torstai 8. syyskuuta 2016

HARRIN KEHÄKULMASTA: O`LEARYS GRAND OPENING

 
Uskomattoman upea, ehkä hienoin Suomessa avattu SPORTTIBAARI avattiin Ison Omenan uudella puolella. Menimme sinne Muruni kanssa SAIJA GERPEN  kutsumana, jonka luomisvoimaa oli tämä paikka! Buffettarjoilu oli ruhtinaallista. Ja mulle ihan liian runsas, kun ottaa huomioon, että olen dieetillä.  Istuimme pöydässä, joka oli buffetpöytien vierellä ja esiintymislavan edessä. Illan juontaja istui hetkeksi pöytäämme tarinoimaan. Jossain vaiheessa pöytäämme istui mukavan tuntuinen herrasmies, joka osoittautui RESTEL Oy:n Toimitusjohtaja MIKAEL BACKMANIKSI, joka oli viettänyt koko nuoruutensa Amerikassa, vaikka olikin Suomessa syntynyt. Juttelimme niitä näitä ja koska hän oli nuorempi kuin minä, ei 60-luku ja mun boxaus ollut hänelle tuttua. Jossakin vaiheessa kysyin, kun hän siellä Amerikassa oli asunut, tiesikö hän kuka oli SONNY LISTON? Joo, kyllä hän tiesi. Ja sitten tuli pommi, hän kysyi tunnemmeko PALI USKALIN?  Sanoin kyllä, olemme PALIN kanssa olleet ystäviä vuosikymmeniä ja kerroin juuri olleeni noin viikko sitten PALIN PARTYSSA, hänen viettäessä tärkeätä merkkipäiväänsä, 50 vuotta raittiina! Sitten hän kertoo että BEVERLY HILLSISSÄ hänen oltuaan nuori poika, hän pääsi PALI USKALILLE töihin! Ja on PALIN ansiota, että hän on nyt tässä.  Hän kertoi saaneensa niin paljon ja arvokasta oppia elämästä PALILTA. VAU, linkit elämässä toimii, vaikka luulin, että enään tässä vaiheessa elämää, näin vanhana ei enään toimisi. Luulin, että se oli vain silloin nuoruudessa, kun linkit ja tapahtumat kohtasivat toisensa. Tästä tuli omalla tavalla ainutlaatuinen ja upea ilta. Upeassa paikassa! Elämä tuntuu yllättävän yhä. Oli pakko soittaa vielä kotiin tulessa PALI USKALILLE terveiset MIKALTA, millä nimellä PALI kuulemma kutsui häntä silloin vuosikymmeniä sitten BEVERLY HILLSISSÄ!

        Tässä minä ja Ison Omenan O`LEARYSIN  suunnittelija ja projekstin toteuttaja SAIJA GERPE, jonka kutsumana vietimme hienon ja yllättävän illan upeassa sporttiravintolassa. Käykää tutustumassa, katsomassa, syömässä ja ihastelemassa Isossa Omenassa juuri avattua O`LEARYSIN sporttiravintolaa sporttisissa tunnelmissa.                                                                                                                                

torstai 1. syyskuuta 2016

HARRIN KEHÄKULMASTA: Syyskuu

Tänään sitten syyskuun 1. päivä. Kesä on vilahtanut ohi niin etten meinannut sitä huomatakkaan. Tiedostin etten ole enään niin kesä orioitunut kuin aikaisemmin. Tosin terasseilla tuli jonkun verran kahviteltua ja rannoilla käveltyä lähes päivittäin. 8. elokuuta kun Tuulimäen boxingsali taas avautui tuntui se hyvältä. Pääsin taas treenien pariin.


Tietenkin kesän jälkeen alku on aina hieman nihkeetä, erämäärissä täytyy tinkiä, kunnes taas muutama kilo on lähtenyt pois. No, siihen mulla onkin aikaa taas koko kausi, joka päättyy 20.6.2017
Edessä on siis BOXING vuosi!








sunnuntai 21. elokuuta 2016

HARRIN KEHÄKULMASSA: THE SOUNDS PÄIVITYS



Keväällä 1963 matkustimme stadilaisen poikajoukon kanssa Seinäjoelle! Siellä oli kolmipäiväiset Poikanyrkkeilyn SM-kilpailut. Olimme 15 vuotiaita nuoria ja villejä. Olimme Viipurin Nyrkkeilijöiden nyrkkeilyjoukkue, joka majoittautui kolmikerroksisen majatalon kolmanteen kerrokseen. Yhdellä meistä oli skraitta (levysoitin) mukana. Ja yhdellä meistä oli upouusi single levy, jossa THE SOUNDS niminen yhtye soitti kappaletta EMMA! Se kolme päivää minkä silloin asuimme tuossa majatalossa ja jossa jokainen hetki, kun siellä olimme ottelujen tai syömisen jälkeen, joku aina laittoi kerta toisensa jälkeen levyn soimaan. Ja sitä soitettiin kovaa! EMMA kerta toisensa jälkeen! Taisi olla jo toisena päivänä, kun meistä oli valitettu majatalon isännälle, eikö noita helsinkiläisiä huligaaneja voi häätää pois? Eihän tuollaista kauheata musiikkia jaksa kukaan kuunnella, tuollaista hirveää kitaran rämpytystä! Ehkä tähän on paikallaan laittaa yksi kuva silloisista helsinkiläisistä huligaaneista!

Tässä osa helsinkiläisistä huligaaneista 1963 GÖRAN SUNDHOLM, PERTTI TAIVAINEN, minä ja KARI MERONEN

Hah, kuinka väärässä silloin olivatkaan, THE SOUNDSIN EMMA-kappale on ehkä suomalaisten kitarabändien soitetuin kappale jo kymmenien vuosien ajan ja taisi levy pompata silloinkin listojen kärkeen! Vuosia myöhemmin sain ilon oppia tuntemaan bändin soittajat, näin heitä tanssilavoilla tai joissakin muussa yhteydessä. Nyt muutama vuosikymmen myöhemmin olen saannut ilon tavata heitä taas silloin tällöin, mun järjestämässä kahvittelu tilaisuudessa. ja en ole voinnut välttyä muistamatta tätä tapahtumaa vuodelta 1963!

perjantai 19. elokuuta 2016

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA: RÖÖPERI FEST

Eilen vierailin RÖÖPERI FESTISSÄ Fredan Torilla. Kuvassa kanssani TOM  BACCAS, minä,  ARI WISKARI, JUHA SAUNAMÄKI  TERHO GOLNIK ja takana seisoo PERTTI PAJUNEN

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

KESÄAIKAAN: KIRKA MUSIKAALI!

TÄNÄÄN olin Muruni kanssa Valkeakoskella Suomen Kesäteatterin näytöksessä KIRKA.  Musikaalissa KIRIL BABITZININ elämästä! Esitys oli ennenkaikkea KOSKETTAVA kertomus BABITZINIEN perheen elämästä. KIRKA, SAMMY ja MUSKA minullekin tutttuja kavereita. KIRKA sekä SAMMY oikeastaan ystäviä yhteisten hetkien ja sympaatiseerauksen kautta. Esiintyjät heittäytyivät hyvin kertomukseen lauluosuuksineen. Ja yksi erittäin koskettava seikka oli ALEKSANDRA BABITZININ, KIRKAN oman tytön mukana olo näytelmässä ja musikaalissa. Aiheet ja tapahtumat olivat mulle aika lailla tuttuja ja koettuja, niin KIRKAN kuin SAMMYNKIN kanssa silloin aikoinaan. Ei ihme, että liikutuin todella kovasti tuntiessani tuttujen tapahtumien vyöryessä musiikaalin myötä siinä edessäni ja istuessani ensi rivillä sitä seuraamassa. Musikaalin jälkeen kiitin KIRKAA näytellyttä JARI AHOLAA hienosta suorituksesta ja sanoin, että kosketti kovasti  KIRKAN kuin SAMMYNKIN kaverina silloin aikoinaan. Lähetin terveiset myös muille näytökseen osallistuneille KIITOKSIN! Niinpä nyt uskallankin suositella Suomen Kesäteatterin näytöstä KIRKA yhdeksi vierailuksi kesän aikana Valkeakoskelle! Infoa www.suomenkesateatteri.fi


lauantai 18. kesäkuuta 2016

KESÄAIKAAN: KUUNTELEN ELÄMÄÄ!

Hauska välillä blogata näitä vanhoja juttuja ja lukea niitä ja huomata kuinka pari vuotta, kun on kulunut, niin asiat ei ole kauheasti siitä muuttuneet. Eilen istuin Ison Omenan cafe Retrossa ja mietiskelin kuinka kuvaisin tätä päivää ja miten sen tunnen. Ajattelin että KUUNTELEN ELÄMÄÄ sopii ja kertoo sen hienosti. Tunnen kuinka seuraan täälläkin tätä kauppakeskuksen hyörinää, hälinää ja kuulutuksia. Ihan niinkuin, jos istun Mellstenin Paratiisirannan rannassa, kuuntelen lokkien kirkaisuja, aaltojen pientä liplatusta rantakiville. Tässä parvekkeella nyt istuessani samoin kuulen autojen äänet tuossa vähän matkan päästä niiden huristaessa kotitalomme ohitse. Linnut sirkuttavat pihapuissa. Ja sitten se tuon vanhan blogijutun pohtiminen mihin ryhmään kuulun, tuntiessani hiukan epätoivoa, kun en osannut sijoittaa itseäni oikein mihinkään ryhmään? Silloin totesin futishullut, olevan ehkä lähinnä, kun oli menossa futiksen MM-turnaus ja mitä ihmettä, nyt on menossa futiksen EM-turnaus, jota seuraan taas täydellä innostuksella. Eli ryhmäkin tuntuu olevan edelleen hallussa!

16.6.2014
Joskus saavuttaa sen uskomattoman olotilan, jossa tunnet olevasi kaiken ulkopuolella, vaikka olet suuren kauppakeskuksen sisäpuolella keskellä sen vilkkautta ja ihmispaljoutta. Tunnet olosi rentoutuneeksi. Katsot vilinää antaen ajatusten soljua hitaasti puntaroiden mihinkähän ryhmään kuuluisin? Ehkä ryhmäni on eläkeläiset, vaikka jollain lailla en tunne kuitenkaan itseäni vielä ihan siihen ryhmään kuuluvaksi. Olen vielä liian innostunut elämään. Mutta,..... APUA....
Jos en ole eläkeläinen, niin mihin ihmeen ryhmään voisin itseni lukea? En saa mieleeni mitään konkreettista. Tässä istun cafe Retron "terassilla" ja katselen ihmisvilinää alapuolellani. Aamupäivällä olin pyöräilemässä, joka kuuluu mun tähän kesä projektiini. Saada määrätty määrä kilometrejä kesän aikana. Mutten kyllä tunne itseäni pyöräilijäksikään. Olen enemmänkin sellainen sunnuntai-pyöräilijä. No MM-futis nyt täyttää ainakin meneillä olevan kuukauden mielenkiintoni. Ahaa, ehkä tässä voisi löytyä ryhmä FUTISHULLUT heh, heh. Tästä ei vaimoni kyllä pidä. Tai sitten sanoo, löytyipä ryhmä sinullekin! Tuossa aikaisemmin varoitinkin jo yksinkertaisesta elämästäni, mutta en arvannut se se on näin yksinkertaista. Nyt täytyy kyllä todeta ettei se ole kovin merkittävääkään, kun en löydä edes ryhmää mihin tuntisin kuuluvani. Jos ei nyt tuo mainitsemani FUTISHULLUT ole tarpeeksi merkittävä. No, eipä ole ihme, että on niin rentoutunut olo


torstai 16. kesäkuuta 2016

HARRY`s CORNER: KAHVITTELU LOMALLA


Tässä näin taas yhden aikaisemman BLOGIJUTTUNI ja se toi mieleeni niin monen vuoden kahvittelutapaamiset porukalla viikottain. Tämä tarina kertoo kuinka paljon olen arvostanut sitä ja kuvat kertovat varmaankin enemmän kuin tuhat sanaa. Nyt olen kuitenkin päättänyt hiukan vähentää erilaisia asioita, niinkuin FACEBOOK päivittämisiä, vihdoinkin ajattelee varmaan moni. Ja se koskee nyt tätä mm. HARRI PIITULAINEN KAHVITTELEE FB:osastoa mm. Samalla pidän pientä lomaa KAHVITTELUSTA mutta olen hengessä mukana.


Arvoisa Ruhtinas POKKELIINO alias HARRY BJÖRKMAN yllätti minut FACEBOOKISSA hienolla KAHVITTELUKUNINGAS locolla!

Joo, KAHVITTELUKUNINGAS!
Kuulostaa hienolta, mutta on heti tähän alkuun sanottava, etten ole mikään kuningas. Olen pikemminkin ollut sellainen elämän kulkuri, jolle on tapahtumut paljon. Välillä on tuntunut, liian paljon? Se että meillä on tälläinen uskomaton kahvitteluryhmä tänä päivänä (noin 140 eri kahvittelijaa) on tietenkin suuremmoista! Ja minun mielestäni se on henkinen aarrearkku! Tuhansine tarinoineen ja elämän kokemuksineen. Olemme lähinnä sellainen "YLÄ-ASTEEN POJISTA" muodostunut ryhmä unohtamatta PRINSESSOJA ja LEIDEJÄ, joita myös joukkoomme kuuluu. Olen onnekas! Saadessani ympärilleni tälläisen KUNINKAALLISEN hovikelpoisuuden täyttämän ryhmän! Joita jokaista ihailen vilpittömästi heidän elämän tarinoita ja siinä menestyksellä kulkeneita ystäviäni. En ole itse missään tapauksessa paras esimerkki tämän elämäntien kulkijana, mutta suurinta ja hienointa on ystäyys elämässä. Siitä kiitollisena otan tämän vaakunan vastaan Ruhtinas POKKELIINOLTA ja samalla laitan tähän muutaman kuvan kuuluisan kuvakirjataiteilijan sekä Rock and Roll kuvaajan MASA von ELMIN kuvaelmia teistä KUNINKAALLISISTA! Kiitoksia Harri Piitulainen


maanantai 23. toukokuuta 2016

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA: HARRI 69

Ei, ei tämä tarkoita sitä että olisin THE 69 EYES bändin uusin jäsen. Se tarkoittaa sitä, että viikonpäästä maanantaina 30.5 minä täytän 69 vuotta! Ja sehän kuulostaa vielä hurjemmalta kuin että olisin THE 69 EYES bändin uusin jäsen HARRI 69....

Se että täytän 69 vuotta ei vaadi partya eikä juhlallisuuksia. Se on miten sen nyt sanoisi, kamalaa, masentavaa, joten on pakko laittaa tähän muutama kuva muistuttamaan ajankulusta tähän päivään. Ja ihan sikin sokin, mikä sopiikin kuvailemaan tätä mun sikin sokin elämääni!
Syntymäpäiviä vietän matkoilla MURUNI kanssa lähes autiolla tuntemattomalla saarella! Voin sanoa tähän vain  GOOD ROCKIN`TONIGHT!





























































































































































































































































































                                           
                                                 SKÅL ELÄMÄLLE!

torstai 5. toukokuuta 2016

HARRIN KEHÄKULMASTA: Ikimuistoinen Göteborg

Ennenkuin lähden tästä Tuulimäkeen treenaamaan, niin en voi olla päivittämättä taas yhtä mun blogijuttua GÖTEBORGISTA ja INGEMAR JOHANSSONISTA....joo luulen että mun täytyy kyllä ainakin vielä kerran käydä GÖTEBORGISSA....ehkä vaikka tulevana kesänä, ajelen sinne autolla Ruotsin läpi ja käyn INGON patsaalla....ja jotain kivaa muuta....LISEBERG....ynnä muuta!


GÖTEBORGISSA. Takana on huikea viikonloppu Göteborgissa. Kaupunki johon liittyy kohdallani aivan uskomaton määrä nostalgiaa, muistoja, eikä vain minun itseni kautta vaan myös isäni, joka nyrkkeili siellä monet hienot matsinsa aikoinaan. Kun minä ensi kertaa nyrkkeilin ammattilaisena siellä kirjoittivat Göteborgin lehdet että YLEISÖ SUOSIKIN poika nyrkkeilee täällä tänään ja YRJÖ PIITULAINEN on poikansa kehäkulmassa. Nostalgia oli silloin suuri. Enkä voinnut olla välttymättä siltä tänäkään viikonloppuna.

ULLEVIN stadionin eteen oli tullut sitten viimekäyntini jälkeen INGEMAR JOHANSSONIN entisen Raskaansarjan Mestarin ja promoottorini patsas. Tuntui upealta hetki viipyä INGON patsaan edessä.
Vierailin myös INGEMAR JOHANSSON museossa ja siellä vasta törmäsinkin sitten nostalgia vuoreen,  kun kuvat seinillä kertoivat niin isäni aikaisista ihmisistä että nyrkkeilijöistä. Olisin voinnut kertoa ilmeisesti suuren määrän tarinoita tapahtumista, tapaamisisista, niin isäni kuin omalta kohdaltani. Vahtimestari siellä kysyi tulenko keskiviikkona tapahtumaan siellä, jossa on paikalla INGEMARIN pojat ja vaimo  BIRGIT ja muutamia muita tuttuja. Sanoin etten ole valitettavasti enään silloin Göteborgissa, mutta lähetin heille kaikille lämpimät terveiset ja annoin käyntikorttini heille annettavaksi. Tässä muutama kuva sieltä ainutlaatuisen hienosta museosta.
                                                   INGEMAR JOHANSSON

                                          INGON Maailnmestarin Vyö hänen tittelin voitetuaan.

Kuvassa INGEMAR JOHANSSON voittamassa Raskaansarjan Nyrkkeilyn Maailmanmestaruutta FLOYD PATTERSONILTA.                                    
IMGEMAR JOHANSSON ja FLOYD PATTERSONISTA jotka kohtasivat toisensa kolmasti Raskaansarjan Maailmanmestaruustittelistä otellessaan tuli myös elinikäisiä ystäviä.
Vierailu INGEMAR JOHANSSONIN museossa oli mieleen jäävä kokemus ja tuntui  ihmeelliseltä katsella nyrkkeilyihmisten ja nyrkkeilijöiden kuvia, jotka olivat liittyneet niin faijan kuin omaankin   nyrkkeilyuraani. Aika kulkee mutta muistot säilyvät ja niin myös INGON ainutlaatuisuus omalta aikakaudeltaan.                                                                         

tiistai 26. huhtikuuta 2016

HARRIN KEHÄKULMASTA: SENTIMENTAL ME

Hauskaa. Taas luin vanhan blogijuttuni, jota en ole kirjoittamiseni jälkeen lukenut ja hauskaksi sen teki se, että eilen olin pitkän tauon jälkeen treenaamassa Tuulimäen Boxingsalilla, vaikka olin ajatellut aloittaa vasta 1.8 treenaamisen uudelleen. Mutta "rapistustumiseni" sai tunteen paluusta mieleeni. Hmm, kirjoitin 29.3.2013 treenaamisen olleen IHANAA! No nyt eilen se ei ollut niin ihanaa, oli vähän kunto muutamassa kuukaudessa pudonnut, joten paljon työtä edessä jälleen kerran kunnon nostamiseksi. Fiilis treenistä sen jälkeen Isossa Omenassa sporttikahvilassa oli kyllä jälleen hieno.Silloin oli terassikausi ja kesä ohitse, nyt se on sitten vasta edessä. Silloin toivoin, että voisin vielä jatkaa näin muutaman vuoden ja kolme vuotta myöhemmin ajatukseni on edelleen sama kuin 29.3.2013 kirjoittaessani. Tähän ei voi päivittää muuta kuin uuden kuvan ja jatkaa treenien parissa!

IHANAA. Istun Ison Omenan Ciao Caffeessa, joka on tämän kauppakeskuksen toisen pääoven yläpuolella. Katselen ulos suurien lasiseinien sisäpuolelta. Aurinko puolittain paistaa ulkona. Mutta on pakko todeta terassikauden olevan auttamattomasti ohitse. Joten sen perään on turha haikailla. Ehkä siksikin tämä blogijuttuni ensimmäinen sana IHANAA, on hiukan hämmentävä? Mutta se kuvaakin lähinnä tätä hetkeä. Ihan tässä ja nyt. Oikeastaan muutahan meillä ei olekkaan. On menneisyys, joka on saattanut olla ihana tai kurja tai vaikkapa molempia? Ja on tulevaisuus, joka saattaa olla joko vain toista tai sitten niitä molempia? Kuka tietää? Joten tässä ja nyt hetkessä voin ainakin varmuudella sanoa ja kuvata tunnettani ja olotilaani sanalla IHANAA! Tietenkin ihmettelet mikä tässä ja nyt on sitten niin IHANAA? No, kerronpa mikä nyt tuntuu niin ihanalta?  Nousin tänään ylös 06.30 ja olin Tuulimäen Boxingsalilla kello 8.00.   Treenasin normaalin 12 erän harjoitukseni, varjonyrkkeillen, säkkiä, piste (Ingo-palloa) ja päärynäpalloa lyöden, hyppynarua hyppien ja olin taas läpimärkä hiestä. Onnellinen, että sain taas tänään harjoitella ja tuntea olevani, en suinkaan nuori, mutta nuorenmielinen paneutuessani jokaiseen 3 minuutin erän ajan nyrkkeilyyn ja sen mahdollisimman hyvään, nopeaan ja tyylikkääseen tekemiseen. En tietenkään voi itse arvioida oliko se sitä, mutta tunteen minkä siitä sain, voin kyllä kuvata sanalla IHANAA. Seuraava vaihe, suihkuun, verkkaisesti  pukien vaatteet päälleni. Ajoin tänne Isoon Omenaan. Otin lohisalaatin, kupin kahvia ja pari lasia vettä. Sitten vain istuskelin katsellen ostoskeskuksen hyörinää, ulos siitä lasiseinästä ja tunsin suurta rauhallisuutta ja tyytyväisyyttä. Ei mitään suuria juttuja mielessä eikä ajatuksissa. Niiden aika on ollut jo kauan sitten ohitse. Jotenkin ajatus ettei mulla ole mitään enkä ole mikään, jollain ihmeellisellä tavalla on myös käänteinen ja saa mut tuntemaan, olen saanut kaiken, en tarvitse enään mitään. Vain rakkautta perheeltäni, ystävyyttä ystäviltäni ja jos vielä voisi toivoa, niin vielä ainakin joitakin vuosia voisin jatkaa näin,niin.... se olisi IHANAA!                                                                    

torstai 21. huhtikuuta 2016

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA: VALMENTAJA

Eilen sai ensi-iltansa pieni lyhytelokuva VALMENTAJA Arabianrannassa elokuvateatteri Kino Sherylissä. Sen on ohjannut nuori MARIKA HARJUSAARI. Tilaisuus oli hieno ja tunnelmallinen. Nuoria ihmisiä täynnä unelmia elämästä ja elokuvamaailmasta. Itse elokuva oli vaikuttava ja draamaattinen nyrkkeilymaailmaan sijoittuva elokuva nuoresta nyrkkeilijästä ja hänen valmentajastaan. Ehkä hiukan liian dramaattinen ja synkkä minun makuuni, mutta taiteellisesti hieno. Tämä varmasti avaa ovia tälle nuorelle ohjaaja lupaukselle elokuvamaailmassa. Nostan peukkua hänelle ja muillekin nuorille, jotka olivat elokuvan teossa mukana. Toivottavasti unelmat toteutuvat ja menestyvät valitsemallaan tiellänsä. Nyrkkeilyhän on aika usein myös draamaattista, vaikka toivoisikin sen olevan iloa ja glamouria, menestystä ja voittoja täynnänsä, mutta tappioilta ei voi välttyä ei kehässä eikä elämässä. Auringonpaisteista kevättä odotellessa!






Nuori elokuvan ohjaaja-lupaus MARIKA HARJUSAARI ja minä hänen lyhytelokuvansa ensi-illassa valmistautumassa näytökseen! Onnittelut MARIKALLE ja menestystä!