keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: GÖTEBORG JA TOINEN AMMATTILAISOTTELU

Tieto tulevasta vastustajastani tuli Ruotsista, Italian MARCO STROZZA. Koska ottelu olisi tapaninpivänä 26.12.1966, eikä joulupäivänä olisi lentoa Göteborgiin, joutuisimme lentämään sinne jo jouluaattona, mikä merkitsisi minulle ensimmäistä joulua poissa kotoa ja äitini valmistaman herkullisen jouluaterian menoa ohi suun.
BERTIL KNUTSSON kysyi kirjeitse, missä hotellissa haluaisimme Göteborgissa asua. Faija muisti omista nyrkkeilyvuosistaan loistavan hotellin aivan keskustassa, se oli nimeltään Royal. Monin sanoin hän kertoi minulle, kuinka hieno hotelli se oli, hän asui aina siinä ollessaan Göteborgissa nyrkkeilemässä. Jouluaattona lähdimme faijan kanssa kahden reissuun ja toivottelimme hyvää joulua perheellemme, naisväelle, jotka jäivät kahden joulun viettoon kotiin. Lensimme aamukoneella Göteborgiin ja nautin tilanteesta täysin siemauksin. Olin menossa toiseen ammattilaisotteluuni, kaupunkiin, missä en vielä koskaan ollut käynnyt. Onkohan Royal yhtä hieno kuin Strand-hotelli Tukholmassa? Mies ja auto olivat jälleen vastassa lentokentällä toivottamassa meidät tervetulleeksi Göteborgiin. Lähdimme ajamaan kohti kaupunkia ja katselin kiinnostuneena Göteborgia. Satamakaupunki, paljon laivoja satamassa, puistoja, aika tavalla Helsinkiä muistuttava kaupunki, asukasmäärä suunilleen samoissa. Äkkiä automme pysähtyy vanhan kuluneen rakennuksen eteen. Tuijotan haalistunutta neontekstiä Hotel Royal. Kysyn faijalta: "Olisiko tämä mahdollisesti joku toinen Royal kuin se loistohotelli, mistä sinä kerroit?" Purskahdimme nauruun molemmat ja meillä oli todella hyvä fiilinki... 20 vuotta sitten faija asui tässä hotellissa ennen ottelujaan, varmasti asun kyllä minäkin.
"No, mennään katsomaan sisään, mitä siitä on jäljellä", sanoin naurun kutkutellessa vatsanpohjassani. Hotelli oli tosi ihana ja vanha, joskin pieniä puutteellisuuksia siellä esiintyi nykyaikaisiin hotelleihin verrattuna esimerkiksi ruokaa ei saannut hotellista, eikä hotellissa ollut baaria, huoneessa ei ollut WC:tä vaan käytävällä yhteinen muiden hotellivieraiden kanssa. Asuimme talon kulmahuoneessa toisessa kerroksessa ikkuna kadulle päin, josta lakkaamaton melu jatkui yöhön kello yhteen, kunnes ainoastaan yksinäisten, hiukan maistelleiden lauluesitykset rikkoivat yön rauhan. Tätä kaikkeahan en tiennyt vielä näin jouluaattona tullessamme hotelliin, vaan kuvaus perustuu myöhempiin kokemuksiin, sillä tästä Hotelli Royalista tuli vakituinen asuinpaikkamme Göteborgissa ollessamme. Oli tosi rautainen tunne, kun ajattelin, että isäni oli asunut tässä hotellissa samoissa merkeissä, odottaen ottelupäivää, ja nyt minä teen tätä samaa hommaa täsmälleen samoissa paikoissa... Tapasimme hotellin omistajattarenkin, vanhan (ainakin 150 vuotta luultavasti) rouvan, joka muisti iloisen Yrjö Piitulaisen 20 vuoden takaa, ja tuntui kuin hotelli Royalin nuoremmat päivät olisivat hetkeksi palanneet takaisin. Illalla lepäilin ja pelailin casinoa faijan kanssa. Näin meni jouluaatto lähes huomaamatta, mitä nyt jouluateria vilahteli välillä ajatuksissani ja sai minut toivomaan tapaninpäivän tulevan pian, jolloin ottelun jälkeen saisi taas kunnolla syödä, kun pari päivää ennen punnitusta tuntui tuo paino olevan aina tiukalla ja syöminen meni vähän tarkaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti