torstai 30. syyskuuta 2010

EVERLAST päärynäpallo saa suukon minulta kiitokseksi syyskuun "treenikaveruudesta"! Oli hyvä ostos MINNA WALTHERIN Everlast-liikkeestä Hämeentieltä. MINNALLE boxingterveiset!

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 30.9.2010

Aurinko paistaa taas tuolla ulkona ja näin ikkunasta ulos katsoessa vaikuttaa ihan kesältä. Kukat kukkii edelleen värikkäästi tuossa parvekkeella. Mutta tosiasia on, että on jo syksy ja syyskuun viimeinen päivä. Olin aamupäivällä luonollisesti treenaamassa Tuulimäen boxingsalilla ja se oli tämän kuukauden treenisaldossa 15:sta treenini. En ole siihen ihan tyytyväinen sillä oma tavoitteeni on 20 boxingtreeniä kuukaudessa. Se onkin vain osoittautunut minulle vaikeaksi saavuttaa. Taitaa näin eläkeläisenäkin olevan liikaa touhua, joka jättää aina jonkun päivän treenin väliin. Kiitin kuitenkin syyskuun treeniä EVERELAST suukolla päärynäpalloa ja lupasin lokakuussa itselleni, käydä nyt se 20 boxingtreeniä täyteen! Treenin jälkeen ajoin Niittykummun Mc Donaldsiin syömään Ceasarsalaatin ja parkkiksella tapasin SAXBERGIN joka on entisiä nyrkkeilyoppilaitani. Ajoin Isoon Omenaan etsimään postia, joka oli sinne muuttanut vähän aikaa sitten. Olin saannut ilmoituksen, että minulla on paketti noudettavissa. Ja kylläpä olikin miellyttävä paketti. Se oli tullut WSOY:ltä/PEKKA JAATINEN, Rovaniemi. Paketissa oli PEKAN uusi kirja VAIN TÄNNE ASTI YLTÄÄ MAAILMA! Kirjoittelinkin siitä tuossa aikaisemmin, että kirja on tulossa minulle ja siitä kuinka kirjan nimi VAIN TÄNNE ASTI YLTÄÄ MAAILMA viehättää minua. On jotenkin niin uskomaton tunne , että vaikka tunnen ja tiedän viettäväni hyvin pienimuotoista elämää, niin tunnen olevani jossakin suuressa mukana......niin se on ELÄMÄ....se on suurta ja ihmeellistä sen kaikkine pieninekin tapahtumineen. Se on monisävyistä kaikkine sävyineen ja tunteineen. Mutta se voi myös olla ihanaa ilman mitään suuria asioita tai jos on siis yksi suuri asia.....RAKKAUS.....niin tännekin asti yltää maailma! Hyvää torstaipäivää ja olkoon se toivoa ja rakkautta täynnä! Minä palaan taas tähän ELÄKELÄISEN KEHÄKULMAANI nopeasti kuin vasen suora!

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Minä ja "Kalifornian Kuvernööri" PALI USKALI tänään kahvilla cafe ROUGESSA! On aina miellyttävää tavata PALIN kanssa.

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 29.9.2010

Huh, tätä eläkeläisen elämää. Tuntuu että päivät menevät vilahduksina ohitse ja just ja just ehtii käydä treenaamassa ja tapaamassa kavereita stadissa. Nytkin huomaan taas, että syyskuu on vaihtumassa lokakuuhun ja se mun 20 treeniä kuukaudessa ei taaskaan toteudu. Tänään nimittäin oli tämän syyskuun 14:sta treeni, joten kun huomenna aamupäivällä käyn treenaamassa, niin saan vaivaiset 15 harjoitusta täyteen. Miten ihmeessä sitä on joskus saannutkin sen 28 treeniä kuukaudessa suoritettua. Kyllä sitä vaan on annettava ikähyvitystä tänään, mutta kyllähän se 20 treeniä pitäis kuitenkin kuukaudessa saada vielä kokoon. No yritetään taas lokakuussa uudella uskolla. Eilen ja tänä aamupäivällä boxing tuntui taas tosi hyvälle ja vasen suora pelaa (tästä OSKU tykkää) ja oikea suorakin lähtee ihan kohtuullisesti. Treenin jälkeen jätinkin auton kotini parkkikselle ja hyppäsin bussiin 132 joka meni Kamppiin. Söin siellä Thaimaalaisessa cyrrykanaa annoksen ja siirryin cafe ROUGEEN juomaan latten ja odottamaan "Kalifornian Kuvernööriä" PALI USKALIA. Rougessa on muuten erittäin hyvä latte. Uskallan suositella. Ja muutenkin se, että olet stadin sydämessä, jossa ihmisiä tulee ja menee virtanaan ohitse, antaa sykettä ainakin näin eläkeläisen kehäkulmasta katsoen. Tapaat tuttuja, joista joku on menossa lentokentälle ja lentämässä Pariisiin työasioissa. Joku on menossa vain Metroon ja yliopistolle. Joku bussilla takaisin Espooseen. Hauskaa tavata erilaisia kavereita siinä PALIA odotellessa. PALI USKALI on myös yksi hyvä ystäväni jo sieltä menneisyyden sillan toisesta päästä. Opin tuntemaan PALIN 70-luvun alusta, kun hän kävi uskomattoman upealla OPEL urheiluautollaan ruokapaikassamme ANITA & HARRI, Castreeninkadulla Kalliossa, syömässä ja kuului kanta-asiakkaisiin, jolla oli oma kahvimuki PALI, baaritiskillä aina odottamassa jälkiruokakahvia varten. Sain muuten tilaisuuden antaa sen PALILLE takaisin viime talvena, PALIN täyttäessä merkittävän määrän vuosia. On upea tunne että ystävyytemme on säilynyt kaikki nämä vuosikymmenet. PALI on tyylikäs ja charmantti kaveri. Nyt olen palannut takaisin Matinkylään ja katselen kuinka ihanasti kesän kukkaset vieläkin kukkivat parvekkeella. Aurinko paistaa ja elämä hyvälle maistaa. Tosiasiassa en oikeastaan kovin paljon enään toivokkaan itselleni. Vain elämää kaikessa rauhassa. Läheisilleni rakkautta ja onnellisuutta. Nuoremmille menestystä ja tunnetta, että elämä tuntuu hyvälle. Olen varmasti saannut jo oman osani. Mutta aion kyllä nauttia joka päivästä sellaisena kuin se eteeni tupsahtaa ja lokakuussa on tavoite.... 20 BOXING TREENIÄ, saapa nähdä toteutuuko se? Muuten jatketaan tätä seikkailua tästä ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA katsoen ja palaan taas pian tähän kehäkulmaan!

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Minä ja RONI KASPI 1967 RONIN Ravintola TOM TOMISSA jossa Argentiinalainen kokki OMAR tarjoilee meille kahvia! Tänään RONI KASPI viettää syntymäpäiväänsä! Hyvää syntymäpäivää RONI!

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 26.9.2010

Onpas rauhallinen ja raukea olo eilisen päivän jälkeen, joka alkoi aamuherätyksellä 05.10! Lähdettiin Jessica tyttöni kanssa jalkapalloturnaukseen Ulvilaan, jonne EPS:in 95 joukkue oli ilmoittautunut mukaan pelaamaan jalkapalloturnauksessa. Ajettiin sinne neljän auton pienessö kolonassa, meidän vanhempien toimiessa kuljettajina. Vietettiin pitkä päivä kentän laidalla tyttöjen pelatessa neljä ottelua päivän aikana. Viimeinen kello 18 aikaan! Takaisin ajaessamme Jessica nauroikin olevansa täynnä mustelmia. Näytti sieviä kasvojaan ja sanoi, tähän osui kyynärpää, tähän tuli yksi potku, iso mustelma reidessä. Mutta kyllä se kannatti....KULLAN TAKIA! Meille vanhemmille varmaankin näiden lasten iloisuus, riemu ja onnellisuus, oli paras palkinto! Päivässä joka päättyi ollessamme takaisin kotona kello 22.30 jälkeen! Taas yksi päivä elämää! Nyt sunnuntaiaamupäivä alkaa myös futiksella, kun katselen Arsenalin Englannin liigan matsia Canal Sportilta Arsenalin ollessa 0-2 tappiolla ensimmäisen puoliajan loputtua. Mietiskelen jos jättäisin tänään treenini väliin ja tyytyisin kävelylenkkiin merenrantaa pitkin. Ja huomenna palaisin taas boxingin pariin! Näin tässä aamulla facebookista, että ystäväni RONI KASPILLA on syntymäpäivä! Ystäväni tuo mieleeni hyviä muistoja! Muistamme monet, ainakin minun ikäluokkaani olevat, RONIN ravintolan, ravintola TOM TOMIN Lauttassaaresta 60-70 luvulta, joka oli silloin nuorten suosituimipia ravintoloita stadissa. Laitanpa tähän yhden kuvankin silloin TOM TOMISTA, jossa 1967 ollaan RONIN kanssa! Niin, niinpä RONI, me oltiin silloin aika nuoria! Hyvää syntymäpäivää ystävä!

perjantai 24. syyskuuta 2010

Tällä kertaa maalivahti on pystynyt torjumaan ATIK ISMAILIN maalintekoyrityksen, mutta olen nähnyt lukemattomia maaleja kun maalivahti ei siihen pystynyt! ATIK ISMAIL lämminhenkinen ystäväni ja jalkapallo sankarini!
Jalkpallosankarini" MAESTRO" KAI PAHLMAN ja minä illanvietossa Helsinkiläisessä yökerhossa!
AULIS RYTKÖNEN cup-kannun kanssa hänen ja hänen joukkueensa TOULOUSEN voitettua RANSKAN CUPIN 1957! Minulla on tämä kuva AULIKSEN omistuskirjoituksella!
ESA HEINONEN ja minä kahvittelemassa Tapiolan Waynes Coffeessa! Olen kiitolllinen pitkäaikaisesta ystävyydestämme!

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 24.9.2010

Perjantaiaamuni alkaa taas kaikessa rauhassa aamu-TV:n, kahvikupposten äärellä. Vapaa aamu treenistä. Ihan hyvä. Ansaitsenkin vapaa-päivän taas eilisen harjoittelun jälkeen. Näin eläkeläisenä voi ottaa vähän rauhallisemmin ja harjoitella vain 3-4 kertaa viikosssa. Tänään on taas se KAHVITTELU päivä cafe carusellissa, jossa meitä kokoontuu sellainen kunnon "äijä" jengi tarinoimaan ja vaihtamaan kuulumisia. Ystäviä vuosikymmenien takaa ja muutama uusikin kaveri, johon olen saannut ilon tutustua. Se on aina suuri rikkaus ja hieno asia, voida tutustua uuteen ihmiseen, löytää kaveruutta ja ystävyyttä. Yhteistä tunnetta että samassa elämässä ollaan. Tällä viikolla taas yhtenä päivänä treenin jälkeen KAHVITTELIN Tapiolan Waynes Coffeessa yhden erittäin pitkäaikaisen ystäväni kanssa. Haluan taas kulkea ihan pienen hetken menneisyyden siltaani sinne toiseen päähän, jolloin tutustuin uimahyppääjänä silloin tunnettuun ESA HEINOSEEN. Meillä on paljon yhteisiä muistoja ajasta jolloin oltiin nuoria kundeja ja elettiin villiä nuoruutta. ESA on ollut HJK:n pitkäaikainen fysioterapeutti ja teipannut monien jalkapallosuosikkieni jalkoja mm. ATIK ISMAILIN joka oli armoton maalitykki ja virtuoosi pelikentillä ja myös hyvä lämminhenkinen ystäväni, nykyisn Kuopiolainen. ESAN kanssa kahvitellessa olen saannut ilon tavata myös hänen veljeänsä PAAVO HEINOSTA HJK:n ja MAAJOUKKUEEN legendaarista malivahtia 60-70 luvulta ja jalkapalloilumme yhtä suurinta legendaa AULIS RYTKÖSTÄ näiden kahvittelujemme myötä! Olen aina ollut kovin innostunut futiksesta ja muistan kuinka olin vielä aika pieni kundi, kun isäni sanoi että lähdetääs Harri katsomaan Pallokentälle futismatsia? Siellä pelaa mun yhden kaverin poika ja hän on kuulemma hyvä! No matsi oli HPS vastaan joku ja tämä "poika" joka siellä silloin pelasi oli KAI PAHLMAN, joka sai myöhemmin myös nimen MAESTRO! Seurasin niin KAITSUN kun ATIKIN uraa ja matseja melkoisen tiiviisti ollen Stadikalla paikalla kun kundit pelasivat ja usein myös jossakin vierasmatsissa akselilla Kotka, Lahti, Tampere ja Valkeakoski. Futis on edellen se yksi juttu mistä olen innostunut ja CANAL SPORT antaa hienon mahdollisuuden seurata eri liigoja Euroopassa. Näin se menee. Palaan menneisyyden siltaa tähän päivään kännykkäni soidessa ja ESA MALMIN koulukaverini soittaessa ja kertoessa että marraskuussa voitaisiin mennä TUKHOLMAAN katsomaan JERRY WILLIAMS showta. Yes! Rock and Roll! JERRY on Ruotsin Rock and Roll kuningas jo 60-luvulta ja loistavassa vedossa edelleen. Olen tavannut hänet kerran ohimennen, yhdessä yökerhossa KUNGSGATANILLA (jota ei ole enään), yhden matsin jälkeen, kun menimme hiukan "bailaamaan" sinne ja tervehtineet toisiamme! Näin siirretään JERRYKIN tähän päivään ja käydään ESAN kanssa Stokiksessa kuuntelemaassa JERRYÄ! Nyt mun täytyy kyllä keskeyttää ja lähteä cafe Caruselliin kahvittelemaan ja katsomaan ketä tänään kavereista on paikalla myös TÄSSÄ PÄIVÄSSÄ!

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Minä ja MARKKU POUTANEN kahvittelemassa cafe CARUSELLISSA! Kuin kaksi "vanhaa puuta" stadilaisia ja ystäviä 1960-luvun alusta alkaen. On hienoa olla MARKKU POUTASEN ystävä!
CISSE HÄKKINEN ja minä ollaan vietetty hauska päivä HANGOSSA 1980-luvun lopulla. CISSE oli iloinen ja sympaatinen kaveri jonka kanssa tapsimme silloin tällöin ja silloin oli myös rock and roll läsnä!
Vanha muinaisnyrkkeilijä siis minä ja upea, sympaattinen sekä komea TIMO LAINE eilen 21.9.2010 treenin jälkeen Ruskiksen nyrkkeilypyhätössä. TIMO LAINE on tämän päivän nuoria ammattinyrkkeilijöitä!

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 22.9.2010

Hyvää huomenta ystävät hyvät ja OSKU siellä Floridassa. Tänään näyttää päivä aurinkoiselta. Ei tarvitse käyttää mielikuvitusta siihen. Kävin eilen todellakin Ruskiksella VN:n treeneissä harjoittelemassa ja salilla oli ennen tuloani harjoitellut yksi loistavista ex-nyrkkeilijöistämme nimeltään JONI NYMAN, jonka kanssa moikattiin mun tullessa salille. Muutama nuorimies oli siellä harjoitelemassa ja yksi heistä oli minulle tuttu. Sympaattinen ja komea TIMO LAINE jonka olen oppinut tuntemaan jo useampi vuosi sitten. Ruskiksessa on aina nostalgiaa ja minähän olen siis toivottoman nostalginen. Treenailin Ruskikksella ensi kerran jo vuonna 1963. Siis joitakin vuosia sitten. Oikeastaan siihen aikaan tapasin jo kaksi nuorta miestä silloin VIIPURIN NYRKKEILIJÖIDEN joulujuhlissa 1963 joita perinteellisesti vietettiin 60-luvullla Aleksanterinkadun BALDERIN salilla. Toinen kavereista oli CISSE HÄKKINEN, joka sittemmin tuli tunnetuksi THE HURRIGANES yhtyeen basistina ja laulajana. Toinen oli MARKKU POUTANEN, jonka kanssa olemme uudelleen tutustuneet ja tapailleet mm. KAHVITTELIJOIDEN perjantai kahvittelussa. MARKKU on loistava stadilainen jokaista soluaan myöten, haagalainen, joka ei ole unohtanut juuriaan ja nuoruuden kavereitaan. Hänen nettisivunsa www.nouseva.com ovat vertaansa vailla haagalaista nostalgiaa. Käykääpä tutustumassa. Sitten MARKKU on mahdoton 60-luvun musiikin "friikki" ja järjestää kerran vuodessa NOUSEVA nostalgia-illan. Nyt se on 2.10 Ravintola IDASSA ja siellä esiintyy mm. ex-haagalainen JUSSI RAITTINEN vähintään yhtä stadilainen kuin MARKKUKIN. Luulenpa että olen sinne menossa! Tänään muuten aion pitää vapaapäivän treenistä ja nauttia vapaapäivästä pistäytymällä stadissa jossakin mestassa lounaalla. Näin päivän menneisyyden siltaa on kuljettu taas tänäänkin takaisin sinne sillan toiselle puolelle ja takaisin tähän päivään ELÄKELÄISEN KEHÄKULMAAN! Hyvää keskiviikkopäivää. Nauttikaa elämästä mahdollisuuksien mukaan!

tiistai 21. syyskuuta 2010

DANNY, Mediaritarit ISTO LYSMÄ ja JYRKI HÄMÄLÄINEN ja minä. Olemme Ravintola Salvessa juhlimassa ISTO LYSMÄN syntymäpäivää!

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 21.9.2010

No onpa tänään harmaa päivä. Ja kostea. Vettä suorastaan sataa eikä auringonpaisteesta näy vilaustakaan. Nyt pelastaa vain aurinkoinen mieli ja mielikuvitus. Kuvittelen pitkää biitsiä, vaaleaa hienohiekkaista rantaa, palmuja, turkoosinväristä merta ja tunnetta kuinka aurinko paistaa kuumasti ihollani. Kuuntelen Julio Iglesiasta ja koitan sulkea pois päivän harmauden. Samalla kännykkäni viestin merkkiääni tai laulu Our Day alkaa soimaan ja saan viestin viimeiseltä elossa olevalta MEDIARITARILTA ISTO LYSMÄLTÄ. Hän oli tunnettu pertaveitsen terävästä peitsestään (kynästään) . Minäkään en säästynyt siltä. Mutta olemme hellyttävästi ystäviä vuosikymmenien takaa. ISTOKIN oli jo sieltä sillan toisesta päästä ja on kulkenut tähän päivään ja olemme kuljettaneet muistomme mukanamme yli tämän muistojen sillan. Annan tälle aikojemme viimeiselle MEDIARITARILLE mahdollisuuden kertoa viestinsä hänen luvallaan, minkä hän minulle lähetti. Se on pelastus tähän harmauteen. Se vie muistoni myös MALLORCALLE, jossa 1984 juoksimme vuorilla lenkkiä, kävelimme biitseillä, söimme espanjalaista pippuripihviä, jäätelöä ja mansikoita kera kermavaahdon. Niin hyviä hetkiä. Tunnen päivän harmauden väistyvän mielestäni. ISTO LYSMÄ...."Kiitos surullisen hienosta eiliseen vievästä siltatarinasta, mutta muista, että katuojien kaikki roskat ovat kerran olleet kauniita kukkia.-Isto. Hienoa, yksi ystäväni on kulkenut taas tätä menneisyyden siltaani toisesta päästä toiseen. Luulenpa, että jatkankin tänään hiukan tätä menneisyyden sillan kulkemista ja koska aamulla jäi mulla treenaaminen väliin, vierailenkin Ruskiksella VN:n treeneissä treenaamassa. Harjoittelin siellä ensi kerran jo 1963....on kai aika taas palata sinnekin! Palaan taas aurinkoisissa merkeissä tähän ELÄKELÄISEN KEHÄKULMAANI mahdollisimman pian!

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Kesällä 2009 GÖTEBORGISSA minä ja BERTIL KNUTSSON hänen Bentleynsä edessä, kun olimme ajaneet syömään yhteen hienoon merenranta ravintolaan. BERTIL KNUTSSON on ollut isäni jälkeen suurin nyrkkeilyvaikuttajani ja olen onnellinen että ystävyytemme on säilynyt kaikki nämä vuosikymmenet!
Ystäväni JYRKI "Jype" HÄMÄLÄINEN BOXING CENTERISSÄ 1994 treenin jälkeen.
INGEMAR JOHANSSON, JYRKI HÄMÄLÄINEN, FLOYD PATTERSON ja minä 1993 BOXING CENTERISSÄ! Oli upea tunne nähdä INGOA kuin FLOYDIAKIN 20 vuoden jälkeen.
25.2.1967 Malmössa poseerasimme BOSSE HÖGBERG, isäni ja minä pressitilaisuudessa. BOSSE HÖGBERG yksi suurimmista KEHÄSANKAREISTANI!
OSKU KANERVA, BÖRJE KARVONEN ja minä valmistautumassa Helsingin Messuhallin pukuhuoneessa 1.4.1966 SUOMI-ITÄ-SAKSA maaottelussa otteluihimme!

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 19.9.2010

Onpa ollut taas mukava sunnuntaipäivä. Aamupäivällä kävelin Muruni kanssa täältä Matinkylästä merenrantoja pitkin Tapiolaan. Ja aina nämä maisemat täällä, meren lumoavuus, tuntuvat aina yhtä kiehtovalta. Että voinkin rakastaa näitä rantoja niin paljon. Olen ihan toivottoman nostalginen. Pyrin siirtämään menneen ajan tähän päivään. Ystävät, joiden kanssa olen kokenut unohtumattomia hetkiä, jotka ovat olleet minulle sankareita! Jotka olen tuntenut sisälläni sielussani. He elävät elämäänsä sisälläni edelleen. En varmasti tarkoita tällä takertumista eiliseen, rakastan niin paljon tätä päivää. Mutta olen tallentanut ihmiset sieltä mukaani tähän päivään. Haluan että he elävät myös tänään mukanani, sisällä sielussani, vaikka osa heistä on jo fyysisesti poissa. Niin hengessä he elävät muistoissani. On selvää, että tämä ikäni on otollinen muisteluun. Kelaamaan vuosikymmenien tapahtumia, mutta olen myös hullaantunut tähän päivään tälläisenä kuin se minulle aukeaa. Tapaamisiin ystävieni kanssa. Tunnen vain sen että haluan, vaikka vain hetkeksi, kaikki ystäväni mukaani tähänkin päivääni ajatuksissani. Kun joku asia, joku linkki johdattaa minua kulkemaan kuin siltaa, tästä päivästä, menneiden tapahtumien kautta takaisin tähän päivään, kuljen sitä siltaa kiitollisena tapahtuneista asioista, ystävyydestä, niistä hetkistä joita olen kokenut. Viimeksi juuri pakinaani tähän kirjoittaessani soitti OSKU KANERVA Floridasta. OSKU oli nyt löytänyt tämän uuden saittini ja blogini ja oli vähän naureskellen lueskellut näitä juttujani. OSKU on mulle niin pitkäaikainen ystävä, kehäsankari, jonka kanssa olemme jakaneet tuskaisat hetket ennen ottelua pukuhuoneissa monessakin maankolkassa. Kokeneet yöllisiä seikkailuja. Viettäneet iloisia ja unohtumattomia hetkiä keskenämme. On upeata että OSKU KANERVA on edelleen mukana tässä päivässä. Viime kesänä söimme kotini parvekkeella jäätelöä mansikoiden ja kermavaahdon kera. Olemme kulkeneet sillan yli menneestä tähän päivään. Samana iltana sain viestin facebookissa LOUISE HÖGBERGILTÄ. Hän asuu myös Amerikassa. LOUISE on BOSSE HÖGBERGIN tyttö. LOUISELLA on ilman muuta special asema sielussani BOSSEN tyttönä! BOSSE HÖGBERG on yksi suurimmista kehäsankareista minulle, johon olen sannut kunnian tutustua. Uskokaa vain, BOSSE HÖGBERG oli uskomaton taistelija nuoratussa kehäneliössä. Tyylikäs ja karismaattinen hahmo sen ulkopuolella. LOUISEN äiti, BOSSEN rakastettu, LIZ ÖBEREG-HÖGBERG on myös ystävä sieltä sillan toisesta päästä. LIZIN kanssa tapasimme kesällä 2009 kun perheeni kanssa vierailin GÖTEBORGISSA tapaamassa promoottoriani BERTIL KNUTSSONIA. Oli upeata. BERTIL, INGO ja BOSSE ovat sieltä sillan toisesta päästä, mutta vaikka INGO ja BOSSE ovat poissa, ovat he mukana tässäkin päivässä syvällä sielussani. Taidan todella olla toivottoman nostalginen. BERTIL KNUTSSON on tämän sillan tällä puolella ja yhteys on säilynyt. Ystävyys pysynyt. Vuosikymmeniä. JYRKI HÄMÄLÄINEN ihaili BOSSE HÖGBERGIÄ valtavasti ja halusi kun minä tulin nyrkkeilemästä silloin Ruotsista, tulisin kertomaan hänelle BOSSE HÖGBERGISTÄ, hänen otteluistaan ja tapaamisestani BOSSEN kanssa niissä illoissa. Tämä on taas linkki joka johdatti myös JYPEN tähän päivään, sillan tälle puolelle. Vaikka hän ei olekkaan enään fyysisesti mukana, mutta minun mukanani kyllä! Näinä pieninä paloina, pieninä tunteen ilmaisuina menneisyyden siltaa pitkin, haluan kuljettaa tähän päivään kaikki ystäväni. Toivottavasti kestätte sen ja tämän toivottoman nostalgisuuteni. Olen saannut hyviä hetkiä, ystävyyttä kiristettyjen köysien maailmassa ja myös sen ulkopuolelta ja nyt kun tarkkailen tätä elämää tästä ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA, olen edelleen "kehässä" , ELÄMÄNKEHÄSSÄ, haluan jakaa tämän kehäni kaikkien ystävieni kanssa ja toivottaa teidät tervetulleeksi vierailemaan hetkeksi kanssani tähän "kehään"!!!

perjantai 17. syyskuuta 2010

Ystävyys on hieno asia. Olemme tunteneet 70-luvun painijamestarin PEKKA HJELTIN kanssa kauan. Jo 60-luvusta alkaen. PEKKA on hieno kaveri ja olen ollut aina onnellinen, etten ollut painija ja joutunut PEKAN käsittelyyn. Se olisi ollut kivuliasta ja tuskaista. Sen sijaan tapaamisemme on aina hellyttävän iloinen asia! Niin myös tänään 17.9.2010 cafe CARUSELLISSA. PEKKA HJELT myös JÄÄMEREN KUNINKAANA tunnettu!
Kirjallisuuden JERRY LEE LEWIS kanssani Rock and Roll Mc DONALDSISSA. On etuoikeutettua olla PEKKA JAATISEN ystävä!

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 17.9.2010

Nopea paluu ELÄKELÄISEN KEHÄKULMAAN heti tänään perjantaipäivänä. Päivä on kääntynyt jo iltapäivään ja aurinko täällä Espoossa paistaa kirkkaasti ikkunoista sisään. Katselen futismatsia toisella silmällä. Eilen tullutta matsia SEVILLA-PSG (Pariisista) ja samalla maistelen mielessäni PEKKA JAATISEN, tuon POHJOLAN ROCKYN ja kirjallisuuden JERRY LEE LEWIKSEN uuden kirjan nimeä VAIN TÄNNE ASTI YLTÄÄ MAAILMA! Miten tuo PEKAN uuden kirjan nimi tuntuukaan niin hyvälle. Mietin, että vaikka välillä todellakin tuntuu, että vain tänne Espoon Matinkylään yltää maailmani ja kuitenkin tunnen kuinka sydämeni pulppuaa tunnetta, rakkautta, muistoja sekä uteliaisuutta ja mielenkiintoa tänäänkin suorastaan ympäri maailmaa. Ja tämän päivän virtuaalinen maailma tuo sen hetkessä ulottuvillesi . Melkein minkä maailmankolkan tahansa, missä joku kavereistani on juuri meneillä olevana hetkenä käymässä. Tänäänkin vaikka minun maailmani alkoi perjantain kahvittelulla cafe Caruselissa "coffeejengin" ja äijäporukan kanssa, joista tänään oli paikalla KAITSU WALLIN, HEIKKI MAKKONEN, ESA MALM, PERTTI PAJUNEN, JULLE JÄRVINEN, SEPPO SUKKI, VELI-ESKO RÖNKKÄ Ulvilasta, TAPSA NIKKANEN, SIMO SALONEN, MARKKU POUTANEN ja PEKKA HJELT. JUHA SAXBERG kävi moikkaamassa. OLLI ANIKARI lähetti tekstarin, että on matkalla Lappiin. Lapista Rovaniemeltä PEKKA JAATINEN lähetti tekstiviestin ja kysyi osoitettani lähettääkseen tämän uuden kirjansa VAIN TÄNNE ASTI YLTÄÄ MAAILMA, minkä nimi kiehtoo mieltäni. Tänään TANJA "Mexico" NENONEN lähetti kahvittelijoille terveisensä ja kertoi kahvittelevansa BUDAPESTISSA. PEKKA VIKSTRÖM lähetti meilin ja kertoi lentävänsä huomenna NEW YORKIIN. HANNU HAAPASALMI meilin ja kertoi viettävänsä syksyä SEINÄJOELLA. PEKKA JOKI kertoi että ANGOLASSA on nyt kevät, joten hyvää syksyä vaan sinne stadiin. JYRKI69 bändistä THE 69 EYES, jonka kanssa olemme ystävystyneet ja jopa treenailleet yhdessä Tuulimäen boxingsalilla, kertoi lähtevänsä parin viikon rundille! Tässä ystävät, jos satutte olemaan näinä päivinä maisemissa käykää kuuntelemassa THE 69 EYES bändiä ja kertokaa JYRKILLE terveisiä. 19.9 MEXICO CITY,MEKSIKO 21.9 BOGOTA, COLUMBIA, 23.9 SANTIAGO, CHILE, 24.9 BUENOS AIRES, ARGENTIINA, 25.9 SAO PAULO 26.9 RIO JANEIRO, BRASILIA! LASSE NORRES lähetti kutsun GAME PEOPLE PLAY 2010 tilaisuuteen. VAIN TÄNNE ASTI YLTÄÄ MAAILMA, kuinka hieno onkaan PEKKA JAATISEN kirjan nimi. Maistelen sitä edelleen mielessäni. Mieleni on valmis ottamaan vastaan viikonlopun. Siinä ei nyt ole mitään sovittuja ja merkittyjä menoja. Vain treenit aamupäivisin Tuulimäen boxingsalilla, mutta se vie mut hetkeksi jälleen NYRKKEILY MAAILMAAN.....sinne saakka yltää myös maailmani! Voikaa hyvin. Onnellista viikonloppua. Palaan hyvin pian takaisn taas tänne ELÄKELÄISEN KEHÄNURKKAUKSEEN!

torstai 16. syyskuuta 2010

Tänään Tuulimäen boxingsalilla 16 erän treeni maistui ja pidin siitä!
Minä kehässä 1967.....ja boxing maistuu vieläkin hyvälle....mutta tietenkin vain treenimielessä!

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 16.9.2010

Onpa hieno tunne. Istun Tapiolan Waynes Coffeessa. Edessäni iso kuppi kahvia ja kanakolmioleipä. Istun ikkunapöydässä ja katson auringonpaisteista päivää, tuossa ulkona ohi käveleviä ihmisiä. Tulin juuri Tuulimäen boxingsalilta treenaamasta 16 erän hikitreenin. Ja kylläpä tuntui hyvältä! Nyrkkeily on edelleen se mun juttu. Se juttu mistä pidän. Taidan sanoa sen usein, mutta koska olen itsekin ihmeisäni siitä, että vielä monien vuosikymmenienkin jälkeen se tuntuu hyvältä, niin se ihmetyttää. On kuin joka kerta odottaisin, ettei tää treenaaminen enään tunnu hyvältä. Ettei se tunnukkaan tältä, kuin se nyt tänäänkin tuntui. No ehkä se fyysinen puoli sanoo itsensä joku päivä irti, eikä suostukkaan enään vaatimuksiini 16 erän boxingtreenistä? No sitten taidankin keskittyä vain rantaelämään jossakin missä on lämmintä ja aurinko paistaa kuumasti, niin ehkä se korvaa sitten tämän puolen. Toivottavasti siihen menee kumminkin vielä kauan! Muuten aika tästä ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA katsoen menee ihan liian nopeasti. Viikot vilahtavat silmänräpäyksessä ja niinpä huomenna on taas KAHVITTELU päivä cafe Carusellissa jonne kokoontuu taas muutama kaveri kertomaan kuulumisiaan ja tarinoimaan tästä elämän kulusta. Näin taas tänään ja palaan KEHÄKULMAANI mahdollisimman pian!

perjantai 10. syyskuuta 2010

Minä ja KAITSU WALLIN tänään ystävyyden ankkuroimina. jo vuodesta 1965 alkaen. Aika menee. Äijät vanhenee mutta mieli pyrkii olemaan nuori!
Minä ja KAITSU WALLIN hänen mainostoimistonsa jossakin tilaisuudessa 1970 luvulla!

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 10.9.2010

Huh, olipa vilkas päivä näin eläkeläiselle. Lähdin aamulla ja tulin äsken treeneistä kotiin. Nyt tuntuu hyvältä istahtaa tähän TV:n äärelle, kuunella toisella korvalla uutisia kuinka Nokia on saannut nyt ensi kertaa ulkomaisen johtajan. Kanadasta, joka kuitenkin vakuttaa Nokian pääkonttorin pysyvän täällä Espoon Keilalahdessa. Täällä on kuulemma Nokian koti! Aamupäivällähän aloitin tämän päivän KAHVITELLEN cafe CARUSELLISSA. Tänään meitä oli taas hieno "ÄIJÄ" ryhmä koolla ja en voinnut tullessani olla tuntematta jonkinlaista nostalgisuutta, kiitollisuuden kera, kun jo siinä ulkopuolella ensimmäinen KAHVITTELUUN tuleva oli "The Basisti" KAITSU WALLIN. Olemme KAITSUN kanssa tunteneet kauan jo 1965 luvusta saakka hänen soittaessa bassokitaraa DANNY & THE ISLANDERS bändissä sekä JORMAS yhtyeessä ja myös monessa muussakin suomalaisessa huippubändissä. Olimme yhtäaikaa armeijassa Santahaminassa. Minä urheilujoukoissa ja KAITSU jossakin muussa komppaniassa. Mutta me tapasimme usein bussiissa minun ollessa matkalla nyrkkeilemään ja hänen soittamaan. Olemme eläneet kumpikin tahoillamme, mutta tiemme ovat aina uudelleen ja uudelleen kohdanneet. 1970-luvun lopussa meillä oli yhteinen hampurilaisravintola RINGSIDE. KAITSU työskenteli oman mainostoimistonsa EXTREMIN kanssa pitkän uran mainostoimistoalalla. On vaihtanut sen nyt COFFEE alalle, joten kahvittelu sopii ammatillisessakin mielessä KAITSULLE loistavasti. Mutta musiikki, on kuin nyrkkeily minulle, KAITSULLE myös edelleen iso juttu. Meidän ystävyytemme on kuin ankuroitu toisiimme ja on ollut voimassa jo huh, kuulostaa hurjalta, 45 vuoden ajan. Se on arvokasta! Näitä pitkiä ystävyys-suhteita kunnioittaa näin vuosien tai vuosikymmenien jälkeen aina vain enemmän. Tänään KAHVITTELEMAAN tulivat myös koulukaverini ESA MALM ja SIMO SALONEN liike-elämässä menestyneet ystäväni. He ovat ystäviä, tuntuu aina vain hurjemmalta, jo 50 vuoden takaa. Paikalla olivat myös OLLI "Ollibull" ANIKARI ja TAPSA NIKKANEN myös monien vuosikymmenien takaa olevat kaverini. HEIKKI MAKKONEN ja PERTTI PAJUNEN sekä RISTO KUUSIOLA ovat uudempia kavereita, ystäviä ja heidänkin läsnäolonsa antaa hyvän tunnelman. Elämä pulppuaa selvästi niin nostalgiaa kuin tätä päivää. Elämä tuntuu mielenkiintoiselta. YSTÄVÄT ja YSTÄVYYS on arvokasta. Se on suuri lahja elämältä. Olen laittanut kännykkäni soittoääneksi DANNY & THE ISLANDERSIN kappaleen MY GENERATION missä bassokitaraa soittaa WALLININ KAITSU....näin se elämä menee, nostalgiaa ja tätä päivää! Palaan taas tähän ELÄKELÄISEN KEHÄKULMAAN jonakin päivänä!

torstai 9. syyskuuta 2010

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 9.9.2010

Hyvää huomenta. Torstai on toivoa täynnä sanotaan. Itse aloitan torstaini juomalla kahvia ELVIS kupistani ja kuunellen edellämainitun kappaleen SENTIMENTAL ME ja totean samalla olevani toivottoman sentimentaalinen. Olen ollut sitä aina. Ihan nuoresta pojanklopista lähtien. Ajattelen tänään, ihan ihmeissäni, kuinka tää aika, kuinka nää vuodet ovatkaan menneet näin nopeasti? ÄITINI täyttää tänään 85 vuotta! Illalla juodaan kakkukahvit äitini luona hänen kodissaan. Ajatuksissani käy myös eilinen kun aamupäivällä, johtuen kipeytyneestä niskastani, en mennyt treenaamaan vaan käytin tilaisuutta hyväkseni ajamalla bussilla Kamppiin mennäkseni cafe JAVAAN kahville. Pidän tästä kahvilasta, joka on niin keskellä stadia kuin olla voi. Se on sentimentaalista minulle. No Kampin torin läpi kävellessäni, heti terminaalista ulos astuessaniu näen että siinä ulkona on taas jotain menoa menossa? Törmään PEKKA MÄKEEN ja jään vaihtamaan kuulumisia. Nyrkkeily on tietysti meillä suurin puheenaihe. Onnittelen PEKKAA viimeisestä onnistuneesta ammattinyrkkeilyillasta, jonka järjestelyistä PEKKA oli vastannut. Olen ennenkin sanonut, että PEKKA MÄKI on tehnyt poikkeuksellisen suuren työn nyrkkeilyn eteen, sen näkyvyyden eteen, nyrkkeilijöiden loistavan valmennuksen kanssa ja suorastaan fantastisen kansainvälisten suhteiden rakentamisen maailman nyrkkeilykuvioihin. Nytkin PEKKA kertoi innostuneena yhtä ja toista mitä tuleman pitää. Uskomaton kaveri. ENERGIAA ja TAHTOA! Tunsin kuinka kohdallamme todellakin tämä nettisivujeni nimi BOXING IS MY LIFE koskettaa meitä. Meidän isämme olivat LEGENDOJA aikoinaan. YRJÖ PIITULAINEN ja OLLI MÄKI. Kahden eri aikajakson nyrkkeilijöitä. Olemme siis PEKAN kanssa molemmat syntyneet nyrkkeilyyn. Sanoinkin PEKALLE, että nyrkkeily on ollut aina, joka päivä läsnä mun elämässäni ja MINÄ OLEN NYRKKEILIJÄ aina ja niin kauan kuin elän. Se ei muutu. Ja olen ylpeä siitä! Se on mun synnyinlahja isältäni! Unohtamatta äitiäni joka täyttää tänään 85 vuotta! Äitinikin joutui aikanaan nyrkkeilyn kanssa tekemisiin, ensin isäni ja sitten minä. On siinä ollut kestämistä. Sitten siinä Kampin torilla jutellessamme kertoo PEKKA että kohta AMIN ASIKAISTA haastatellaan tuossa esiintymislavalla. Jään kuuntelemaan tätä nuorta miestä, hienoa kaveria, SUPER sympaattista ja SUPER hyvää nyrkkeilijää. AMIN on tapansa mukaan valloittava, hyväntuulisuudessaan ja välittömyydessän sekä aitoudessaan. Ihailtava nuorimies. Hänestä ei voi olla pitämättä! Haastattelun jälkeen menemme kolmisin cafe JAVAAN kahville ja AMIN tarjoaa meille kahvit croisantin kera. Vietämme mukavan ja sentimentaalisen hetken jutellen ja kertoen tarinoita, otan tai kundit ottavat kännykälleni kuvan meistä kahvilla ja näin on kuvatkin muistona kavereista, jotka ovat taltioituneet sydämeeni jo aikaisemmin. Olen siis toivottoman sentimentaalinen ja katson ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA tätä elämää jo aika vanhana , mutta sydämeni sykkii edelleen "nuoruutta", tunteeni edelleen yhtä uteliaana ja malttamnattomana tätä elämää. juuri tälläisena kuin se nyt sykkii ja mieleni iloitsee jokaisen nuoren nyrkkeilijän onnistumisista ja toivon että he tuntisivat samoin, BOXING FOREVER....se on mun ja heidän yhteinen laji ja näin yhdistää meidät toisiimme. Niinkuin tunnen PEKAN ja AMININKIN kanssa ja niin monen, niin monen muun kanssa. Olen aina yrittänyt tuoda sen esiin kuinka onnellinen ja onnekas olen ollut saadessani tutustua niin moniin hienoihin kavereihin ja nyrkkeilijöihin nyrkkeilyn kautta ja sen tuoman elämänkin kautta. Huomenna taas KAHVITELLAAN cafe CARUSELISSA ja näen myös paljon hienoja kavereita. Yhdeltä sellaiselta saan juuri tekstarin JÄRVELÄISEN MATILTA "Moikka Harri. Seilaan poikkeuksellisesti omalla videokeikalla pari viikkoa M/S NORDIALLA, joten näen melkein Caruselliin huomenna reelingiltä. Hyviä muisteluita, oivia oivalluksia, maistuvia kahvihetkiä ja terveisiä tutuille! Matti" Ihana sympaattinen kaveri. Tunnen olevani toivottoman sentimentaalinen ja kuuntelen vielä kerran ELVIKSEN SENTIMENTAL ME kappaleen ja toivotan kaikille hyvää torstaipäivää! Ei vain torstai vaan koko elämä on toivoa täynnä! Toivotaan parasta!

maanantai 6. syyskuuta 2010

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 6.9.2010

Hyvää viikonalkua ystävät ja sattumalta tänne blogiini eksyvät. Mitenkähän se on, onkohan KANERVAN OSKU huomannut muutoksen ja nettisivujeni siirtymisen tähän nykyiseen muotoon? Ja näkyyköhän se sinne Floridaan? Muistuu ihan mieleen se kuuma iltapäivä kun menneenä kesänä istuttiin kotini parvekkeella ja syötiin jäätelöä, mansikoita runsaan kermavaahdon kera ja muisteltiin kaikkia hauskoja juttuja boxausmatkoiltamme sekä tapahtumia elämän varrelta. Istun nyt tässä aamu TV:n äärellä, iso kuppi kahvia, ELVIS-mukissani, oikeastaan jo kolmas menossa. Jotenkin ihana seesteinen aamu. Tämä läppäri avoinna edessäni. Olen lukenut muutaman saamani sähköpostin, vielä kuitenkaan vastaamatta niihin. Käynnyt facebookissa. Onnitellut siellä syntymäpäivää viettäviä FB-ystäviäni. Kuunnellut ja laittanut JOHN LENNONIN rakkaudesta kertovia, ihania, kauniita ja lyyrisiä lauluja FB-profiliini. Rakkaus, tunnen kuinka se on tänäänkin läsnä sydämessäni ja sielussani. Rakkaus on ollut aina tärkein tunteistani koko elämäni ajan. Rakkautta voi tuntea niin moneen asiaan ja ihmiseen. Nyrkkeilykin on rakkaus, joka on säilynyt koko elämäni ajan. Mutta nyt joudun eilisen, ehkä liian kovan 18 erän harjoitukseni takia pitämään vapaa-päivän harjoituksista, sillä niskani on kipeä. Se on vamma, jonka sain joskus kymmeniä vuosia sitten, kun niskani revähti harjoitellessani oikeata suoraa säkkiin kymmeniä ja kymmeniä kertoja ja kun revähdys tapahtui ja niska jumiutui täysin, jatkoin seuraavana päivänä samaa treeniä uskoen lauseeseen, jonka olin aina kavereilta kuullut, "sillä se paranee millä se on hankittukin", mutta se ei pitänyt ihan paikkaansa ja niinpä niskani ja pääni ei silloin viikkoon liikkunut senttiäkään ja sen jälkeen se on muistuttanut olemassa olostaan aina silloin tällöin näiden kaikkien kymmenien vuosien ajan. Esimerkiksi, kun niskani saa vetoa ja kylmää, niin seuraava yö saattaa olla hiukan kivulias ja särky ja arkuus estää kyllä treenaamisen seuraavana päivänä. Joten ehkä sain vetoa eilen harjoituksen jälkeen eikä syy olisi liian kovassa treenissä. Näin haluaisin mielelläni uskoa. No oli miten oli, niin tänään on vapaapäivä treenistä. Joten joudun miettimään jotain muuta kuin nyrkkeilyä. Rakkaus on tunteista suurin ja ihanin, mikä voisi esimerkiksi olla miettimisen aiheena, vaikkakin aiheena vaikea. Asia jonka jokainen tuntee sydämessään, mutta pitää ne tunteensa useinkin piilossa jopa läheisiltään. Kertominen tunteistaan ja kaipuustaan siihen. Siinä rakkauslaulut ovatkin loistavia ja ihania. Niissä tekijät ovat olleet rohkeita ja tuuonneet tunteitaan ja jopa kokemuksiaan julki. En edes minä, joka olen super tunteellinen ole tuonnut tunteitani näkyviin kuin ripauksen. Vaikka joskus tekisi mieli kertoa mitä rakkaus merkitsee ja on merkinnyt minulle. Mutta jotenkin se on tabu. Joten ei siitä sitten enempää, vain että rakkaus se on ihanaa ja tärkeätä näin ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA katsoenkin, joten toivotankin teille kaikille rakkauden täytteistä viikon alkua. Palaan taas pian.


lauantai 4. syyskuuta 2010

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 4.9.2010

Lauantaipäivä on jo kääntymässä iltaan ja voin todeta että päivä on vilahtanut taas nopeasti kuin silmänräpäys. Ihan niinkuin tuntuu, että tää elämäkin on ollut niin nopea juttu, että on vaikea tajuta meneillä olevaa ikäänsä. Aamullakin, kun ihan sattumalta näin YLEN ELÄVÄ-ARKISTOSSA Hannu Karpon tekemän ohjelman, jossa oli aiheena onnellisuus ja mikä on hyvää Suomessa? Ohjelma oli tullut ulos 20.1.1979 ja minä itse en ollut ainakaan koskaan nähnyt sitä enkä, häpeä tunnustaa, muistanut koskaan edes antaneeni sellaista haastattelua. Niinpä katsoin hiukan hämmästyneenä kuinka pitkätukkainen nuorimies puhuu onnellisuudesta ja elämänasenteesta. Ja ei mulla olisi tänäänkään siihen mitään lisättävää. Olisi helppo olla edelleen samaa mieltä. Siinä mielessä aika ei ole muuttunut vaikka yli 30 vuotta oli tästä haastattelusta mennyt. Eikä sekään ole muuttunut, että tänään aamupäivällä kävin treenaamassa Tuulimäen boxingsalilla sen normaalin 12 erän harjoitukseni ja edelleen rakastan nyrkkeilyä. Tänäänhän on ammattinyrkkeilyilta KISAHALLISSA Amin Asikainen ja K:nit boksaavat oman uransa ja menestyksensä eteen. Toivon sydämestäni heille onnea matsiin! Itse en mene katsomaan sillä tuntuu, että minä tyydytän täysin oman nyrkkeilynälkäni näillä päivittäisillä harjoituksillani. En siis ainakaan tänään mene Kisahalliin. Iltapäivällä käytiin Muruni kanssa Kauppatorilla Snellmannin kahviteltalla juomassa kahvit ja syömässä lihikset. Nekin, niin Kauppatori kuin lihiksetkin, ovat yksi muuttumattomia elementtejä tässä elämässä ja onnellisuudessa. Enpä taas tänään pysty muuta ihmeempää toivomaan sillä näinkin on päivä ollut mukava. Syyskuun alku on käynnissä ja siinä ollaan mukana. Jäänkin nyt sitten taas katsomaan mitä ensi viikko tuo tullessaan ja palaan taas ELÄKELÄISEN KEHÄKULMAAN mahdollisimman pian.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 1.9.2010

Hei tervetuloa syyskuu! On ihan pakko kokeilla, kun tämä viime kertakin onnistui niin hyvin. Onnistuuko tekstin laittaminen tänäänkin? Tänään olin aamupaäivällä KISAHALLISSA treenaamassa ystäväni HARRI MERTASEN kanssa ja pidin hänellä 8 erää pistehanskoja. Treenin jälkeen kävimme "kuukausilounaalla" viereisessä CHICOSISSA. Eilen yksi speciaali kaveri PERTTI URA täytti, vaikkei sitä uskoisi, 50 vuotta. Lähetin hänelle onnittelut merkkipäivän johdosta. "Keravan Kreivin" PASI TAAVITSAISEN kanssa sovittiin aamiaisesta EKBERGILLÄ perjantaina aamulla ja se onkin sitten kiireinen päivä, kun KAHVITTELIJATKIN kahvittelevat cafe CARUSELLISSA aina perjantaisin aamupäivisin. Tänään muuten LASSE NORRESKIN parin vuoden empimisen jälkeen on liittynyt FACEBOOKIN virtuaaliseen maailmaan ja klikannut näin itsensä myös virtuaaliseksi ystäväksi minulle. Valitettavasti tämä virtuaalinen LASSE NORRES ei ehkä välitä sitä LASSEA, jonka me kaikki tunnemme lämpimänä, aina hyväntuulisena ja iloisena oikeassa elämässä, mutta hauska tutustua myös virtuaaliseen LASSE NORREKSEEN. Nyt illalla mulla on vielä treenit Tuulimäen boxingsalilla yhden "rokkarin" kanssa, joka on innostunut BOXINGISTA! No näin siis siirrymme syyskuuhun ja koitan olla mukana siinä ja kertoa kuinka syksy tuntuu näin kesän jälkeen. Pelkään viileää ja viimaa. Täytyy nostaa kaulukset pystyyn!