ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA

Torstai on toivoa täynnä? Mitä ihmettä sitä nyt sitten toivoisikaan? Rakkautta, ystävyyttä ja terveyttä, vaikka näin aluksi. Nuoruutta ei kai enään ole saatavissa. Oikeastaan onneksi. Sillä tuntuu, etten mä ainakaan jaksaisi enää toista kertaa sellaista nuoruutta jonka minä elin. Minä haluan nyt ottaa rauhallisesti. Elää perheeni kanssa. Käydä treenaamassa "eläkeläisen" treenini Tuulimäen boxingsalilla. Kävellä rantoja pitkin merenrannalla. Niinkuin tänään kävelin täältä Matinkylästä Tapiolaan ja kävin lasteni kanssa syömässä ja Heinosen Esan kanssa kahvilla Tapiolan cafe Aschanissa. Tietysti, jos sitä toivoa voisi jakaa, niin samaa onnellista elämää muillekkin, terveyttä, rakkautta ja ystävyyttä. Tosin uutisia katsoessa tuntuu, ettei onnellisuutta löydy ainakaan eurojen kanssa, mutta tiedä sitä. Kovasti ne vääntää ja kääntää europaketteja onnellisuuden ja tasapainon saavuttamiseksi. Tänään olikin huikean auringonpaisteinen päivä ja luonto Espoossa näytti ainakin lumoavalta. Huomenna aamupäivällä onkin vuoro taas BOXINGIN ja treenit Tuulimäen boxingsalilla. Treenin jälkeen Mellstenin Paratiisirantaan kahville ja katsomaan miltä perjantaipäivänä päivä näyttää. Ehkä näen jonkun ystävänikin huomenna cafe Mellstenissa?