torstai 17. marraskuuta 2016

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: RANKKA PALUU NYRKKEILYN PARIIN

Oli elokuun loppupuoli, kun arki rajusti tuli eteeni. Isäni ja äitini erosivat, oma rakkaustarinani repesi kuin leikaten. Olin ilman kotia, ilman rahaa. Oli melkoisen yksinäinen olo, kun aloitin jälleen tosi treenauksen palatakseni normaaliin arkeen ja nyrkkeilyyn. Näinä aikoina oli minulle suurena tukena ja auttajana ystäväni rumpali ja ravintoloitsija RONI KASPI, jolle haluan sanoa sydämellisen kiitoksen näillä sivuilla. Tilanne oli kuin töihinpaluu pitkäksi venähtäneen viikonlopun jälkeen. Hävetti todella koko tämä sirkus, mihin olin osallistunut edellisinä kuukausina, ja olipa se ärsyttänyt aika tavalla monia ihmisiä. Eräskin nyt jo pois mennyt nuortenlehti toivoi näkevänsä minut makaamassa verissäni kanveesilla Messuhallin kehässä. Tosi urheillullista ja kannustavaa tekstiä.
No, joka tapauksessa normaali harjoitustahti palautui taas nopeasti. Aamulla 10-20 kilometrin lenkki ja illalla stadionilla treenaten rankasti... Aluksi olin niin väsynyt illalla treenauksen jälkeen, että kaaduin sänkyyn ja aamulla jäykin jäsenin kömmin taas ylös ja lähdin uuteen päivään ulos lenkille. Syyskuun puolessa välissä tuli jälleen sähke Ruotsista, jossa BERTIL KNUTSSON kysyi, olisinko valmis 25.10.1968 nyrkkeilemään Göteborgissa ensimmäisen kahdeksaneräisen otteluni saksalaista Euroopan kymmenen parhaan joukossa seitsemänneksi arvostettua KARL FURCHTIA vastaan.
23.10 lensimme faijan kanssa Göteborgiin ja istuin koko lentomatkan hiljaa itsekseni mietiskellen vatsapohjaani vähän kutitellessa...Voisinko todella pärjätä ensimmäisessä ottelussani 10 kuukauden jälkeen tähän asti parasta vastustajaani vastaan...Euroopan listan seiska...Ensimmäinen 8-eräinen otteluni...Huh,huh, onpahan kova paikka taas. Muistan nähneeni KARL FURCHTIN 1965 Länsi-Berliinissä, ottelussa JARKKI BERGLÖFIÄ vastaan, missä hän piti koko ajan vauhtia lyöden vahvasti molemmilla käsillä. Jos nyt häviän tämän matsin, tulevat kaikki sanomaan, etteihän se Piitulainen ole mikään nyrkkeilijä. Pelkkää bluffia koko kaveri.... naistenlehtien muovaama ilmapallo. Voi hitto, että tuntuukin kovalta ajatella tulevaa koitosta ja seurauksia jos... Tuntuu kuin taas olisi kaikki pelissä. Jos voittaisin paikkaisin taas hiukan nyrkkeilijänä lässähtänyttä mainettani ja astuisin aikamoisen askeleen kohti Euroopan huippua Euroopan listan kymmenen parhaan joukkoon... Olisi se upeaa olla vielä joskus ainakin kymmenen parhaan eurooppalaisen joukossa. Näin matka Göteborgiin sujui hiljaisissa mietteissäni.

1 kommentti: