NYRKKEILYN, MUSIIKIN JA TANSSIN VOIMALLA TOIMITETTIIN YRJÖ PIITULAINEN POIS AMATÖÖRIEN RIVEISTÄ! Ennen kuin siirrymme isäni viimeiseen amatööriotteluun ja poikkeuksellisen suureen jäähyväisjuhlaan, kävi isäni nyrkkeilemässä Vuoksenniskalla järjestetyssä Maaseutu-Helsinki ottelussa. Välisarjassa 67 kg peri voiton varmasti ja nopeasti VN:n YRJÖ PIITULAINEN helsinkiläisestä M.GRANÖSTA. PIITULAISEN teknillinen tyrmäys tapahtui ensimmäisessä erässä, joten tämä hänen viimeinen amatööriottelunsa oli komea voitto, jolla hän kruunasi kunniakkaan amatööriuransa siirtyessään ammattilaisten talliin. Tämä ei ollut kuitenkaan se ihan viimeinen amatöörimatsi, sillä Viipurin Nyrkkeilijät järjesti 9.9.1945 YRJÖ PIITULAISEN jäähyväisjuhlanyrkkeilyt, jossa oli urheilua ja taidetta! Isot ilmoitukset lehdissä kertoivat Messuhallin juhlanyrkkeilyssä olevan mukana taiteilijat KURT WALDEN, ANSA IKONEN-TAUNO PALO, ORVOKKI SIPONEN-KLAUS SALIN, VILI VESTERINEN-TOIVO MANNINEN, HENRY THEEL, kuuluttajana ARVO LEHESMAA ja orkesterina 12 miehinen SINIPOJAT. Nyrkkeilyotteluissa nyrkkeilisivät HANSSON-PIITULAINEN, VRETLING-LAINE, SANDHOLM-RYTKÖNEN, OLLI LEHTINEN-NIKULAINEN, AHTI LEHTINEN-KRUK, KURKI-SIEWERS!
Ja niinpä menenkin suoraan tähän ikimuistettavaan nyrkkeilyiltaan ja annan parin suuren lehtijutun kertoa mitä silloin tapahtui. Reipasotteiseen viipurilaiseen tapaan järjestivät Viipurin Nyrkkeilijät Viipurin viimeiselle suurelle taitonyrkkeilijälleen YRJÖ PIITULAISELLE jäähyväisjuhlat hänen siirtyessään ammattilaiseksi. Jo Viipurissa VN oli huomannut, että cabare-numeroilla voidaan helposti täyttää heikon nyrkkeilyohjelman aukot. Tätä periaatetta he noudattivat Helsingissäkin. Nyrkkeilyä oli vain puoli ohjelmaa, sillä niin on sanottava kuudesta ottelusta ja toinen puoli oli taide ja cabaretluontoisia esityksiä. Tavalliset nyrkkeilykilpailut vetivät viime kilpailukaudella Helsingissä Messuhalliin noin 3000 katsojaa. Niin kai olisi käynnyt nytkin, mutta Messuhalli oli täynnä. 7000 ihmisen rynnätessä lehtereille. Joten "viihdytysohjelma" veti vähintään toisen puolen katsomosta. Ja sen se ansaitsikin , sillä se oli täyspainoisempi kuin nyrkkeilyohjelma! Nyrkkeilyottelut olivat näet melko keskinkertaisia. Vain pääottelu YRJÖ PIITULAISEN ja BÖRJE HANSSONIN välillä oli korkeata luokkaa, mutta sekin päättyi jo 2. erässä PIITULAISEN lujan palleakoukun vuoksi, sillä HANSSON joutui ottamaan täyden luvun. Siihen mennessä nähtiin erinomaista nyrkkeilyä.
Varsinkin PIITULAINEN oli parhaimmillaan. Hän esitti nopeata, iskuvalmista, puhdasta ja teknillistä hyökkäys-ja puolustusnyrkkeilyä. Vaikka HANSSONIKIN oli nopea, niin PIITULAINEN oli vielä nopeampi. Sen vuoksi HANSSON oli pahassa pulassa, sillä aina kun hän yritti rohkeammin hyökätä ja avasi suojauksensa iskuun, pamahti PIITULAISEN suora tai iskusarja sisään. Ottelun päätyttyä VALLE RESKO lausui muutamia kaipauksen sanoja tämän hetken parhaalle ja kaikkien aikojen parhaimpiin kuuluvalle amatöörinyrkkeilijällemme ja toivotti hänelle menestystä ammattilaisen ohdakkeisella polulla. VN:n puheenjohtaja A.LINDELL ojensi sitten YRJÖ-pojalle pienen kukkakimpun jäähyväiseksi. Messuhallin yleisö tulee varmasti kaipaamaan PIITULAISTA, sillä hän on todella nähtävyys nyrkkeilykehässä ja harvoin häntä tämän jälkeen varmasti saadaan kotikehässä katsella, kun ammattilaisvero on niin korkea ettei kilpailuja paljon järjestetä.
Taideohjelma järjestettiin myös hyvän kuuluttajan ARVO LEHESMAAN ansiosta ikään kuin nyrkkeilyn merkeissä. Ja sopivasti ohjelma olikin muuten koottu, mutta alussa SINIPOIKIEN swing-naukuminen KURT WALDENIN loisteliaasti esittämän Chopinin Ass-duuri Poloneesin ja Lisztin11. unkarilaisen rapsodian edellä oli vähän liian vastakohtaista. Sitä paitsi WALDENIN esitys muutenkin oli yleisön enemmistölle liian arvokasta ja hyvää, jotta se olisi osannut sitä kuunella. Lähemmäksi yleisöä pääsivätkin ja täyden menestyksen saavuttivat muut esiintyjät; ANSA IKONEN ja TAUNO PALO lauluillaan. ORVOKKI SIPONEN ja KLAUS SALIN tanssinumeroillaan. EINO KATAJAVUORI humoristisella xsylofooni-numerollaan. HEBRY THEEL laulullaan sekä VILI VESTERINEN ja TOIVO MANNINEN hanureillaan. Vielä viimeinen juttu ammattinyrkkeilijäksi siirtyvästä YRJÖ PIITULAISESTA, ikään kuin "siunauksena" hänen amatöörinyrkkeilyurastaan otsikolla PIITULAINEN EI PELLEILYT!
Syyskuun toisena sunnuntaina oli Messuhalliin keräytynyt yli 7000 katsojaa.Silloin suoritti 24-vuotias YRJÖ PIITULAINEN jäähyväisottelunsa, lupaava välisarjalainen oli päättänyt seurata oppi-isänsä STEPA SUVION polkuja. Kun tämä miellyttävä yleisön suosikki vuonna 1940 muistokilpailuissa saavutti ensimmäisen mestaruuden kevyessä sarjassa, pelkäsivät jotkut uutta tähdenlentoa. Mutta SUVIO ja muutkin pojan tuntevat olivat eri mieltä. Nuorukaisen kunto oli luotu ankaran harjoituksen tuloksena. Loistavan tekniikkan, ilmiömäisen ottelusilmän ja terävän älyn sekä pettämättömän ruumiinhallinan omistava PIITULAINEN voitti sen jälkeen ylivoimaisesti kaikki maamme kevyt-ja välisarjalaiset sekä mm. sellaiset ulkomaalaiset kuin unkarilainen VOLNOVIES-VADJAN, saksalainen TRITTSCAKIN, tanskalaiset KAJ FRANKIN ja EDVIN PEDERSENIN, ruotsalaiset HUGO ANDERSSONIN, NILS LEWININ, GÖSTA PETTERSSONIN, BERNHARD ENGSTRÖMIN ja monta muuta. Nyt kohtasi nimekäs tekniikkamies BÖRJE HANSSON hänessä tyrmääjänsä. Ja kuitenkin on hän kokenut saman saman elämyksen kehässä vain KURT KREUGERIA vastaan otellesaan. PIITULAINEN ei nyt pelleilyt! Yleisö on aina ihaillut hänen kaunista ottelutapaansa, mutta osa on moittinut häntä liiasta näyttelemisestä, joka vaikuttaa vastustajan aliarvioimiselta. Siihen on ehkä ollut syytä. Mutta voimme yhtä hyvin olla eri mieltäkin. PIITULAINEN on luonteeltaan puhdasverinen kannakselainen, iloinen, leikittelevä, kovassa kilvassakin pojan mielellä riehakkaasti temppuileva ja liikkeitensä joustavuudesta itse nauttiva.
PIITULAINEN sai nyrkkeilykärpäsen erikoislaatuisella tavalla. Yksitoistavuotiaana hän sattumalta joutui Viipurin Voimailijoiden pikkujouluun ja siellä SUVION polvelle. Syntyi ystävyys, joka on jatkunut ja vahvistuu yhä. SUVIO huomasi, että pojasta voi tulla valtti. Ja hän teki nuorukaisesta loistavan nyrkkeilijän. Tämä on PIITULAISEN mielipide. Hän tunnustaa, että SUVIO osasi käsitellä aloittelijaa aivan oikein, opettaen harjoittelemaan tarpeeksi keveästi, mutta silti tiiviisti. Epäitsekkäästi opettaja korjasi oppilassaan ne virheet, joista itse oli joutunut kärsimään uransa alussa. Sitä todistaa PIITULAISEN vakuutus, ettei hänellä kertaakaan ollut niin voimakasta aallonpohjaa, että hän olisi halunnut lopettaa. Jo nuorena vesselinä hän ihaili urheilijoita ja kehän makuun päästyään havaitsi nyrkkeilyn vastaavan hänen urheilijaihannettansa. Se oli gentlemanniurheilua, jossa saattoi ajatellen voittaa. Mutta se on kovaa ja vaatii jatkuvaa harjoitusta. Nykyaikana harjoitus tulee kalliiksi, ja jos suorittaa valmentautumisen niin täydellisesti kuin suuret ottelut vaativat, kärsii siitä eittämättä leipätyö. Suuriin otteluihin joutuva urheilija saa ratkaista monta pulmallista kysymystä, jotka ovat ristiriidassa amatöörisääntöjen kanssa. Pitäisi saada korvaus menetetyistä työpäivistä, mutta sellaista eivät amatöörisäännöt tunne. Täytyy pelata siis rehtiä peliä, antautua ammattilaiseksi. Silloin saa myös parhaat mahdolliset vastustajat. Tästä samasta kysymyksestä kirjoitti MATTI JÄRVINEN hiljan ja urheilulehtemme ovat referoineet hänen vakaumuksensa, siihen yhtyen. PIITULAINEN suhtautuu ammattilaisotteluihinsa mahdollisimman tasapuolisesti. Hän uskoo, että hänen karjalainen luonteensa auttaa vastoinkäymisissä aivan samalla lailla kuin ennenkin. Hän on varautunut kaikkeen mahdolliseen. Mutta yritettävä on silloin, kun kykenee. Ystävillensä hän lausui kilpailujensa päättäjäisjuhlassa; Älkää huolehtiko minusta - en minäkään kanna huolta teistä, yritän vain parhaani! Lokakuussa PIITULAISELLE on suunniteltu jo kaksi kovaa ammattilaisottelua Ruotsissa. LENNART BOQVISTIA ja KURT KREUGERIA vastaan. Onpa siellä suunniteltu ammattilaisten maaottelua, johon tulevat lisäksi suomalaiset SALMINEN ja SUVIO. Nyrkkeilyn ystävät vilkuttavat vilpittömästi tälle miellyttävälle nuorukaiselle ja toivovat sydämestänsä hänelle jatkuvaa menestystä. Mutta välisarjan edustuksemme muuttuu taas heikoksi. KURKI, RÄMÄNEN ja LAAKSONEN jäävät kilvoittelemaan paremmuudesta ja toivottavasti ottavat mallia PIITULAISESTA. Siinäkin suhteessa että PIITULAINEN on otellut 147 kilpailua, mutta niihin mahtuu vain 7 häviötä, joista suurin osa on tapahtunut uran alkuaikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti