maanantai 17. lokakuuta 2016

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: TAKAISIN HOTELLIIN JA TAPAAMINEN BERTIL KNUTSSONIN KANSSA

Ottelun jälkeen ihmispaljouden purkautuessa jäähallista oli mahdoton saada taksia eikä muutakaan kyytiä tuntunut löytyvän. Päätimme mennä maanalaisella kaupunkiin ja se oli minustakin loistava ajatus, sillä näiden kahden ottelun, omani ja BOSSE HÖGBERGIN, jälkeen tunsin tarvitsevani ilmaa ja halusin kävellä vähän ulkona isän ja äidin kanssa. Juttelimme faijan kanssa koko matkan hotelliin ja ihmettelin HÖGBERGIN ja MAZZINGHIN kuntoa ja kovuutta ja tunsin olevani valovuoden päässä huipulta. Illalla hotelli Strandin loistoravintolassa söimme loistoillallisen hyvän mielialan vallitessa, tietoisuus seuraavasta ottelusta mielessä. Salissa söi myös Euroopan mestaruuden säilyttänyt SANDRO MAZZINGHI seurueineen molemissa käsissä märät sidetukot, joilla hän paineli pahoin turvonneita silmäkulmiaan, nenäänsä ja huuliaan. Syötyämme lähdimme tapaamaan BERTIL KNUTSSONIA hänen toimistoonsa, jonne meidät oli pyydetty.
Nyt oli poissa ensitapaamisen aikana vallinnut kireys ja kiire BERTILIN istuessa rentona vain paita päällä lepotuolissa, viskilasi kädessä, silmissä hyvin iloinen ja lämmin katse. "Onneksi olkoon Harri. Oli hieno alku. Olen onnellinen, että Harri on niin hyvä nyrkkeilijä, sillä olin nuori poika, kun minä innostuin nyrkkeilemään ja suuri ihanteeni oli silloin suomalainen taitonyrkkeilijä YRJÖ PIITULAINEN , jonka ottelut Ruotsissa kävin katsomassa lähes kaikki ja nyt YRJÖN poika jatkaa täällä samoja jälkiä..." Tämä BERTIL KNUTSSON, joka nyt istui siinä tuolissa puhuen, tuli olemaan minulle isäni jälkeen tärkein ihminen nyrkkeilyssä. Tulen aina muistamaan hänet monista jännittävistä illoista ja hetkistä, sekä ihmisenä, joka antoi minulle mahdollisuuden nyrkkeilyn kovassa maailmassa. Kerron tässä välillä eräästä fantastisesta tapaamisesta, kun pari vuotta sitten(kirja kirjoitettu 1978) BERTIL KNUTSSON järjesti Suomeen amerikkalaisen showkoripallojoukkueen HARLEM GLOBETROTTERSIN vierailun ja näin eräänä aamuna lehdessä, että myös BERTIL on tulossa käymään Helsinkiin. Emme olleet nähneet seitsemään vuoteen, emmekä olleet missään yhteydessä tänä aikana sen jälkeen, kun Ruotsissa ammattinyrkkeily kiellettiin 31.12.1969. Soitin Panttereiden ESKO KARHUSELLE ja kysyin tietääkö hän, millä koneella KNUTSSON saapuu. Päätin yllättää ja mennä häntä vastaan. En muista, mikä päivä se oli, mutta muistan, kun seisoin Seutulan lentokentän vastaanottoaulan lasioven toisella puolella liukuportaiden tuodessa matkustajia alas tullitarkastukseen. Sillä silmänräpäyksellä, kun hänet näin, oli hän sama "vanha" BERTIL takana toisenkin tutun, BERTILIN hyvän ystävän ÅSAN. Tunteeko BERTIL minua, kun minulla on nyt viikset, pitempi tukka ja olen kymmenen kiloa lihonut niistä ajoista! Katson heitä lasin takaa. Sisälläni läikähtävät lämpimät, jännittävät ja hauskat muistot. Olisin silloin suostunut vaikka "silputtavaksi" kehään, jos BERTIL olisi sitä odottanut, ÅSA katsoo minua ja sanoo jotain BERTILILLE. BERTIL pudistaa päätään. Astuin hiukan taaksepäin odottamaan, sillä koripalloherroja on myös tullut häntä vastaan. He tulevat ulos tullista ja ÅSA huutaa: "Se on Harri". BERTIL katsoo minuun, kiirehtii ohi koripalloherrojen: "Harri". Hän halaa minua, hymyilee, nauraa viiksiäni. Hän pyytää anteeksi ja käy tapaamassa koripalloherroja, tulee takaisin, sovitaan, että vien heidät hotelliin. Mikä hotelli? Intercontinental. Kaikki on kuten ennen. Kerron, mitä olen touhunut, vaikkei sitä tarvitsisi näköjään tehdä, sillä BERTIL on kuullut kaikesta, lähes kaikesta, tämän seitsemän vuoden aikana, yhteisiltä tuttaviltamme. "Kuinka YRJÖ voi"? kysyy BERTIL. "Tulethan koripalloiltaan. Annan liput. Olisi mukava tavata YRJÖ. Haluamme huomenna tulla syömään ravintolaasi." Kysyin: "miten BOSSE voi, entä INGO, entä..." Kyselemme toisiltamme vuorotellen; "Kuinka ELIS ASK voi?" BERTIL nauraa, katsoo minua ja sanoo taas ja ties monennenko kerran: "Oli mahtava yllätys, että tulit vastaan." Ajamme hotellin pihaan. "Tulethan ylös vielä, juodaan kahvit". Hotellihuoneessa joimme kahvit, Coca-Colaa ja BERTIL vielä viskin ja puhuimme, puhuimme, oli niin paljon kerrottavaa, kuunneltavaa ja muisteltavaa. Koska minun piti lähteä takaisin duunini, sovimme että illalla menemme kolmisin syömään ja juttelemaan. Illalla istuimme Kaukosen Saslikissa syöden hyvät sapuskat alku-,keski-, jälkiruokineen ja juomineen sekä kahveineen. BERTIL pahoitteli useaan kertaa, että ammattinyrkkeilykiellon pitikin tulla juuri silloin, kun minulla olisivat alkaneet suuret rahaottelut ja mahdolliset mestaruusottelut Ruotsissa. Mutta viis siitä. Se oli joka tapauksessa fantastista aikaa se, jolloin kipusimme kohti huippua ja mainetta sekä iloitsimme jokaisen ottelun jälkeen voitosta kaikki yhdssä, minä isäni ja BERTIL. Seuraavana päivänä kävivät BERTIL ja ÅSA syömässä Ravintola Anita & Harrissa ja illalla olimme faijan kanssa katsomassa koris-showta UKK-hallissa. Seuraavana päivänä BERTL ja ÅSA lensivät Göteborgiin, mutta lupasin soitella ja mennä käymään Ruotsissa ja silloin pitäisimme riemukkaan diskoillan. Palaan takaisin Tukholmaan päivään, joilloin vasta tutustuin BERTIL KNUTSSONIIN. Sovimme seuraavasta ottelusta joulukuussa BERTILIN ja INGON kotikaupungissa Göteborgissa 26.12.1966.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti