HARRIN TAPAHTUMAT: Päivän ihmeellyksiä!

Jotenkin hauska päivä tänään. Aamupäivällä olin treenamassa taas Tuulimäen Boxingsalilla, kun kännykkäni soi, mutta koska minulla oli menossa "intiimi" hetki säkin kanssa, niin en ehtinyt vastaamaan. Kun olin päässyt 12 erän treenini loppuun ja otin käsisiteitä käsistäni, niin ajattelin katsoa kuka minua oli kaivannut? Sehän ei ole tavallista että joku minua kaipaisi? Mutta ihmetyksenikin oli suuri! Itse Keravan Kreivi PASI TAAVITSAINEN oli soittanut Espanjasta. Lähetin PASILLE kuvan ja viestin, että lopetin just treenit.

PASI vastasi, että halusi vain varmistaa, että olen hengissä, mutta kuvasta päätellen ei hätää....
Toinen ihmeellisyys oli kun pukuhuoneessa olin suihkussa siellä punttisalin puolella käyvä herrasmies kertoi, että lukee edelleenkin blogiani. Vau….siis ilmeisesti ne kaksi blogilukijaa on edelleen olemassa. Tämähän innostaa minua varmasti jatkamaan tätä....ehkä joku päivä kuulen että KOLMEKIN lukijaa on blogillani! Tästä tulee mielee,n että olen siis kirjoittanut tätä blogia jo vuodesta 2005 alkaen vaikka silloin ei vielä sanottu BLOGGAAJA. No tässä alempana yks juttu 23.10.2011 kirjoitettu, kun päivä oli ollut ihmeellinen silloinkin ja oltiin oltu KERAVAN KREIVIN joka nykyään taitaa pitää hovia Espanjassa emmekä pääse enään cafe Ekbergille aamiaiselle.....

23.10.2011 kirjoitettua...
No jopa oli tänään aamupäivä stadissa. Nyt ei pelkkä MENNÄÄN KAHVILLE otsikko ole riittävä. Se alkoi herkullisella aamiaisbuffetilla Cafe EKBERGILLÄ pantterimaisen "Keravan Kreivin" PASI TAAVITSAISEN kanssa. Se oli meidän syksyn vierailu EKBERGIN loistavassa aamiaisbuffetissa. Vierailu EKBERGILLÄ on aina herkullinen, joskin hiukan masentava kokemus, sillä PASI TAAVITSAISEN pantterimainen liikehdintä aamiaispöydän lähellä saa nuoret naiset seuraamaan tämän nuoren miehen liikehdintää buffetpöydän äärellä. Ja kun minä astun pöydän äärelle, huomaan heidän jatkavan jutustelua ja kääntävän päänsä ja katseensa pois buffetpöydän ääreltä. No, se vaan täytyy hyväksyä, jokin aika on kohdaltani ohitse. Onneksi kuitenkin vielä aamiaispöydän antimet ovat minunkin herkuteltavina. Tästä huolimatta miellyttävä vierailu jälleen "Keravan Kreivin" seurassa aamiaisbuffetissa. Siitä oli lyhyt matka käydä morjestamssa JOHNNY KNIGAN JAAKKO PIETILÄISTÄ, WSOYN toimitalossa Bulevardilla.

 Sain JASKALTA Honey Aaltosen kirjoittaman kirjan CISSE HÄKKISESTÄ sekä kutsulipun kirjamessuille, jotka alkavat torstaina. Sen jälkeen kävelinkin Kaivopuiston rantoja pitkin Kampiin ja harmaasta päivästä huolimatta nautin merellisistä näkymistä ja stadin sykkeestä Esplanadia kävellessäni. Tänään pidän vapaapäivän boxingtreeneistäni ja nautin vaan päivästä ja annan sen hiljalleen solua kohti iltaa. Katson ulos tuohon parveekkeelle ja näen että kirkkaan punaiset kukat siellä edelleen vaan kukkivat, vaikka ollaan jo pitkällä syksyä. Olen buffetpöydistä ja näistä "vaarallisista ystävistä" huolimatta saannut ensimmäisen 6 kiloa taas kesäpainostani pois, mitä voin pitää kyllä onnistuneena, sillä vaarat buffetpöytien pariin menemisestä vaanivat ystävieni kautta. Eilenkin jouduin iltapäivällä "Hawaijin Prinssin" ARI WISKARIN kanssa lounastamaan Tapiolan kiinalaisesssa lähes koko iltapäivän hänen kertoessaan tarinoitaan viimeisemmältä Euroopan turneeltaan ja Ferrarilla ajelustaan. Ja kun sitten kotiin mennessäni jouduin kävelemän KAISAN KAHVILAN ohi siinä Stockkan käytävällä Tapiolassa, sorruin syömään yhden jättisuuren korvapuustin kahvikupposen kanssa, ja jouduin toteamaan elämän vaarallisuuden kohdallani. Houkutukset vaanivat joka paikassa. Ehkä siksi olisi hyvä että olisin enemmän kotona. En lähtisi ulos tapaamaan ystäviäni, jotka houkuttelevat kahviloiden houkuttelevien herkkujen pariin. Täytyy todella miettiä, onko tämä blogini otsikko MENNÄÄN KAHVILLE ollenkaan sopiva vaan pitäisikö sitä muuttaa muotoon EI MENNÄ KAHVILLE, KIITOS!

HARRIN TAPAHTUMAT: Elämä on....hmm...mielenkiintoista!

Aika kulkee koko ajan vain nopeammin tässä iässä. Vasta oli kesä ja istuin cafe Mellstenin aurinkoisella ja lämpimällä terassilla. Nyt kohta on lokakuu jo lopussa ja siirtyminen marraskuun puolelle, Sinänsä sillä ei ole suurta merkitystä näin eläkeläiselle, paitsi, että elämä vähenee ja tämä on realismia. Tänään piti aamulla mennä treenaamaan, mutta koska olen joustava, menenkin vasta iltapäivällä, kun olen käynnyt kahvittelemassa jengin kanssa Cafe Torpanrannassa. Koitan edelleenkin lukea vanhoja blogijuttujani joita olen kirjoitellut tässä lähimenneisyydessä, mutta niissä kirjoituksissa mennään välillä vähän kauemmaksi, jopa sinne 60-luvulle. Oletteko kuulleet 60-luvusta? BACK TO SIXTIES! Joo, onhan se vähän kummallista että elämä seuraa muistoineen koko elämän ajan ja jotkut jäävät elämään sankareina, unohtumattomina sinne mielen sopukoihin! Vaikka onkin niin, voin kyllä nauttia myös tästä päivästä sellaisena kuin se kohdalleni edelleenkin osuu, ystävistä joita tapaan, tarinoista joita kuulen heiltä....ELÄMÄ ON....

21.10.2010 kirjoitettua.....
Hieno päivä tänään. Hieman harmaa ja sateinen, mutta kuitenkin elämää täynnä. Tulin tietysti aamupäivällä treenaamasta Tuulimäen boxingsalilta sekä kahvilta Tapiolan Waynes Coffeesta. Huomenna on viikon hyvin ansaittu vapaapäivä boxingista. Silloin on kahvittelupäivä cafe Carusellissa jengin kanssa. Kun toi boxing sykkii mulle kuitenkin tässä, uskaltaisinko sanoa, aivan lähes päivittäin (vaimo voisi kyllä huomauttaa tähän, joka päivä). No onhan se mielessä, en mä voi sitä kieltää. Onhan se ollut mulle niin suuri juttu! Isän perintönä mulle. Tässä tuli vain mieleen, kun niin moni kysyy multa aina silloin tällöin, "Minkälainen oli BOSSE HÖGBERG, kun sinä nyrkkeilit siellä Ruotsissa samoissa illoissa ja tutustuitko häneen paremmin"? No. BOSSE HÖGBERG oli sankari! Sankari monella tavalla. Todellinen taistelija kehässä. Kova ja periksi antamaton. Ulkopuolella kehän hän oli karismaattinen, tyylikäs ja kovan kundin leimalla varustettu. Persoonallisuus jota ihailtiin valtavasti Ruotsissa siihen aikaan. Ja tiedän, että myös tänä päivänä löytyy valtava fanijoukko, jotka muistavat BOSSEA ja BOSSEN matseja. Olen tavannut heitä parissa tilaisuudessa Tukholmassa. Ja esimerkiksi valokuva, missä minä olin BOSSEN kanssa herätti valtavaa kunnioitusta ja ihailua. Tapasin BOSSEN tietysti usein ennen matseja asuessamme samassa hotellissa ja minäkin ihailin häntä. Hänen persoonaansa, tyylikkyyttään sekä sitä valtavaa taistelutahtoa kehässä! Oikeastaan voisin lainata vielä NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjastani pienen pätkän, kun tapasin BOSSE HÖGBERGIN ensi kerran......

"Käytyäni suihkussa ja puettuani siviilivaatteet ylleni lähdimme tapaamaan illan pääottelijaa BOSSE HÖGBERGIÄ ja toivottamaan onnea hänen ottelulleen Euroopan mestaruudesta. Koputimme varovasti ovelle, missä luki "Bosse Högberg, ei saa häiritä", ja avasimme oven. Olen puhunut omista paineistani ja helvetillisestä odotuksesta ennen ottelua, mutta Bosse Högbergin paine taisi olla kymmenkertainen, sillä ilma sisällä ei tuntunut liikkuvan milliäkään vaan astuit kuin erillään maailmasta olevaan kammioon, josta olisit voinut leikata siivuja jännityksestä, paineesta, sähköstä. Huoneessa oli BOSSE HÖGBERGIN lisäksi vain BÖRJE HANSSON. Päättäväisyys ja voima, joka uhkui BOSSE HÖGBERGISTÄ, oli valtava, tuntui ettei hän tarvitse ovia, sen kun vain kävelee seinien läpi. Toivotamme onnea ottelulle....BOSSE ei vastaa mitään, nyökkää vain. Jätämme hänet kamppailemaan "riivajaisia" vastaan. Se oli ensikohtaaminen BOSSE HÖGBERGIN, Ruotsin kohutun skandaalinkäryisen huippunyrkkeilijän kanssa. Ottelu, jonka näin hänen nyrkkeilevän, taistelevan, Italian hirmukovaa SANDRO MAZZINGHIA vastaan, oli ottelu, jonka veroista en ole nähnyt ja tuskinpa tulen näkemäänkään. Siinä kaksi äärettömän kovaa boksaria yrittivät nyrkein silputa ensimmäiset seitsemän erää toisensa riekaleiksi ja sen jälkeen valtavaa voitontahtoa uhkuva BOSSE HÖGBERG taisteli hiukan vielä itseään vahvempaa ja parempaa nyrkkeilijää vastaan, joka erä erältä seuraavat seitsemän erää "silppusi" BOSSEA, mutta ei saannut tämän halua voittaa murtumaan, vaan kehätuomarin keskeyttäessä ottelun neljännessätoista erässä BOSSE HÖGBERG oli pyörtynyt kirjaimellisesti pystyyn, mutta ei suostunut vaipumaan kanveesille. Tuomari johdatti BOSSEN kehäkulmaansa. Tunsin kyynelten valuvan pitkin poskiani ja kärsin vertavuotavan BOSSEN vuoksi, joka jakkarallaan istuessaan vaipui kasaan kehäköysiä vastaan. Hallissa oli hiirenhiljaista 15000 ihmisen tuijottaessa lumoutuneena ja kauhuissaan tätä näkyä. 10 sekunttia.....BOSSE HÖGBERG ryhdistäytyy.....Pää nousee rinnalta ylös.....Hän ei suostunut nytkään antamaan periksi vaan katsoo turvonneiden, veristen silmäkulmien alta SANDRO MAZZINGHIA ja nyökkää tälle"......Tässä oli tänään taas tarinaa ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA katsoen. Käväisy menneisyyden sillan toisella puolella. Haluan myös muistaa BOSSEA sekä lähettää terveiset LIZ ja LOUISE HÖGBERGILLE, en ole unohtanut BOSSEA!

HARRIN TAPAHTUMAT: Blogimuisto 21.10.2010

Suomessa BOSSE HÖGBERGIN ykkös fani oli JYRKI HÄMÄLÄINEN. Mekin tutustuimme toisiimme paremmin 1967, kun hän pyysi minua käymään SUOSIKIN toimituksessa tullessani Ruotsista boksaamasta ja JYRKI halusi kuulla BOSSEN matsista ja BOSSESTA! Kerran kun mulla oli RINGSIDE nimisen hampurilaisbaarin avajaiset ilmestyi JYRKI HÄMÄLÄINEN sinne BOSSE HÖGBERGIN nyrkkeilyviitta yllään!

HARRIN TAPAHTUMAT: MITÄ IHMETTÄ?

Tänään tunnen hiukan huonoa omaatuntoa kun olen skippaamassa treenini Tuulimäen Boxingsalilla, mutta sitten luin vanhan blogijuttuni ja sain lohdutusta, ei ole ensimmäinen kerta eikä tarvitse kokea huonoa omaatuntoa vaan ajattelet lausetta OLE ARMOLLINEN ITSELLESI...joo, sitä aion siis tänään olla! Muuten muutaman vuoden takainen blogijututtuni näyttää sopivan tähänkin päivään, kun katsoo tätä maailman menoa ja se saa kyllä kysymään MITÄ IHMETTÄ?

Eilen vierailivat Toppelundissa "Äijä luolassa" uusi sporttitoimistoni, jossa on vain boxingia, futista ja Rock and Rollia! Herrasmiehet vierelläni ovat vasemalla TIMO VIHERIÄRANTA ja oikealla SEPPO PUPUTTI....ovat vannoutuneita FUTISIHMISIÄ!

17.10.2015 kirjoitettua....
Istun "sporttitoimistossani" kuppi kahvia edessäni ja katselen alapuolella olevaa kauppakeskuksen käytävää, jossa ihmisiä kävelee kuka minkäkinlaisten tarpeidensa kanssa? Olen tänään skipannut treenini Tuulimäen Boxingsalilla ja en tunne siitä edes kovinkaan huonoa omaatuntoa. Olen alkanut pitää lauseesta OLE ARMOLLINEN ITSELLESI yhä enemmän. Oikeastaan tässä vaiheessa elämää se alkaa olla jo hyvin sopivaa. Ei ole enään tavoitteita, ei enään suorituspakkoa. Ei tarvetta menestyä. Voin olla vain ihminen, jota ei oikeastaan ole olemassakaan, jos ajattelen argumentteja, jolla ihmisarvoa mitä suuremmin tänä päivänä mitataan. Voisin melkein ajatella olevani hukassa tämän päivän maailmasta? Mutta jollain ihmeellisellä tavalla kuitenkin tunnen eläväni juuri nyt mielenkiintoista ja upeaa aikaa elämässäni! Vaikka se on tavallaan niin pienimuotoista, etten meinaa huomata sitä itsekkään, kaiken sen glamourin, suurten menestystarinoiden, säihkeen ja sosiaalisten medioiden ilotulituksen keskeltä ilman tuhansien tykkäämistä, jossa nyt elämme ja joka rönsyilee eteemme päivittäin ja saa tuntemaan itsensä mitättömäksi ulkoiluttaessa tyttären koiraan Westendin ja Haukilahden rannoilla, vaikka se on yksi päivän kohokohdista! Sitten on se taistelu "vanhuutta vastaan" jota käyn Tuulimäen Boxingsalilla yksinäisyydessä ja en tunne olevani enään huippukunnossa?

Minulla ei ole tietystikään muuta vertailukohtaa tälle kuin se miten treenasin 17-23 vuotiaana ja siihen verrattuna, aika epätoivoista! Ehkä seuraavassa elämässä, kun täytän 68 vuotta ja käyn treenaamassa voin verrata sitä tähän 68 vuotiaan treenaamiseen? Hitto, kun tää elämä on mennyt niin nopeasti, että joutuu ihan kysymään MITÄ IHMETTÄ? On vaikea sanoa siitä mitään arvokasta arviota, kun ei ole vertailukohtaa sille, mutta toivottavasti seuraava elämä, jos sellainen on olemassa, olisi tavallaan yhtä hauska ja sitten voisin 68 vuotiaana taas sanoa MITÄ IHMETTÄ, miten tää elämä on mennyt näin nopeasti? Ja ihan ilman tykkäyksiäkin?

HARRIN TAPAHTUMAT: LUMOAVA PÄIVÄ VAI LUMOTTU?

Syksy on taas tullut ja väriskaala luonnossa muuttunut suorastaan upeaksi. Olen oikeastaan aina nauttinut tästä luonnon ilmiöstä. Jos elät yksinkertaista ja väritöntä elämää, niin luonto värittää elämääsi, niin että voit olla melkein lumottu! Tänään katselen aamu-tv:tä ja maailma on täynnä hurjia uutisia. Tänään ei ole boxingpäivää ja treeniä Tuulimäen boxingsalilla vaan kahvittelupäivä cafe Torpanrannassa. Mielenkiintoista keitähän tänään tulee paikalle? On tää ihmeellistä? Mun tapani viettää elämää ilman että kuulun mihinkään yhdistyksiin, seuroihin tai poliittisiin järjestöihin melkoisen tarpeettomana eläkeläisenä, ilman sen suurempia saavutuksia ja menestyksiä tässä yhteiskunnassa, nauttii elämästä, kävelystä merenrantaa lumoutuneena syksyisistä päivistä. Kohta kuitenkin lähden ME KAHVITELLAAN tilaisuuteen tapaamaan glamourin ja säihkeen keskellä eläviä ystäviäni, jotka tuovat väriä vielä lisää tähän syksyn värikkyyteen. Voin todeta, niin kuin olen tuossa jo vuosikymmen sitten kirjoittamassa blogijutussa TAIDAN OLLA LUMOTTU.....eihän tää muuten ole mahdollista?



vuosikymmenen sitten kirjoitettua....
LUMOAVA PÄIVÄ. Heräsin taas aikaisin tänään aamukahville ja aamu-TV:n äärelle. Avasin läppärini ja jäin virtuaalisen elämän lumoamaksi liian pitkäksi aikaan. Koska päivä ehti valkenemaan, ennenkuin ehdin lähtemään Tuulimäen boxingsalille treenaamaan. Sillä aurinkoinen päivä lumosi minut ja mieleni. En voinnut vastustaa kiusausta lähteä kävelemään merenrantoja pitkin Tapiolaan. Ja, AH, mikä yllätys, miten lumoavaa se olikaan! Meri kimalteli auringon paisteessa kuin kesällä. Mutta luonnon värikylläisyys keltaisine vaahteranlehtineen, kuparinpunaisine pensaspuineen, syksyn tummanvihreine väreineen jatkoi lumoustani. Kävelin nappikuulokkeet korvissani ja lumoava Rock and Roll, rakkauslaulut legendaaristen artistien esittäminä soljuivat korviini, niin etten voinut olla ajattelematta. Olenkohan jotenkin lumottu? Kun tämä päivä tuntuu niin lumoavan ihanalta? Enhän mä tässä kuitenkaan tee muuta kuin kävelen yksinäni tätä merenrantaa pitkin kohti Tapiolaa? Olen melkoisen tarpeeton tässä yhteiskunnassa, joka ei kuulu mihinkään yhdistyksiin, seuroihin eikä poliittisiin järjestöihin. Ei siis yhtään mihinkään. Olen vain yksi äijä, joka kävelee merenrantoja pitkin, lumoutuneena päivästä ja elämästä. Ilman mitään erityistä syytä. Ilman merkitystä. Ilman suuria aikaansaannoksia. Mun täytyy olla lumottu! Tai sitten tämä päivä vain on lumottu! No mitä tätä enempää funtsimaan. Nostetaan peukkua. Hieno päivä ja elämä rokkaa!

HARRIN TAPAHTUMAT: Osku Kanervaa muistellen

2010 kirjoitin tässä blogissani että syksy on kauneimmillaan. Hmm, voiko syksy olla kaunis? Nyt ainakin näyttää harmaalta ja on aika koleetakin. No, täytyy vain laittaa tuulipukua päälle, lippis päähän ja käsineet käteen, niin tarkenee. Ja kyllähän se syksykin on kiehtova omalla tavallaan, niin kuin kaikki vuodenajat. Sehän on asennoitumiskysymys. SE mitä huomasin tuosta 2010 blogijutustani oli että olin 4.8 aloittamassani treenikaudessani ehtinyt treenata tähän päivään mennessä treenata 40 kertaa! Nyt vuonna 2019 olen siis selvästi hiipunut, sillä eilen oli vasta 30. treeni nyt vuonna 2019. Tämä on siis pakko hyväksyä. Niin kuin myös, että kavereita on jo poismennyt ja jotka tulevat eteeni tässä näitä vanhoja blogijuttuja silmäilessäni.

Yksi sellainen on mm. OSKU KANERVA

11.10.2010 kirjoitettua.....
Ihana aurinkoinen päivä edelleen. Syksyä kaunneimmillaan. Istuin tänään keskipäivällä Tapiolan Waynes Coffeessa ja katselin ikkunasta kuinka Stockkan Hullujen Päivien myyntikojuja purettiin siinä ulkona. Edessäni oli Waynesin iso kuppi kahvia kera kanakolmioleivän. Takanani oli tämän syyskauden (aloitus 4.8) 40:nes boxingtreeni. Kyllä tää on mielekäs juttu näin eläkeläisen aamupäivälle. Nimittäin sitten voikin loppupäivän viettää inspriroidusti fiiliksien ja tapahtumien mukaan. Kirjoitella esimerkiksi tälläista blogia, jota KANERVAN OSKU siellä FLORIDASSA lukee ja syö samalla Banana Split jäätelöannosta. Paitsi tietenkin, jos OSKU on vetämässä treenejä tai katsomassa LAS VEGASISSA boxingia. Tänä aamuna nostalgia puraisi minua taas kerran. Se on kuulemma ihan normaalia tässä iässä. Katsoin isäni kuvia, videoklippejä matseista mun facebooksivustoltani. Muistelin lauluja, joita hän lauleli minulle kitarallaan säestäen, silloin kun minä olin ihan pikkupoika.Laitoin niitä YOUTUBE:lta muutaman mun profiilisivulleni ja ajattelin, nyt jengi luulee, että olen ihan seonnut, kun rock and roll vaihtuu 1940-1950 luvun esityksiin, OLAVI VIRRAN, TAUNO PALON ja TAPSA RAUTAVAARAN esittäminä. Faijan kavereita, jotka minäkin sitten aikanaan tapasin ja olen kuullut tarinoita heistä ja heiltä! Kyllä taas huomasi kuinka aika, vuosikymmenet, ovat menneet nopeasti ja tuonneet eteen uutta ja uusia ihmisiä. Isänikin poismenosta on jo yli 20 vuotta. Haluan silti pitää hänet yhä, ainakin jollain tavalla mukani. Hän antoi minulle nyrkkeilyn, paljon hyviä hetkiä sen myötä ja kun kerran rakkauteni nyrkkeilyyn on säilynyt tähänkin päivään saakka, niin tulee vain mieleen, se on isältäni. Jos saamme paljon elämältä, niin myös menetämme paljon. Ihmeellistä tämä elämä! No, Stockkan Hullut Päivät ovat myös taas ohi ja päivä on aurinkoinen- Elämä jatkuu ja minä jatkan sen tarkkailemista tässä ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASSA ja OSKU....vasen suora pelasi tänään edelleen hyvin!

HARRIN TAPAHTUMAT: Menneisyyden siltaa tähän päivään!

Aina välillä havahdun ajattelemaan tätä elämää.....60-luvusta tähän päivään....se tuntuu kuin olisi ollut elokuvissa....tuntuu kuin aika olisi mennyt vilauksessa....tapahtumat ja ihmiset sekoittuvat toisiinsa kymmenien vuosien ajalta....DANNY kävi tässä maanantaina meillä kotona ja me ollaan tunnettu sieltä 60-luvusta alkaen ja puhuimme siitä kuinka nopeasi tämä elämä on mennyt ja kuinka paljon on kuitenkin tapahtunut. Se tuntuu uskomattomalta. Luin tässä taas yhden blogijuttuni vuodelta 2010. En ole siis lukenut niitä ennen sen jälkeen, kun olen niitä kirjoitellut silloin nettiin. Se mikä taas ilahdutti, suorastaan kosketti, oli se, että siellä jutuissa vilahtivat ystävät ja kaverit 60-luvusta alkaen ja kuinka elämä ja syke tuntui heillä pulppuavan iloisesti....En tiedä mitä sanoa, olen kiitollinen, olen onnellinen, vaikka aina ei ole ollut helppoa, mutta TE YSTÄVÄT....olette olleet hieno  osa elämää ja niitä tapahtumia vuosikymmenien ajalta....tässä 9.10.2010 kirjoitettua...koitan laittaa tähän myös kuvia vuosien varrelta, uskoen siihen, että niin kuin sanotaan, kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa....ja kuitenkin se on vain ripaus tätä kaikkea ja kaikki ystävät eivät ole edes mukana....mutta toivottavasti nämä antavat ymmärryksen mitä tarkoitan....niin kuin tuossa kirjoitan, menneisyyden sillan yli tähän päivään...se on ILO...se on ILOA...ja se että olemme yhä....

9.10.2010 kirjoitettua........                                                                                                                          Olen juuri tullut kahvittelemasta cafe Carusellista ja juuri, kun eilen pääsin kertomasta, kuinka itse vietän pienimuotoista ja väritöntä elämää ja juuri, kun sain mielestäni pois tuon näkymän turkoosin värisestä merestä, hienosta vaalean hiekan peittämästä rannasta aurinkovarjoineen,

ja ARI WISKARIN loikoilemassa siellä rannassa lumoavien kauniiden thaihierojattarien käsittelyssä, ja totesin kuinka nämä ystäväni, jotka viettävät tätä glamourin täyttämää elämää tuovat coloria minunkin elämääni! Tuovat maailman, joka ei ole heille suuri. No tänään taas mennessäni cafe Caruselliin kahvittelemaan, sain sen huomata jälleen todeksi. Katselin ja kuuntelin ihastuneena, kuinka tarinat 60-luvusta tähän päivään sinkoilivat maailmalta tänne caruselliin ja   tunsin olevani osallisena elämän  carusellissa.

Tuo basistimme 60-luvulta, miehemme Pariisista, LASSE KVIST tuli paikalle varustettuna ranskalaisella charmilla.

 MATTI JÄRVELÄINEN, yksi sympaattisimmista ihmisistä, DANNYN shown tekniikan "tohtori" moikkaa LASSEA "Moi LASSE, hauska nähdä taas, viimeksihän näimmekin Pariisissa"!                                          

 PASI TAAVITSAINEN tunnettu myös "Keravan Kreivinä" saapuu Manchesteristä ja huomaan kuinka nuoret naiset ympärillämme silmäilevät tätä nuorta ja salskeaa miestä. PASI toi minulle tuliaisen. Suuren t-paidan, ei, ei, en tarkoita kokoa, vaan sen SUUREN, jonka nimen eteen liitetään usein sana THE GREATEST...MUHAMMAD ALI! Sain siis MUHAMMAD ALIN t-paidan Manchesteristä ja kyllä mun on sanottava, että yksi ALIN paita vastaan koko, MANCHESTER UNITEDIN pelaajien paitoja, ainakin mulle.                            

    MARKKU POUTANEN saapuu HASSE RAUTION kanssa, rumpali, musiikin tekijä ja vaikuttaja ja rantaelämästä Mellstenin Paratiisirannastakin tuttu. Kaksi loistavaa stadilaista ja haagalaista kaveriani.

ESA MALM, PERTTI PAJUNEN ja HEIKKI MAKKONEN saapuvat paikalle, TEDDY YLÖNEN, MARKO ROKKA Milanosta, JULLE JÄRVINEN Espoosta. Puheensorina ja tarinat täyttää pöydän ja maailma on käymässä pieneksi.

Sitten saapuu vielä TOPMOST yhtyeen laulusolisti, UNIVERSAL levy-yhtiön Suomen hyvin pitkäaikainen toimitusjohtaja, nyt eläkkeellä siitä hommasta ja viimeiset kaksi kuukautta purjehtimassa ollut GUGI KOKLJUSCKIN, joka on myös lapsuuden kavereitani samoilta kulmilta kuin minä. Ja jos muistan tappioni JOHN.H. STRACEYLLE hyvin, niin muistan myös painitappioni GUGILLE alakouluikäisenä erittäin hyvin!

Täytyy sanoa tässä ja nyt taas kerran, olen kiitollinen elämälle, kiitollinen ystävyydestä. Jälleen tänään upea pieni silmänräpäys elämää! Tämä elämä on myös monien kanssa kulkenut sieltä menneisyyden sillan toiselta puolelta, alusta, yli sillan tähän päivään ja se on ILO.....se on ILOA....ja jo se että OLEMME YHÄ!

HARRIN TAPAHTUMAT: HUKASSA....

Niin HUKASSA, tuo otsikko joka oli otsikkona blogijutussani 6.10.2014 toimii hyvin tänäkin päivänä. Tai toimii on ehkä väärä kuvaus, mutta tänä aamuna katsoin kylläkin PSG:n taltioitua futismatsia eilisestä ja PSG;n voittoisaa peliä sekä NEYMARIN edelleen hyvää esitystä PSG;n joukkueessa minne hän joutui jäämään kun BARCELONA ja PSG eivät päässeet sopimukseen siirtosummista tässä syksyn akana. Eilen oltiin Muruni kanssa KULTUURITALOLLA Blues-illassa, joka oli laadukas ja hyvä. Sitä ennen syötiin Banana Splitit caputzinon kera ja sitten Tapas-lautanen sekä konsertin jälkeen Mc Donaldsista hampurilaisateria kotiin mennessä. Olen siis täysin HUKASSA ja onnistunut hukkaamaan sen KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN tieni? Tuossa vanhassa blogijutusta luin että PAJUSILLA oltiin oltu rapuillallisella. No, viikko sitten oltiin siellä taas. Mitä voi sanoa siitä? Loistava kulinaarinen ilta, olen HUKASSA. En todellakaan tiedä selviänkö enään koskaan sille ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIELLENI?

   Huomenna joka tapauksessa taas kahvitellaan cafe Torpanrannassa jengin kanssa. Siinä on vaaransa

6.10.2014 kirjoitettua.....
On Sunnuntai ja iltapäivä. Katselen Chelsean sekä Arsenalin futismatsia Lontoosta. Ja mietin kuinka pääsi tapahtumaan taas näin? Olin nimittäin jo löytämässä KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN tien pään. Olin pystynyt välttämään noita mun glamourin ja säihkeen sekä Dolce Vita elämää viettäviä ystäviä ja melkein jo asustelin monta kymmentä metriä maan alla Tuulimäen Boxingsalilla. Olin jopa jo laihtumassa ainakin 300gr per päivä kovien treenien kautta! Mutta oi, oi....eilen menimme kylään Taxineuvos PAJUSILLE, missä myös MASA von ELM vaimonsa kanssa oli paikalla. Ja oi,oi....jouduin RAPU ja HIRVI iltaan! Se oli aivan hirveetä! Sillä ei ollut mitään rajaa. RAPUJA loputtomiin. HIRVEÄ, älyttömän hyvää ja maukasta, mistä ei voinnut kieltäytyä. Ei sitten millään. Ja jälkiruokia, siis JÄLKIRUOKIA, jäätelöä, leivoksia, ranskalaista ja kotimaista, niin hyvää, niin herkullista...juomia. juomia, juomia koko illan....olen lähes tuhon oma! Itseluottamukseni löytää ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIE oma hävinnyt olemattomiin. Kuitenkin on pakko kiittää Taxineuvos PAJUSTA ja hänen puolisoaan eilisestä hurmaavasta, herkullisesta ja hervottomasta illasta!!! En tiedä selviänkö enään koskaan ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIELLENI? Sen aika näyttää? Hyvää viikonalkua teille joilla on ollut helpompaa!

         Kuvakirja-taiteilija MASA von ELMIN kuva eilisestä hurmaavasta ja tuhoisasta illasta!

HARRIN TAPAHTUMAT: Mukavia tapahtumia

Onhan tää elämä ollut kaikkine käänteineen ollut aika ihana. Välillä on tullut turpiin ihan kunnolla ja välillä oon pärjännytkin. Välillä tuntuu kuin olisin ollut elokuvissa ja se olisi ollut vain elokuvaa. Sitten on aina viehättäviä, koskettavia juttuja, niin kuin viime vuonna kun sympaattinen ex- nyrkkeilymestarimme ja nykyinen ammattinyrkkeily tuomarimme ANSSI PERÄJOKI lähetti terveiset Kiovasta WBC:hen vuosikokouksesta kuvalla JOHN H. STRACEYN kanssa. Se oli mukava yllätys ja liittyy nyt tähän 3.10.2010 kirjoitettuun blogijuttuuni, joka kuuluu muistoja elämässä sarjaani....

3.10.2010 kirjoitettua....
Aloitan viikon taas tutusti aamu-TV:n ja aamukahvin kera juoden kahvin ELVIS kupistani. Viikonloppu oli aivan ihana taas aurinkoisuudessaan. Kävin aamupäivisin treenaamassa yhdessä JYRKI69:sän kanssa, joka oli palannut Etelä-Amerikan onnistuneelta kiertueeltaan ja teki come backin boxingin pariin. Kävin myös Mellstenin Paratiisirannassa kahvilla treenien jälkeen ja rannan kauneus oli jälleen kerran lumoava. Lauantaina syötiin Pirkon ja Esan luona kulinaristinen huippuateria ja nautimme isäntäväen suuresta ystävyydestä. Me tutustuimme ESA MALMIN kanssa mennessämme samaan kouluun 1960 ja meidät yhdisti heti rock and roll ja ELVIS PRESLEY. Ja se on säilynyt tähän päivään. Sitten sattui vielä yksi aika speciaali juttu, joka heitti mut taas sen menneisyyden sillan toiseen päähän, kun huomasin yhden entisen vastustajani tulleen facebookkiin ja lähetin hänelle ystäväkutsun sekä pienen viestin tervehdyksenä. Sain hyvin iloisen ja lämpimän vastauksen häneltä. Mutta palaan hetkeksi siihen päivään joilloin kohtasimme toisemme Lontoon ALBERT HALLIN kehässä. Lainaan itseäni kirjastani NYRKKEILIJÄN UNELMA....."Neljän kuukauden turhautumisen jälkeen, luettuani lehdistä minusta ikävään sävyyn kirjoitettuja juttuja: Miksi ett nyrkkeile - elätkö vaimosi siivellä, allekirjoitin huhtikuussa 1970 ottelusopimuksen nousevaa englantilaista komeettaa JOHN H. STRACEYTÄ vastaan 21.4.1970 Lontoon ALBERT HALLISSA tapahtuvaan otteluun. Syöttinä vielä oli: voittoisa ottelu toisi mahdollisuuden otella Kapkaupungissa. Oli virhe lähteä tulevaa välisarjan Euroopan ja Maailmanmestaria vastaan, joka oli isompi kokoisempi sekä vahvempi ja jolla oli todella kova lyöntivoima. En voi selitellä tätä ottelua enempää, voin vain todeta , että kolmessa ensimmäisessä erässä JOHN-boy löi minua kuin vierasta sikaa ja kävin viidesti kanveesilla ja mietin, mitenkähän paljon ihminen kestää selkäsaunaa. Mutta päätin, etten periksi anna, vaikka henki menisi.... Selvittyäni kolmesta ensimmäisestä erästä ottelu muuttui hiukan järkevämmäksi minun kannaltani ja kolmen seuraavan erän aikana pysyin pystyssä ja löimme kilpaa, minä hiukan häviöllä koko ajan. Kuudennen erän jälkeen tauolla faija kehotti taistelemaan ja ottamaan sen hurttihuumorin taas jostakin. Ennen seitsemännen erän alkua kehätuomari kysyy faijalta jotakin. "All right, all right, vastaa faija. Ja kun gongi kumahtaa erän alkamiseksi näyttää kehätuomari, että ottelu on keskeytetty. Kaksi erää vähemällä saan fyrkat tänään, livahtaa ajatus mieleeni. Ottelu on ohi. Ollaan tulkinnasta mitä mieltä tahansa, olisinko voinut jatkaa vai en, niin ottelu oli ollut valtava - kova kuin mikä..... Olisin hävinnyt ottelun joka tapauksessa pistein, enkä oikein usko, että olisin pystynyt yllättämään JOHN-boyta kahdessa jäljellä olevassa erässä, joten tähän oli tyytyminen. Olisin antanut vaikka hankeni tässä ottelussa ja enempään en pystynyt. Toinen tappio 21 0ttelua käsittävällä urallani oli tosiasia. Ei auttanut vaikka yleisö huutomyrskyin saatteli minut pukuhuoneeseen. Ei auttanut, vaikka illan promoottori MIKE BARRET tuli ja sanoi: "Sinulla on suuri taistelijan sydän". Ei auttanut, vaikka JOHN STRACEY tuli, halasi ja sanoi: "Olen aivan poikki".....Nyt tästä illasta kun kuljemme menneisyyden siltaa tähän päivään ja JOHN H. STRACEYKIN tulee sillan yli tähän päivään, tuntuu hyvältä, nyrkkeilyvastustajani, jota kunnioitan ja arvostan ja jonka huomaavaisuuden muistan niin hyvin, tuntuu edelleen huomaavaiselta hänen viestistään päätellen ja haluaisinkin laittaa tähän pari linkkiä, jossa voitte käydä tutustumassa JOHN H. STRACEY:hin eilen ja tänään! Tänään JOHN on leppoisa viihde esiintyjä ja laulaja, jonka yksi lauluista on THATS`s LIFE....käykää www.johnhstracey.co.uk ja www.cyberboxingzone.com/boxing/stracey.htm Minä toivotan hyvää viikonalkua ja palaan taas takaisin tähän ELÄKELÄISEN KEHÄKULMAANI jonakin päivänä.

HARRIN TAPAHTUMAT: ELÄMÄÄ MUISTOINEEN

Tällä vanhalla muistollahan voi aloittaa ihan hyvin lokakuun ja jatkaa kahvittelu ja muita tapaamisia. Eilen kahviteltiin cafe Torpanrannassa tänään en tiedä missä, mutta jossakin joka tapauksessa! Hyvää lokakuuta ja syksyistä ja harmaata elämää. Nyt tarvitaan siis aurinkoisia ja yllättäviä värikkäitä tapaamisia?

1.10.2011 kirjoitettua....
ME BOXARIT avattiin lokakuun MENNÄÄN KAHVILLE kuukausi kahvittelemalla cafe JAVASSA stadin keskustassa. PEKKA JAATINEN oikealla on vierailemassa kaupungissa Rovaniemeltä uuden kirjansa markkinoinnin merkeissä. Keskellä kova vasuri, myös Rovaniemeltä etelään jo vuosia sitten muuttanut ex-ammattilaisnyrkkeilijä JYRKI VIERELÄ! Minä vasemmalla puolella. Oli suuri ilo kahvitella kavereiden kanssa.