perjantai 20. heinäkuuta 2018

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN

PALUU KOTIMAAN KEHIIN! EM-matkan jälkeen isäni palasi kotimaan kehiin ja jatkamaan asepalvelustaan. Siihen kuului myös komennuksena näytösottelukiertueet, niin sotilassairaaloissa kuin sotilaskohteissa rintamalla. Suurimmaksi osaksi isäni näytösotteluvastustajina olivat, tietenkin hänen nyrkkeilyopettajansa STEPA SUVIO sekä toinen viipurilainen NIILO SOMERKOSKI. Mutta 21.2.1942 Merivoimien nyrkkeilymestaruuskilpailuissa hänen näytösnyrkkeily vastustajansa oli Pohjolan Leopardi BRUNO "Brynkka" AHLBERG. 9-10.8.1942 oli kilpailut Inkeroisissa ja jo menomatkalla löysin jutun otsikolla VÄLÄHDYKSIÄ INKEROISISTA;

Niin sitä oltiin matkalla kohti Inkeroista. Pohjoisesta tulevassa junassa ei näkynyt tuttuja, mutta Riihimäen asemalla osuivat vastaan tutut kasvot. Solakka, tummakiharainen ja punaposkinen nuori mies - YRJÖ PIITULAINEN omassa persoonassaan. Noustuamme itään menevään junaan, alkoi juttu luistaa. PIITULAINEN kertoi olleensa SUVION kanssa viihdytyskiertueella pohjoisessa joukko-osastoissa, opastaen poikia nyrkkeilyn alkeissa. Innostus sotapoikien keskuudessa oli ollut valtava. Pojat olivat omilla rahoillaan hankkineet nyrkkeilykäsineitä ja alkaneet opetella tätä itsepuolustuksen jaloa taitoa, johon nuo kaksi viipurilaista väistötaidon ihmettä olivat heidät tutustuttaneet.

Eiköhän olisi jo aika maassamme ymmärtää nyrkkeilyn eittämättömän suuri merkitys. Armeijalle pitäsi saada nyrkkeilykäsineitä, koska niiden käyttelijöistä ei ole puutetta. Nyrkkeilyopetus jos mikään, on omiaan korostamaan armeijamme henkisiä ja ruumillisia kykyjä. Ajatellaanpa vain, missä asemassa nyrkkeily on esimerkiksi Saksan armeijassa. Onko suunitteilla, että SUVIO ja PIITULAINEN lähtisivät koulutuskeskuksiin eri puolille maata nyrkkeilyopetuskiertueelle viihdytysmielessä. Mies, joka myös olisi tällä kiertueella korvaamaton apu, on SNL:n mestarivalmentaja SOMERKOSKI. Tämä kiertue on erinomainen asia ajatellen nyrkkeilyn sotilaallista, urheilullista ja moraalia ylentävää merkitystä. Näin joutuvat myös maaseudun nuorukaiset kosketukseeen nyrkkeilyn kanssa ja nyrkkeily saadaan täten leviämään yhä laajemmalle - seikka, jolla on kauaskantoiset seuraukset. Silloin oppisi Suomen kansa noudattamaan "Taipaleen  sankarirunoilijan" YRJÖ JYLHÄN kehotusta; TUPPEEN PAINA RAUTA, KANSA MIEHEKÄS, ELLEI PUHE AUTA, ISKE NYRKILLÄS! Tälläisia ajatuksia oli nuoren mestaripugilistin sydämellä

Kuvassa YRJÖ PIITULAINEN ja SNL:n mestarivalmentaja NIILO SOMERKOSKI

 Nyrkkeilyn juniorikasvatuksesta ja juniorimaaotteluista puheen ollen sanoi PIITULAINEN jo kauan ajatelleensa näitä asioita ja uskovansa niiden todella olevan toimenpiteisiin ryhtymisen arvoiset. Aijotko rauhan tultua siirtyä Viipuriin, kysyin PIITULAISELTA. Kyllä, vastasi tämä jatkaen; - Oli erikoisen ilahduttavaa, että saimme jälleen oman seuran pystyyn ja saa tuntea tappelevansa tuon unohtumattoman Viipurin puolesta. Tuli myös puheeksi SUVION haavoittuminen. STEPA oli juuri aikeissa lähteä Italiaan, kun tuli kutsu kruunun hommiin. Sitten sattui haavoittuminen ja niin oli paras nyrkkeilijämme mennyttä. Tulee joskus ajatelleeksi, että eiköhän SUVIO sentään olsi Italiassa hyödyttänyt isänmaataan, sillä hän oli todella taistellut itsensä Italian yleisön sydämiin. Italialaiset nyrkkeilijät innostuivat, kun Breslaun EM-kisoissa kuulivat minun olevan SUVION oppilaita. Näin haasteli PIITULAINEN


keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN

JÄLKIMAININNAT BRESLAUSTA! Sitten olikin kotimatkan aika ja jättää jäähyväiset Breslaulle. Kotiin tullessa antoi isäni haastattelun kokemuksestaan ensimmäisiin arvokisoihinsa ja matkastaan. Lehden otsikko kertoi; PIITULAINEN TULI HYMYILLEN BRESLAUSTA! Breslaun EM.kilpailuihin osaanottaneet suomalaiset nyrkkeilijät AATOS LUNDELL ja YRJÖ PIITULAINEN saapuivat toissapäivänä kotimaahansa. Tulomatka oli ollut vaivaloinen.Matka kotiin kesti näet viisi päivää. Breslaun kilpailuista ja erikoisesti ottelustaan saksalaista GRAZIA vastaan PIITULAINEN kertoi seuraavaa. Myönnän, että en ollut parhaimmassa kunnossani Breslaussa, sillä enhän kotona saannut harjoitella kuten tälläisiin kilpailuihin pitää tehdä. Ensiksikin valitan sitä seikkaa, ettei meillä harjoitushuoneistossa ole kanveesia. Epätasaisilla lattioilla pilaa jalkatyöskentelyn kokonaan. Toinen puutteellisuus nykyaikana on se, ettei ole monipuolisia harjoitustovereita. Kotona sain ennen lähtöä harjoitella pelkästään lyhytkätisten ja keveitten poikien kanssa. Breslaussa oli vastassa taas pitkäkätisiä miehiä. Mitäkö sanon sikäläisistä nyrkkeilynäkemyksistäni? Sikäläiset nyrkkeilijät eivät loistaneet erikoisesti tekniikallaan, mutta kovuus oli moitteeton. Samoin vauhti. Olen sitä mieltä, että jos suomalaiset edustusnyrkkeilijät saisivat harjoitella suurkilpailuja varten samalla tavalla kuin esimerkiksi Italian, Saksan tai Unkarin Breslaussa olevat nyrkkeilijät, niin en epäilisi lainkaan suomalaisten menestystä. Edellä mainitsemieni maiden edustajat olivat ennen kilpailuja kaikki vähintään kuukauden - kaksi kestäneellä valmennusleirillä. Eipä siis ihme, että miehet olivat kunnossa. Samoin heillä oli matkassa omat hierojansa ja muut valmentajat.

GRAZ, joka minut voitti, on hyvä vartaloinen ja fyysinen vankka poika, joka osasi ottelun kestäessä käyttää järkeään. Hän käytti ahkerasti työntöiskuja, niissö oli painoa, mutta ei tehoa. Lähiottelussa hän pelkästään taputteli. Mutta ei surra. Toivotaan, että ajat ennen pitkää sikäli paranevat, että saan otella vielä kotoisessa neliössä, johon häntä pyysin.Silloin otellaan toinen kerta ja katsotaan kuka on isäntä kehässä. Tämän yhteydessä tahdon kiittää opettajaani STEPA SUVIOTA, hänen lähettämästään sähkeestä. Se saapui juuri ennen ensimmäistä otteluani. Siinä luki; TIUKKAA SUOMALAISTA SISUA VOITOKSI! Se teki terää.

Erikoisen mieluisan vaikutuksen tekivät ns. asevelimaitten edustajat, niin Saksan, Italian kuin veljesmaamme Unkarin edustajat, he osoittivat meille suurta huomaavaisuutta ja ystävyyttä. Eläköön Suomi kuului monesti tervehdyksissä. Sota-aika tietenkin löi vissiin leimansa, mutta mitään suurempaa sadantuntua ei Saksassa havainnut.

Ruokaa oli ja muutenkin elämä normaalista. Tulomatkalla Berliinissä koimme hälytyksen, se kesti tunnin verran, mutta mitään "paketteja" ei kaupunkiin heitetty. Juhlavan muiston jättivät vietetyt päivät Breslaussa. Komeinta vastaanottotilaisuuksisa oli, joista erityisesti mainittakoon sikäläisen maaherran tarjoamat päivälliset, jossa oli mukana todella "suuria herroja" vaikka minkä verran, joten kyllä tässä on tullut eletyksi komeissa piireissä. Joullueemme johtaja ja nyrkkeilymme "isä" SMEDS piti tässä tilaisuudessa komean puheen, jossa hän mm. toi terveisensä tastelevasta Suomesta, joka yrittää kaikkensa bolshevismia vastaan. Hän muuten antoi eräille sikäläisille johtajille muistoksi "ryssäläisiä kokardeja", jotka osoittautuivat olevan erikoisen kiintoisia lahjoja. Näin YRJÖ PIITULAINEN, joka hymyili herttaiseen tapaansa ollen vahvasti sitä mieltä, että joskus taas valkenee sekin päivä, jolloin "kalavelat" maksetaan. Näin oli Saksan matka ja EM-kilpailut käyty ja uudet kilpailut ja koitokset edessä.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN

MATKA EM-KILPAILUIHIN BRESLAUHUN Vuosi 1942 alkoikin nyrkkeilyn suhteen matkalla EM - sotamestaruuskilpailuihin Saksan Breslaun kaupunkiin, jossa olisi kilpailut 21-25.1.1942. Osaanottajia oli ilmoittautunut mukaan 96 nyrkkeilijää 11 eri valtiosta. Suomi haluasi olla mukana, vaikka nyrkkeilijöidemme harjoitusmahdollisuudet olivat juuri heikoimmillaan. Matkaan lähtivät isäni lisäksi AATOS LUNDELL sekä matkanjohtajaksi "nyrkkeilymme isä" maisteri VICTOR SMEDS. Matkalle lähdettiin varhain 15.1 päivän aamuna Turun kautta laivalla Tukholmaan, sieltä junalla Ruotsin läpi Malmön kaupunkiin ja sieltä matka jatkui lentäen Berliiniin, josta autolla kuljetus Breslauhun. Ensimmäisellä kierroksella isäni voitti Unkarin VOJONOVICSIN, mutta matkakumppani AATOS LUNDELLhävisi lujaa iskevälle saksalaiselle KARL SCHMID;tille yhtä selvästi kuin 1941 maaottelussa Passaussa.

Seuraavassa ottelussaan isäni kohtasi saksalaisen HORST GARZIN, joka teki isäni etenemisen palkintopallille mahdottomaksi, voittaessaan ottelun. Joka tapauksessa ottelua pidettiin illan parhaana ja todettiin isäni kunnon pettäneen kolmannessa erässä. Annankin urheilupalstan artikkelin kertoa ottelusta; YRJÖ PIITULAINEN jäi sitten sijoitusmahdollisuuksien ulkopuolelle Breslaun EM-kisoissa. Hän hävisi saksalaiselle maaottelumiehelle GARZILLE pistein. Erikoiskirjeenvaihatajamme antamien tietojen mukaan oli tämä ottelu ollut eilisillan parhain. Vastakkain oli kaksi nyrkkeilijää, jotka teknillisesti ovat hyvää tasoa. Kaksi erää oli PIITULAINEN tasapäisesti otellut germanin kanssa, mutta kolmannessa oli meikäläisen kestävyys pettänyt. Ja tappio tuli. Monet arvelevat ehkä nyt, että turhaan täällä myrkkeilijöitä Breslauhun lähetettiin, mutta se ei ole viisaasti sanottu. Osoitimmehan maailmalle, että pieni kansamme kovan sodan aikanakin pystyy pitämään urheilua sikäli hengissä että saatamme lährttää urheilijoita vaativiin edustustehtäviinkin. Ennen nyrkkeilijöittemme lähtöä kirjoitimmekin näillä palstoilla ettei tällä kertaa ole niin tähdellistä, vaikka poikamme hieman köniinsä saavatkin lähtiessään Euroopan mestaritittelistä kamppailemaan. Pääasia oli, että oltiin mukana. PIITULAISEN tappiosta huolimatta ilahduttaa erikoisesti se seikka, että kevytsarjalaisemme pystyi esittämään hyvää nyrkkeilyä. Siitä hän on saanut asiantuntijoiden tunnustusta. Ei pidä paikkaansa myöskään sellainen väite, että PIITULAINEN olisi huonosti harjoitellut. Ken tuntee nyrkkeilyn ja siihen liittyvät seikat, käsittää että pelkkä saliharjoittelu ei miestä teräkuntoon johda. Kilpailuottelut ovat ne harjoitustilaisuudet, jotka antavat nyrkkeilijälle oikean voimainkeskitystaitoa, ottelusilmää ja ottelutottumusta. Näitä mahdollisuuksia ei PIITULAISELLE tarjottu riittävässä määrässä ennen lähtöä. Pahoillaan ei siis kenenkään ole oltava, eikä aiheettomasti syytettävä PIITULAISTA enempää kuin LUNDELLIAKAAN sekä nyrkkeilymme johtoa siitä, että tälle matkalle lähtivät. Molemmat ovat asevelvollisuusiässä, joten heillä on vielä paljon sanottavaa nyrkkeilykehässä. Ja kunhan ne "ryssän revohka" selväksi saadaan ja urheiluelämä jälleen normaaleille laduille, niin varmaa on, että suomalaisnyrkkeilijät etupäässä juuri PIITULAINEN ja LUNDELL, tulevat vielä meitä ilahduttamaan hyvillä ottelusaavutuksillaan. Lausutaaan pojat vain iloisesti tervetulleeksi jälleen kotimaahansa.
Breslaun EM-kilpailuista nyrkkeilyssä PIITULAINEN onnittelee voittajaansa GARZIA heidän tasaväkisen yhteenottonsa jälkeen. Kumpi heistä voitti? Ei ainakaan miesten kasvonilmeistä voi päättää kuka on "se onnellinen" !

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN

SOTA-AIKA, JATKOSOTA 1941-1944 +LAPINSOTA 1945 Vielä kevään aikana ehti isäni nyrkkeillä HV:n ja HNS:n seurojen välisessä kilpailuissa Helsingin Valkoisessa salissa, jonne piti tulla hänen vastustajakseen jälleen AHTI LEHTINEN ja sali täyttyikin ääriään myöten, jossa kuitenkin yleisön pettymykseksi ei nähty odotettua kohuottelua AHTI LEHTISEN jäätyä pois. Isäni nyrkkeili sensijaan leikkien kissaa ja hiirtä HV:n T.FORSBLOMIN kanssa, joka sai tarpeekseen toisessa erässä luopuen suosiolla kamppailusta. Tämän jälkeen julkaistiin vielä "Vuoden kahdeksikko"; OLLI LEHTINEN, VEIKKO HUUSKONEN, LEO PELTONEN, YRJÖ PIITULAINEN, OLLI KAARTINEN, AATOS LUNDELL, OIVA PURHO ja HANNES KOIVUNEN ja todettiin YRJÖ PIITULAISEN olevan kevyen sarjan paras, vaikka hävisikin SM-kisoisssa AHTI LEHTISELLE. Kevään 1941 jälkeen seurasikin huomattavasti ikävämmät suuremmat "ottelut", kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, aloittaen hyökkäyksen ilmasta käsin 25.6.1941 tarkoituksenaan tuhota saksalaisten lentokoneet, joita uskottiin olevan Suomen lentokentällä. Suomen armeija aloitti hyökkäyksen ja eteni Karjalankannakselle ja Itäkarjalaan ja joulukuussa 1941 suomalaisten eteneminen pysähtyi Mannerheimin käskystä ja alkoi asemasota vaihe, jota kesti kaksi ja puoli vuotta. Puna-armeija aloitti asemasodan purkaneen suurhyökkäyksen Karjalankannakselle 9.6.1944. Hyökkäys eteni nopeasti ja Viipuri vallattiin suomalaisilta 20.6.1944. Vähitellen suurhyökkäyksen voima hidastui suomalaisten taistellessa sitkeästi vastaan ja tilanne muuttui takaisin asemasodaksi ja moien neuvottelujen jälkeen saatiin aselepo. Aselepo astui voimaan 4.6.1945. Jatkosodan aselepo ehtoihin kuului saksalaisten välitön karkoittaminen Suomesta ja Suomi joutui sotimaan vasten tahtoaan entistä aseveljeään vastaan.Vetäytyessään Lapista saksalaiset tuhosivat ja polttivat Lapinkyliä ja Rovaniemen kauppalan. Lapin sota käytiin Suomen ja Saksan välillä Lapissa syyskuun 1944 - huhtikuun 1945 aikana. Lapin sota päättyi 18.9.1945. Ihmeellisintä on nyt, kun näitä asioita tässä tutkin ja lueskelen, niin nyrkkeilyeämä kuitenkin oli näidenkin vuosien aikana hengissä ja toiminnassa. Kerron khta niistä lisää, mutta haluan tässä tuoda vieläminun ikäluokkaani olevan kaverin kiitollisuuden tumteen ilmi siitä, että olen sannut kasvaa ja elää vapaassa ja ihanassa Suomen maassamme. Olen ennekin tuonnut sen ilmi ja kertonut, että rakastan tätä maata ja on hienoa olla suomalainen. Minä tunnen niin ja haluan myös sen sanoa! Kun Ruotsissa minä sain lempinimen DEN FINSKE ELEGANTTEN, olin niin pirun ylpeä siitä DEN FINSKE alusta! Kiitos vielä kaikille niille, jotka antoivat raskaan "veronsa" tämän maan vapaudesta. HE OVAT MAAMME SUURIMMAT SANKARIT, JOKAINEN! Raskaat sotavuodet vaativat uhrinsa eikä vihollisen luoti erotellut hyviä ja huonoja, ei myöskään nyrkkeilijöitä. Jo hyökkäysvaiheen aikana kaatui maaottelumies OTTO PAKARINEN Aunuksella. TUL:n mestari AULIS SANDSTRÖM sai surmansa. Olympiavoittaja STEN SUVION vasemman käden rikkoi räjähtävä luotiAunuksessa ja STEPA jäi ilman peukaloa. Monet olivat kerrat pikkupoikana, kun tutkin STEPA-sedän kättä mistä puuttui peukalo. Myös STEPAN Berliinin Olympialaisten loppuotteluvastustaja MICHAEL MURACH kaatui Saksan rintamalla. Nyrkkeiljöistä haavoittuivat ainakin KALEVI ALANNE, ÅKE GRÄNO, PAULI PUNKKA ja YRJÖ FORSS. Viipurilainen TOIVO "Topi" PIRINEN kuoli haavoittumisen jälkeen kenttäsairaalassa vammoihinsa. Myös salolainen AKSELI KORVENPÄÄ ja Toukolan Teräksen VALTER FERRIN sekä maaottelumies LEO NOVOLA kaatuivat sodassa. Sodan uhreihin kuuluivat myös TUL:n TENHO VILENIUS, Helsingin Tarmon EINO IIVONEN sekä kaukopartiomatkalla vihollisen linjojen taakse Seesjärvellä jäännyt 1938 alokasmestaruuskilpailujen höyhensarjan kolmonen VILJO SUOKAS. Hän oli ainoa Mannerheimin ristillä palkittu nyrkkeilijä. Tässä ei ole varmaankaan kaikki, monet saivat pienempiä kolhuja ja valitettavan monille parhaat kehityksen vuodet nyrkkeilijänä kuluivat taistelukentillä. Kaikesta huolimatta kiintoisuus urheiluun ja nyrkkeilyyn säilyi. Nyrkkeilystä tuli painin ohella armeijassakin suosittu urheilu. Muun muassa isäni sai 28.6.1942 komennuksen Maasotakouluun, joka kestikin aina 28.6.1944 asti. Lisäksi isäni kiersi armeijan viihdytysjoukoissa eri rintamilla näytösnyrkkeillen, niin STEPA SUVION kuin NIILO SOMERKOSKEN ja muutaman muunkin nyrkkeilijän kanssa, paikkoina oli Kiestingistä Rukajärvelle ja kotiutuminen tapahtui  21.11.1944 ja näin oli jo toinen Olympiadin aika kulunut umpeen, isäni ollessa 23-vuotias. Kotirintamalla ryhdyttiin puuhaamaan kilpailuja heti kun se oli mahdollista vuoden 1942 alussa. Kaikkihan eivät olleet rintamalla, vaan osa erillaisissa muissa tehtävissä kotijoukoissa. Näin on minunkin aika palata nyrkkeilyn ja isäni YRJÖ PIITULAISEN nyrkkeilyuran jatkamisen pariin, sitten  viimeisten SM kilpailujen 21-3-1941
 NIILO SOMERKOSKI ja YRJÖ PIITULAINEN ovat tulleet Rukajärvelle antamaan etulinjojen        pojille nyrkkeilynäytöstä ja opetusta.

lauantai 7. heinäkuuta 2018

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN

TIUKKOJA OTTELUJA JA SKANDAALI TAPPIO! Vuosi 1941 alkoikin 19.1 Suomi-Ruotsi maaottelulla Helsingissä ja sen Messuhallissa. Isäni saa jälleen tilaisuuden kohdata Ruotsin loistavan HUGO ANDERSSONIN, jonka kanssa keskinäiset ottelut olivat kummallakin yksi voitto toisistaan. Etukäteis spekulaatioissa lehdissä käytiin tätä ottelua runsaasti läpi, missä kerrottiin PIITULAISEN hakevan hyvitystä Messuhallin kehässä ja HUGO ANDERSSON taas kertoi uskovansa jälleen voittavansa. Edellisen ottelunsa jälkeen ruotsalaistoimittajat kertoivat HUGO ANDERSSONIN sanoneen, ettei hän enää häviä YRJÖ PIITULAISELLE. Ja niinpä annankin tässä parin lehtiselostuksen kertoa miten tässä kohuottelussa kävi. PIITULAINEN kuin uudesti syntynyt! PIITULAINEN osoitti kamppaillussaan "Göteborgin pyörremyrskyä" HUGO ANDERSSONIA vastaan, että hän osaa neliössä hieman muutakin kuin väistellä iskuja ja naputella keveitä kissanlääpäisyjä. Nyt hän osoitti osaavansa otella! PIITULAINEN ei luovuttanut fyysisesti voimakkaammalle vastustajalleen aloitteitten tekoa, vaan ryhtyi reippaaseem iskujenvaihtoon, kun götanmaalainen syöksyi kohti. Tämä taktiikka taltutti huomattavasti ANDERSSONIN otteluhalua. Kolmannessa erässä PIITULAINEN olikin täydellisesti tilanteen herra. Toisessa otteluselostuksessa sanottiin, kaikki turha leikittely oli nyt kuin poispyyhitty. Hänen nyrkkeilynsä oli määrätietoista ja tarkkaa. Entinen nopeus oli jäljellä ja sen ansiosta PIITULAINEN jo kahdessa ensi erässä hankki selvän johdon, kolmannessa PIITULAINEN jälleen loisti mainiolla väistötekniikallaan ja ANDERSSON huitoi reikiä ilmaan. Kunhan PIITULAINEN saa tehoa iskuihinsa, on hän vaarallinen vaikkapa saksalaiselle Euroopan-mestarille NURNBERGILLE. Suomi voitti Ruotsin pistei 13-3 ja muita suomalaisia voittajia olivat OLLI LEHTINEN, VEIKKO HUUSKONEN, ÅKE GRANÖ ja OIVA PURHO. Maaottelun jälkeen käväisi isäni nyrkkeilemässä 20-21.1.1940 Turussa Turun urheiluliiton kilpailuissa voittaen ja saaden palkinnon kilpailujen parhaana nyrkkeilijänä.

Suomen nyrkkeilyliiton mestaruuskilpailut olivat Helsingissä 2-3.3.1941 jossa isäni otteli kaksi ottelua voittaen molemmat ylivoimaisesti ja näin hän voitti jälleen kilpailunsa. Sitten olikin edessä Suomen mestaruuskilpailut 20-21.3.1941 Helsingin Messuhallissa ja siellä olisi mukana myös TUL:n mestarinyrkkeilijät. Jos SNL:n omat mestaruuskilpailut olivat jääneet vaisuksi ja olivat olleet isälleni jo lähes läpihuuto-juttu, niin tulevissa Suomen mestaruuskilpailuista olisikin tulossa huomatavasti kovemmat sillä mukana tulisivat olemaan myös TUL:n nyrkkeilijät. Kisoja edeltävinä päivinä voittajaehdokkaita puntaroidessa oli YRJÖ PIITULAINEN melkeinpä luonollinen voittajaehdokas sarjassansa, jossa oli kuitenkin monta kovaa kilpakumppania kisailemassa mestaruudesta. Alku sujuikin suurella helppoudella ja koitti Suomen mestaruuskilpailujen loppuottelupäivä 21.3.1941 Helsingin Messuhallin sähköisessä kehässä ja vastassa jälleen isäni kova kiistakumppani AHTI LEHTINEN ja näin siinä sitten kävi, lehtiotsikoiden kirkuessa seuraavana päivänä, AHTI LEHTINEN - PIITULAINEN 2-1 TRAAGIKOOMILLINEN SKANDAALI ja otteluselostukset käsittelivät ottelua näin; Keskiviikkona oli kevyensarjan loppuottelun tuomio 2-1 AHTI LEHTISEN hyväksi järjetön! LEHTINEN nyrkkeili 1.erän erinomaisesti ja sai niukan johdon, mutta seuraavissa erissä PIITULAINEN hallitsi ottelua täydellisesti, vaikka LEHTINEN vielä 2.erässä yrittikin tiukasti. LEHTISEN iskut osuivat kuitenkin perin harvoin. Yksinomaan iskuosumissa PIITULAINEN johti koko ajan suhteessa 3-1, joten hänellä kummankin erän päättyessä oli 10 osumapisteen johto. Lisäksi hänen väistöillään nöukki pisteitä, sillä sääntöjen mukaan positiivisesta väistöteosta annetaan 1/2 osumapistettä. Yksinomaan näillä väistöpisteillä PIITULAINEN olisi kyennyt tasoittamaan LEHTISEN iskuosumat. Siksi harvoin LEHTINEN, hyvistä yrityksistään huolimatta, sai iskunsa todella osumaan suojattomaan paikkaan. Toinen selostus kertoo; YRJÖ PIITULAINEN osoitti jälleen eilen, että hän nyrkkeilee sen mukaan millainen vastustaja on. Jos hänellä on hyvä mies vastassaan, niin silloin hän ei tyydy briljeeraamaan väistötekniikallaan vaan antautuu rohkeasti tiukkaan taisteluun.AHTI LEHTISELLÄ oli eilen elämänsä päivä! Hän nyrkkeili 1.erässä erinomaisesti aktiivisen tiukasti ja tarkasti. PIITULAINEN sai otella tosissaan ja vain nopeutensa avulla hän pitikin erän melkein tasoissa. Vielä toisessakin erässä LEHTINEN aluksi jatkoi tiukkaa työskentelyään, mutta nyt oli PIITULAINENKIN jo lämmennyt ja nopeilla yllätysiskuilla sekä vastaiskusarjoilla hän otti alusta alkaen johdon käsiinsä. Erän lopulla LEHTINEN alkoikin jo pehmetä niin, että tyyli särkyi ja hän ryhtyi hosumaan antaen siten PIITULAISELLE selvän johdon. 3.erässä LEHTISEN kestävyys pettijo melkoisesti ja erän lopulla hän vaikutti hieman sekapäiseltä, sillä hänen iskukykynsä loppui melkein täydellisesti. PIITULAISEN voitto oli selvä, mutta ei sentään kahden tuomarin mielestä ja niin merkittiin ensimmäinen koko Suomen mestaruuskilpailujen mestariluetteloon väärä nimi. Näitä vastaavia selostuksia ja valokuvia ottelusta oli paljon ja kuohunta melkoinen, joten päätän näiden tutkimisen tähän runoon, joka myös löytyi sieltä; "Kevytsarja Piitulaisen oli, Lehtinen nyt sai sen äänin kaksi - yksi. Ikävältä tuntui siksi, ettei paras mestariksi, tullut määrätyksi. Hyvät herrat, myönnättehän, että ympärillä kehän, jotain mekin näimme. Väärän tuomion suhteen, joista ansaitsette nuhteen, hämillemme jäämme"! Sarjavoittajat näissä historiallisissa SM-kisoissa  olivat  OLLI LEHTINEN, VEIKKO HUUSKONEN, LEO PELTONEN, AHTI LEHTINEN, OLLI KAARTINEN, AATOS LUNDELL, VEINI HEINO ja HANNES KOIVUNEN.

torstai 5. heinäkuuta 2018

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN

MAAOTTELU RUOTSIA VASTAAN! Etukäteisveikkailuissa odotettiin YRJÖ PIITULAISEN vuoren varmaa voittoa ruotsalaisesta vastustajastaan. Maaottelun voitti Ruotsi pistein 10-6 ja suomalaisvoittajat olivat vain OLLI LEHTINEN ja YRJÖ PIITULAINEN. Isäni onnistui jälleen loistavasti erittäin hyvää ja kokemutta HUGO ANDERSSONIA vastaan ja tässä pari otteluselostusta kuvaamaan ottelua. Kevyen sarjan miehet YRJÖ PIITULAINEN ja HUGO ANDERSSON saapuivat nyt kehään. Ruotsalainen aloitti kuin rajuilma ja PIITULAINEN oli hetken aikaa hämmästynyt iskuryöpyistä, joita hänen oli ruvettava torjumaan ja väistelemään. Hän ei kuitenkaan muuttanut ilmettäkään, vaan suhtautui rauhallisesti ANDERSSONIN hyökkäyspuuskaan. Toisessa erässä PIITULAINEN jo sai sisään osuman toisensa jälkeen eikä ollut enää epäilystäkään voittajasta. ANDERSSONIN iskut PIITULAINEN väisti mainiosti tai otti ne käsineisiinsä. Kuten kotona käytti hän nytkin väistäessään köysiä hyväkseen. Kolmas erä oli tasaväkisempi, mutta PIITULAINEN voitti puhtaasti 2-0. Siitä huolimatta kuului katsomosta vihellyksiä. Toinen otteluselostus kertoi:YRJÖ PIITULAINEN antoi jälleen näytöksen siitä kuinka helposti lujia hyökkäilijöitä voidaan nyrkkeilyssä hoitaa, jos omaa tarpeeksi nopeutta, nyrkkeilyvaistoa ja väistötaitoa. HUGO ANDERSSON yritti koko ajan tiukasti hyökkäillä, mutta liikehtimisellään ja väistöillään PIITULAINEN eksytti hänet usein iskemään reikiä ilmaan ja joutumaan suoraan PIITULAISEN nopeiden iskusarjojen uhriksi. PIITULAINEN voitti kirkkaasti jokaisen erän ja sai ottelun jälkeen voimakkaat suosionosoitukset nyrkkeilyä ymmärtävältä yleisöltä. Kun tuomio julistettiin kuului katsomosta joitakin vihellyksiä, mikä ei anna korkeata käsitystä tukholmalaisesta lehteriyleisöstä. PIITULAISEN voitto oli näet ylivoimainen.

Ruotsi - Suomi maaottelun jälkiottelut pidettiin pari päivää maaottelun jälkeen Göteborgissa 17.12.1940. Siellä isäni kohtasi uusintaottelussa toistamiseen HUGO ANDERSSONIN. Ja ottelussa kävi näin: kevyessä sarjassa suoritettiin revanssiottelu. PIITULAINEN, jonka maaottelussa saavuttamaa voittoa HUGO ANDERSSONISTA muutamat ruotsalaiset urheiluasiantuntijat olivat pitäneet vähintäänkin kyseenalaisena, hävisi yllättäen ANDERSSONILLE. Ensimmäinen erä oli PIITULAISEN, joka noukk itselleen pisteitä kauniilla suorillaan,
mutta toisessa erässä ruotsalainen yllättäen lisäsi vauhtia, joka vähitellen pusersi mehut suomalaisesta. PIITULAINEN kykeni kyllä säilyttämään tyylinsä, mutta se ei riittänyt, vaan taistelutahtoa uhkuva göteborgilainen sai selvän voiton ja hyvityksen maaottelussa kärsimälleen tappiolle. Yleisö seisoi penkillä ja ulvoi ihastuksesta ottelun aikana. Illan Ruotsi - Suomi ottelu päättyi 4-4 tasapeliin. Näin oli saatu vuosi 1940 päätökseen. Vuosi oli ollut todellinen läpimurto nuorelle nyrkkeilijälle YRJÖ PIITULAISELLE, joka 19 vuotiaana kohosi Suomen amatöörinyrkkeilyn puhutuimaksi ja valovoimaisimmaksi nyrkkeilijäksi. Vuoden 1940 loppupuolella 1.11 oli isäni astunut suorittamaan asepalvelustaan Helsingin komennuskomppaniaan, mutta ei ollut ehtinyt vielä olla paljonkaan paikalla runsaan nyrkkeilykilpailu ja nyrkkeilyn edustustehtävien takia.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN

NYRKKEILYLIITTO VASTAAN TUL! Seuraavat merkittävät kilpailut tapahtuivat jälleen Helsingissä 2-3.1940, jolloin Nyrkkeilyliiton ja TUL:n parhaimmisto kohtasivat toisensa. Näissä kilpailuissa isäni nyrkkeili kaksi ottelua. Ensimmäinen kamppailu tapahtui OLLI NIKULAISTA vastaan. Nuoren PIITULAISEN arveltiin saavan kestää vaikean kypsyyskokeen, mutta osoittautui, että hän on jo oppiaskeleensa ottanut, kaikessa muussa paitsi vakavuudessa. Nopeista koukuistaan tunnettu NIKULAINEN hävisi ensi erän pisto tunnustelut ja yritti sitten toisessa erässä koukkuryöppyä saaden jonkin verran perillekin. Sitä hänen ei olisi kuitenkaan pitänyt tehdä - PIITULAINEN innostui näyttämään kaikkensa, mikä ei ole suinkaan vähän. NIKULAINEN ei tavannut vastustajaansa mistään, kaiken aikaa tuntien iskut joka taholla. Hän väsähti tuloksettomaan ponnisteluunsa ja PIITULAINEN piteli kolmannessa erässä hiukan liikaakin leikkiä hänen kustannuksellaan. Toisessa ottelussa tappion kärsi toinen TUL:n mestari ERKKI RASK, ottelussa PIITULAINEN oli yhtä ylivoimainen kuin NIKULAISTAKIN vastaan. RASK hosui silmittömästi ensimmäisessä erässä. PIITULAINEN antoi miehen touhuta väistellen tämän väsyksiin. Toisessa ja kolmannessa erässä RASK oli pelkkänä osumien maalitauluna, mutta kun PIITULAINEN näpytteli hellävaroen amatöörinyrkkeilyn hengen mukaisesti ei kanveesille menon vaaraa ollut. Nyrkkeilyliitto oli pistein 17-15 TUL:a parempi. Katsojia oli molempina iltoina huikeat 6000. Liitto-ottelujen perusteella valittiin yhteinen joukkue kohtaamaan RUOTSI maaottelussa TUKHOLMASSA 15.12.1940.

Suomen nyrkkeilyn maajoukkue lähdössä laivalla Tukholmaan kohtaamaan Ruotsin maajoukkueen!