lauantai 23. kesäkuuta 2012

KULTAA TAIKKA KUNNIAA

Istun parvekkeella ja katselen tuota vihreää luontoa, kuulen tuulen humisevan puissa, pikkulintujen sirkutuksen, lokkien kirkaisut. Kaikki näyttää niin rauhalliselta. Siniristilippu, Suomen lippu liehuu lipputangossa. On Juhannuspäivä! Keskikesä. Tuntuu niin kauniilta ja rauhalliselta katsella tätä näkymää. Nauttia aamuhetkestä ja rauhallisuudesta. Elämä ja monet asiat soljuavat hiljalleen ajatuksieni läpi. Mennyt viikko on saannut minut taas ajattelemaan, pohtimaan ja tuntemaan elämää. Olen valitettavasti saannut suruviestejä parantumattomasta sairaudesta kahdenkin ystäväni kohdalla. Aika heidän olemassa ololleen täällä maan päällä on nyt rajoitettu. Se tuntui niin murskaavalta ja lohduttomalta, mutta olen yrittänyt viikon aikana ymmärtää, että näin se vain on tässä elämässä. Meillä kaikilla on oma aikamme ja jos olemme onnekkaita saamme elää ja kulkea näitä elämän polkuja pidempään ja katsoa elämää monien vuosikymmenien ajan. Saada paljon muistoja. Ystävyyttä ja rakkautta! Rakastan jotenkin JUKKA KUOPPAMÄEN laulua KULTAA TAIKKA KUNNIAA, jossa JUKKA laulaa, "jompaa kumpaa vaan", muistan JUKAN ja monia hyviä hetkiä ja tapaamisia 70-luvulla. Yhden hienon keikkamatkankin keikkabusilla läpi Ruotsin alas sinne Malmön seutuville. Nyrkkeily oli silloin multa loppunut ja tunsin, että ei ollut KULTAA eikä KUNNIAA, mutta tunsin kuitenkin sillä reissulla, että ystävyys ja ihmiset ovat ne tärkeimmät asiat, tuon kaiken muun voit kyllä menettää ja selviät vielä elämässä ja voit olla onnellinenkin, kun ja jos omaat ystävyyttä ja rakkautta. Ja nyt tässä vaiheessa elämää. kun olen joutunut jo useammankin vuoden tähän tilanteeseen. että olen menettänyt ystävän, olen saannut suruviestin, poismenosta ja sairaudesta, olen joutunut uudelleen pohtimaan tätä menettämisen ajatustani? Menetämmekö myös ystävän heidän poismennessään? Onneksi emme. Jää muistot, tunteet, kaikesta koetusta. Jää sen ihmisen kuva sieluun ja kuva, tästä ystävästä hymyilevänä, voit muistaa parhaat päivät, parhaat hetket ja voit muistaa ystävän voimakkaimmillaan ja olla kiitollinen siitä mitä olet saannut kokea.....KULTAA TAIKKA KUNNIAA.....niinpä, elämä on kummallinen asia, 65 vuotta antaa sille niin paljon erillaisia näkökulmia....siniristilippu liehuu edelleen tuossa pihamaalla, tuuli humisee puissa, luonto on kauneimmillaan, on keskikesä.....ja linnut sirkuttaa puiden latvoilla!

lauantai 16. kesäkuuta 2012

USKOMATON ELÄMYS JA KOKEMUS

Jerri-poikani pyysi minulta raporttia heti konsertin jälkeen täältä Pariisista. No olen päässyt takaisin hotelliin ja kello on paikallista aikaa 01.40, joten taitaapa poikani olla siellä Suomessa nukkumassa. Ja niin minäkin käyn heti tämän raportin kirjoitettuani. JOHNNY HALLYDAYN konsertti oli siis Pariisin Stade-France stadionilla. Voin kertoa, että se on todella suuri stadion, ison korttelin kokoinen. Me Masa von Elmin kanssa istuimme 76:nella rivillä, siis korkealla. Ja kun menimme paikoillemme, niin koska minulla on hieman korkeanpaikan kammo, nielaisin pari kertaa ja astuin portaita varovasti, koittaen välttää katsomista alaspäin. Onneksi jäi aikaa totutella korkeuteen reilut kaksi tuntia ennenkuin JOHNNY aloitti esiintymisensä. Mutta sitten, kun se show alkoi, unohtui korkeus ja stadionin suuruus! Alku oli hämmästyttävä spektaakkeli, jossa lavalla oli yht`äkkiä kuin kolme harmaata bunkkeria, josta tuntui konepistoolit sylkevän tulta, kranaatit räjähtelivät ympärillä, valosuihkut, räjähdykset, saivat tunteen kuin olisi sota puhjennut! Äkkiä yksi bunkkerin seinä murskaantuu palasiksi huumavan räjähdyksen saattamana, savu peittää hetkeksi näkymän ja kun savu alkoi haihtumaan lipuu sieltä iso musta miina piikkeineen esiintymislavalle samalla kun rock and roll alkaa soimaan. Miina avautuu ja sisältä astuu JOHNNY HALLYDAY stagelle shown avauslaulua laulaen. Stade-Francen yleisö oli haltioissaan jo tästä miten show alkoi ja niin myös minä. En ole vastaavaa koskaan ennen nähnyt. Sitten mentiin kovaa, rock and rollia, balladeja, chansoneita, rakkauslauluja, draamaa, karismaa ja taas rock and rollia. Bändi ja muusikot olivat uskomattoman hyviä tautalaulutyttöineen. Stade-France joka vaikutti suurelta ja kolealta, koska oli satanut vettä jo parin tunnin ajan, silti tuntui kuitenkin siltä, että tämä yksi mies pystyi bändinsä kanssa täyttämään stadionin joka kolkan ja nurkan. Niin vahva oli hänen esiintymisensä. Välillä yleisö lauloi hänen mukanaan heille tuttuja kappaleita JOHNNY HALLYDAYN uran varrelta. JOHNNY joka täytti nyt samana iltana 69 vuotta näytti nauttivan ja rakastavan laulamista ja yleisöään. Voin vain sanoa, etten ole kyllä nähnyt koskaan mitään vastaavaa, kokenut näin hurjaa menoa rock and rollista draamaan ja rakkauteen. Tunneskaalat kulkivat kuin vuoristorataa. Mentiin ylös ja alas JOHNNY HALLYDAYN kuljettaessa "rock and roll junaa" karismalla, voimalla suurella ammmattitaidolla, joka on kouliintunut vuosikymmenien kuluessa. Suuri tähti, mutta uskomattoman suurella innostuksella ja nöyryydellä yleisöään kohtaan hän lauloi ja esiintyi yleisölleen kolmisen tuntia kahden encoren kanssa. Yleisö ei meinannut päästää syntymäpäiväsankaria ja sankariaan lavalta pois ollenkaan. Ilman minkäänlaista ylikehumista, sillä ei tätä showta voi ylikehua, se oli niin hyvä, se oli parasta mitä ikinä olen nähnyt, lopetan raporttini tähän ja käyn minäkin nukkumaan ja huomenna illalla lennämme taas kotiin Pariisista ja JOHNNY HALLYDAY jatkaa täällä Stade-Francella vielä pari iltaa ja sitten maailmalla seuraavien kuukausien aikana. Rock and Roll juna kulkee!

tiistai 12. kesäkuuta 2012

TÄMÄ EI UNOHDU!

Onpa tämä vuosi mennyt taas nopeasti. Sillä huomenna on taas MURUNI ja mun hääpäivä. Kirjoitin viime vuonnakin siitä ja MURUSTANI. Ja niinpä teen nytkin, sillä SEHÄN EI UNOHDU! 13.6.1981 minut vihittiin tuon Hyvinkääläisen neitosen RAIJA KAUTON kanssa. Hänestä tuli rouva RAIJA PIITULAINEN! Olemme siis huomenna olleet 31 vuotta naimisissa. Meillä on kaksi lasta. JESSICA 16v. ja jo pois kotoa asuva JERRI 27v. He ovat merkinneet paljon ja he merkitsevät edelleenkin paljon tämän päivän elämässäni. PERHE PIITULAINEN se on niin kovin tärkeä juttu mun tätä päivää. Mutta tämä MURUNI, lempinimen jonka annoin aika nopeasti yhdessä alettua olemaan. Joskus on tunne, minulla ehkä liiankin usein, tuntea elämää, siinä tapahtunutta ja tapahtuneita asioita. Mutta yksi asia ei voi millään minulta unohtua. Se kuinka suloinen, hymyilevä, lämmin ja huolehtiva oli MURUNI ja on ollut sitä nyt 31 vuotta! Hänestä on tullut nainen, tosi ISOLLA N kirjaimella. Hän on edelleen huolehtiva, lämmin ja suloinen, mutta 31 vuotta elämää kanssani sekä kahden lapsemme kanssa, on myös kasvattanut hänestä päällikön, jota minunkin on kuunneltava. Ja se on tehnyt varmasti minulle hyvää! Ja se RAKKAUS, se on yhä sama, KIITOS MURU ja HYVÄÄ 31-vuotis HÄÄPÄIVÄÄ!

perjantai 8. kesäkuuta 2012

BOXINGIA, FUTISTA JA ROCK AND ROLLIA

Taas on perjantai ja kahvittelupäivä cafe Carusellissa, jossa ehdin nyt vain pika pikaa käymään moikkaamassa kavereita. Kuntonyrkkeilyn kesäleirini, Jessica tyttöni futis-viikko, tuntuvat pitävän mut kiireisenä. Ja vielä se, että tänään alkavat EM-futispelit TV:stä, joita suurimpaa osaa joudun katsomnaan sitten taltioinnin kautta, koska illat ovat buukattu edellä oleviin asioihin. Ja sitten vielä se, että ensi viikolla lennämme MASA von ELMIN kanssa Pariisiin JOHNNY HALLYDAYN konserttiin. Lauantaina yöllä paluu ja sitten seuraavana päivänä pitäisi ajaa vielä Seinäjoelle Provinssirockkiin katsomaan ISO D:n eli DANNYN esiintyminen siellä ja hänen 70-vuotis juhlaesiintymisten avaus. EM-futiksen aikana aion seurata ZLATANIN peliesityksiä sekä lukea myös hänestä kertovan elämänkertakirjan. Näyttää siltä että rantaelämä kärsii hieman meneillään olevista jutuista, mutta toisaalta, eihän tässä vielä ole ollut rantailmojakaan rantaelämään riittäviä. Mutta Mellstenin Paratiisirannassa oleva cafe Mellsten ja sen upea meriterassi, sinne aion kyllä edelleenkin ehtiä pistäytymään. Vielä tässä on yhtä sun toista muutakin ohjelmaa ensi viikolla, mm. RADIO AALLON konsertti Kaisaniemessä. Joten täytyy kyllä sanoa etten näin kiireinen ole ollut moneen vuoteen. Olen kyllä kuullut kerrottavan, että eläkeläisen elämä on kiirellistä. Niinpä näyttää olevan! Nyt täytyy lähteä cafe Caruselliin kahvittelemaan!

maanantai 4. kesäkuuta 2012

CAFE CARUSELLISSA KAHVITTELEMASSA

Kuvassa etualalla vasemmalta katsoen "Emiiri" OSKU KANERVA on tullut Floridasta stadiin käymään, minä ja "Tangokuningas" EIKKA GRÖN ja oikealla ILMO LOUNASHEIMO tarkkailee ja miettii, missähän sarjassa noi kundit boksaa? Takana kuin manacerina koulukaverini nuoruudesta "diplomikauppias" Krunikasta SIMO SALONEN!Ollaan cafe Carusellissa Kahvittelemassa!

lauantai 2. kesäkuuta 2012

FAMILIA SYNTTÄRIRUOKAILU

Eilen ilalla MURUNI tarjosi FAMILIA-ruokailun 65-vuotis syntymäpäiväni kunniaksi legendaarisessa Ravintola LEHTOSAARASSA ja kyllä oli hyvää. Eikä laihdutuskuurini ota oikein alkaakseen, mutta onhan päivä vielä huomennakin! Kuvassa TIIA ja JERRI, MURU, minä ja JESSICA!

MITEN IHMEESSÄ TÄHÄN PITÄISI ASENNOITUA?

Hyvää huomenta ja lauantaiaamua. Katson ikkunasta ulos ja näen, että siellä on harmaata, pilvistä ja sateista. Tuuli humisee sillä voimakkuudella, että kukatkin parvekkeella on lähteä lentoon! Ja miten ihmeessä sitä pitäisi asennoitua siihen, että tänään olisi ensimmäinen kesäleirin treenipäivä ulkona? Tai siihen, että olen jo niin vanha, 65 vuotta? Sitä lohduttaa ainoastaan tietoisuus siitä, että mulla on kavereita jotka ovat jopa vanhempia ja he näyttävät olevan edelleen super energisiä, täynnä suunnitelmia tulevaan ja hersyävän hyväntuulisia kun heitä tapaa. Esimerkiksi eilen tapasin KAHVITTELIJOIDEN perjantaiaamussa ILMO LOUNASHEIMON 91v. ja ILMO oli hyväntuulinen ja yhtä innostunut nyrkkeilystä ja tapahtumista kuin ennenkin. JOMI LIMMONEN, KURT MATTSSON, OSKU KANERVA, joka oli tullut Floridasta Suomeen käymään, ARTO NILSSON, jonka kanssa olemme otelleet kolmasti aikoinaan, Supertaiteilijat DANNY ja EINO GRÖN, ESA LEHTOSAARI ammattinyrkkeilytuomarimme, RISTO KOPRA ja UFFE FJÄDER Ringside Clubin eliittiä, HEIKKI MÄKINEN Helsingin Tarmon edustajana, Sitten KAHVITTELIJOIDEN vakiokokoonpano, voisin sanoa futiskielellä aloituskokoonpano, oli taas runsaana paikalla. He kaikki antavat kyllä uskomattoman esimerkin, että elämää on edelleen elettävänä ja siitä kannattaa nauttia, arvostaa sitä, olla kiinnostunut siitä. Ja olla KIITOLLINEN YSTÄVYYDESTÄ ja KAVERUUDESTA! Huomasin myös Facebookissa vierailessani (vierilen harvoin siellä) että GUGI KOKLSJUSHKIN täyttää tänään myös 65 vuotta. Ollaan lapsuuden kavereita samoilta kulmilta. Laitoin onnittelut GUGILLE ja katson tässä samalla vanhaa TOPMOST vinyylilevyä, jonka kanteen GUGI on kirjoittanut "Vanhalle painimatsi kaverille, terveisin Gugi"! Ninpä. On siis suhtauduttava tähän kaikkeen positiivisesti ja hyräiltävä, ONHAN PÄIVÄ VIELÄ HUOMENNAKIN.....ja todennäköisesti aurinko paistaa ja elämä hyvälle maistaa! Ulkona näyttää olevan edelleen sateista ja harmaata. Ehkä tähän voisin laittaa muutaman kuvan MITEN IHMEESSÄ TÄHÄN VOISI AENNOITUA virikkeeksi! Esimerkiksi yhden eilisestä KAHVITTELUSTA DANNY, minä ja ex-kuntonyrkkeilyoppilaani LEENA VÄLIKANGAS, joka osoitti suurta rohkeutta tullessaan KAHVITTELEMAAN yli parinkymmenen "villien" YLÄ-ASTEEN poikien seuraan!