Hyvää huomenta. Olen nyt siis 77 vuotias. Huh, se on kyllä vähän hämmentävää ja nostaa tietysti kysymyksiä mieleen, mutta on ehkä turha nyt ajatella niitä, vaan elää vain edelleen tätä päivää, olla onnellinen siitä mitä elämä vielä antaa. Olen ollut taipuvainen aina pohtimaan tätä elämää, sen eri variaatioita. Välillä tää mun omakin elämä on ollut vuoristorataa ja kyydissä olemisessa on ollut tekemistä. Voisin kyllä sanoa ja ajatella, että olen rauhallisempi ja ajattelevampi tänä päivänä. Perheeni ja ystävät ovat tärkeitä elämässä. Treenaaminen suhteessa ikääni yksi päällimmäisiä asioita. Musiikki ja Rock and Roll antaa sykettä!
.
Tässä alla vähän aikaisemmin kirjoitin ja pohdiskelin sitä onko tämä virtuaalinen elämä enään tarpeellista kohdallani, kun olen jo kaiken kertonut. On tietenkin tapaamiset ja tapahtumat oman ikäpolven ja kavereiden kanssa. Ne ovat tietenkin hienoja, voisin sanoa super hienoja ja arvokkaita. ja olisivat tietysti kerrottavan arvoisia....Tässä jo vähän aikaisemmin pohdiskelin tätä nykyistä virtuaalista elämåä tässä päivässä....Miten päästä eroon tästä nykyisestä kaikenlaisista somejutuista ja virtuaalisesta elämästä, elää elämää, kävellä Haukilahden rantoja, lukea kirjoja, kahvitella kavereden kanssa ja päivittää elämää tähän päivään, käydä treenailemassa Tuulimäen Boxingsalilla jatkamassa taisteluani vanhuutta vastaan... joo,joo...tiedän...me jokainen häviämme tämän taistelun, mutta missä erässä, se ei ole vielä selvä? Elämä Muruni kanssa ja lastemme elämä, se on tietenkin tärkeää ja kuinka toivonkaan heille kaikille onnellista elämää....
Familia Piitulainen.....RAIJA, JESSICA ja MILO, minä ja JERRI.....