torstai 31. lokakuuta 2013

HARRIN VASENSUORA 31.10.2013

ARKIPÄIVÄISTÄ ELÄMÄÄ! Tänään kävin jo varhain aamupäivällä treenaamassa boxingtreenini Tuulimäen Boxingsalilla ja ajoin sen jälkeen bokrauskahville Kaivopuistoon cafe Caruselliin.
Fiilistelin siellä ikkunapöydässä kahvin ja croisantin kera katsellen merenrantaa. Aurinko paistoi kirkkaana ja merinäkymä hiveli silmiä. Tämä maisema on tietysti tuttu jo monien vuosikymmenien ajalta enkä ilmeisesti kyllästy tähän ikinä tämän elämäni aikana.
Syyskauteni rullaa nyt lupaavasti. Olen pysynyt treeniohjelmassani suorastaan helposti. Painonpudotus ohjelmani. Nyt hyvin maltillinen. Tuntuu toimivan ja jo 7 kiloa on hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Mieli on hyvä ja onnellinen. AH, että tämä maisema voi olla kaunis tässä syksyisessä auringon paisteessa.
Kaikki tuntuu nyt rauhalliselta. Elän arkipäiväistä elämää. Aamupäivisin treeniä ja sen jälkeen päivä sellaisena kuin elämä sen tarjoilee? Se on kuin päivän annos menuusta, minkä näkee ja voi maistaa vasta kunakin meneillä olevana päivänä. Tänään se on selvästi aurinkoinen hetki merenrannassa hyvällä mielellä. Ensi viikolla on yksi tapahtuma minne täytyy mennä ja haluan mennä? Nimittäin Entisen Jalkapallomestarin ja Virtuoosin ATIK ISMAILIN uuden jalkapallokirjan MESTARUUS-SARJAN MAESTROT julkistamistilaisuus!
ATIK ISMAIL on tehnyt tässä kulttuuriteon futikselle tämän kirjan myötä! Hän oli myös suuri futis-suosikkini omalla pelaaja-ajallaan. Mukava nähdä taas ATIK ja tulee olemaan hienoa lukea hänen kirjastaan meidän Mestaruus-sarjan Maestroista ajalta 1960-1989.

Muuten maisema Carusellin ikkunasta on todella huikea niinkuin tämä päiväkin!

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

HARRIN VASENSUORA 16.10.2013

LUMOAVA PÄIVÄ. Heräsin taas aikaisin tänään aamukahville ja aamu-TV:n äärelle. Avasin läppärini ja jäin virtuaalisen elämän lumoamaksi liian pitkäksi aikaan. Koska päivä ehti valkenemaan, ennenkuin ehdin lähtemään Tuulimäen boxingsalille treenaamaan. Sillä aurinkoinen päivä lumosi minut ja mieleni. En voinnut vastustaa kiusausta lähteä kävelemään merenrantoja pitkin Tapiolaan. Ja, AH, mikä yllätys, miten lumoavaa se olikaan! Meri kimalteli auringon paisteessa kuin kesällä. Mutta luonnon värikylläisyys keltaisine vaahteranlehtineen, kuparinpunaisine pensaspuineen, syksyn tummanvihreine väreineen jatkoi lumoustani. Kävelin nappikuulokkeet korvissani ja lumoava Rock and Roll, rakkauslaulut legendaaristen artistien esittäminä soljuivat korviini, niin etten voinut olla ajattelematta. Olenkohan jotenkin lumottu? Kun tämä päivä tuntuu niin lumoavan ihanalta? Enhän mä tässä kuitenkaan tee muuta kuin kävelen yksinäni tätä merenrantaa pitkin kohti Tapiolaa? Olen melkoisen tarpeeton tässä yhteiskunnassa eläkeläisenä, joka ei kuulu mihinkään yhdistyksiin, seuroihin eikä poliittisiin järjestöihin. Ei siis yhtään mihinkään. Olen vain yksi äijä, joka kävelee merenrantoja pitkin, lumoutuneena päivästä ja elämästä. Ilman mitään erityistä syytä. Ilman merkitystä. Ilman suuria aikaansaannoksia. Mun täytyy olla lumottu! Tai sitten tämä päivä vain on lumottu! No mitä tätä enempää funtsimaan. Nostetaan peukkua. Hieno päivä ja elämä rokkaa!

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

HARRIN VASENSUORA 9.10.2013

On keskiviikko päivä. Olen käynnyt Tuulimäen Boxingsalilla treenaamassa treenini ja ajanut sen jälkeen cafe Caruselliin aamiaiselle. Katselin  ikkunasta Kaivopuiston rantaa, sen harmaata sävyä johon  pieni sade lisäsi syksyn tuntua. Mutta aivan kauheeta. Pidin näkemästäni. Nautin olotilastani istuessani cafe Carusellin ikkunapöydässä yksin omine ajatuksine ja katsellen tätä syksyistä näkymää ikkunasta. Hyvä olo treenien jälkeen. Miten jaksankaan pitää edelleen tästä boxingtreenistä? Kummallista. Olenhan elännyt tämän boxingfiiliksieni kanssa jo kymmeniä ja kymmeniä vuosia. Enkä taida kyllästyä siihen. Omituista. Voisi melkein ajatella, että boxing olisi mielenkiintoinen urheilulaji? Oikeastaan samahan on tämän elämän kanssa. Rakastan tätä elämää tälläisenä kuin se on mun kohdalle osunut. Välillä tuntuu etten kaipaa enään mitään. Hiljaisia hetkiä ajatuksineni tälläisen rantakahvilan ikkunapöydässä. Katsellen vain ulos ikkunasta avautuvaa maisemaa. Sitten ajatuksissani mietiskelen treenaamistani 4-5 kertaa viikossa. Vieläköhän voisin tuntea että kuntoni nousisi. Voisin lisätä pari erää lisää vielä? Toisaalta koitan ymmärtää ettei se ole enään tärkeätä. Tärkeätä on ainoastaan, että yleensä jaksan harjoitella ja että nautin siitä tälläisenäkin. Se riittää. Niinkuin tunnen, että elämä tälläisenä myös riittää. Arkipäivä, ilman mitään kummallisuuksia. Ilman mitään suorituspaineita. Ilman mitään mikä vaatisi huomiota ja tunnustusta olemassa ololleni. Tuntuu että perheeni täyttää kaiken muun tarvitsemani. Heidän elämänsä ja toiveidensa toteutumista toivon. Kuitenkin vaikka olen täysin tyytyväinen harmaaseen päivään sateenkin kera, niin kuitenkin tuntuu, että tässä elämässä tapahtuu aina jotain, mitä ei edes odota. On aina tapahtunut ja ilmeisesti aina tapahtuu, vaikken sitä mitenkään etsi ja erityisesti halua. Koitan televisiostakin valita vain joitakin ohjelmia mitä seuraan. Komediaa, draamaa ja futista. Kaikki tosi-TV jutut jätän väliin. En jaksa seurata käsikirjoituksen mukaan teeskenneltyjä juttuja. Samoin jätän suuremmaksi osaksi kaikki haastatteluohjelmat väliin, mutta ymmärrän kuinka tärkeää se elämä on niissä kuvioissa eläville, heillä tuntuu olevan vielä paljon saavutettavissa. Mulla ei ole enään tavoitteita mistä voisi puhua. Vain tälläinen harmaa arkipäivä, josta nautin suuresti, mutta joka ei kiinosta ketään muuta.  Mun laaditut treeniohjelmat puoleksi vuodeksi eteenpäin, mikä kiehtoo mua suuresti. Pystynkö toteuttamaan ne? Yksi mitä rakastan kyllä yli kaiken ja mikä vie kyllä pois hetkeksi tästä viehättävästä ja harmaasta arkipäivästä. Glamourin ja Tähtien maailmaan. Se on tietysti Rock and Roll musiikki ja konsertit. Viimeksihän olin siellä ISON D:n eli DANNYN Viihdemaratoonin Loppusuoran ensi-illassa ystäväni ESA MALMIN kanssa (myös vakavasti Rock and Rollia oireileva) kanssa. Ja kirjoitin raportinkin kokemastani edellisessä blogikirjoituksessani. DANNY jatkaa menestys kiertuettaan ympäri Suomen nyt puolentoista kuukauden ajan loistavan TEAMINSA kanssa. Me sensijaan ESA MALMIN kanssa pistäydymme Göteborgissa 20.10 JERRY WILLIAMS Showssa ja käymme katsomassa, ties monennenko kerran, tämän Ruotsin Rock and Roll Kuninkaan, nyt 70v. FAREWELL SHOW esitystä Skandinavium Hallissa. Joten tämä on taas niitä tapahtumia joka keskeyttää mun viehättävien ja nautinnollisten harmaiden arkipäivien vieton ja vie mut GLAMOURIN ja SÄIHKEEN maailmaan Rock and Rollin rytmissä. Mutta "pakko joustaa" niinkuin yhdellä ystävälläni oli tapana sanoa. Muuten ei muuta kuin ihanaa harmaata arkipäivää, keskiviikkopäivä tuntuu hyvälle, toivotaan toivotaan, että näin se jatkuukin!