tiistai 20. syyskuuta 2016

HARRIN KEHÄKULMASTA: SEPPO PORVALI KIRJAILIJA

Tämä tarina täytyy aloittaa vähän niinkuin toisesta päästä, ei alusta, ajasta jolloin tutustuimme SEPPO PORVALIN kanssa.  SEPPO PORVALI tänä päivänä arvostettu sotakirjojen tekijä, jolle myös urheilun ja viihteenkin tähdet ovat olleet kirjan aiheena. Hän on kirjoittanut, minun muistikuvani mukaan jo yli 30 teosta. Hän asuu nykyään ja on asunut jo vuosikymmeniä, hitto...oliko Thaimaa tai jossakin siellä päin. Mutta se juttu tässä tarinassa on se, että vaikka SEPPO PORVALI asuu maailman toisella puolella, posti luukusta putoaa aina hänen uusin teoksensa!

Tänään postiluukusta putosi hänen viimeinen teoksensa LEGIOONALAINEN PETERS. On uskomatonta miten vuosikymmeniä (60-luvulla) sitten alkanut nyrkkeily-ystävyys on edelleen voimassa. Menen pikkuhiljaa siihen alkuun, kun SEPPO oli nuori poikanen ja minä jo huomattavasti vanhempi, vaikkakin äsken katsoin, että hän on syntynyt 1950 ja minä 1947, joten ei meillä kuitenkaan ollut niin suurta ikäeroa, olin vain ehtinyt nyrkkeilemään usempia vuosia, ennenkuin SEPPO tuli mukaan. Isäni valmensi häntä ja hän oli todella innostunut lajista. Aloimme sparrailemaan harjoituksissa ja SEPPO oli vankka jässikkä ja sisukas. Vuodet menivät, SEPOSTA tuli toimittaja, nyrkkeilyharrastus kuitenkin jatkui ja minä olin jo ammattilainen ja aloin kesäisin kiertämään tanssilavoja nykkeilynäytöksien kanssa. SEPOSTA tuli mun toinen vastustaja, toinen oli JUHANI PÖLLÄNEN. Ehkä SEPONKIN kanssa ehdimme ainakin parikymmentä keikkaa ympäri Suomea tekemään ja kymmeniä eriä keskenämme matsaten. Reissut olivat SEPON kanssa aina mukavia. Tarinoita riitti, hän oli tarinankertoja ja vitseistä ei ollut tulla loppua vuorokaudenkaan aikana, jolloin olimme maantiellä palaamassa kohti stadia. SEPPO on kirjoittanut minustakin aikoinaan paljon juttuja "haastatteluja" ja kaikki ei aina ollut ihan miellyttäviä mun kannalta, mutta olemme ne sopineet kyllä keskenämme ja ystävyytemme on säilynyt. OK. se on aina suurta!
Tässä vähän esimerkkiä mainoksista ja paikoista missä SEPON kanssa nyrkkeiltiin. Paikkoja oli ihan tosissaan ympäri Suomen. Ja vaikka mitä sattui reissuillamme.                                                            



























Tässä kuva muistaakseni LOHJAN Suurlavalta, jossa SEPPO oli hurjalla tuulella ja yritti pommittaa mua oikein tosissaan taas kerran. Muistan, että lavalla oli niin hurja tunnelma, ettei CAROLA joka oli siellä laulamassa uskaltanut mennä lavalle, vaan oli lähes paniikissa ja sanoi, "en varmaan mene tonne lavalle, noi ihmisethän on ihan hulluina, ne tappaa mut", joten jouduimme CAROLAA lepyttämään ja sanomaan, ettei hänellä ole mitään hätää, me ollaan täällä kyllä valmiina auttamaan, jos jotain hätää tulee. Niinpä CAROLA veti hienon keikan taattuun tyyliinsä silloisella LOHJAN Suurlavalla.
Sitten tämä tarina vaatii vielä yhden kuvan, KIITOS SEPPO, ystävyydestä, huomaavaisuudesta, siitä, että pidät linkin yllä, minäkään en ole unohtanut niitä aikoja, elämä on mennyt hurjaa vauhtia, me nuoret pojat ollaan vanhoja äijiä, paljon on tapahtunut vuosikymmenien aikana kummallekkin, mutta sinä olet ja sinusta tuli, niinkuin silloin vuosikymmeniä sitten haaveilit, KIRJAILIJA, skol sille ja kaikkea hyvää SEPPO. Kiitos myös iskuista, vasemmasta koukusta, nyt luulen että otan sinut myös KEHÄKULMAANI (Facebookissa)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti