perjantai 4. marraskuuta 2016

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: VAIKEA KUUDES AMMATTILAISOTTELU

Johanneshovin jäähallissa 10 000 ihmistä osoittaa suosiota astuessani kehään ja tervehtiessäni yleisöä käden heilautuksella. Tunsin itseni varsin suosituksi. Paljon suomalaisiakin oli tullut Tukholmaan katsomaan otteluja, mm. PURTSI PURHONEN, OSKU KANERVA, EINO GRÖN ja tietysti ELIS ASK olivat tyylikkäästi ringsidepaikoilla. Gongi soi. Ensimmäinen erä. Aloitan heti päättäväisesti vasen, vasen, oikea...ZERBIB väistää helposti oikeani ja rummuttaa lyöntejä vartalooni. Vasen, vasen, oikea ja taas ohi... Olen ihmeissäni, sillä pieni ranskalainen väistelee vyötäröni korkeudella ja vastaa lyönteihini lyömällä koukkuja vartalooni. ZERBIB hyökkää viljellen koukkuja vatsaan, vasen koukku päähän. Olen tosi vaikeuksissa. En saa otetta. Ranskalainen hyökkää. Lyön suoria vastaan, mutten saa ZERBIBIÄ pysähtymään. Vasen koukku osuu vyötäröni alapuolelle kielletylle alueelle, vihlaisee ilkeästi. Ranskalainen lyö koukkuja päähäni korvien kohdalle niin, että korvat paukkuvat. Gongi soi. Hävisin erän.
Tunsin olevani kuin joku pökkelö koko ensi erän. En liikkunut, tanssinut vaan yritin vain osua oikeallani ranskalaiseen ja unohdin nyrkkeillä. Älä päästä sitä lähelle lyömään... Liiku ja lyö vastaan...Sisua nyt, Harri...Pistä hanttiin...Älä anna periksi...Lyö alakautta vastaan sen hyökätessä...Nyrkkeile, vasen, vasen...Gongi soi, toinen erä. Yleisö elää mukana...Ranskalainen aloittaa heti hyökäten...Viisi, kuusi lyöntiä vartaloon...vasen ja oikea koukku suoraan korvilleni...Yritän pysäyttää hänet neljällä suorallani. Ei pysähdy... Ranskalainen taas lähellä...Vasen koukku taas alas..Voih, suoraan munilleni...Saakeli, eikä kehätuomari sano mitään. Lyön suoria, mutta en tavoita ranskalaista. Hän kumartelee ja väistelee vyötäröni korkeudella. Äkkiä pamahtavat taas ZERBIBIN yllättävät vasen ja oikea koukku suoraan korvilleni. Yhtäkkiä hallissa on hiljaista...Kuulen vain huminaa...Tajuan, että korvani ovat lukossa... Pelästyn... Toivottavasti ei vakavampaa...Epätodellinen tunne...Hallissa on hiljaista, vaikka 10 000 ihmistä huutaa ja metelöi eläen ottelutapahtumien mukana...En vain pysty kuulemaan sitä. Mutta todellisia ovat lyönnit, joita ranskalaisen jakelee vartalooni ja päähäni... Yritän pysäyttää väkisin ranskalaisen hyökkäykset lyömällä vastaan hampaat irvessä vasemman ja oikean alakoukun. Ranskalaisen pää nousee hetkeksi ylös...Lyön raivoisan oikean. Ohi...Kompastun, kaadun kanveesille. Häpeän, tunnen itseni kuin alokkaaksi, pökkelöksi ja tunariksi...kaatua nyt tällä tavalla...Kehätuomari pyyhkii hanskani, ettei niihin jää kanveesilta teräviä roskia, jotka saattaisivat ylimääräisesti satuttaa ranskalaisen kasvoja. Ottelu jatkuu...Tunnen olevani kuin Mikki Hiiri merihädässä. Ranskalainen hyökkää vimmatusti lyöden molemmin käsin enkä saa otetta vastustajaani ja kaikki tuntuu huonolta tänään. Erä päättyy...Tiedän hävinneeni jo toisen erän.
Menen kehäkulmaani, jossa faija ottaa minut vastaan huolestuneen näköisenä. "Istu ja kuuntele, Harri, nyt on ryhdistäydyttävä. Sinähän vaikutat ihan tunarilta ja alokkaalta...tuollaisen pikkumiehen kanssa." En vain meinaa kuulla mitään, vaikka faijan ääni on varmaan normaalia muutamaa astetta kovempi. Istun väliajalla kuin huopatossutehtaalla, jossa on tauko. "Lyö alhaalta päin vastaan. Koeta saada se oikenemaan siitä kumara asennostaan...Äläkä anna sille keskittymisrauhaa hetkeäkään. Lyöntejä...Lyöntejä...Vasen, vasen, oikea...Kyllä sun kunto kestää. Anna mennä nyt". Kolmas erä. Aloitan jälleen vasen, vasen, oikea. Liikun. Vasen, oikea. Liikun ympäri kehää. Ranskalainen lyö jälleen vyötärön alapuolelle. Kehätuomari ei sano mitään. Pistän nyt kaikki peliin lyöden molemmin käsin. Vasen, oikea...liikun..lyön alakautta koukut. Vasen, oikea. Ranskalaisen pää nousee ylös...Oikea yläkoukku. ZERBIB putoaa kanveesille...Pysyisi siellä, ajattelen kehätuomarin aloittaessa laskunsa ranskalaiselle. Viisi - kuusi - ranskalainen nousee ylös. "Jatkakaa" Yritän kaikkeni saadakseni ZIRBIBIN uudelleen kanveesille, mutta ranskalainen on kokeneempi ja sitoo, roikkuu, pitää kiinni ja lyö jatkuvasti vyötärön alapuoilelle lyöntejä, jotka sattuvat. Eikä pahuksen kehätuomari puutu tähän. Tänään ei tunnu helpolta, ei tunnu luistavan. Teen töitä puoliväkisin ja pakotan kuin pakotankin Marcel ZERBIBIN kulkemaan taaksepäin yrittäessäni päästä oikeallani osumaan tyrmäävän lyönnin. Vasen, oikea, vasen, oikea. Lyön viisi, kuusi lyöntiä peräjälkeen ranskalaisen päähän ja hän lennahtää kehäköysiä vasten gongin soidessa kolmannen erän päätteeksi. Tämä erä oli ainakin minun, ajattelen mennessäni minuutin kestävälle erätauolle ja olen hiukan hengästynyt.
Faija heiluttaa pyyhettä kasvojeni edessä, jotta saisin enemmän happea. Huuhtelee kasvojani, niskaani ja kainaloitani märällä sienellä. Antaa vettä, jolla kurlaan suutani. Samalla hän antaa kiihkeästi ohjeita seuraavaan erään, valaa taistelutahtoa. "Nyt Harri, jatkat nyrkkeilyä, liikut, väistelet ja ennen kaikkea lyöt koko ajan. Sisua. Muista että täällä on paljon tuttuja katsomossa. PURTSI ja OSKU KANERVAKIN on tuossa eturivillä. Nyt taistellaan....ja hurttihuumoria...Älä oo niin vakava...Iloista antajaa se Herrakin rakastaa." Gongi soi. Neljäs erä. Vasen, vasen, oikea, liikun, vasen,vasen, oikea..vasen, oikea...Ote on selvästi siirtymässä minulle. ZERBIB kumartelee edelleen vyötäröni korkeudella. Lyö koukkuja vartaloon ja edelleenkin vyötärön alapuolelle, mutta yhä enemmän ranskalainen yrittää sitoa ja vaikeuttaa nyrkkeilyäni. Lyön suoria, lyön koukkuja ja alakautta, yritän koukkuja yläkautta. Teen töitä parhaani mukaan, vaikka tänään en tunnekkaan sitä nyrkkeilyllistä fiilistä ja rytmiä, mistä niin usein nautin, mutta tappion pelko pistää yrittämään. Vasen, vasen...liikun...väistelen ja ZERBIBIN lyönnit halkovat ilmaa. Gongi soi. Nyt on erävoitot tasan. Faija ryntää ylös kehäkulmaan. "Nyt se on sun"...Se on väsynyt. Paras terä on poissa. Seuraavassa erässä lyö oikealla vastaan. Sen suojaus on ihan auki hyökätessä. Liikut, liikut, lyöt vasenta ja oikeata vastaan. Puhtia." Viides erä. Aloitan jälleen voimakkaalla hyökkäyksellä ja painostuksella vasen, vasen, oikea...vasen, oikea vartaloon...vasen, vasen, vasen. Teen työtä likimärkänä hiestä. Tunnen itseni rasittuneeksi, korvat ovat edelleen puolittain lukossa. Oikea alakoukku vastaan ranskalaisen hyökätessä. Osun hienosti ja jatkan perään vasen, oikea suora...Ranskalainen hoipuu taaksepäin, vajoaa kanveesille....Kehätuomari laskee viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan...MARCEL ZERBIB on ylhäällä. Ottelu jatkuu. Vasen, vasen....Liikun rauhallisesti ranskalaisen perässä noukkien pisteitä vasemalla suorallani. Tiedän, että ottelu on ratkennut. ZERBIB on väsynyt eikä jaksa enään hyökätä vaan yrittää vain vältellä lyöntejäni, sitoo ja roikkuu jatkuvasti kiinni. Gongi soi. Viides erä ohi. Tämä erä oli taas selvästi minun. Yksi erä jäljellä. Saan vettä. Kurlaan suuni. Faija heiluttaa pyyhettä. "Harri, viimeinen erä. Se on aivan poikki...Lyö vasemman jälkeen oikealla, koeta keskittyä. Sulla on nyt mahdollisuus tyrmätä se. Nyrkkeile tarkasti tämä viimeinen erä, ettei satu yllätyksiä." Kuudes erä. Nyrkkeilin voittaen myös tämän viimeisen erän, mutta voimat olivat myös minulta ehtyneet, enkä jaksanut enää yrittää oikein tosissani kovia lyöntejä vaan taktikoin päästäkseni mahdollisimman helpolla, joten gongin soidessa olimme niin ranskalainen kuin minäkin tyytyväisiä ottelun päättymisestä. Kuudes amattilaisotteluni ja kuudes voittoni. Hyvä näin, mutta tunsin itseni pettyneeksi ottelun jälkeen. Tunsin olleeni huono. Väsähdin pahasti kuudessa erässä.Tunsin olevani valovuoden päässä huipulta ja ihmettelin hiljaa itsekseni, miten sinne voisin päästäkkään, kun olen näin heikko ja huonokuntoinen. Kysyimme pukuhuoneessa otteluni kehätuomarilta, miksi hän antoi ranskalaisen lyödä alas, sitoa, roikkua ja estää nyrkkeilyäni. Hän vastasi, että kun minä olin niin ylivoimainen. Näin sen voi nähdä vain se kolmas kaveri kehässä, jota ei lyödä alas eikä päähän. INGO ja KNUTSSON tulivat pukuhuoneeseen ja pahoittelivat, että oli niin vaikea kaveri ja ettei kehätuomari ollut ajan tasalla, mutta pääasia, että..."sinä, Harri, nyrkkeilit ensimmäisen kerran kuusi erää ja voitit taas...Jättefint..." Vietin mukavan illan ystäväni RAUNO MUNUKAN kanssa tukholmalaisessa yökerhossa ja koetin päästä eroon huonon esitykseni aiheuttamasta apeasta mielialastani, mutta kun kasvot tuntuivat niin kolhituilta, kädet aroilta ja selkää särki, ei se oikein onnistunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti