tiistai 31. elokuuta 2010

MUHAMMAD ALI "I`m so fast that last night i turned off the light swich in my bed room and was in bed before the room was dark."

maanantai 30. elokuuta 2010

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 30.8.2010

Moi hyvät ystävät. Sain eilen meilin webbigurultani JR:ltä ja hän kertoi, että webbisivusto missä tämä BOXING IS MY LIFE on, menee eläkkeelle. Heh, näinhän se on että meillä kaikilla tulee aika kun ollaan eläkkeelle menossa, jos ne ei nyt sitten nosta sitä eläkeikä rajaa ihan mahdottomuuksiin. OK. Ymmärrän hyvin, että nettisivustoni menee eläkkeelle sieltä saitilta, sillä olenhan jo itsekin ollut eläkkeellä jo puolitoista vuotta. Mutta ei hätää sillä JR:rrä oli huolehtinut, että se jatkuu nyt tämän googlen blogiosastossa ja niinpä yritän tutustua tähän heti miten tämä toimii? Ulkona on muuten aivan ihastuttava hiukan syksyinen, mutta kaunis päivä. Minä tein paluun "homevauriosta" kesällä kärsineeseen Tuulimäen boxingsaliin noin viikon paussin jälkeen ja harjoittelin jälleen normaalin nyrkkeilytreenini, säkkiä. palloja ja varjonyrkkeilyä harrastaen. Boxingkahvit join myös jälleen Tapiolan Waynes Coffeessa minne tuli myös ystäväni Esa Heinonen tuoden tuliaisena Kuopion Torilta ostamansa Muhammad Alin julisteen. Siinä Ali on parhaimmillaan ja varjonyrkkeilee kehässä. Olkoon se mun syyskuun treenien innoittajana. Voisin laittaa sen tännekin näkyville, mutta en vielä tiedä miten tämä toimii kuvienlaiton suhteen, mutta koitan opetella sitä lähiaikoina. No tässä mulla tulee vähän uutta tutkittavaa jota voin näin ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA kurkistella! Koitan nyt klikata tuota tallenna linkkiä ja katsoa miten käy. Jos hyvin käy, niin palaan taas pian asiaan. Hyvää syyskuun alkua kaikille jotka satutte tälle saitille!

keskiviikko 25. elokuuta 2010

ELÄKEKÄISEN KEHÄKULMASTA 25.8.2010

Istun tänään yhdessä mielipaikassani stadissa, cafe Javassa. Katselen ikkunasta ulos ja ulkona sataa vettä kuin saavista, niinkuin sanonta kuuluu. Harmautta ja tylsyyttä! Se tunne on yllättämässä minut taas kerran. Oikeastaan se on tuttu tunne aina kesän jälkeen. Se ihana aurinko. Sen kirkkaus. Sen lämpimään syleilyynsä kietova lämpö. Välillä kuin polttava rakkaus! Joudun taas kerran mettimään miten vättää tylsyys? Silloin kun ei oo mitään. En tarkoita tällä sitä ettei mulla olisi mitään. On toki perhe, ystävät ja niiden tuomat päivän tapahtumat. Mutta tarkoitan tällä sitä kun ei ole suunnitelmissa mitään. Aloitat päivän katsomalla ikkunasta millainen päivä, aurinkoa vai sateista? Seurailet aamu-TV:tä mitä maailmalle ja ihmisille kuuluu tänään?ja huh, kylläpä kaikenlaista tapahtuu.Yksi juttu on että ehkäpä tämä tylsyyden tunne korostuukin kun en ole tällä viikolla päässyt aamupäivätreeneihini, lyömään tylsyyden pois säkkeihin ja palloihin. Tämä siksi, ehkä vähän vaikea tunnustaa, menin taas liian pitkälle treenissäni ja 15:sta treenini tässä elokuussa oli vähän liikaa kun Kisahallissa sunnuntaiaamuna yritin lyödä aina vain kovempaa oikealla suorallani painavaa säkkiä laittaen vartalon kiertoa iana vain enemmän mukaan. AH, että se tuntuikin silloin hyvältä. Mutta nyt kun selkäni on ollut hiukan, niin sanen arka, eikä ole ollt helppoa nukkua yöllä, niin ehkäpä se tosiaankin hiukan korostaa tätä tylsyyden tunnetta eikä se johdu ollenkaan tästä harmaudesta ja sateesta. Itseasiassa minähän olen aina rakastanut tylsää elämää. Voisin oikeastaan olla oikea tylsyyden kuningas! Mutta niinkuin olen niin usein sanonut niin ystäväni, joiden glamourin ja säihkeen täyttämä elämä on viennyt usein minulta sen mahdollisuuden. Hei, nythän sade lakkasi jättäen vain märät kadut. Ilma on selvästi kisrakstumassa. Ehkä mielenikin kirkastuu ja tylsyys poistuu mielestäni? Roomassakin on kuulemma 32 astetta lämmintä ja aurinko paistaa. AH, ikuinen Rooma. Rakkauden kaupunki! Ihanaa katsoa tästä Javan ikkunasta kuinka päivä kirkastuu. Sinistähän näkyy jo pilvien lomitse. Päivän harmaus ja tylsyys on väistymässä. Oliko se vain harhaa? Hetken tunne? Minähän olen sellainen "hetken lapsi" niin minusta on kirjoitettukin. Tiedä sitä, onhan tässä jo 63 vuotta eletty "tätä hetkeä" ja nyt näin ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA tässä ja nyt! Taidanpa muuten lähteä takaisin Espooseen ja kotiin, on yhtä sun toista tehtävää!

lauantai 21. elokuuta 2010

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 21.8.2010

Istun parvekkeella kuppi kahvia ja pari ruisleipää lautasella. Tuuli humisee puissa ja aurinko paistaa pilvien limitse. Helteet ovat ohitse, mutta ainakin vielä tänään tarkenen parvekkeella kun huopa on jalkojeni ympärillä. Olen tullut Kisahallista aamupäivän treeneistäni ja en tiedä miltä näytti, mutta sen tiedän että tuntui ainakin hyvälle! Rakastan tätä nyrkkeilyn yksinkertaisuutta kun varjonyrkkeilen kehässä ja lyön vasenta suoraa, vasen, vasen, pieni liikkuminen, vasen oikea suora. Yritän olla nopeampi kuin oletettu vastustaja. Aktiivisempi, tehokkaampi kuin "vastustajani", tehden sen useammin, uudelleen ja uudelleen! Välillä kompinatioita, vasen, oikea suora, vasen oikea suora, vasen koukku, vasen, vasen suora, oika alakoukku, vasenkoukku ylös ja uudelleen ja uudelleen. En tiedä olenko nopeampi ja tehokkaampi kuin "vastustaja", mutta yritän olla. Samam säkin ja pallojen kanssa. Sama taas huomenna, ylihuomenna, ensi viikolla, ensi kuukautena, koko tänä vuotena! Ihanaa yksinkertaisuutta! Olisipa elämä yhtä yksinkertaista. Yrität se jokaisena päivänä olla hyvä. Rakstaa ja välittää. Mutta olenko sittenkään nopampi ja tehokkaampi kuin "vastustaja" Jotenkin tuntuu että tämä elämä ja ihmissuhteet ovat paljon vaikeampia ja monimutkaisempia juttuja kuin nyrkkeily! Jossa ihana yksinkertaisuus, tunnollisuus päivittäin johtaa kiitokseen ja tyytyväisyyteen. Tuntuu että en voi kyllä tämän elämäni aikana ymmärtää sitä tässä elämässä, miksei elämässäkin voisi yksinkertaisesti nauttia vain sellaisena kuin se on? Miksi se aaltoilee, muuttuu, etsii koko ajan uutta, uusia väyliä elämänvirralle? Musta tuntuu että tämä ihmiselämä joka on niin lyhyt kuitenkin, niin eikö sen voisi elää ilman suurempia juttuja? Vain rakastaen ja välittäen? Hmm, ikä näköjään tuo enemmän pohdittavaa kuin luulisikaan. No, huomenna yritän taas olla nopeampi ja tehokkaampi kuin oletettu vastustajani Kisahallissa aamupäivän treeneissäni. Olenko sitä? En tiedä mutta yritän huomenna, ylihuomenna, viikon päästä, ensi kuukautena, tämän vuoden loppuun. Ihanaa yksinkertaisuutta! Taidan olla liian yksinkertainen tähän elämään. Toivottavsti on kuitenkin vielä paljon eriä jäljellä ja elämää ja rakkautta ja välittämistä! Jatketaan elämää ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA katsoen! Rakastan BEATLESIEN I`M A LOSER kappaletta!

lauantai 14. elokuuta 2010

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 14.8.2010

Istun vielä parvekkeella aamukahvilla, mutta pahoin pelkään että se ylellisyys kohta loppuu vaikkakin tänään on vielä lämmin aamu ja tarkenee loistavasti. Ukkosen jyrähtelyt kuuluvat jostakin kauempaa ja on ilmeisesti tulossa tänne Espooseenkin. Tänään tuossa edessäni aukeavalla pihalla on iltapäivällä taloyhtiön PARTY, syötävää ja juoitavaa sekä kanssakäymistä taloyhtiön asukkaiden kanssa. Nyt kyllä näin parvekkeelta katsottuna tuntuu huolustuttavalta, mitenkähän näiden PARTYJEN käy? Aloitin nyt sitten aamuisin käymään treenaamasaa KISAHALLISSA kun se TUULIMÄKI homehtui enkä tiedä koska se taas aukeaa. KISAHALLINKIN kanssa tuli nyt kolmen päivän paussi kun sulkivt sen Citymaratonin takia, mutta pääsenpä taas huomenna sunnuntaina jatkamaan treenaamista. Eilen taas kahviteltiin CAFE CARUSELLISSA ja mukavaa oli. Huh, kuinka tuolla nyt jyrähtelee ja taivas tummuu tummenemistaan. Toisaalta vaikka rakastan kesää on syksyn tulo kiehtovaa. Mitä kaikkea syksy tuokaan tullessaan? Tosin mun kohdalla se ei kai nyt voi mitään ihmeellistä enää ollakkaan, mutta jotain pientä, jotain ylllättävää aina voi tapahtiua? Yksi sellainen oli minulle kovin suloinen asia kun tuolla facebookissa hääriessäni vanhojen nyrkkeilyjuttujeni ja kuvieni kanssa tutustuin BOSSE HÖGBERGIN tyttöön LOUISE HÖGBERGIIN joka asuu Amerikassa ja hän oli onnellinen nähtyään isästään ja minusta kuvia ja kirjoittelimmekin vähän ja hän sanoi että on mukavaa kuulla jostakin ihmisestä joka tunsi hänen isänsä ja oli hänen kaverinsa. Valitettavsti ruotsia lähes taitamattomana olisin halunnut kertoa enemmänkin BOSSE HÖGBERGISTÄ ja miltä tuntui saada tutustua häneen, nähdä hänen nyrkkeilevän ja tulla hänen nyrkkeilykaverikeen, siksi ajaksi kun ammattinyrkkeily silloin ruotsisa oli toiminnassa. BOSSE HÖGBERG on yksi suurimman vaikutuksen muhun tehneistä nyrkkeilijöistä.....BOSSE HÖGBERG oli upea kaveri! Hei nyt kyllä jyrähtelee niin paljon ja aamu vaan pimenee kuin ilta olisi tullut että taidan lopettaa ja siirtyä sisäpuolelle. Hyvää viikonloppua. Palaan taas jonakin päivänä!

perjantai 6. elokuuta 2010

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 6.8.2010

Ilma on suloinen ja kaunis kuin morsian. Istun parvekkeellamme. Olemme syönneet lohta ja salaattia. Juonneet monta kuppia kahvia Muruni kanssa, joka tuli tuossa pari tuntia sitten töistänsä. Minähän tein paluun tälle saitilleni maanantaina samalla kun tein paluun boxingin pariin. Boxing onkin sujunut ihan hyvin ja olen harjoitellut neljästi tällä viikolla 10 erän harjoituksia per kerta. Joten olen malttanut aloittaa rauhallisesti. Tuossa eilen sattui kyllä vähän hassu juttu, kun puoli yhdeksän aamulla menin alas Tuulimäkeen ja puolentoistatunnin päästä kun tulin ylös, oli paikka mennyt kiinni? Ulos astuessani ja oven sulkeutuessa perässäni katsoin oveen kiinnitettyä ilmoitusta...TUULIMÄKI SULJETTU TOISTAISEKSI....HOMEVAURIO! Oho, ajattelin, puolitoista tuntia ja koko paikka homehtui. Hikoilinkohan sittenkin liiaksi? No tänään kun mulla on ollut vapaapäivä treeneistä olenkin miettinyt missä jatkaisin treenaamistani, sillä enhän voi nyt jättää suunnitteleemaani harjoitusohjelmaa tekemättä. Soittelin VN:n Eero Vasaralle ja kuulin olevani tervetullut VIIPURIN NYRKKEILIJÄIN harjoituksiin Ruskikselle.Toinen paikka missä voisin aamuisin käydä on tietenkin "vanha" kunnon "Messuhalli" nykyään siis TÖÖLÖN KISAHALLI, joten näissä mestoissa jatkuu BOXING! Eilen kävin oikeastaan tavallaan ensi kerran kesän jälkeen bussilla stadissa ja olin yhtä hämmästynyt kuin aina kesän jälkeen, siitä kuinka lumoava paikka on tämä kotikaupunkini. Oltiin Jerrin kanssa katsomassa The DOORS yhtyeestä kertova dogumentti elokuvaa ja se oli upeasti tehty, vaikka olikin rankka tarina JIM MORRISONISTA ja DOORSISTA! Näin siis on viikko menossa kohti viikonloppua ja hellettä tiedossa. Taitaa olla vielä mentävä MELLSTENIN PARATIISIRANTAAKIN!

maanantai 2. elokuuta 2010

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 2.8.2010

Istuin jälleen aamupäivällä Mellstenin Paratiisirannan Rantakuninkaallisten osastolla, jossa paikalla olivat KREIVI KUUSIOLA, PARONI MAKKONEN, TALLIPÄÄLLIKKÖ SUKKI sekä KREIVI VESTERINEN. PARONI MAKKONEN on hankkinut tänä kesänä elämänsä rusketuksen. Niin siinä käy kun liittyy RANTAKUNINKAALLISIIN! Olen tänään aamulla tehnyt paluun Tuulimäen Boxingsalille ja aloitin 10 erän kevyellä harjoituksella "raskaan" puolentoista kuukauden rantakauden jälkeen. mutta AH, kuinka se tuntuikaan taas hyvältä. Kyllä se BOXING on ihan oma juttunsa! Viime kausi piti sisällään 158 harjoitusta ja 1905 erää, joten siinä on sitten tavoitetta tälle tulevalle kaudellekkin! KESÄ on ollut ihana. On ollut aurinkoa, mansikoita ja jäätelöä runsaasti ja nyt tietenkin nuo viimeksi mainitut ovat poissa ruokalistalta, joka muuttuu kevyemmäksi, niinkuin on minunkin tarkoitukseni taas tulevan treenikauteni aikana. Tämän päivän 88,0 kiloa kevennetään taas 78 kiloon viimeistään ensi kesän alkuun! Eipä tässä ole mitään kiirettä ei laihtumisen kuin muunkaan elämän kanssa. Mennään päivä kerrallaan ja odotetaan, niinkuin aina kesän jälkeen, mielenkiinnolla ja uteliaisuudella mitä syksy ja talvi tuo tullessaan? Ketä tapaan ja missä yhteydessä? Ainakin tänään tuli kutsu yhdeltä aivan loistavalta superkaverilta, entiseltä nyrkkeilyoppilaaltani,PERRTI URALTA, joka täyttää, muistanko nyt oikein 40 vuotta? syyskuun alkupuolella. Sinne partyihin on kyllä pakko mennä. Onpa tämä aina mielenkiintoista. Tuleva syksy ja talvi ja kun edessäni on tyhjä sivu jota alan täyttämään, joten eiköhän tämä ole hyvä päivä paluulle myös ELÄKELÄISEN KEHÄKULMAAN, kun tein paluun jo muutenkin "kehiin" Tuulimäen Boxingsalilla! Joten olen palannut!