keskiviikko 16. lokakuuta 2013

HARRIN VASENSUORA 16.10.2013

LUMOAVA PÄIVÄ. Heräsin taas aikaisin tänään aamukahville ja aamu-TV:n äärelle. Avasin läppärini ja jäin virtuaalisen elämän lumoamaksi liian pitkäksi aikaan. Koska päivä ehti valkenemaan, ennenkuin ehdin lähtemään Tuulimäen boxingsalille treenaamaan. Sillä aurinkoinen päivä lumosi minut ja mieleni. En voinnut vastustaa kiusausta lähteä kävelemään merenrantoja pitkin Tapiolaan. Ja, AH, mikä yllätys, miten lumoavaa se olikaan! Meri kimalteli auringon paisteessa kuin kesällä. Mutta luonnon värikylläisyys keltaisine vaahteranlehtineen, kuparinpunaisine pensaspuineen, syksyn tummanvihreine väreineen jatkoi lumoustani. Kävelin nappikuulokkeet korvissani ja lumoava Rock and Roll, rakkauslaulut legendaaristen artistien esittäminä soljuivat korviini, niin etten voinut olla ajattelematta. Olenkohan jotenkin lumottu? Kun tämä päivä tuntuu niin lumoavan ihanalta? Enhän mä tässä kuitenkaan tee muuta kuin kävelen yksinäni tätä merenrantaa pitkin kohti Tapiolaa? Olen melkoisen tarpeeton tässä yhteiskunnassa eläkeläisenä, joka ei kuulu mihinkään yhdistyksiin, seuroihin eikä poliittisiin järjestöihin. Ei siis yhtään mihinkään. Olen vain yksi äijä, joka kävelee merenrantoja pitkin, lumoutuneena päivästä ja elämästä. Ilman mitään erityistä syytä. Ilman merkitystä. Ilman suuria aikaansaannoksia. Mun täytyy olla lumottu! Tai sitten tämä päivä vain on lumottu! No mitä tätä enempää funtsimaan. Nostetaan peukkua. Hieno päivä ja elämä rokkaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti