29.9.2010 kirjoitettua....
Huh, tätä eläkeläisen elämää. Tuntuu että päivät menevät vilahduksina ohitse ja just ja just ehtii käydä treenaamassa ja tapaamassa kavereita stadissa. Nytkin huomaan taas, että syyskuu on vaihtumassa lokakuuhun ja se mun 20 treeniä kuukaudessa ei taaskaan toteudu. Tänään nimittäin oli tämän syyskuun 14:sta treeni, joten kun huomenna aamupäivällä käyn treenaamassa, niin saan vaivaiset 15 harjoitusta täyteen. Miten ihmeessä sitä on joskus saannutkin sen 28 treeniä kuukaudessa suoritettua. Kyllä sitä vaan on annettava ikähyvitystä tänään, mutta kyllähän se 20 treeniä pitäis kuitenkin kuukaudessa saada vielä kokoon. No yritetään taas lokakuussa uudella uskolla. Eilen ja tänä aamupäivällä boxing tuntui taas tosi hyvälle ja vasen suora pelaa (tästä OSKU tykkää) ja oikea suorakin lähtee ihan kohtuullisesti. Treenin jälkeen jätinkin auton kotini parkkikselle ja hyppäsin bussiin 132 joka meni Kamppiin. Söin siellä Thaimaalaisessa cyrrykanaa annoksen ja siirryin cafe ROUGEEN juomaan latten ja odottamaan "Kalifornian Kuvernööriä" PALI USKALIA. Rougessa on muuten erittäin hyvä latte. Uskallan suositella. Ja muutenkin se, että olet stadin sydämessä, jossa ihmisiä tulee ja menee virtanaan ohitse, antaa sykettä ainakin näin eläkeläisen kehäkulmasta katsoen. Tapaat tuttuja, joista joku on menossa lentokentälle ja lentämässä Pariisiin työasioissa. Joku on menossa vain Metroon ja yliopistolle. Joku bussilla takaisin Espooseen. Hauskaa tavata erilaisia kavereita siinä PALIA odotellessa. PALI USKALI on myös yksi hyvä ystäväni jo sieltä menneisyyden sillan toisesta päästä. Opin tuntemaan PALIN 70-luvun alusta, kun hän kävi uskomattoman upealla OPEL urheiluautollaan ruokapaikassamme ANITA & HARRI, Castreeninkadulla Kalliossa, syömässä ja kuului kanta-asiakkaisiin, jolla oli oma kahvimuki PALI, baaritiskillä aina odottamassa jälkiruokakahvia varten. Sain muuten tilaisuuden antaa sen PALILLE takaisin viime talvena, PALIN täyttäessä merkittävän määrän vuosia. On upea tunne että ystävyytemme on säilynyt kaikki nämä vuosikymmenet. PALI on tyylikäs ja charmantti kaveri. Nyt olen palannut takaisin Matinkylään ja katselen kuinka ihanasti kesän kukkaset vieläkin kukkivat parvekkeella. Aurinko paistaa ja elämä hyvälle maistaa. Tosiasiassa en oikeastaan kovin paljon enään toivokkaan itselleni. Vain elämää kaikessa rauhassa. Läheisilleni rakkautta ja onnellisuutta. Nuoremmille menestystä ja tunnetta, että elämä tuntuu hyvälle. Olen varmasti saannut jo oman osani. Mutta aion kyllä nauttia joka päivästä sellaisena kuin se eteeni tupsahtaa ja lokakuussa on tavoite.... 20 BOXING TREENIÄ, saapa nähdä toteutuuko se? Muuten jatketaan tätä seikkailua tästä ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA katsoen ja palaan taas pian tähän kehäkulmaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti