tiistai 26. huhtikuuta 2016

HARRIN KEHÄKULMASTA: SENTIMENTAL ME

Hauskaa. Taas luin vanhan blogijuttuni, jota en ole kirjoittamiseni jälkeen lukenut ja hauskaksi sen teki se, että eilen olin pitkän tauon jälkeen treenaamassa Tuulimäen Boxingsalilla, vaikka olin ajatellut aloittaa vasta 1.8 treenaamisen uudelleen. Mutta "rapistustumiseni" sai tunteen paluusta mieleeni. Hmm, kirjoitin 29.3.2013 treenaamisen olleen IHANAA! No nyt eilen se ei ollut niin ihanaa, oli vähän kunto muutamassa kuukaudessa pudonnut, joten paljon työtä edessä jälleen kerran kunnon nostamiseksi. Fiilis treenistä sen jälkeen Isossa Omenassa sporttikahvilassa oli kyllä jälleen hieno.Silloin oli terassikausi ja kesä ohitse, nyt se on sitten vasta edessä. Silloin toivoin, että voisin vielä jatkaa näin muutaman vuoden ja kolme vuotta myöhemmin ajatukseni on edelleen sama kuin 29.3.2013 kirjoittaessani. Tähän ei voi päivittää muuta kuin uuden kuvan ja jatkaa treenien parissa!

IHANAA. Istun Ison Omenan Ciao Caffeessa, joka on tämän kauppakeskuksen toisen pääoven yläpuolella. Katselen ulos suurien lasiseinien sisäpuolelta. Aurinko puolittain paistaa ulkona. Mutta on pakko todeta terassikauden olevan auttamattomasti ohitse. Joten sen perään on turha haikailla. Ehkä siksikin tämä blogijuttuni ensimmäinen sana IHANAA, on hiukan hämmentävä? Mutta se kuvaakin lähinnä tätä hetkeä. Ihan tässä ja nyt. Oikeastaan muutahan meillä ei olekkaan. On menneisyys, joka on saattanut olla ihana tai kurja tai vaikkapa molempia? Ja on tulevaisuus, joka saattaa olla joko vain toista tai sitten niitä molempia? Kuka tietää? Joten tässä ja nyt hetkessä voin ainakin varmuudella sanoa ja kuvata tunnettani ja olotilaani sanalla IHANAA! Tietenkin ihmettelet mikä tässä ja nyt on sitten niin IHANAA? No, kerronpa mikä nyt tuntuu niin ihanalta?  Nousin tänään ylös 06.30 ja olin Tuulimäen Boxingsalilla kello 8.00.   Treenasin normaalin 12 erän harjoitukseni, varjonyrkkeillen, säkkiä, piste (Ingo-palloa) ja päärynäpalloa lyöden, hyppynarua hyppien ja olin taas läpimärkä hiestä. Onnellinen, että sain taas tänään harjoitella ja tuntea olevani, en suinkaan nuori, mutta nuorenmielinen paneutuessani jokaiseen 3 minuutin erän ajan nyrkkeilyyn ja sen mahdollisimman hyvään, nopeaan ja tyylikkääseen tekemiseen. En tietenkään voi itse arvioida oliko se sitä, mutta tunteen minkä siitä sain, voin kyllä kuvata sanalla IHANAA. Seuraava vaihe, suihkuun, verkkaisesti  pukien vaatteet päälleni. Ajoin tänne Isoon Omenaan. Otin lohisalaatin, kupin kahvia ja pari lasia vettä. Sitten vain istuskelin katsellen ostoskeskuksen hyörinää, ulos siitä lasiseinästä ja tunsin suurta rauhallisuutta ja tyytyväisyyttä. Ei mitään suuria juttuja mielessä eikä ajatuksissa. Niiden aika on ollut jo kauan sitten ohitse. Jotenkin ajatus ettei mulla ole mitään enkä ole mikään, jollain ihmeellisellä tavalla on myös käänteinen ja saa mut tuntemaan, olen saanut kaiken, en tarvitse enään mitään. Vain rakkautta perheeltäni, ystävyyttä ystäviltäni ja jos vielä voisi toivoa, niin vielä ainakin joitakin vuosia voisin jatkaa näin,niin.... se olisi IHANAA!                                                                    

torstai 21. huhtikuuta 2016

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA: VALMENTAJA

Eilen sai ensi-iltansa pieni lyhytelokuva VALMENTAJA Arabianrannassa elokuvateatteri Kino Sherylissä. Sen on ohjannut nuori MARIKA HARJUSAARI. Tilaisuus oli hieno ja tunnelmallinen. Nuoria ihmisiä täynnä unelmia elämästä ja elokuvamaailmasta. Itse elokuva oli vaikuttava ja draamaattinen nyrkkeilymaailmaan sijoittuva elokuva nuoresta nyrkkeilijästä ja hänen valmentajastaan. Ehkä hiukan liian dramaattinen ja synkkä minun makuuni, mutta taiteellisesti hieno. Tämä varmasti avaa ovia tälle nuorelle ohjaaja lupaukselle elokuvamaailmassa. Nostan peukkua hänelle ja muillekin nuorille, jotka olivat elokuvan teossa mukana. Toivottavasti unelmat toteutuvat ja menestyvät valitsemallaan tiellänsä. Nyrkkeilyhän on aika usein myös draamaattista, vaikka toivoisikin sen olevan iloa ja glamouria, menestystä ja voittoja täynnänsä, mutta tappioilta ei voi välttyä ei kehässä eikä elämässä. Auringonpaisteista kevättä odotellessa!






Nuori elokuvan ohjaaja-lupaus MARIKA HARJUSAARI ja minä hänen lyhytelokuvansa ensi-illassa valmistautumassa näytökseen! Onnittelut MARIKALLE ja menestystä!

lauantai 16. huhtikuuta 2016

HARRIN KEHÄKULMASTA: JERRY WILLIAMS SHOW

Olin taas ties monennenko kerran viimeisen viiden vuoden aikana katsomassa JERRY WILLIAMSIN uusinta SHOWTA Tukholmassa. Mukanani oli kuuluisa Kuvakirjataiteilija ja Rock and Roll Kuvaaja MASA von ELM. Showsta on sanottava joka sekin on lievästi ilmaistu SE OLI MAHTAVA! Tämä Skandinavian Rock and Roll KUNIGAS ei ota hyytyäkseen. Saimme parituntisen tiiviin ja täyspainoisen esityksen hienojen muusikkojen ja taustalaulajattarien myötä tältä MAESTROLTA! Yleisö sai sitten täyden  tyydytyksen, kun kolmesta encoresta ensimmäinen kaikui ilmoille jo 20 minuuttia seisaalleen hurranneelle yleisölle...se alkaa kysymyksellä ARE YOU READY...one, two, three, four....I CAN JIVE kappaleella...kliimaksi sai huippunsa ja kun vielä viimeiseksi tuli rustistus kappaleella VINTERSAGA, ei ollut ihme, että niin yleisöllä kuin artistilla silmäkulmat kostuisvat, tunnelataus oli valtava, yleisön aploodeista ei meinannut tulla loppua....kun sitten vihdoinkin kaikki esiintyjät seisoivat lavalla ja kumartelivat yleisölle JERRY WILLIAMS katsoi MASA von ELMIÄ ja sanoi puhtaalla suomenkielellä PALJON KIITOKSIA!
          MASA von ELM innostuneena JERRY WILLIAMS SHOWSSA eturivin paikalla!

perjantai 8. huhtikuuta 2016

TARINOITA HARRIN KEHÄKULMASTA: Boxing pettymyksiä!





















Tullessani Roomasta rakkauden kaupungista 23-25 asteen aurinkoisesta lämmöstä, historian ja kulttuurin täyttämästä kaupungista stadiin, shokkiuutiset Hartwallin nyrkkeilyillasta tavoittivat minutkin. Vaikka olenkin nyrkkeilyvapaalla 1.8 saakka. En silti voinnut olla reakoimatta kuullessani ROBERT HELENIUKSEN ja JUHO HAAPOJAN tyrmäyshäviöihin päättyneistä tappioista. Olin pahoillani poikien takia. Murskaantuneista  unelmista, joita tappio nyrkkeilykehässä usein aiheuttaa. Näistä henkisesti selviäminen voi vaatia vuosia, jopa vuosikymmeniä.

Olet ollut matkalla tähtiin ja yht`äkkiä putoat sieltä yhden kovan iskun saanneena kanveesille vastustajan osuessa kovalla lyönnillään sinuun. Ja kehätuomari laskee sinut ulos tai keskeyttää ottelun toisen ylivoimaisuuden vuoksi. Muutamassa sekunnissa monien vuosien unelmat ja haaveet ovat saanneet kolauksen. Toisille lopullisen päätöksen, toisille ainakin haaveiden ja unelmien uudelleen järjestämisen. Nyrkkeily on näissä asioissa armoton laji! Pahimmillaan sinut muistetaan tästä tappiosta ja lähes unohdetaan urasi, joka on saattanut olla menestyksekäs ja joka on saattanut kestää jo pitkäänkin. Boxingin jälkeen alkaa uusi elämä. Kaikki eivät löydä tietänsä siihen. Ei ole ehkä enään voimia siihen, ei ymmärrystä, että kaikki tuo elämä KEHÄGLADIAATTORINA on ohi? FIGHTER joutuu etsimään uuden elämän mitä elää. Joutuu opiskelemaan elämää ilman BOXINGIA! No, onneksi kenenkään ei tarvitse luopua boxingista, jos ei halua. Voi alkaa valmentamaan uusia nuorukaisia tai muuten boxing bisnekseen mukaan. Tapoja on monia.ROBERT HELENIUKSEN ja JUHO HAAPOJAN kohdalla ei tappiot tarkoita vielä lopettamista, jos eivät sitä itse halua. Mutta varmasti ajatukset siitäkin käyvät mielessä. Oli miten tahansa, toivon heille kaikkea parasta niin nyrkkeilyssä kuin elämässäkin. Olette FIGHTEREITA FOREVER!

Minä lopetin 1971 ja kirjoitin 1981 käsikirjoituksen kaikesta tapahtuneesta NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjaani ja se oli vielä silloin tuskallista. 2001 se julkaistiin ja edelleen ne asiat olivat arkoja minulle. Nyt 2016 olen ehkä jo ymmärtänyt enemmän tätä BOXARIN sielunelämää ja keskittynyt ystäviin, perheeseen ja Rock and Rolliin ja tunnen näin eläkeläisenä vihdoinkin helpotusta, voida elää tätä päivää, tätä hetkeä, sellaisena kuin elämä sen mulle tarjoilee. Silti nyrkkeily on ja tulee olemaan suuri osa sielunelämääni ja kunnioitukseni lajikavereihini on vilpitön. Tiedän kuinka kova ja armoton laji on, se voi murskata unelmat ja haaveet, mutta ei kuitenkaan elämää ja elämällä on aina paljon annettavaa! Olit sitten KEHÄGLADIAATTORI tai ett! ROBERT HELENIUS ja JUHO HAAPOJA olen hengessä kehäkulmissanne TÄNÄÄNKIN! BOXING IS GREAT!