torstai 25. huhtikuuta 2013

TÄMÄ KULTAINEN AIKA.... SUMMERTIME!!!

Moi hyvät ystävät. Te neljä blogini lukijaa. Olen nyt muutamana päivänä päässyt pyöräilyn makuun. Tuntenut sen että kesä on tulossa! Taitaa nyt olla niin, että Tuulimäen boxingsali jää nyt vähän sivummalle. Aion nyt tulevan kesän ajan pyöräillä ja kävellä merenrantoja pitkin. Istua aurinkoisina päivinä rannassa, niin Espoon kuin Helsingin viehättävillä rantojen aurinkoterasseilla. Tavata ystäviä. Kuunella heidän tarinoitaan elämästä ja mietteitä tulevasta. Kohta on Vappu ja alkaa toukokuu, joka on ensimmäinen kesäkuukausi, ainakin minulla ollut aina. Ja toukokuun lopussa täytän 66 vuotta. Ruotsiksi se kuulostaa aika seksikkäältä. SEXTIOSEX! Täytyy ihan maistella sitä...SEXTIOSEX!!! No tosiasiahan on se, että se taitaa olla kaukana siitä. Mutta en voi kieltää, etteikö elämä tuntuisi vielä ihan hyvälle. Tästä päivästä jätan nyt myös tämän blogissa kirjoittamiseni vähemmälle ja koitan uskoa siihen, että yksi kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa. Joten koitan kuitenkin, aina silloin tällöin laittaa, jonkun kuvan kertomaan missä olen kulkenut ja ketä tapaillut, ehkä? Joka tapauksessa haluan nyt toivottaa teille Hauskaa Vappua, riemukasta ja aurinkoista tulevaa kesää....kohta alkaa SUMMERTIME!!!

maanantai 22. huhtikuuta 2013

MÄKKÄRI VIIKONLOPPU

Olipas haipakka viikonloppu! Olin kaksi päivää aamuvarhaisesta autonkuljettajana tytölleni ja parille hänen pelikaverilleen futisturnauksessa Keravalla. Sieltä lauantai iltana ajoin Tampereelle katsomaan ammattinyrkkeilyiltaa Pyynikkihallille, jossa nyrkkeilivät mm. NIKO JOKINEN, JUSSI KOIVULA ja JUHO HAAPOJA. Pyynikki-halli taisi olla loppuunmyyty kun minä tulin sinne tunnin alkamisajasta myöhässä. KALLE KESKINEN ja PEKKA MÄKI olivat jättäneet minulle lipun kirjekuoressa lipunmyyntipisteeseen, jossa se näytettiin minulle lasin takaa heti sen äärelle ehtiessäni. Joten kiitokset KALLELLE ja PEKALLE. On aina sykähdyttävää tulla kehän äärelle ja ringsidepaikalle katsomaan boxingia sekä tapaamaan nyrkkeilykavereita ja tuttuja sen äärellä. Ehdin juuri paikalleni kun NIKO JOKISEN matsi alkoi ja tämä Stadin Kingi otteli nyt hyvän ottelun voittamalla Croatialaisen vastustajansa selvästi, jatkaen tappiotonta uraansa 21. voitollansa ja ottelullansa. NIKO JOKINEN alkaa olla titteliottelujen edessä, jota jään mielenkiinnolla odottamaan. Tamperelainen JUSSI KOIVULA oli kotikehässään supersuosittu ja sai hurjan kannustuksen yleisöltä jo kehään tullessaan kuin myös ottelun aikana. KOIVULA aloittikin mainiosti, vasen suora oli tarkka ja nopea tavoittaen vastustajan pään useasti. KOIVULA oli selvästi huippukunnossa ja voitontahtoinen. Puolalainen vastustaja oli kuitenkin hyvä ja pystyi vastaamaan KOIVULAN nyrkkeilyyn yllättävillä vastahyokkäyksillä. Sitten tapahtui sellaista mikä tekee nyrkkeilystä juuri sen dramaattisen ja armottoman lajin sekä näytelmän kiristettyjen köysien sisäpuolella kirkkaiden valojen loisteessa. Paha lyönti osui KOIVULAN silmään ja aiheutti siihen näköä heikentävän vamman ja vastustaja käytti sen armottomasti hyväkseen. 5:ssä erässä JUSSI KOIVULA talutettiin puolueettomaan kehäkulmaukseen, jossa lääkäri tarkasti vammautuneen silmän ja totesi että ottelun jatkaminen olisi liian suuri riski silmälle. Näin ei ottelun kehätuomarilla ollut muuta mahdollisuutta kuin keskeyttää ottelu. Harmi. Uskon että ilman tätä, hienosti ja hienoa nyrkkeilyä esittänyt JUSSI KOIVULA olisi voittanut ottelun. Nyt JUSSI koki ensimmäisen tappion tappiottomalla urallaan. Uskon kuitenkin että KOIVULAN ura tulee jatkumaan menestyksellisesti ja titteliotelut ovat edessä JUSSI KOIVULALLA! Illan viimeisessä ottelussa Härmän Häjy JUHO HAAPOJA löi italialaisen orginellin tyypin, joka yritti melkoisen itsevarmalla tavalla aloittaa ottelun näyttelemällä kovanaamaa eleillään ja lyönneillään. Mutta JUHO HAAPOJA otti luulot pois parissa minuutissa tältä italialaiselta lyöden hänet keskeytyskuntoon 1:ssä erässä. JUHO HAAPOJA on valmis jälleen uusiin titteliotteluihinsa heti, kun niitä hänelle taas tarjotaan. Yöllä ajelin kotiin rock and rollia kuunnellen yön pimeydessä ja kävin vielä yöpalalla yhdessä yökahviossa matkan aikana. Aamulla 7.30 lähdettiin taas Keravalle futiksen pariin ja tytöt jatkamaan pelejään siellä. Olikin kaksi hienoa aurinkoista päivää kentänlaidalla ja muutamassa ruokailussa paikallisessa Mc Donaldsissa jälkiruokineen. Joten voin siis täysin unohtaa tuon edellisessä jutussani puhumani menestys tarinan kilon laihtumisesta. Nyt en uskalla mennä edes vaakaan. Ja voin unohtaa myös syyttelyt ystävistä, jotka houkuttelevat minua buffet pöytien äärelle ja katsoa itseäni peilistä, tai ei, sitä mun ei kannata nyt tehdä, siis vain kuvannollisesti KATSOA ITSEÄNI PEILISTÄ ja todeta olen LUUSERI, en pysty nykyään enään laihduttamaan kiloakaan. Taidankin lopettaa puhumisen tästä laihduttamisesta, jättää sen niille, jotka sen osaavat ja joilla on siihen tahtoa ja ottaa tämän päivän ja kevään sellaisena kuin se eteeni tulee ja maistuu.....ah....maistuu....tulee ihan cafe Mellstenin possumunkit mieleen...olen toivoton tapaus!

tiistai 16. huhtikuuta 2013

OOH, MIKÄ MENESTYS

Rakastan yli kaiken lukea menestystarinoita, onnistumisia elämässä. Urheilussa, musiikkibisneksessä sekä liike-elämässä ja vain elämässä. Nyt koin itsekin jonkinlaisen tämän alkuvuoden menestystarinan. Aloittaessani vuoden painoin 89,0 kiloa ja aloitin rajun laihdutusohjelman ja joku siinä klikkasi, koska kolme kuukautta myöhemmin painoin 94,0 kiloa? Olin ihmeissäni, olinhan aina ollut hyvä laihduttamaan, tai ei nyt ihan aina, mutta joskus jotenkin löysin sen ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIEN jota lähdin hetkeksi kulkemaan. Mutta kuka ihmessä sitä aina viitsii kulkea. Se on yksinäinen. Se on ilman iloa tavata buffetpöytien äärellä ystäviä. Se on kieltäytymistä tapahtumista missä on glamouria ja säihkettä. Nyt kuitenkin olen päässyt tuon tien alkuun ja pudottanut painoni takaisin 89,0 kiloon ja olen siis melkein kuin elämän alussa. Kaikki alkaa uudelleen. Tunnen riemua. Ja kun kevätkin, millä tuntuu olevan ihan yhtä vaikeaa löytää tiensä pää tänne Suomeen, kuin minulla on ollut löytää tämä rakastamani ASKEETTISUUDEN ja KURINLAISUUDEN TIENI pää. Mutta nyt molemmat ovat ehkä löytymässä? Olen jopa niin suuressa uskossa siihen, että vein MONARK-polkupyöränikin huollettavaksi ja olen antanut itseni kuvitella, että edessä olisi jälleen muutaman kesän tauon jälkeen pyöräilykesä pitkin aurinkoisia merenrantoja. Jossa kliimaksi on, kun saavuttaa Kauppatorin ja pysähtyy siihen kahville ja possumunkille! Tunnen ihan veden herahtavan jo kielelleni. Aah, kuinka tämä elämä onkaan jännittävää. Löydänkö sen ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIENI ja saan pudotettua vielä yhden kilon, joka kruunaisi kevään menestystarinani kilon arvoiseksi! Ehkä on hyvä, että tämän blogini lukijoita on vain neljä sillä kaikki eivät tykkää menestystarinoista!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

VIIKKO KUIN VILAHDUS

Harmaata, harmaata näkyy taas tänään tuolla ulkona. Tämä kevään tulo nyt vähän tökkii ja viime viikkokin meni vilahduksessa ilman auringonpaisteisia päiviä Mellstenin Paratiisirannan terassilla. Mutta en anna sen häiritä toiveikkuuttani siitä, että kevät on tulossa. Sillä keväthän tulee aina keväällä. Se on lähes yhtä varmaa kuin, että olen saavuttamassa ihan kohta vuoden ensimmäisen päivän lähtöpainoni. Se on enään puolen kilon päässä. Se tekee tästä tulevasta viikosta jännittävän. Suorastaan merkittävän. Tulisinko merkitsemään jo jopa sen 1.1 painon alittavan lukeman tällä viikolla? Siitä ei kyllä tietustikään voi tehdä mitään suurta juttua, menestystarinaa mitä lehdet tuntuvat olevan nyt täynnä monia kymmeniä kiloja pudottaneista ihmisistä. Mutta minulle se on merkki, että olen löytämässä sille ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tielleni. Ja olen lähdössä kulkemaan sitä kohti uusia painorajoja alentavia lukuja. Vain puoli kiloa, niin olen samassa kuin 1.1 ja voin aloittaa painonpudotukseni uudelleen ja suorastaan murskata lähes saavuttamattoman painorajanani. Tunnen eläväni lähes rajatonta elämää!Oikeastaan tällä ajatuksella onkin hyvä aloittaa nyt uusi viikko, keskittyä tähän ilman, että antaa minkään muun asian tulla väliin. Tuleva viikko ja yksi kilo pois! Palaankin asiaan kun sen olen tehnyt. Siis viimeistään kesään mennessä.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

LAUANTAIAAMUA

Hyvää huomenta te neljä blogini lukijaa. Joo, teitä on jo varmuudella neljä, näin on minulle kerrottu. Sehän on ihan makeeta ja juuri eilen yksi lukijoistani sanoi "Hei Harri, miksi ei sinusta ole kuulunut mitään maanantain jälkeen, vai jäitkö oven ulkopuolelle siitä kevät ovesta ulos astuttuasi"? No täytyy kyllä todeta, että tämä viikko meni taas vilauksessa ja kevätpäivät ovat olleet huikeita, vaikkei lämpöasteet kovin korkealle vielä ole nousseetkaan. Mutta ollaan pienen jengin kanssa kyllä keskipäivän aikaan istuttu cafe Mellstenin terassilla kahvikupposten kanssa, naama aurinkoon päin, cafeen huovat jalkojen päällä, toppatakit vielä päällä, että tarkenee. Mutta hetken on lämpö kasvoilla jo antanut vinkkiä mitä tuleman pitää. Vähän vielä malttia, niin eiköhän se kevään lämpö hulvahda päälle ja kiedo kevät syleilyynsä! Ja sitten se ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tien kulkeminen? Mitä siitä nyt sitten sanoisi? Onhan sitä kuljettu, ainakin kohtuullisesti tällä viikolla. Tuulimäessä tullut käytyä treenaamassa ja hmmm, parissa buffetpöydässäkin vierailtua, enkä uskalla syyttää ystäviäni siitä, kun vielä tarjosivat niin maukkaat vierailut herkkumaailmaan eikä minulla ollut voimaa ja rohkeutta kieltäytyä siitä. Olen kuitenkin saannut taas kilon pois ja enään yksi kilo, niin olen taas samassa painossa kuin 1.1 vuoden alkaessa! Sehän olisi jo ihan hyvin. Voisin silloin ainakin sanoa, että en ole lihonnut vaan pitänyt painoni hallinassa! Painonhallinta olisi siis vahva puoleni! Eilen vierailin Kaivopuiston rannassa cafe Carusellissa ja tapasin Seinäjoelta ja Ylihärmästä kotoisin olevan tämän päivän nyrkkeilytähden JUHO HAAPOJAN. Olen nähnyt muutaman hänen matsinsa ja tavannut noin pikapikaa kehän äärellä. Olen vahvasti pitänyt hänestä. Nyrkkeilijänä hän on taistelija kehässä. Hän on alemman raskaansarjan huippunyrkkeilijä, joka muutama kuukausi sitten otteli kovan 12 erän ottelun Euroopan Mestaruudesta erittäin hyvän, mestaruutta hallitsevan Puolalaisen kanssa Saksassa ja on otellut 24 ottelua häviämättä niistä kuin kolme. Kehän ulkopuolella hän on huippusympaattinen, miellyttävä ja todella jalat maassa oleva kaveri. Siksi olikin miellyttävää ja todella hienoa, kun saatoimme istua hetken ihan face to face keskenämme. Vaihtaa hiukan kokemuksiamme nyrkkeilystä ja tuntea kuinka tämä laji ja BOXING kokemus tekee meistä "veljiä" ja nyrkkeilykavereita. Jos mun nyrkkeilyura aikoinaan oli kohtisuoraa ja nopeasti kohti ammattilaisuraa, on JUHON ura ollut hiukan vaikeamman alun jälkeen kovaa taistelua ja tinkimätöntä treenaamista, kovaa tahtoa tehdä itsestään MESTARINYRKKEILIJÄ, sitä ei voi kuin ihailla. On suuri nautinto saada tutustua näihin tämän päivän tähtinyrkkeilijöihin. Kuulla heidän fiiliksistään. Heidän tiestään tässä kiristettyjen köysien maailmassa. Ja kuinka upeaa on havaita heidän fiksuutensa, miellyttävyytensä. Olen ihastellut AMIN ASIKAISEN uraa, hänen super sympaattista luonnettaan ja herrasmiehen käytöstään. EDIS TATLI on selvästi kiehtova persoona ja loistava nyrkkeilijä. Emme ole vielä hänen kanssaan kunnolla tutustuneet. NIKO JOKINEN myös kova taistelija ja hyvä nyrkkeilijä kehässä. Hänet olen tavannut enemmän ja useammin nyrkkeilykehien äärellä vuosien aikana, mutta emme istuneet vielä kunnolla face to face. ROBERT HELENIUSTA en ole myöskään kunnolla tavannut, mutta seuraan mielenkiinnolla ja parasta mahdollista toivoen myös hänen uraansa. BOXING siis on edelleen ja on ollut sitä mulle koko mun ikäni suuri juttu. Sitä ei voi tajuta oikeastaan kukaan, sitä itse kokenut kovin helposti, sitä kunnioitusta toista kehä GLADIAATTORIA kohtaan, joka on valmis astumaan sinne kirkkaasti valaistuun kehään kohtaamaan toinen huippuunsa trimattu taistelija silmästä silmään. Jotenkin olen ollut aina hyvin ylpeä ja hyvin otettu siitä, että olen saannut tutustua niin valtavaankin määrään, niin suomalaisiin kuin ulkomaalaisiinkin FIGHTEREIHIN ja MESTAREIHIN. Upeisiin nyrkkeilijöihin ja ihmisiin. He ovat mulle muistojeni kautta rakkaita ja suuria. Heistä olen kirjoittanut kirjassani, täällä blogissani, heistä on minulla kuvia kehässä ja kehän ulkopuolella. Ja nämä nyrkkeilyfiilikset tuntuvat vain pysyvän yllä ja huomaan seuraavani näiden uusien nyrkkeilytähtien edesottamuksia, toivovani heille hyvää elämää ja menestystä niin nyrkkeilykehissä kuin sen ulkopuolellakin, siitäkin huolimatta, että nyrkkeily on lajina niin kova ja armoton. Toivottavasti heidän NYRKKEILIJÄN UNELMANSA toteutuu!

maanantai 1. huhtikuuta 2013

AVATAANKO OVI AUKI KEVÄÄSEEN?

Hip hei hurraa! Huhtikuun eka päivä! Vihdoinkin voi sanoa, talvi on taas ohitse. Alkaa olla viimeisiä kuvia missä taustalla näkyy vielä näin paljon lunta ja merenjää on lumivalkoinen. Niinkuin on ollut nyt Pääsiäisen aikana, kun olen päivittäin käynnyt kävelemässä Mellstenin Paratiisirannan edustalla jäätä pitkin kävelylenkkejä, ennen cafe Mellstenin terassille siirtymistäni päivän kahvi ja aurinkosessioon. Tämä mennyt maaliskuuhan meni taas vilauksessa. Jopa niin nopeasti, etten ehtinyt lihoa kuin pari kiloa. Ja ihan tosissaan, ei mikään aprillipila. Olen ollut saamattomampi kuin koskaan laihdutuskuurini suhteen. Kaikki tavoitteeni siitä ovat kaatuneet buffetpöytien kiehtoviin ja herkullisiin kattauksiin. On tietysti väärin syyttää siitä ystäviäni, mutta jos menisin yksin syömään, menisin syömään salaattiannoksen ja jälkiruoaksi ottaisin vain kupin kahvia mustana. No onneksi nyt on uusi kuukausi. Olen päättäväisyyttä täynnä. Pääsiäisherkut on kaikki syöty. Joten salaatiannokset, yksinäiset hetket Tuulimäen salilla lisääntyvät, kävelylenkit autioilla rannoilla lisääntyvät. Suljen puhelimen, pidän nettiyhteydet minimi määrässä, vain kaloritaulukkoja tutkien. Edessä on siis astuminen kevään ovesta ulos, kulkeminen ASKEETTISUUDEN ja KURINLAISUUDEN TIETÄ Mellstenin Paratiisirantaan. Vaikka tapaisinkin siellä ystäviäni, ilmoitan jo nyt kieltäytyväni niistä jumalattoman herkullisista possumunkeista, joita aina kahvin kanssa syömme. Älkää houkutelko minua herkuttelemaan! Cafe Mellstenistä tulee siis LAIHDUTUSKLINIKKANI!!! En tietystikään kieltäydy kommunikoimasta teidän ja niiden ystävien kanssa, jotka sinne nyt sattuvat tulemaan huhtikuun aikana, mutta älkää tarjotko possumunkkeja! Pääsiäisen aikana tapasin siellä paljon kavereita. Yksi sellainen oli taas rundilta palannut rokkari JYRKI69, joka taitaa olla taas viikon Suomessa ja sitten neljän maanosan keikat taas odottavat. Boxingtreeneihin ei taideta keretä tällä kertaa? Tässä kuvassa siis JYRKI69 on täydellisessä Rock and Roll iskussa ja lähdössä taas rundille bändinsä THE 69 EYS kanssa. Minulla sen sijaan on edessä kulkeminen ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIETÄNI kohti Mellsteni Paratiisirantaan, elämää cafe Mellstenin terassilla ilman herkkuja ja TAVOITTEENA huhtikuun aikana laihtua KILO ei siis lihoa....huh, huh....kovat ajat edessä....astuessani nyt ulos ovesta kevääseen ja kohti MEREN RANTAA!!!