tiistai 14. joulukuuta 2010

Legendaarinen jalkapallovalmentaja MARTTI "Mara" KUUSELA ja minä! Olemme innostuneet jalkapallosta!
Skoolattiin "kaktus"-juomalla hyvä ruoka alas! Kuvassa minä ja ARI WISKARI.
GITARRA, SOLE, ESPANA, tunnelmia ARI WISKARIN kantapaikassa jossa ARI tarjosi mulle lounaan........sekä vinkkejä maailman aurinkorannoille! GRATZIAS Senor ARI!
MR. Aurinkopoika ARI "Hawaijin Prinssi" WISKARI odottamassa minua kantapaikkansa edessä!

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 14.12.2010

Tälläisena päivänä kun ulkona on HRRRR kylmä ja lumista, niin etelänlämpö sekä auringonpaiste, turkoosin värisen meren kanssa nousee mieleen. Samalla ajatuksiini hiipii kysymys, kuka voisi tällaisena päivänä tuoda valoa sieluuni? Kuka ihmeessä olisi sellainen, joka olisi yhtä auringon ja rantaelämän kanssa? Kuka olisi kuin kala turkoosin värisessä meressä? Kiitäisi aallon harjalla ylväästi meren kuohutessa ympärillä? ELVIKSEN Blue Hawaii laulu alkaa soimaan korvissani. Silloin tiedän..... sehän on tietysti Hawaijin Prinssi, lainelautailun virtuoosimainen surffaaja, rantaelämän todellinen nautiskelija ARI WISKARI! Lähetin jännittyneenä hänelle tekstarin. Onko hän Vantaalla vai Hawaijilla? Hetken päästä HÄN soittaa ja kuulen, että hän on Vantaalla! Kerron että kaipaan aurinkoa, lämpöä ja biitsejä tai lohdutuksena lounasta hänen kanssaan ja tarinoita maailman biitseiltä, jotka ovat hänelle tuttuja. Sovimme, että matkustan tapaamaan häntä Vantaalle JUMPOON! Kuulen, että se on kehä 3:sen varrella. Ja hän vakuuttaa, että se JUMPO on kehä 3:sen sisäpuolella! Hyvä. Käyn tankkaamassa auton ja ennenkuin lähden ajamaan kohti Vantaata, käyn Isossa Omenassa Waynes Coffeessa juomassa vielä cafe Mocca kahviannoksen. Sitten olinkin valmiina matkaan kohti JUMPOA! Olen jäännyt boxauksesta joululomalle ja jatkan treenejäni vasta ensi vuoden puolella. Tuntui vain siltä, että kaipaan nyt vähän lomaa myös treeneistä. Putkiremontissa, toivoman mukaan, on viimeinen viikko menossa ja poikkeuksellinen olotila asumisessamme saa taas normaalin muodon. Tulevana perjantaina on myös vuoden 2010 viimeinen kahvittelupäivä cafe Carusellissa. Nyt alkaa olemaan kyllä jo sellainen tunne, että haluaa aloittaa valmistautumisen jouluun ja joulurauhaan sekä vuoden 2010 pariin viimeiseen viikkoon. Tässä niitä näitä ajatellessani ja ELVIKSEN Blue Hawaii CD:tä kuunnellessani kurvaan JUMBON parkkitaloon. Kävelen sisään ja löydän ARI WISKARIN luonollisesti FONDA DEL SOL nimisen paikan edestä! On se ARI todellinen aurinkomies! Siirrymme syömään ja kuulen ARILTA tiivistelmän parhaista rannoista, ihanimmista thai-hierojattarista sekä suosituksen TENERIFFELTÄ OASIS-hotellista kattoterasseineen, uima-altaineen ja kertomuksen, että DAVID VILLA käy siellä usein myös lomalla! Syömme loistavan italialais/espanjalaisen lounaan ja jälkiruoaksi tietenkin BANANA SPLITIT, joka tuo mieleemme myös tuon FLORIDAN EMIIRIN OSKU KANERVAN ja ARI joka on menossa MIAMI MARATONILLE 30.1 miettii olisiko EMIIRI tulossa todellakin hänen vesipojakseen hänen maratoonia siellä juostessaan? Siitä oli ollut puhetta heidän viimeksi tavatessaan. Joten tässä terveiset OSKULLEKIN......vesipoikaa tarvittaisiin HAWAIJIN PRINSSIN kirmatessa maratoonia silloin 30.1 siellä MIAMISSA! Pois lähtiessä tapaan vielä kuuluisuuden, jalkapallo kuuluisuuden, valmentaja kuuluisuuden, vaimonsa kanssa JUMBOSSA käymässä olleen MARTTI "Mara" KUUSELAN! Entisen Suomen Jalkapallojoukkueen, silloin menestykseen Suomen joukkueen valmentaneen valmentajan ja KREIKAN liigassa myös merkittävän valmennustyön tehneen iloisen ja sympaattisen jalkapallomiehen! Kerron että olen futisfani ja seuraan tiiviisti CANAL SPORTILTA matseja. Vaimoni mielestä liikaakin. Ja pyydän ARIA ottamaan kuvan minusta tämän jalkapallon mestarivalmentajan kanssa! Ajellessani takaisin Espooseen ajattelen, että tämä vuosi 2010 on ollut onnellinen vuosi. Mikäli tämä viimeinenkin kaksi viikkoa sujuu hyvissä merkeissä. Tämä onnellisuus on niin suotavaa meille kaikille. Vaikka sitä aina nykyään hiukan varjostaa suruviestit ystävien poismenosta ja sairauksista. Siltä ei voi välttyä eikä ummistaa silmiään. Mutta siksi sitä kiitollisempi pitäisikin olla hyvistä hetkistä. Ystävistä ja läheisistä. Mukavista tapahtumisista ja tapaamisista. Ja luottaa kaikesta huolimatta tulevaan ja sen onnellisuuteen! Toivotaan parasta. Hyvää loppuvuotta ja onnellisuutta vuodelle 2011! Pidän nyt pienen loman myös tästä kirjoittamiosesta ja palaan tähän ELÄKELÄISEN KEHÄKULMAANI ensi vuonna vuodenvaihteen jälkeen. Kaikkea hyvää, olkaa kiltisti! Ja nauttikaa JOULUSTA ja JOULURAUHASTA!

torstai 9. joulukuuta 2010

Joulupukki ja ex-painimestari PEKKA HJELT josta Joulupukki on ottanut "niskalenkin" on vetänyt PEKAN totiseksi, sillä eihän Joulupukin kanssa voi painia vai onko PEKKA vain jännittynyt Joulupukin yllättäen tavattuaan viime perjantaina Cafe Caruselissa!

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 9.12.2010

Eilinen aamu alkoi ikävällä uutisella, suruviestillä, joilta ei ole voinnut välttyä viime vuosina. Yksi kaveri, jonka olen tuntenut kauan. Kohtasimme aina silloin tällöin milloin missäkin showtilaisuuksissa, joskus stadissa sattumalta, mutta aina kohdatessamme vaihdoimme kuulumisia. Monen monituista kertaa, hän kysyi voisinko alkaa pitämään hänelle treenejä? Viimeksi tapasimme hänen ja hänen vaimonsa kanssa Jose Felicianon konsertissa Helsingin Kulttuuritalolla ja silloinkin juttelimme hetken elämän menosta ja hän pyysi jälleen puhelinnumeroni ja sanoi että haluaisi aloittaa treenaamisen kanssani. Hän kertoi muuttaneensa tai muuttavansa Haukilahteen, joten Tuulimäen boxingsali, missä käyn, sopisi loistavasti myös hänelle. Pidin hänestä niin laulajana kuin ihmisenäkin. On niin vaikea ymmärtää ja hyväksyä tätä elämän päättymistä. Sitä että maanpäällinen vaelluksemme päättyy. Näin nopeasti. Sillä tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut vasta äskettäin. Sekin, taisi olla ensi kerta kun tutustuimme KARI TAPION kanssa, jotakin 60-luvun lopussa Ravintola Klippanilla, jossa olin viettämässä iltaa ystävieni kanssa ja tämä nuorimies lauloi siellä silloin ja illan vanhetessa tapasimme, tutustuimme toisiimme. Aika on mennyt niin nopeasti. Emme ehtineet aloittaa yhteisiä treenejä. Mutta ehkä me vielä treenaamme joskus siellä "taivaallisissa kehissä", mistä sitä tietää? Lepää rauhassa KARI TAPIO! Oli aina mukava tavata sinua. Kavereiden poismenot eivät voi olla vaikuttamatta ja tietoisuuden elämän rajallisuudesta käyvän mielessä. PAHLMANIN KAITSULLA oli tapana usein sanoa ja joskus jopa soitta minulle ja sanoa "ELÄMÄ JATKUU", kun oli tullut turpaan jossakin matsissa (ei tietenkkän ollut usein mahdollista) tai jotain muuta tyrmäävää elämässä tapahtuessa ja niin sen on oltava, meille, jotka jäämme tänne maan päälle vielä jatkamaan taisteluamme erillaisilla areenoilla. minä eläkeläisenä jatkan taisteluani vanhuutta vastaan treenailemalla Tuulimäen boxingsalilla ja tapailemalla kavereitani, niinkuin eilen illallakin, olimme jo pari viikoa sitten sopineet loistavan, sympaattisen ja yhden elävimmistä ihmisistä mitä tiedän, energiapatteriston omaavan ystäväni "Jäämeren Kuningas" ex-painimestarin mm. Suomen Mestarin vuosilta 1973 ja 1975 ja 1976 sekä lisäksi loistava menestys PM ,EM ,MM sekä Olympialaisissa maailman huipputasolla, ystäväni PEKKA HJELTIN kanssa menevämme Hotelli PRESSAAN katsomaan VARIETEE MAGICAN näytöksen, jonka on tuottanut taikurimestari TIMO KULMAKKO! Esitys oli loistava ja esiintyjät kansainvälistä huippuluokkaa ja saatoimme vain pohtia PEKAN kanssa kuinka paljon työtä ja harjoitusta esiintyjien taidot ovatkaan vaatineet? Uskomattomia alansa taiteilijoita ja mestareita! Huomenna taas, siis uskomatonta, on jälleen perjantai ja KAHVITTELU päivä kahvittelijoiden kanssa cafe Caruselissa. Viimeksi sinne tuli yllättäen JOULUPUKKI. Kukahan yllättää tällä kertaa.....ehkä HELINÄ KEIJU? Elämä on niin yllättävää, niin hyvässä kuin huonossakin, mutta se on kuitenkin AINUTLAATUISTA joten ehkä on kuitenkin syytä nauttia joka päivästä, kun täällä olla saamme. Koittaa jakaa iloa, ystävyyttä, rakkautta niin ystävillemme kuin muillekin ja ottaa myös sitä vastaan kun sitä saamme! Se on LAHJAA ELÄMÄLTÄ!

maanantai 6. joulukuuta 2010

Hieno päivä, sen lisäksi ,että vietämme ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ, joka on arvokas ja se muistuttaa meitä aina isistämme ja isoisistämme, jotka taistelivat Suomen itsenäisyyden puolesta ja antoivat meille jälkipolvelle arvaamattoman paljon, niin tapasin tämän tytön 31 vuotta sitten ensitreffeillä ja olemme "purjehtineet" yhdessä siitä saakka tähän päivään! Arvostan myös sitä suuresti!
Taisteluni vanhuutta vastaan on hyvällä mallilla. Lauantaina 21 erän treeni maistui hyvälle ja 4 varjonyrkkeily erää, 10 säkkierää, 3 pistepalloerää, 2 päärynäpalloerää ja lopuksi vielä 2 varjonyrkkeilyerää sai paidan taas kostumaan hiestä läpimäräksi.
Joulupukki ja minä cafe CARUSELLIN kahvittelussa!

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 6.11.2010

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ! On arvokasta ja upeata, kun tämän voi toivottaa. Ainakin minulle tämä Suomen itsenäisyyspäivä on aina päivä jolloin ajattelen niitä isiämme ja isoisiämme jotka taistelivat Suomen itsenäisyyden puolesta. He ovat antaneet korvaamattoman paljon meille jälkipolvelle. Juhlava päivä. Lisäksi tämä päivä tuo mieleeni sen, että 6.11.1979 meillä oli ensitreffit MURUNI kanssa OMENAPUUSSA. Ei, tästä ei ole tullut lause "omena ei putoa kauas puusta" sillä tämä OMENAPUU on ravintola stadissa Keskuskadulla ja se on yhä siellä. Eli tästä päivästä on 31 vuotta! Kävimme lauantaina glögillä OMENAPUUSSA, joka on edelleen yksi mielipaikkojani, jossa on loistava Banana Split, hyvää ruokaa muutenkin ja super hyvä sunnuntaibrunssi! Tänään tietysti i katsotaan illalla linnanjuhlia telkkarista sekä napostellaan jotain hyvää itsenäisyyskynttilöiden ja ainakin yhden rakkauskynttilän palaessa. Päivällä mennään kylään syömään Hyvinkäälle MURUNI siskon perheen luokse. Ilma onkin ihanan talvinen. Lunta tupruttelee tasaisesti. Perjantaina meidän KAHVITTELUSSA kävi yllätysvieras Korvatunturilta, nimittäin Joulupukki! Lauantaina testasin hieman tämän eläkeläisen kuntoa ja treenasin 21 erän treenit ja yllätin itseni suoriutumalla siitä ihan kohtuullisen hyvin. Joten taisteluni vanhuutta vastaan on vielä mallillaan. Joulukuu antaa aina ihan oman värinänsä. Joulun odotus, Uuden vuoden tulo. Tuntuu siis ihan hyvälle. Uteliasiuus ja mielihyvä tulevaan on edelleen myös ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASSA! Jatketaan vaellusta ja ottelemista elämän kehässä ja katsotaan mitä se tuo tullessaan......tänään VIETETÄÄN KUITENKIN MERKITTÄVÄÄ PÄIVÄÄ!

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Jep. Se on joulukuun ensimmäinen päivä.....vähän naurattaa, on niin kakofoninen olo....lue mikä hymyilyttää vaikkei pitäisi....niin monet vaarat vaanii meitä miehiä!

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 1.12.2010

Joulukuu ja sen ensimmäinen päivä. Sehän saa jo mielen värähtämään, odotuksen Joulusta alkamaan. Ja tietoisuuden, että joulupukki tarkkailee....oletko ollut kiltti? Ai, ai, kuinka mielenkiintoista. Ja jo sekin taas, että on vuoden viimeinen kuukausi ja olen ainakin lähellä että olen selvinnyt taas vuoden? Ennen se merkitsi lähinnä taloudellista selviytymistä, mutta nyt näin eläkeläisenä se voisi kyllä tarkoittaa enemmänkin, elävänä selviytymistä. Toisaalta tänä aamuna kun istuin kahvikuppi edessäni (se ELVIS-kuppi), ja kuuntelin kun PAAVO VÄYRYNEN puhui Euroopan talousvaikeuksista, uutiset kertoivat lentoliikenteen lakosta, ja minä asun nyt "miehitetyssä" talossa putkiremontin takia. Vettä ei tule pariin-kolmeen viikkoon ja normaali rauhaisa olo peittyy porauksen ja paukkeen alle. Heh, aika kakofoninen olotila! Tämä putkiremonttihan ei kestä onneksi kuin pari kolme viikkoa ja toivottavasti lentolakko ei niin kauan, mutta ne Euroopan taloushuolet, ne taitaa olla vasta alussa? Mihinkähän tässä vielä ollaan menossa? Silti elämä pörrää. Tavaratalot houkuttelevat ihmisiä ostamaan, viihteen palveluksessa olevat houkuttelevat bilettämään ja siirtämään ajatukset pois kaiken näköisistä Euroopan talousahdingoista ja muista asioista. Aamu TV kertoi myös, että miehet saattavat sairastua ilman seksiä. Vaarat vaanivat meitä miehiä joka puolelta! Mulla oli muutenkin vähän huono marraskuu (en puhu seksistä) kun en saannut marraskuussa kuin paria vailla 20 harjoitusta aikaiseksi. Eikä tämä joulukuukaan näytä nyt niin runsaalta treenien suhteen, sillä tässä on vain 23 päivää jouluaattoon, jolloin alkaa luonollinen paussi treeneistä. Joten olen nyt kovilla, saanko tarpeellisen määrän treenattua. Muuten on aina sellainen mukava värinä tämän joulukuun aikana. Mitä se tuo tullessaan. Ketä tapaan ja mitä tapahtuu? Perjantaina kahvitellaan ainakin taas cafe Carusellissa ja odotan mielenkiinnolla ketä taas tulee minun lisäkseni paikalle. Nyt lähden kuitenkin treenaamaan joulukuun ensimmäisen treenini ja palaan tähän ELÄKELÄISEN KEHÄKULMAANI takaisin taas pian!