lauantai 8. lokakuuta 2016

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: TAPAAN PROMOOTTORINI

Veimme tavaramme huoneisiimme ja sitten lähdimme faijan kanssa tapaamaan työnantajaamme BERTIL KNUTSSONIA hänen sviittiinsä, jossa hänellä oli toimisto kilpailujen ja niitä edeltävien päivien ajan. Jännitin hieman matkalla työnantajan toimistoon, niin kuin ilmeisesti jokainen jännittää, kun menee uuteen työpaikkaan ja tapaa johtajan ensi kerran. Olisikohan INGEMAR JOHANSSONKIN siellä? Tapaaminen entisen raskaansarjan maailmanmestarin kanssa olisi todella mahtava homma. Mutta näky, mikä kohtasi minua astuttuani sisään huoneistoon, poikkesi varmasti normaalista työpaikasta. Ensinnäkin huoneisto oli täynnä ihmisiä, kaikenmaalaisia. Valtava puheensorina täytti huoneen. BERTIL KNUTSSON istui mahtavan pöydän takana, jossa neljä puhelinta soivat lakkaamatta. Aina välillä KNUTSSON puhui lehti-ihmisille, joilla oli lehtiöt kädessään. Raivasimme tiemme KNUTSSONIN luokse ja hän tunsi välittömästi isäni. Hän tervehti meitä nopeasti ja kertoi auton hakevan meidät huomenna aamulla punnitustilaisuuteen, joka olisi Ravintola Ambassadörin juhlasalissa kello 8.00. Hän pahoitteli, että on vähän kiire, mutta tapaisimme kyllä myöhemmin.Poistuttuamme tästä hälinästä ajattelin ihmeissäni tätä sirkusta. Minkähänlainen mies BERTIL KNUTSSON oikein oli! Hänestä kun oli jo etukäteen kerrottu minulle todella kovia juttuja: piinkova, kylmä liikemies ja joku jopa epäili hänen olevan gangsteri. Mietin äskeistä tapaamista. BERTIL KNUTSSONILTA ei hymynhäivää irronnut hänen puhuessaan nopeasti ja käskevästi puhelimeen kireätä ja kiihkeää tunnelmaa ympärilleen luoden. Saapahan nähdä, pelasin taas todella rohkeata uhkapeliä menestyksestäni, sillä minulla ei ollut minkäänlaista sopimusta jatko-otteluista vaan sopimus koski vain tätä ottelua. Jos epäonnistuisin, tuskinpa lisää otteluja siunautuisi. Suomen lehdet saisivat kyllä aiheen arvostella ratkaisuani. Huomenna tänne tulisi Helsingin Sanomat, Uusi Suomi, Viikkosanomat ja Seura-lehti, joten ottelun tärkeys vain kasvoi sisälläni. Kysymyksessä oli tulevaisuus, joka riippui huomisesta. Tähän päivään jäi piinaava, nakertava jännitys, alitajuinen pelko epäonnistumisesta. Huomisen odottaminen, ajan tiimalasin hiljainen valuminen....Sain odottaa hyvin pitkään unta viimeisenä muistikuvana kauhunäky minun valuessani kanveesille mustan vastustajani tainnuttamana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti