perjantai 21. lokakuuta 2016

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: TAPAAN TAPSA RAUTAVAARAN

Ottelun jälkeen tuntuivat yleisö, faija, BERTIL KNUTSSON ja INGO kaikki olevan tyytyväisiä esitykseeni ja seuraavasta ottelustakin taas puhuttiin. Itselläni oli tunne, että homma oli hoidettu. Se siitä. Ilalla oli Göteborgissa suomalaisten tanssit, joissa lauloi suomalainen reissumies ja kultamitalin keihäällä Lontoossa heittänyt TAPSA RAUTAVAARA. Siellä myös faija lauloi pari kappaletta ja minut esiteltiin yleisölle. Ilta sujui mainiosti ja iltamien jälkeen siirryimme TAPSA RAUTAVAARA mukana hotellihuoneeseemme istuskelemaan ja jutustelemaan. Ja juttua reissumiehellä kyllä riittikin... "Mä en kyllä ymmärrä, mitä sä tota faijaas mukana pidät. Ei mullakaan ollut faija mukana, kun mä heitin keppiä", haasteli TAPSA jouheaan tyyliinsä. Yöllä johonkin aikaan BERTIL KNUTSSONIN palveluksessa oleva mies toi ottelupalkkioni ja laskiessani sitä TAPSA sanoi: "Olis mun sittenkin pitänyt ottaa faija mukaani".... Aamu valkeni TAPSAN kertoessa tarinoitaan ja tuli aika lähteä lentokentälle ja kotiin stadiin. Koneeseen päästyämme TAPSA vain jatkoi tarinointiaan ja tuntui kuin tuossa tuokiossa olisimme olleet Helsingissä. Oli ollut valtavan hieno yö ja oli mahtavaa tutustua TAPSAN kaltaiseen elämänfilosofiin, kuunella sitä vuosikymmenien elämäntarinaa, mitä TAPSALLA tuntui riittävän loputtomiin. Mieleeni jäi lause: "Kaikki sanoo laula, TAPSA, mutta kukaan ei sano, tässä on voileipää, syö, TAPSA". Niinpä kerran noin kahdeksan vuotta tämän illan jälkeen näin ilmoituksen, joka kertoi TAPIO RAUTAVAARAN olevan keikalla lähellä ruokapaikkaamme Anita & Harria. Lähetin hänelle erään kaverin mukana meidän ruokalistan, jonka taakse kirjoitin: "Kaikki sanoo sulle, laula TAPSA, mutta kukaan ei sano, että tässä on ruokaa, syö TAPSA, mutta minä sanon, että tuu syömään TAPSA, mitä haluat. Minä tarjoan." Seuraavana päivänä TAPSA soitti nauraen: "Terve Harri. Se oli hieno yllätys. Tuun varmasti käymään ja syömään, kun vaimo lähtee lomalle ja jään yksin kotiin."
Kotiin tullessani sain päivän lehdet käsiini ja arvostelut olivat hienot - liiankin hienot. Oli komeita otsikoita "Piitulaisesta Euroopan mestari 3-4 vuodessa", Piitulainen kukisti MARCO STROZZAN", "Harri Piitulaisen voittokulku ammattilaisten kehässä jatkui". Oli ottelukuvia, jossa italialainen on istahtanut kanveesille, Rotsalaislehdetkin innostuivat ylistämään: "Piitulainen suosikki teknillisen ottelun jälkeen", Harry Piitulainen uusi pohjoismainen huippu". Italialaisen vastustajani manaceri LUIGI PROIETTI antoi lausunnon: "Piitulainen on tuleva Euroopan mestari. Olen valmis kutsumaan vaikka tältä istuimelta nuoren suomalaisen Italiaan harjoittelemaan, sillä harvoin näkee näin hienoa taitonyrkkeilyä esitettävän." Näin alettiin lehdissä ja nyrkkeilypiireissä tehdä minusta Euroopan mestaria heti toisen ammattilaisottelun jälkeen, vaikka minulla oli täysi työ selvitä neljästäkin erästä keskinkertaisen vastustajan kanssa, mutta annettiinhan minulle onneksi aikaa 3-4 vuotta.
Perhe Piitulainen perhepotretissa ISÄ, minä, ANNE-siskoni, ÄITINI perheen MONIKA Maltankoira sylissään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti