maanantai 28. marraskuuta 2011

PIENIÄ PALOJA VIIKON VARRELTA 28.11.2011


Aloitin tämän blogin pitämisen 31.5.2005 otsikolla PIENIÄ PALOJA ELÄMÄN TERASSILLA. Tarinoita ja juttuja on syntynyt erilaisilla otsakkeilla, teemoilla, kaikkiaan jo 246 kpl! Yllätyin, kun sen tänään havaitsin, katsoessani niiden määrää. Mitä erillaisimpia juttuja, tapaamisia ja kohtaamisia, iloa ja surua sekä muistelua matkasta elämän varrella. Nyt kun on taas viikonalku ja marraskuun loppu jo tällä viikolla ja alkaa vuoden 2011 viimeinen kuukausi, voisin sanoa 12 erä. Se tarkoittaa minulle aina sitä sykähdystä, että on tulossa uusi vuosi ja uteliaisuuden siitä, mitä vuosi 2012 tuo tullessaan ? Tämäkin vuosi on jo aika hyvin tallennettu tänne blogiini. Tapahtumat ja ystävät, joita olen kokenut ja ystävät joita olen tavannut vuoden aikana. Vielä on kuitenkin joulukuu jäljellä ja joulukuuhan on aina täynnä tapahtumia, merkittäviä päiviä ja juhlia juhlapäivineen. Ennenkuin on vuodenvaihde ja olen selvinnyt vuoden läpi! Mikä mun kohdalla on aina merkittävää. En ole koskaan voinnut pitää sitä itsestään selvyytenä. Koettelemuksia on aina löytynyt vuoden varrella. Aloitan nyt kuitenkin jälleen uuden teeman pitää tätä blogiani yllä ja nyt otsikolla PIENIÄ PALOJA VIIKON VARRELTA, mikä jo kertookin sen, että kerään pieniä ajatuksia, hetkiä, tapaamisia sekä tapahtumia viikon varrelta. Kerron niistä näin viikon aluksi, pääasiassa maanantaisin. En tosiaankaan tiedä seurataanko tätä blogiani ja juttujani, muutamia ystäviäni lukuunottamatta, minkään vertaa? Mutta se ei olekkaan niin tärketä minkälainen määrä ihmisiä tätä lukee, sillä minähän en myy mitään, eikä mun olemassa olonikaan vaadi enään sen kummempaa huomiota. Ehkä tärkeintä yksinkertaisesti on vain se, että pidän kirjoittamisesta, omalla tavallani. Asettaa itselleni kysymyksiä, ehkä vähän haasteita, tutkailla ja pohtia tätä elämän kulkua ja ilahduttaa ystäviä, joiden kanssa olen vuorovaikutuksissa, joita tapaan ja jotka kuuluvat elämääni. Seurata ja taltioida nyt matkaa tässä päivässä ja hetkessä. Löytää yhä se seikkailijan mieli, se uteliaisuus ja elämän yllätyksellisyys. Löytää hyviä hetkiä, iloa, ystävyyttä ja rakkautta! VAIN ELÄMÄÄ, loistavan IRWIN GOODMANIN ja VEKSI SALMEN laulun sanoin. VAIN ELÄMÄÄ!

torstai 24. marraskuuta 2011

Tapasin TAIKAILLASSA myös herran jonka tapaaminen on aina ilo. Hän on hyväntuulinen ja miellyttävä herrasmies. Hyvät ystävät "Maaginen" KLAUS THOMASSON.

MENNÄÄN KAHVILLE 24.11.2011


Iltojen iltaa sanoi NIILO TARVAJÄRVI aikoinaan aloittaessaan TV-ohjelmansa, jota suurin osa suomalaisista silloin katsoi. Samoin voin sanoa minä, kun tää ilta on mennyt näin myöhäiseksi ennenkuin taas kotiin olen palannut päivän touhuista. Itseasiassa jo yli viikon jatkuneen flunssan jäljiltä olin tänään ensimmäisen kerran aamupäivällä kävelylenkillä kävellen merenrantoja pitkin Tapiolaan Waynesiin salaatille. Oli harmaata ja vettä sateli hiljalleen, mutta meri oli yhtä kiehtova kuin aina ja tunsin että päivässä on taas TAIKAA! Mutta en arvannut kuinka UPEA ja USKOMATON oli illalla näkemäni VARIETEE MAGICAN taikailta! VARIETEE MAGICA vierailee SOKOS HOTEL PRESIDENTIN teatterisalissa 10.12 asti keskiviikkosta- lauantaihin. Ohjelma oli monipuolinen ja tempaisi todella mukaansa. Lavalla viihdyttivät käsittämätön taikuri Atlantasta Yhdysvalloista Mr. LEVENT, joka on ollut esiintymässä LAS VEGASIN, ATLANTIC CITYN, RENON sekä LAKE TAHOEN huippukasinoilla! Olympiakaupungista Soulista oli saapunut uskomattoman taidon omaava ja yksi aikamme arvostetuimmista taikuuden taitajista AN HA LIN joka esitti virtuoosimaista taikuruutta ja sorminäppäryyttä satojen korttien kanssa, mitä saattoi vain ihmetellä! Pariisista ja Amsterdamista olivat kotoisin EMILY & MENNO VANDYKE jotka yhdistivät fantastisella tavalla akrobatiamaisia tanssiaskelia että huipputaituruutta. Pari oli saapunut suoraan Saksan yhdestä maineikkaammasta Varietee teatterista Franfurtin kuulusta TIGERPALATSISTA VARIETEE MAGICAN Suomen kiertueelle! Meidän suuri TAIKURUUDEN SUPERMAN ja illan hauskana juontajana toiminut TIMO KULMAKKO oli jälleen kerran hellinyt meitä loistavalla ja kiehtovalla TAIKAILLALLA! Voi vain hämmästellä, ihmetellä ja ihastua, sitä taitoa ja taituruutta millä nämä esiintyjät lumosivat! Voin vain todeta ELÄMÄ ON TAIKAA! Lisäinfoa muuten löydät www.magica.fi tai www.pikkujoulushow.fi

lauantai 19. marraskuuta 2011

Tänään juotiin presidenttitason kahvit proffessori BALAN PILLAIN kanssa cafe NIINISTÖSSÄ! SAULI ei ollut fyysisesti itse paikalla , mutta kuvan välityksellä saatoimme juoda tulevan Presidentin seurassa päivän kahvit! BALAN on aina iloista ja tyylikästä seuraa!

perjantai 18. marraskuuta 2011

AIRA SUVIO-SAMULIN, minä ja ILMO LOUNASHEIMO tänään kahvittelemassa cafe Carusellissa! Ihan karjalaista iloa!
JORMA "Jomi" LIMMONEN ja DANNY etualalla muistelivat VEIKKAUKSEN kiertueita pari vuosikymmentä sitten. TAPSA NIKKANEN kuunteli haltioissaan LEGENDOJEN muistelua!

MENNÄÄN KAHVILLE 18.11.2011


Tänään aamuni alkoi kun ajoin autolla Itäkeskukseen hakemaan LEGENDAA, nyrkkeilylegendaa JORMA "Jomi" LIMMOSTA. Hänellä on huikea amatöörinyrkkeilijän ura. Vertaansa vailla meillä Suomessa. 10 Suomen Mestaruutta, 39 Maaottelua kovia nyrkkeilymaita vastaan, Olympialaisten pronssimitali Roomasta 1960, yli 400 ottelua kiristettyjen köysien sisällä. Arvokisoissa, kansainvälisissä turnauksissa. Olen ihaillut JOMIA jo ollessani pikkupoika ja nähdessäni hänet kehässä Messuhallissa. Tyylikkyys, tekninen osaaminen ja taistelutahto voittamiseen teki aina otteluista jännittäviä. Myöhemmin opin tuntemaan JOMIN paremminkin hänen ollessaan 1964-1965 maajoukkueemme valmentaja. Hän on ollut useammankin kerran minunkin kehäkulmassa. Ja silloin ei tullut mieleenkään hävitä! Ajoin autoni Jomin kotitalon pihalle ja tänään 77 vuotis ex-mestari kävelee tutusti autoon. Tunnen monien tunteiden läikähtävän. Aika on mennyt ihan liian nopeasti. Mutta tänään me taas tavattiin. Lähdemme hakemaan toista LEGENDAA toimittaja/selostaja legendaa 90v. ILMO LOUNASHEIMOA Pajamäestä. Osoite on minulle tuttu. Olen käynnyt ILMOLLA kotona jo 60-luvun puolessa välissä. ILMO tulee autoon ja on iloinen nähdessään myös JOMIN mukanani. Tunnen taaskin tunteiden läikähtelyä. Niiden nyrkkeilytunteiden. Niiden nyrkkeilijän tunteiden! ILMO tarinoi siinä ajaessamme kohti Kaivopuistoa, cafe Carusellia, ja kertoo käyneensä katsomassa aikoinaan lähes kaikki matsini (ammattilais). Kerron hänelle BERTIL KNUTSSONILTA terveisiä, jonka kanssa eilen meilailimme. Saavuimme Caruselliin jossa oli jo runsaasti KAHVITTELIJOITA paikalla. Istumme pöytään ja jengiä tulee lisää. AIRA SUVIO-SAMULIN saapuu. DANNY saapuu ja istuu JORMA LIMMOSEN viereen. Heillä on aikoinaan ollut pitkä ja miellyttävä yhteistyö JOMIN Veikkauksessa työssä ollessaan ja kiertelivät DANNY-SHOWN kanssa Suomea, Veikkauksen järjestämissä tilaisuuksissa. Oli silmiinpistävän riemukas jälleennäkeminen näiden LEGENDOJEN väliillä. DANNY antoi ILMOLLE ja JOMILLE lahjaksi elämänkertakirjansa ISO D, sen JYRKI HÄMÄLÄISEN kirjoittaman ja "kundit" olivat otettuja ja mielissään! Kuvakirja-taiteilja MASA Von ELM antoi puolestaa AIRA SUVIO-SAMULINILLE KUMMISETÄNI kuvakirjan, jossa oli kuvin ja tekstein STEN SUVION patsaanpaljastus päivä! Ja AIRA oli liikuttunut ja mielissään MASA Von ELMIN huomaavaisuudesta. Meitä oli tänään aikamoinen määrä KAHVITTELIJOITA. Paljon ystäviä jo 60-luvulta, muutama luokkakaveri, esimerkiksi ERKKI DAMMERT, joka oli ensikertaa kahvittelemassa, oli luokkakaverini 1. ja 2.lla luokalla kansakoulussa ja kirkkokuorossa kanssani. Minkä näin ERKIN valokuva-albummista, joka oli hänellä mukanaan. Siis näin sain uuden muistikuvan, minkä olin jo unohtanut, olin kirkkokuorossa. Ajelin iltapäivällä viemässä LEGENDAT ILMON ja JOMIN koteihinsa, kävin hampurilaisella Mc Donaldsissa ja funtsasin, kyllä tämä elämä on ollut monella tavalla uskomatonta. Ystävyydet nuoruudesta, hienoista tapahtumista, yhdessä oloista, kokemuksista, tuntuvat vain kasvavan korkoa mitä enemmän ikää tulee, muistat hetket kehässä, tappiot ja voitot. pettymykset sekä ilot, onnistumiset ja ennenkaikkea muistat ihmisiä, jotka liittyvät hetkiin elämän varrella. En voi muuta kuin olla kiitollinen tästäkin päivästä, tässä päivässä oli jotain SUURTA.....TE kaikki YSTÄVÄT jotka tähänkin päivään liityitte! Hyvää viikonloppua, rakkautta, onnellisuutta, ELÄMÄ ON!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Tässä kuvassa minä (oikealla) olen puolestani KUVAKIRJA-TAITEILIJA MASA Von ELMIN seurasssa. Hänessä on myös virtaa ja energiaa sekä yllätyksellisyyttä, jolla jaksaa yllättää mut kerta toisensa jälkeen! Nyt KUMMISETÄNI kuvakirjalla!
Tässä kuvassa on kulunut 30 sekuntttia siitä kun PERTTI UKKOLA voitti painin kultamitalin MONTREALIN Olympialaisissa 1976! Hänen painikaverinsa ja elinikäinen ystävänsä PEKKA HJELT siinä heti onnittelemassa suuresta voitosta! Upeita kundeja!
Ystäväni PEKKA HJELT esitteli kotonaan meille painivuosien kuvia, uskomattoman upeita, nostalgiaa, ja huippukuntoisia nuorukaisia.....vaikka ei sikseen.....tässä miehessä virtaa edelleenkin energiaa ja voimaa kuin ehtymättömässä sähkölaitoksessa!

MENNÄÄN KAHVILLE 16.11.2011


Tänään aamupäivällä istun kotona katsellen ikkunasta ulos ja poden pientä flunssaa jo kolmatta päivää. Ei meinaa nyt millään jättää minua rauhaan. Joten treenit taitaa tältä viikolta jäädä tekemättä. Eilen olin kuitenkin liikkeellä ja tapasimme MASA Von ELMIN ja PEKKA HJELTIN kanssa E.T CHARLIESSA, söimme lounaan ja siinä samalla MASA Von ELM, jota voin nimittää KUVAKIRJA-TAITEILIJAKSI, julkisti jälleen yhden kuvakirjan yllätykseksi minulle. Kirjan nimi oli KUMMISEDÄLLENI ja oli kuvakertomus STEN SUVION Patsaanpaljastus tilaisuudesta 14.8.2011 HYRSYLÄN MUTKASTA! Sitten ajoimme LASILAAKSOON, PEKKA HJELTIN kotiin. Ja kylläpä oli uskomaton talo pihoineen PEKKA ja ANITA HJELTILLÄ. Joimme kahvia kera emännän uunituoreen mustikkapiirakan ja vasta leivotun kakun kanssa. PEKKA HJELT joka on meidän painijamestareitamme 1970-luvulta näytti meille mm. kuvia Montrealin olympilaisista. Hienoja, upeita ja nostalgisia kuvia nuoruudesta. Tosin isäntämme on mieleltään ja fyysisesti vieläkin kuin nuori poika. Energinen, täynnä sykettä ja suunnitelmia. Hän on kuin tyhjenemätön sähkölaitos, jossa virtaa riittää vaikka muillekkin jakaa! Hieno ja lämmin sydäminen kaveri. Kuin myös tämä KUVAKIRJA-TAITEILIJA MASA Von ELM, jonka olen saannut ilokseni tuntea jo 1960 alkaen, ja tuntuu kuin hänkin jaksaisi yllättää minut kerta toisensa jälkeen. Energiaa tuntuu virtaavan hänessäkin. Äsken lähettelin meilin KAHVITTELIJAT ryhmälle ja toivotin tulevan perjantaina tervetulleeksi KAHVITTELEMAAN cafe Caruselliin 19.30-12.30! Lupasin ottaa KUMMISEDÄLLENI kuvakirjan mukaan. Koitan toipua flunssastani ja tehdä ensi viikolla taas paluun treenienkin pariin. En tiedä, mutta tämä pienimuotoinen elämäni mitä elän, tuntuu kiehtovalta, ystävien sydämen lämpö, heidän sykkeensä, glamourinsa, menestyksellinen elämänsä saa minutkin aina tuntemaan että elän suurempaa elämää kuin muuten olisi mahdollistakaan, vaikka ei sikseen jo ELÄMÄ että saa ELÄÄ ON SUURTA! Jatketaan matkaa!

lauantai 12. marraskuuta 2011

Tästä kirjoittamastani kirjasta NYRKKEILIJÄN UNELMA olen onnellinen , kiitollinen, että sain sen julkaistuksi, se että se kertoo mun nyrkkeilyjuttuni, niin ennenkaikkea se kertoo mitä isäni YRJÖ PIITULAINEN merkitsi minulle ja kuinka paljon häneltä sain! HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ!

MENNÄÄN KAHVILLE 12.11.2011


Lauantain keskipäivä on ylittynyt ja päivä on tänään taas harmaa ja syksyisen kolea. Mulla on kuitenkin lämmin, sillä olen tehnyt kävelylenkin kotonta rantoja pitkin Tapiolaan Waynes Coffeeseen kahville. Se kävely merenrantaa pitkin tuntuu kyllä harmaudesta huolimatta kiehtovalta. Meren pieni synkkyys antaa pienen mystisen tunteen päivään. Niinhän tää elämäkin on mystinen mitä suurimmassa määrin. On niin monta elementtiä, sektoria mikä voi yllättää, vaikka miten olisit varautunut kaikkeen tulevaan. Ainakin itse voin allekirjoittaa ajatuksen mystisestä elämästä! Nyt näin eläkeläisenä se ei ole enään niin mystistä, eikä enään, toivottavasti niin yllättävääkään. Mutta tylsää, sitä se ei ole! Päivät vilahtavat ohi mitä erillaisimmissa merkeissä. Tässä menneen viikon torstaina olin "Taxineuvos" Pajusen sekä Masa Von Elmin rouvineen ja Jerri-poikani kanssa katsomassa Energia Areenalla PAUL ANKAN 70v. konserttia ja energiaa sekä sykettä, ammattitaitoa, löytyi tältä laulajatähdeltä edelleenkin! DIANA sekä GRAZY LOVE ym. laulut kuulostivat ja tuntuivat edelleen loistavilta. Myös koko salintäyteinen yleisö tuntui olevan haltioissaan PAUL ANKAN tarjoamasta nostalgisesta viihdepaketista. Eilen kahviteltiin taas cafe Carusellissa "Ylä-Asteen" poikien kanssa ja sekin tuntui mukavalta. Huomenna on ISÄNPÄIVÄ! Hmm, ISÄ! Niin ISÄNI, YRJÖ PIITULAINEN, nyrkkeilytähti aikoinaan. Antoi mulle nyrkkeilyn "perintönä" synnyinlahjanani. Ja sitä olen jatkanut tähän päivään asti. Nyt kuntonyrkkeillen ja yrittäen pitää itseäni kunnossa ja vireessä. Faija on aina ajatuksissani mukana treeneissä. Kun treenaan koitan tehdä sen mahdollisimman hyvin, lyön terävästi vasentasuoraani, liikun kevyesti, tiedä sitä vaikka hän sieltä jostakin katsoisi treenejä? Muistelin tässä tänään ja hyvä etten nauranut ääneen, kun muistelin faijaa kehäkulmassa, milloin tyytyväisenä, iloisena kun matsi sujui hyvin, tai sitten niin totisena, joskus jopa hurjana, haukkuen mut pahanpäiväisesti kun matsi ei sujunut ihan toiveiden mukaan, muistan aina sitä Malmön Stadionin matsia, kun kolmannen erän jälkeen tulin kulmaan, ja joku suomalainen yleisöstä huutaa...HYVÄ HARRI....niin faija kääntyy sinne ja karjaisee....PASKA SE ON.....heh, heh, yhtäkaikki, riemastuttavia hetkiä, hienoja reissuja, elämyksiä ja HÄN oli kuitenkin aina enenkaikkea ISÄ ja niin tärkeä kuin vain ISÄ voi olla! Siitä on jo yli kaksikymmentä vuotta, kun menetin ISÄN, mutta silti hän on tavallaan yhä mukana mun elämässäni. Toivottavasti minäkin olen omille lapsilleni voinnut tuoda ja antaa jotakin, niin mun ISÄLTÄKIN kuin itseltänikin, joka jää mieleen heillekin sitten joskus kun.... ELÄMÄ ON MYSTISTÄ ja vielä katsotaan ja eletään sitä sekä uusia mystisiä päiviä! PS. Olen jotenkin niin onnellinen, että olen saannut mahdollisuuden kirjoittaa kirjani NYRKKEILIJÄN UNELMAN, joka kertoo mun nyrkkeilyjuttuni, mutta enemmänkin se kertoo siitä mitä isäni YRJÖ PIITULAINEN merkitsi minulle ja kuinka paljon häneltä sain! HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ!

tiistai 8. marraskuuta 2011

Tänään jatkoin treenaamista Tuulimäen boxingsalilla ja on varmaan mentävä huomennakin, sillä sain tänään terveiset maratooneja juoksevalta ARI WISKARILTA ja Suomen jalkapallon valmentaja-WELHOLTA ANTTI MUURISELTA että ovat kovassa kunnossa ja valmiina boksaamaan kanssani mikä päivä vain milloin mulle sopii! Tai sitten jos en halua boksata niin voidaan mennä lounaalle jonnekkin? Se jälkimmäinen tuntui minusta kyllä mukavalta. On sen verran kovan näköisiä kundeja!

maanantai 7. marraskuuta 2011

GÖRAN "Sunttu" SUNDHOLM tänään! Hyvä SUNTTU!
Muistelin myös GÖRAN "Sunttu" SUNDHOLMIA josta oli juttu viikonvaihteen Iltalehdessä, hänen huikeasta menestyksestään keksintöjen maailmassa. Olimme läheiset nyrkkeilykaverit 1960-luvun alussa ja SUNTTU on lisäksi ainoa voittamattomaksi jäännyt kotimainen nyrkkeilijä, joka on voittanut minut, enkä saannut revanssi mahdollisuutta uuteen kohtaamiseen, hänen valittua tien keksintöjen ja liike-elämän parista, ja se tie on ollut vertaansa vailla! Kuvassa 24.10.1962 SUNTTU vasemmalla  lyö tunnetusti kovan oikean suoransa, minkä onnistuin kuitenkin väistämään, mutta tappion jouduin kuitenkin ottelussa kokemaan!
Tänään tapasin nyrkkeily maajoukkuekaverini ja moninkertaisen Suomen Mestarin KALEVI KANNON ja vietettiin mukava pari tuntinen Tapiolan Wynes Coffeessa muistellen nyrkkeilymatkoja ja matseja ja päivittäen elämämme tähän päivään! KALEN tapaamine oli ILO!

MENNÄÄN KAHVILLE 7.11.2011


Viikko sai alkunsa taas tänään tutusti aamupäivä treenien kautta Tapiolan Waynes Coffeeseen kahville. Mukavan yllätyksen koin, kun katsoin ulos ikkunasta ja näin KALEVI KANNON mun nyrkkeilyn maajoukkuekaverini siinä ulkopuolella. KALEVI tuli sisään ja istui pöytääni tarinoimaan kanssani. Käytiin läpi muutamat matsit ja matkat vuosikymmenien takaa. Päivitettiin elämää tähän päivään. Ja tunsin taas kuinka arvokasta on ystävyys, yhteiset koetut muistot ja se ilo, jota olemme kokeneet silloin kiristettyjen köysien kovassa maailmassa, kovista matseista huolimatta. KALEVI lähti kotiin ja minä jäin vielä vähäksi aikaa istumaan Waynesin ikkunapöytään ja muistelemaan vanhoja fiiliksiä. Nimittäin ajatuksiini nousi vielä viikonvaihteen Iltalehden juttu GÖRAN SUNDHOLMISTA. Ja hänen huippumenestyksellisestä urastaan keksintöjen ja liike-elämän parista, joka on saannut maailmanlaajuista huomiota. Keksijänä hän on saannut nimen PELLE PELOTON! Minä muistan SUNTUN nyrkkeilykaverinani 1960 luvun alusta. Kun molemmat olimme vasta aloittaneet nyrkkeilymme. Nyrkkeilimme silloin vielä niinsanotussa poikasarjassa. Kohtasimme toisemmekin kerran kilpailuottelussa ja minä hävisin sen. Ja näin SUNNTU on ainoa kotimainen nyrkkeilijä, joka jäi voittamattomaksi minulle, koska en koskaan saannut revassimahdollisuutta uuteen kohtaamiseen. Ehdimme kuitenkin SUNTUN kanssa kiertää paljon nyrkkeilemässä maakunnissa ja voitimme kumpikin kolmasti poikanyrkkeilyn Suomen Mestaruuden sarjoissamme. Meistä tuli hyvin läheiset kaverit silloin. Muistan aina sen päivän, kun olin SUNTUN kotona Leppävaarassa ja hän kertoi minulle, että lopettaa nyrkkeilyn opiskeluidensa takia, koska ei ehdi kunnolla sitten harjoittelemaan. Hän maalasi jo silloin menestyksellistä kuvaa tulevasta elämästään liike-elämän parissa. Mutta olisiko kukaan voinnut ajatella tälläista SUPER uraa ja maailmanlaajuisia keksintöjä, jotka ovat myös tuonneet hänelle miljoonaomaisuuksia. SUNTTU oli boksarinakin jo silloin äärettömän määrätietoinen ja kova kaveri kehässä, jonka oikeata suoraa pelättiin silloin maakuntien kehissä. Olimme aika erottamattomat nyrkkeilykaverit silloin, kunnes SUNTTU valitsi opiskelun ja tämän tien itselleen. Ei huono valinta ollenkaan! Luin Iltalehden juttua mielihyvää tuntien ja nytkin ihmettelen tätä elämän monitahoisuutta. Muistan SUNTTUA ystävänä, nyrkkeilykaverina monista hyvistä hetkistä nuoruudesta ja mietin mitenkähän GÖRAN "Sunttu" SUNDHOLM muistaa tuota aikaa? Ehkä jotakin on jäännyt SUNTUNKIN fiiliksiin ja muistoihin? Elämä on ihmeellisen monitahoinen juttu. Niin paljon ehtii tapahtua elämän aikana, mutta silti joillakin kymmeniäkin vuosia sitten tapahtuneilla on arvonsa. Tunsin sen taas tänään!

perjantai 4. marraskuuta 2011

Tänään oli mukavaa kahvitella cafe Carusellissa taas monien hyvien ystävien kanssa, myös ISO D eli DANNY tuli moikkaamaan meitä radio Nostalgian haastattelusta, jossa muisteli esimerkiksi DANNY ja THE ISLANDERSIN alkuaikoja ja kappalette EAST VIRGINIA, joka minulle ja minun ikäryhmälle oli merkittävä sysäys silloiseen nuorisomusiikkiin ja niinpä olikin mukavaa kun DANNY ja ISLANDERS basisti KAJ WALLIN olivat tänään molemmat kahvittelemassa. Olen tuntenut molemmat kaverit kauan ja ystävyytemme on arvokas asia!
Poikani JERRI täyttää tänään 27 vuotta. Niin se aika menee. Onneksi olkoon poikani!

torstai 3. marraskuuta 2011

MENNÄÄN KAHVILLE 3.11.2011


Jaa, niinpä se on taas torstai ja päivät vilahtavat koko ajan kauheata vauhtia eteenpäin. Juuri ja juuri ehtii käydä treenaamassa. Hah, hah, eihän se niin ole vaan sitä niin helposti keksii jotain muuta puuhaa, että välttyis siltä rasitukselta. Joka tapauksessa olen hoitanut sen kiitettävästi (voin siis kiittää itseäni), mutta tänään lipsuinkin sitten taas kunnolla ja olen sortunut herkutteluun. Ja niinkuin usein olen sanonut, etten sortuisi niin helposti, jos ei olisi niin paljon ystäviä, jotka houkutelevat buffet-pöytien ja muiden herkkujen pariin. Nytkin olin aivan vakaasti päättänyt mennä syömään salaattiannoksen Tapiolaan ja Waynesiin kahville, kun Stockkan käytävällä törmään ystävääni jo 60-luvun alkupuoliskolta, RONI KASPIIN, ex-ravintoloitsija, Ravintola TOM TOM Lauttasaaressa. Sen muistavat 70-luvun nuoret hyvin. Lisäksi RONILLA oli oma suosittu bändinsä 60-luvulla ja hänen bravuurinsa oli laulaa kappale HAVA NAGILA. SAKKE ja MIKKI NUORIVAARA sekä MATTI OILING olivat ainakin bändissä. RONI oli myös mun PR-mies yhdessä vaiheessa, kun mulla oli niin "kiirettä" etten ehtinyt itse vastaamaan haastattelupyyntöihin ja TV:ssä esiintymiskutsuihin (heh,heh tää on ihan totta), hullua aikaa, mutta hauskaa ja hauskoja hetkiä RONIN kanssa mahtui niihin aikoihin. Oli kiva nähdä RONI edelleen trimmissä, 70 vuotta vähän aikaa sitten täyttänyt. Hauis kunnossa, energinen mieli. Ja se mikä tekee hänestä myös vaarallisen (minulle) oli se että tietäen heikkouteni jäätelöä kohtaan, hän suorastaan pakotti minut syömään BEN & JERRY jäätelöä, ensin mansikkaa, sitten suklaa, sitten se cookies BEN ja JERRY, siinä samalla kun vaihdoimme kuulumisia ja muistelimme vanhoja, mikäli nyt näin"nuoret" voivat vielä muistella vanhoja, eiks se 60-luku ollut ihan tuossa "eilen"? No eipä auta. Oli mukava nähdä RONIA ja saada taas se kilo takaisin minkä viime kuukautena laihdutin! Mutta tälläista se elämä on, välilla saa ja välillä menettää! Herkullinen torstai! Huomenna sitten taas KAHVITELLAAN cafe Caruselissa, poikani JERRI täyttää 27 vuotta, aika kuluu, mutta matka jatkuu!