perjantai 19. huhtikuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: HEI ME SURFFAILLAAN!


PÄÄSIÄIS SURFFAILUA! Tuntuu kuin PÄÄSIÄINEN olisi yksi suosituimpia internet ja facebooksurffailuja sillä kyllä ainakin jokatoinen julkaisee jotain päivityksiä FB:ssä ja toivottelee miljoonille ihmisille HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ jonkun tipu ja suklaamunakorin kuvan kanssa. 2013 Hawaijin Prinssi ARI WISKARI kyseli painoindeksistäni ja oli huolissaan laihtumisestani, johon ei ollut kyllä mitään syytä huoleen. Olin palannut silloin taas näiden blokirjoituksieni pariin koska sitä oli minulta kyselty jopa useammalta taholta MIKSI EN OLE ENÄÄN KIRJOITELLUT? Nyt olen taas tehnyt paluun ja tulipa vaan mieleen, ettei Hawaijin Prinssikään ole sitä huomannut, surffailee ilmeisesti HONOLULUSSA!

                            HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ kakille blogini ehkä kahdelle lukijalle!
                     
20.4.2013 kirjoitettua....
Juuri kun olin päässyt kotiin. Olin käynnyt syömässä lounaan Haukilahden E.T.CHARLIESSA ja kotona syönnyt suklaajäätelöä banaanin kera ja kävin iltapäivä nokosille täyden vatsani kanssa, soittaa yksi SURFFAILUN virtuooseista, lähes kaiket ajat Hawaijilla surffaamassa viihtyvä "Hawaijin Prinssi" ARI WISKARI minulle ja kertoo, että huomasi tänään, nyt kylläkin netissä surffailessaan, että olen tehnyt paluun blogini pariin. Kertoi olevansa siitä mielissään. ARI kyselee miten laihdutuskuurini sujuu, olenko jo kutistunut ihan kokonaan olemattomiin? Sanon etten kyllä tämän päivän lounaan ja jälkiruoan jälkeen usko sitä tekeväni, mutta aivan lähiaikoina aloitan uuden yrityksen. Yrityksen no 249! Samalla kuitenkin sovimme että heti ilmojen lämmetessä pistäydymme Mellstenin Paratiisirantaan cafe Mellstenin terassille aurinkoon istumaan, juomaan kahvia, kera niiden herkullisten possumunkkien, joita siellä on tarjolla. En ehkä vielä heti aloita sitä 249:sää! Ps. Yllä olevissa kuvissa Hawaijin Prinssi mielipuuhassaan Hawaijilla, jossa hänellä on myös hyviä kavereita!

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: OOH, MIKÄ MENESTYS

Hah,hah...tuo otsikko sai minut taas lukemaan vanhan blogi päivitykseni, mistä oikein oli kysynys? Kun juttu on vuodelta 2013 tasan kuusi vuotta sitten, niin huomaan etten ole oppinut vieläkään kulkemaan sitä ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIETÄ....nimittäin jälleen tämän vuoden alussa aloitin laihduttamisen samoista lukemista, mutta edelleenkin tapaamiset ystävien kanssa buffetpäytien äärellä tai joissakin MAKKARA-PARTYISSA romuttavat yritykseni kulkea ASKEETTISUUDEN ja KURINALISUUDEN TIETÄ. Eilenkin HEINOSEN ESAKIN soitti ja kyseli päivää meidän kuukausilounaalle (hampurilaista + jäätelöä) koitin sitä epätoivoisesti siirtää pari viikkoa eteenpäin. Kevättä odotan tietysti yhtä kovasti ja Mellstenin Paratiisirannan cafe Mellstenin terasilla vierailen kyllä ahkerasti aurinkoisena päivänä, ihailen edessäni välkehtivää merta ja kahvin kanssa, yritän kyllä välttää sitä, se ihana uunituore possumunkki! Ajatuksena on myös laittaa polkupyöräni kesäkuntoon ja haave pyöräilystä Kauppatorille Kaivarin rantoja pitkin kahville on haavekuvissani! No sen aika näyttää...PÄÄSIÄINEN on edessä....sehän on vaarallista aikaa...pääsiäisruokaa...lammasta...suklaamunia...kakkuja...tunnen paineita....tuo otsikko OOH; MIKÄ MENESTYS....pelkään että joudun muuttamaan otsikkoa?

17.4.2013 kirjoitettua...
Rakastan yli kaiken lukea menestystarinoita, onnistumisia elämässä. Urheilussa, musiikkibisneksessä sekä liike-elämässä ja vain elämässä. Nyt koin itsekin jonkinlaisen tämän alkuvuoden menestystarinan. Aloittaessani vuoden painoin 89,0 kiloa ja aloitin rajun laihdutusohjelman ja joku siinä klikkasi, koska kolme kuukautta myöhemmin painoin 94,0 kiloa? Olin ihmeissäni, olinhan aina ollut hyvä laihduttamaan, tai ei nyt ihan aina, mutta joskus jotenkin löysin sen ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIEN jota lähdin hetkeksi kulkemaan. Mutta kuka ihmessä sitä aina viitsii kulkea. Se on yksinäinen. Se on ilman iloa tavata buffetpöytien äärellä ystäviä. Se on kieltäytymistä tapahtumista missä on glamouria ja säihkettä. Nyt kuitenkin olen päässyt tuon tien alkuun ja pudottanut painoni takaisin 89,0 kiloon ja olen siis melkein kuin elämän alussa. Kaikki alkaa uudelleen. Tunnen riemua. Ja kun kevätkin, millä tuntuu olevan ihan yhtä vaikeaa löytää tiensä pää tänne Suomeen, kuin minulla on ollut löytää tämä rakastamani ASKEETTISUUDEN ja KURINLAISUUDEN TIENI pää. Mutta nyt molemmat ovat ehkä löytymässä? Olen jopa niin suuressa uskossa siihen, että vein MONARK-polkupyöränikin huollettavaksi ja olen antanut itseni kuvitella, että edessä olisi jälleen muutaman kesän tauon jälkeen pyöräilykesä pitkin aurinkoisia merenrantoja. Jossa kliimaksi on, kun saavuttaa Kauppatorin ja pysähtyy siihen kahville ja possumunkille! Tunnen ihan veden herahtavan jo kielelleni. Aah, kuinka tämä elämä onkaan jännittävää. Löydänkö sen ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIENI ja saan pudotettua vielä yhden kilon, joka kruunaisi kevään menestystarinani kilon arvoiseksi! Ehkä on hyvä, että tämän blogini lukijoita on vain neljä sillä kaikki eivät tykkää menestystarinoista!

tiistai 16. huhtikuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: Tää on kyllä vähän vaikee juttu?

                                    TÄÄ ON KYLLÄ VÄHÄN VAIKEA JUTTU?

Tulipa tästä mieleen, kun tänään Facebook ilmoitti kuinka monta peukutusta on jotkut postaukset saanneet. No joo, onhan tuo virtuaalinen peukutus ja tykkääminen vaivatonta ja helppoa. Mutta kyllä FACE TO FACE tapaamiset ovat ihan oikeita ja todellisia. Ajattelin tätä, että mulla on ollut ihan nuoresta kundista saakka tapana tavata kavereita kahvikupposen äärellä jossakin  kahvilassa stadissa. Se alkoi jo ihan 60-luvun alussa, kun stadi oli täynnä VALION-baareja. Mun kotikulmilla Eerikin ja Albertinkadun kulmassa oli VALION-baari. MARSKIN taloon  Mannerheimintielle tuli sinne toiseen kerrokseen iso VALION-baari, jossa usein kavereiden kanssa kokoonnuttiin. STELLA siinä Pikku-Roban ja Korkeavuorenkadun kulmassa oli suosittu paikka myös. Cafe Ursula kesäisin.
Tämä kahvittelu kavereiden kanssa on jatkunut koko elämän, pienimmissä ja isommissa ryhmissä ja mitä erillaisimmissa paikoissa. 
 Nyt taas eilen kahviteltiin yhdessä mielipaikassani cafe Torpanrannassa ja todistettiin, että FACE to FACE on ihan oikeata ja todellista, sille voitaisiin kyllä peukuttaakin! Mutta peukutuksesta huolimatta olen ajatellut jo pitkäänkin, että mun pitäisi luopua tai ainakin vähentää tätä FACEBOOK juttua, sillä jossakin vaiheessa mulla on lipsahtanut tänne useampikin FB sivu, joiden ylläpito ja päivitykset vievät kyllä liikaa aikaa, ei sikseen etteikö sitä mulla olisi, mutta kun tätä ikääkin on kertynyt jo niin paljon, ettei mun tekemiset ole niin useita päivityksiä tarvittavia, niin jäisin yhden Facebook sivun Harri Piitulainen varaan, jonka aloitin jo 2008, mutta jatkaisin kuitenkin päivityksiä satunnaisesti niinkuin myös tämän BLOGINI ylläpitoa, jonka alotin jo 2005, joten ei heitetä "vanhoja juttuja" eli tätä virtuaalista elämää ihan kokonaan pois. Yhteyttä minuun saat parhaitten sähköpostitse harripiitulainen@gmail.com muuten tavataan FACE to FACE! HYVÄÄ KEVÄTTÄ & KESÄÄ 2019 SINULLE terveisin Harri Piitulainen




sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: Kehän äärellä!

Eilen extempore iltapäivällä päätin lähteä Ruskikselle eli Ruskeasuon Liikuntakeskukseen katsomaan SM-nyrkkeilyjen karsintamatseja KEHÄN ÄÄRELLE! Saapuessani sinne minut toivotettiin tervetulleeksi ja joku ystävällinen nyrkkeilyjen puuhamiehiä sanoi, että voin hakea rannekkeen jolla pääsen sisään. Ruskis on mulle melkoisen nostalginen paikka, sillä 1962 kun sinne valmistui nyrkkeilysali Viipurin Nyrkkeilijät siirtyi sinne treenamaan ja ihan varmasti useampi sata kertaa on täällä käyty treenaamassa aikoinaan. 1962 olin 15. vuotias!
Kehän äärellä olen usein tavannut VESA KORPAEUKSEN joka on oikealla olevan amattinyrkkeilijän SANNA TURUSEN valmentaja. On pakko ihailla SANNAN rohkeutta lähteä kohtaamaan nyrkkeilyllisiä haasteita ulkomaisiin ammattinyrkkeilykehiin. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa haastetta, sillä jotakin on meneillään, mutta VESA kuulemma kertoo sen sitten jossakin vaiheessa SANNALLEKIN! On aina ja edelleen kiva ja hienoa tavata BOXING kavereita Kehän äärellä. Niin myös eilen aika monia kymmenienkin vuosien ajalta. Hmm..ja Ruskis...joo...NOSTALGIAA! Tähän sopii hyvin 14.4.2016 kirjoittani pohdiskeluni nyrkkeilystä kehän äärellä ja sispuolella...

14.4.2016 kijoitettua....
Tullessani Roomasta rakkauden kaupungista 23-25 asteen aurinkoisesta lämmöstä, historian ja kulttuurin täyttämästä kaupungista stadiin, shokkiuutiset Hartwallin nyrkkeilyillasta tavoittivat minutkin. Vaikka olenkin nyrkkeilyvapaalla 1.8 saakka. En silti voinnut olla reakoimatta kuullessani ROBERT HELENIUKSEN ja JUHO HAAPOJAN tyrmäyshäviöihin päättyneistä tappioista. Olin pahoillani poikien takia. Murskaantuneista  unelmista, joita tappio nyrkkeilykehässä usein aiheuttaa. Näistä henkisesti selviäminen voi vaatia vuosia, jopa vuosikymmeniä.

Olet ollut matkalla tähtiin ja yht`äkkiä putoat sieltä yhden kovan iskun saanneena kanveesille vastustajan osuessa kovalla lyönnillään sinuun. Ja kehätuomari laskee sinut ulos tai keskeyttää ottelun toisen ylivoimaisuuden vuoksi. Muutamassa sekunnissa monien vuosien unelmat ja haaveet ovat saanneet kolauksen. Toisille lopullisen päätöksen, toisille ainakin haaveiden ja unelmien uudelleen järjestämisen. Nyrkkeily on näissä asioissa armoton laji! Pahimmillaan sinut muistetaan tästä tappiosta ja lähes unohdetaan urasi, joka on saattanut olla menestyksekäs ja joka on saattanut kestää jo pitkäänkin. Boxingin jälkeen alkaa uusi elämä. Kaikki eivät löydä tietänsä siihen. Ei ole ehkä enään voimia siihen, ei ymmärrystä, että kaikki tuo elämä KEHÄGLADIAATTORINA on ohi? FIGHTER joutuu etsimään uuden elämän mitä elää. Joutuu opiskelemaan elämää ilman BOXINGIA! No, onneksi kenenkään ei tarvitse luopua boxingista, jos ei halua. Voi alkaa valmentamaan uusia nuorukaisia tai muuten boxing bisnekseen mukaan. Tapoja on monia.ROBERT HELENIUKSEN ja JUHO HAAPOJAN kohdalla ei tappiot tarkoita vielä lopettamista, jos eivät sitä itse halua. Mutta varmasti ajatukset siitäkin käyvät mielessä. Oli miten tahansa, toivon heille kaikkea parasta niin nyrkkeilyssä kuin elämässäkin. Olette FIGHTEREITA FOREVER!

Minä lopetin 1971 ja kirjoitin 1981 käsikirjoituksen kaikesta tapahtuneesta NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjaani ja se oli vielä silloin tuskallista. 2001 se julkaistiin ja edelleen ne asiat olivat arkoja minulle. Nyt 2016 olen ehkä jo ymmärtänyt enemmän tätä BOXARIN sielunelämää ja keskittynyt ystäviin, perheeseen ja Rock and Rolliin ja tunnen näin eläkeläisenä vihdoinkin helpotusta, voida elää tätä päivää, tätä hetkeä, sellaisena kuin elämä sen mulle tarjoilee. Silti nyrkkeily on ja tulee olemaan suuri osa sielunelämääni ja kunnioitukseni lajikavereihini on vilpitön. Tiedän kuinka kova ja armoton laji on, se voi murskata unelmat ja haaveet, mutta ei kuitenkaan elämää ja elämällä on aina paljon annettavaa! Olit sitten KEHÄGLADIAATTORI tai ett! ROBERT HELENIUS ja JUHO HAAPOJA olen hengessä kehäkulmissanne TÄNÄÄNKIN! BOXING IS GREAT!

perjantai 12. huhtikuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: SUMMER-BOXING/Harri Piitulainen

Tänään katsoin vanhaa päivitystä vuodelta 2012, jossa valmistauduin pitämään kesäleiriä Toppelundin niityllä. Monet mukavat ja hienot muistot tulevat kyllä mieleen kesistä jolloin pidin siellä KUNTONYRKKEILYN KESÄLEIRIÄ. Jotenkin aina kun kesä alkaa lähestyä, niin se tulee mieleen. Itse treenaasin nuorena poikana aina kesäisin Lauttasaaren kansanpuistossa vuosien ajan, olipa sekin hauskaa ja hienoa aikaa. Monet kaverit ovat käynneet myös siellä aikoinaan treenaamassa niinkuin monia ystäviä myös Toppelundin Niityllä!

Vasemalla kuvassa kesäleiri vuonna 1962 jossa STEN SUVIO ja isäni tarkkailevat sparriani JARMO BERGLÖFFIN kanssa.

12.4.2012 kirjoitettettua.....
KUNTONYRKKEILYÄ JA KUNTOILUA!
Tulevana kesänä kuntonyrkkeily kesätreenejä HAUKILAHDEN TOPPELUNDIN NIITYLLÄ. Kuntonyrkkeilyn kesäleiri 1.6-15.8 välisenä aikana YKSITYISTUNTEINA tai PIENINÄ RYHMINÄ sovittujen aikavarauksien mukaan! Harjoitusaika on noin 1 tunti! Voit olla jo kokenut kuntonyrkkeilyn harrastaja tai jos olet vasta-alkaja, niin opastan sinut alkuun. Opetan nyrkkeilytekniikkaa ja pidän harjoituksia nyrkkeilyllisessä hengessä, kuitenkin jokaisen oman kuntopohjan ja osaamisen mukaan. Pääpaino on "kevyessä" kuntoilussa, nauttia kesästä ja kuntonyrkkeilystä vähän erillaisin tavoin, kuin salilla. NYRKKEILY on kuitenkin pääasiallinen tavoite. Johdattaa sinua siihen ja luoda ehkä kipinä sen jatkuvaan harrastamiseen.

KUNTONYRKKEILY TERVEISIN Harri Piitulainen

tiistai 9. huhtikuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: Kevät päivityksiä

Eilen kahviteltiin kavereiden kanssa cafe Torpanrannassa ja samalla muisteltiin juuri poismennyttä Mestarinyrkkeilijää ja ystävää OLLI MÄKEÄ! Torpanrannan osa missä aina maanantaisin kahvitellaan oli täynnä ja me ESA LEHTOSAAREN kanssa, jotka olemme tunteneet kauan ja olleet nyrkkeilyssä vahvasti mukana, ESA sieltä 50-luvun lopusta saakka ja minä isäni kautta jo polvenkorkuisesta. Muutenkin eilinen kahvittelutilaisuus oli täynnä NOSTALGIAA. Nyt kuitenkin kun koitan päivittää kevättä, joudun huomaamaan että tänään se on karannut eikä auringosta ole tietoakaan. Hmm...sehän tarkottaa, että voin mennä taas sinne monta kymmentä metriä syvälle maan alle, Tuulimäen Boxingsalille vähän treenaamaan. Olenhan tehnyt sopimuksen itseni kanssa, sateisina ja pilvisinä päivinä BOXING TREENIT! Aina välillä on tietnkin hyvä päivittää tätä elämää tai näitä virtuaalisia laitteita...viisi vuotta sitten taisin päivittää viimeksi ja silloin olin huolissani käyttöjärjestelmäni vanhanaikaisuudesta....

9.4.2014 kirjoitettua...
Aina välillä on syytä päivittää elämää, ihan niinkuin näitä virtuaalisia laitteita sekä käyttöjärjestelmiä. Minkä eteen joudumme, kun olemassa olevat jäävät vanhanaikaisiksi. En tietenkään itseäni enään voi vahtaa uudemmaksi ja käyttöjärjestelmäni on varmaankin jo vanhanaikainen, mutta onneksi toimii kuitenkin vielä? Olen ajatellut, kuuluu käyttöjärjestelmääni, että nyt siirtyisin niinkuin kellotkin, KESÄAIKAAN! Ensimmäiseksi käyttöjärjestelmääni täytyy muuttaa se etten ihan automaattisesti lähde aamupäivällä Tuulimäen Boxingsalille, vaan katson ikkunasta (Windows) ulos ja jos aurinko paistaa lähden pyöräilemään pitkin merenrantoja välkehtivän meren äärelle. Jos on pilvistä ja sataa, niin silloin treenit monta kymmentä metriä maan alla sopivat hyvin!


Ja sitten on kerrottava, että hommasin tabletin (niiden normaalien lisäksi), jonka voin laittaa reppuun mukaan ja päivittää tapahtumia KESÄAIKAAN milloin missäkin terassilla ja kahviloissa. Suositella samalla paikkoja ja tutustumista ihmisiin, joiden kanssa kulloinkin saan ilon istua kahvikupposen, lounaan parissa tai vain aurinkoisen hetken, jossakin aurinkoisella rannalla tai herra ties missä? Tää virtuaalinen elämähän on niin yllätyksellistä! Se tässä vain vähän särähti korvaani ja mieleeni, kun aamu-tv.ssä,  joku virtuaalisen alan guru sanoi, että se vain on niin, että joku käyttöjärjestelmä tulee tiensä päähän ja se on poistettava, kun se ei yksinkertaisesti enään toimi nykytasolla ja silloin on hankittava uusi tilalle!!! Huh, huh. Toivottavasti tämä mun käyttöjärjestelmäni ikkunasta (windows) ulos katsellen mihin päiväni suuntaan? Ei ole jo auttamattomasti vanhentunut ja otettava käytöstä pois? Tänään ainakin näyttää AURINKO paistavan!



lauantai 6. huhtikuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: KEHÄSANKARINI ON POISSA

Tänään suru-uutinen tavoitti minut. Yksi suurimpia KEHÄSANKAREITANI oli nukkunut pois taivaallisiin kehiin. OLLI MÄKI suuri legenda suomalaisessa nyrkkeilyssä. Minulle ihailtu nyrkkeilykaveri ja myös ystävä ikäerostamme huolimatta. Jo aivan pikkupoikana näin tietysti myös OLLIN matseja ja muistan isänikin usein maininneen hänen pitävänsä OLLI MÄESTÄ. 1965 keväällä minut oli valittu EM.kisajoukkueeseen EM-kisoihin Itä-Berliiniin. Koska olin vielä nuori 17-vuotias ja vain muutama yleisen sarjan ottelu vasta takanani, vei faija mut kuukauden ajaksi sparraamaan silloin OLLI MÄEN ja JARKKI BERGLÖFFIN kanssa 3-erää kummankin kanssa lähes päivittäin. Huh, kuinka vahvoja ja kovakuntoisa olivat silloin nämä ammattinyrkkeilijät- Nenäni muuttui siniseksi ja turvonneeksi sen kuukauden aikana, Mutta sparriapu oli korvaamaton, sillä kukaan ei hyppinyt silloin "nenilleni" silloisissa EM-kisoissa 1965. Olivatpa OLLI ja JARKKI katsomassa siellä yhden matsinkin, silloin heidän ollessa matkalla Länsi-Berliinin puolelle nyrkkeilemään. Minä puolestani olin katsomassa sitten heidän ottelujaan....Tästä alkoi vuosien sparri ja nyrkkeilykaveruus sekä lämmin ystävyys jota OLLI MÄKI aina osoitti minua kohtaan ja vähän myöhempinä vuosina naureskeli nuoren pojan "kohelluksia" kehien ulkopuolella. OLLI ja RAIJA MÄKI olivat minun ja MURUNI, minun Raijani häissä. Olemme tavanneet näiden kaikkien vuosikymmenien aikana silloin tällöin, milloin jossakin kehän äärellä, milloin joissakin juhlissa, tai kahvilla ja aina ja joka kerta se on ollut ILO ja olen tunetnut suurta kunnioitusta KEHÄSANKARIANI kohtaan! Tänään surullisella mielellä mutta lämmöllä ja kunnioituksella muistaen OLLI MÄKEÄ ja lainaan jälleen ystäväni DANNYN sanoja hänen hyvästellessään pois menneitä ystäviään HYVÄÄ MATKAA!!!


28.8.2011 kirjoitettua....
Pidän nyrkkeilykavereistani, olen ihaillut monien heidän ottelujaan kehässä, nähnyt loistavia voittoja ja tuntenut tappion koittaessa sen pettymyksen ja tuskan heidän kanssaan, mikä myös kuuluu nyrkkeilyyn! Mutta suuren ilon heitä tavatessani. Niinkuin tässä EX-Euroopanmestarin, ystäväni, nyrkkeilykaverini, joka harjoituskehässä antoi minulle välillä kyytiä ollessani vielä hyvin nuori poikanen, mutta ILO on aina TODELLISTA tavatessamme OLLI MÄEN kanssa.