torstai 20. helmikuuta 2020

HARRY´s CORNER: VIERAILU GARAGELANDISSA!

Hiukan muotiasiaa ja niin kuin asianmukaiset bloggarit, niin minäkin suosittelen vierailua GARAGELANDIIN Fredalle sinne Viiskulman huudeille! Kyllä minunkin täytyy käydä liikkeessä tsiigaamassa jotain Rock and Roll asusteita!

20.2.2014 kirjoitettua....
Tänään on selvästi tulossa huikea päivä, joka alkoi JYRKI69:n kanssa treeneillä Tuulimäen Boxingsalilla. Jatkui aamiaisella cafe Ursulassa ja puhelulla DANNYLLE Thaimaaseen, jossa hän vielä tänään oli viettämässä lomaansa. Tarinoinnin ja aamiaisen jälkeen JYRKI69 oli sitä mieltä, että lähdetään käymään yhteen Rock and Roll mestaan Viiskulmaan Fredalle!

Ja VAU, mikä mesta. Täyttä Rock and Rollia! Kuulin että paikka on Rock and Roll innostuneiden ja rokkaiden suosima paikka. Sieltä löydät makeimmat buutsit, Rock and Roll kengät ja paidat, housut ja hupparit! Paikkaa pitävät AKI & VILLE alansa guruja! Paikka sai minut sanomaan VAU ja muistan, että niin oli tapahtunut vain kerran aikaisemmin, kun 60-luvun alussa kävin boksaamassa Tukholmassa ensi kerran ja dallasin DROTTNINGSGATANILLA, jossa oli silloin liike, joka käytti silloin nimeä HOLLYWOOD! Siellä oli nahkarotseja, farkkuja, t-paitoja ja huppareita, joista ei silloin 60-luvun alun Suomessa vielä ollut tietoakaan. Joten astuessani silloin siellä liikkeeseen, sai se sanomaan minut VAU! Niinkuin nyt tänään tämä Fredan ja Viiskulman GARAGELAND liike! Ja vielä yks juttu, siellä löytyi myös LONSDALE vaatteita. Merkki jolla on mulle myös boxing-uskottavuutta,  jonka hanskoja käytin harjoitellessani 60-70 luvulla.

Löysinkin sieltä itselleni yhden makeen LONSDALE puseron ja kuvassa JYRKI69, minä ja GARAGELANDIN AKI poseraamme boxing-ja Rock and Roll fiilareissa liikkeessä. Käykääpä Fredalla tsekkaamassa. Se on VAU!

Ja täytyyhän mun laittaa tässä yks kuvakin, kun sieltä Tukholman Drottningsgatanin HOLLYWOOD liikkeestä 60-luvun alussa olin löytänyt yhden makean valkoisen turkkipuseron....aika makee...siihen aikaan! Ihanaa, että kymmenien vuosien jälkeen näen taas jotain sellaista, joka saa minut sanomaan VAU! Mitä ihmettä vielä voinkaan löytää? Elämä on selvästi Rock and Roll! Kiitos AKI & VILLE ja myös JYRKI69, hyvä päivänalku! Nyt iltapäivällä, kun Suomi vielä voittaisi jääkiekkopelissä Ruotsin, vaikkei mulla kyllä ole mitään Ruotsia vastaan, olenhan saannut siellä kokea niin paljon hyviä fiiliksiä BOXINGIA ja ROCK AND ROLLIA!

maanantai 17. helmikuuta 2020

HARRY´s CORNER: Elämän kirjoa....


Jälleen maanantai ja viikon alku! Ja se alkaa taas HEI ME KAHVITELLAAN tilaisuudella Cafe Torpanrannassa. On aika ihanaa odotella taas kevättä, kävellä täällä Mellstenin Paratiisirannan rannoilla. Tavata kavereita. Käydä edelleen treenaamassa Tuulimäen Boxingsalilla. Elämä jatkuu ja sen kirjo on edelleen voimakas. Jäin tänään lukemaan taas yhden blogijuttuni jonka olin kirjoittanut 17.2.2013 ja jäin hiukan miettimään, kun nyt päivitän niin paljon juttuja ja kuvia edelleen Facebookiin, niin ärsytänkö edelleen ihmisiä sillä?Pitäiskö lopettaa tää virtuaalinen elämä ja keskittyä vain kävelemään näillä rannoilla ja antaa tämän elämän kirjon olla sellaisena kuin se on ollut ja kuin se on tänään? Juttuja ja kuviahan on varmasti tarpeeksi. Muistoja ja tapaamisia sekä kertomuksia ja tarinoita.

17.2.2013 kirjoitettua.....
Maanantai ja viikon alku. Kiehtovaa, uusi viikko ja uusia asioita ja tapahtumia? Ei nyt ihan välttämättä niin uusia ja ennenkokemattomia, mutta varmuudella päiviä joita en ole ennen elänyt. Tulipa tässä vain mieleen, kun tässä virtuaalisessa yhteisössä FACEBOOKISSA on niin monenlaista juttua ja monenlaisia yhteydenottoja minullakin. On ihmisiä kymmenien vuosien takaa, jotka kertovat missä yhteydessä ovat tavanneet minua aikoinaan. Ja alue on aika laaja. Oli se kouluaika pikkupoikana, oli duuni aika erilaisissa duuneissa, oli ravintola-aika ruokapaikkojen kanssa kymmenen vuoden ajan, oli myyntikonttori erilaisine artikkeleineen kymmenen vuoden ajan, oli BOXING CENTER ja kuntonyrkkeilyvalmennusta parinkymmen vuoden ajan ja niin, olihan sitten se aktiivi nyrkkeilyaikakin. Ja sitten on TÄNÄÄN tämä elämä eläkeläisenä, kahvittelut ystävien kanssa perjantaisin, rock and roll konsertit, monet muut tilaisuudet ja tapaamiset ystävien kanssa ja sitten vielä käyn taistelua vanhuutta vastaan käyden treenaamassa Tuulimäen boxingsalilla ja sielläkin tuntuu aina tutustuvan taas uusiin ihmisiin. Ja se jos joku on arvokasta ja suuri rikkaus minulle, tutustua vielä uusiin ihmisiin, vaihtaa kuulumisia, kuulla heidän elämästään ja kertoa omiakin juttuja, kun ne jotakin kiinnostaa. Nyt tässä välillä aina joku saattaa närkästyä ja närkästyykin, kun esimerkiksi minulla on kuvia tästä päivästä ystävieni kanssa, milloin ollaan kahvittelemassa, syömässä, rock and rollin parissa, nyrkkeilykehän äärellä, jossakin nyrkkeilykilpailuissa, salilla treenaamassa, milloin missäkin, sattumalta iloisen tapaamisen myötä. Nyt tässä yhtenä päivänä, joku närkästyi jostakin kuvasta jossa olimme nyrkkeilyasennossa jonkun ystäväni kanssa, hänen ymmärtämättä, että se on se hauska juttu, kun ystäväni, joka ei ole nyrkkeilijä ollut ikinä, haluaa, että otetaan se perinteellinen nyrkkeilijä vastaan nyrkkeilijä kuva. Sitten on kuitenkin suurin osa kuvista vain iloisia, nauravia ja kavereiden toisiaan kaulailevia kuvia, niin tuntuu hassulta, että kaiken tämän jälkeen multa kysytään EIKÖ MULLE OLE TAPAHTUNUT MITÄÄN MUUTA ELÄMÄSSÄ KUIN NYRKKEILY? Hmm, pirun paljon, mutta on kai pakko taas kerran myöntää, kyllä se nyrkkeilyaikakin nyrkkeilykavereineen oli upea aika, se on jättänyt paljon muistoja, ystävyyttä, kunnioitusta nyrkkeilykavereita kohtaan, ymmärryksen kunnioittaa nykyisiä nyrkkeilijöitä, heidän tavoitteitaan kiristettyjen köysien maailmassa, se on väkevä maailma, se vie sielusi mukanaan, ehkä elinikäsi ajaksi. Sille ei voi mitään, mutta siitä voi olla kiitollinen, että on saannut sen kokea, niinkuin elämä sinänsä. Rakkaus, ystävät. Taistelut vuosikymmenien aikana yleensä olemassaolostaan tässä yhteiskunnassa. Löytää positiivisuus, arvostaa tätä päivää ja olla kiinnostunut huomisesta. ELÄMÄ on mielenkiintoinen seikkailu ja itsekullakin omien valintojen ja olosuhteiden muovaama kokonaisuus. Jos on onnea, että on saannut elää. Se ei ole ihan itsestään selvä asia. Oli miten oli, jäin vain miettimään ajatusta EIKÖ SINULLE OLE TAPAHTUNUT MITÄÄN MUUTA KUIN NYRKKEILY ja mielessäni alkaa soimaan IRWININ "VAIN ELÄMÄÄ KAPPALE" loistavat sanat, hieno fiilis,,,,niin VAIN ELÄMÄÄ EI SEN ENEMPÄÄ! Tässä kahvittelimme viime perjantaina cafe Torpanrannassa, jonne tulivat kahvittelemaan myös nyrkkeilykavereitani vuosikymmenien takaa, jolle annan suuren arvon ja olen siitä mielissäni, sillä heillä on paikka sydämessäni, edessä vasemalta katsoen ERKKI KOSKINEN, RISTO KOPRA ja yksi nyrkkeilykehiemme tyyliniekkoja KURT MATSSON, takana minä, HEIKKI MÄKINEN ja ESA LEHTOSAARI. Ystävyyttä 60-luvulta tähän päivään! Hitto se on arvokasta ja se on hienoa ja se että se on ollut mahdollista!

perjantai 7. helmikuuta 2020

HARRY´s CORNER: Face to Face!

Niin se on perjantai ja treeniaamu Tuulimäen Boxingsalilla. Etsiskelen sitä ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIETÄ. Ei taida kyllä löytyä? Mutta toinen yhteinen asia tuohon 7.2.2013 kirjoitettuun juttuun,  ON, että noin 100 päivää ja rantakausi alkaa.  Treenaamista Tuulimäen Boxingsalilla. Kävelyä Mellstenin ja Haukilahden rannoilla. Ja kahvittelua kavereiden kanssa cafe Torpanrannassa maanantaisin. Ja se on todellinen VASTAISKU tälle virtuaaliselle some-elämälle. Tavata ihminen ja ystävä ihan FACE to FACE. Kuulla tarinoita ihan oikeasti, puristaa kättä ja nähdä hymy ystävän kasvoilla! SE ON LOISTAVAA! Välillä ajattelen, että olen todellakin yksinkertainen, kun rakastan ja pidän yksinkertaisesta ja samoja polkuja kulkevasta elämästä. Olen onnellinen. Olen tyytyväinen. Ei tunnu oikein puuttuvan mitään? No kai se ikä tekee jo tepposia, en vain osaa enään vaatia mitään, olen saannut niin paljon, mutta myös kokea vastoinkäymisiä, joutunut taistelemaan ihan tarpeeksi. En haluaisi enään. En varmaankaan pystyisi enään. Mutta hienoja nää tapaamiset FACE to FACE! Kuvassa puristan ihanan sympaattisen Helsingin Tarmon sinisestä kulmasta olevan ja tunnetun "LION MAN" ( ihan oikeasti leijonien kanssa viidakossa eläneen) HEIKKI MÄKISEN kättä. Tässä vaan yksi tarinoista joita olen kuullut. HEI ME KAHVITELLAAN on TUHANSIEN TARINOIDEN kohtaamisia!



7.2.2013 kirjoitettua......
Jaa, se on taas perjantai. Viikko on vilahtanut nopeasti ja jotenkin huomaamattomasti viime perjantain Tukholman JERRY WILLIAMS shown jälkeen. Pari päivää matkan jälkeen meni sulatellessa sitä kaikkea, yliannostusta Rock and Rollista ja hyvästä ruoasta tyylikäissä Tukholmalaisissa ruokapaikoissa sekä Princess-tårta kahvitteluista. Olen kuitenkin palannut salille ja saannut treenini jälleen käyntiin. Lähtenyt tavoittelemaan sitä kadoksissa olevaa ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tietäni. Helmikuukin on ehtinyt vaihtua ja sehän tarkoittaa, että noin 100 päivää ja rantakausi alkaa! Eli sadan päivän vaellus ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tietä. Treenaamista Tuulimäen boxingsalilla, kahvittelua maanantaisin cafe Torpanrannassa jengin kanssa, joka on vastaisku tälle virtuaaliselle maailmalle. Mahdollisuus tavata ystäviä FACE to FACE. Tavata ystäviä ihan oikeasti. Kuulla viimeiset kuulumiset elämän eri sektoreilta. Tuntuu kiehtovalta lähteä taas kohti kevättä ilman, että ainoatakaan tapahtumaa on vielä sovittu, vain treenit ja kahvittelut maanantaisin. Tuntuu ihanan yksinkertaiselta.....edessä 100 päivän yksinkertainen ja yksinäinen vaellus kohti rantakautta 2013! Onko se näin?

keskiviikko 5. helmikuuta 2020

HARRY´s CORNER : PURTSI PURHONEN muistelussa!

Tånään olin taas treenaamassa Tuulimäen Boxingsalilla ja äsken törmäsin taas yhteen vanhaan blogijuttuuni, jossa muistelin ystävääni, suosikkiani ja osittain myös ihannettani PURTSI PURHOSTA! PURTSIN poismenosta on siis tänään 9 vuotta. Aika menee nopeasti, hiekka tiimalasissa valuu kohdallani. Haluan silloisen kirjoituksen lisäksi muistaa PURTSIA muutamalla kuvalla ja haluan muistaa hienoja hetkiä, yhdessäoloa ja iloisuutta ja ystävyyttä, jota sain minua viisi vuotta vanhemmalta silloin olleelta NYRKKEILYTÄHDELTÄMME!!!


 6.2.2011 kirjoitettua...
Jälleen yhden KEHÄSANKARINI jäähyväiset. Olen juuri tullut Tuulimäen boxingsalilta treenaamasta. Tänään seurassani, ajatuksissani, sydämessäni ja mielikuvissani harjoitteli kanssani PERTTI "Purtsi" PURHONEN! Kuulin juuri ennen harjoituksiini lähtöä, kun RENE JÄRVINEN Valkeakoskelta soitti minulle ja kertoi PURTSIN eilen kuolleen! Salilla en pystynyt tai oikeastaan halunnutkaan häivyttää PURTSIA mielestäni! Näin hänet koko ajan siinä vieressäni. Varjonyrkkeilemässä. Lyömässä vasentasuoraansa, perään sitä Purtsimaista oikeata suoraansa. Löimme säkkiä, päärynäpalloa, hyppäsimme narua. Näin Purtsin hymyn välähtävän ja tunsin säkkiä lyödessäni välillä kyynelten valuvan silmänurkistani. Hetkiä PURTSIN seurassa vilahteli mielikuvissani. Istuimme hänen vihreässä AUSTIN SPRITE urheiluautossaan. Kiisimme maantietä tukan hulmutessa tuulessa. Elämä oli tässä ja nyt! Kaikki oli vielä edessämme, maailma oli avoinna! Harjoituksia, illanviettoja, tapahtumia, niin useita! Kuvat vilahtelivat mielessäni! Huh niitä hetkiä, niitä aikoja! PURTSI oli mulle suuri ihanteeni, idoli, niinkuin nyt sanotaan. Hän oli minua viisi vuotta vanhempi ja otti minut 15- vuotiaana suojelukseensa, siipiensä suojaan monella tavalla! En voi unohtaa sitä! Nyt kun suruviesti tavoitti minut, tunnen taas kuinka yksi pala elämästäni on irronnut. Se tuntuu tuskaiselta. Ei auta vaikka sanotaan, että tämä kuuluu elämään. Jokainen pala repii sielua ja jättää vain muistot jäljelle hyvistä hetkistä! Ystävien menetys on aina, joka ikinen kerta korvaamaton asia! Jotain joka on kuululunut elämääsi, on saannut päätöksensä. Aika tiimalasissa valuu, hiekkaa on jäljellä, vaan kuinka paljon? PURTSIN kohdalla se loppui nyt! Lepää rauhassa PURTSI! Tulen muistamaan ilon ja hyvät hetket niinkauan kuin se mulle on mahdollista! Olipa ne hyviä aikoja silloinkin! PERTTI "Purtsi" PURHONEN KEHÄSANKARINI!
            SEPPO KOLKKA ja PERTTI "Purtsi" PURHONEN kiihkeässä ottelussa Messuhallissa

torstai 30. tammikuuta 2020

KUNTONYRKKEILYÄ 2020 / Harri Piitulainen




30.5.1947 samana päivänä kun synnyin laittoi isäni YRJÖ PIITULAINEN minut Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi. 13 vuotiaana aloitin aktiivinyrkkeilyn seurassa. En kerro enempää siitä koska olen kirjoittanut kirjan nimeltään NYRKKEILIJÄN UNELMA nyrkkeily urastani. Aloitin KUNTONYRKKEILYN joskus 80-luvun alussa joidenkin kavereideni kanssa JYRKI HÄMÄLÄISEN rivitalon pihalla, jonne hän oli pystyttänyt nyrkkeilysäkkiä varten telineen. Kävimme lenkillä ja sen jälkeen varjonyrkkeilimme ja löimme säkkiä ja pidin pistehanskoja kundeille. Siitä kypsyi idea KUNTONYRKKELY salista jonka avasin 6.4.1989 samana päivänä kun GEEBEE turnaus alkoi Helsingin Urheilutalossa. Tein töitä KUNTONYRKKEILY valmentajana ja opettajana vuoteen 2009 saakka jolloin jäin eläkkeelle. Olen kuitenkin aina välillä pitänyt joillekkin kavereille KUNTONYRKKEILY tunteja ja valmennnusta silloin tällöin satunnaisesti. Nyt vuonna 2020 siitä kun minusta tuli Viipurin Nyrkkeilijöiden jäsen tulee kuluneeksi 72 vuotta ja siitä kun aloitin KUNTONYRKKEILYN BOXING CENTERISSÄ tulee kuluneeksi 40 vuotta niin ajattelin vielä kerran, pitää KUNTONYRKKEILY tunteja joillekkin halukkaille varovaisesti.
Jos olet kiinnostunut ota yhteyttä sähköpostitse harripiitulainen@gmail.com  niin keskustellaan  treenaamisestasi.

















Olen myös saannut ostettua pienen määrän NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjojani kustantajaltani, joka oli löytänyt yhden unohtuneen pahvilaatikon kustantamon varastosta.
Tätä kirjaani, jonka painos oli 4000kpl on myyty loppuun jo aikoja sitten. Nyt sitä on saatavissa minulta 15 euroa kappale. Kirjaa löytyy siis pieni määrä. Halutessasi ostaa kirjan ota yhteyttä harripiitulainen@gmail.com sähköpostilla



























                                               



                   
          RISTO MERONEN, ERKKI MERONEN, minä ja JARKKO PUTKONEN 

      3.2.2019 ALF "Afu" QVARNSTRÖM ja minä treenaamassa yhdessä Tuulimäen Boxingsalilla!                                         Me ollaan nyrkkeilykavereita jo 60-luvulta alkaen! 

      JYRKI 69 "Musta Uhka" ja minä treenaamassa Tuulimäen Boxingsalilla! Rock and Roll!!! 

          

         5.8.2019 Tuulimäen Boxingsali jälleen aukesi ja ANTTI ÖHRLING oli treenikaverina!                                           

                                                           








tiistai 28. tammikuuta 2020

HARRY´s CORNER: KUIN VILAHDUS?

                             
Se on varmaan niin meillä monilla +70 vuotiailla, että tää aikaa kulkee KUIN VILAHDUS? Pohdin ja ihmettelin sitä jo blogijutussani 28.1.2016 ja tänään neljä vuotta myöhemmin on pakko todeta, että se pitää paikkansa. On muutama päivä jäljellä tammikuuta. Ehdin käymään viikon matkalla Kanarialla, joka on taas kuin häivähdys ja nyt olevat harmaat ja sateiset päivät ovat todellisuutta.



Olen päässyt taas treenaamisen alkuun matkan jälkeen, kahvitellut maanantaisin jengin kanssa cafe Torpanrannassa. Kävellyt tyttöni koiran MILON kanssa Mellstenin rannoilla. Mieleeni hiipii jo, että pari kuukautta ja kevät alkaa. Pari kuukautta täytyy vielä jaksaa odottaa! AH, kuinka hienoa, yksinkertaista elämää, treeniä,  kävelyä rannoila ja kerran viikossa sosiaalinen kohtaaminen ystävien kanssa. En voi oikeastaan muuta toivottaa kuin HYVÄÄ KEVÄÄN ODOTUSTA aletaan odottamaan KEVÄTLEIVOSIA Mellstenin Paratiisirantaan.

28.1.2016 kirjoitettua....    NO eipä oo montaa päivää jäljellä tätä Tammikuuta. Miten ihmeessä tää aika menee niin nopeasti. Onkohan nää kuukaudet lyhyempiä kuin silloin nuorena? Nyt siis     kuukausi vilahtaa ohi, vaikkei mitään ois tapahtunut. Yht´äkkiä on pakkasta. On lunta ja taas yht´äkkiä sataa vettä ja lumi sekä pakkanen on poissa. Ihan vilauksessa. Ei sikseen, että minä kaipaisin niistä kumpaakaan. Itse asiassahan minä lasken jo päiviä siihen koska alkaa kevät? Kevätaurinko alkaa lämmittämään ja ensimmäinen terassipäivä on Mellstenissä?

Jolloin tunnen, kuinka aurinko lämmittää kasvojani. Ei, eihän siihen mene enään kauan. On tää uskomatonta, tää ajankulu. Käyt treenaamassa aamupäivisin, ulkoilutat iltapäivisin koiraa ja illalla katsot Espanjanliigan futismatseja TV;stä, jonne olet niitä taltioinnut. Eikä meinaa millään ehtiä kaikkea katsomaan, kun on sitä Italian liigaakin. Juventusta on pakko seurata. Tämä laittaa vaan ihmettelemään, kuinka ihmeessä nää ihmiset, jotka ovat vielä töissä, ovat yhdistyksissä ja seuroissa, klubeissa ja pubeissa, kuinka nopeati heidän kuukautensa sitten oikein vilahtaa? Enpä mä ehdi nyt sitä enempää pohtimaan, kun täytyy lähteä koiraa ulkoiluttamaan, mutta palaan helmikuussa asiaan, jos ehtii, sillä helmikuuhan on vielä nopeampi ja lyhyempi kuukausi kuin tää Tammikuu! On tää ihmeellistä!

torstai 23. tammikuuta 2020

HARRY´s CORNER: Häivähdys Nostalgiaa

ILMO LOUNASHEIMO käymässä cafe Mellstenissä! Että meillä oli taas kerran mukava tapaaminen. ILMOA muistaen. 



Paljon on tapahtunut, paljon olen saanut, vaikka kaikki ei ole aina mennyt ihan toiveiden mukaan.
Tämä päivä tuntuu hyvälle. Saan edelleen elää, olla mukana elämässä. On perhe ja ystävät. On vielä innostusta, iloa ja toiveita, esimerkiksi kesän odotus, joka tuo taas Mellstenin Paratiisirannassa cafe Mellstenissä aurinkoisia hetkiä. Ei ole enään mitään suuria toiveita, VAIN ELÄMÄÄ niinkuin Irvin Goodmanin laulaa, biisi mistä olen aina pitänyt, niin kuin olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja elämän pohtimisesta. Niin NOSTALGIAA sitä mahtuu kyllä paljon mieleeni, sillä se on ollut myös osa elämääni, mutta siihen kuuluu aina TÄMÄ PÄIVÄ ja sen eläminen! Yksi amerikkalainen kuuluisa ajattelija on kirjoittanut; elämässä on kaksi huoletonta päivää, eilinen ja huominen. No onko se niin vai ei, en ala sitä enempää pohtimaan, en ole niin suuri ajattelija, tulipahan tässä vain mieleen kun katsoin......23.1.2015 kirjoittettua….siitäkin on taas vilahtanut viisi vuotta!
Itseasiassa hämmästyin, kun facebookissa tuli ilmoitus Suomen Mestaruuskilpailuista. Katsoin vuosilukua ja ynnäsin että siitä on 50 vuotta, kun minä seitsemäntoista vuotiaana menin ensikertaa miesten SM-nyrkkeilyihin Helsingin Messuhalliin!

Ilta-Sanomat ja lehdisto teki siitä aikamoisia juttuja. Ja faija sanoi minulle, että älä välitä tämä on vain kilpailujen markknointia. Koitin olla parhaani mukaan välittämättä tästä ja siitä ilmapiiristä, joka vallitsi silloin Messuhallissa mun noustessa kehään ja kuullessani huutoja, "Lyö se poika isänsä syliin" " Ei se mikään oo, sillä on vaan faijansa nimi"....oli ehkä hiukan vaikeaa ja hämmentävää ymmärtää silloin tuo antipatia ja jonkinlainen vihamielisyys buuauksineen matkalla kehään.












Kohtasin ensimmäisessä matsissa HV:n KILLE PÖLLÄSEN ystävän ja nyrkkeilykaverin. Olimme jo kerran aikaisemminkin nyrkkeilleet keskenämme Helsingin Tarmon salilla. Olimme harjoitelleet parilla leirillä keskenämme ja ystävystyneet. Vuosia myöhemmin kiersin tanssilavoilla näytösotteluissa ja KILLE oli toinen vakituinen sparrikaverini niissä. Meillä oli hyvä ja läheinen ystävyys KILLEN kanssa kunnes hän muutti Amerikkaan, jonka jälkeen emme ole nähneet. Surukseni olen kuullut KILLEN sairastelleen siellä viime vuosina. Joka tapauksessa KILLE....50 vuotta tästä!


Ja KUNDIT....50 vuotta tästä SM kilpailuista! Hitto, että ootte kaikki mulle merkittäviä. 50 vuotta sitten oli makeeta olla joukossanne!