torstai 28. helmikuuta 2013

ELÄKELÄISEN KEVÄTPÖRRIÄINEN

EPÄTOIVOINEN! OLEN EPÄTOIVOINEN! Onko toivottomuus sama kuin epätoivoinen? Vai onko epätoivoinen vielä enemmän kuin toivoton? Tätä täytyisi kysyä joltakin viisaammalta, vaikkapa Filosofian Mestarilta ESA SAARISELTA. Nyt ei kyllä olisi mitään syytä olla epätoivoinen, sillä nythän alkaa kevät! Siis huomisesta alkaen, kun cafe Mellstenkin Mellstenin Paratiisirannassa on auki taas joka päivä! Minkä terassilta on todellinen Ringside-paikka seurata kevään etenemistä. Tähyillä muutttolintujen tuloa taas Suomeen ja sitten myöhemmin erillaisten rantatipujen ilmestymistä rantaan ja kahvilan terassille. Eli ei mitään syytä EPÄTOIVOON! Mutta kuitenkin, vaikka sanotaan torstai on toivoa täynnä, tämä FACEBOOK, virtuaalisen elämän pulppuava lähde. Lähde joka kehottaa ihmisiä ystävystymään, tykkäämään, jopa klikkaamaan tykkäys-peukkua? Ja sitten kun minä olen niin naivi, että ystävystyn ihmisten kanssa helposti, sen kummemmin edes miettimättä mihin yhteiskunta luokkaan tämä kyseessä oleva ihminen kuuluu. Moikkailen kaikkia helposti missä vain kuljenkin, sen tarvitsevan johtaa mihinkään ihmeempään ihmis-suhteeseen, kunhan nyt hetken hyvään mieleen! Nyt tuntuu todella hullulta, kun olin klikannut joillekkin, jotka olivat tykänneet ottamastani kuvasta, ehkä fiiliksistä siinä? Että olivat oikein klikanneet sitä kuuluisaa FB:n tykkää nappia! Naiviudessani ja innostuksissani luulin, että se on virtuaalista ystävyyttä FACEBOOKISSA, jossa siihen kehoitetaan jatkuvasti, etsimään uusia ystäviä? Nyt FACEBOOK ilmoittaakin minulle, että olen lähettänyt joitakin ystävyyskutsuja ihmisille, joita en tunne? Herranjestas! Olen ollut lähes koko ikäni tekemisissä ihmisten kanssa joita en sen kummemmin tunne, eikä siitä ole ollut haittaa. Mutta nyt tämä virtuaalinen ystävyys onkin paljon herkempää ja arempaa kuin ihmisten oikea kohtaaminen face to face. FACEBOOKIN mielestä ystävyyden ehdottaminen ihmiselle, vaikka hän olisikin klikannut tykkää-nappia kuvasi kohdalla, on epäsopivaa ja pyysi näin minua peruuttamaan olemassa olevat ystäpyynnöt! Huh, huh, toivottavasti en joudu myös ihan oikeaasti siihen, että joku viranomainen ilmoittaa minulle, älä hymyile ja tervehdi ihmisiä kaupungilla, joita ett todella tunne, ei vaikka, he tervehtisivät ensin. Ja virkavalta vaatisi minua ymmärtämään, ettei ystävällisyys ja iloisuus ole luonnollista vaan sitä tulee tarkkaan harkita ennenkuin sitä osoittaa ja pitää varmistaa, että ihminen on varmasti hyvä ystäväsi, ettet ystävystyisi kenenkään tuntemattoman kanssa! Ja nyt en sitten tiedä olenko EPÄTOIVOINEN vai TOIVOTON? Ja kumpi on enemmän EPÄTOIVOINEN vai TOIVOTON? Ja olenko minä se TOIVOTON ja sen lisäksi EPÄTOIVOINEN? Nyt mietinkin uskaltaisinko pyytää vastausta Filosofian Mestarilta ESA SAARISELTA, jonka kanssa olemme FB-ystäviä. Ja varmuuden vuoksi FACEBOOKILLE tiedoksi, että olen todella tavannut hänet ihan face to face. Ja pidän hänestä ja hänen persoonastaan kovasti. Hänessä on charmia ja sitä rajoja ylittävää ystävyyttä....EMPIMÄTTÄ....ja hän on antanut minulle kerran kirjansakin johon kirjoitti omistustekstin OLEN SINUN KEHÄKULMASSASI...AH, kuinka TOIVEIKKAALTA tuo ajatus nyt kuulostaakaan.

ELÄKELÄISEN KEVÄTPÖRRIAINEN

Yhtä varmaa kuin että KEVÄTPÖRRIÄINEN on tulossa ja hormonit alkavat hyrrätä, alkavat Tallipäälikkö SEPPO SUKKIN johdolla SUPERSONICIN kilpa-autoilutallin kilpa-autot surraamaan Euroopan kilparadoilla taas tänä kesänä. Pilottina toimii edelleen Lentokapteeni ja mainio kilpa-ajaja ARTTU MÄKELÄ, jolla ei siis vauhtia puutu, ei ilmassa eikä maan päällä! Tässä olen vierailulla SUPERSONICIN messuosastolla American Car Showssa vieressäni on ARTTU MÄKELÄ, keskellä asiaan kuuluvaa viehättävää varikko henkilökuntaa sekä Tallipäälikkö SEPPO SUKKI. Ehkä tulevana kesänä vierailen SUPER SONICIN varikolla joku kerta. Torstai on toivoa täynnä!

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

ELÄKELÄISEN KEVÄTPÖRRIÄINEN

Hyvää keskiviikkopäivää ystävät hyvät. Luonteeni malttamattomuuden takia joudun nyt hiukan ottamaan takaisin tuota innostusta kevään ja auringonpaisteen paluusta elämääni. Eilen eikä tänäänkään näytä siltä, että aurinkopäivä kutsuisi ihailemaan ulos luonnon kauneutta ja tuntemaan ensimmäisten auringonsäteiden lämpöä. Joten joudun siis turvautumaan taas Tuulimäen boxingsaliin monta kymmentä metriä maan alle treenaamaan ja tuntemaan kuinka hiki virta noroina valuu pitkin kasvojani treenien aikana. Mutta, vain pari päivää jäljellä, kun Mellstenin Paratiisirannan cafe Mellsten aukeaa ollakseen auki taas joka päivä. Ja sehän on kyllä yksi keväänavauksen lähtölaukaus. Maanantain nyrkkeilykulttuuri vaihtui eilen musikaaliin Helsingin Kaupunginteatterin Viulunsoittaja Katolla teatterikäyntiin. Ravitsevaa. Näin siis toivotan teille hyvää päivänjatkoa ja joudumme vielä odottamaan hetken ennenkuin KEVÄTPÖRRIÄINEN iskee täydellä teholla mieleemme ja sieluumme. Sitä ennen saattaa kuitenkin iskeä tämä kaveri, jonka tapasin Kisahallista lähtiessäni täällä Espoon Barona Arenalla 9.3 kello 19.00! Tämä upea kaveri siinä oikealla puolellani on JUHO "Häjy" HAAPOJA viimeksi Euroopan Mestaruudesta Saksassa 12 erää iskenyt todellinen Kehien Taistelija tekee paluun EM-titteliottelun jälkeen ja haluaa varmasti uudelleen titteliotteluihin ja ottamaan mittaa muista huippumiehistä. Mielenkiintoinen ottelu varmasti edessä. Samassa illassa nyrkkeilee monta nuorta upeaa ja sympaattista nuorta miestä, EDIS TATLI, NIKO JOKINEN ja EEMELI KATAJISTO mm. Espoosta tulee siis 9.3 BOXING CITY! Jos KEVÄTPÖRRIÄINEN ei ehdi iskeä ennen sitä niin nämä miehet iskevät kyllä kuin monta KEVÄTPÖRRIÄISTÄ!

maanantai 25. helmikuuta 2013

ELÄKELÄISEN KEVÄTPÖRRIÄINEN

Ah, kyllä tää tuntuu namilta. Auringonpaiste, valoisuutta. Nyt on kyllä pakko tulla pois sieltä ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA ja antaa KEVÄTPÖRRIÄISEN vallata mielen. Jo eilen oli ihana päivä, kun aurinko paistoi kirkkaana ja istuessani Mellstenin Paratiisirannan cafe Mellstenin terassilla, tuntui se jo aavistuksen kasvoilla, auringonsäteiden lämpö! Minä ja JUSSI AHOKAS cafe Mellstenin terassilla valmiina vastaanottamaan kevättä! Tänään jätin treenit väliin Tuulimäen boxingsalilla, monta kymmentä metriä maan alla ja pysyttelin täällä maan päällä kävellen haistelemaan keväistä fiilistä Mellstenin Paratiisirantaan. Vitivalkoinen lumi peitti vielä kävelytien ja meren jään, mutta auringonpaiste oli häikäisevä. Tuntuu mielenkiintoiselta katsoa nyt näitä maisemia ja nähdä niiden muutos kevääseen ja siitä kesään. KEVÄTPÖRRIÄINEN on iskenyt taas minuun! Tänään illalla isketään kuitenkin Helsingin Kisahallissa nyrkkeilyn Suomen Mestaruus titteleistä ja ajattelin mennä paikalle niitä katsomaan. 1965 olin siellä itse ja ottelin ensimmäisessä ottelussa Helsingin Voimailijoiden JUHANI PÖLLÄSTÄ vastaan. Tästä on siis vierähtynyt aikaa paljon, mutta ystävyys JUHANI "Kille" Pölläsen kanssa on säilynyt, vaikka emme ole nähneet vuosikymmeniin. Hänen asuessaan Floridassa, mutta yhteys ja muistot ovat säilyneet. Terveisiä vain KILLE! Tänään siis menen Kisahalliin katsomaan tämän päivän kehägladiaattoreiden iskemistä ja itse olen vain KEVÄTPÖRRIÄISEN iskemä! Hyvää viikonalkua kaikki neljä lukijaani. Lukimäärä on kasvussa.

maanantai 18. helmikuuta 2013

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 18.2.2013

Maanantai ja viikon alku. Kiehtovaa, uusi viikko ja uusia asioita ja tapahtumia? Ei nyt ihan välttämättä niin uusia ja ennenkokemattomia, mutta varmuudella päiviä joita en ole ennen elänyt. Tulipa tässä vain mieleen, kun tässä virtuaalisessa yhteisössä FACEBOOKISSA on niin monenlaista juttua ja monenlaisia yhteydenottoja minullakin. On ihmisiä kymmenien vuosien takaa, jotka kertovat missä yhteydessä ovat tavanneet minua aikoinaan. Ja alue on aika laaja. Oli se kouluaika pikkupoikana, oli duuni aika erilaisissa duuneissa, oli ravintola-aika ruokapaikkojen kanssa kymmenen vuoden ajan, oli myyntikonttori erilaisine artikkeleineen kymmenen vuoden ajan, oli BOXING CENTER ja kuntonyrkkeilyvalmennusta parinkymmen vuoden ajan ja niin, olihan sitten se aktiivi nyrkkeilyaikakin. Ja sitten on TÄNÄÄN tämä elämä eläkeläisenä, kahvittelut ystävien kanssa perjantaisin, rock and roll konsertit, monet muut tilaisuudet ja tapaamiset ystävien kanssa ja sitten vielä käyn taistelua vanhuutta vastaan käyden treenaamassa Tuulimäen boxingsalilla ja sielläkin tuntuu aina tutustuvan taas uusiin ihmisiin. Ja se jos joku on arvokasta ja suuri rikkaus minulle, tutustua vielä uusiin ihmisiin, vaihtaa kuulumisia, kuulla heidän elämästään ja kertoa omiakin juttuja, kun ne jotakin kiinnostaa. Nyt tässä välillä aina joku saattaa närkästyä ja närkästyykin, kun esimerkiksi minulla on kuvia tästä päivästä ystävieni kanssa, milloin ollaan kahvittelemassa, syömässä, rock and rollin parissa, nyrkkeilykehän äärellä, jossakin nyrkkeilykilpailuissa, salilla treenaamassa, milloin missäkin, sattumalta iloisen tapaamisen myötä. Nyt tässä yhtenä päivänä, joku närkästyi jostakin kuvasta jossa olimme nyrkkeilyasennossa jonkun ystäväni kanssa, hänen ymmärtämättä, että se on se hauska juttu, kun ystäväni, joka ei ole nyrkkeilijä ollut ikinä haluaa, että otetaan se perinteellinen nyrkkeilijä vastaan nyrkkeilijä kuva. Sitten on kuitenkin suurin osa kuvista vain iloisia, nauravia ja kavereiden toisiaan kaulailevia kuvia, niin tuntuu hassulta, että kaiken tämän jälkeen multa kysytään EIKÖ MULLE OLE TAPAHTUNUT MITÄÄN MUUTA ELÄMÄSSÄ KUIN NYRKKEILY? Hmm, pirun paljon, mutta on kai pakko taas kerran myöntää, kyllä se nyrkkeilyaikakin nyrkkeilykavereineen oli upea aika, se on jättänyt paljon muistoja, ystävyyttä, kunnioitusta nyrkkeilykavereita kohtaan, ymmärryksen kunnioittaa nykyisiä nyrkkeilypoikia, heidän tavoitteitaan kiristettyjen köysien maailmassa, se on väkevä maailma, se vie sielusi mukanaan, ehkä elinikäsi ajaksi. Sille ei voi mitään, mutta siitä voi olla kiitollinen, että on saannut sen kokea, niinkuin elämä sinänsä. Rakkaus, ystävät. Taistelut vuosikymmenien aikana yleensä olemassaolostaan tässä yhteiskunnassa. Löytää positiivisuus, arvostaa tätä päivää ja olla kiinnostunut huomisesta. ELÄMÄ on mielenkiintoinen seikkailu ja itsekullakin omien valintojen ja olosuhteiden muovaama kokonaisuus. Jos on onnea, että on saannut elää. Se ei ole ihan itsestään selvä asia. Oli miten oli, jäin vain miettimään ajatusta EIKÖ SINULLE OLE TAPAHTUNUT MITÄÄN MUUTA KUIN NYRKKEILY ja mielessäni alkaa soimaan IRWININ "VAIN ELÄMÄÄ KAPPALE" loistavat sanat, hieno fiilis,,,,niin VAIN ELÄMÄÄ EI SEN ENEMPÄÄ! Tässä kahvittelimme viime perjantaina cafe Torpanrannassa, jonne tulivat kahvittelemaan myös nyrkkeilykavereitani vuosikymmenien takaa, jolle annan suuren arvon ja olen siitä mielissäni, sillä heillä on paikka sydämessäni, edessä vasemalta katsoen ERKKI KOSKINEN, RISTO KOPRA ja yksi nyrkkeilykehiemme tyyliniekkoja KURT MATSSON, takana minä, HEIKKI MÄKINEN ja ESA LEHTOSAARI. Ystävyyttä 60-luvulta tähän päivään! Hitto se on arvokasta ja se on hienoa ja se että se on ollut mahdollista!

maanantai 11. helmikuuta 2013

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 11.2.2013

Helmikuukin tuntuu kulkevan ihan mukavasti eteenpäin ja terassikausi ei ole enään kaukana. 1-2 kuukautta, niin istun jälleen Mellstenin Paratiisirannan cafe Mellstenissä ja sen terassilla kahvilla. Eilen vielä terassi oli vielä hiukan lumen peitossa, mutta tästähän onkin hyvä aloittaa seuraamaan sen keväistymistä pikkuhiljaa.
Pikkuhiljaa se on ihana sana. Sehän on varsinaisen hyvä sana näin eläkeläisukolle. Treenailen pikkuhiljaa, käyn Rock and Roll ym. tilaisuuksissa pikkuhiljaa. Heh, ja pudotan painoa pikkuhiljaa. mun kohdalla nykyisin todella pikkuhiljaa. Tänäänkin tuntuu aika mahdottomalta, kun on kuukausilounas ESA HEINOSEN kanssa CHICOSISSA Cajun.hampurialaisaterian parissa. Eilen Paratiisirannan cafe Mellstenin edessä näin yhden kaverini, joka yleensä on Italiassa, hän kertoi seurailevansa edesottamuksiani täällä blogissa, joten tämäkin siis kasvaa pikkuhiljaa, parin vakituisen seuraajan lisäksi taitaa siis olla jo kolme seurajaa. Siis blogin seurantakin kasvaa pikkuhiljaa. Mitä tässä voi enään muuta sanoa kuin että aloitetaan taas viikkoa pikkuhiljaa....ihan varovasti ja pikkuhiljaa!!!

perjantai 8. helmikuuta 2013

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 8.2.2013

Jaa, se on taas perjantai. Viikko on vilahtanut nopeasti ja jotenkin huomaamattomasti viime perjantain Tukholman JERRY WILLIAMS shown jälkeen. Pari päivää matkan jälkeen meni sulatellessa sitä kaikkea, yliannostusta Rock and Rollista ja hyvästä ruoasta tyylikäissä Tukholmalaisissa ruokapaikoissa sekä Princess-tårta kahvitteluista. Olen kuitenkin palannut salille ja saannut treenini jälleen käyntiin. Lähtenyt tavoittelemaan sitä kadoksissa olevaa ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tietäni. Helmikuukin on ehtinyt vaihtua ja sehän tarkoittaa, että noin 100 päivää ja rantakausi alkaa! Eli sadan päivän vaellus ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tietä. Treenaamista Tuulimäen boxingsalilla, kahvittelua perjantaisin cafe Torpanrannassa jengin kanssa, joka on vastaisku tälle virtuaaliselle maailmalle. Mahdollisuus tavata ystäviä FACE to FACE. Tavata ystäviä ihan oikeasti. Kuulla viimeiset kuulumiset elämän eri sektoreilta. Tuntuu kiehtovalta lähteä taas kohti kevättä ilman että ainoatakaan tapahtumaa on vielä sovittu, vain treenit ja kahvittelut perjantaisin. Tuntuu ihanan yksinkertaiselta.....edessä 100 päivän yksinkertainen ja yksinäinen vaellus kohti rantakautta 2013! Onko se näin?