keskiviikko 12. joulukuuta 2012

VUODEN 2012 VIIMEINEN TERVEHDYS

Kävin tässä aamupäivällä stadissa kahvilla Rautatieaseman Elielissä ja tapasin Rovaniemeläisen kirjailijan PEKKA JAATISEN ja sain hänen viimeisen kirjansa
ja samalla vaihdettiin kuulumisia ja päivitettiin tapahtumia. Oli erittäin mukavaa taas tavata PEKKAA. Sitten tapasin siellä toisenkin kaverin Lapista ja hän kertoi että JOULU olisi jo lähellä ja tulossa pian. No en voi tietenkään epäillä hänen sanojaan sillä hänhän on jonkinlainen joulun asiantuntija!
Joten on pakko todeta että JOULU ja UUSI VUOSI 2013 on lähestymässä hurjaa vauhtia. On aika unohtaa laihdutuskuurit tältä vuodelta, on aika kiittää ystäviä hauskasta vuodesta, miellyttävistä hetkistä.
Ensi perjantaina 14.12 vielä kahvitellaan cafe Torpanrannassa ja sitten vetäydytään joulun viettoon perheeni kanssa ja palataan tämän bloginkin pariin ensi vuonna eli ONNELLISTEN VUONNA 2013! HYVÄÄ JOULUA ja HAUSKAA VUODENVAIHDETTA! Harri kuittaa!

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

SUNNUNTAIAAMUN RAUHAA

On niin ihana herätä sunnuntaiaamun rauhaan ja katsella ulos tyyneen ja valkoiseen talvimaisemaan, ottaa kuppi kahvia ja vain olla ja nauttia kiireettömästä tunnelmasta. Suomen Itsenäisyyspäivän humu on laskeutunut. Linnan juhlien Kuningatar on valittu. ILKKA KANERVA on toipunut toivottavasti yllättävästä hypnoosiesityksestä Linnan juhlien jatkoilla?
Me kahviteltiin jengin kanssa perjantaina, niiden kanssa, jotka Itsenäisyyspäivien juhlista olivat tokentuneet ja meitä oli vähemmän paikalla kuin normaalisti, mutta erikoista oli se, että meitä oli 1960-1962 koulukaverita paikalla jopa neljä kaveria, ESA MALM, minä, SIMO SALONEN ja SVEN OLOF JOHANSSON joka oli ensi kertaa mukana kahvittelemassa.
Sitten äsken luin että EDIS "Prince" TATLI oli eilen voittanut tyrmäten minuutissa italialaisen vastustajansa EUROOPAN UNIONIN titteliottelussa kevyessä sarjassa ja otti näin itselleen EU-tittelin. Tämä 25-vuotias nuorukainen on nyt voittanut kaikki 19 ammattilaisotteluaan ja on selvästi matkalla kohti huipua, EDIS TATLI on kiehtova ja tyylikäs nuorimies, jossa on ainesta valloittaa niin miesten kuin naistenkin sydämet esityksillään kiristettyjen käysien sisällä että ulkopuolellakin. Hänen lempinimensä PRINCE sopii hänelle kyllä erinomaisesti. Tulee olemaan kiinostavaa seurata tämän nuoren kehägladiaattorin tulevia kehäesityksiä! Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa ja huomenna palataan arkeen ja koitan itsekkin löytää taas voimia palata treenaamisen pariin, sillä olen kulkenut nyt muutaman päivän sangen leveää herkkuttelijan valtatietä, mutta täytyyhän Suomen itsenäisyyttä juhlia!

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

ITSENÄISYYSPÄIVÄN AATTO

Huomenna on juhlapäivä. Suomen Itsenäisyyspäivä on yksi hienoimmista juhlapäivistä vuoden aikana. Sillä on niin suuri merkitys Suomen historiassa. Tosin tänä päivänä kun ollaan tässä EU-ympyröissä, se vähän jakaa sitä Suomen yksilöllisyyttä laajemmaksi. Mutta Suomi on silti ainakin mun kotimaa yhtä suuresti kuin on aina ollut. Tänään aamupäivällä käyn taas vähän treenailemassa Tuulimäen boxingsalilla, sitten on yhtä sun toista pientä tehtävää päivän aikana ja huomenna aamupäivällä on Jessica-tyttöni joukkueella futisturnaus Myyrmäen jalkapallohallissa ja sieltä ehdimme kotiin sitten TV:n äärelle katsomaan Linnanjuhlia ja syömään jotain pikku naposteltavaa sen aikana, joten mitään suuria juhlia ei mulla ole
mutta juhlamieltä ja HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ kaikkile muillekkin!

perjantai 30. marraskuuta 2012

TORSTAIN TOIVEKKUUDESTA PERJANTAIN TOIVOTTOMUUTEEN

Kylläpä päivä voi nopeasti muuttua kaikesta toiveikkuudesta jonkinlaiseen epätoivoon. Aamulla lähdin meidän perjantain kahvittelutilaisuuteen julkisilla kulkuneuvoilla niinkuin aamu TV:ssä neuvottiin ja jätin auton parkkikselle. Matka Kamppiin sujui ihan kohtuullisesti, mutta siiten tämän päivän lumimyrsky alkoikin puremaan kun siirryin raitiovaunuun no4. Ensimmäisen kerran meidät käskettiin ulos, Kisahallin kohdalla kun ratikka oli kuulemma myöhässä aikataulustaan, ja kävisi kääntymässä siinä lähellä olevassa ratikkahallissa takaisin keskustaan. Ok. vähän ajan päästä tuli uusi no4 ja kahden pysäkin päästä meidät kehoitettiin taas ulos, kun ratikka lähtisi takaisin keskustaan eikä ehtisi Munkkiniemeen saakka. ok. taas pysäkille odottamaan uutta no4 ratikkaa. Tässä vaiheessa huomasin että mulla on liian kevyet kengät jalassa seisoessamme taas pysäkillä tuulessa ja lumituiskussa. Seuraava no4 ratikka tuli ja pääsimme jälleen yhden pysäkinvälin kun käskettiin ulos ja sanottiin ettei tämäkään ehtisi Munkkiniemeen saakka!Alkoi tuntua aika uskomattomalta. Neljäs no4 ratikka saapui ja nousimme sisään varpaat huurteisina ja kuulimme että kuljettaja ei takaa että pääsisimme Munkkinimeen saakka, vaihteisto ei ole kuulemma pelannut ihan normaalisti tänään. Pääsin kuitenkin Munkkiniemeen ja cafe Torpanrantaan puolentoista tunnin matkustamisen jälkeen perille ja voitte olla varmoja että kuppi kahvia ja croisantti maistui. Tänään meitä kahvittelijoita ei ollut niin paljon, ymmärrettävää kyllä.
Lisäksi sinne tultuani kuulen kavereilta, että yksi minulle läheinen nyrkkeilykaveri, jonka olen tuntenut pikkupojasta saakka. Joka on ollut kehäkulmassani useampaankin kertaa, ollessaan maajoukkueemme valmentajana 60-luvun puolessa välissä. Yksi Suomen nyrkkeilyn legendoista, tyylikäs taitonyrkkeilijä JORMA "Jomi" LIMMONEN on eilen kuollut. Siinä vaiheessa tunsin sen eilisen kaiken toiveikkuuden kääntyvän perjantain toivottomuuteen. Katselin cafe Torpanrannan ikkunasta ulos, sameata lumipyryistä maisemaa ja tunsin surua. Huomaan ajattelevani JOMIA monia tapahtumia, hetkiä mitä olen saannut JOMIN kanssa kokea, niin nyrkkeilykehässä kuin sen ulkopuolella. Muistelin JOMIA kehässä, uskomatonta tyylikkyyttä. 10 Suomen Mestaruutta, 39 Maaottelua, Olympialaisten pronssimitali Rooman olympialaisista ja Pohjoismaiden Mestaruuksia sekä lähes 400 amatööriottelua. Muistelin JOMIN huumoria, lämpöä jota tunsin hänen kanssaan. Viimeisiä tapaamisia, niin täällä perjantain kahvittelussa kuin oliko se viime keväänä. kun DANNYN kanssa veimme "kundit" syömään Ravintola Rivoliin ja vietimme sellaisen legendojen lounaan herrojen JOMI LIMMONEN, ILMO LOUNASHEIMO ja UFFE FJÄDERIN kanssa. Tässä vaiheessa UFFEKIN soittaa mulle Torpanrantaan ja kysyy olenko kuullut suru-uutisen ja kerron juuri kuulleeni sen. Silmänurkkani kostuvat ja pyysin kyyneleet vaivihkaan pois....
Onpa tämä nyt hurjaa, yksi toisensa jälkeen siirtyy pois taivaallisiin kehiin. En taida tottua tähän suruun ikinä. Huomaan ajattelevani myös isääni, sitä kuinka hän tuli liikkeeseeni aikoinaan, surullisena kun oli käynnyt jättämässä hyvästit milloin entisille nyrkkeilykavereilleen tai ystävilleen urheilun ja viihteen maailmasta. Muistan kuinka hän istui hiljaisena edessäni. Ymmärrän nyt hyvin sen tunteen. Taisin minäkin olla vähän hiljainen tänään. TANNISEN EKI, DANNYN bändin The Islandersin alkuperäinen rumpali ajoi mut kotiin Espooseen. Niinpä. Tämäkin päivä täytyy taas koittaa selvitä. Koittaa muistaa niitä hyviä hetkiä JOMIN ja kavereiden kanssa, jotka elävät muistoissa tänäkin päivänä! R.I.P. JORMA "Jomi" LIMMONEN
Legendojen Lounaalla UFFE FJÄDER ILMO LOUNASHEIMO DANNY ja JORMA "Jomi" LIMMONEN

torstai 29. marraskuuta 2012

TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ

Niin, olen kuullut usein lauseen TORSTAI ON TOIVOA täynnä, mutta mitä ihmettä se oikein meinaa. Eihän sitä joka torstai jaksa jotain toivoa. En ainakaan minä keksi aina uusia toiveita. Tänään ainakin aamu TV kertoi että lunta olisi tiedossa tänään, joten se harmaus olisi vaihtumassa valkoisuuteen. Eilisestä sen verran, että tein paluun treenien pariin ja sitten treffasin pari kaveriani CIAO CAFFEESSA Isossa Omenassa, joka onkin muuten viihtyisä ja valoisa paikka viettää päivän luppoaikaa kahvikupposen äärellä ja kuunella glamourin täyttämien ystävien tarinoita maailmalta sekä elämästä josta ei vauhtia puutu!
Tässä The Basman KAJ WALLIN joka on aina täynnä suunnitelmia ja positiivisuutta tulevaan. Loistava seuramies ja tarinoden kertoja.
SEPPO "Smoothie" SUKKI toinen valloittava seuramies jolta ei vauhtia puutu. Kilpautoilussa mukana vaikuttava, itsekin entinen kilpa-autoilija, tennistä muutaman kerran viikossa pelaileva musiikkidiggari, maailmaa paljolti nähnyt ystäväni on myös täynnä elämää ja uskoa tulevaisuuteen. Näitä kundeja ei ikä vielä paina. Hyviä esimerkkejä meille jotka alamme jo hiukan hiipua vauhdissa tässä elämässä. No joo ja TORSTAIHAN ON TOIVOA TÄYNNÄ, joten on kai se minunkin lähdettävä Tuulimäen boxingsalille taas vähän boksaamaan ja aloittamaan tätä toiveikasta päivää sen enempiä toivomatta!

tiistai 27. marraskuuta 2012

ONPA HARMAA PÄIVÄ!

Tänään on päivä joka ei innosta kyllä minuakaan yhtään. Se on kyllä kohdallani poikkeuksellinen päivä. Yleensä koitan löytää jonkun valonpilkahduksen, tai ainakin positiivisen näkymän huomisesta auringonpaisteesta, mutta tänään en taida pystyä siihen. Harmaus tuolla ulkona on ollut koko päivän vallitseva olotila. Muutenkin tänään laiskotti aamupäivällä niin etten jaksanut edes lähteä jatkamaan taisteluani vanhuutta vastaan Tuulimäen boxingsalilla vaan valitsin huomattavasti helpomman asian ja ajoin Ison Omenan yhteen kahvilaan syömään salaatin ja tarinoimaan myös sinne tulleen ystäväni "Tallipäällikkö" SEPPO SUKKIN kanssa. Nyt katson ikkunasta kuinka päivä pimenee pimenemistään ja siirryin ajatuksissani espanjaan Madridiin katsomaan ATHLETICO MADRIDIN ja SEVILLAN futismatsia nauhoittamastani taltioinnista TV:stä. Samalla tässä teen paluuta näiden blogijuttujeni ja tarinoineni pariin. Vaikka tänään päivä on harmaa ja elämäkin vaikuttaa hieman aneemiselta, päivän mukaisesti harmaalta, niin ehkä ilokin vielä löytyy jonakin päivänä, tai sitten elämässäni on alkanut harmaa kausi? Saattaahan se olla niinkin, sillä olenhan jo 65v. hemmetti, voiks sitä sanoakkaan, tuntuupa pahalta, vanha....no niinhän se on. On sopeuduttava, koitettava ymmärtää, ja sitten unohtaa se ja elää tässä päivässä ja löytää päivän hyvät fiilikset, vaikka toisaalta pienenä esteenä on sille ilman muuta se, että olen lähes ainaisella laihdutuskuurillani ja koitan viettää NO SUGAR päiviä ja oppia elämään ilman herkkuja, ilman BANANA SPLITTEJÄ, jotka maistuvat niin ihanille, ilman PRINSESSA kakkupaloja, ilman viinereitä ja korvapuusteja cafe SUCCESISSA. Huh, kuinka HARMAA PÄIVÄ!
TÄMÄ ON VAIN UNTA!

torstai 19. heinäkuuta 2012

HYVÄÄ MATKAA BERTIL! Kiitos kaikesta, boxingista, ystävyydestä, se on ollut suurta!
Ruotsalainen piirtäjämestari MATS JOHANSSON on muistellut myös sitä ammattinyrkkeilyaikaa Ruotsissa. Parisen vuotta sitten sain postissa tämän MATSILTA. Hieno muisto niistä vuosista Ruotsalaisessa ammattinyrkkeilykehissä BERTIL KNUTSSONIN ja INGEMAR JOHANSSONIN tallissa!
Olen taltioinnut tähän kirjaani ensitapaamisen sekä koko sen nyrkkeilyajan ammattinyrkkeilijänä Ruotsissa 11.11.1966-31.12.1969, jonka jälkeen Ruotsissa kiellettiin ammattinyrkkeily. Jätin silloin hyvästit ensi kerran BERTIL KNUTSSONILLE, mutta ystävyytemme säilyi nämä kaikki vuosikymmenet, yhteiset muistot, tapaamiset viime vuosina, joka on ollut upeata. Nyt BERTIL KNUTSSON jää elämään vahvasti muistoihini!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Minä juhlin ARI WISKARIN Mauritiuksen Maratoonivoittoa parilla Banana Splitillä ja lohdutaudun auringottomasta päivästä!

HYVIÄ UUTISIA

Olen nyt palannut jälleen takaisin matkalta Espooseen ja Matinkylään. Se on ollut hiukan hämmentävää, täällähän on koleata, harmaata ja sateista. Odotin että palaisin aurinkoiseen Espooseen ja Mellstenin Paratiisirantaan jatkamaan Mallorcan aurinkoelämää. Mutta mitä vielä. Onneksi sain maailmalta hyviä uutisia. Mauritiukselta, jostakin Karibian seuduilta, tämä "Hawaijin Prinssi" ARI WISKARI, oli ollut juoksemassa siellä maratoonia ja hän lähetti minulle kuvan siitä, että häntäkin vanhempi maratoonari on löytynyt ja oli mukana siellä. Kuvassa mikä on tässä mukana on vasemalla 101 vuotias Intialainen Heraa SING ja meidän Suomesta oleva ARI WISKARI! Ja kaiken lisäksi ARI viestitti voittaneensa sarjansa MAURITIUKSEN MARATOONILLA ja kertoi jäävänsä seuraaviksi kuukausiksi juhlimaan sitä voittoa Mauritiukselle trooppiseen lämpöön, sillä voitto taisi tuoda AW:lle aikamoisen palkkion! Pidä hauskaa ARI ja nauti auringosta, sillä täällä sataa, sataa, sataa...nähdään joskus syksyllä tai talvella!

perjantai 13. heinäkuuta 2012

OLIS KAHVITTELUPÄIVÄ

Tänään olis taas kahvittelupäivä cafe Carusellissa KAHVITTELIJOIDEN kanssa, mutta minä kahvittelen vielä tänään PLAYA PALMANOVAN rannassa vakiokahvilassani katsellen turkoosinväristä merta, aurinkovarjoja ja Mallorcan helteinen lempeä ja hyväilevä merituuli kietoo mut vielä tänään syleilyynsä. Tosin tänään käytän siihen vain pari tuntia tästä aamusta, sillä tämä onkin taas viimeinen päivä täällä ja viikko aurinkoelämää on vietetty ja pääsen viettämään taas sitä Suomen kesää. Ja jos olen ymmärtänyt viestit, joita olen saannut tänne, niin se ei ole ollut tällä viikolla ihan kovin hyvä siellä. Ja tulevaksi viikonlopuksikin olisi kuulemma luvattu sateita? No, oli miten hyvänsä, on aina hyvä tulla kotiin takaisin, normaaliin arkipäivään ja yrittää löytää taas se, mikä ihme se olikaan, joku TIIKERIN juttu, ai niin se TIIKERINSILMÄ ja mun kohdalla aluksi tietysti edes se TIIKERINHÄNTÄ! Sillä huolimatta päätöksestäni syödä kevyesti vain salaatteja ja hedelmmiä sekä viettää viikko ilman herkkuja, on pakko tunnustaa, olen ratkennut pahan kerran. Jos on ollut ILOJA on myös tullut KILOJA! Joten edessä on pitkä ja ohdakkeinen tie taas sitä ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tietä. Jos löydän sen tien alun jostakin? Se miksi käytän vain
pari tuntia tänään PLAYALLA on kun haluan vielä käydä PALMASSA vähän kävelemässä, istumassa plazzoilla (on pari suosikki PLAZZAA) HARD ROCK CAFEESSA syömässä, ja muuten vaan katsella tätä ihastuttavaa kaupunkia. Yöllä lähtee lento takaisin Suomeen, Stadiin ja Espooseen, joten aamuyön aikaan pitäisi sitten päästä kotiin nukkumaan! Joten nyrkkeilijäin lauseen mukaan I COME BACK!

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

LEPPOISAA SUNNUNTAIAAMUA

Istun taas parvekkeella, mutta nyt en Matinkylässä vaan myös M:llä alkavassa lomakohteessa. Olen syönnyt aamiaisen hotellin parvekkeella, katsellut edessäni olevaa näkymää, hienoa hiekkarantaa ja turkoosinvärisen meren poukamaa, jonne on laskenut ankkurinsa muutama huvipursi. Näen kannella jo eloa ja aina silloin tällöin joku sieltä pulahtaa tuohon turkoosinväriseen mereen aamu-uinille. Linnut sirkuttavat täälläkin puissa ja pöllöt huhuilevat aamuherätystä ympäristössä. Lämpötila on 30-35 varjossa, joten taitaa olla kuuma ja pitkä päivä edessä tuossa biitsillä. Parissa päivässä tuntuu että olisin ollut jo pitkäänkin pois sieltä kotikulmilta ja niinpä eilen tuntuikin mukavalta kun DANNY soitti ja kertoi tulevista kesäbileistään, jonne on kutsu tulossa. Oli mainiota kuulla taas ISO D:n innostus elämään ja tuleviin keikkoihin ja esiintymisiin. Uskomaton "äijä", kohta 70v. ja DANNY SHOW pyörii ja jyrää edelleen. On tässä esimerkkiä meille itsekullekkin. Ja kyllähän ISO D ansaitsee kaiken suuren arvostuksen pitkästä ja menestyksellisestä urastaan Suomalaisena SUPERTÄHTENÄ! On kyllä vaikeaa väittää muuta. Puhuimme myös tovin rantaelämästä sillä pidämme siitä kumpainenkin, auringon lämmöstä ja paisteesta. Onkin kohta aika lähteä sinne rantaan varaamaan rantatuolit
itselle että myös perheen tytöille. Sunnuntaiterveisin!
DANNY kävelemässä Lontoossa ABBEY ROADILLA kohti uusia seikkailuja! Ja DANNY SHOW kulkee ja valoittaa edelleen vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen!

torstai 5. heinäkuuta 2012

TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ

Niinkuin otsikostakin voi päätellä on torstaipäivä heinäkuun ensimmäistä viikkoa. Ja on lämmin päivä. Kesä on tainnut vihdoinkin tulla Suomeen. Siis tarkoitan sellainen kesä, että saattaa tulla aamulla varjoisallekkin parstsille aamutakki päällä juomaan aamukahvia. Tosin ilman filttiä ei kuitenkaan ihan pärjää. Mutta eihän sitä voi liikaa vaatia. Ollaanhan me Suomessa. Kesän tuntu on kyllä tullut siinäkin, että päivät soljuaa jotenkin viettomasti eteenpäin ilman ihmeellisyyksiä. Aaamuhetki parvekkeella kahvin kera. Kesäleiri treenejä aamupäivisin. Käväisy Mellstenin terassilla. Ja iltapäivä lähinnä lepäillen parvekkeella auringonpaisteessa. Illalla taas kesäleiritreenit. Olen jotenkin solahtanut taas, kuin vahingossa sellaiseen omaan boxing/aurinko/kesä ilmiööni, joka oli tuttu jo joitakin vuosia sitten kesien ajan. Huomaan että toisaalta pidän tästä kurinalaisesta ja pieneen maailmaani solahtamisesta. Huomenna kuitenkin solahdan siitä pois kun on kahvittelupäivä cafe Carusellissa. Saapa nähdä miten sinne tulee jengiä kun on lomaaika kuumimmillaan? Jengiä on matkoilla ympäri maailmaa ja koti Suomea.Tuulen humina puissa, pikkulintujen sirkutukset, meren kimallus, auringonpaisteen lämpö iholla, sen huomaa aina aina kesäisin. Kyllä tämä elämä on sitten jännittävä asia. Etsitään suuria tapahtumia, menestystä, kuka milläkin alalla, ja kuitenkin välillä tuntuuu siltä että tässähän se on, vain tämä päivä, arkisena ja kesäisenä, niin kaunista, niin ihanan rauhallista, tuuli humisee puissa, linnut laulavat puiden latvoissa, on perhe ketä rakastaa, on ystäviä joista pitää, joiden kanssa on mukavaa tavata, joita on mukava kohdata. On muistoja kymmenien vuosien takaa, myös ja enimmäkseen hyviä, on ollut boxingia ja rock and rollia, niinpä elämä on tässä ja nyt, vain auringonpaiste puuttuu vielä tästä päivästä, mutta TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ!

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

MITÄ IHMETTÄ JO HEINÄKUU

Istun iltapäivää taas parvekkeellamme ja nautin iltapäivän ja kesäpäivän rauhallisuudesta. Sitä vain tässä ihmettelee että on jo heinäkuun 1 päivä, enkä ole oikeastaan vielä päässyt rantaelämän alkuunkaan. Nytkin olin kyllä aamupäivän Mellstenin Paratiisirannassa tapaamassa kavereita. Vantaalta "ihmepoikaa" TAPSA NIKKASTA ja Rovaniemeltä stadiin käymään tullutta MAURI HAKULISTA. Tapasinkin MAURIN ensi kertaa ihan face to face, vaikka hänen maineensa on kyllä tavoittanut minut jo aikaisemmin yhteisten kaverien kautta. Hän on nimittäin aikamoinen puuhamies Rovaniemellä ja voisi sanoa myös maailmalla. Ja erittäin miellyttävä persoona. Tarinoimme siinä cafe Mellstenin terassilla kahvikupposten ja meren äärellä. Seuraamme liittyi "Malagan Prinssi" ARSKA KAJANDER, joka muuten uskoo ESPANJAN voittoon illan jännityspelissä Euroopan Mestaruudesta Jalkapallossa. Niin myös minä! Tallipäälillö SEPPO SUKKI liityi seuraamme ja tarinat vaihtuivat kilpa-autoiluun ja mentiin kovaa kurveihin. Aamupäivä joka oli ollut pilvinen alkoi näyttää merkkejä siitä että päivästä saattaisi tulla aurinkoinen. Ja nyt tässä partsilla tätä kirjoittaesssa päivä on osittain aurinkoinen. Ja ollaan siis heinäkuun ensimmäisessä päivässä. Kyllä aika kulkee nopeasti, mutta vielä on kesää onneksi jäljellä ja saatan ehtiä vielä rantaakin viettämään rantaelämää. Toisaalta tässä partsilla on tälläisenä päivänä mukavan leppoisaa. Linnut sirkuttelevat pihapuissa, kukat näyttävät kauniilta. Elämä on rauhaisaa. Mitäpä tässä muuta. Mutta illalla sitten finaali ESPANJA vs ITALIA! Siinäpä jännitysnäytös tulossa!
Kuvassa Hollywoodilaista filmitähteä muistuttava TAPSA NIKKANEN vasemalla, Rovaniemeltä stadiin käymään tullut MAURI HAKULINEN ja minä. Peukut pystyssä Espanjalle illan finaaliin!

lauantai 23. kesäkuuta 2012

KULTAA TAIKKA KUNNIAA

Istun parvekkeella ja katselen tuota vihreää luontoa, kuulen tuulen humisevan puissa, pikkulintujen sirkutuksen, lokkien kirkaisut. Kaikki näyttää niin rauhalliselta. Siniristilippu, Suomen lippu liehuu lipputangossa. On Juhannuspäivä! Keskikesä. Tuntuu niin kauniilta ja rauhalliselta katsella tätä näkymää. Nauttia aamuhetkestä ja rauhallisuudesta. Elämä ja monet asiat soljuavat hiljalleen ajatuksieni läpi. Mennyt viikko on saannut minut taas ajattelemaan, pohtimaan ja tuntemaan elämää. Olen valitettavasti saannut suruviestejä parantumattomasta sairaudesta kahdenkin ystäväni kohdalla. Aika heidän olemassa ololleen täällä maan päällä on nyt rajoitettu. Se tuntui niin murskaavalta ja lohduttomalta, mutta olen yrittänyt viikon aikana ymmärtää, että näin se vain on tässä elämässä. Meillä kaikilla on oma aikamme ja jos olemme onnekkaita saamme elää ja kulkea näitä elämän polkuja pidempään ja katsoa elämää monien vuosikymmenien ajan. Saada paljon muistoja. Ystävyyttä ja rakkautta! Rakastan jotenkin JUKKA KUOPPAMÄEN laulua KULTAA TAIKKA KUNNIAA, jossa JUKKA laulaa, "jompaa kumpaa vaan", muistan JUKAN ja monia hyviä hetkiä ja tapaamisia 70-luvulla. Yhden hienon keikkamatkankin keikkabusilla läpi Ruotsin alas sinne Malmön seutuville. Nyrkkeily oli silloin multa loppunut ja tunsin, että ei ollut KULTAA eikä KUNNIAA, mutta tunsin kuitenkin sillä reissulla, että ystävyys ja ihmiset ovat ne tärkeimmät asiat, tuon kaiken muun voit kyllä menettää ja selviät vielä elämässä ja voit olla onnellinenkin, kun ja jos omaat ystävyyttä ja rakkautta. Ja nyt tässä vaiheessa elämää. kun olen joutunut jo useammankin vuoden tähän tilanteeseen. että olen menettänyt ystävän, olen saannut suruviestin, poismenosta ja sairaudesta, olen joutunut uudelleen pohtimaan tätä menettämisen ajatustani? Menetämmekö myös ystävän heidän poismennessään? Onneksi emme. Jää muistot, tunteet, kaikesta koetusta. Jää sen ihmisen kuva sieluun ja kuva, tästä ystävästä hymyilevänä, voit muistaa parhaat päivät, parhaat hetket ja voit muistaa ystävän voimakkaimmillaan ja olla kiitollinen siitä mitä olet saannut kokea.....KULTAA TAIKKA KUNNIAA.....niinpä, elämä on kummallinen asia, 65 vuotta antaa sille niin paljon erillaisia näkökulmia....siniristilippu liehuu edelleen tuossa pihamaalla, tuuli humisee puissa, luonto on kauneimmillaan, on keskikesä.....ja linnut sirkuttaa puiden latvoilla!

lauantai 16. kesäkuuta 2012

USKOMATON ELÄMYS JA KOKEMUS

Jerri-poikani pyysi minulta raporttia heti konsertin jälkeen täältä Pariisista. No olen päässyt takaisin hotelliin ja kello on paikallista aikaa 01.40, joten taitaapa poikani olla siellä Suomessa nukkumassa. Ja niin minäkin käyn heti tämän raportin kirjoitettuani. JOHNNY HALLYDAYN konsertti oli siis Pariisin Stade-France stadionilla. Voin kertoa, että se on todella suuri stadion, ison korttelin kokoinen. Me Masa von Elmin kanssa istuimme 76:nella rivillä, siis korkealla. Ja kun menimme paikoillemme, niin koska minulla on hieman korkeanpaikan kammo, nielaisin pari kertaa ja astuin portaita varovasti, koittaen välttää katsomista alaspäin. Onneksi jäi aikaa totutella korkeuteen reilut kaksi tuntia ennenkuin JOHNNY aloitti esiintymisensä. Mutta sitten, kun se show alkoi, unohtui korkeus ja stadionin suuruus! Alku oli hämmästyttävä spektaakkeli, jossa lavalla oli yht`äkkiä kuin kolme harmaata bunkkeria, josta tuntui konepistoolit sylkevän tulta, kranaatit räjähtelivät ympärillä, valosuihkut, räjähdykset, saivat tunteen kuin olisi sota puhjennut! Äkkiä yksi bunkkerin seinä murskaantuu palasiksi huumavan räjähdyksen saattamana, savu peittää hetkeksi näkymän ja kun savu alkoi haihtumaan lipuu sieltä iso musta miina piikkeineen esiintymislavalle samalla kun rock and roll alkaa soimaan. Miina avautuu ja sisältä astuu JOHNNY HALLYDAY stagelle shown avauslaulua laulaen. Stade-Francen yleisö oli haltioissaan jo tästä miten show alkoi ja niin myös minä. En ole vastaavaa koskaan ennen nähnyt. Sitten mentiin kovaa, rock and rollia, balladeja, chansoneita, rakkauslauluja, draamaa, karismaa ja taas rock and rollia. Bändi ja muusikot olivat uskomattoman hyviä tautalaulutyttöineen. Stade-France joka vaikutti suurelta ja kolealta, koska oli satanut vettä jo parin tunnin ajan, silti tuntui kuitenkin siltä, että tämä yksi mies pystyi bändinsä kanssa täyttämään stadionin joka kolkan ja nurkan. Niin vahva oli hänen esiintymisensä. Välillä yleisö lauloi hänen mukanaan heille tuttuja kappaleita JOHNNY HALLYDAYN uran varrelta. JOHNNY joka täytti nyt samana iltana 69 vuotta näytti nauttivan ja rakastavan laulamista ja yleisöään. Voin vain sanoa, etten ole kyllä nähnyt koskaan mitään vastaavaa, kokenut näin hurjaa menoa rock and rollista draamaan ja rakkauteen. Tunneskaalat kulkivat kuin vuoristorataa. Mentiin ylös ja alas JOHNNY HALLYDAYN kuljettaessa "rock and roll junaa" karismalla, voimalla suurella ammmattitaidolla, joka on kouliintunut vuosikymmenien kuluessa. Suuri tähti, mutta uskomattoman suurella innostuksella ja nöyryydellä yleisöään kohtaan hän lauloi ja esiintyi yleisölleen kolmisen tuntia kahden encoren kanssa. Yleisö ei meinannut päästää syntymäpäiväsankaria ja sankariaan lavalta pois ollenkaan. Ilman minkäänlaista ylikehumista, sillä ei tätä showta voi ylikehua, se oli niin hyvä, se oli parasta mitä ikinä olen nähnyt, lopetan raporttini tähän ja käyn minäkin nukkumaan ja huomenna illalla lennämme taas kotiin Pariisista ja JOHNNY HALLYDAY jatkaa täällä Stade-Francella vielä pari iltaa ja sitten maailmalla seuraavien kuukausien aikana. Rock and Roll juna kulkee!

tiistai 12. kesäkuuta 2012

TÄMÄ EI UNOHDU!

Onpa tämä vuosi mennyt taas nopeasti. Sillä huomenna on taas MURUNI ja mun hääpäivä. Kirjoitin viime vuonnakin siitä ja MURUSTANI. Ja niinpä teen nytkin, sillä SEHÄN EI UNOHDU! 13.6.1981 minut vihittiin tuon Hyvinkääläisen neitosen RAIJA KAUTON kanssa. Hänestä tuli rouva RAIJA PIITULAINEN! Olemme siis huomenna olleet 31 vuotta naimisissa. Meillä on kaksi lasta. JESSICA 16v. ja jo pois kotoa asuva JERRI 27v. He ovat merkinneet paljon ja he merkitsevät edelleenkin paljon tämän päivän elämässäni. PERHE PIITULAINEN se on niin kovin tärkeä juttu mun tätä päivää. Mutta tämä MURUNI, lempinimen jonka annoin aika nopeasti yhdessä alettua olemaan. Joskus on tunne, minulla ehkä liiankin usein, tuntea elämää, siinä tapahtunutta ja tapahtuneita asioita. Mutta yksi asia ei voi millään minulta unohtua. Se kuinka suloinen, hymyilevä, lämmin ja huolehtiva oli MURUNI ja on ollut sitä nyt 31 vuotta! Hänestä on tullut nainen, tosi ISOLLA N kirjaimella. Hän on edelleen huolehtiva, lämmin ja suloinen, mutta 31 vuotta elämää kanssani sekä kahden lapsemme kanssa, on myös kasvattanut hänestä päällikön, jota minunkin on kuunneltava. Ja se on tehnyt varmasti minulle hyvää! Ja se RAKKAUS, se on yhä sama, KIITOS MURU ja HYVÄÄ 31-vuotis HÄÄPÄIVÄÄ!

perjantai 8. kesäkuuta 2012

BOXINGIA, FUTISTA JA ROCK AND ROLLIA

Taas on perjantai ja kahvittelupäivä cafe Carusellissa, jossa ehdin nyt vain pika pikaa käymään moikkaamassa kavereita. Kuntonyrkkeilyn kesäleirini, Jessica tyttöni futis-viikko, tuntuvat pitävän mut kiireisenä. Ja vielä se, että tänään alkavat EM-futispelit TV:stä, joita suurimpaa osaa joudun katsomnaan sitten taltioinnin kautta, koska illat ovat buukattu edellä oleviin asioihin. Ja sitten vielä se, että ensi viikolla lennämme MASA von ELMIN kanssa Pariisiin JOHNNY HALLYDAYN konserttiin. Lauantaina yöllä paluu ja sitten seuraavana päivänä pitäisi ajaa vielä Seinäjoelle Provinssirockkiin katsomaan ISO D:n eli DANNYN esiintyminen siellä ja hänen 70-vuotis juhlaesiintymisten avaus. EM-futiksen aikana aion seurata ZLATANIN peliesityksiä sekä lukea myös hänestä kertovan elämänkertakirjan. Näyttää siltä että rantaelämä kärsii hieman meneillään olevista jutuista, mutta toisaalta, eihän tässä vielä ole ollut rantailmojakaan rantaelämään riittäviä. Mutta Mellstenin Paratiisirannassa oleva cafe Mellsten ja sen upea meriterassi, sinne aion kyllä edelleenkin ehtiä pistäytymään. Vielä tässä on yhtä sun toista muutakin ohjelmaa ensi viikolla, mm. RADIO AALLON konsertti Kaisaniemessä. Joten täytyy kyllä sanoa etten näin kiireinen ole ollut moneen vuoteen. Olen kyllä kuullut kerrottavan, että eläkeläisen elämä on kiirellistä. Niinpä näyttää olevan! Nyt täytyy lähteä cafe Caruselliin kahvittelemaan!

maanantai 4. kesäkuuta 2012

CAFE CARUSELLISSA KAHVITTELEMASSA

Kuvassa etualalla vasemmalta katsoen "Emiiri" OSKU KANERVA on tullut Floridasta stadiin käymään, minä ja "Tangokuningas" EIKKA GRÖN ja oikealla ILMO LOUNASHEIMO tarkkailee ja miettii, missähän sarjassa noi kundit boksaa? Takana kuin manacerina koulukaverini nuoruudesta "diplomikauppias" Krunikasta SIMO SALONEN!Ollaan cafe Carusellissa Kahvittelemassa!

lauantai 2. kesäkuuta 2012

FAMILIA SYNTTÄRIRUOKAILU

Eilen ilalla MURUNI tarjosi FAMILIA-ruokailun 65-vuotis syntymäpäiväni kunniaksi legendaarisessa Ravintola LEHTOSAARASSA ja kyllä oli hyvää. Eikä laihdutuskuurini ota oikein alkaakseen, mutta onhan päivä vielä huomennakin! Kuvassa TIIA ja JERRI, MURU, minä ja JESSICA!

MITEN IHMEESSÄ TÄHÄN PITÄISI ASENNOITUA?

Hyvää huomenta ja lauantaiaamua. Katson ikkunasta ulos ja näen, että siellä on harmaata, pilvistä ja sateista. Tuuli humisee sillä voimakkuudella, että kukatkin parvekkeella on lähteä lentoon! Ja miten ihmeessä sitä pitäisi asennoitua siihen, että tänään olisi ensimmäinen kesäleirin treenipäivä ulkona? Tai siihen, että olen jo niin vanha, 65 vuotta? Sitä lohduttaa ainoastaan tietoisuus siitä, että mulla on kavereita jotka ovat jopa vanhempia ja he näyttävät olevan edelleen super energisiä, täynnä suunnitelmia tulevaan ja hersyävän hyväntuulisia kun heitä tapaa. Esimerkiksi eilen tapasin KAHVITTELIJOIDEN perjantaiaamussa ILMO LOUNASHEIMON 91v. ja ILMO oli hyväntuulinen ja yhtä innostunut nyrkkeilystä ja tapahtumista kuin ennenkin. JOMI LIMMONEN, KURT MATTSSON, OSKU KANERVA, joka oli tullut Floridasta Suomeen käymään, ARTO NILSSON, jonka kanssa olemme otelleet kolmasti aikoinaan, Supertaiteilijat DANNY ja EINO GRÖN, ESA LEHTOSAARI ammattinyrkkeilytuomarimme, RISTO KOPRA ja UFFE FJÄDER Ringside Clubin eliittiä, HEIKKI MÄKINEN Helsingin Tarmon edustajana, Sitten KAHVITTELIJOIDEN vakiokokoonpano, voisin sanoa futiskielellä aloituskokoonpano, oli taas runsaana paikalla. He kaikki antavat kyllä uskomattoman esimerkin, että elämää on edelleen elettävänä ja siitä kannattaa nauttia, arvostaa sitä, olla kiinnostunut siitä. Ja olla KIITOLLINEN YSTÄVYYDESTÄ ja KAVERUUDESTA! Huomasin myös Facebookissa vierailessani (vierilen harvoin siellä) että GUGI KOKLSJUSHKIN täyttää tänään myös 65 vuotta. Ollaan lapsuuden kavereita samoilta kulmilta. Laitoin onnittelut GUGILLE ja katson tässä samalla vanhaa TOPMOST vinyylilevyä, jonka kanteen GUGI on kirjoittanut "Vanhalle painimatsi kaverille, terveisin Gugi"! Ninpä. On siis suhtauduttava tähän kaikkeen positiivisesti ja hyräiltävä, ONHAN PÄIVÄ VIELÄ HUOMENNAKIN.....ja todennäköisesti aurinko paistaa ja elämä hyvälle maistaa! Ulkona näyttää olevan edelleen sateista ja harmaata. Ehkä tähän voisin laittaa muutaman kuvan MITEN IHMEESSÄ TÄHÄN VOISI AENNOITUA virikkeeksi! Esimerkiksi yhden eilisestä KAHVITTELUSTA DANNY, minä ja ex-kuntonyrkkeilyoppilaani LEENA VÄLIKANGAS, joka osoitti suurta rohkeutta tullessaan KAHVITTELEMAAN yli parinkymmenen "villien" YLÄ-ASTEEN poikien seuraan!

tiistai 29. toukokuuta 2012

Malagan Prinssi ARSKA KAJANDER on palannut Suomeen kesänviettoon Mellstenin Paratiisirannalle. Kahvittelimme tänään cafe Mellstenissä ja vaihdoimme kuulumisia Fuengirolasta.

KUUSIVITONEN UUSI AIKAKAUSI ALKAA

Tänään on ollut ihan suht`koht mukava päivä. Ei mitään kummallisempaa. Hengailua Mellstenin Paratiisirannan cafe Mellstenin terassilla. Oikeastaan ihmeellistä, ettei jengiä näkynyt tänään siellä ollenkaan, paitsi "Malagan Prinssi" ARSKA KAJANDER joka oli palannut takaisin Suomeen kesänviettoon. Olin illalla treenaamssa Tuulimäen boxingsalilla eikä sielläkään näkynyt ketään muita, joten sain harjoitella kuin yksityissalissa konsanaan. Se olikin sitten viimeinen treenini 64 vuotiaana. Huomenna täytän 65 vuotta ja alkaa taas kerran uusi aikajakso elämmässäni. Nyt nämä aikajaksot laittavat kyllä enenmmän miettimään tulevaa? Koitan kuitenkin asennoitua siihen ilolla, uteliaisuudella sekä aktiivisuudella . Huomisesta alkaa kuusivitosen aikajakso. Päivät ja aika näyttää mitä tuleman pitää.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

KAHVITTELIJOIDEN KESÄKAUDEN AVAUS

KAHVITTELIJOIDEN kesäkauden avaus tapahtui viime perjantaina 25.5 jolloin pääsimme terasille auringonpaisteiseen päivään ja tunnelma oli iloinen!

perjantai 25. toukokuuta 2012

ELÄMÄN CARUSELLI PYÖRII

Tänään Cafe Carusellissa oli loistava aurinkoinen päivä. KAHVITTELIJAT pääsivät ensimmäistä kertaa terassille aurinkoon istumaan ja tarinoimaan elämän ihmeellisyyksistä. Jo tullessani sinne tapasin Stadin yöelämän valtiaat MEHDI "Yön Prinssi" YOUNESIN sekä NIKO "Don King" HALLAMÄEN ja pääsin kovien kundien kanssa kuvaan, näin päiväsaikaan!

PERJANTAI ON KAHVITTELUPÄIVÄ!

Loistava aamu. Ja tänään on KAHVITTELUPÄIVÄ cafe Carusellissa, jolloin "Ylä-Asteen Pojat" kokoontuvat tarinoiden pariin ja kertomaan kuulumisia viikon varrelta! Mellstenin Paratiisiranta on muuten myös siitä mukava paikka että siellä voi yllättäen tavata ihmisiä vuosienkin takaa, niinkuin tässä yhtenä päivänä tällä viikolla tapasin ex-kuntonyrkkkeily oppilaani LEENA VÄLIKANKAAN! BOXING FOREVER!

torstai 24. toukokuuta 2012

Päivän veljeskunta

Tämän päivän veljeskunta Mellstenin Paratiisirannan cafe Mellstenissä oli seuraavanlainen. Vasemmalla uskomaton petanguen taitaja ja WSOYN ex-toimittaja nyt ansaittuja eläkepäiviä viettävä Paroni HEIKKI MAKKONEN, sitten vain minä ja vieressäni THE BASMAN KAJ WALLIN täynnä uusia suunnitelmia, hänhän on vasta nuorimies mieleltään ja hänen vieressään kolmen päivän päästä eläkkeelle siirtyvä voimisteluopettaja, ex-uimahyppääjä, HJK:n sekä Suomen futismaajoukkueenkin huoltaja ja teippari ESA HEINONEN, joka oli katsastamassa, josko liittyisi Mellstenin Paratiisirannan KUNINKAALLISEEN rantajengiin viettämään aurinkoisia eläkepäiviä vai tekisikö sittenkin jotain hyödyllisempää ja tärkeämpää? Toivotamme joka tapauksessa ESA HEINOSELLE hauskoja sekä riemukkaita eläkepäiviä, missä niitä viettääkään! Tänään oli meillä ainakin hauskaa cafe Mellstenin terasilla ja tarinoita itsekullakin riitti toisillemme jakaa! Että näin.

YKSINKERTAISTA ELÄMÄÄ

Hyvää huomenta. Jälleen aurinkoinen päivä. Onpa se makeeta kun kesä on saapunut jälleen Suomeen. Mellstenin Paratiisiranta cafe Mellstenin terasseineen on tullut päivitäiseen arkipäivään. Ja se on tehnyt arkipäivästä juhlaa! Olen jo henkisesti lähes selvinnyt Viron reissusta, buffetpöytien houkutuksista ja palannut yksinkertaiseen ja kurinalaiseen elämääni. Olen pystynyt siihen jo parin päivän ajan. Tosin painoni ei ole pudonnut vielä yhtään. Täytyy varmaan yrittää sitä muodikasta diettiohjelmaa, mikä sen nimi nyt olikaan, skarppausta! Elämä on nyt siis varsin yksinkertaista. Aamulla herätys. Vilkaisu ikkunasta ulos. Onko aurinkoista? Aamukahvit, voileipää ja aamuTV. Lähtö Mellstenin Paratiisirantaan. Päivä kavereiden kanssa kaveraamista. Illalla treenaamaan ja nukkumaan! Näin päivät sujuvat yksinkertaisella elämänrytmillä, mikäli ei sade päivä yllätä? Tässä seuraavan kolmen kuukauden ohjelma, josta kuitenkin pidän oikeuden muutoksiin, sillä joskus saattaa tulla joku ulkopuolinen muutosta vaativa tapaamien, kohtaaminen ja tapahtuma, joka vie mut pois Espoosta ja Mellstenin Paratiisirannasta! Huomenna ja perjantaisin on tietysti se KAHVITTELIJOIDEN tapaaminen cafe Carusellissa kello 10.30-12.30. Sille en voi mitään. Se on poikkeus, joka on hyväksyttävä. Mutta muuten YKSINKERTAINEN ELÄMÄ on innovaatio minulle! Eilen Cafe Mellstenissä, jossakin vaiheessa päivää vieraili muunmuassa Tapiolalainen herrasmies, loistava ja aina hyvän tuulinen HANNU MARTIN ja sain ilon ikuistaa hänen vierailunsa siellä ja pääsin
todellisen herrasmiehen kanssa samaan kuvaan. Taidankin siirtyä tässä myös yksinkertaisuuteen näiden blogijuttujenikin kanssa, ei sikseen, etteikö ne olisi olleet yksinkertaisia jo nyt, mutta yksinkertaistan sitä vielä enemmän ja siirryn ihan KUVAT KERTOVAT ENEMMÄN KUIN TUHAT SANAA LINJALLE ja annan niiden kertoa siitä YKSINKERTAISESTA ELÄMÄSTÄ jota elän. Voin vain myös tässä toivottaa kaikille HYVÄÄ KESÄÄ, AURINKOA, ONNELLISUUTTA ja RAKKAUTTA! Sitä yksinkertainenkin elämä tarvitsee!

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

JOSKUS ON OTETTAVA ITSEÄNSÄ NISKASTA KIINNI!

On sunnuntai iltapäivä ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta lämpimästi! Huomaa sana LÄMPIMÄSTI! Olin jo aamupäivällä Mellstenin Paratiisirannassa, jossa olivat jo valmiina sinne päästyäni Parooni HEIKKI MAKKONEN ja Kreivi RISTO VESTERINEN. Optikkoguru ja 60-luvun suuriin hurmureihin kuulunut FREDDY BENSKY tuli ja liittyi seuraan. Päivällä cafe MELLSTEN siirtyi ministeritason kahvilaksi kun Eurooppaministeri ALEXSANDER STUBB perheineen saapui terassille nauttimaan Espoolaisesta aurinkopäivästä. Onpa muuten tämä päivä ollut taas mannaa! Ja itseasiassa tälläisia mannapäiviä on ollut minulla nyt ihan liikaa,kun viime keskiviikosta saakka,jolloin perheen tyttöjen kanssa risteilimme Tallinnaan VIKINGIN buffetpöydän siivittämänä. Seuraana päivänä ajoimmme Keisarilliseen HAAPSALUUN Kuvernööri MARKKU LINDSTRÖMIN ja hänen ULLANSA herkulliseen ja hellään huolenpitoon. Jossa makea elämä sai lähes holtittoman vauhdin ja lähdin luisumaan, ei alamäkeä vaan minun kohdallani ylämäkeä, Kuvernöörin lounaan, buffetpöydän ULLAN speciaaliteettien myötä. Siis makea elämä riistäytyi holtittomaan ja niinkuin nykyisin sanottaisiin tolkuttomaan menoon. Ja olin liian heikko sanoakseni niet! Vielä aamulla seuraavana päivänä kun heräsin ja kaikki vielä nukkuivat, lähdin kävelemään Haapsalua lävitse, etsimään KOHVI-paikkaa TEELEÄ, jossa oli aivan huippu viinereitä vaniljasoosin kera,loistavia pirukkaita, ai niin suomeksi piirakoita. Ostin niitä pussillisen vielä mukaan ja näin pääsin vielä toiseen aamiaispöytään muidenkin herättyä. Jätimme päivällä hyvästit PALAZZO JAANALLE ja isäntäpari heilutti meille lähtiessä ovelta (kuva mukana), kun ajoimme takaisin TALLINNAAN vielä vuorokaudeksi tai vähän päälle. Ja siellä, tässä vaiheessa, minun olisi ollut otettava jo itseäni niskasta kiinni, sillä tämä ei voi jatkua näin, buffet pöydästä buffet pöytään!Tai siis on se tehtävä ainakin nyt, sillä silloin siellä en vielä siihen pystynyt, buffetpöydät lumosivat minut, veivät sydämeni ja tulivat sisään sieluuni. Tunnen nyt pienen pistoksen ja raskaan painonlisäyksen. On löydettävä uusi alku. Uusi päivä auringon paisteessa. Tervehdittävä kesää, sen lämpöä, antauduttava sen lämpimään hyväilyyn, unohdettava buffetpöydät ja herkut. Ennenkaikkea, on mahduttava taas shortseihin ennenkuin rantapäivät rannalla alkavat. Uskaltaisin sanoa. Olen herkkuni syönnyt. Kiintiöni on täynnä! En usko, että tulet enään näkemään minua
buffetpöytien tai herkkujen äärellä. Se on nyt loppu! Ops, MURUNI tuo juuri parvekkeelle kupin kahvia ja lettua kermavaahdolla ja mustikoilla täytettynä, no ehkä vielä tämän kerran!

perjantai 11. toukokuuta 2012

POSEERAUSTA CAFE CARUSELLISSA

Joskus ESA LEHTOSAARI, siinä oikealla joutuu poseraamaan pienempienkin nyrkkeilyihmisten kanssa, niinkuin tänään cafe Carusellissa kun siinä vasemalla on Tuusulan Nyrkkeilyseuran puheenjohtaja, ex-nyrkkeilijä sekä valmentajana vaikuttava VESA KORPAEUS tuli ensi kertaa kahvittelemaan kanssamme ja siinä keskellä sitten, kuka ihme se olikaan? No oli kuka oli, ESA LEHTOSAARI hoiti tämän kuitenkin tyylillä.

RASKAANSARJAN MESTARIT

Tässä kuvassa kaksi Raskaansarjan Mestaria. Toinen ammattinyrkkeilyn raskaansarjan hallitseva mestari, uskomaton WLADIMIR KLICHKO sekä vuoden 1961 Suomen nuortensarjan raskaansarjan mestari, nykyinen kansainvälinen ammattinyrkkeilytuomarimme ESA LEHTOSAARI
Suomen Nyrkkeilyliiton toiminnanjohtaja, komea ja tyylikäs MATTI HIETANEN ja minä.

KAHVITTELU PÄIVÄ CARUSELLISSA

Vaikka tänään on ollut pilvinen ja jopa sateinen päivä, niin eipä se häirinnyt meitä KAHVITTELIJOITA, jotka kahvittelimme cafe Carusellin palmun alla parinkymmenen kaverin kesken. Yllätysvieraitakin saimme joukkoomme kun esimerkiksi pian eläkkeelle jäävä Suomen Nyrkkeilyliiton toiminnanjohtaja MATTI HIETANEN kävi vierailemassa joukossammme. Ehkä MATTIA kiinnostaisi nyt Nyrkkeilyliiton jälkeen Kahvittelijoiden toiminnanjohtajan paikka? Mikä tosin on palkaton, mutta kunnioitusta ja arvostusta löytyisi kyllä monenkin kahvikupillisen verran! Luulen että MATTI harkitsee tätä nyt kovasti. Oli mukavaa tavata (10kiloa laihempi) MATTI HIETANEN tänään Carusellissa. ESA LEHTOSAARI oli myös tullut takaisin raskaansarjan EM-ottelun tuomaroinnista Saksasta. Hän näytti kuvia Boxingista ja viehättävästä Saksalaiskaupungista jossa vieraili. Siellä hän tapasi myös monia suuria nyrkkeilykuuluisuuksia, mutta tänään ESA joutui tyytymään poseeraamaan vain Tuusulan Nyrkkeilyseuran puheenjohtajan, ex-nyrkkkeilijän ja nykyisin valmentajan tehtävissä vaikuttavan VESA KORPAEUSIN ja yhden entisen 60-luvun nyrkkeilijän (jota ei enään kukaan muista), mutta ESA teki sen tyylillä ja hienotunteisuudella. Myös MATTI HIETANEN poseerasi ystävällisesti tuon vanhan ex-nyrkkeilijän kanssa, joka oli selvästi mielissään päästessään samaa kuvaan huomattavasti nuoremman kanssa. No, joka tapauksessa, tämä sateinen päivä oli kuitenkin jotenkin taas aurinkoinen. Kavereiden tapaaminen on sitä aina. Jäämme odottamaan auringon paistetta ja lämpimiä päiviä. Elämää Mellstenin Paratiisirannassa, ja yhtä sun toista mukavaa! Sateen jälkeen seuraa aina auringonpaistetta!

tiistai 8. toukokuuta 2012

ELÄMÄN JUNA KULKEE

Tiistai päivä on alullaan. Katson ikkunasta ulos, auringonpaisteinen päivä. Orvokit parvekkeella monivärisinä näyttävät kauniilta ja vihreys pihalla jo niin kesäiseltä. Kesän tulo. Ajatus siitä tuntuu hivelevän hyvältä. Itseasiassa elämäkin tuntuu nyt hyvältä ja mielekkäältä. Vaikka olen eläkeläinen, niin tuntuu että säpinää ja tapahtumia on riittävästi. Uskomattoman kiitollinen voin olla mukavista ja hyvistä ystävistä, joita on tilaisuus tavata ja kuulla tarinoita sekä vaihtaa mielipiteitä tapahtumista, urheilujutuista, rock and rollista ym.ym. ELÄMÄN JUNANI on puksuttanut eteenpäin ja uskomatonta mutta totta, täytän nyt toukokuun aikana 65 vuotta ja voin sanoa, että elämä on ollut monin tavoin ihanaa! Myös koettelevaa. Välillä se on mennyt pirstaleiksi. Olen kerännyt niitä pirstaleita ja eheyttänyt elämääni. Tuntenut sen ihanuuden, sen pienistä murusista. Jokainen on varmasti joutunut elämänsä varrella kysymään KUKA OIKEIN OLEN? Minäkin useasti. Mutta kun stadillla kadulla kävellessäni tulee vastaan joku ihminen, jota en edes tunne, ja sanoo MOI HARRI, tunnen mielenrikkautta, onnellisuutta. Enkä enempää haluaisikaan, vain elämää
, ei enempää, kotikaupunkinsa kadulla ja kävellä AURINKOON!

perjantai 4. toukokuuta 2012

NYRKKEILJÄN UNELMA

Mikä oikeastaan sopisikaan paremmin tähän tämän päivän juttuuni kuin tämä, kun aamupäivän KAHVIITELUSSA, NALLE ABRAHAMSSONILLA oli mukananaan kirjoittamani NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjani ja halusi saada siihen singerauksen hänelle. Tämä vie mut takaisin boxingiin, Göteborgiin ja BERTIL KNUTSSONIIN, josta olen kirjassani kirjoittanut ja siihen NYRKKEILIJÄN UNELMAANI, mitä se oli. Tarina on tunteellinen, niinkuin olen ollut aina itsekkin, nyrkkeily oli hienoa ja loistavaa, mutta kuitenkin, ehkä tärkeintä ja hienointa on ollut ja on YSTÄVYYS, mitä olen sannut kokea ja saan kokea sitä yhä. Tässä mun elämässä on tapahtunut niin paljon, välillä se on ollut kuin elokuvaa, yht`äkkiä kaikki on kadonnut, mutta sitten taas väläyksittäin pieninä paloina se on tullut takaisin, muistoissa, sydämmessä ja sielussani. Enpä menisi väittämään, en todellakaan, että olisin elännyt jotenkin suuren elämän suurine saavutuksineen, mutta sen väitän, että SE ON OLLUT MINULLE SUURTA! Kiitoksia siitä myös kaikille ystävilleni vuosikymmenien aikana! Näin se vaan SEBASTIAN K voitto sai fiilikset virtaamaan!
BERTIL KNUTSSON ja minä kuvassa katsomassa keväällä Götebogissa JERRY WILLIAMS showta, josta BERTIL 80v. sanoi shown jälkeen, vaikkei mikään varsinainen Rock and Roll diggari olekkaan "HAN ÄR BRA" JERRYN laulaessa puolitoista tuntia rokkia ja saaden koko mestan suorastaan rock and roll huumaan. Yksi arvokkaimpia asioita minulle on tässä elämässä, ystävyytemme joka on säilynyt kakki nämä vuosikymmenet, ne fiilikset ja muistot BOXINGISTA! Kiitos BERTIL!