lauantai 30. kesäkuuta 2018

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN

SUOMEN TALVISOTA 30.11.1939-14.3.1940 Kukaan ei voinnut kuvitella vuonna 1939 syksyllä, että jo muutaman kuukauden kuluttua ennen niin kaunis kaupunki, kuin Viipuri, täytyi luovuttaa pahoin vaurioituneena vieraalle valtiolle. Sillä yllättäen 30.11.1939 alkoi sota Puna-armeijan hyökätessä ilman sodanjulistusta Karjalan kannakselle. Presidentti KYÖSTI KALLIO julisti maahan sotatilan, luovuttaen samalla Puolustusvoimain ylipäällikkyyden Sotamarsalkka MANNERHEIMILLE. Talvisodan 105 päivää ovat kunniakas luku Suomen historiasa. Taistelut kuten Summa, Taipaleenjoki, Lemmetti, Raatteentie, Salla, ja Suomussalmi ovat jääneet legendaarisina Suomen historiaan. Menetyksenä talvisodassa on 21396 kaatunutta, 1434 kadonnutta, ja 43557 haavoittunutta, kotinsa menetti lähes 430 000 karjalaista, joka oli 12% maan väkiluvusta. Helsingille luvattu 1940 vuoden Olympialaiset tietenkin jouduttiin peruuttamaan. Kun olot alkoivat taas vähän normaalisoitumaan järjestettiin sodassa kaatuneiden sankareiden kunniaksi kesällä 20-22.7.1940 Kaatuneiden muistokilpailut yhdessä keskusliittojen kanssa. Ohjelmaan kuului yleisurheilun, painin, voimistelun ohella myös nyrkkeily. Tasavallan Presidentti KYÖSTI KALLIO avasi ne Helsingin Olympiastadionilla 30 000 katsojan läsnäollessa. Stadionin eteläkaarteessa oli kaksi kehää ja osaanottajia kaikkiaan 82, joista 32 TUL;n seuroista. Isäni sarjassa 62kg oli 18 osaanottajaa ja ensimmäisessä ottelussaan hän kohtasi tammisaarekaisen LARS SJÖHOLMIN voittaen ottelun ylivoimaisesti naputellen vasempia suoriaan lukemattoman määrän. Seuraavaksi hävisi isälleni Tampereen E.JOKINEN ja lehdissä todettiin SUVION oppipojan olevan ilmetty jälkipainos oppi-isästään, joskin iskuvoimaa vielä puuttui. Kilpailujen sarjan 62kg loppuottelussa YRJÖ PIITULAINEN kohtasi TUL:n jo kokeneen E.RÄSÄSEN ja lehtikirjoitusten mukaan ei SUVIO no2 vaivannut kauan entistä TUL:n mestaria, sillä jo ensimmäisessä erässä RÄSÄSEN oli tehtävä tuttavuutta kanveesin kanssa ja kun RÄSÄNEN siitä nousi sekapäisenä pystyyn, keskeytti kehätuomari ottelun aivan oikein PIITULAISEN hyväksi. Jälkijuttuna kilpailuista todettiin, että mieleen jäi parhaitten tällä kertaa viipurilainen SUVION kasvatti YRJÖ PIITULAINEN, josta jo nyt rohjettiin ennustaa kelpoisaa edustajaa lähivuosien kansainvälisiin kilpailuihinkin. PIITULAINEN omaa jo nyt erinnäisiä avuja, joita mestariluokkaan pyrkivältä vaaditaan. Hän on fysiikaltaan hyvin kehittynyt, omaa irtonaisen iskun suorituksen ja hallitsee jo nyt isku että väistötekniikan kiitettävästi.Ollen oikea tyylinäyte siitä miten tekniikalla ja kylmällä harkinnalla nujerretaan nyrkkeilykehässä kova tappelijatyyppi. Sitä oli PIITULAISEN ottelu tammisaaren väkivahvaa SJÖHOLMIA vastaan. Siinä yhteenotossa viipurilainen käytteli erittäin taidokkaasti teräviä vastaiskuja ja nopeita Side-Step väistöjä. Kunhan hän saa iskuihinsa enemmän voimaa on meiltä turha hakea miestä, joka kevyessä sarjassa pystyy hänen kanssaan tasavertaiseen otteluun. Muut voittajat näissä talvisodan jälkeisissä muistokilpailuissa olivat 51kg OLLI LEHTINEN, 54kg YRJÖ HEINO, 58kg EINO PELKONEN, 67kg VEIKKO BACKMAN, 73kg VILJO SUHONEN, alle 80kg EINO VAELMA ja yli 80kg OIVA PURHO

torstai 28. kesäkuuta 2018

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN

YRJÖ PIITULAINEN NYRKKEILYURAN ALKUTAIVAL! Nyrkkeily oli pääsemässä hyvään vauhtiin ja nuori YRJÖ PIITULAINEN kiersi ahkerasti ottelemassa saadakseen kehäkokemusta, mutta ennen kuin alamme katsomaan mihin se tie johti, haluan kertoa että vuonna 1936 isäni nyrkkeilyihanne, nyrkkeilyopettaja ja myöhemmin hänen hyvin läheinen ystävänsä ja minun kummisetäni STEN SUVIO voitti Berliinin olympialaisissa Suomelle nyrkkeilyn ensimmäisen kultamitalin, jonka sen jälkeen on pytynyt saavuttamaan Helsingin omissa olympialaisissamme vain PENTTI HÄMÄLÄINEN, joka on Kotkan poikia. Vuodelta 1937 löydänkin ensimmäiset maininnat, jossa Viipurin Voimailijoiden kilpailuissa huhtikuussa YRJÖ PIITULAINEN voitti alokkaiden sarjan 58 kiloisissa. Silloin ei ollut vielä mitään poikasarjoja, joten kilpanyrkkeilyn aloittaminen tapahtui yleensä muutaman vuoden harjoittelun jälkeen. Niin kuin isänikin, nyt 15 vuotiaana. Lokakuussa samana vuonna Uuraan Voimamiehet järjestivät kilpailut, jossa nuori ja kauniisti nyrkkeilevä YRJÖ PIITULAINEN voitti jälleen ottelunsa ja palkittiin kilpailujen kunniapalkinnolla. Edelleen marraskuussa, nyt Viipurin Nyrkkeilijäin järjestämässä kilpailu tilaisuudessa jatkoi isäni voittoisia ottelujaan. Vuoden 1938 alussa joutui hän ensimmäiseen kansainväliseen otteluunsa saksalaisjoukkueen vierailtua Viipurissa. Hän hävisi niukasti ottelunsa kokeneelle saksalaiselle Völkerille. Ensimmäisiin Suomen Mestaruuskilpailuihin 6-7.3.1938 Helsingissä isäni osallistui höyhensarjassa ja vaikka ottelikin hyvin, ei vielä pärjännyt kokemattomana nuorukaisena siellä. Heti SM-kisojen jälkeen hän palasi voittojen tielle, voittaen sarjassa 58 kg SALOMON LAASOSEN. Saman vuoden huhtikuussa Kotkan Voimailijoiden kilpailuissa sama tahti jatkui. Seuraavana vuonna 5-6.3.1939 jälleen Helsingissä pidettävissä Suomen Mestaruuskilpailuissa, mutta nyt sarjassa 62 kiloa kärsi isäni tappion jo kokeneelle, tulevalle kovalle kiistakumppanilleen AHTI LEHTISELLE. Välittömästi SM-kisijen jälkeen kokeili isäni huomattavasti omaansa suuremmassa painoluokassa sarjassa 67 kiloa ottelemista huonolla menestyksellä kärsien tappion ULJAS LODILLE. Ja vielä Eestissä 3.8.1939 isäni hävisi sarjassa 62 kiloa eestiläiselle NÖGISTÖLLE. Joten nyrkkeilyoppia joutui isäni vuonna 1939 hakemaan joidenkin tappioiden kautta,
STEN SUVIO ja isäni YRJÖ PIITULAINEN näytösottelussa jossakin Karjalassa, jossa kiersivät ahkerasti STEPAN antaessa nyrkkeilynäytöksiä karjalaisille. Isäni sai loistavaa oppia ihanteeltaan ja nyrkkeilyopettajaltaan ihan käytännön kautta!

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN

YRJÖ PIITULAISEN LAPSUUS Osa/2 Tähän ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta, sillä alin ikäraja oli 14 vuotta. Mutta nämä esteet oli raivattava pois ja niinpä hän eräänä päivänä sydän pamppaillen seisoi Viipurin Voimailijain sihteerin NIILO KUROSEN edessä vastaillen tämän henkilötietoja koskeviin kysymyksiin. Kaikki muu meni hyvin, kunnes sihteeri kysyi ikää. Pojalle tuli hätä käsiin. Millä tavalla saisi pari vuotta lisää silmänräpäyksessä? Aivot toimivat, sanoa vai eikö sanoa? Ratkaisu tapahtui. Varpailleen nousten, harteita levennellen ja matalalla, joskin hieman aralla äänellä, vakuuttaen vastasi poika sihteerille, 14 vuotta! Hetken oli täysi hiljaisuus. Kumpikaan ei puhunut mitään? Sihteeri mietti mielessään kuinka tässä tapauksessa olisi meneteltävä? Asiantuntijana hän näki, että poika ei voi olla kuin korkeintaan 11 vuotias. Hiljaisuus jatkui, kunnes sihteeri teki puolestaan ratkaisun. Molempien katseet kohtasivat toisensa. Sihteeri mietti mielessään kuinka tässä tapauksessa olisi meneteltävä? Asiantuntijana hän näki, että poika ei voi olla kuin korkeintaan 11 vuotias? Hiljaisuus jatkui, kunnes sihteeri teki puolestaan ratkaisun. Molempien katseet kohtasivat toisensa. Sihteeri huomasi pikku pojan tukalan tilanteen, heltyi ja kirjoitti jäsenkortin, mutta kun pojan piti maksaa jäsenmaksu, ilmeni, että hänellä ei ollutkaan rahaa kuin 4 markkaa. Minkä kirjoitin sen kirjoitin, lienee sihteeri ajatellut, koska YKÄ sai maksaa puuttuvat 12 markkaa myöhemmin. Nyt oli kaikki selvää. Alkoi kova harjoitus ja nyrkkeilysalista muodostui suorastaan toinen koti. Seuran johtohenkilöt huomasivat jo heti alussa, että he olivat saanneet jäsenekseen tavallista lahjakkaamman pojan, joka oppi kaiken minkä näki. Viipurin Voimailijain jäsenyys ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä uusi nyrkkeilyn erikoisseura Viipurin Nyrkkeilijät otti YKÄN hoiviinsa vuonna 1934. Seuran harjoitukset pidettiin Viipurin Urheilijain salilla, jossa YKÄ erikoisesti muistaa VALLE RESKON, NIILO SOMERKOSKEN, STEN SUVION, WULFF GOUREVITCHIN, URHO MERILUODON ja LAURI SAAREN. Elämällä alkoi olla nyt jotain sisältöä. Vapaa-ajan vietto ei enää ollut sattumanvaraista, vaan viikko-ohjelmaan mahtui etukäteen suunniteltua toimintaa. Illat kuluivat harjoituksissa, kilpailuissa, kerhoilloissa ja seuran eri juhlatilaisuuksissa. Mutta harrastukset lisääntyivät. Jo kouluaikana YKÄ sai vapaaoppilaana opiskella laulua Viipurin Musiikkiopistossa, mutta nyrkkeilyinnostus oli voimakkaampi. Joten laulu jäi harrastukseksi. Silti hän esiintyi monia kertoja koulun juhlissa, Karjalan Laulun poikasolistina. Viipurin Radiossa yhdessä YRJÖ OJALAN ja MARTTI RANNEMAAN kanssa. Ja niin edelleen. Taloudellinenkin puoli parani eri harrastusten kanssa yhdessä. 13 vuotiaana YKÄ pääsi johtajien LAATU & KORPELAN omistamaan Linja-Auto Oy;n rahastajaksi päästen näin matkustamaan eri puolilla Karjalaa. Muun muassa Terijoella, Kiviniemesäs, Imatralla, Ruokolahdella, Pohjanlankilassa. Varsinaisen rahapalkan lisäksi autossa oli mainio tilaisuus viihdyttää laulamalla matkustajia. Nyt kannatti ostaa jo kaupasta oikeat kengätkin ja mammakin sai oman osuutensa. 15 vuotiaana YKÄ pääsi työhön Paulingille, jossa olikin yli neljä vuotta.

tiistai 26. kesäkuuta 2018

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN

YRJÖ PIITULAINEN LAPSUUS. Osa/1 Palleroinen pikku poika juosta linkutteli oikea varvas verillä Viipurin Ristimäessä mukulakivistä katua alas kääntyen vasemmalle portista sisään huutaen täyttä kurkkua. Hän näki pihan perällä olevan kivisen pyykkituvan ovesta tupruavan höyryä, josta arvasi äidin olevan siellä. Poika kertoi äidilleen loukanneensa jalkansa kiveen. Tämän kysyttyä miksi hän taas oli potkinut kiviä, näytti poika silmät nyt ilosta kyynelissä siitä hyvästä saamaansa 25 penniä. Äiti niisti pojan nenän, sitoi verisen varpaan ja jatkoi pyykinpesuaan. Hän joutui käytämmöllisrsti katsoen yksin elättämään viittä lastaan, kahta tyttöä ja kolmea poikaa, joista Yrjö oli nuorin, mutta ei suinkaan hiljaisin. Koska isä oli paljon poissa kotoa, turvautuivat lapset kaikessa äitiinsä, jolle puolestaan lapset olivat suuri lahja. Äiti oli lapsien rakas mamma, jolla riitti hellyyttä köyhyydestä, sairaaloisuudesta, ansiotyön rasituksista ja paljosta muista huolimatta. Isän joskus kotona käynnit eivät suinkaan tuonneet mitään juhlahetkeä mukanaan, pikemminkin päinvastoin. Käynnit harvenivat kunnes lopulta loppuivat, isä oli saannut surmansa puukon iskusta. Äidin asema muuttui nyt virallisestikin perheen pääksi ja hänen ja lasten keskeinen suhde entisestäänkin läheni. Mutta se ei riittänyt. Puute ja köyhyys painoivat raskaina mamman harteita ja niinpä toinen tyttäristä täytyi antaa eräälle lapsettomalle äidille kasvatiksi. Paljon helpotusta aiheutti myös se, kun vanhempi tyttäristä ja vanhemmat veljet pääsivät ansiotyöhön. Nyt oli vain Yrjö, perheen rasavilli kuopus, äidin kanssa päivisin, mutta pian Yrjökin joutui kouluun, joka osittain oli helpotus sekin. Saihan koulusta ilmaisen ruoan ja ilmaisia vaatekappaleitakin, kenkiä ja niin edelleen. Näin kertoili lapsuudestaan meille kaikille tuttu YRJÖ PIITULAINEN kyyneltippa silmäkulmassaan, mutta ei suinkaan katkerana. Päinvastoin. Oman kultaisen  mamman ympärillä puutteellisissakin oloissa vallinnut lämmin ja rakastava ilmapiiri loi lapsiin sitä turvallisuuden tunnetta, jota ei läheskään aina saada ulkonaisesti rikkaissa kodeissa. Iloinen, välitön, tunne-elämältään voimakkaasti ylimmästä riemusta alimpaan murheeseen vaihteleva YRJÖ PIITULAINEN on täysin karjalainen ja nimenomaan viipurilainen. Hänen vanhempansa samoin, äiti oli kotoisin Ylivedeltä. Perhe asui Yrjön syntymäaikoina 5.1.1921 Viipurin Ristimäessä kaupungin rakennuksissa ja sieltä lienevät hänen ensimmäiset lapsuudenajan muistonsa. Sen jälkeen he muuttivat useasti asuen muun muassa Linnasaarenkadun, Alakadun, Patterimäenkadun, Kirveskadun ja Tuliuunikadun varrella. Kansakoulun Yrjö alkoi Likolammella 1.9.1928 ja lopetti Repolan kansakoulussa johtajasedän Hjalmar Suhosen luokalla. Laulu oli tietenkin aina kymppi ja keskiarvokin pysytteli 8. paremalla puolella. Aina missä tarvittiin laulajia, oli Yrjö mukana. Useasti hän esitti luokan edessä ulkopuolelta opetusohjelmankin kuuluvia lauluja, joissa kerrottiin kauniin kuutamoyön lemmenhaaveiluista, joskin Yrjö nähtiin myös mukana poikamaisissa ja reippaissa intiaanileikeissä. Jostain ihmeellisestä syystä YRJÖ PIITULAISEN ei tarvinnut käydä kansakoulun  jatkoluokkia lainkaan ja hän arvelee, että se johtui siitä, kun hänellä ei ollut kenkiä. Äiti  oli kyllä luvannut pojan kouluun, jos hänelle koulun puolesta hommattaisiin kengät. Näin ei kuitenkaan ollut käynnyt ja niin Yrjö oli vapaa poika lähtemään ansiotyöhön. Ensimmäinen työpaikka olikin Ristimäessä Kakkosen sekatavarakaupan juoksupoikana. Mitään erikoista mainittavaa ei näiltä ajoilta ole muistissa, kunnes sattui tapaus, joka viitoitti YKÄN tien tiettyyn suuntaan, vuosikausiksi jopa vuosikymmeniksi! Jollain ihmeellisellä tavalla poika oli joutunut 11 vuotiaana VIIPURIN VOIMAILIJAIN pikkujoulujuhlaan Voimailijain salille. STEN SUVIO vaimoineen oli huomannut pojan ja hetken päästä tämä istui STEPA-sedän polvella. SUVIOLLA ei ollut itsellään lapsia ja olisivat halunneet YKÄN omakseen. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, vaikkakin STEPA ja poika ystävystyivät ja olivat vuosikausia erittäin läheisessäyhteistyössä. Lieneekö  mestarinyrkkeilijän syliin pääsy vaikkuttanut siihen että pojan halu päästä nyrkkeilemään oli vastustamaton!

Kotitalonsa lähistöllä tienpientareella Viipurissa istuvat veljekset VEIKKO, YRJÖ ja OTTO

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN

5.1.2003 PALUU KIRJOITAMISEN PARIIN! Istun Ison Omenan cafe Prezzon tutussa pöydässä kahvilla. Aamupäivä on jo pitkällä. oikeastaan keskipäivä jo lähestyy. Koitan palata taas takaisin kirjoittamisen pariin ja kertomaan uusista kuvioista elämässäni. Edellinen kirjoituksenihan päättyi 17.10.2001 Kämp Gallerian cafe Strindbergin ostoskesuksessa olevaan pöytään, joten olen ainakin vaihtanut isompaan ostoskeskukseen sitten 2001 vuoden lopun. Onhan tässä ehtinyt aika paljon tapahtumaan sen jälkeen. Olen saannut ennen kaikkea työtä! Jari Kurrin hienossa liikuntakeskus Athlonissa, missä pidän joka arkipäivä kuntonyrkkeilytreenejä erillaisille porukoille ja ihmisille. Olen saannut myös Helsingin Yliopistolta töitä perjantai iltapäivinä, missä vedän pari tuntia kuntonyrkkeilyä akateemisille nuorille. Pohdinkin edellisessä nettikirjassani mahdollisuuksia löytää tässä iässä mielekästä työtä? Jotain juttua, joka tempaisisi mut vielä mukaansa.Toisi vähän säihkettä sekä arvonantoa hnkilökuvaani joka joutui jonkin asteiselle törmäys etten sanoisi tyrmäystilanteeseen lama-Suomen hallinta-aikana 1993. Kaikkea tätä on löytynyt nyt pienessä mittasuhteessa jälleen.. Työni kautta ihmisiä on taas ympärilläni runsaasti ja minulla on taas ilo tutustua uusiin ihmisiin, nuoriin ja keski-ikäisiin, jopa vanhempiikin, sillä olen saannut kunnian tulla teollisuuden-ja liikkeenharjoittajain seuran PAMAUS Ry:n jäseneksi. PAMAUS-seuran emsisijaisena tehtävänä on vaalia karjalaista verenperintöä sekä historiaa Karjalasta ja Viipurista. Mistä minunkin äitini ja isäni ovat syntyisin. Ja muuten, itseasiassa juuri tänään on tai olisi isäni YRJÖ PIITULAISEN 82-vuotis syntymäpäivä. Joten jos sallitte, niin esittelisin teille isäni NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSIN ja hänen nyrkkeilyuransa. Koska tiedän isäni lapsuudesta kovin vähän, annan REINO KUUSELAN Viipurin Nyrkkeilijöiden pitkäaikaisen entisen sihteerin hoitaa sen kertomisen.

lauantai 23. kesäkuuta 2018

TARINOITA HARRIN KEHÄKULMASTA: KIITOLLISENA MUISTAEN

11.11.1966 - 30.12.1969 oli aikajakso, kun sain nyrkkeillä BERTIL KNUTSSONIN ja INGEMAR JOHANSSONIN ammattinyrkkeilytallissa. He olivat promoottorini. Näiden vuosien aikana sain tutustua heihin ja koin hienoa ja huolehtivaista suhtautumista nuoreen poikaan sillä olin 19. vuotias aloittaessani ammattinyrkkeilijänä silloin Ruotsissa. Heistä kummastakin tuli elinikäiset ystävät.



Masa von Elmin kuvakirjasta

                                               INGON kanssa tapasimme myöhemmin harvemmin, mutta sain usein terveisiä yhteisten ystävien välityksellä. BERTIL KNUTSSONIN kanssa tapasimme useammin kymmenien vuosien aikana. BERTIL vieraili joskus Helsingissä, jolloin tapasimme ja vaihdoimme kuulumisia. BERTIL soitti kun INGEMAR sairastui alzheimeriin. Soitti ja kertoi BOSSE HÖGBERGIN menehtymisestä samoin kuin kun INGO kuoli. Se tuntui silloin kovin surullislta.














 INGEMAR JOHANSSON, JYRKI HÄMÄLÄINEN, FLOYD PATTERSON ja minä BOXING   CENTERISSÄ. Tapasimme INGON ja FLOYDIN kanssa pitkästä aikaa heidän vieraillessaan Suomessa ja tullessaan moikkaamaan minua salilleni. Hieno ja muistorikas tapaaminen.

BERTIL KNUTSSON tuntui ikuiselta. 2012 kun BERTIL oli täyttänyt 80 vuotta menimme vaimoni kanssa Göteborgiin muutamaksi päiväksi. Käytiin katsomassa JERRY WILLIAMS SHOW. BOSSE HÖGBERGIN LIZ vaimo oli mukana illanvietossa, kuin myös TARJA BROWN-LEHTINEN, tyttö Tampereelta, joka jo 15 vuotiaana oli muuttanut  Ruotsiin ja oli kymmeniä vuosia BERTILIN firmassa töissä talousjohtajana. Ja pari muuta  ystävää.

Käytiin yhtenä päivänä syömässä BERTILIN vietyä meidät jossakin Göteborgin lähellä olevaan merenranta ravintolaan Bentley autollaan. Siellä BERTIL sanoi, "Harri, on hienoa, että olemme voinneet tavata ja olla ystäviä. Tuntuu kuin sinä olisit ainoa jäljellä oleva silloisesta nyrkkeilyajasta. Nyt voin kertoa sinulle Harri, en ole kertonut tätä sinulle koskaan aiemmin, ettei sinulle tulisi paha mieli, mutta nyt kerron, olin ehtinyt sopia sinulle jo EM-ottelun juuri ennenkuin nyrkkeilykielto tuli voimaan Ruotsissa! Se ammattinyrkkeilyn kielto silloin Ruotsissa yllätti meidät kaikki, sillä emme uskoneet, että se olisi mahdollista ja menisi ruotsalaisessa poliittisessa äänestyksessä läpi. Sanoin BERTIL KNUTSSONILLE sinä päivänä "BERTIL, tuo oli hienoa kuulla, mutta pidän tätä hienompana, olemme olleet ystäviä kaikki nämä vuodet ja olen aina voinnut tuntea olevani sinun ja INGEMARIN nyrkkeilijä teidän tallissanne! Tämä oli viimeinen ilta BERTILIN kanssa sillä BERTIL menehtyi äkilliseen sairauteensa melko nopeasti 20.7.2012. Olen iloinen, että tämä aikajakso on tallessa ja taltioitu. Kaipaan heitä INGOA ja BERTILIÄ muistaen lämmöllä ja kiitollisuudella heitä ja kaikkia nyrkkeilykavereita ja ihmisiä tuolta aikakaudelta! Näin se elämä menee, mutta aikajaksi 11.11.1966 - 30.12,1969 on unohtumaton. Kiitos INGO & BERTIL!






perjantai 22. kesäkuuta 2018

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: JÄÄHYVÄISET GÖTEBORGISSA 30.12.1969

Ja niinpä me miehet ryhdyime valmistautumaan otteluun, jossa kohtaisin jo moneen kertaan tarjotun Italian mestarin BRUNO MELISSANON ammattinyrkkeilyillassa, joka olisi viimeinen laatuaan Ruotsissa, sillä sen illan jälkeen ammattilaisnyrkkeily olisi laitonta väkivaltaa, josta joutuisi vankilaan.


Nyt kuitenkin tapeltaisiin vielä laillisesti ja maksusta. Viimeinen ammattilaisilta Göteborgissa oli tietysti haikea meille kaikille entisille ja nykyisille nyrkkeilijöille, Minunkin kohdallani tämä sattui pahimpaan mahdolliseen aikaan, sillä juuri kun olin tässä vaiheessa uraani, jossa pystyin nyrkkeilemään Euroopan huippunyrkkeiljöiden kanssa, mutten kuitenkaan ollut vielä valmis kaikkein kovimpia vastaan, menetin tavallaan työpaikkani, jossa minua oli koko ajan viety eteenpäin rakentavasti, tarkoituksena järjestää minulle mahdollisuus siihen Euroopan mestaruuteen. Mutta nyt tuntuivat hyvät suunnitelmat valuvan hiekkaan. Nyrkkeilin kuitenkin 30.12.1969 Italian mestaria vastaan tasapelin lyöden heti ensimmäisessä erässä BRUNO MELISSANON istumaan hetkeksi kanveesille luvunottoon. Tällä kertaa oli tasapeli minusta ja lehdistöstäkin riittämätön, sillä voitin kahdeksasta erästä ainakin viisi, joten olisin kyllä voiton ansainnut. Mutta en välittänyt siitä niinkään tänään, sillä tunsin kärsineeni paljon suuremman tappion, ammattinyrkkeilykiellon astuessa voimaan. Kyyneleet silmissä hyvästelimme BERTIL KNUTSSONIN kanssa. Oli vaikea puhua mitään ja tästä päivästä menikin seitsemän vuotta ennen kuin taas tapasimme BERTILIN kanssa, siitä tapaamisesta kerroin jo edellä.



keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA. 19. OTTELU KIELISSÄ

Oli hyvä tulla taas kotiin, jossa Ilta-Sanomien mainosjulisteet kertoivat: "Piitulaisen vastustaja kesti vain neljä erää". Saksan ammattinyrkkeilyliittokin antoi sakon anteeksi ja "kiitti hyvästä nyrkkeilyesityksestä, josta ei todellakaan voi sakottaa". Allekirjoitin myös uuden ottelusopimuksen ottelusta 6.12.1969 Kielissä, jossa kohtaisin uuden Belgian mestarin VANTORREN. Entisenhän olin tyrmännyt tämän vuoden huhtikuussa Tampereella. Vastustaja kuitenkin vaihtui Hollannissa asuvaan tummapintaiseen ETTI DEFARESIIN. Lehdet kertoivat että minua odotti 18. ammattilaisvoittoni, sillä JARKKI BERGLÖFILLE ja OSKU KANERVALLE hävinnyt ETTI DEFARESISTA ei olisi minulle vastusta. Lensimme jälleen 5.12. faijan kanssa Hampuriin, missä auto oli meitä vastassa lentokentällä valmiina kuljettamaan meidät Kieliin.
Saimme matkaseuraksi pari ranskalaista boksaria avustajineen, joiden kanssa faija tunnin matkan ajan puhui ranskaa, jota minä kuuntelin huvittuneena, sillä tietääkseni ranska ei kuulunut faijan kielivarastoon ja niinpä Kieliin tullessamme faija lausahtikin minulle: "Mitähän hyökin on koko matkan puhuneet." Mutta näinhän tämä matka oli taas sujunut mukavasti ja majottauduimme miellyttävään hotelliin kaupungin keskustassa. 6.12. punnituksessa ETTI DEFARES näytti isolta ja vahvalta. Tapasin myös erään aikaisemman vastustajani, joka asui Saksassa. Hän oli algerialainen BOUALEM BELOUARD. Iltapäivä meni hotellissa lepäillen ilman suurempaa jännitystä, sillä kyllä minäkin uskoin selviäväni mustaihoisesta ETTI DEFARESISTA helposti. Illalla neljännen erän jälkeen tullessani erätauolle rinnukset yltä päältä veressä tunsin suorastaan epätoivoa, koska en saannut nyrkkeilyfiilingistä kiinni ja olin tosi vaikeuksissa helpoksi vastustajaksi povatun DEFARESIN kanssa, joka mahtavilla svingeillä yritti irrottaa pääni.
Faija oli synkkänä: "Vai taiteilija...Pyh...Sinähän olet kuin Ilta-Sanomien jakaja...Kyllä hävettää...Ja tuollaisesta ne sitten kirjoittaakin...Mie olisin lyönnyt tuollaisen vastustajan pissalle mennessäni....Nyt, Harri, terästäydy...lyöntejä...lyöntejä...muuten tulee tappio...taistele nyt, poika...kotona odotetaan voittoa." Onneksi gongi soi viidennen erän alkamiseksi ja pääsin hiljaisemman miehen käsiteltäväksi. Tämä oli sellainen ottelu, joka piti raataa ja tapella verissäpäin voitto kotiin. Kahdeksannen erän loputtua olin pystynyt kääntämään tämän vaikean ottelun edukseni DEFARESIN roikkuessa, puskiessa ja sitoessa raskaasti läpi ottelun.
Saavutin 18. voittoni työläästi ja tunsin tänään olleeni huono, eikä faijakaan vaikuttanut tyytyväiseltä, vaikka sanoikin, että tulihan tehtyä ja voitto tuli kotiin. Pukuhuoneessa katsoessani peilistä minkähän näköinen olisin, todella yllätyin. Alahampaani olivat tulleet pahasti huulen alapuolelta lävitse niin, että kielenpää sieltä kurkisteli ja kasvot olivat täynnä nirhamia.En ollut yhtään niin kaunis kuin muistin olevani, mutta saattoihan olla, että muistikin huononee tässä hommassa. Joku saksalainen toi kuitenkin valtavan pullon samppanjaa, jonka päätin viedä tuliaisiksi kotiin, mutta se jäi haaveeksi, sillä lentokoneessa, kassissa se oli poksahtanut auki, ja näin tuotiin tuliaisiksi vain veriset samppanjassa liotetut nyrkkeilyvaatteet...Niin ja minut, mikä ei kylläkään tyrmistyneistä ilmeistä päätellen ilahduttanut, kun marssin tullista läpi appelsiinin kokoiseksi turvonneen verestävän huuleni kanssa. "Eiköhän olisi parempi jättää se Göteborgin ottelu 31.12. väliin", sanoi ANITA faijalle. "Hoida sie vaan tyttö ne lauluhommat ja jätä nää nyrkkeilyhommat meille miehille", tokaisi faija.

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASSA: 18. OTTELU TAAS HAMPURISSA

Italian matka olisi kyllä kiinnostanut, mutta kun se olisi sattunut näiden kahden ottelun väliin, olisi otteluohjelma kyllä käynyt liian kovaksi.
Treenaukset pyörivät taas täydellä teholla ja aloin olla kunnossa edellisen ottelun haavan jäljiltä. BERTIL KNUTSSON ilmoitti, ettei hän saa järjestetyksi Göteborgin iltaa 10.10 ja samalla kertoi todella masentavan uutisen: Joulukuun 31. päivän 1969 jälkeen olisi ammattinyrkkeily kielletty Ruotsissa.
Se uutinen oli sokki, sillä kielto veisi minulta pois "kotikehän", jossa olin nyrkkeillyt enimmät ottelut. BERTIL KNUTSSON kertoi järjestävänsä viimeisen ammattinyrkkeilyillan Ruotsissa joulukuun 30. päivänä ja silloin vastustajani olisi jo edellä mainittu Italian BRUNO MELISSANO. Näin jäi seuraavaksi matsikseni 21.11.1969 ottelu Hampurissa.
Samaan aikaan joku naistenlehti koetti kovasti kertoa, että olisimme ANITAN kanssa jo eroamassa ja tulipa ANITALLE muutama ikävä puhelukin missä häntä syytettiin tappiostani WILLY QUATORILLE. Joku tyttölapsi soitti ja kertoi odottavansa minulle lasta ja kaikkea tälläista muuta kuvioihin kuuluvaa jouduimme nielemään.
19.11.1969 lensimme faijan kanssa Hampuriin, jossa nyrkkeilisin 21.11. saksalaista ROLF KERSTENIÄ vastaan. Punnituksessa 21.11. aamulla sattui kohdallani epätavallinen tapaus. Painoni oli 2 kg yli sovitun painorajan. Syntyi ankara sanasota punnituksessa. Saksan ammattinyrkkeilyliitto määräsi minulle aikamoiset sakot ja vastustajani ROLF KERSTEN kieltäytyi ottelemasta, koska olin ylipainoinen. Monien neuvottelujen jälkeen tehtiin minulle outo ehdotus: ROLF KERSTEN ottelisi, jos lupaisin, etten tyrmää häntä. Jos tyrmään, joutuisin luovuttamaan ottelupalkkioni KERSTENILLE ja ottelussa erien määrä olisi sovitun 8. erän sijasta vain 4. erää.


Olipa ehdotus, mutta tottakai suostuin tähän. Pääasia oli, että saisin nyrkkeillä ja saisin rahani, sillä niillä olisi kyllä käyttöä kotona stadissa, josta olimme juuri ostaneet asunnon. Ottelussa voitin ROLF KERSTENIN selvästi ja sain WILLY QUATORILTA lämpimät onnittelut hänen istuessaan ringside-paikoilla ensimmäisellä penkkirivillä.
Saksalaislehdet antoivat hienot arvostelut "tynkäottelustani" Hamburger Morgenpostenin kirjoittaessa: "Piitulainen esitti illan parasta nyrkkeilyä - neljä erää kestäneen ottelun aikana. Piitulainen esitti enemmän nyrkkeilyhienouksia kuin usein nähdään kokonaisessa ammattilaisillassa". Toinen saksalaislehti otsikoi: "Itse kehätuomari Halbach taputti käsiään kesken ottelun suomalaiselle nyrkkeilytaiteilijalle Piitulaiselle" ja tekstissä kerrottiin kehätuomarin taputtaneen pariin otteeseen ottelun aikana minun pystyessäni harhauttamaan vastustajaani. Itse en ehtinyt sitä huomata.

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: 17. OTTELU HAMPURIIN


Kesä sujui keikkoja tehden, puolittain harjoitellen, ja niinpä syksy tulikin kuin varkain ja oli aika palata taas nyrkkeilyn pariin puolen vuoden tauon jälkeen. Hampurissa oli tarjottu ottelua 12.9.1969 ja ELIS ASK tarjosi ottelua 1.9. Turussa.

Ilta-Sanomat kertoi etusivullaan: "Piitulainen ottelee Askin Turun illassa."
Tuntui kuin nyrkkihommia taas riittäisi ja niinpä olikin taas parasta ottaa hommat tosissaan. Aloitin harjoitukset Kumpulan uimalassa, jossa ELIS ASKILLA oli harjoituspaikka kehineen kaikkineen. Oli tosi raskasta taas yhtäkkiä puolen vuoden tauon jälkeen aloittaa tosi harjoitus, varsinkin kun sparrauskaverina oli KARI MERONEN. ELIKSEN ilta, joka piti olla 1.9 Turussa, peruuntui viikkoa ennen ottelupäivää, mutta se ei mitenkään haitannut minua, koska olin ehtinyt allakirjoittaa ottelusopimuksen saksalaisen promoottorin JOACHIM GÖTTERTIN kanssa ottelusta Hampurissa 12.9.
Ja sitten räjähti! Vastustajaksi tulisi kaksinkertainen Euroopan mestari ja Euroopanlistan kakkonen, saksalainen WILLY QUATOR, 76 ammattilaisottelua. Säpinää syntyi, kun uutinen julkistettiin. Tähän asti kun oli aina valitettu, että minulla on ollut liian helppoja vastustajia niin nyt kyllä pohdittiin palstoilla ja otsikoissa "Haukkaatko Harri liian suuren palan", "Piitulaisen kyvyt puntariin Hampurissa Quatoria vastaan", Teksteissä kirjoitettiin, ettei erilaisten nuoriso ym. viikkolehtien suosikkipojan maine auta ottelussa, kun ei Olli Mäkikään ole pystynyt voittoon, ei Anita Hirvosen aviomieskään...." Ja kaikkea muuta asiaankuuluvaa "asiallista" tekstiä sai lukeakseen ennen ottelua.
11.9.1969 lensimme ANITA (jonka MONALISA-lehti maksoi), isäni ja minä Hampuriin ja kyllä vatsanpohjassa taas perhoset lentelivät, sillä ottelu huippumiehen kanssa kesäisen showelämän jälkeen sai kysymykset sinkoilemaan päässäni ja lupasin lupaamistani itselleni että tekisin todella parhaani huomisessa ottelussa. Hampurissa paikalliset lehdet tekivät juttuja, ottivat kuvia ANITASTA ja minusta, sekä faijasta ja minusta. Illalla menin nukkumaan aikaisin ristien käteni moneen kertaan pyytäen hiljaa itsekseni voimaa ja rohkeutta tehdä hyvä ottelu.
12.9. aamupäivällä tapahtui punnitus kuululla Reeperbahnilla entisen keskisarjan nyrkkeilijän KARL SMITHIN omistamassa urheilusaunassa. Tultuamme sinne kuulimme, että WILLY QUATOR oli jo käynnyt vaa`alla ja painanut 64,0 kg. Minä painoin 63,5 kg. Okei, näemme sitten vasta illalla, ajattelin, kun en nähnyt vastustajaani punnituksessa. Päivä oli taas kertakaikkiaan piinaava, hiostava ja loputtoman pitkä henkisen riivaajan repiessä sisintäni riekaleiksi. Vihdoinkin koitti aika lähteä nyrkkeilemään. Taksilla ERNST-MERCK-halliin...pukusuojaan...riisuutuminen...nyrkkeilyvaatteiden pukeminen...käsisiteiden sitominen...silmäkulmien ja kasvojen hierominen vaseliinilla...varjonyrkkeilyä...hiki noruu pitkin niskaani...hanskat käteen...lähtö...
Matkalla pukuhuoneesta kohti hallia kohtaan WILLY QUATORIN ensi kerran. Tuijotamme...ei tervehdyksiä..."Hitto, kun on siistin näköinen kaveri, 32-vuotias, 76 ottelua...eikä jälkiä...eikä nenä rutussa...pakko olla tosi hyvä nyrkkeilijä...tuska, ahdistus, pelko koettavat tunkeutua mieleeni. Tänään nyrkkeilen tarkasti...En anna periksi...voitettava...voitettava... Nousen kehään. Paikalla on 5000 ihmistä...valtava tupakansavu...Harri Piitulainen, Finnland - WILLY QUATOR, BRD, ottelu 8 erää...Gongi soi..Ensimmäinen erä.. Aloitan tutulla tavalla vasen,vasen...Liikun ympäri kehää, vasen,vasen...Osun ihmeteltävän helposti...Vastustajani on vasenkätinen, mikä tarkoittaa, että hän nyrkkeilee oikea kylki edellä minuun päin ja tuottaa hiukan asennoitumisvaikeuksia. Ennen ensimmäisen erän loppua valuu QUATORIN silmäkulmasta verta... Toinen erä...vasen,vasen...QUATOR ahdistaa kehänurkkaan...lyö molemmin käsin ja tunnen elämäni kovimmat lyönnit vartalossani ja päässäni. Pääsen kulmasta pois...vasen,vasen...QUATORIN heilahduslyönti...osuu suoraan leuan kärkeen...horjahdan...Kehä pyörii silmissäni ympäri...Tuomari tulee väliin...laskee lukua minulle...kuusi...seitsemän...kehä asettuu omalle paikalleen...kahdeksan...jatkakaa...Tavoitan QUATORIN pään vasen-oikea-yhdistelmällä kaksi kertaa peräkkäin...Gongi soi...Toinen erä ohi... Kolmas erä...Liikun tavoittaen WILLY QUATORIN vasemmalla suorallani kolmasti. Vältän QUATORIN rajut hyökkäykset liukumalla kehäkulmasta pois. Kolmas erä ohi... Neljäs erä sujui samalla tavalla kuin kolmaskin ja tullessani neljännen erän tauolle tunsin että tulisin voittamaan ja WILLY QUATOR tulisi antamaan periksi. Viides erä...QUATOR aloittaa rajusti...ahdistaa minut nurkkaan, lyö molemmin käsin niin, että tuntuu...pakko suojautua...väistö ja pääsen livahtamaan pois...QUATOR tulee perässä ja lyömme puolin ja toisin QUATORIN ollessa voimakkaampi. Erä päättyy gongin keskeyttäessä iskujen vaihdon...
WILLY QUATORIN oikea silmäkulma vuoti taas verta...Kuudes erä....QUATOR tulee yhä voimakkaammin päälle lyöden molemmilla käsillä rajuja koukkuja...vastaan suorillani, mutta en saa pysäytettyä saksalaista...liikun...väistän..lyön...lyön...Ja sitten yhtäkkiä huomaan olevani kävelemässä kohti vastustajani nurkkaa...on väliaika...En tiedä minkä erän väliaika...mutta tiedän, että pokka on säilytettävä ja niinpä taputan WILLY QUATORIA olalle ja heilautan kättä hänen avustajalleen...Kävelen omaan nurkkaani, jossa faija huolestuneena työntää hajusuolaa nenäni alle ja sanoo tiukasti: "Vedä nenääsi!" En oikein tiennyt mistä on kysymys ja sanoin faijalle: "Ota iisisti. Ei tässä ole mitään hätää." Mitä todella oli tapahtunut sen kuulin vasta seuraavana aamuna, kun Ilta-Sanomien superreportteri KUPE REINIKAINEN soitti kello viisi aamulla ja kyseli olinko ollut lähellä tyrmäystä 6. erässä. Sellainen uutinen oli UPI:n kautta tullut Suomeen. Vastasin, että ei siinä ollut mitään perää. Toisessa otin "pystyssä" vähän lukua mutta mitään muuta hätää minulla ei ollut koko ottelussa.. Puhelun jälkeen faija kertoi WILLY QUATORIN hurjan vasemman pudottaneen minut istualleni kanveesille missä katselin ihmeissäni nauraen ympärilleni. Tuomari oli laskenut lukua. Kahdeksassa olin noussut ylös. Ottelu jatkui minun tietämättä siitä mitään. Kädet alhaalla väistelin QUATORIN lyöntejä ja gongin soiminen pelasti minut sillä kertaa....
Mutta nyt olemme vielä ottelussa. On alkamassa seitsemäs erä. Tässä erässä lyödään tiukasti ja paljon. Ilman hetkenkään taukoa. Selviän erän huolimatta QUATORIN kovasta iskusateesta. Olen hiukan väsynyt. WILLY QUATOR ei istu tauolla. Kahdeksas ja viimeinen erä, kuulen kuuluttajan kuuluttavan. Aloitan jälleen...Vasen,vasen...liikun QUATORIN tullessa perässä. Yritän tavoittaa oikealla suorallani QUATORIN päätä. Nyt osui..Yritän jatkaa, mutta törmään suoraan WILLY QUATORIN vasempaan...iskuja...iskuja...iskuja...Gongi soi...OTTELU OHI...Olen tyytyväinen..En uskonut voittaneeni, mutta tiedän tehneeni työni kunnolla yrittäen parhaani...yrittäen voittaa, mutta ex-mestari oli todella kovaa luokkaa...
Olemme kehän keskellä...Voittaja...WILLY QUATOR....Kirpaisee. Ensimmäinen tappioni. Pukuhuoneessa huomaan otettuamme hanskat ja käsisiteet pois käsistäni nyrkkieni olevan pahasti turvoksissa. Vasemman silmäni alla on haava, ohimossa pahan näköinen nirhama ja "pieni" nenäni oli tietenkin turvoksissa. Illalla päättäjäisjuhlissa minua syötettiin, sillä käteni olivat niin turvoksissa ja kipeät, etten pystynyt pitämään niissä edes veistä ja haarukkaa.

WILLY QUATOR kertoi, miksi hän ei istunut viimeistä erää edeltäneellä tauolla: "Olin niin väsynyt, etten varmasti olisi päässyt enään ylös, jos olisin istunut." Kohteliaana voittajana hän sanoi uskovansa, että kahden vuoden päästä olisin Euroopan mestari, minkä lauseen Ilta-Sanomat sitten lainasikin seuraavana päivänä. Palatessani näin sen lehtikioskien seinältä. Arvostelut ottelusta olivat hyvät ja lehdet ennustivat tappiosta huolimatta rahakehien auenneen minulle. Saksalaiset lehdet kertoivat ottelun olleen illan paras ja saksalaisten tarvitsevankin juuri sellaista nyrkkeilyä kuin minä esitin, sellaisen myötä nyrkkeilyn suosiokin Saksassa nousisi. Sen viikon aikana, jonka lepäilin ottelun jälkeen, ottelutarjouksia suorastaan sateli. Tarjottiin ottelua Roomassa italialaista ERMANNO FASOLIA vastaan, Göteborgissa lokakuun 10. päivänä italialaista mestaria BRUNO MELISSANOA vastaan, Hampurissa 21. päivänä marraskuuta ottelua myöhemmin sovittavaa vastustajaa vastaan ja ottelua joulukuussa Tukholmassa järjestettävässä ammattilaisillassa, tammikuussa 1970 ehdotettiin Saksasta uusintaottelua WILLY QUATORIA vastaan. Näistä valitsin Göteborgin ottelun 10. päivänä lokakuuta ja allekirjoitin uuden ottelusopimuksen saksalaisen promoottorin GÖTTERTIN kanssa ottelusta 21.11 saksalista ROLF KERSTENIÄ vastaan.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: 16. MATSI TAMPEREELLE

Seuraava nyrkki-ilta, jonka ELIS ASK ja JORMA WENESKOSKI olivat päättäneet järjestää, olisi Tampereella 20.4.1969 Tampereen jäähallissa. Nyt oli kuitenkin tosi hilpeätä se, ettei minua haluttu mukaan ollenkaan siihen iltaan, vaikka kovalla kohulla ja päätöksillä oli minulle määrätty rangaistuksena että minun pitää otella Suomessa ennen kuin saan taas nyrkkeillä ulkomailla ja sillä verukkeella kielletty ottelemasta Malmössä 16.3. Pari viikkoa ennen Tampereen iltaa otin yhteyttä JORMA WENESKOSKEEN ja kerroin lähettäväni pankkitilini numeron, jonne voi maksaa ottelupalkkion, ja sittenhän me ollaan taas sujut ja olen taas vapaa nyrkkeilemään missä haluan, sillä Tampereen illan jälkeenhän minä olen täyttänyt sopimuksesta oman osani.

Ei mennyt kahta päivää kauempaa, kun WENESKOSKI otti yhteyttä ja sanoi, että ottelu Tampereella 20.4. on OK. Vain vastustaja olisi sovittava. Pari päivää myöhemmin WENESKOSKI ehdotti Belgian mestaria PIERRE TIRLOA, jonka muistin heti ottelusta OSKU KANERVAA vastaan Helsingissä, missä OSKU voitti TIRLON muistaakseni keskeytyksellä 5. erässä. "Joo, se sopii mainiosti. Ei tartte ottaa niin tosissaan", heitin huulta huumori mielessä ja tunsin tyytyväisyyttä. Kohta olisin vapaa sopimuksista WENESKOSKEN kanssa.

Tästä illasta ja parin viikon viimeistelyharjoituksista tuli sikäli erikoinen tapaus, että valmentajani, managerini, avustajani ja isäni sattuivat olemaan vähän "matkoilla" (kaikki yksi ja sama henkilö). Niin jouduin hoitelemaan nämä hommat tällä kertaa yksin ja Tampereelle lähtivät mukaani hyvä ystäväni ESA LEHTOSAARI ja toinen hyvä ystäväni ANITA HIRVONEN. Majottauduimme Hotelli Victoriaan sen vuoksi, että sen nimi tuntui enteelliseltä.

En ollut vielä oikein päättänyt, kumpi tulisi kehäkulmaan avustamaan vai tulisivatko molemmat. Joka tapauksessa otimme pari päivää rennosti kävellen kaupungilla kolmisin avustajien syödessä hyvin, minun katsellessa, sillä minulla oli paino taas vähän tiukalla. Sisimmässäni tietenkin oli vähän halju olo, kun en ollut kuullut faijasta mitään, ja tämä olisi ensi kerta ammattilaisena, kun faija ei olisi mukana. Sovimme lopulta ESAN ja ANITAN kanssa että ANITA jäisi hotelliin venttaaman eikä aiheuttaisi turhaa hälyä tulemalla mukaan kilpailuihin, sillä vielä toistaiseksi olimme pystyneet pitämään seurustelumme jotakuinkin salassa. Niinpä lähdimme ESAN kanssa 20.4. Jäähalliin katsomaan selviytyisinkö Belgian mestarista PIERRE TIRLOSTA, joka oli yli 50 ammattilaisottelua suorittanut, kokenut ammattinyrkkeilijä, vaikkei niin huippumies ollutkaan.

Tullessamme pukuhuoneeseen oli siellä minua odottamassa sähke: "Aloita vasemalla niin kuin ennenkin - Älä kiirehdi liikaa - Onnea ottelullesi. Isä." Tunsin, kuinka omituinen tunne kuristi vatsaani ja kuinka silmänurkkani kostuivat, vaikka yritin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Monet asiat risteilivät päässäni.... Minä näytän, faija. Minä klaaraan...Sinä olet aina sanonut, että nyrkkeilijän täytyy olla niin kova, että vaikka mitä tapahtuisi, se ei saa vaikuttaa otteluun... Jälleen kerran nauraen ja huulta heittäen peitin surun kyyneleeni, peitin epävarmuuteni ja sydämeni tuskaisen olotilan...Yritetään...en anna periksi...tänään on voitettava....haluan olla nyrkkeilijä...Sisäiset ristiriidat valloivat nauravassa ulkokuoressani valmistautuessani otteluuni pukuhuoneessa, joka oli täynnä tuttuja ja vähemmän tuttuja ihmisiä, heidän tietämättä mitään tuskastani ja epävarmuudestani.

Sovimme pukuhuoneessa, että ELIS ASK tulee kehäkulmaani ESA LEHTOSAAREN lisäksi. On aika lähteä kehään...Verryttelen katsomoiden lomitse kohti kirkkaasti valaistua koroketta, jossa kiristetyin köysin odottava kehä sijaitsee. Minulla on illan ensimmäinen ottelu. Ajatukset ovat keskittyneet vain yhteen ainoaan asiaan...nyrkkeilyotteluun...valmiina vastaamaan vaikka kuinka kovaan taisteluun...Hiki noruu tutusti pitkin niskaani.Tuttu tunne aistien terävöitymisestä vastaanottamaan lyöntejä...väistämään...lyömään takaisin...Näen vain kehän...En huomaa katsomossa olevia tuttuja, joiden ohi kuljen verrytellen ja lyöden kevyitä lyöntejä ilmaan...Nousen rappuja kehään...Nostan kädet ylös tervehtien yleisöä...Seuraa esittely....PIERRE TIRLO, Belgia...

Ensimmäisen ammattilaisvastustajani nimi oli myös PIERRE, käy mielessäni...Gongi soi...Aloitan heti...vasen..vasen..vasen...liikun..vasen...vasen.. TIRLO vastaa vasemmalla koukulla suoraan korvaani...Vasen, oikea...TIRLON vasen koukku taas poskessani...Vasen...vasen....Taas vasen koukku läjähtää poskeeni....Lyön jälleen vasemman suorani ja jatkan oikeallani koko vartalon paino takana ja isku tömähtää suoraan PIERRE TIRLON leuan kärkeen. TIRLO lyyhistyy vatsalleen kanveesille...Yrittää pystyyn ja kaatuu selälleen...Ottelu on ohi... Olen tyrmännyt belgialaisen, kun ottelua on kulunut kaksi minuuttia. 16. perättäinen ammattilaisvoittoni oli ratkennut. ELIS tuli pukuhuoneeseen avustamaan minua ja sanoi: "Olisithan sä voinnut ottaa sen kanssa kauemminkin." "Niin olisin, mutta kun se ei enää ottanut", vastasin. Kyllä se on voittajana niin helppo sanailla.

Seuraavan päivän lehdissä oli kuvasatoa ja otsikoita, mm. "Piitulainen yhä tappiotta - tyrmäsi", "Piitulaisen kova oikea pudotti Tirlon 1. erässä", "Harrin alku lyhyt ja ytimekäs", "Harri kehässä vain kaksi minuuttia", "Tirlo ei ollut löytää nurkkaansa kanveesilta". Ilta-Sanomissa oli upea kuvasarja äidistäni, joka istui ensimmäisellä rivillä, ja otsikko kertoi: "Nyt Harri, tyrmää - ja tyrmäsihän Harri". Kaikki meni hienosti. Olin taas vapaa nyrkkeilemään muuallakin ja kun vielä lehdestä luin että The RING -lehti oli nostanut minut Euroopan mestarin kahdeksanneksi haastajaksi, saatoin todeta urani jatkuneen taas askeleen eteenpäin. Mutta silti olisi matkaa siihen, missä oli esimerkiksi OLLI MÄKI, joka sillä samalla listalla komeili Euroopan mestarin 3. haastajana, hurjan pitkä matka, mutta yritys nyt ainakin oli sinne ylöspäin. Ja tämän jälkeen alkoivatkin aikakausilehtien juorumyllyt paljastaa H.Piitulaisen ja A.Hirvosen yhdessäoloa, ja voi niitä tekstejä, mitä kaikkea taas kirjoitettiin.