ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Kun tapasin hänet, HÄN oli enkelimäisen suloinen, aina hymy huulilla, iloinen ja sporttinen. Tapasin hänet ensimmäisen kerran ystäväni KAJ WALLININ mainostoimistossa, hänen ensimmäisenä työpäivänään siellä syksyllä 1979. Meni jonkun aikaa ennenkuin olimme ensitreffeillä. Sitten kaikki kehittyikin nopeasti. Rakkautta, kihlajaiset Torremolinoksessa, häät Hyvinkäällä 13.6.1981  sateisena päivänä. 44 vuotta on mennyt nopeasti,  mutta pitänyt sisällään paljon ainutlaatuisia tapahtumia, asioita ja rakkautta. Olemme saanneet kaksilasta, joita molemmat rakastamme paljon. MURUNI on ollut uskomaton nainen, vaimo ja rakastajatar,  niin hyvä ja huolehtiva äiti lapsillemme kuin olla voi. Niin paljon kuuluu tähän  44:jäänvuoteen, että sitä olisi mahdoton tässä kirjoittaa. Se vaatisi kirján, mutta niinkuinlaulussakin lauletaan NIIN PALJON KUULUU RAKKUTEEN! Laitan tähän muutaman kuvan, joka ehkä kertoo melkein ainakin yhtä paljon kuin tuhat sanaa....siis VAU....MIKÄ NAINEN! Hyvää hääpäivää MURU ja KIITOS!

     

                                

HYVÄÄ HÄÄPÄIVÄÄ MURU!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Nyt kun TV:ssä pyörii sarja HYMYÄ, minua hymyillyttää sitä katsoessani. Niin kyllä se HYMY-lehti oli aikanaan sensaatiomaisen menestyksen saanut julkaisu, Oliko se ihastuttava? No ei. Silloisen yli 500 000 tuhannen painoksena se saattoi olla myös painajaismainen sen aikakauden "julkkiksille"! Minäkin olen saannut osani aikoinaan siitä sekä hienoine ylistävine juttuineen kuin myös "paskajuttuineen". 

Tässä TV sarjassa Lehtikeisari URPO LAHTINEN ja MONSIEUR MOSSE ovat kyllä karrikatyyrejä sillä niin MOSSE kuin URPO LAHTINEN olivat kyllä huomattavasti hurmaavampia ja hauskempia ainakin minun tapaamisien ja tuntemiseni perusteella niissä muistoissa, joissa minä opin heidät tuntemaan. Joskus 60-luvun puolessa välissä PURTSI PURHONEN, joka oli ottanut minut jo silloin ystäväkseen läheiseksi kaveriksi tutustutti minut silloisen seurapiitielämän kuuluisuuksiin.  Niinpä muun muassa MOSSEN isännöimmissä partyissa olin jos jonkinlaisissa ja olivat kyllä hauskoja. 

Ja sitten itse Lehtikeisari URPO LAHTINEN, jonka kanssa tapasimme useita kertoja erilaisissa juhlissa Tampereella kuin myös hänen upeassa asunnossaan VILLA URPOSSA. Hän oli ainakin minun ja myös MURUNI mielestä meidän tapaamisissa todella huomaavainen herrasmies. Muistan pari todella mukavaa tapaamista. Kerran hotelli Rosendahlin aulassa yhden illanvieton jälkeen istuimme hotellin aulassa aamuyöllä noin kolmen aikaan kun URPO tiedusteli "Oletteko, Raija ja Harri, syöneet koskaan mustaa makkaraa?" Kerroimme, ettemme ole. URPO napsauttaa sormiaan ja respasta tulee kaveri nopeasti paikalle. "Tilaa taxi" Taxin ja kuljettajan tullessa paikalle URPO lähettää taxin hakemaan jostain nakkarilta mustaa makkaraa oheistuotteineen. Sillä aikaa Rosendahlin aulaan syntyy katettu pöytä lautasineen ja laseineen. Mustat makkarat saapuvat ja aamuyöllä syömme niitä hotellin aulassa ja URPO kysyy "Mitä tykkäätte?" 

 Kerran olimme olleet taas jossakin partyssa, kun URPO kutsui meidät tutustumaan hänen kotiinsa VILLA URPOON. Kello taisi silloinkin olla jo aika myöhäisessä ajassa. Tullessamme hienon VILLA URPON eteen oli sen katolla kaksi suurta ja vihaisen tuntuista koiraa ettei sinne tulla niin vain sisään. Sisällä tutustuimme isäntämmme esitellessä talonsa ja taulujansa siellä. Yhden taulun kohdalla, joita oli seinillä todella paljon, hän esitteli sanoen tässä on yksi josta pidän paljon se on sellaisen taiteilijan kuin PICASSO. Ilta tai yö siellä oli hauska ja viihtyisä. URPO isäntänä niin herrasmies kuin olla saattaa.

 

Yksi kerta JYRKI HÄMÄLÄISEN kanssa, josta URPO LAHTINEN sanoi paljon pitävänsä, olimme JYPEN kanssa ajamassa minun autollani Laukaalle katsomaaan ammattinyrkkeilyiltaa jossa olisi TARE UUSIVIRTA pääottelijana. Tulimme hakemaan URPOA mukaan. URPO sanoo siellä Villa Urpossa että mennään minun autollani. Hän näkee ilmeestäni, etten ollut niin mielissäni asiasta ja sanoo silloin minulle " Kuule Harri, ei sinun tästä mun auton ajamisesta tarvitse olla huolissasi, minähän olen entinen kilpa-ajaja. Ja tätä minun autoani on vaan yksi Suomessa ja erikoisvalmisteena tehty vain minulle. Taisi olla BMV mikäli muistan oikein. Ja niinpä sitten URPO kyyditsi meidät Laukaalle kilpa-autoilijan taidoilla ja vauhdilla TAREN matsia katsomaan. Ja matsin jälkeen antoi TARELLE myös sponssorirahakuoren. 

En tiedä miten suhtautuisin tähän TV sarjan kuvaan, joka välittyy URPO LAHTISESTA kuin myös MONSIEUR MOSSESTA. Tarinat ja ihmiset siinä ovat monilta osiltaan kyllä tuttuja, mutta URPO LAHTINEN oli kyllä karismaattisempi ja MONSIEUR MOSSE  iloisempi hurmaavampi ainakin minun tuntemiseni perusteella. Lämpimästi muistaen URPOA, JYPEÄ ja MOSSEA...on ollut todella hauskaa!!!

      Tässä onnitellaan MURUNI kanssa minkkitangoissa olevaa MONSIEUR MOSSEA hänen                        viettäessään syntymäpäiviään !

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Vuosi 2025 on alkanut taas normaalisti treeneillä Tuulimäen boxingsalilla enkä ole yhtään nuorentunut. Harjoitus tuntuu edelleen raskaalta. Olen kyllä tehnyt normaalin harjotusohjelmani (ohjelman jota yritän toteuttaa) vuodeksi 2025? Miten sen pystyn tekemään on kyllä suuri arvoitus? Mutta myös yksi mikä on taas edessä on "korkeanpaikan leirini" Muruni kanssa Kanarian Amadoresin rannoilla ja Puerto Ricon "vuoristossa"...Huh huh...ensi tiistaina lähtö kahdeksi viikoksi.

Tässä tarinaa aikaisemmilta leireiltä ja pari kuvaakin sieltä.....

7.1.2024 Voin alkaa jo hengessä valmistautumaan korkeanpaikan leiritykseen Kanarialla Puerto Ricossa ja Amadoresin rannalla. Muutama  treeni vielä Tuulimäen Boxingsalilla ja sitten Las Palmasiin  jonka lentokenttä on jo tuttu paikka kymmenien vuosien vierailuilta ja sitten Puerto Rico ja Amadores ja sen lumoava ranta. On aika lähteä taas korkeanpaikan leirille hankkimaan pohjakuntoa taisteluuni vanhuutta vastaan Tuulimäen Boxinsalilla tänä vuonna 2024. Olen siis kyllä aloittanut sen jo muutamalla kevyellä harjoituksella kolmen kuukauden paussin jälkeen ja täytyy tunnustaa, ettei se ole ollut helppoa! Tietysti myös 2024 painonhallnta + tavoitepaino ja sen saavuttaminen on saannut alkunsa.Leirin pituus on nyt kaksi viikkoa ihanan Muruni kanssa ja se tietää kyllä kävelylenkkejä ja vuoristonousuja. Onneksi tiedän, että on olemassa keidaspaikkoja, jossa voin välillä levähtää ja ehkäpä nauttia vaikkapa yhden Banana Splitin?

Vähän vanhoja muisteluita mukana.....

  9.2.2021 Kylläpä vuodessa muuttui elämä paljon. Ihan tasan vuosi sitten kävin vielä Kanarialla tutussa paikassa kävelemässä ja ottamassa aurinkoa. Aloitin Tuulimäen Boxing salilla treenaamisen ja nyt on mennyt yli kuukausi kun viimeksi olen käynyt salilla ja alkaa tuntua siltä että rapistun ja menetän tuntuman boxing treenaamiseen. Se on kyllä huolestuttavaa.... Viime vuosi ja tämä vuoden alku on kyllä epätietoisuudessaan inhottavaa.... miten tästä selvitään....miten koko maailma selviää...ja sitten on yhtä sun toista hässäkkää maailmalla....Amerikassa presidentin vaalien jälkeistä sekavuutta...ihan kun ei tämä pandemia huoli maailmalla riittäisi...odotetaan rokotuksia...odotetaan että se ainakin jossakin vaiheessa pysäyttäisi viruksen leviämisen...Nyt kun katson tätä juttuani vuosi sitten, on vaikea kuvitella mitä on tapahtunut ja missä tilanteessa ollaan....Ei auta kuin palata siihen ajatukseen ja elämäntapaan mikä nuorempana oli usein kohdallani, koitetaan selvitä meneillä olevasta päivästä....ollaan kiitollisia elämästä ja uskotaan huomiseen....

9.1.2020 kirjoitettua.....

Tänään kävin vielä viimeistely harjoittelussa TUULIMÄEN BOXINGSALILLA ennen kuin parin päivän päästä lennän Las Palmasiin sieltä majapaikkaani vuoristoon Amadoresin lähelle. Olen ollut siellä usein ja mietin tulisivatko nuo kundit taas minua vastaan Las Palmasin lentokentälle? Tämän vuoden harjoittelu on lähtenyt hyvin käyntiin ja olen taas laihtunut lähes kilon. AMADORESIN harjoitusleiri on vaativa, yksinäinen ja täynnä vaellusta vuoristosta alas, pitkin autioita rantatietä AMADORESIIN ja sieltä taas ylös illaksi vuoriston huipulle! Olen taas kovan paikan edessä, sillä siellä on myös vaaransa, keitaat vaelluksen matkalla! Laitan tästä muutaman kuvan ja toivotan hyvää viikkoa teille kaikille kahdelle blogini lukijalle, sillä siellä vuorilla ei nettiyhteydet ja some tavoita minua....palaan taas asiaan kun tammikuun lopulla palaan takaisin!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Elämähän on nuoresta saakka täynnä unelmia ja yksi unelma on meillä kaikilla varmuudella löytää ihana puoliso elämään yhteistä elämää. Se ei aina onnistu eikä aina kestä pitempää aikaa, mutta elämähän on hyvin arvoituksellista ja tapahtumarikasta monella tavalla.

Loppiaisena vietetään HARRIN-päivää, mutta sillä on suurempikin merkitys...SE ON MURUNI syntymäpäivä! Onneksi olkoon RAKKAANI! Olet edelleen haavekuvani naisesta!Taidan olla "ONNENPOIKA" Tähän ei ole mitään lisättävää, yli 40. vuoden yhdessä olonkaan jälkeen.  Voin vain ONNITELLA ja toivottaa hyvää syntymäpäivää ja olla onnellinen familia Piitulaisesta, vaikka lapsemme elävät tahoillaan omaa elämäänsä ovat he läsnä tiiviisti. Muistot vuosikymmeniltä ovat ihania ja arvokkaita. Ja ihanaa on, että meillä on edelleen mahdollisuus niiden kokemiseen. 

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Jo tänään haluan muistaa isääni YRJÖ PIITULAISTA... sillä huomenna olisi, jos hän olisi vielä mukana elämässä, mutta hengessä hän on mukanani. Hän syntyi 5.1.1921 ja kuoli vuonna 1987....Ja vielä tänäänkin muistan niin hyvin isäni, muistan kuinka luin pikkupoikana hänen leikekirjojaan nyrkkeilystä, uskomattomia tarinoita, hän oli liittänyt minut Viipurin nyrkkeilijöiden jäseneksi samana päivänä kun synnyin 30.5.1947. Enkä usko, että hän odotti minusta myös tulevan nyrkkeilijää, mutta yhtenä päivänä, kun olin 13 vuoden ikäinen aloitimme treenamaan Eerikinkadulla olevassa treenisalissa, jossa treenasivat slloin mm. Jomi Limmonen ja Kurt Matsson joka asui samassa talossa Abrahaminkadun ja Ruoholahdenkadun kulmatalossa. Se oli kuin päivä joka oli odotettavissa. Olin tietenkin pikkuskidistä saakka ollut Messuhallissa isäni mukana katsomassa SM-kilpailuja, maaotteluja. Sen ajan ja isäni ajan nyrkkeilijät kävivät usein meillä myös kylässä. Kummisetäni oli Sten Suvio Berliinissä 1936 nyrkkeilyssä kultamitalin voittanut ja ehkä isäni läheisin nyrkkeilykaveri, olin elännyt jo silloin silloisessa nyrkkeilymaailmassa, mutta nyt hengitin sitä ja elin sille isäni kanssa 10 vuoden periodin.....hmm, eikä se syke ole vieläkään poistunut, hengitän sitä yhä muistoissani ja muistan isääni niin paljosta....TÄNÄÄNKIN 

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Niinpä Joulu 2024 on ohitse ja on aika valmistautua uuden vuoden vaihtumiseen ja toivottaa vuosi 2025 tervetulleeksi!

No joo, siis taas on kohta vuosi vaihtumassa. Tulossa on Vuosi 2025. Onpa vuosia sieltä vuodesta 1947 alkaen mennyt jo paljon? Uudenvuoden lupaukset olisi taas tehtävä? En tehnyt niitä ihan 1947 alkaen, mutta aika pian sen jälkeen kuitenkin opin, että sellaisia on tehtävä ja tinaa valettava, josta sitten tulkittiin erillaisia asioira. No sitä ei kai tehdä enään. Tai en tiedä sitäkään varmuudella. Ehkä on jotain virtuaalista tinanvalantaa? Ja silloin tehtiin myös uudenvuoden lupauksia, hartaasti ja huolella.. Nythän ei ole enään paljon lupauksia tehtävänä  ja ne kymmenien vuosien aikana tehdytkin ovat jäänneet unholaan ja todennäköisesti pitämättä. Tää on tälläinen vanha perinne josta nuoremmat eivät ehkä ole kuulleetkaan. Tässä alla on kuitenkin jonkinlaista tarinaa vielä mun tavasta tehdä uudenvuoden lupauksia. Ei mitään järisyttävää,.... lukekaapa siitä ja jos saatte virikkeitä Uudenvuoden 2025 lupauksille, nin toivotan ONNELLISTA ja MENESTYKSELLISTÄ UUTTA VUOTTA mikä oli myös tapana silloin aikoinaan toivottaa, nyt sitä toivotenaan jollakin ulkomaan kielellä enimmäkseen esimerkiksi  HAPPY NEW YEAR !!!

Tässä joitakin vanhempia kirjoituksia...1.1.2022....HYVÄÄ UUTTA  VUOTTA! Taas kerran olen saanut mahdollisuuden siirtyä uuteen vuoteen. Ja edelleen se on mielenkiintoista ja uteliaisuus valtaa mielen: MITÄ VUOSI TUO TULLESSAAN? Päivä on alkanut pienellä aamukävelyllä tyttären dogin MILON kanssa, kun tytär oli vastaanottamassa Uutta Vuotta pohjoisessa Suomessa ja MILO otti vastaan vuoden meidän kanssamme. Se mikä aina kuuluu Uuteen Vuoteen on ne uudenvuoden lupaukset. No, ne olen kyllä taas laatinut, mutta niistä olen jo aikaisemminkin  kirjoittanut, joten jos jaksat lukea niin tervetuloa vuoteen 2021.....

kirjoitettu 2021....

Ollaan siirrytty UUTEEN VUOTEEN 2021! Se tuntuu kyllä aika huimalta 1947 syntyneelle! HYVÄÄ UUTTA VUOTTA teille kaikille, olikohan se nyt kolmelle blogini lukijalle?  

          

 

Kirjoittamani myötäilee kyllä hyvin tätäkin päivää ja ajatuksiani. Olen tietysti taas hiton paljon vanhempi, mutta yhä KIITOLLINEN ELÄMÄLLE ja ELÄMÄSTÄ! Uteliaisuus jälleen uuteen vuoteen, sen tapahtumiin ja tapaamisiin on yhä olemassa.

Päivä oli kyllä vähän harmaa, mutta ei haitannut Uuden vuoden lupauksia, ne 60 oli taas koossa ja tavoitteet on tietysti laadittu, niin kuin aina tässä elämässäni. Se olenko koskaan niitä pystynyt sillänsä toteuttamaan, onkin ihan toinen juttu? Mutta yritys hyvä ja näin vuoden ensimmäisenä päivänä olen uskoa ja innostusta täynnä. Se, että iltapäivällä jouduin jo yhdestä lupauksesta luopumaan, niin jäljelle jäi enää 59 uudenvuoden lupausta... 

Ai että mikä se uudenvuoden lupaus mistä jouduin luopumaan oli? No kerron sen, jos ette kerro sitä eteenpäin....olin luvannut, etten syö tänä vuonna korvapuusteja, jotka ovat suurta herkkuani mm. cafe Mellstenissä, joka muuten aukeaa tänään ja on taas joka päivä avoinna, niin eipä nyt tarvitse kieltäytyä coffeesta kera korvapuustin. No jäähän näitä lupauksia vielä 59 kappaletta, eikä kaikki oli suinkaan kieltoja, vaan kannustaviakin lupauksia urheiluun ja Rock and Roll elämään..... Niin siitä tulikin mieleeni että sain yhden uudenvuoden toivotuksen, rokkaavan, Rock-stara JYRKI 69 lähetti "Hyvää Uutta Vuotta! Let´s ROCK & BOX! Niin kirjoitin tuossa alussa, että 1.1.2012 kirjoitin tänne blogiini, jonka pitämisen aloitin siis jo 2005, eli ihan kauheeta... Yli 15 vuotta sitten ja olen saanut parhaimmillani ilmeisesti vain 3 seuraajaa, joista yhden tiedän varmuudella postuneen joukostamme. Myönnän etten ole ollut niin aktiivinen kuin olisi pitänyt eikä mun jututkaan ole kiinnostavia, vain ystävistä ja tapaamisista juttuja, herkutteluista terasseilla, Rock and Roll konserteista, välillä nyrkkeilystä ja usein siinäkin jostain kaukaisista ajoista, joista kukaan ei ole varmaan kuullut mitään? Mutta ottaen huomioon ikäni, koulutukseni, niin eihän sitä voi tietenkään paljon toivoa, sillä digielämä on aika tuntematon elämänmuoto näin iäkkäämmälle ja jo riskiryhmään kuuluvalle, mutta koitan olla siitä välittämättä ja aina välillä innostun aloittamaan blogini pitämisen, niin kuin taas tänään (se on yksi uuden vuoden lupaus) tarkoituksena keskittyä  blogaamaan HARRIN KEHÄKULMASTA nimimerkillä, joka on myös yhden Facebook sivustoni nimi ja niinpä koitan ainakin silloin tällöin kertoa tapaamisista ja tapahtumista blogini kautta.... jos nyt mitään tapahtumia on...ja on se koronakin vielä....Tuulimäen Boxinsali on kiinni, joten en pääse treenaamaankaan, joten todennäköisesti rapistun päivä päivältä enemmän ja enemmän, korvapuustit lihottavat ja taas yksi uudenvuodenlupaus romuttuu (olen päättänyt laihtua kilon) vuoden aikana. Olen luvannut olla positiivinen, mutta pahoin pelkään, ettei se onnistu minulta, sillä sehän vaatisi onnistumisia, menestystä ja tykkäyksiä Facebookissa, Instagramissa, älykkäitä kannanottoja Twitterissä ja mitä kaikkea, vielä näitä sosiaalisia juttuja onkaan... Huh huh, kyllä tuntuu haasteelliselta taas tämä UUSI VUOSI, mutta toivotan teille kaikille kolmelle tai kahdelle lukijalleni mitä parasta ja positiivisempaa VUOTTA 2021 ja kun ja jos nähdään päivitetään yks kuva tapaamisesta tänne blogiini osoituksena, että 2021 ollaan edelleen elossa?

e

1.1.2012 kirjoitettua....
Ihan ensimmäiseksi haluan toivottaa teille kaikille ystävilleni, jotka luette tätä blogiani HYVÄÄ ja ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2012! Toivottavasti olette täynnä ENERGIAA ja VOIMAA sekä UTELIAISUUTTA tulevaan vuoteen! Onhan se niin kiehtovaa, kun uusi vuosi alkaa. Se on kuin kirja, jonka avaat ensi kerran ja aloitat sen lukemisen sen ensi sivulta. Lähdet tutustumaan tarinaan, joka vie sinua eteenpäin monine tapahtumineen, vivahteineen, saattaa tuoda eteen valtavia yllätyksiä, se voi tuoda rakkautta, onnellisuutta, myös surua ja vähemmän onnellisia jaksoja. Se on elämää ja se pitää sisällään niin monenlaisia asioita, etten ainakaan minä ole vieläkään 64 vuotisen elämäni aikana siihen kyllästynyt ja uteliaisuus elämää kohtaan on edelleen voimakas. Tietenkään en ole enää yhtä energinen ja riehakas kuin nuoruudessani, yhtä vallaton mieleltäni, mutta se uteliaisuus elämää kohtaan on säilynyt. Ja ehkä se arvostus ystävyydestä, ihmisistä, joita on mahdollisuus tavata, tutustua heihin sekä niiden ystävien, jotka ovat jo sieltä kymmenien vuosien takaa, antaa perspektiiviä ymmärtää ystävyyden merkitystä ja arvokkuutta. Se kertoo myös kuinka kauan tätä elämää on jo eletty. Kuinka paljon on ehtinyt tapahtua? Olen aina ja olen yhä KIITOLLINEN kaikesta kokemastani, ystävistä, joita olen saanut kohdata, en oikeastaan voi sanoa, että olisin tehnyt jotain suurta, mutta voin sanoa, että ELÄMÄ ON OLLUT SUURTA! Tapahtumien kirjo siinä on ollut kieltämättä värikäs. On ollut dramatiikkaa, on ollut jonkinlaista glamouria ja menestystä, on ollut epäonnistumisia, en ole ehkä osannut aina valita oikein ja ajatella mikä olisi järkevintä? Olen antanut usein sydämeni ja mieleni ohjata elämääni. Olen heittäytynyt siihen kaikella uskolla sen oikeuteen ja törmännyt sitten seinään, pudonnut pepulleni, katsellut ympärilleni epätoivoisena, miten tästä nousisi? Mutta nyrkkeilijän sydämeni on pakottanut minut aina nousemaan ja jatkamaan "otteluani" ja nyt tänään 64v. ikäisenä voin olla vain KIITOLLINEN, että olen sen tehnyt! Nautin tänä päivänä elämästä yhtä uteliaana, mitä vielä on edessä? Nautin siitä, että minulla on perheeni MURUNI, JESSICA-tyttöni, JERRI-poikani, olen voinut olla heille isä. Ehkä olen ollut heille vähän "omituinen" isä nyrkkeilijän menneisyyteni ja nyrkkeilijän mieleni vuoksi, ovat ehkä joutuneet kohtuuttomasti kuulemaan siitä, mutta se on MUN ISÄNI synnyin lahja minulle! Se on vain tosiasia ja on kuulunut mun elämääni. Enkä ole voinut unohtaa sitä, en ISÄÄNI, YRJÖ PIITULAISTA, joka muuten täyttäisi 5.1 91vuotta, jos olisi vielä joukossamme! Sydämessäni hän on kuitenkin yhä! Näin avaan tämän vuoden 2012 tällä kirjoituksellani ja toivotan teidät taas mukaan jatkamaan tätä elämänpolun kulkemista kanssani. Katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan, ensimmäinen sivu on vasta kirjoitettu! Vielä kerran HYVÄÄ ja ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2012