lauantai 26. joulukuuta 2015

HARRY`s CORNER: NEW CALENDER



Tänään hankin uuden kalenterin vuodelle 2016. Se on aina upea tunne tai oli ainakin ennen eläkkeelle siirtymistä, kun aloit laittamaan siihen merkintöjä työstä, vapaa-ajasta ja syntymä-ynnä muista juhlista, joita oli tulossa ystävillä ja tuttavilla. Muistan kuinka kalenteri oli hetkessä täynnä merkintöjä ja tuleva vuosi tuntui kiireelliseltä ja tapahtumarikkaalta! Nyt minulla on siis uusi 2016 kalenteri. Mitähän siihen oikein merkitsisi. No ainakin maanantaisin olisi KAHVITTELU jengin kanssa kello 10-12, No tässähän tulee jo monta merkintää.




AH, tässä tämä uusi kalenteri NEW CALENDER! Niinkuin näette niin 2015 on kohta vaihtumassa 2016:sta! Niin, siis Maanantaisin KAHVITTELU cafe Kappelissa, Mitähän sitten muuta? Uskaltaisinkohan ajatella, että vielä ensi vuonnakin merkitsisin 148 BOXING treeniä? Tämä vuosi menikin ihan pieleen. Oli muuttoa ja yhtä sun toista, joka keskeytti usein mun treenit ja sitten en meinannut millään jaksaa palata Tuulimäen Boxingsalille, sinne monta kymmentä metriä maan alle. Tää vuosi oli siis heikoin moneen vuoteen. Voi olla, että olen alkanut vanhenemaan ja energiani ei enään riitä treenaamiseen vaan enemmänkin auringonottoon jonkun hotellin altaalla etelelässä? Tosin mulla ei ole kyllä vielä yhtään etelänmatkaa tiedossa jota merkitä kalenteriin. Jos nyt kuitenkin merkitsisin ne 148 BOXING treeniä tähän uuteen kalenteriin.





No niin, näin sain taas 148 merkintää lisää. Siitä täytyy vaan yrittää sitten pitää kiinni, kun kerran laittaa sen kansien väliin. Hmm, hienoa nythän mulla alkaa olla jo toimintaa melkein joka päivälle. Ei nyt vielä kuitenkaan.  Mitähän nyt vielä keksisi? NO joo, nyt kun on 148 BOXING treeniä voisi lisätä vielä 148 KÄVELY/JUOKSU lenkkiä kalenteriin. Se juoksu kyllä tuntuu ihan utopistiselta ajatukselta, mutta voisihan sitä vuonna 2016 lisätä vähän haastetta mukaan ja koittaa löytää edes pientä juoksentelua mukaan noihin kävelylenkkeihin?  Joo ja sitten vielä ohjelmoitu punnerrus/vatsaliikkeet päivittäin. Siinähän tulee jo ainakin merkintä per päivä!

Joo ja sitten vielä tää viihde ja Rock and Roll elämä. Sitä on ollut kyllä tällä menneellä vuodella oikeastaan runsaastikin. Konsertteja matkoineenkin. Nyt tällä hetkellä ei ole kuin yksi merkintä laitettavaksi kalenteriin, ensi huhtikuussa JERRY WILLIAMS SHOW Tukholmassa Scala-teatterissa! Joten vain yksi merkintä viihteelle! Näin jäänkin odottamaan tuleeko viihteelle muita merkintöjä vuonna 2016?



Sitten on vielä ainakin muutama merkintä laitettava kalenteriin, joka liittyy vieressä olevaan kuvaan? PAINONPUDOTUS ohjelma! Tänä vuonna olen vain lihonnut. Painoni on noussut taas selvästi ihan väärällä kymmenluvulla alkavaksi. BANANA SPLITIT eivät ole parasta dietillä olevalle, Voin sen ihan hyvin tunnustaa ja kertoa pitkän, vuosikymmenien kokemuksella. Viimeksi Madeiralla otin yömyssyksi illalla aina yhden BANANA SPLITIN enkä siis laihtunut grammaakaan siellä kävelylenkeistäni huolimatta! Joten ensi vuosi ja uuden kalenterin tärkeimpiä merkintöjä tulee olemaan PAINONPUDOTUS ja siihen liittyvät punnituspäivät, jotka täytyy merkitä kalenteriin!


No niin, näinhän tämä uusi kalenteri alkaa täyttymään pikkuhiljaa ja alkaa tulla tunne, että on tulossa kiireellinen ja touhua täynnä oleva vuosi! Minun yksi hienoimpia oivalluksia onkin ollut aina ajatus...TEE TYHJÄSTÄ MIELENKIINTOINEN ELÄMÄ...ja tässä  taas yritetään merkitä sitä uuteen 2016 kalenteriin. Niinpä ehdotankin, otetaan pienet uudelle tulevalle kaudelle 2016 ja uudelle kalenterille! SKÅL, NEW CALENDER!!!
Ja jos jossakin välissä ehdin BLOGGAAN ja FACEBOOKKAAN miten suunittelemani merkinnät pitävät paikkansa ja tuleeko vielä uusiakin merkintöjä, sen tuleva vuosi 2016 näyttää tullessaan. No, koitetaan jaksaa!




perjantai 4. joulukuuta 2015

HYVÄÄ MATKAA ÄITI!


Eilen ANNE-siskoni ja minä perheeni kera saatoimme ÄITIMME viimeiselle matkalleen!

Lepää rauhassa ÄITI!

Kävimme ruokailemassa perheen kanssa ja muistelimme ÄITIÄMME ja totesimme hänen saanneen eläneen PRINSESSA elämän monella tavoin lukuunottamatta viimeisten vuosien sairastumistaan. HÄN ehti täyttää kuitenkin 90 vuotta, jota kuitenkin ehdimme vielä juhlia!


Perheemme YRJÖ, HARRI, HILKKA ja ANNE PIITULAINEN. Äidin sylissä Annen Monika-koira.


HALAUS ensimmäisen ammattilaismatsin jälkeen Tukholmassa 11.11.1966

Näin se aika kulkee joudumme jättämän hyvästit rakkaillemme, läheisillemme ja ystävillemme, mutta voimme muistaa KIITOLLISUUDELLA kaikkesta hyvästä, jota kuitenken olemme saanneet kokea heidän kanssaan!










perjantai 20. marraskuuta 2015

MADEIRA JA YKSINKERTAINEN ELÄMÄ

Makoilen altaalla odottaen auringon palaamista tummien pilvien varjostaessa juuri päiväni. Pari tuntia ehtikin aurinko paistaa.  Muuten täällä on päivät olleet auringonpaisteisia ja olen pulahdellut hotellin hienoon mutta hiukan viileään altaaseen muutaman kerran päivässä. Hotelli on nimeltään Dorisol Florisol ja sijaitsee Madeiralla Funchalin kaupungissa.Hotelli sijainti on merenäärellä antaen huikean merinäkymän. Tulin tänne tämän kuluvan viikon maanantaina iltapäivällä ja pääsin heti pariksi-kolmeksi tunniksi aurinkoon hotellin altaalle. Päivät ovat olleet täydellisiä allaspäiviä auringonpaisteessa. Paljastan nyt että olen tällä saarella AURINKOLEIRILLÄ! Siihen kuuluu pari tunnin kävelylenkkiä päivässä. Aamulla lähden hotellin ovesta ulos astuttuani oikealle ja kävelen puolituntia rantabulevardia pitkin ihaillen samalla vasemmalla vieressäni avautuvaa merinäköalaa katsellen myös huippuhienoja hotelleja kävelysession aikana. Yksi hieno shoppingcenterkin on siinä matkalla, joten täytyypä joku päivä yritää vierailla siellä. Ilalla lähden sitten hotellista vasemmalle ja kävelee puolituntia hiukan vilkkaamman kaupunginosan läpi, jossa on todella runsaasri ravintoloita ja putiikkeja. Päädyn Madeiran Casinon eteen ja käännyn takaisin hotelliin päin kävelemään. Hotellini edessä on ruokapaikka nimeltään ILHA jossa olen päivittäin syönnyt jonkun paikan pihvin, kanaa tai kalaa monipuoliselta ruokalistalta valittuna. Eli olen pitänyt 45 minuutin ruokatunnin aurinkoisella terasilla samalla ihaillen edessäni avautuvaa merinäköalaa. Illalla tässä paikassa näkyy isosta TV screenistä futista, taustalla soi koko ajan 60-luvun Rock and Roll ja Elvistä. Päivän ruokatunnin, siis vain 45 minuuttia, jälkeen palaan altaalle, jossa päivän aikana tilaan muutaman cafe colletten, lueskeeen kirjaa ja välillä vain torkahdan vain lämpimästä nauttien "aurinkotranssiin" vaipuen. Pidän ja suorastaan rakastan yksinkertaista  elämää! Ja näin siis päiväni kuluvat  auringonpaisteisissa päivissä. Perheeseeni pidän yhteyttä ja joitakin FB-päivityksiä hoitelen virtuaaliseen maailmaan. Olen siis AURINKOLEIRILLÄ en kulttuurimatkalla! BUENOS!

maanantai 2. marraskuuta 2015

HARRY`s CORNER: Kahvittelua & Boxingia

Tänään aanulla sovin meneväni tässä joku tuleva maanantai, 30.11 Radio Nostalgiaan haastateltavaksi. Jutellaan tietty vähän boksauksesta, mutta enimmäkseen kahvittelusta, näin ymmärsin. No tässähän on sitten päivän kahvittelukuva cafe Kappelista. Meitä olikin taas koossa ihan hyvä porukka. Jo kokeneita kahvittelijoita ja muutama uusi nuori kahvittelun harrastaja ja yksi ensikertalainenkin. Yksi erikoisuus tapahtui, oikeastaan vain minua koskeva. Nimittäin PIITULAINEN sukuseuran presidentti SEPPO PIITULAINEN toi minulle PIITULAINEN sukuseuran uuden jättikokoisen sukukirjan POHJOIS-KARJALAN PIITULAISET Elämää Itärajalla! No täähän sopii jotenkin aikaan, kun nykyäänkin on maahanmuutajia tulossa Suomeen runsaasti. No silloin tuli jengiä tuolta Karjalasta pakom sanelemana ja niin myös isäsni ja äitini silloin. Minähän itse olen syntynyt stadissa ja olen siis niinsanotusti paljasjalkainen stadialainen. Kuitenkin niinkuin isäni usein koitti sanoa, että siussa on Karjalaista verta! No nyt olen sitten lukuna isäni kanssa tässä Pohjois-Karjalan Piitulaisista kertovassa kirjassa!




Ja niinpä. Nyrkkeilystähän on siinä meidän kohdalla juttua. Karjalaista verta on siis vuodatettu kiristettyjen köysien sisäpuolella! Niinpä sopiikin hienosti että lähdimme Hawaijin Prinssin ARI WISKARIN kanssa ROBERT HELENIUS ja ERKAN TEPERIN Raskaansarjan Euroopan Mestaruusottelun lehdistötilaisuuteen! ARI WISKARI kirjoittaa ottelusta johonkin Eurooppalaiseen suureen julkaisuun, jota minulla ei ole lupa vielä paljastaa. Saatan toimia hänen asistenttinä ja niinsanottuna nyrkkeily asiantuntijana?





Lehdistötilaisuudessa Sanomatalossa vaikutti ROBERT HELENIUS olevan loistavassa kunnossa, huokui itsevarmuutta taistelemaan Raskaansarjan EUROOPAN MESTARUUDESTA 19.12.2015 Hartwall Areenan kirkkaasti valaistussa kehässä! Olen tietysti hengessä ROBBENIN kehäkulmassa!

Raskaansarjan hallitseva EUROOPAN MESTARI ERKAN TEPER huokui myös hyväntuulisuutta ja on valmis puolustamaan EUROOPAN MESTARUUTTAAN! Onpahan tulossa ottelu, jossa on jännitystä ja etukäteis veikkailuissa on melkoisen mahdotonta sanoa kuinka käy? Se selviää vasta HARTWALL AREENAN kehässä 19.12?

perjantai 30. lokakuuta 2015

HARRY`s CORNER: KIVEEN HAKATUT

Tänään kävin taas aanupäivällä treenaamassa Tuulimäen Boxingsalilla ja yllättävän raskasta edelleen. Alan kohta epäilemään, etten nuorru enään, enkä löydä enään parasta nopeuttani? Kotiin tullessani, tietenkin lounaan jälkeen, oli posti tiputtanut pahvisen kirjekuoren postilaatikosta eteisen lattialle. Avaan kuoren ja löydän sieltä uuden tuliterän KIVEEN HAKATUT kirjan. Heti kirjan kansi saa mut nostalgisiin fiiliksiin. KAITSU PAHLMAN jalkapallo-idolini no1 siinä kannessa. Ah, että seurasinkin paljon KAITSUN pelejä ja meistä tuli kaveritkin ja näimme aina silloin tällöin, niin kauan kun KAITSU oli vielä tässä elämässä mukana. Niin tämä kirja KIVEEN HAKATUT on kahden loistavan toimittajan ARTO TERONEN ja JOUKO VUOLLE hienoa kuttuuritekoa urheilulle ja entisille urheilutähdille. Tämä kirja on nyt jo viides. Edellä olevat kirjat ovat eläneet myös suositussa YLEN radio-ohjelmassa KIVEEB HAKATUT jo monen uoden ajan.Nämä kaverit käsittelevät suositulla tyylillä urheilijoiden elämäntarinoita omaisten, läheisten ja rinnalla kulkeneiden ihmisten kautta. Ainutlaatuista historiaa!




Tässä kuvassa toimittaja superpari
JOUKO VUOLLE ja ARTO TERONEN jotka minäkin tapasin kesällä Mellstenin Paratiisirannalla. Kundit olivat silloin tekemässä juttua JOMI LIMMOSESTA ja haluaisivat jutella minunkin kanssani. Olivat kuulleet, että olimme JOMIN kanssa ystävät! Kyllä, ystäviä ja minulle JOMI oli enemmänkin, nyrkkeilysankari, jota ihailin jo ihan pikkupojasta saakka!



Okei. Kirja on täynnä hienoja ja suuria urheilusankareita. Kirja on upea monipuolisessa urheilutarjonnassaan, niinkuin edellisetkin 4 kirjaa, mutta minulle sykähdyttävin oli tietenkin JOMI LIMMONEN. Luin juttua JOMISTA mielenkiinnolla, omia sanomisiani sekä kertomaani ja tunsin meneväni taas syvälle nostalgiseen nyrkkeilijän maailmaani ja toisaalta mua hymyilitti hiukan sanonta, että minut muistetaan nyrkkeilyvuosiltani aika räväkkänä viihdemiehenä kehässä ja kehän ulkopuolella. Joka tapauksessa JOMI LIMMONEN oli minulle ennen kaikkea nyrkkeilysankari ja ystävä kiristettyjen köysien maailmasta, jonka kanssa jaoimme tunnelmia sieltä, leireillä JOMI valmentajana, maaotteluissa JOMI kehäkulmassa avustamassa, minä kehän laidalla pikkupoikana katsomassa JOMI LIMMOSEN otteluja ja nyrkkeilyuran jälkeen tämä nyrkkeilijöiden välinen ystävyys jatkui monine tapaamisineen vuosikymmeniä. Tänä päivänä on muistot ja kaipaus. Muistan sinua JOMI edelleen! Muuten, kannattaa lukea KIVEEN HAKATUT kirja! JOUKOLLE ja TEROLLE henkilökohtaiset kiitokset nyrkkeilytähden muitamisesta! Nyrkkeilykulttuuria!

Ja kun siitä show-elämästä oli siinä kohdallani maininta, niin olihan siinä jotakin pohjaa....KAI PAHLMANIN vieraana legendaarisessa YRJÖNKULMASSA!












torstai 22. lokakuuta 2015

HARRY`s CORNER: MITÄ IHMETTÄ?

Istun "sporttitoimistossani" kuppi kahvia edessäni ja katselen alapuolella olevaa kauppakeskuksen käytävää, jossa ihmisiä kävelee kuka minkäkinlaisten tarpeidensa kanssa? Olen tänään skipannut treenini Tuulimäen Boxingsalilla ja en tunne siitä edes kovinkaan huonoa omaatuntoa. Olen alkanut pitää lauseesta OLE ARMOLLINEN ITSELLESI yhä enemmän. Oikeastaan tässä vaiheessa elämää se alkaa olla jo hyvin sopivaa. Ei ole enään tavoitteita, ei enään suorituspakkoa. Ei tarvetta menestyä.Voin olla vain ihminen, jota ei oikeastaan ole olemassakaan, jos ajattelen argumentteja, jolla ihmisarvoa mitä suuremmin tänä päivänä mitataan. Voisin melkein ajatella olevani hukassa tämän päivän maailmasta? Mutta jollain ihmeellisellä tavalla kuitenkin tunnen eläväni juuri nyt mielenkiintoista ja upeaa aikaa elämässäni! Vaikka se on tavallaan niin pienimuotoista, etten meinaa huomata sitä itsekkään, kaiken sen glamourin, suurten menestystarinoiden, säihkeen ja sosiaalisten medioiden ilotulituksen keskeltä ilman tuhansien tykkäämistä, jossa nyt elämme ja joka rönsyilee eteemme päivittäin ja saa tuntemaan itsensä mitättömäksi ulkoiluttaessa tyttären koiraan Westendin ja Haukilahden rannoilla, vaikka se on yksi päivän kohokohdista! Sitten on se taistelu "vanhuutta vastaan" jota käyn Tuulimäen Boxingsalilla yksinäisyydessä ja en tunne olevani enään huippukunnossa?

Minulla ei ole tietystikään muuta vertailukohtaa tälle kuin se miten treenasin 17-23 vuotiaana ja siihen verrattuna, aika epätoivoista! Ehkä seuraavassa elämässä, kun täytän 68 vuotta ja käyn treenaamassa voin verrata sitä tähän 68 vuotiaan treenaamiseen? Hitto, kun tää elämä on mennyt niin nopeasti, että joutuu ihan kysymään MITÄ IHMETTÄ? On vaikea sanoa siitä mitään arvokasta arviota, kun ei ole vertailukohtaa sille, mutta toivottavasti seuraava elämä, jos sellainen on olemassa, olisi tavallan yhtä hauska ja sitten voisin 68 vuotiaana taas sanoa MITÄ IHMETTÄ, miten tää elämä on mennyt näin nopeasti? Ja ihan ilman tykkäyksikin?













tiistai 13. lokakuuta 2015

HARRY´s CORNER: Onhan päivä vielä huomennakin

Tänään aamulla kävin vaihdattamassa autooni talvirenkaat. Ja kuinka ollakkaan, on kesäinen ja aurinkoinen päivä. Talvirenkaat kuulostaa vitsiltä. Olin viime viikolla NIZZASSA. Siellä oli sateista ja harmaata, mutta myös lämmintä ja aurinkoista. Sekä JOHNNY HALLYDAY konsertti. Tämän reissun jälkeen en ole saannut itseäni takaisin salille treenaamaan. Olen siirtänyt sitä aina huomiseen, niin tein tänäänkin...huomenna! ONHAN PÄIVÄ VIELÄ HUOMENNAKIN sanotaan laulussakin!















Muutama kuva NIZZASTA:

Suositeltava hotelli

Vanhassa kaupungissa viihtyi terasseilla

Caputzino ja Banana Split

NIZZA illalla

Monte Carlo ja legendaarinen Cafe de Paris


Ihanaa seuraa Cafe de Parisissa...Muruni

JOHNNY HALLYDAYN konserttipaikka. 37000 ihmisen heino konserttihalli.

Minä ja Suomen Estrady Gladiaattori DANNY juuri hetkeä ennen JOHNNY HALLYDAY konserttia

Huikea JOHNNY HALLYDAY konsertti sai superlatiivit lentämään ranskalaisessa lehdistössä. Tämän 72 vuotiaan tähden 70 stadionkeikan kiertue sai alkunsa täällä Nizzassa ja siihen on jo myyty yli miljoona lippua etukäteen!!! Käsittämätöntä suosiota vuodesta 1958 uransa aloittaneella JOHNNY HALLYDAYLLA!

Näkemiin NIZZA. Oli hieno herkullinen, maistuva ja Rock and Roll matka!



tiistai 8. syyskuuta 2015

HARMAUDEN TORJUMINEN

Tänään olin sporttitoimistossa pitkästä aikaa. Tuntuipa mukavalta istua kahvin ja croisantin kanssa henkisessä meetingissä. Sporttitoimistoon Isossa Omenassa, jossa Ison Omenan laajennusremontin  vuoksi on parkkihalli kokenut aikamoisen pienennyksen, joten sisään mahtuminen on päivällä lähes mahdotonta. Tänään kun jätin treeneihini menemättä, mua laiskotti, valitsin mieluummin vierailun tänne Sporttitoimistoon kahville. Syksy on saannut nyt alkunsa. On harmaata ja sateista. En taida pitää siitä. Se syö selvästi energiaani. Onneksi tämä syksy on Rock and Roll henkinen ja joka kuukausi on joku, jollei jopa kaksi Rock and Roll konserttia!

Se tuo selvästi lohtua nyt tähän harmauteen! Syyskauden kahvittelut cafe Kappelissa maanantaisin on lähtetynyt vahvasti käyntiin. Tämän liäksi käyn Tuulimäen Boxingsalilla loppuviikon treenaamassa ja taistelu vanhuutta vastaan on edelleen käynissä. Yksi asia miten voisin tätä harmautta vastustaa on tuo VIRTUAALINEN maailma kaikessa loistossaan ja sähköisellä glamourillaan. On siis olemassa tää mun BLOGI, FACEBOOK, TWITTER ja nyt vielä uutena mulle INSTAGRAM, jonne tosin päätin julkaista vain BOXING kuvia! Huomaan jo muuten selvästi, että tämän päivän harmaus on helpottamassa. Jo pelkästään ajatellessani tätä VIRTUAALISTA elämää glamourin virtuaalisessa loistossaan. Tulee ihan mieleen tarvitaanko oikeastaan muuta elämää. Jos alkaisin myös treenaamaan virtuaalisesti? Se olisi helpompaa ja paljon kevyempää, niin. painaisin vain tykkää nappia ja se olisi siinä.  Vau, elämä ei vaikuta enään ollenkaan harmaalta. Taidanpa hakea toisen kupin kahvia. Hyvä että tulin tänne Sporttitoimistoon tänään. Olen näin keksinyt ratkaisun. VIRTUAALINEN elämä! Ja sitähän harrastetaan ihan ympäri maailman. Miljoonat ja taas miljoonat ihmiset. Kas, kun en keksinyt aikaisemmin. I LOVE FACEBOOK, TWITTER ja INSTAGRAM, tykkään...tykkään Ja kuin pisteeksi tämän päälle kännykkäni ilmoittaa että toimttaja-legenda KAUKO-AATOS LEVÄAHO on tullut FACEBOOK kaverikseni!



tiistai 1. syyskuuta 2015

KESÄ ON OHI!

Niinpä niin. Nyt voidaan virallisesti kesän 2015 olevan ohi, ainakin täällä Suomessa. Eilen alkoi syyskauden kahvittelu tilaisuudet aina maanantaisin uskomattoman kulttuurillisessa cafe Kappelissa, Oli mukavaa nähdä taas ystäviä iloisissa tunnelmissa ja positiivista elämää pursuavina. Huolimatta siitä että niin monenlaiset negatiiviset uutiset päivittäin valtaavat TV:n uutiset. Tämä aamupäivä maannataisin on parituntinen ystävyyttä ja vain tapaaminen face to face ystävien kesken. Tänään onkin sitten vierailu Ruskikselle (Ruskeasuon liikuntahallin boxinsali) treenaamaan mm. JUHO TOLPPOLAN kanssa. Ensimmäiset treenit Ruskiksella tapahtuivatkin 1963, kun VN Viipurin Nyrkkeilijät siirtyi sinne pitämään harjoituksiaan stadikalta ja uusi hieno nyrkeilysali avattiin silloin siellä.

maanantai 24. elokuuta 2015

DIGIELÄMÄÄ!

Tänään aamu meinasi mennä ihan pitkäksi, kun muutama kuukausi sitten ostamastani digivaa`astani lähti pohjasta sähköjohdot purkautumaan. Mulla meni ainakin tunti että sain ne johdot taas paikalleen. Ja sitten kun astuin vaa`alle (7män NO SUGAR  päivän jälkeen) se näytti että painoin 201,5 kiloa? Shokista selviydyttyäni aloin selvittämään, miten digivaakani voi näyttää tälläisia lukuja? Puolen tunnin jälkeen räplätessäni sitä super hienoa digivaakaa, ymmärsin, että se on joku toinen painoyksikkö kuin kiloja, mitä se näyttää ja josta en ymmärrä mitään. Sain vaihdettua sen EU säädöksin oleviksi kiloiksi. Ja vieläkin se näytti, että olen edelleenkin samassa painossa kuin viikko sitten? Onkohan niissä johdoissa kuitenkin jotain vikaa? No, mä en ehtinyt jäämään sitä miettimään, vaan oli rynnättävä hammaslääkärille puolivuotis hampaiden putsaukseen. Sieltä sitten treenaamaan.

Lisäsin varmuuden vuoksi 1 erän lisää 10 erän treeniini, joten nyt on voimassa 11 erän harjoitus. Pukuhuoneessa tapahtui, suihkuun mennessäni, lähes digitaalinen ihme! Pukuhuoneeseen tulee tuttu sporttinen, hoikka (tunnen pistoksen) herrasmies. Minut nähtyään hymyilee ja sanoo: "Mitäs kilojen karkuunjuoksija"? Näkee yllättyneen ilmeeni ja jatkaa, "Niin minä olen se toinen blogisi lukija"! VAU, nyt olen tavannut molemmat blogini lukijat! Viime kesänähän cafe Torpnrannan terassilla istuessani  siitä ohi kävelee selvästi Munkkinimen aatelistoon kuuluva herrasmies. Hän tervehtii minua ja kertoo lukevansa töissänsä blogiani ja tulevansa siitä hyvälle tuulelle. Luulenpa, että harva bloggaaja on tavannut kaikki lukijansa ihan näin face to face! Kirjoittelen tätä nyt Mellstenin Paratiisirannan cafe Mellstenin terasilla ja on ihan pakko tässä mainita, että terasilla on myös rannan KUNINGATAR suloinen MARIA (GUZENINA) En voi koskaan unohtaa näkyä, kun häntä, joitakin vuosia sitten, ennen poliittista uraa, kuvattiin ainakin kerran kesässä johonkin naisten lehteen Mellsteni Paratiisirannan vedessä, se tuo mieleen aina uskomattomat kesät, kun minäkin istuin rannassa nauttimassa auringosta! Aurinko paistaa nytkin kyllä hellästi, merituuli hyväilee pehmeästi ja cafe Mellstenin possumunkit maistuisivat ihanalle, jos mulla ei olisi nyt NO SUGAR aikajaksoa menossa. Voin ajatella tätä kaikkea vain digi muodossa ja toivoa ettei digitaalinen elämä nostaisi enempää painoani, vaan 30.8 olisin saavuttanut elokuun painotavoitteeni ja pystynyt laihtumaan yhden digitaalisen kilon? Toistaiseksi olen pahasti jäljessä. Hurjaa tämä DIGITAALINEN ELÄMÄ!


tiistai 18. elokuuta 2015

KYLLÄPÄ AIKA ON HUPAA!

Niin, kylläpä aika on hupaa! Minunkin on pitänyt ylläpitää tätä blogiani lähes päivittäin. Mutta niinpä se on vaan jäännyt pitämättä. Ei sikseen, että tällä oikeastaan olisi ketään, jotka näitä juttuja odottaisi. Kunhan vaan omaksi ilokseni tätä kirjoittelen ja itselleni tälläistä olen mennyt lupailemaan. Viimeksi taisin kirjoittaa jotakin pikkuhiljaa elämisestä vai olisiko se ollut treenaamisesta sekä painonpudotuksesta? No nyt voidaan unohtaa se! Sillä sekin lupaus on unohunut! Viime viikon suurimman osan vietin MURUNI kanssa viehättävässä ja kauniissa Tallinnassa. Ruoka oli suuremmoista ja leivonnaiset uskomattomia!
Hienot ilmat suosivat terasilla istumista ja merenrantaa kävelemistä. Niin ennen näitä muutamaa SUGAR DAY päivää olin ehtinyt viettää Malagan matkan jälkeen 27 NOU SUGAR päivää ja olin ehtinyt laihtua 500 gramaa! No nyt joudun aloittamaan alusta + 2 kiloa painonnousulla. En aio murehtia tätä vaan lähden innolla ja positiivisesti ajatellen uuteen alkuun, uskoen hämmästyttävään tulokseen syyskuun aikana! Jolloin olen viettänyt yli 30 NOU SUGAR päivää ja kulkenut KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN tietäni.Olen nyt siis palannut KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN tielleni tai ainakin etsin sen tien alkua!
Nyt siis makea elämä on kohdallani taakse jäännyttä, kuljen tätä KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN tietäni. Ja ainakin mielikuvissani koitan välttää buffetpöytiä (muutamia vaarallisia ystäviä buffet-pöytineen) suljen kännykän, hylkään Facebookin, Twitterin, virtuuaalisen elämän houkutuksineen. Valitsen yllä olevan yksinkertaisuuden ja vaellan yksinäisyydessä KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN tietäni ja kun syyskuun viimeinen päivä koittaa, ennenkuin lennän NIZZAAN katsomaan JOHNNY HALLYDAY showta ja viettämään muutaman NIZZA-päivän, olen laihtut jälleen sen nyt tulleen 2 kiloa + 1 kiloa POIS!




torstai 6. elokuuta 2015

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA: PIKKUHILJAA

Niinpä se on! PIKKUHILJAA on tässä iässä jo mentävä. Esimerkiksi painopudotuksessa ennen meni, kuin hups vaan, muutama kilo, mutta nyt jälkeen 20:nen NO SUGAR päivän jälkeen olen saannut vain 500 grammaa pudotettua? Omituista? Treenitkin ovat alkaneet ja nekin tuntuvat neljän kuukauden paussin jälkeen raskaalta. Joudun selvästi aloittamaan kevyemmällä erämäärällä kuin aikaisemmin, eli 10 erän treenillä. Aika turhauttavaa ja neljä kertaa viikossa tuntuu olevan ihan tarpeeksi. PIKKUHILJAA siis mennään nyt eteenpäin!

torstai 30. heinäkuuta 2015

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA: TÄMÄ HETKI

Olen istunut jo runsaan tunnin treenin jälkeen Ison Omenan sporttitoimistossa. Juonnut pari kuppia kahvia ja syönnyt yhden herkullisen croisantin. Ah, kuinka rentouttavaa taas treenaamisen jälkeen. Istua tässä kaikessa rauhassa. Antaa ajatuksien soljua hiljalleen ihan omalla rytmillä, vähän eilisissä ja vähän huomisissa. Mutta kumpikaan ei ole niin tärkeä, kuin tämä hetki! Ja mikä tässä hetkessä on nyt niin tärkeää? Vaikea sanoa. Mulla ei olr mitään ihmeellistä tai tärkeää tulossakaan. Vain elämää niinkuin IRWIN GOODMANIN laulussa. Eilinen on mennyttä, joka kuitenkin on jättänyt jättimäisen vuoren muistoja, hyviä, hauskoja ja jännittäviä. Ne riittää mulle. Onneksi ei tarvitse elää niitä uudelleen. Mutta tämä hetki. Se on uskomattoman tärkeä. Katson vilinää tässä ympärilläni. Olen sivullinen tarkkailija. Ja silti tunnen kuinka elämä sykkii ja pulppuaa. On pieniä haaveita. Elämää perheeni kanssa. Ystävien taapaamisia. Pieniä matkoja ja tapahtumia. Erilaisia pieniä paloja elämää. Hyvin yksinkertaista ja simppeliä. Ja ON TÄMÄ HETKI! Jättefint niinkuin INGOKIN sanoi aikoinaan!

tiistai 28. heinäkuuta 2015

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA: I COME BACK

I COME BACK on yleinen lause nyrkkeilyssä. Onneksi se ei koske kuitenkaan minua, muuten kuin paluussani Boxing treenieni pariin! Vähän sitä kyllä etukäteen pelkäsinkin. 4 kuukauden paussin jälkeen ja joidenkin ylimääräisten kilojen jälkeen ei paluu ollut kevyt, vaan lähinnä raskas. Nyt on kaksi harjoitusta takana ja analysoinnin paikka! Joudun miettimään johtuuko treenin 10 erän treenaaminen ja sen tuntuminen raskaalta iästä vaiko ylimääräisistä kiloista? Eihän kymmenen kilon nousu 4 kuukauden aikana pitäisi tuntua? Aloitin treenit tutusti varjonyrkkeillen pari erää. Mutta huomaan etten ole niin terävä ja sähäkkä kuin ennen paussia. Sitten pari erää säkkiä ja sama juttu . Ei haluttua terävyyttä ja voimaa? Kuitenkin pari erää vähemmän kuin ennen paussia. INGO-palloa eli pistepalloa seuraavat kaksi erää. No, jotain puuttuu nopeus ja terävyys ja tempo. Hitto! Seuraavaksi erä PUNCMACINELLA ja tunnen etten todellakaan ole PUNCMACINE. Erä päärynäpalloa. Joo, mene, mutta ei samalla tempolla kuin ennen paussia. Lopuksi vielä pari erää varjonyrkkeilyä kehässä. Lähinnä tyylitellen, vasentasuoraa lyöden ilman kunnnon sähäkkyyttä. Antaisin arvosanan 5+ kun kuitenkin sain hien pintaan. Mihin nyt päätyisin? IKÄ vai PAINO? 4 kuukauden paussi ja tatsi kadoksissa. Ihan niinkuin on ollut ASKKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tieni. Joudun treenaamaan ilmeisesti enemmän kuin kaksi kertaa löytääkseni edellä mainitut. Taidan olla kadoksissa koko mies. On pakko ottaa lusikka kauniisti käteen, eikä sillä syödä nyt BANANA SPLITTIÄ! On vältettävä glamourin ja säihkeen keskellä eläviä ystäviäni, buffet pöytiä, princestårta tarjouksia. On sanottava KIITOS EI!Huh, kuinka kovalta tuntuvatkaan tulevat päivät, viikot, kuukaudet, vuodet ennenkuin olen taas kunnossa, hoikka ja trimmissä....

perjantai 24. heinäkuuta 2015

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA: Kummallista tämä elämä ja nostalgia

Eilen tapasin kaksi vanhanajan kunnollista urheilutoimittajaa. Aikamoisen uran jo tehneet ja sitä edelleen jatkamassa. Me tapasimme herrojen toimittajien JOUKO VUOLLE ja ARTO TERONEN kanssa tietysti Mellstenin Paratiisirannassa cafe Mellstenissä. Ja aiheesta JORMA "Jomi" LIMMONEN. Munhan pitäisi varoa tälläisia hienoja tapaamisia!




Sillä tälläiset tapaamisethan suistaa mut nostalgian aallonharjalle hetkessä ja sitten se on menoa aina vain pitemmälle nostalgiseen mereen, joka on laaja. Sana nyrkkeily laukaisee tunnemyrskyn! Kun siihen sitten lisätään nimiä ELIS ASK, PURTSI PURHONEN, STEN SUVIO, GUNNAR BÄRLUND, OLLI MÄKI ja niin edelleen. Se on menoa. Nostalginen tunnemyrsky jää päälle! En oikein tiedä pitäisikö mun nyt JOUKOA ja TEROA syyttää taas tästä  nostalgia myrskystä, vai vainko ymmärtää, olen määrätyllä tavalla nostalgisuuden vanki?









Nostalgisuus joka tunkeutuu tähänkin päivään.  Nyrkkeily joka liittyy jo syntymääni. 30.5.1947 kun synnyin liitti isäni mut Viipurin Nyrkkeilijäin jäseneksi samana päivänä. Helsingin Sanomissa oli pieni uutinen: Uusi tähtinyrkkeilijä on syntynyt!












Isäni YRJÖ PIITULAINEN, NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI, nyrkkeilylegenda.
Hän taisi antaa minulle nyrkkeilyn synnyinlahjaksi. Ehkä sitä silloin tietämättään?





















Jokatapauksessa eilen illalla nostalgisessa tunnemyrskyssä en voinnut olla katsomatta faijani vanhoja nyrkkeilykuvia. Miettimättä tarinaa. Nettikirjaa jonka olen kirjoittanut isästäni ja antanut sen silloin julkaistavaksi BOXING.FI sivustossa, kun siellä silloin piti tätä nettisivustoa nuori ja miellyttävä MIIKA FORSSTRÖM. Se julkaistiinkin siellä nimellä YRJÖ PIITULAINEN NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI.

Seura-lehden HANNU TEIDER oli nähnyt sen siellä ja lukenut. HANNU TEIDER kirjoitti siitä sen olleen arvokasta historiaa ja kirjan olevan mielenkiintoinen. Sitten se ei ollutkaan yht`äkkiä enään siellä. Sain kuitenkin MIIKA FORSSTRÖMILTÄ linkin mitä kautta sen voi lukea. Eilen sitten laitoin linkin Facebook sivulleni ja yllätys, yllätys, tänään iltapäivällä istuessani Ison Omenan cafe Retrossa pysähtyy herrasmies kohdalleni ja kertoo eilen nähneensä linkin Facebook-sivulllani. Hän kertoo tavanneensa isäni. Sanoi hänen olleen herrasmies. Kerron että niin boxarit siihen aikaan olivat. Niin ja eiköhän he antaneet meillekin vaikutteita siihen. Hmm, sitten aloin miettimään, Kyllä isäni ansaitsisi kirjan huikeasta ja loistavasta nyrkkeilyurastaan ihan oikeasti, eikä vain näin netissä. No mulla olisi tässä ihan valmis kässäri, olis hienoja kuvia. Kukahan olis kiinnostunut sen julkaisemaan? Vaikka tämä saattaa kyllä olla vain mun nostalgisen tunnemyrskyn aikaansaannoksia? Ei pitäisi puhua nyrkkeilystä, muistella loistavia nyrkkeilykavereita, mestareita ja nyrkkeilytähtiä. Sankareita minulle. Ne vaikuttavat minuun vieläkin liiaksi! Parempi elää vain tätä päivää rauhassa. Kahvitellen jossakin merenranta terassilla antaen auringon säteiden hyväillä minua. Koittaa unohtaa nostalgia ja nyrkkeily! Mahdotanta?