maanantai 25. maaliskuuta 2013

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA

Istun maanantai aamupäivällä Mellstenin Paratiisirannan cafe Mellstenin aurinkoisella terassilla. Aurinko lämmittää jo. AH, kuinka suloista onkaan kevään tulo! Linnutkin ympärillä tuntuvat riemuissaan sirkuttelevan. Äsken tullessani pienen kävelylenkin jälkeen tapasin sisällä monikymmenvuotisen TEKNIIKAN MAAILMA-lehden Ex-päätoimittajan ja URPO LAHTISEN kaverin MAURI "Muri" SALON. Olemme usein muistelleet URPOA, LEHTIKEISARIA, joka ainutlaatuisella tavalla loi LEHTIMIEHET Oy;n HYMY ja muine lehtineen. MAURI SALO ja minä cafe Mellstenissä kahvikupposten ja tarinoiden äärellä. Minäkin olen useammankin hauskan illan viettänyt URPO LAHTISEN seurassa. Ollaan oltu katsomassa BOXINGIA, URPO, JYPE ja minä. Ja se URPO LAHTINEN, jonka minä näin ja tunsin, oli aina suuremmoinen herrasmies. Kohtelias ja huomaavainen. Kerrankin istuttiin aamuyöllä kolmen aikaan seurueen kanssa Hotelli Rosendahlin aulassa, kun URPO tiedusteli meiltä, kun nyt ollaan Tampereella, niin maistuisiko MUSTA MAKKARA teille? Oltiin tietysti hiukan ihmeissämme, kun kello oli jo 03.00 aamuyöllä, mistä sitä nyt tähän aikaan saisi? Ei hätää, sanoi URPO ja soitti taxin ja lähetti sen hakemaan jostakin, mistä en tiedä, MUSTAA MAKKARAA tilpetööreineen meille. Puolen tunnin päästä söimme siis MUSTAA MAKKARAA tykötarpeineen Hotelli Rosendahlin aulassa LEHTIKEISARIN seurassa. Nyt pari viikkoa sitten sain sen uuden kirjan LEHTIMIESTEN LEGENDA! JYRKI HÄMÄLÄINEN on joitakin vuosia sitten tehnyt URPO LAHTISESTA yhden, joka peilasi enemmänkin URPO LAHTISEN omaa profiilia ja seikkailijan luonnetta. Nyt tämä LEHTIMIESTEN LEGENDA kirja kertoo vaiheet LEHTIMIEHET Oy:n alusta, noususta ja myynnistä. Täytyypä syventyä kirjaan. Ja suuret kiitokset JEPPE LAHTISELLE, RATU MÄNNISTÖLLE sekä kirja agenttina toimineelle MAURI SALOLLE siitä, että kirja yhtenä päivänä kolahti postiluukusta kotiini. Huh, kuinka tämä elämä on ollut monisäikeistä. URPO LAHTINEN, LEHTIKEISARIKIN on muutaman kerran kuulunut siihen!

torstai 21. maaliskuuta 2013

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA

Torstai on toivoa täynnä? Mitä ihmettä sitä nyt sitten toivoisikaan? Rakkautta, ystävyyttä ja terveyttä, vaikka näin aluksi. Nuoruutta ei kai enään ole saatavissa. Oikeastaan onneksi. Sillä tuntuu, etten mä ainakaan jaksaisi enää toista kertaa sellaista nuoruutta jonka minä elin. Minä haluan nyt ottaa rauhallisesti. Elää perheeni kanssa. Käydä treenaamassa "eläkeläisen" treenini Tuulimäen boxingsalilla. Kävellä rantoja pitkin merenrannalla. Niinkuin tänään kävelin täältä Matinkylästä Tapiolaan ja kävin lasteni kanssa syömässä ja Heinosen Esan kanssa kahvilla Tapiolan cafe Aschanissa. Tietysti, jos sitä toivoa voisi jakaa, niin samaa onnellista elämää muillekkin, terveyttä, rakkautta ja ystävyyttä. Tosin uutisia katsoessa tuntuu, ettei onnellisuutta löydy ainakaan eurojen kanssa, mutta tiedä sitä. Kovasti ne vääntää ja kääntää europaketteja onnellisuuden ja tasapainon saavuttamiseksi. Tänään olikin huikean auringonpaisteinen päivä ja luonto Espoossa näytti ainakin lumoavalta. Huomenna aamupäivällä onkin vuoro taas BOXINGIN ja treenit Tuulimäen boxingsalilla. Treenin jälkeen Mellstenin Paratiisirantaan kahville ja katsomaan miltä perjantaipäivänä päivä näyttää. Ehkä näen jonkun ystävänikin huomenna cafe Mellstenissa?

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA

On aivan ihana ja aurinkoinen sunnuntaipäivä. Olemme kävelleet Muruni kanssa Mellstenin Paratiisirantaan kahville. Tavanneet siellä tuttuja kavereita ja sieltä jatkettiin matkaa merenrantaa pitkin Tapiolaan. Elämä tuntuu hyvälle, kauniit maisemat Tapiolaan kävellessämme huokuivat rauhaa, hyväilivät kauneudellaan mieltäni. Ajatukset soljuivat taas hiljalleen viikonlopun tapahtumissa. Perjantaina oltiin ystäväni Masa von Elmin kanssa Järvenpäässä Järvenpää-talossa kuuntelemassa ja katsomassa JUKKA KUOPPAMÄKEÄ. Järvenpää-talo oli loppuunmyyty ja JUKKA KUOPPAMÄKI 70v. oli edelleen energinen ja hänen luovuutensa tuntuu olevan ehtymätön. Olimme joskus 70-luvulla aika paljonkin yhteydessä, kävimme lenkillä, kävin JUKAN mukana keikoilla, SATSANGA-levy-yhtiössä, joka oli silloin JUKAN levy-yhtiö. Katsoin kaveria lavalla ja vaikka vuosikymmenet ovat muuttaneet meitä (hiukan) niin jotenkin mieleeni piirtyi kuva siitä pitkätukkaisesta hoikasta laulajasta 70-luvulta ja kuitenkin tuntui kuin se aika suli nyt pois välistä, sama kaveri, sama JUKKA esinntyi siinä edessäni. Emme olleet nähneet siis vuosikymmeniin, sen jälkeen kun JUKKA KUOPPAMÄKI muutti Saksaan ja alkoi papiksi. Keikan jälkeen JUKKA oli kirjoittamassa kymmenille naispuoleisille ihailijoilleen nimikirjoituksia heidän ostamilleen KUOPPAMÄEN levyille. Katselin siinä sivussa hyvää mieltä tuntien, kuinka ihmiset tuntuivat rakastavan tätä yhtä Suomen merkittävää viihdetaiteilijaa ja hienojen kansallismielisten sävellyksien säveltäjää, Hän on säveltäjänä ollut tuotteliaisuudessaan ihan huippu. Jos en väärin muista niin yli 1500 sävellystä ainakin on syntynyt hänen itsensä laulettavikseen että myös muiden artistien saatua kauniita ja hienoja kappaleita omiksi hittikappaleikseen. Kun jono alkoi hiukan vähentyä, huomasi JUKKA minut siinä vähän matkan päästä, ja tunnistus kymmenien vuosien jälkeen saivat hymyn hänen kasvoilleen. Kun nimmarit oli jaettu, halasimme toisiamme, kymmenien vuosien takaa ollut ystävyys oli tallella. Vähän aikaan juttelimme keskenämme ja ehkä tässä jonakin päivänä tapaamme paremmin ja päivitämme 40 vuotta elämäämme tähän päivään! Oli joka tapauksessa hienoa nähdä JUKKA hyvinvoivana ja kunnossa edelleen. Sitten kotiin ilalla ajaessani kuulen surukseni, että yksi toinen voin sanoa ystävä, urheilukaveri on kuollut. Suru täyttää mieleni. KAI PAHLMAN yksi Suomen legendaarisimmista jalkapalloilijoista on siirtynyt nyt taivaallisille pelikentille. Niin monia yhteisiä hetkiä, tapamisista piirtyy väkisin mieleeni. Valtava persoona ja superhyvä jalkapalloilija ja muusikko. Ensi kerran näin KAI PAHLMANIN Pallokentällä pelaamassa silloin HPS:n joukkueessa. Olimme menneet isäni kanssa katsomaan hänen ystävänsä pojan pelaamista siellä. Ja hän oli siis KAI PAHLMAN. Siitä kerrasta alkaen minusta tuli, niinkuin nykyään sanotaan fani.... KAI PAHLMAN fani ja jossakin vaiheessa minunkin jo ollessa nyrkkeilijä, kohtasimme toisemmme ja meistä tuli isiemme tavoin ystäviä. Seurasin KAITSUN uraa koko hänen jalkapalloilunsa ajan. Ajettiin jopa muihin kaupunkeihin Etelä-Suomessa pelejä katsomaan. Tiedän myös KAITSUN käynneen mun matseja katsomassa. Olen nyt lukenut iltapäivälehtiä, joissa on ollut paljon juttua, muisteluita hänen hienosta ja ainutlaatuisesta jalkapallourastaan, että virtuoosimaisesta taidostaan pallon kanssa, banaanipotkusta ja syöttötaidostaan. Muistan niistä suurimman osan itse, koska olin ollut paikalla katsomossa. Tämä elämä on nyt niin kummallista. Hyvät muistot, ihmiset, jotka ovat olleet minulle tärkeitä, yksi toisensa jälkeen lähtevät pois tästä elämästä, piiri koko ajan pienenee ja kuitenkin tunnen ja muistan niin väkevästi hetkiä, tapaamisia näiden ystävien ja niin monien minulle suurien sankareiden kanssa, että suru ja ilo kohtaa selvästi toisensa ja jättävät minut kummastelemaan tätä tunteideni kirjoa ja ihmettelemään kuinka paljon elämä onkaan antanut, kuinka paljon olenkaan saannut kuitenkin kokea? Ja sitten kun vielä kävelet Haukilahden merenrantoja pitkin, aurinko paistaa, tunnen että vielä on elämää jäljellä, tunnen kuinka haluan muistaa ja kunnioittaa poismenneitä ystäviä hienoista hetkistä, olla kiitollinen ja tunnen kuinka suurta elämässä on ystävät ja ystävyys, rakkaus ja koetut asiat ja kuinka suurta ja ihanaa on, kun vielä voi tavata ihmisiä, joiden kanssa niitä on koettu ja vieläkin koetaan....olen hämilläni ja tiedän, että tämä on VAIN ELÄMÄÄ EI SEN ENEMPÄÄ. Mielessäni soi myös JUKKA KUOPPAMÄEN Kultaa taikka Kunniaa tai jompaa kumpaa vaan.....millä hän päätti perjantain konserttinsa.....onpa hullua, niitä molempia on ollu, välillä toista ja välillä ei kumpaakaan, mutta kuinka paljon suurempaa on ollut nämä ystävät elämässä ja kuinka suuria sankareita ovat niin monet olletkaan, minulle ja lukemattomille muille niin KAI PAHLMAN kuin edelleenkin JUKKA KUOPPAMÄKI!

maanantai 11. maaliskuuta 2013

ELÄKELÄISEN KEVÄTPÖRRIÄINEN

Uusi viikko ja uudet jutut. Aurinkoinen viikonloppu vietetty ja paluu arkeen edessä. Vaikka eihän se näin eläkeläisenä sen kummempia merkitse, sammaa arkea tai juhlaa yhtä kaikki. Tänään tietysti päivällä Tuulimäen boxingsalille mentävä treenaamaan ja jatkamaan taistelua "vanhuutta vastaan". Pari erikoisempaakin tapahtumaa kuuluu tulevaan viikkoon. Torstaina Hotelli Arthurissa on PIITULAINEN SUKUSEURAN päivällinen, jossa olen lupautunut muistelemaan hiukan nyrkkeilyaikojani. Sitten perjantaina on ilo mennä yhden Suomen viihteen suuren, yhden kaverin, jota en ole tavannut kymmeniin vuosiin, konserttiin JÄRVEENPÄÄ-talolle. 70-luvulla olimme yhteydessä enemmän, käytiin yhdessä lenkillä, olin joillakin keikkamatkoilla mukana ja sain häneltä hänen levy-yhtiönsä SATSANGA-kotkan kaulariipuksen ja silloin hänen uusimmat levynsä omistuskirjoituksineen, jotka edelleen ovat hyvässä tallessa tuossa levyhyllyssäni vinyylilevy kokoelmassani. Pidin todella hänestä. Hieno kaveri suuren perheensä kanssa. Asuimme hetken Haukilahdessa melkein naapuruksina myös jonkun ajan. Sitten hän muutti Saksaan ja emme ole sen jälkeen tavanneet, joten tulee olemaan mukava tavata hänet jälleen pitkästä pitkästä aikaa. Hän on nyt jo 70-vuotias ja edelleen luova ja energinen. Hän on tehnyt valtavan määrän kappaleita urallaan. Kymmeniä suuria hittejä, joita hän on laulanut itse ja joita ovat myös muut artistit saanneet laulettavikseen. Yksi minun suuri suosikkini on hänen kappaleensa KULTA TAIKKA KUNNIAA....se on jotenkin tuntunut mulle niin omalta....vaikka välillä on ollut aikoja elämässä ettei ole ollut niitä kumpaakaan. Nyt jo varnasti sinulle on selvinnyt, että kyseessä on JUKKA KUOPPAMÄKI! Nyt siis perjantaina ajetaan Järvenpäähän ystäväni, jo 1960 alkaen, MASA von ELMIN kanssa, jonka kanssa olemme käynneet monissa konserteissa JOHNNY HALLYDAY, JERRY WILLIAMS, TOM JONES, LADY GAGA, CLIFF RICHARD, DANNY ym. ym., niin nyt tämän listan mukaan ja jatkoksi sopii kyllä hyvin JUKKA KUOPPAMÄKI!

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

ELÄKELÄISEN KEVÄTPÖRRIÄINEN

Sunnuntaiaamun rauhaa. Kuppi kahvia edessäni Barcelona-kupissani, juustovoileipä ja televisiossa valmiina alkamaan eilinen nauhoitettu REAL MADRID - Fc BARCELONA La Ligan jalkapallopeli. Eilen minähän olin ammattinyrkkeilyillassa täällä Espoon Barona Areenalla. Ilta siellä oli hyvin mukava. Tapasin tietysti paljon kavereita ja ystäviäni nyrkkeilymaailmasta, muutaman harvinaisemman kaverin, joita en ollut tavannut vuosiin. Vaihdettiin kuulumisia, puristettiin kättä ja joidenkin kanssa halattiin jälleen näkemisen riemusta. Valitettavasti Barona Areena ei ollut täynnä, eikä nyrkkeily ollut saannut ihmisiä liikkeelle, niinkuin järjestäjien ja nyky nyrkkeilijöiden takia olisin toivonut. Nyrkkeily, se on ristiriitainen ja kiehtova laji. Kaikki eivät pidä siitä. Mutta niinhän se on niin monessa asiassa muutenkin elämässä. Yksi pitää jostakin ja toinen taas muusta. Ei siinä mitään. Minä kuitenkin yhä rakastan nyrkkeilyä, sitä ilmapiiriä. Lajin kovuutta ja armottomuutta. Tosin tuntuu hyvälle olla katsomossa vain eläkeläisenä, ilman mitään paineita. Mikä tietysti oli näillä eilisen illan GLADIAATTOREILLA. Onnistumisesta, menestyksestä ja tulevaisuudesta kiristettyjen köysien maailmassa. Minulla oli eilen ilalla neljä suosikkia, joiden edesottamuksia olin tullut seuraamaan. NIKO JOKINEN, sitten EEMELI KATAJISTO, kolmantena JUHO HAAPOJA jotka kaikki voittivat ottelunsa. NIKO JOKINEN aika vaikean kautta , mutta kuitenkin selvästi. EEMELI KATAJISTO hienosti ja vapautuneesti nyrkkeillen heikon vastustajansa tyrmäten. JUHO HAAPOJA ehkä myös hiukan vaikeasti ylipainoisen vastustajansa kanssa, mutta kuitenkin tyrmäten tämän. Joten tie parempiin matseihin on edelleen avoinna. Sitten seurasikin illan pääottelu 12 erän kevyensarjan WBA:n Intercontinental tittelistä. Jossa titteliä puolustaisi Domikaanisen Tasavallan FELIX LORA ottelussa EDIS TATLIA vastaan! Ja se ottelu oli hyvä! EDIS TATLI nyrkkeili ja osoitti tyylikästä, kypsää ja teknistä nyrkkeilyosaamistaan, jossa oli mukana voimaa ja fyysisyyttä. Hieno ja tyylikäs ottelu EDIS TATLILTA koko 12 erän ajan. Jonka jälkeen WBA:n INTERCONTINENTAL titteli ja vyö siirtyi EDIS TATLIN hallinnoimaksi. Ja näin tämä upea ja karismaattinen 25 vuotias nuorukainen astui aimo askeleen kohti suurenpia kehiä, kohti suurenmpien titteleiden tavoittelua, nyrkkeilemään maailman huipulla omassa sarjassaan. Ilta oli nyky ammattinyrkkeilylle Suomesssa tärkeä. On nyrkkeilijöitä keiden varaan rakentaa tulevaisuutta, uusia iltoja . Ehkä yleisökin löytää taas tien katsomoihin EDIS TATLIN ja näiden muidenkin kavereiden menestyksen myötä, niinkuin AMIN ASIKAINEN täytti omilla titteliotteluillaan Hartwall Areenan täyteen ja sai nyrkkeilybuumin aikaiseksi taisteluillaan kiristtettyjen käysien kirkkaissa valoissa! ONNEKSI OLKOON EDIS TATLI HIENOSTA NYRKKEILYESITYKSESTÄ JA WBAN:n INTERCONTINENTAL TITTELISTÄ!

tiistai 5. maaliskuuta 2013

ELÄKELÄISEN KEVÄTPÖRRIÄINEN

Jaa, taitaa tuo otsikko olla hiukan ennenaikainen, kun katsoo ikkunasta ulos lumivalkoista talvimaisemaa. No mutta toisaalta olen ajoissa liikkeellä ja kevättä, vaikka sitä ei ole vielä ulkona, on mielessäni. Olen odottavalla kannalla sen suhteen. Tämä tietysti tarkoittaa taas tänään sitä että menen montakymmentä metriä maan alle Tuulimäen boxingsalille treenaamaan ja siellä on ainakin helteinen lämpötila. Ensi lauantaina muuten on täällä Espoossa BARONA ARENALLA ammattinyrkkeilyilta! Jossa nyrkkeilevät yllä olevassa kuvassa näkyvät nuoret miehet. Tämänpäivän nyrkkeilygladiaattorit. He ovat mainioita nyrkkeilijöitä ja huippu sympaattisia nuoria miehiä. Olen pikkuhiljaa tutustunut heihin näkemällä heitä aina jossakin silloin tällöin ja pidän peukkuja heidän menestykselleen. Sitten seuraavat kaksi iltaa täyttääkin futiksen MESTAREIDEN LIIGAN pelit illat TV:n äärellä. Perjantaina en ehdi jengin kanssa nyt kahvittelemaan cafe Torpanrantaan, sillä "valmentajani" on määrännyt minut treenaamaan perjantaiaamupäivällä Tuulimäkeen, eikä siihen ole vastaan sanomista. Joten viikossa on taas tekemisen meininki ja jäädään odottamaan sitä kevättä, aurinkoa ja sen tuomia lämpösäteitä ja ennenkaikkea hetkiä MELLSTENIN PARATIISIRANNAN cafe Mellstenin terassilla!