ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 19.9.2010

Onpa ollut taas mukava sunnuntaipäivä. Aamupäivällä kävelin Muruni kanssa täältä Matinkylästä merenrantoja pitkin Tapiolaan. Ja aina nämä maisemat täällä, meren lumoavuus, tuntuvat aina yhtä kiehtovalta. Että voinkin rakastaa näitä rantoja niin paljon. Olen ihan toivottoman nostalginen. Pyrin siirtämään menneen ajan tähän päivään. Ystävät, joiden kanssa olen kokenut unohtumattomia hetkiä, jotka ovat olleet minulle sankareita! Jotka olen tuntenut sisälläni sielussani. He elävät elämäänsä sisälläni edelleen. En varmasti tarkoita tällä takertumista eiliseen, rakastan niin paljon tätä päivää. Mutta olen tallentanut ihmiset sieltä mukaani tähän päivään. Haluan että he elävät myös tänään mukanani, sisällä sielussani, vaikka osa heistä on jo fyysisesti poissa. Niin hengessä he elävät muistoissani. On selvää, että tämä ikäni on otollinen muisteluun. Kelaamaan vuosikymmenien tapahtumia, mutta olen myös hullaantunut tähän päivään tälläisenä kuin se minulle aukeaa. Tapaamisiin ystävieni kanssa. Tunnen vain sen että haluan, vaikka vain hetkeksi, kaikki ystäväni mukaani tähänkin päivääni ajatuksissani. Kun joku asia, joku linkki johdattaa minua kulkemaan kuin siltaa, tästä päivästä, menneiden tapahtumien kautta takaisin tähän päivään, kuljen sitä siltaa kiitollisena tapahtuneista asioista, ystävyydestä, niistä hetkistä joita olen kokenut. Viimeksi juuri pakinaani tähän kirjoittaessani soitti OSKU KANERVA Floridasta. OSKU oli nyt löytänyt tämän uuden saittini ja blogini ja oli vähän naureskellen lueskellut näitä juttujani. OSKU on mulle niin pitkäaikainen ystävä, kehäsankari, jonka kanssa olemme jakaneet tuskaisat hetket ennen ottelua pukuhuoneissa monessakin maankolkassa. Kokeneet yöllisiä seikkailuja. Viettäneet iloisia ja unohtumattomia hetkiä keskenämme. On upeata että OSKU KANERVA on edelleen mukana tässä päivässä. Viime kesänä söimme kotini parvekkeella jäätelöä mansikoiden ja kermavaahdon kera. Olemme kulkeneet sillan yli menneestä tähän päivään. Samana iltana sain viestin facebookissa LOUISE HÖGBERGILTÄ. Hän asuu myös Amerikassa. LOUISE on BOSSE HÖGBERGIN tyttö. LOUISELLA on ilman muuta special asema sielussani BOSSEN tyttönä! BOSSE HÖGBERG on yksi suurimmista kehäsankareista minulle, johon olen sannut kunnian tutustua. Uskokaa vain, BOSSE HÖGBERG oli uskomaton taistelija nuoratussa kehäneliössä. Tyylikäs ja karismaattinen hahmo sen ulkopuolella. LOUISEN äiti, BOSSEN rakastettu, LIZ ÖBEREG-HÖGBERG on myös ystävä sieltä sillan toisesta päästä. LIZIN kanssa tapasimme kesällä 2009 kun perheeni kanssa vierailin GÖTEBORGISSA tapaamassa promoottoriani BERTIL KNUTSSONIA. Oli upeata. BERTIL, INGO ja BOSSE ovat sieltä sillan toisesta päästä, mutta vaikka INGO ja BOSSE ovat poissa, ovat he mukana tässäkin päivässä syvällä sielussani. Taidan todella olla toivottoman nostalginen. BERTIL KNUTSSON on tämän sillan tällä puolella ja yhteys on säilynyt. Ystävyys pysynyt. Vuosikymmeniä. JYRKI HÄMÄLÄINEN ihaili BOSSE HÖGBERGIÄ valtavasti ja halusi kun minä tulin nyrkkeilemästä silloin Ruotsista, tulisin kertomaan hänelle BOSSE HÖGBERGISTÄ, hänen otteluistaan ja tapaamisestani BOSSEN kanssa niissä illoissa. Tämä on taas linkki joka johdatti myös JYPEN tähän päivään, sillan tälle puolelle. Vaikka hän ei olekkaan enään fyysisesti mukana, mutta minun mukanani kyllä! Näinä pieninä paloina, pieninä tunteen ilmaisuina menneisyyden siltaa pitkin, haluan kuljettaa tähän päivään kaikki ystäväni. Toivottavasti kestätte sen ja tämän toivottoman nostalgisuuteni. Olen saannut hyviä hetkiä, ystävyyttä kiristettyjen köysien maailmassa ja myös sen ulkopuolelta ja nyt kun tarkkailen tätä elämää tästä ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA, olen edelleen "kehässä" , ELÄMÄNKEHÄSSÄ, haluan jakaa tämän kehäni kaikkien ystävieni kanssa ja toivottaa teidät tervetulleeksi vierailemaan hetkeksi kanssani tähän "kehään"!!!