia ensimmäisen puoliajan FULHAMIA vastaan. Aurinko yritti pilkistää pilvien raoista mutta ei jaksanut ihan tulla esiin. Lähdenkin kohta kävelemään nyt kohti TOPPELUNDIA, siitä MELLSTENIN PARATIISIRANTAAN cafe Mellsteniin kahville ja croisantille eikä päivällä ole mihinkään kiire, onhan viikonloppu, elämä soljuu kuin musiikki nappikuulokkeistani vaihdellen rytmiä kiihkeästä rokista tunnelmallisiin rakkauslauluihin, on myrskyä on tyyntä, on vielä ja edelleen elämää, on edelleen ystävyyttä ja rakkautta! Hyvää viikonloppua teillekin, palaan taas jonakin päivänä päivän tunnelmineni.

03.03.09 8.50
TIISTAI JA BOXBOX! Suomen Nyrkkeilymestaruuskilpailut on taas isketty STADISSA ja KISAHALLISSA! Ensimmäiseksi on pakko riemuita toisen polven nyrkkeilijän, nuoren 16 vuotiaan VILLE HUKKASEN esityksestä ja ensimmäisestä Suomen Mestaruudesta sarjassa 75 kiloa! Ville osoittaa hyvää ja monipuolista nyrkkeilyä, joka ei voi olla miellyttämättä katsojiakaan. ESA HUKKASEN, entisen mestarinyrkkeilijän poika jatkaa perheen perinnettä. Samalla huomasin, että nuorista lupauksista perustettu LONDON TEAM sai katetta, kaikkien LONDON TEAMIN mukana olleiden boxareiden voittaessa Suomen Mestaruuden. Onnittelut siitä! On upeata huomata taas kuinka uutta polvea rynnistää valloittamaan kehiä ja janoamaan menestystä. Kyllä se pitää hyvin paikkansa kun ELIS ASK sanoi, aina tulee uusia..... tarkoittaen uusia nyrkkeilijöitä jotka ottavat paikkansa kehien kirkkaissa valoissa ja valloittavat ihmisten sydämiä nousemalla KEHÄN SANKARIKSI. Se on kuitenkin yksi vaativampia sankaruuksia, se KEHÄN SANKARUUS! Yksi asia, mikä kyllä sai ihmettelmään? Onko stadissa nyrkkeily kadonnut jonnekin? Missä olivat stadilaiset KEHÄN SANKARIT, uudet tähdet nyrkkeilykehiin? VIIPURIN NYRKKEILIJÄT joka aikoinaan saavutti aina jopa muutaman mestaruuden ei saavuttanut ainuttakaan näissä kisoissa. Eikä tainnut yksikään stadilainen voittaa nyt Suomen Mestaruutta? PEKKA MÄKI joka on tämän ajan loistavampia valmentajia pitäisi nyt kyllä palkata stadilaisen boxingin pelastajaksi myös amatöörinyrkkeilyssä! Onneksi PEKKA touhuaa P3-tallinsa kanssa ja saamme ihailla hyviä kehäesityksiä stadilaisiltakin. Kaikesta tästä huolimatta lämpimät onnittelut kaikille Suomen Mestareille ja siellä maaseudulla, pitäkää vaan yllä samaa hyvää tahtia nyrkkeilyn suhteen, niin siinä on haastetta stadilaisille, koittaa voittaa nyrkkeilyn valtikkaa takasin stadiin!!!! BoxBox ja hyvää viikonjatkoa, minä lähden nyt kävelylenkille pitkin rantareittiäni ja kuuntelen kuinka DEAN MARTIN laulaa EVERYBODY LOVES SOMEBODY!!!

28.02.09 13.00
KEVÄT TAITAA RAOTTAA OVEAAN! Ah, mikä ihana päivä! Aloitimme sen aamiaisella Isossa Omenassa, ei New Yorkissa vaan Matinkylässä. Sitten lähdin kävelmään reppu selässäni rauhallisesti nauttien AURINGON valosta ja paisteesta kohti MELLSTENIN PARATIISIRANTAA ja cafe Mellsteniä. Tänne sitten juutuinkin katsellen ikkunasta aukeavaa näkymää, valkoisen lumen peittämää merenjäätä. Vasemmalla puolellani loimuaa takkatuli takassa lämmittäen vasenta kylkeäni. Satumainen tunnelma ja olotila. Päässäni hyräilen kappaletta SATU RAKKAUDEN....mun on tarinani kahden ihmisen, tutut monille on tapahtumat sen....mulla on kuppi kahvia ja croisantti myös tässä edessäni. Ajatukseni vaeltaa tai leijailee lämpimän takkatulen myötä asiasta ja ihmisestä toiseen. OSKU käy taas mielessä. Puhuimme eilen puhelimessa Floridaan. JONE on siellä lomalla. KILLE tulee mieleen koska tänään alkaa SM-nyrkkeilyt täällä stadissa, mutta meillä ei ole enään ensimäistä ottelua sen alkaessa. Meidän matsit on oteltu, mutta matsit "elämän kehässä" vielä jatkuvat ja muistot ystävyydestä, urheilukaveruudesta on mielessä. Olen ehkä virittäynyt hiukan kerkempään tunelmaan kuin yleensä, johtuen tuosta viimisestä treeni-illasta Ruskikselta ja tunteesta että yksi merkittävä aikajakso on taas elämässäni sivuutettu! On ollut hienoa tuntea se lämpö ja ystävällisyys tehdystä työstä. Se palkitsee mieltä ja sydäntä. Antaa tunteen tai lisää tunnetta tämän elämän arvokkuudesta! Ajattelin jatkaa tästä kävelyäni tuota mulle tuttua rantareittiä Toppelundin ja Westendin kautta Tapiolaan. Siellä vois syödä yhsen salaatin ja samalla käydä kaupassa ostamassa viikonlopun ruoat perheelle! Ai että tuo takkatuli lämmittää ihanasti. Tunnen kyllä edelleen valtavaa uteliaisuutta tuleviin kuukausiin, tulevaan aikaan. Mutta otetaan tämä nyt rauhallisesti päivä kerrallaan. Ei ole mihinkään kiire, en ole mihinkään matkalla, en saavuttamssa enään mitään, kuin tämän päivän hetkineen, fantastinen päivä! Hyvää viikonloppua. Palaan taas jonakin päivänä, johonkin hetkeen jossakin!

27.02.09 8.28
VIIMEISET TREENIT RUSKIKSELLA! Eilen illalla yksi aikajakso päättyi tämän BOXIN IS MY LIFE perioodissa. Oli nimittäin kuntonyrkkeilyseuramme ARGIN viimeiset nyrkkeilyrtreenit Ruskeasuon liikuntahallin nyrkkeilypyhätössä. Tai mun pitää tietenkin sanoa viimeiset jotka minä siellä pidän. On mun aika jäädä nyt pois valmennustouhuista ja jättää "kehät" nuoremmille. ARGILAISET El Presidenten JARI PUHAKAN johtamana olivat järjestäneet hienon kakkukahvi tilaisuuden harjoituksen päätteeksi. Paikalla oli El Presidenten lisäksi JUHA"Murskaaja" ROSVALL, MARKO "Rumpali" LEHTINEN, Juoni-JOUNI POHJALAINEN, ANNI "Tiikeri MUSTONEN, TANJA "Mexico" NENONEN, HEIDI "Jab" JATILA, MIIKKA "Terrieri" VUORINEN, JANI "Corbett" MYKKÄNEN, MARKO "Las Vegas" KURSI, TOMI "Herrasmies" VIIA, JARKKO "Eurooppalainen pistenyrkkeilijä" LINNAINMAA. ARGIN viimeisinä GOLDEN FIHGTEREINA palkittiin kaksi JANIA, JANIT TUKIAINEN ja MYKKÄNEN! Yksi kovasti ihailemani nuorimies, sympaattinen ja kovakuntoinen, jälleen titteliotteluun valmistautuva nykypolven ammattinyrkkeilijä JUHO TOLPPOLAKIN oli paikalla tänä viimeisenä päivänä kun askeleeni olivat vienneet minut vielä RUSKIKSELLE! Otettiin paljon kuvia, juotiin kahvia, syötiin kakkua sekä pidettiin puheita. Näin taltioitui jälleen yksi aikajakso muistilokeroihini. Vieläköhän muistissani on tilaa ja kapasiteettia uusille asioille ja tapahrumille. Tänään onkin jälleen perjantaipäivä ja KAHVITTELIJOIDEN kokoontuminen viehättävään cafe ESPLANADIIN. Facebookista näin että ainakin legendaarinen viihteemme GRAND OLD MAN LASSE LIEMOLA on tulossa kahvittelemaan, pitäiskö sanoa kun on STADIN SLANGIN puheenjohtajasta kyse, tulee messiin dokaa borkat Espalle! Mä oon ollu aina huono tässä stadin slangissa, mutta STADILAINEN olen jokaista soluani ja sieluni syvimpiä tunteita myöten ja koko ikäni asunut ja nauttinut STADISTA, sen sykkeestä, sen rantsuista, toreista ja puistoista....niinkuin BOXINGISTA!!! Hyvää viikonloppua, palaan taas jonakin päivänä!

25.02.09 9.10
TEE TYHJÄSTÄ MIELENKIINTOINEN ELÄMÄ! Moi ystävät hyvät. Tässä onkin aikaa vierähtänyt kun olen tänne kirjoitellut. Mutta niinkuin sanoinkin, ei pitäisi sanoa ei koskaan, vai sanoinko niin? No oli miten oli, paluuni VIRTUAL BOXINGSTARIN pariin on ainakin nyt tosiasia. En ole kertonut tästä teille kenellekkään ja koska siitä on jo niin kauan kun viimeksi tänne kirjoitin niin en usko että kukaan täällä käy enään tätä tsekkaamassa. Ei edes tuo FLORIIDAN EMIIRI OSKU KANERVA, joka kertoi aloittavansa aina aamun siellä Floridassa katselemalla olenko kirjoitellut mitään ja mitä mulle kuuluu? No itseasiassa tässä on elämääni tulossa ihan suuriakin muutoksia. Olen jäämässä eläkkeelle kuntonyrkkeilyn vetäjänä ja jättämässä lopullisesti nyrkkeilytouhut. Pitkä tovi tulikin siinä oltua mukana kun ajattelee sitä että 30.5. 1947 samana päivänä kun synnyin, isäni liitti mut VIIPURIN NYRKKEILIJÄIN jäseneksi. Viipurin NYRKKEILIJÄT täyttää tulevana viikonloppuna 80 vuotta ja juhlii sitä järjestämällä täällä stadissa SM-nyrkkeilyt. Vuonna 1960 aloitin aktiivisen nyrkkeilyurani. Se kesti reilut 10 vuotta. 1989 aloitin kuntonyrkkeilytreenieni pitämisen avaamalla BOXING CENTER nimisen nyrkkeilysalin ja olen nyt tehnyt sitä 20 vuotta yhtämittaa enmmän tai vähemmän. Nyt olen siis kevään aikana liukumassa eläkkeelle ja pois BOXINGISTA! Mutta vaikka luovun treenien pitämisestä niin en luovuta vielä elämästä ja yksi suuri osa elämääni on tietenkin BOXING jota tulen seuraamaan ehkä nyt enemmän kuin viimeisenä kahtenakymmenenä vuotena. Mutta mielenkiintoista tulee tuleva aika olemaan. Mulla oli tapana sanoa tuolle yhdelle läheiselle kaverilleni usein, "kuule, mulla on menossa yks projekti tässä elämässä"? "No,mikä se on", hän kysyi...."tee tyhjästä mielenkiintoinen elämä", vastasin ja se herätti hänessä aina hilpeyttä ja hän toisti, "Ai sulla on projekti menossa.....vähän naurua.....tee tyhjästä mielenkiintoinen elämä"! Hitto että meillä oli hauskaa juttuinemme usein. No nyt joudun jatkamaan projektiani, ajatustani ja katsomaan kuinka elämä kantaa, kuinka mielikuvitus riittää? Löytyykö iloa, fiiliksiä, tapahtumia, ystäviä, rakkautta ja auringonpaistetta. Kevät alkaa lähestyä joten toiveita sille on. Tervetulo taas mukaan projektiini, TEE TYHJÄSTÄ MIELENKIINYOINEN ELÄMÄ!