maanantai 16. joulukuuta 2013

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 16.12.2013

JOULU LÄHESTYY! Ja siltä emme voi välttyä kukaan. Se valtaa kadut, kauppojen ikkunat ja markkinoinnin. Postiluukusta tulee joulumuistutusta joka päivä. No minä oon tavallaan ihan jouluihminen, vaikkei se mulle sitten loppujen lopuksi merkitse paljoakaan. Se merkitsee enemmänkin sitä, että tämä nyt eletty vuosi alkaa kokea loppuaan. Ja enemmän kuin joulu, mulle on ollut aina ihmeellisempää tunne, että olen selvinnyt taas tästä vuodesta ja tunnen siitä aina kiitollisuutta ja löydän menneestä vuodesta onnellisuutta, rakkautta ja hauskuutta. Silti myös helpotuksen tunne valtaa minut sen loppumisen myötä. Minua kiehtoo aivan uskomattoman paljon mitä kaikkea tuleva UUSI VUOSI tuo tullessaan. Siitä olen aina yhtä utelias?
Vaikka eihän mun nyt näin eläkeläisenä pitäis olla mitään ihmeellisempää syytä olla utelias tulevasta? Tietysti olen tapani mukaan tehnyt jo uuden treeniohjelman ensi kevätkaudeksi 2014, joka antaa pientä sykettä ja puuhaa mulle lähes päivittäin. Ja haastetta! Sitten on pari-kolme Rock and Roll matkaa ja konserttia lyöty lukkoon. Maanantaisin on KAHVITTELUT cafe Kappelissa, joka antaa loistavan mahdollisuuden tavata kavereita ja kuulla uusia kuulumisia heidänkin elämästään. Sitten on tämä virtuaalinen maailma, blogijutut, Facebook ja Twitteri ja mistä sitä tietää vielä mitä uutta kaikkea tässä virtuaalimaailmassa tapahtuu. Olenkin pitänyt muutaman viikon paussin tässä blogikirjoittelussani ja ilmeisesti hukannut ne kaksi seuraajaani, lukijaani, jonkun toisen blogin lukijaksi tällä aikaa. Joudun aloittamaan tämän ihan samoin kuin uuden vuoden, joka on täynnä uusia tyhjiä kirjoittamattomia sivuja, joita elämä aloittaa täyttämään. Ja kuinka jännittävää se onkaan? MITÄ, MISSÄ ja MILLOIN ja KUKA ja KEITÄ on siinä mukana? Se on aina yhtä suuri arvoitus, joka kiehtoo minua. Ja kuitenkin, sitten kun vuosi on tässä vaiheessa olen helpottunut, että olen yleensä selvinnyt vuodesta, koska se tuntuu minulle aina suurelta haasteelta. Mitä ihmettä ja miten täyttää niitä tyhjiä sivuja? Olen siis taas valmiina ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASSANI. Ja aivan kuin tähän liittyen uskomaton, charmikas, hollywood-tähteä muistuttava PERTTI URA, mainos ja markkinointimaailman guru, lähettää minulle FACEBOOKISSA pyynnön, että tykkäisin EVENMAN yrityksestä? Luen hätäisesti mikä EVENMAN ja mikäli ymmärsin oikein EVENMAN pyrkii poistamaan kaiken tyhjyyden ja tylsyyden meistä ja meiltä yhdellä napin painalluksella!!! Täytyy varmaan lukea vielä tarkemmin, mutta EVENMAN saattaa olla mullekin pelastus...vain yhdellä napin painalluksella, poistuu kaikki tyhjyys ja tylsyys....edessä saattaa olla helppo UUSI VUOSI 2014!
HYVÄÄ JOULUA                       

maanantai 18. marraskuuta 2013

HARRIN VASENSUORA 18.11.2013

STADISSA! Tänään taas viikon aluksi oli riemukas kahvittelu kavereiden kanssa cafe Kappelissa. Tuntuu loistavalta aamulla hypätä bussiin ja ajaa täältä Espoosta Kamppiin ja kävellä läpi stadin keskustan cafe Kappeliin ja tavata kavereita, toisia jo kymmenien vuosien takaa tuttuja, toisia joihin olen vasta tutustunut. Tänään taas oli yksi niistä päivistä jossa tunsin että tämä on arvokas asia. Toivottavasti ystävänikin tuntevat samoin. Lähtiessäni Kappelista kävin vielä Espalla salaatilla ja Stockan edessä tapaan kaverin josta olen aina pitänyt paljon ja hän kuuluu vielä sarjaan KOVIA KUNDEJA....Mr. AUVO NIINIKETO ja minä.

maanantai 11. marraskuuta 2013

HARRIN VASENSUORA 11.11.2013

KAHVITTELUPÄIVÄ. Tänään kahvittelin jälleen viehättävässä cafe Kappelissa parinkymmenen KAHVI-KAVERIN kera. Tunnelma oli loistava ja rento. Päivän erikoisvieras tänään oli eläkkeellä oleva Helsingin Yliopiston Siviilioikeuden Professori ERKKI AUREJÄRVI jolle jalkapallo on ollut myös lähellä sydäntä ja saannut hänet viihtymään jalkapallon parissa koko elämänsä ajan. Hän toi minulle uuden, paljon kohutun kirjansa KOVAA PELIÄ, jossa hän muistelee elämäänsä oikeuden käynneissä ja suhdettaan Suomen Oikeuslaitokseen. Kirja on varmuudella mielenkiintoinen! ERKKI AUREJÄRVI sanoi kirjan antaessaan minulle, että siellä on yhdellä sivulla nyrkkeilyäkin! Jolloin katsoin parhaaksi vastavuoroisesti antaa hänelle NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjani ja sanoa, että tässä kirjassa nyrkkeilyä on sitten jokaisella sivulla. Kahvittelun jälkeen kävelin Kaivopuiston rantoja pitkin Kamppiin ja nautin vielä auringonpaisteisesta päivästä. Kampissa jäin vielä yhdelle kahvikupposelle cafe Aschaniin ja kirjoittamaan tämän blogijuttuni, minkä klikkaan nyt sitten tänne. Näin on viikko alettu taas mielestäni hienosti!

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

HARRIN VASENSUORA 6.11.2013

FUTISRAKKAUTTA. Eilen iltapäivällä minulla oli ilo ja kunnia käydä ATIK ISMAILIN uuden kirjan MESTARUUS-SARJAN MAESTROT julkistamistilaisuudessa Sonera että Olympia Stadionilla. Tilaisuus oli erittäin lämminhenkinen. Tämä entinen jalkapallotähtemme,  on kirjoittanut hienon kirjan peli ja lajikavereistaan. Heidän uristaan ja persoonistaan pelikentillä seuroissaan. Paljon näitä MAESTROJA oli myös eilen paikalla ja ilmassa oli selvästi FUTISRAKKAUTTA! ATIK piti hienon puheen Olympia Stadionin kabinetissa, samassa missä hän ja monet paikalla olleet ex-MAESTROT olivat aikoinaan olleet pelipalavereissa ennen pelejään, niin HJK:n kuin Maajoukkueenkin kanssa. ATIK kertoi kirjan synnystä. Pelikavereistaan, valmentajistaan ja ihanteistaan. Se että minäkin entisenä nyrkkeilijänä olin paikalla johtuu siitä, että minäkin olen tuntenut FUTISRAKKAUTTA jo monien vuosikymmenien ajan. jo aivan 60-luvun alusta saakka. Kävi nimittäin näin, että eräänä päivänä isäni sanoi minulle, kuule Harri, mitäs jos mentäisiin Pallokentälle katsomaan futista? Mun yhden kaverin poika pelaa siellä ja on kuulemma hyvä? Niinpä mentiin vanhalle BOLLIKSELLE ja siellä pelasi HPS vastaan joku muu seura, jota en muista, mutta tämän pelaajan sieltä HPS:stä muistan, hän oli KAI PAHLMAN! Ja jäin silloin välittömästi futiskoukkuun. Seurasin KAI PAHLMANIN uran käyden kotipeleissä ja jopa usein vierasmatseissa Etelä-Suomen kaupungeissa. Opin tuntemaan KAITSUN ja meistä tuli kaverit niinkuin isämmekin olivat olleet. Opin tuntemaan myös paljon KAITSUN pelikavereita, futis-sankareita minulle. Tuli ATIK ISMAILIN aika. Seurasin ATIKIA samoin kuin KAITSUA aikoinaan. Me opimme myös tuntemaan toisemme ja ystävystyimme ja tunsimme urheilukaveruutta. ATIK piti nyrkkeilystä ja minä futiksesta. Kun eilen katsoin ja kuuntelin ATIKIA. Hänen puhettaan, hänen kunnioitustaan futiskavereitaan kohtaan, en voinnut muuta kuin tuntea hyvää mieltä, ja nähdä FUTISRAKKAUTTA eilen Olympia Stadionin kabineetissa. Pääsimme siitä kaikki läsnäolijat osallisiksi, Hieno tilaisuus. Hyvä ATIK! Oli suuri ilo tavata, niin monia suuria futistähtiä, joiden olen aikoinani nähnyt pelikentillä tositoimissa. Aika on mennyt nopeasti. Olemme tietysti vanhentuneet, mutta silti näin mielessäni, niin monen, edelleen parhaissa voimissaan pelikentillään. ja tunsin ettei FUTISRAKKAUTENI ole ainakaan haalistunut! Illalla kun vielä katsoin Champions Liigan pelin JUVENTUS vastaan REAL MADRID, hypistelin välillä ATIK ISMAILIN uutta kirjaa MESTARUUS-SARJAN MAESTROA uskaltaisin sanoa....oli FUTISPÄIVÄ!
Tapasin siellä yhden jalkapalloilumme LEGENDAN Valkeakosken Hakan ja Bundesliigassa Saksassa HSV:ssä Hampurissa aikoinaan ammattilaisena pelanneen JUHANI "Jussi" PELTOSEN.
HJK:n kovat pelimiehet vasemalla puolellani HANNU "Kauti" KAUTIAINEN ja oikealla puolellani JUHA "Dalla" DAHLLUND
JAAKKO "Murtsi" MURTOVAARA vasemalla kuvassa edelleen loistavassa kunnossa, iloinen ja sympaattinen, kova kaveri pelikentillä aikoinaan HJK.n joukkueessa. Hienoa MURTSI!
Ja tässä oikealla puolellani viihdemaailmamme LEGENDA JUKKA VIRTANEN on täysin FUTISRAKKAUDEN täyttämä ja ZOOMIN pitkäaikaisin keskushyökkääjä. Oli mukavaa tavata JUKKA!
Ja kaksi FUTISRAKKAUDEN täyttämää. RAUNO "Rane" Munukka, joka jo pikkupoikana pelaili kotikulmillamme Lappari 6:sen koulun pihalla aina jalkapalloa ja sanoi olevansa KAI PAHLMAN. RANESTA ei kuitenkaan tullut jalkapalloilijaa huipputasolla, mutta jalkapallotuomari kylläkin Mestaruustasolla. RANEN kanssa kävimme usein yhdessä katsomassa niin KAITSU PAHLMANIN kuin ATIKIN pelejä pitkin Etelä Suomen kaupunkeja. ESA HEINONEN maajoukkueemme ja HJK:n Mestarimaalivahdin PAAVO "Pave" HEINOSEN pikkuveli, josta tuli aikanaan myös HJK:n ja Maajoukkueen pitkäaikainen fysio/huoltaja on seurannut futista siitä kentänlaidalta, oppinut tuntemaan pelaajat, on myös FUTISRAKKAUDEN täyttämä. Ja molemmat kaverit mun nuoruuden kavereita.
Ja tässä vielä ATIK ISMAILIN kirja jota haluan suositella....FUTISTA ja FUTISRAKKAUTTA!

torstai 31. lokakuuta 2013

HARRIN VASENSUORA 31.10.2013

ARKIPÄIVÄISTÄ ELÄMÄÄ! Tänään kävin jo varhain aamupäivällä treenaamassa boxingtreenini Tuulimäen Boxingsalilla ja ajoin sen jälkeen bokrauskahville Kaivopuistoon cafe Caruselliin.
Fiilistelin siellä ikkunapöydässä kahvin ja croisantin kera katsellen merenrantaa. Aurinko paistoi kirkkaana ja merinäkymä hiveli silmiä. Tämä maisema on tietysti tuttu jo monien vuosikymmenien ajalta enkä ilmeisesti kyllästy tähän ikinä tämän elämäni aikana.
Syyskauteni rullaa nyt lupaavasti. Olen pysynyt treeniohjelmassani suorastaan helposti. Painonpudotus ohjelmani. Nyt hyvin maltillinen. Tuntuu toimivan ja jo 7 kiloa on hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Mieli on hyvä ja onnellinen. AH, että tämä maisema voi olla kaunis tässä syksyisessä auringon paisteessa.
Kaikki tuntuu nyt rauhalliselta. Elän arkipäiväistä elämää. Aamupäivisin treeniä ja sen jälkeen päivä sellaisena kuin elämä sen tarjoilee? Se on kuin päivän annos menuusta, minkä näkee ja voi maistaa vasta kunakin meneillä olevana päivänä. Tänään se on selvästi aurinkoinen hetki merenrannassa hyvällä mielellä. Ensi viikolla on yksi tapahtuma minne täytyy mennä ja haluan mennä? Nimittäin Entisen Jalkapallomestarin ja Virtuoosin ATIK ISMAILIN uuden jalkapallokirjan MESTARUUS-SARJAN MAESTROT julkistamistilaisuus!
ATIK ISMAIL on tehnyt tässä kulttuuriteon futikselle tämän kirjan myötä! Hän oli myös suuri futis-suosikkini omalla pelaaja-ajallaan. Mukava nähdä taas ATIK ja tulee olemaan hienoa lukea hänen kirjastaan meidän Mestaruus-sarjan Maestroista ajalta 1960-1989.

Muuten maisema Carusellin ikkunasta on todella huikea niinkuin tämä päiväkin!

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

HARRIN VASENSUORA 16.10.2013

LUMOAVA PÄIVÄ. Heräsin taas aikaisin tänään aamukahville ja aamu-TV:n äärelle. Avasin läppärini ja jäin virtuaalisen elämän lumoamaksi liian pitkäksi aikaan. Koska päivä ehti valkenemaan, ennenkuin ehdin lähtemään Tuulimäen boxingsalille treenaamaan. Sillä aurinkoinen päivä lumosi minut ja mieleni. En voinnut vastustaa kiusausta lähteä kävelemään merenrantoja pitkin Tapiolaan. Ja, AH, mikä yllätys, miten lumoavaa se olikaan! Meri kimalteli auringon paisteessa kuin kesällä. Mutta luonnon värikylläisyys keltaisine vaahteranlehtineen, kuparinpunaisine pensaspuineen, syksyn tummanvihreine väreineen jatkoi lumoustani. Kävelin nappikuulokkeet korvissani ja lumoava Rock and Roll, rakkauslaulut legendaaristen artistien esittäminä soljuivat korviini, niin etten voinut olla ajattelematta. Olenkohan jotenkin lumottu? Kun tämä päivä tuntuu niin lumoavan ihanalta? Enhän mä tässä kuitenkaan tee muuta kuin kävelen yksinäni tätä merenrantaa pitkin kohti Tapiolaa? Olen melkoisen tarpeeton tässä yhteiskunnassa eläkeläisenä, joka ei kuulu mihinkään yhdistyksiin, seuroihin eikä poliittisiin järjestöihin. Ei siis yhtään mihinkään. Olen vain yksi äijä, joka kävelee merenrantoja pitkin, lumoutuneena päivästä ja elämästä. Ilman mitään erityistä syytä. Ilman merkitystä. Ilman suuria aikaansaannoksia. Mun täytyy olla lumottu! Tai sitten tämä päivä vain on lumottu! No mitä tätä enempää funtsimaan. Nostetaan peukkua. Hieno päivä ja elämä rokkaa!

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

HARRIN VASENSUORA 9.10.2013

On keskiviikko päivä. Olen käynnyt Tuulimäen Boxingsalilla treenaamassa treenini ja ajanut sen jälkeen cafe Caruselliin aamiaiselle. Katselin  ikkunasta Kaivopuiston rantaa, sen harmaata sävyä johon  pieni sade lisäsi syksyn tuntua. Mutta aivan kauheeta. Pidin näkemästäni. Nautin olotilastani istuessani cafe Carusellin ikkunapöydässä yksin omine ajatuksine ja katsellen tätä syksyistä näkymää ikkunasta. Hyvä olo treenien jälkeen. Miten jaksankaan pitää edelleen tästä boxingtreenistä? Kummallista. Olenhan elännyt tämän boxingfiiliksieni kanssa jo kymmeniä ja kymmeniä vuosia. Enkä taida kyllästyä siihen. Omituista. Voisi melkein ajatella, että boxing olisi mielenkiintoinen urheilulaji? Oikeastaan samahan on tämän elämän kanssa. Rakastan tätä elämää tälläisenä kuin se on mun kohdalle osunut. Välillä tuntuu etten kaipaa enään mitään. Hiljaisia hetkiä ajatuksineni tälläisen rantakahvilan ikkunapöydässä. Katsellen vain ulos ikkunasta avautuvaa maisemaa. Sitten ajatuksissani mietiskelen treenaamistani 4-5 kertaa viikossa. Vieläköhän voisin tuntea että kuntoni nousisi. Voisin lisätä pari erää lisää vielä? Toisaalta koitan ymmärtää ettei se ole enään tärkeätä. Tärkeätä on ainoastaan, että yleensä jaksan harjoitella ja että nautin siitä tälläisenäkin. Se riittää. Niinkuin tunnen, että elämä tälläisenä myös riittää. Arkipäivä, ilman mitään kummallisuuksia. Ilman mitään suorituspaineita. Ilman mitään mikä vaatisi huomiota ja tunnustusta olemassa ololleni. Tuntuu että perheeni täyttää kaiken muun tarvitsemani. Heidän elämänsä ja toiveidensa toteutumista toivon. Kuitenkin vaikka olen täysin tyytyväinen harmaaseen päivään sateenkin kera, niin kuitenkin tuntuu, että tässä elämässä tapahtuu aina jotain, mitä ei edes odota. On aina tapahtunut ja ilmeisesti aina tapahtuu, vaikken sitä mitenkään etsi ja erityisesti halua. Koitan televisiostakin valita vain joitakin ohjelmia mitä seuraan. Komediaa, draamaa ja futista. Kaikki tosi-TV jutut jätän väliin. En jaksa seurata käsikirjoituksen mukaan teeskenneltyjä juttuja. Samoin jätän suuremmaksi osaksi kaikki haastatteluohjelmat väliin, mutta ymmärrän kuinka tärkeää se elämä on niissä kuvioissa eläville, heillä tuntuu olevan vielä paljon saavutettavissa. Mulla ei ole enään tavoitteita mistä voisi puhua. Vain tälläinen harmaa arkipäivä, josta nautin suuresti, mutta joka ei kiinosta ketään muuta.  Mun laaditut treeniohjelmat puoleksi vuodeksi eteenpäin, mikä kiehtoo mua suuresti. Pystynkö toteuttamaan ne? Yksi mitä rakastan kyllä yli kaiken ja mikä vie kyllä pois hetkeksi tästä viehättävästä ja harmaasta arkipäivästä. Glamourin ja Tähtien maailmaan. Se on tietysti Rock and Roll musiikki ja konsertit. Viimeksihän olin siellä ISON D:n eli DANNYN Viihdemaratoonin Loppusuoran ensi-illassa ystäväni ESA MALMIN kanssa (myös vakavasti Rock and Rollia oireileva) kanssa. Ja kirjoitin raportinkin kokemastani edellisessä blogikirjoituksessani. DANNY jatkaa menestys kiertuettaan ympäri Suomen nyt puolentoista kuukauden ajan loistavan TEAMINSA kanssa. Me sensijaan ESA MALMIN kanssa pistäydymme Göteborgissa 20.10 JERRY WILLIAMS Showssa ja käymme katsomassa, ties monennenko kerran, tämän Ruotsin Rock and Roll Kuninkaan, nyt 70v. FAREWELL SHOW esitystä Skandinavium Hallissa. Joten tämä on taas niitä tapahtumia joka keskeyttää mun viehättävien ja nautinnollisten harmaiden arkipäivien vieton ja vie mut GLAMOURIN ja SÄIHKEEN maailmaan Rock and Rollin rytmissä. Mutta "pakko joustaa" niinkuin yhdellä ystävälläni oli tapana sanoa. Muuten ei muuta kuin ihanaa harmaata arkipäivää, keskiviikkopäivä tuntuu hyvälle, toivotaan toivotaan, että näin se jatkuukin!

maanantai 23. syyskuuta 2013

HARRIN VASENSUORA 23.9.2013

KIRJALLISUUDEN LÄHTEELLÄ. Olen valmistautumassa lähtemään kahvittelemaan maanantai-kahvitteluun cafe Kappeliin ja viimeksi kirjoitinkin, että olenko löytänyt elämän lähteen tästä kahvittelusta ja ennenkaikkea kavereiden tapaamisesta, joidenkin jo vuosikymmenien ystävien kohtaamisesta, mutta myös uusien ihmisten ja uusien ystävien tapaamisesta. Tässä tuli mieleeni, että yksi ELÄMÄN LÄHDE on myös kirjallisuus ja sen tuoma maailma tarinoineen, muistelmineen ja historian kertomuksineen, melkein alalta kuin alalta. Olen aina pitänyt lukemisesta. Elämänkerroista, urheilijatarinoista, dekkareista ja romaaneista sekä maailman ja maamme historiaan perustuvista kirjoista. Viime viikolla sattui että kolme kirjailijaa, kaksi ammattimaista ja yksi muussa työssä vaikuttava ystäväni ovat kirjoittaneet jälleen uudet kirjat. Ensimmäiseksi sain postista SEPPO PORVALIN, nyrkkeilykaverini jo 60-luvulta uudet teokset postiluukusta. SEPPO PORVALI on kirjoittanut ansoituneita sotakirjoja, sotiemme sankareista hienoja kirjoja ja myös monista muista maamme tunnetuista ihmisistä elämänkertakirjoja. Ties jo kuinka monta kymmentä kirjaa.
SEPPO PORVALIN kaksi uutta kirjaa ovat TALVISODAN RITARIT ja KALEVI "Häkä" HÄKKISESTÄ legendaarisesta laskettelijatamme kertova kirja. Sankaritarinoita tiedossa.
Sitten kävin  BONNIERIN uudessa toimitalossa JOHNNY KNIGAN uudessa osoitteessa Korkeavuorenkadulla hakemassa Rovaniemeläisen ex-nyrkkeilijän PEKKA JAATISEN uuden kirjan TORPEDON joka vie mut nyrkkeilymaailmaan romaanin keinoin. On siis selvää että kiinnostaa minua.
PEKKA JAATINEN on ollut myös erittäin ahkera kirjoittaja ja on kirjoittanut jo suuren määrän sotakirjoja Lapin sodan historiaa valoittaen. AMIN ASIKAISESTA hienon elämänkertakirjan. Ja nyt mennään taas kehiin fiktiivisesti, mutta eiköhän sieltä löydy todellisia fiiliksiä kehäelämästä kiristettyjen köysien maailmassa.
Ja sitten haluan kertoa vielä yhdestä uudesta kirjasta, joka on vielä ilmestymistä vailla kauppojen hyllylle, mutta on tulossa ihan parin-kolmen viikon sisällä. Se vie minut vihreän veran kentille ympäri Suomen ja valoittaa jalkapallo MAESTROJA vuosilta 1960-1989. Sen on kirjoittanut suuri jalkapallosuosikkini ja ystäväni ATIK ISMAIL. Tulen samaan kirjan, kun ATIK ISMAILIN jalkapallokirjan julkistamistilaisuusdessa, ja se on tietysti Stadionilla, missä olen nähnyt ATIKIN monia hienoja ja upeita pelejä maaleineen. Tämä on futiskulttuuri teko ATIK ISMAILILTA.
Tämä oli nyt tälläinen pieni kirjallisuus katsaus minulta näin viikon alkuun ja haluan onnitella ja kiittää teitä ystävät, SEPPO, PEKKA ja ATIK huomaavaisuudesta, jolla olette minua huomioinneet uusilla kirjoilla ja monilla hyvillä ajatuksilla. Ystävyys, ehkäpä voisimme, sen myös liittää sinne ELÄMÄN LÄHTEESEEN on suuri. Voikaa KIRJAILIJAT hyvin ja vielä kerran KIITOKSIA!



tiistai 17. syyskuuta 2013

HARRIN VASENSUORA 17.9.2013

ELÄMÄN LÄHTEELLÄ? Mitä on nostalgia? Onko se vain jotakin ja joidenkin asioiden siirtymistä tähän päivään? Jos ajattelen esimerkiksi kahvilakulttuuria, niin 60-luvun alusta alkaen Stadin ja minunkin suosikki kahviloitani olivat cafe Ursula Kaivopuistossa, cafe Succes Korkeavuorenkadulla ja cafe Kappeli Esplanadinkadulla Kauppatorin puoleisessa päässä. Tänä päivänä nämä kahvilat ovat edelleen suosittuja niin Stadilaisille kuin Stadissa vieraileville turisteillekin. Tietysti Stadi on saannut kymmeniä uusia kahviloita näiden lisäksi ja kahvilakulttuuri on saannut suuremmat mittasuhteet kuin 60-luvun alussa. Silti jollakin lailla se kahvilakulttuuri ei ole paljonkaan muuttunut minun kohdallani sieltä 60-luvulta. Treffaan edelleen kavereita ja uusia tuttavuuksia kahvikupposen äärellä. Yhtenä päivänä tässä kävellessäni kohti cafe Kappelia, jossa maanantai aamupäivisin treffaan kavereita, ystäviä ja uusia tulevia ystäviä ajatuksiini hiipii, OLENKO LÖYTÄNYT ELÄMÄN LÄHTEEN?
Aloin ajattelemaan tätä kahvitteluporukkaa. Joitakin olen tuntenut 60-luvun alusta saakka. On koulukavereita, nyrkkeilykavereita, duunikavereita, samoilla kulmilla asuneita, on uusia kavereita, joihin olen tutustunut vasta nyt viimeisinä vuosina. Tulee ihmisiä joita tapaan vasta ensi kerran. Tässä viime vuosina kahvittelemassa on käynnyt reilusti yli sadan mitä erillaisimpia kavereita ja ystäviä. Nyt tulee se POINTTI, niinkuin ESA SAARINEN sanoisi, jokaisella ihmisellä, kaverilla ja ystävällä on oma SUURI elämän tarinansa. SUURI sillä sehän on jokaisen kohdalla hänen oma elämänsä! Tästä nousikin siis mieleeni ihan väkisin, että taidan olla ELÄMÄN LÄHTEELLÄ? Tunnen että olen kiinnostunut kuulemaan jokaisen oman elämän tarinan, mitä ja miten elämä on mennyt? Siellä suuressa joukossa se on ehkä vähän vaikeaa, mutta saatanpa silti haluta ihminen kerrallaan, haluta kuulla hänen elämänsä tarinansa. Sieltä 60-luvun nostalgiasta siirrettynä tähän päivään. Taidan todella olla ELÄMÄN LÄHTEELLÄ!!! Laitanpa nyt tähän joitakin tämän ELÄMÄN LÄHTEELLÄ cafe Kappelissa syyskuun alusta käynneitä, ilman sen suurempia esittelyjä, mutta uskokaa, heillä jokaisella on olemassa oma SUURI TARINANSA, HEIDÄN OMA ELÄMÄNSÄ!
PEKKA HJELT, UFFE FJÄDER ja ERKKI KOSKINEN
MATTI LEHTO ja HANNU JAKOBSSON
MARKKU LINDSTRÖM ja EKKU PELTOMÄKI
ORVO VILLO ja JARMO MERIÄ
ORVO VILLO, HEIKKI MAKKONEN ja TIINA TAPIOVAARA
SIMO SALONEN ja ERKKI DAMMERT
JUHA SAUNAMÄKI ja KAI JÄÄSKELÄINEN
SEPPO PIITULAINEN, RISTO KUUSIOLA ja JULLE JÄRVINEN
HEIKKI MÄKINEN ja ESA LEHTOSAARI
ELISA VARILA ja LIISA-SISKO OJANEN
KIMMO LUJA ja HARRI PIITULAINEN
NALLE ABRAHAMSSON ja JUHANI HEIKKILÄ
KALLE SÄÄSKILAHTI ja JULLE JÄRVINEN
OMPPU OMENAMÄKI ja KAI JÄÄSKELÄINEN
ERKKI TANNINEN ja PERTTI PAJUNEN
JUHA SAUNAMÄKI ja ESA MALM

torstai 22. elokuuta 2013

HARRIN VASENSUORA 22.8.2013

Tänään aamun aloitin Tapiolan torilla aamaisella ja katselin ihmeissäni ympärilläni olevaa rakennushässäkkää. Toisaalla on Metrotyömaa ja toisaalla Tapiolan allas uimahallin ja Garden hotellin välissä remontin alla. Muuten niin viehättävä näkymä torikahvilasta, on nyt aika ankea. En edes tiedä tuleeko se allas takaisin siihen vai tuleeko siihen jotain muuta? Siitä lähdin kuitenkin tekemään kävelylenkin Mellstenin Paratiisirantaan siitä Toppelundiin ja täytyy sanoa, että ne maisemat ovat muuttumattoman ihanat. Sen lisäksi kun kuulet pienien aaltojen pieniä läiskähdyksiä rantakiviä vasten, tuntuu se musiikilta joka kertoo, että vielä on kesä! Vaikka olemme jo menossa kohti elokuun loppua ja syyskuu saa kohta alkunsa. Kävelylenkin jälkeen istun kahvikupposelle cafe Mellstenin terassille puoltatuntia ennen paikan avaamista ja juttelen omistajan NINAN kanssa menneestä kesästä ja kiitän kaikkien kahvittelukavereidenkin puolesta hyvästä palvelusta ja hienosta paikasta, joka saa hakea vertaistaan. Istun ja katselen merta, harmaata pilvistä taivasta ja tunnen elämän ainutlaatuisuutta ja rauhaa. Sitten alkaakin kavereita tulemaan kahville, kertomaan tarinoita, missä tämä maailma tuntuu pieneltä. On kundit niin paljon reissanneet ja elämää kokeneet, että jutut ei lopu ihan tähän kesään. Joudun lähtemään ihan kuin kesken tarinoiden koska minulla on kuukausilounas, eikö kuulosta hienolta, siis kuukausilounas ESA HEINOSEN kanssa Ison Omenan Chicosissa. Syömme silloin Cajunburgerit. Ja niinpä teimme myös tänään ja annankin kuvan kertoa sen, siitä melkein näkee kuinka hyvälle se maistuikaan jälleen.

lauantai 10. elokuuta 2013

HARRIN VASENSUORA 10.8.2013

Sunnuntai-ilta on saapunut ja päivä on ollut todellinen sporttipäivä. MM-Yleisurheilut alkoivat. Arsenal ja Manchester City pelasivat harjoitusmatsin täydellä stadionillamme. Arsenal voitti, mutta oliko sillä mitään suurempaa merkitystä, kun englannin futisliiga alkaa viikon päästä. Tosin Arsenal vaikutti melko tehokkaalta. Tämä viikonloppu on taas ollut jonkinverran mieltä avartava ja pani tietysti taas miettimään tätä elämänmenoa.
Perjantaiaamuna poikani heitti mut aamuvarhain Jorviin, jonne menin sappileikkaukseen. Kun sain nukutuspiikin, niin kaikki jäi sen jälkeen kirurgin ja korkeimman käsiin. Parin tunnin päästä heräilin heräämössä ja huolimatta hiukan sekavasta ja voimattomasta olosta ensimmäinen ajatukseni tavoitti minut, OLEN YHÄ ELÄMÄSSÄ MUKANA! Perjantaipäivä meni toipumisessa ja pikkuhiljaa iltaa kohden olo palautui ihan kohtuulliseen kuntoon. Tosin treenaaminen ei ihan ensimmäiseksi tullut mieleen. Yön nukuin pirun huonosti, mutta päivällä pääsin kotiin jatkamaan toipumista. Poikani haki mut taas ja tuli mieleen, että Stadivaari Rock olisi cafe Piritassa, mutta jouduin nyt sen kyllä missaamaan olosuhteiden takia. Taitaa tässä mennä pari viikkoa aika hiljaista käpöttelyä, eikä Tuulimäen boxingsalille ole asiaa. Yksi mikä vähän harmittaa oli kun mun piti ensi lauantaina ajaa Savonlinnaan katsomaan ammattinyrkkeilyiltaa, nuorien boxareiden edesottamuksia, mutta senkin joudun nyt kyllä missaamaan ja ottamaan rauhallisesti tämän kuntoutumisjaksoni. Eli elokuu onkin sitten vähän niinkuin hiljaiseloa, mutta syyskuussa palaan Tuulimäen boxingsalille ja Rock and Rollin pariin sekä KAHVITTELEMAAN kavereiden kanssa. Mutta siitä sitten kun sen aika taas tulee. Nyt köpötellään, otetaan rauhallisesti ja ollaan kiitollisia....OLEN ELÄMÄSSÄ MUKANA!!!

tiistai 30. heinäkuuta 2013

HARRIN VASENSUORA 30.7.2013

Vau, kuinka ihanaa istun partsilla kuuntelen ELVISTÄ ja BEATLESIÄ ym. nuoruudenaikani Rock and Roll musiikkia, rakkauslauluja ja tarinoita elämästä. Olen käynnyt tänään aloittamassa syyskauteni Tuulimäen Boxingsalilla. Missasin aloituspäivääni yhdellä. sillä elämähän on yllätyksiä täynnä!
Kävi nimittäi niin, että munhan piti olla Seinäjoella Vauhtiajoissa kuuntelenassa bändejä ja katsomassa kilpa-autojen huristelua ja tavata JUHO HAAPOJA maukkaan pihvin äärellä. No, nyt kuitenkin vietinkin muutaman päivän Jorvissa tiputuksessa ja saatoin vain haaveilla pihveistä ym. herkuista. Itse asiassa mielessäni liikkui siellä muutaman päivän aikana paljon muutakin, siellä ollessani ja kuullessani haimatulehduksesta. No maanantaina kuitenkin selvisi mistä haimatulehdus johtui, se oli joku sappi juttu, en nyt muista tarkalleen, joka aiheuttaa kiviä ja on näin ollen kuulemma kiireesti poistettava, ettei tekisi suurempaa vahinkoa. Niinpä. 66 vuotta, elämä avartuu ja koin jälleen muutamia asioita, jota en ole ennen kokenut, enkä olisi välttämättä halunnut kokeakkaan. Mutta näin se menee, jotkut jutut sanoo palvelunsa irti ja ne täytyy sitten vain poistaa tai korvata mahdollisuuksien mukaan uusilla. Runsaan viikon päästä jatketaan projektia ja poistetaan sappirakko, jos nyt muistan nimikkeen oikein ja on kuulemma hyvin yleinen ja rutiini leikkaus näin vanheneville yksilöille. No, joka tapauksessa eilen pääsin iltapäivällä pois ja tein illalla kävelylenkin Mellstenin rannassa ja kävelin ihan merenrantaa pitkin kuunnellen aaltojen ääntä, katselin merta ja tunsin taas kerran huojennusta ja vapautta muutaman päivän jälkeen. Elämä tuntui hyvältä. Ja tänään 10 erän jälkeen hikisenä, ehkä vähän väsyneempänä kuin tavallista, enhän ole vielä syönnyt sen tiputuksen jälkeen kuin pari keittolautasta, joten käydessäni treenin jälkeen PAAVO KOSKIVAARAN kalabaarissa syömässä annoksen uunilohta, maistui se taivaalliselta. Joten eiköhän se tästä taas. Jatketaan treenaamista ja keskitytään tulevaan leikkaukseen. GENE VINCETIN Baby Blue alkoi juuri soimaan. ELÄMÄ ROKKAA!
Tässä vaiheessa ei ollut sappi eikä muitakaan vaivoja, mutta ELÄMÄ tästä tähän päivään on ollut hieno, on seikkailuja, on rakkautta, on ystäviä, välillä tosin on törmätty seinään, mutta matka on kuitenkin aina jatkunut. Aika armeliasta, olen saannut kulkea tätä tietäni jo pitkään. Nyt tien pituus on arvoitus, niinkuin se on aina, mutta nuorempana sitä ei vain tule ajatelleeksi. Olen kiitollinen. Hyvää elokuun alkua kaikille, se on kuitenkin vielä kesäkuukausi. Nautitaan siitä!

perjantai 26. heinäkuuta 2013

HARRIN VASENSUORA 26.7.2013

Huh, nyt eilen sen jälkeen kun olimme kuvakirjataiteilija MASA von ELMIN kanssa nauttimassa iltaa JAZZ-ESPAN merkeissä ja kuuntelemassa loistavaa Jazz-laulajatarta IRA KASPIA ja sen jälkeen kun illallistimme Italialaisessa ristorante IL SICILIANOSSA ja illalla kotiin päästyäni pakkasin pienen laukun lähteäkseni aamulla ajamaan Seinäjoelle katsomaan SEINÄJOEN VAUHTIAJOJA ja moikaamaan JUHO HAAPOJAA ja muutamaa muuta kaveria. Jouduinkin kuin kehänurkkaan ahdistetuksi ja liikkeellä oleva YRJÖ-tauti iski minuu kuin joskus JOHN H. STRACEY Lontoon kehässä. Koko yö menikin siinä taistellessa ja nyt sitten koitan toipua tästä partsillamme vettä siemaillen. Niin makea elämä Rock and Rollin maailmassa loppui kuin seinään. Tunnen itseni nyt aika lailla heikoksi ja mietin olikohan tässä kesässä taas liikaa DRIVEA ilman Seinäjoen Vauhtiajojakin?
IRA ja minä keikan jälkeen IRA KASPIN uunituore levy YOU AND NIGHT AND THE MUSIC kädessäni.
Ja tässä itse kuvakirjataiteilija MASA von ELM valitsemassa ruoka-annosta innostuksella italialaisesta ruoasta. No niin nyt sitten olen toipumassa partsillamme ja ei tule herkut varmaankaan ihan heti mieleen. Nyt on pakko muuten huilatakkin hyvin tämä viikonloppu sillä maanantaina teen paluun Tuulimäen boxingsalille sekä ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tielleni. Unohdan Rock nad Roll elämän ja valitsen yksinäisen eläkeläisen kurinalaisen tien. Harjoituksia, harjoituksia, harjoituksia...ei enää huveja, ei tapaamisia ystävien kanssa, jotka houkuttelevat minut buffet pöytien äärelle, Bananana Split jäätelöannoksien, caputzinojen ja herkullisien leivonnaisten pariin.
Joskus on tehtävä valintoja, jotka eivät ole niin herkullisia ja hauskoja, mutta se on varmasti minulle parempi ratkaisu, yksinäinen ASKEETTISUUDEN KURINALAISUUDEN TIE! Nyt voin kaikessa hiljaisuudessa vetäytyä HOTEL MELODYYN kuuntelemaan musiikkia ja valmistautumaan uuteen viikkoon, keräämäämään voimia, kasvattamaan henkisistä tahdonlujuutta vastustaakseni kutsuja buffetpöytien äärelle!
Ps. Hän tässä kuvassa on yksi vaarallisimmista, siinä vasemalla puolellani, Hawaijin Prinssi ARI WISKARI. Katsokaa miten hän mättää ruokaa suuhuni, vaikka kuinka koitan kieltäytyä. Hänen puhelinsoittoaan pelkään eniten.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

TARINOITA HARRIN KEHÄKULMASTA: KESKIKESÄ LÄHESTYY

Istun taas aamua partsilla ja nautin kesän olemassa olosta. Lintujen sirkutukset pihapuissa. Auringonpaisteinen päivä on tulossa. Eilen oltiin muruni kanssa viettämässä päivää Suomenlinnassa. Pyöräiltiin ensin Kauppatorille ja juotiin kahvit tietenkin lihiksen kera samalla AARNO LAITISEN kanssa tarinoiden. Lautalla Suomenlinnaan, missä en ollutkaan käynnyt vuosikausiin. Suomenlinna on nostalginen paikka, jossa jo ihan pikkupoikana käytiin seikkailemassa ja luoliin tutustumassa ja tykkejä katsomassa. Käveltiin ja maattiin kaltseilla merta katsoen ja ihanan lämpimästä päivästä nauttien.
Kesä tuntuu menevän taas vauhdilla, mutta vielä on kesää jäljellä, niinkuin jossakin laulussakin lauletaan. Joten jatkamme sitä iloisella mielellä, uteliaalla odotuksella. Edessä on pari mukavaa tapahtumaa, muutaman päivän vierailu Tukholmaan, joka on yksi parhaimmista kesäkaupungeista saaristoineen ja siellä olevine ihanine ja maistuvine ruokapaikkoineen. Tänään Mellstenin Paratiisirannan cafe Mellstenissä vierailee ILMO LOUNASHEIMO NALLE ABRAHAMSSONIN kanssa kahvittelemassa. Taidanpa lähteä tästä rantaan.
Kuvassa NALLE ABRAHAMSSON vasemalla ja oikealla 92 vuotta täyttänyt toimittaja/selostaja LEGENDA ILMO LOUNASHEIMO kanssani cafe Torpanrannassa.