sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN

SOTA-AIKA, JATKOSOTA 1941-1944 +LAPINSOTA 1945 Vielä kevään aikana ehti isäni nyrkkeillä HV:n ja HNS:n seurojen välisessä kilpailuissa Helsingin Valkoisessa salissa, jonne piti tulla hänen vastustajakseen jälleen AHTI LEHTINEN ja sali täyttyikin ääriään myöten, jossa kuitenkin yleisön pettymykseksi ei nähty odotettua kohuottelua AHTI LEHTISEN jäätyä pois. Isäni nyrkkeili sensijaan leikkien kissaa ja hiirtä HV:n T.FORSBLOMIN kanssa, joka sai tarpeekseen toisessa erässä luopuen suosiolla kamppailusta. Tämän jälkeen julkaistiin vielä "Vuoden kahdeksikko"; OLLI LEHTINEN, VEIKKO HUUSKONEN, LEO PELTONEN, YRJÖ PIITULAINEN, OLLI KAARTINEN, AATOS LUNDELL, OIVA PURHO ja HANNES KOIVUNEN ja todettiin YRJÖ PIITULAISEN olevan kevyen sarjan paras, vaikka hävisikin SM-kisoisssa AHTI LEHTISELLE. Kevään 1941 jälkeen seurasikin huomattavasti ikävämmät suuremmat "ottelut", kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, aloittaen hyökkäyksen ilmasta käsin 25.6.1941 tarkoituksenaan tuhota saksalaisten lentokoneet, joita uskottiin olevan Suomen lentokentällä. Suomen armeija aloitti hyökkäyksen ja eteni Karjalankannakselle ja Itäkarjalaan ja joulukuussa 1941 suomalaisten eteneminen pysähtyi Mannerheimin käskystä ja alkoi asemasota vaihe, jota kesti kaksi ja puoli vuotta. Puna-armeija aloitti asemasodan purkaneen suurhyökkäyksen Karjalankannakselle 9.6.1944. Hyökkäys eteni nopeasti ja Viipuri vallattiin suomalaisilta 20.6.1944. Vähitellen suurhyökkäyksen voima hidastui suomalaisten taistellessa sitkeästi vastaan ja tilanne muuttui takaisin asemasodaksi ja moien neuvottelujen jälkeen saatiin aselepo. Aselepo astui voimaan 4.6.1945. Jatkosodan aselepo ehtoihin kuului saksalaisten välitön karkoittaminen Suomesta ja Suomi joutui sotimaan vasten tahtoaan entistä aseveljeään vastaan.Vetäytyessään Lapista saksalaiset tuhosivat ja polttivat Lapinkyliä ja Rovaniemen kauppalan. Lapin sota käytiin Suomen ja Saksan välillä Lapissa syyskuun 1944 - huhtikuun 1945 aikana. Lapin sota päättyi 18.9.1945. Ihmeellisintä on nyt, kun näitä asioita tässä tutkin ja lueskelen, niin nyrkkeilyeämä kuitenkin oli näidenkin vuosien aikana hengissä ja toiminnassa. Kerron khta niistä lisää, mutta haluan tässä tuoda vieläminun ikäluokkaani olevan kaverin kiitollisuuden tumteen ilmi siitä, että olen sannut kasvaa ja elää vapaassa ja ihanassa Suomen maassamme. Olen ennekin tuonnut sen ilmi ja kertonut, että rakastan tätä maata ja on hienoa olla suomalainen. Minä tunnen niin ja haluan myös sen sanoa! Kun Ruotsissa minä sain lempinimen DEN FINSKE ELEGANTTEN, olin niin pirun ylpeä siitä DEN FINSKE alusta! Kiitos vielä kaikille niille, jotka antoivat raskaan "veronsa" tämän maan vapaudesta. HE OVAT MAAMME SUURIMMAT SANKARIT, JOKAINEN! Raskaat sotavuodet vaativat uhrinsa eikä vihollisen luoti erotellut hyviä ja huonoja, ei myöskään nyrkkeilijöitä. Jo hyökkäysvaiheen aikana kaatui maaottelumies OTTO PAKARINEN Aunuksella. TUL:n mestari AULIS SANDSTRÖM sai surmansa. Olympiavoittaja STEN SUVION vasemman käden rikkoi räjähtävä luotiAunuksessa ja STEPA jäi ilman peukaloa. Monet olivat kerrat pikkupoikana, kun tutkin STEPA-sedän kättä mistä puuttui peukalo. Myös STEPAN Berliinin Olympialaisten loppuotteluvastustaja MICHAEL MURACH kaatui Saksan rintamalla. Nyrkkeiljöistä haavoittuivat ainakin KALEVI ALANNE, ÅKE GRÄNO, PAULI PUNKKA ja YRJÖ FORSS. Viipurilainen TOIVO "Topi" PIRINEN kuoli haavoittumisen jälkeen kenttäsairaalassa vammoihinsa. Myös salolainen AKSELI KORVENPÄÄ ja Toukolan Teräksen VALTER FERRIN sekä maaottelumies LEO NOVOLA kaatuivat sodassa. Sodan uhreihin kuuluivat myös TUL:n TENHO VILENIUS, Helsingin Tarmon EINO IIVONEN sekä kaukopartiomatkalla vihollisen linjojen taakse Seesjärvellä jäännyt 1938 alokasmestaruuskilpailujen höyhensarjan kolmonen VILJO SUOKAS. Hän oli ainoa Mannerheimin ristillä palkittu nyrkkeilijä. Tässä ei ole varmaankaan kaikki, monet saivat pienempiä kolhuja ja valitettavan monille parhaat kehityksen vuodet nyrkkeilijänä kuluivat taistelukentillä. Kaikesta huolimatta kiintoisuus urheiluun ja nyrkkeilyyn säilyi. Nyrkkeilystä tuli painin ohella armeijassakin suosittu urheilu. Muun muassa isäni sai 28.6.1942 komennuksen Maasotakouluun, joka kestikin aina 28.6.1944 asti. Lisäksi isäni kiersi armeijan viihdytysjoukoissa eri rintamilla näytösnyrkkeillen, niin STEPA SUVION kuin NIILO SOMERKOSKEN ja muutaman muunkin nyrkkeilijän kanssa, paikkoina oli Kiestingistä Rukajärvelle ja kotiutuminen tapahtui  21.11.1944 ja näin oli jo toinen Olympiadin aika kulunut umpeen, isäni ollessa 23-vuotias. Kotirintamalla ryhdyttiin puuhaamaan kilpailuja heti kun se oli mahdollista vuoden 1942 alussa. Kaikkihan eivät olleet rintamalla, vaan osa erillaisissa muissa tehtävissä kotijoukoissa. Näin on minunkin aika palata nyrkkeilyn ja isäni YRJÖ PIITULAISEN nyrkkeilyuran jatkamisen pariin, sitten  viimeisten SM kilpailujen 21-3-1941
 NIILO SOMERKOSKI ja YRJÖ PIITULAINEN ovat tulleet Rukajärvelle antamaan etulinjojen        pojille nyrkkeilynäytöstä ja opetusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti