ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

ELÄMÄNMENOA vuonna 2026 on siis menossa? Mitä se tuo tullessaan? Olen aloittanut treenit Tuulimäen Boxingsalilla ja tänä aamuna oli neljäs sillä alkuvuosi meni lomailessa, jos nyt eläkeläisenä voi sanoa lomaillessa sillä yhtä lomaahan tää elämä on nykyään. Täytän tänä vuonna siis toukokuussa 79 vuotta mikä tuntuu tuntuu kyllä paljolta, mutta suuri osa kavereista on jo täyttänyt ja täyttää 80 vuotta? Ei voida puhua enään nuorisosta. HEI ME KAHVITELLAAN viikottainen kahvittelu cafe Torpanrannassa jatkuu edelleen ja sinne voi tulla kuka haluaa ilman minkäänlaista ilmoittautumista ja se on ihan mukavaa aloittaa viikko kavereita tavaten. Sitten on tietenkin viihdetapahtumat joissa ainakin joissakin tulee käytyä. Kevään odotus alkaa siitä kun helmikuun saa vielä ohitettua ja odotan sitä kun ensimmäiset päivät koittaa ja lämpömittari näyttää yli 15 astetta ja aurinko, niin aurinko paistaa? Huomenna on perjantai ja treenit Tuulimäen salilla jatkuu aamulla. Mitään muuta ei minulla ole mielessä tänään. Voisin hyvin toivottaaa jo hyvää viikonloppua ja ELÄMÄNMENOA!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Joo on keskiviikko päivä. Tammikuu lähenee loppuaan ja eletään siis vuotta 2026. Huh, se tarkoittaa, että monet kaverini ovat jo täyttäneet 80 vuotta ja toiset ovat sitä tekemässä tämän kuluvan vuoden aikana. Minähän olen siis nuorempi ja täytän tänä vuonna vasta 79 vuotta,,,heh, vitsi tai karu totuus? Kuintenkin eilen sain party kutsun, tämä meidän ainutlaatuinen "RÖÖPERIN RUHTINAS" TOM SJÖBERG täyttää kohta 80 vuotta ja kutsui partyyyn. Tässä siis aloitellaan tätä vuotta jossa on toivottavasti Rock and Rollia, on laatimani boxingtreenit koko vuodelle, mikä on varmuudella kyllä haaste selviänkö siitä. On kahvittelut maanantaisin kavereiden kanssa cafe Torpanrannassa ja mielenkiinnolla odotan ketä vielä tapaan tämän vuoden aikana. Eilen meitä oli kuulemma 24 kahvittelijaa ja koitin kyllä taltioida kuvia siitä, täytyypä koittaa laskea oliko näin? Se montako kahvittelijaa on milloinkin ei ole tärkeätä, tärkeätä on että meillä on vielä mahdollisuus tavata. Tämä elämä kulkee niin kovaa vauhtia että ihan hämmästyy aina itsekin kun näen googlesta jonkun tälläisen vanhan tarinan, niinkuin nytkin vuodelta 2010 ja sekin tuntuu jo kaukaiselta vaikka on paljon jälkeen 60-luvun jolta ei voi myöskäään välttyä....siinähän on nostalgiaa, jotain historiaakin, niin ja muistatteko....mikä se olikaan....nuoruutta....muistoja...niin niinkuin olen kirjoittanut ja niinkuin Irwin Goodman lauloi VAIN ELÄMÄÄ....

19.11.2025 Tarinaa.....

Moi, On keskiviikko ja ulkona on harmaa ja kylmä päivä. Mutta olen käynnyt meidän perinteellisellä aamiaisella tuon sympaatisen ja hurmaavan Sipoon Kreivin ja Ammattinyrkkeily.Net sivuston Bosssin PASI TAAVISAISEN kanssa. Olemme käynneet Ekberg aamiaisella jo montakymmentä vuotta. Se on aina mielenkiintoinen, vaihdamme kuulumisia, solahdamme välillä jopa muistelemaan nyrkkeilyä menneitä sekä tätä päivää. Ja melkein aina kuuluu tähän aamiaiseen vierailu Rööperin Ruhtinaan TOM SJÖBERGIN luona tuossa Roballa. Niin tänäänkin ja kyllä tarinaa riitti. 

Tähän samalla voin liittää mukaan yden vanhan blogijuttunibjonka otsikkona on MENNEISYYDEN SILTAA TÄHÄN PÄIVÄÄN. Kuljimme tarinoissa kyllä monta siltaa tähän päivään. Meillä kaikilla on paljon ystäviä, kertomuksia elämästä ja tapahtumista. Paljon yhteisiä ystäviä. Paljon myös jo poismenneitä. On se jännää kuinka nämä tapaamiset ystävien kanssa ja näiden tarainat, muistelut saavat tuntemaan kiitollisuutta olen saannut elää jo näinkin pitkään mukana. Tiedämme että se ei ole itsestään selvää. Tänään oli loistavaa taas kerran ystävyyttä ja tarinoita sitä MENNEISYYDEN SILTAA TÄHÄN PÄIVÄÄN.....

Tarinaa vuodelta 2010....

Aina välillä havahdun ajattelemaan tätä elämää.....60-luvusta tähän päivään....se tuntuu kuin olisi ollut elokuvissa....tuntuu kuin aika olisi mennyt vilauksessa....tapahtumat ja ihmiset sekoittuvat toisiinsa kymmenien vuosien ajalta....DANNY kävi tässä maanantaina meillä kotona ja me ollaan tunnettu sieltä 60-luvusta alkaen ja puhuimme siitä kuinka nopeasi tämä elämä on mennyt ja kuinka paljon on kuitenkin tapahtunut. Se tuntuu uskomattomalta. Luin tässä taas yhden blogijuttuni vuodelta 2010. En ole siis lukenut niitä ennen sen jälkeen, kun olen niitä kirjoitellut silloin nettiin. Se mikä taas ilahdutti, suorastaan kosketti, oli se, että siellä jutuissa vilahtivat ystävät ja kaverit 60-luvusta alkaen ja kuinka elämä ja syke tuntui heillä pulppuavan iloisesti....En tiedä mitä sanoa, olen kiitollinen, olen onnellinen, vaikka aina ei ole ollut helppoa, mutta TE YSTÄVÄT....olette olleet hieno  osa elämää ja niitä tapahtumia vuosikymmenien ajalta....tässä 9.10.2010 kirjoitettua...koitan laittaa tähän myös kuvia vuosien varrelta, uskoen siihen, että niin kuin sanotaan, kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa....ja kuitenkin se on vain ripaus tätä kaikkea ja kaikki ystävät eivät ole edes mukana....mutta toivottavasti nämä antavat ymmärryksen mitä tarkoitan....niin kuin tuossa kirjoitan, menneisyyden sillan yli tähän päivään...se on ILO...se on ILOA...ja se että olemme yhä....

9.10.2010 kirjoitettua........                                                                                                                          Olen juuri tullut kahvittelemasta cafe Carusellista ja juuri, kun eilen pääsin kertomasta, kuinka itse vietän pienimuotoista ja väritöntä elämää ja juuri, kun sain mielestäni pois tuon näkymän turkoosin värisestä merestä, hienosta vaalean hiekan peittämästä rannasta aurinkovarjoineen,

ja ARI WISKARIN loikoilemassa siellä rannassa lumoavien kauniiden thaihierojattarien käsittelyssä, ja totesin kuinka nämä ystäväni, jotka viettävät tätä glamourin täyttämää elämää tuovat glamouria minunkin elämääni! Tuovat maailman, joka ei ole heille suuri. No tänään taas mennessäni cafe Caruselliin kahvittelemaan, sain sen huomata jälleen todeksi. Katselin ja kuuntelin ihastuneena, kuinka tarinat 60-luvusta tähän päivään sinkoilivat maailmalta tänne caruselliin ja   tunsin olevani                                                                                                                osallisena elämän  carusellissa.

Tuo basistimme 60-luvulta, miehemme Pariisista, LASSE KVIST tuli paikalle varustettuna ranskalaisella charmilla.

 MATTI JÄRVELÄINEN, yksi sympaattisimmista ihmisistä, DANNYN shown tekniikan "tohtori" moikkaa LASSEA "Moi LASSE, hauska nähdä taas, viimeksihän näimmekin Pariisissa"!                                          

 PASI TAAVITSAINEN tunnettu myös "Keravan Kreivinä" saapuu Manchesteristä ja huomaan kuinka nuoret naiset ympärillämme silmäilevät tätä nuorta ja salskeaa miestä. PASI toi minulle tuliaisen. Suuren t-paidan, ei, ei, en tarkoita kokoa, vaan sen SUUREN, jonka nimen eteen liitetään usein sana THE GREATEST...MUHAMMAD ALI! Sain siis MUHAMMAD ALIN t-paidan Manchesteristä ja kyllä mun on sanottava, että yksi ALIN paita vastaa koko, MANCHESTER UNITEDIN pelaajien paitoja, ainakin mulle.                            

    MARKKU POUTANEN saapuu HASSE RAUTION kanssa, rumpali, musiikin tekijä ja vaikuttaja ja rantaelämästä Mellstenin Paratiisirannastakin tuttu. Kaksi loistavaa stadilaista ja haagalaista kaveriani.

ESA MALM, PERTTI PAJUNEN ja HEIKKI MAKKONEN saapuvat paikalle, TEDDY YLÖNEN, MARKO ROKKA Milanosta, JULLE JÄRVINEN Espoosta. Puheensorina ja tarinat täyttää pöydän ja maailma on käymässä pieneksi.

Sitten saapuu vielä TOPMOST yhtyeen laulusolisti, UNIVERSAL levy-yhtiön Suomen hyvin pitkäaikainen toimitusjohtaja, nyt eläkkeellä siitä hommasta ja viimeiset kaksi kuukautta purjehtimassa ollut GUGI KOKLJUSCKIN, joka on myös lapsuuden kavereitani samoilta kulmilta kuin minä. Ja jos muistan tappioni JOHN.H. STRACEYLLE hyvin, niin muistan myös painitappioni GUGILLE alakouluikäisenä erittäin hyvin!

Täytyy sanoa tässä ja nyt taas kerran, olen kiitollinen elämälle, kiitollinen ystävyydestä. Jälleen tänään upea pieni silmänräpäys elämää! Tämä elämä on myös monien kanssa kulkenut sieltä menneisyyden sillan toiselta puolelta, alusta, yli sillan tähän päivään ja se on ILO.....se on ILOA....ja jo se että OLEMME YHÄ!

ELÄMÄNMENOA HARRIN KEHÄKULMASTA

 

27.1.2026 Tiistai -  Oho, tammikuuhan alkaa olla lopussa ja minä olen vasta päässyt vaivaloiseen alkuun tämän vuoden treeneissäni Tuulimäen boxingsalilla ja niin myös tässä blogitarinoissani. Mitä se oikein merkitsee? Alanko hiipumaan? Alanko jo olla liian vanha? Mielenkiintoisia kysymyksiä? No koitan syrjäyttää ne toistaiseksi ja päästä normaaliin rytmiin. Treeniä, kävelylenkkejä ja Rock and Rollia, Tänään kun tulin treeneistäni ja olin käynnyt suihkussa. Pukenut päälleni otin levyhyllystäni taas yhden vinyylilevyn ja yllätys, sehän oli todella maukas ja sai minut ajattelemaan, että lounastan tänään JUFUSSA Sushia sillä tämä levyhän on kuin sushipöytä täynnä herrkuja....

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Olemme palanneet kahden viikon Madeiran ja Funchalin lomamatkalta Muruni kanssa näin vuoden 2026 aluksi. Madeita ja Funchal oli edelleen yhtä vihättävä kuin muistinkin, silloin 2015 kun siellä viiimeksi vierailin. Ajattelin tallentaa tänne nyt uusia kuvia tämän vuoden 2026 alusta. Aloitetaan tällä Ronaldon patsaalla vierailusta koska lähes päivittäin kävelimme siitä ohitse aamukävelyllö ollessamme ja aina siinä oli ryhmä ihmisiä patsasta kuvaamssa. Tervetuloa mukaan 2026 Madeira ja Funthal kuvagalleriaan...

20.11.2015

Makoilen altaalla odottaen auringon palaamista tummien pilvien varjostaessa juuri päiväni. Pari tuntia ehtikin aurinko paistaa.  Muuten täällä on päivät olleet auringonpaisteisia ja olen pulahdellut hotellin hienoon mutta hiukan viileään altaaseen muutaman kerran päivässä. Hotelli on nimeltään Dorisol Florisol ja sijaitsee Madeiralla Funchalin kaupungissa.Hotelli sijainti on merenäärellä antaen huikean merinäkymän. Tulin tänne tämän kuluvan viikon maanantaina iltapäivällä ja pääsin heti pariksi-kolmeksi tunniksi aurinkoon hotellin altaalle. Päivät ovat olleet täydellisiä allaspäiviä auringonpaisteessa. Paljastan nyt että olen tällä saarella AURINKOLEIRILLÄ! Siihen kuuluu pari tunnin kävelylenkkiä päivässä. Aamulla lähden hotellin ovesta ulos astuttuani oikealle ja kävelen puolituntia rantabulevardia pitkin ihaillen samalla vasemmalla vieressäni avautuvaa merinäköalaa katsellen myös huippuhienoja hotelleja kävelysession aikana. Yksi hieno shoppingcenterkin on siinä matkalla, joten täytyypä joku päivä yritää vierailla siellä. Ilalla lähden sitten hotellista vasemmalle ja kävelee puolituntia hiukan vilkkaamman kaupunginosan läpi, jossa on todella runsaasri ravintoloita ja putiikkeja. Päädyn Madeiran Casinon eteen ja käännyn takaisin hotelliin päin kävelemään. Hotellini edessä on ruokapaikka nimeltään ILHA jossa olen päivittäin syönnyt jonkun paikan pihvin, kanaa tai kalaa monipuoliselta ruokalistalta valittuna. Eli olen pitänyt 45 minuutin ruokatunnin aurinkoisella terasilla samalla ihaillen edessäni avautuvaa merinäköalaa. Illalla tässä paikassa näkyy isosta TV screenistä futista, taustalla soi koko ajan 60-luvun Rock and Roll ja Elvistä. Päivän ruokatunnin, siis vain 45 minuuttia, jälkeen palaan altaalle, jossa päivän aikana tilaan muutaman cafe colletten, lueskeeen kirjaa ja välillä vain torkahdan vain lämpimästä nauttien "aurinkotranssiin" vaipuen. Pidän ja suorastaan rakastan yksinkertaista  elämää! Ja näin siis päiväni kuluvat  auringonpaisteisissa päivissä. Perheeseeni pidän yhteyttä ja joitakin FB-päivityksiä hoitelen virtuaaliseen maailmaan. Olen siis AURINKOLEIRILLÄ en kulttuurimatkalla! BUENOS!