torstai 8. syyskuuta 2016

HARRIN KEHÄKULMASTA: O`LEARYS GRAND OPENING

 
Uskomattoman upea, ehkä hienoin Suomessa avattu SPORTTIBAARI avattiin Ison Omenan uudella puolella. Menimme sinne Muruni kanssa SAIJA GERPEN  kutsumana, jonka luomisvoimaa oli tämä paikka! Buffettarjoilu oli ruhtinaallista. Ja mulle ihan liian runsas, kun ottaa huomioon, että olen dieetillä.  Istuimme pöydässä, joka oli buffetpöytien vierellä ja esiintymislavan edessä. Illan juontaja istui hetkeksi pöytäämme tarinoimaan. Jossain vaiheessa pöytäämme istui mukavan tuntuinen herrasmies, joka osoittautui RESTEL Oy:n Toimitusjohtaja MIKAEL BACKMANIKSI, joka oli viettänyt koko nuoruutensa Amerikassa, vaikka olikin Suomessa syntynyt. Juttelimme niitä näitä ja koska hän oli nuorempi kuin minä, ei 60-luku ja mun boxaus ollut hänelle tuttua. Jossakin vaiheessa kysyin, kun hän siellä Amerikassa oli asunut, tiesikö hän kuka oli SONNY LISTON? Joo, kyllä hän tiesi. Ja sitten tuli pommi, hän kysyi tunnemmeko PALI USKALIN?  Sanoin kyllä, olemme PALIN kanssa olleet ystäviä vuosikymmeniä ja kerroin juuri olleeni noin viikko sitten PALIN PARTYSSA, hänen viettäessä tärkeätä merkkipäiväänsä, 50 vuotta raittiina! Sitten hän kertoo että BEVERLY HILLSISSÄ hänen oltuaan nuori poika, hän pääsi PALI USKALILLE töihin! Ja on PALIN ansiota, että hän on nyt tässä.  Hän kertoi saaneensa niin paljon ja arvokasta oppia elämästä PALILTA. VAU, linkit elämässä toimii, vaikka luulin, että enään tässä vaiheessa elämää, näin vanhana ei enään toimisi. Luulin, että se oli vain silloin nuoruudessa, kun linkit ja tapahtumat kohtasivat toisensa. Tästä tuli omalla tavalla ainutlaatuinen ja upea ilta. Upeassa paikassa! Elämä tuntuu yllättävän yhä. Oli pakko soittaa vielä kotiin tulessa PALI USKALILLE terveiset MIKALTA, millä nimellä PALI kuulemma kutsui häntä silloin vuosikymmeniä sitten BEVERLY HILLSISSÄ!

        Tässä minä ja Ison Omenan O`LEARYSIN  suunnittelija ja projekstin toteuttaja SAIJA GERPE, jonka kutsumana vietimme hienon ja yllättävän illan upeassa sporttiravintolassa. Käykää tutustumassa, katsomassa, syömässä ja ihastelemassa Isossa Omenassa juuri avattua O`LEARYSIN sporttiravintolaa sporttisissa tunnelmissa.                                                                                                                                

torstai 1. syyskuuta 2016

HARRIN KEHÄKULMASTA: Syyskuu

Tänään sitten syyskuun 1. päivä. Kesä on vilahtanut ohi niin etten meinannut sitä huomatakkaan. Tiedostin etten ole enään niin kesä orioitunut kuin aikaisemmin. Tosin terasseilla tuli jonkun verran kahviteltua ja rannoilla käveltyä lähes päivittäin. 8. elokuuta kun Tuulimäen boxingsali taas avautui tuntui se hyvältä. Pääsin taas treenien pariin.


Tietenkin kesän jälkeen alku on aina hieman nihkeetä, erämäärissä täytyy tinkiä, kunnes taas muutama kilo on lähtenyt pois. No, siihen mulla onkin aikaa taas koko kausi, joka päättyy 20.6.2017
Edessä on siis BOXING vuosi!








maanantai 22. elokuuta 2016

HARRIN KEHÄKULMASTA: MIRA POTKONEN OLYMPIAMITALISTI

Emsimmäiseksi täytyy onnitella MIRA POTKOSTA Suomen ainoasta Olympiamitalista! Hienosta saavutuksesta. Kuntonyrkkeilijästä maailman huipulle! Tie on varmasti ollut vaativa. Se on vaatinut lahjakkutta, periksiantamatonta luonetta ja tahtoa! Se näkyy myös MIRAN kehätyöskentelyssä. Tällä kerralla oli tyytyminen pronssiin, joka on kuitenkin suuri saavutus, siitä me nyrkkeilyväki ollaan kaikki varmaan ylpeitä!

Tunnen siinäkin mielessä tyytyväisyyttä MIRAN ja naisnyrkkeilyn saavuttamasta menestyksestä sillä aloittaessani 6.4.1989 kuntonyrkkeilyn salillani BOXING CENTERISSÄ ja houkuttelin myös tytöt/naiset salille kuntonyrkkeilyn pariin,  se sai silloin vastaanoton, etteivät ihmiset ja varsinkaan naiset tulisi koskaan harrastamaan kuntonyrkkeilyä? No ehkä kuitenkin kylvin pienen siemenen tähän naistenkin nyrkkeilyyn , joka nyt on sitten tuottanut OLYMPIALAISTEN PRONSSIMITALIN! Ainakin haluaisin näin uskoa ja olla iloinen että yhtenä nyrkkelyiperhettämme olen ollut kylvämässä siementä! Tähän pieni kuvakooste silloisesta alusta:
































sunnuntai 21. elokuuta 2016

HARRIN KEHÄKULMASSA: THE SOUNDS PÄIVITYS






Keväällä 1963 matkustimme stadilaisen poikajoukon kanssa Seinäjoelle! Siellä oli kolmipäiväiset Poikanyrkkeilyn SM-kilpailut. Olimme 15 vuotiaita nuoria ja villejä. Olimme Viipurin Nyrkkeilijöiden nyrkkeilyjoukkue, joka majoittautui kolmikerroksisen majatalon kolmanteen kerrokseen. Yhdellä meistä oli skraitta (levysoitin) mukana. Ja yhdellä meistä oli upouusi single levy, jossa THE SOUNDS niminen yhtye soitti kappaletta EMMA! Se kolme päivää minkä silloin asuimme tuossa majatalossa ja jossa jokainen hetki, kun siellä olimme ottelujen tai syömisen jälkeen, joku aina laittoi kerta toisensa jälkeen levyn soimaan. Ja sitä soitettiin kovaa! EMMA kerta toisensa jälkeen! Taisi olla jo toisena päivänä, kun meistä oli valitettu majatalon isännälle, eikö noita helsinkiläisiä huligaaneja voi häätää pois? Eihän tuollaista kauheata musiikkia jaksa kukaan kuunnella, tuollaista hirveää kitaran rämpytystä! Ehkä tähän on paikallaan laittaa yksi kuva silloisista helsinkiläisistä huligaaneista!


Tässä osa helsinkiläisistä huligaaneista 1963 GÖRAN SUNDHOLM, PERTTI TAIVAINEN, minä ja KARI MERONEN

Hah, kuinka väärässä silloin olivatkaan, THE SOUNDSIN EMMA-kappale on ehkä suomalaisten kitarabändien soitetuin kappale jo kymmenien vuosien ajan ja taisi levy pompata silloinkin listojen kärkeen! Vuosia myöhemmin sain ilon oppia tuntemaan bändin soittajat, näin heitä tanssilavoilla tai joissakin muussa yhteydessä. Nyt muutama vuosikymmen myöhemmin olen saannut ilon tavata heitä taas silloin tällöin, mun järjestämässä kahvittelu tilaisuudessa. ja en ole voinnut välttyä muistamatta tätä tapahtumaa vuodelta 1963!

perjantai 19. elokuuta 2016

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA: RÖÖPERI FEST

Eilen vierailin RÖÖPERI FESTISSÄ Fredan Torilla. Kuvassa kanssani TOM  BACCAS, minä,  ARI WISKARI, JUHA SAUNAMÄKI  TERHO GOLNIK ja takana seisoo PERTTI PAJUNEN

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

KESÄAIKAAN: KIRKA MUSIKAALI!

TÄNÄÄN olin Muruni kanssa Valkeakoskella Suomen Kesäteatterin näytöksessä KIRKA.  Musikaalissa KIRIL BABITZININ elämästä! Esitys oli ennenkaikkea KOSKETTAVA kertomus BABITZINIEN perheen elämästä. KIRKA, SAMMY ja MUSKA minullekin tutttuja kavereita. KIRKA sekä SAMMY oikeastaan ystäviä yhteisten hetkien ja sympaatiseerauksen kautta. Esiintyjät heittäytyivät hyvin kertomukseen lauluosuuksineen. Ja yksi erittäin koskettava seikka oli ALEKSANDRA BABITZININ, KIRKAN oman tytön mukana olo näytelmässä ja musikaalissa. Aiheet ja tapahtumat olivat mulle aika lailla tuttuja ja koettuja, niin KIRKAN kuin SAMMYNKIN kanssa silloin aikoinaan. Ei ihme, että liikutuin todella kovasti tuntiessani tuttujen tapahtumien vyöryessä musiikaalin myötä siinä edessäni ja istuessani ensi rivillä sitä seuraamassa. Musikaalin jälkeen kiitin KIRKAA näytellyttä JARI AHOLAA hienosta suorituksesta ja sanoin, että kosketti kovasti  KIRKAN kuin SAMMYNKIN kaverina silloin aikoinaan. Lähetin terveiset myös muille näytökseen osallistuneille KIITOKSIN! Niinpä nyt uskallankin suositella Suomen Kesäteatterin näytöstä KIRKA yhdeksi vierailuksi kesän aikana Valkeakoskelle! Infoa www.suomenkesateatteri.fi


lauantai 18. kesäkuuta 2016

KESÄAIKAAN: KUUNTELEN ELÄMÄÄ!

Hauska välillä blogata näitä vanhoja juttuja ja lukea niitä ja huomata kuinka pari vuotta, kun on kulunut, niin asiat ei ole kauheasti siitä muuttuneet. Eilen istuin Ison Omenan cafe Retrossa ja mietiskelin kuinka kuvaisin tätä päivää ja miten sen tunnen. Ajattelin että KUUNTELEN ELÄMÄÄ sopii ja kertoo sen hienosti. Tunnen kuinka seuraan täälläkin tätä kauppakeskuksen hyörinää, hälinää ja kuulutuksia. Ihan niinkuin, jos istun Mellstenin Paratiisirannan rannassa, kuuntelen lokkien kirkaisuja, aaltojen pientä liplatusta rantakiville. Tässä parvekkeella nyt istuessani samoin kuulen autojen äänet tuossa vähän matkan päästä niiden huristaessa kotitalomme ohitse. Linnut sirkuttavat pihapuissa. Ja sitten se tuon vanhan blogijutun pohtiminen mihin ryhmään kuulun, tuntiessani hiukan epätoivoa, kun en osannut sijoittaa itseäni oikein mihinkään ryhmään? Silloin totesin futishullut, olevan ehkä lähinnä, kun oli menossa futiksen MM-turnaus ja mitä ihmettä, nyt on menossa futiksen EM-turnaus, jota seuraan taas täydellä innostuksella. Eli ryhmäkin tuntuu olevan edelleen hallussa!

16.6.2014
Joskus saavuttaa sen uskomattoman olotilan, jossa tunnet olevasi kaiken ulkopuolella, vaikka olet suuren kauppakeskuksen sisäpuolella keskellä sen vilkkautta ja ihmispaljoutta. Tunnet olosi rentoutuneeksi. Katsot vilinää antaen ajatusten soljua hitaasti puntaroiden mihinkähän ryhmään kuuluisin? Ehkä ryhmäni on eläkeläiset, vaikka jollain lailla en tunne kuitenkaan itseäni vielä ihan siihen ryhmään kuuluvaksi. Olen vielä liian innostunut elämään. Mutta,..... APUA....
Jos en ole eläkeläinen, niin mihin ihmeen ryhmään voisin itseni lukea? En saa mieleeni mitään konkreettista. Tässä istun cafe Retron "terassilla" ja katselen ihmisvilinää alapuolellani. Aamupäivällä olin pyöräilemässä, joka kuuluu mun tähän kesä projektiini. Saada määrätty määrä kilometrejä kesän aikana. Mutten kyllä tunne itseäni pyöräilijäksikään. Olen enemmänkin sellainen sunnuntai-pyöräilijä. No MM-futis nyt täyttää ainakin meneillä olevan kuukauden mielenkiintoni. Ahaa, ehkä tässä voisi löytyä ryhmä FUTISHULLUT heh, heh. Tästä ei vaimoni kyllä pidä. Tai sitten sanoo, löytyipä ryhmä sinullekin! Tuossa aikaisemmin varoitinkin jo yksinkertaisesta elämästäni, mutta en arvannut se se on näin yksinkertaista. Nyt täytyy kyllä todeta ettei se ole kovin merkittävääkään, kun en löydä edes ryhmää mihin tuntisin kuuluvani. Jos ei nyt tuo mainitsemani FUTISHULLUT ole tarpeeksi merkittävä. No, eipä ole ihme, että on niin rentoutunut olo


torstai 16. kesäkuuta 2016

HARRY`s CORNER: KAHVITTELU LOMALLA


Tässä näin taas yhden aikaisemman BLOGIJUTTUNI ja se toi mieleeni niin monen vuoden kahvittelutapaamiset porukalla viikottain. Tämä tarina kertoo kuinka paljon olen arvostanut sitä ja kuvat kertovat varmaankin enemmän kuin tuhat sanaa. Nyt olen kuitenkin päättänyt hiukan vähentää erilaisia asioita, niinkuin FACEBOOK päivittämisiä, vihdoinkin ajattelee varmaan moni. Ja se koskee nyt tätä mm. HARRI PIITULAINEN KAHVITTELEE FB:osastoa mm. Samalla pidän pientä lomaa KAHVITTELUSTA mutta olen hengessä mukana.


Arvoisa Ruhtinas POKKELIINO alias HARRY BJÖRKMAN yllätti minut FACEBOOKISSA hienolla KAHVITTELUKUNINGAS locolla!

Joo, KAHVITTELUKUNINGAS!
Kuulostaa hienolta, mutta on heti tähän alkuun sanottava, etten ole mikään kuningas. Olen pikemminkin ollut sellainen elämän kulkuri, jolle on tapahtumut paljon. Välillä on tuntunut, liian paljon? Se että meillä on tälläinen uskomaton kahvitteluryhmä tänä päivänä (noin 140 eri kahvittelijaa) on tietenkin suuremmoista! Ja minun mielestäni se on henkinen aarrearkku! Tuhansine tarinoineen ja elämän kokemuksineen. Olemme lähinnä sellainen "YLÄ-ASTEEN POJISTA" muodostunut ryhmä unohtamatta PRINSESSOJA ja LEIDEJÄ, joita myös joukkoomme kuuluu. Olen onnekas! Saadessani ympärilleni tälläisen KUNINKAALLISEN hovikelpoisuuden täyttämän ryhmän! Joita jokaista ihailen vilpittömästi heidän elämän tarinoita ja siinä menestyksellä kulkeneita ystäviäni. En ole itse missään tapauksessa paras esimerkki tämän elämäntien kulkijana, mutta suurinta ja hienointa on ystäyys elämässä. Siitä kiitollisena otan tämän vaakunan vastaan Ruhtinas POKKELIINOLTA ja samalla laitan tähän muutaman kuvan kuuluisan kuvakirjataiteilijan sekä Rock and Roll kuvaajan MASA von ELMIN kuvaelmia teistä KUNINKAALLISISTA! Kiitoksia Harri Piitulainen