ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Joo on keskiviikko päivä. Tammikuu lähenee loppuaan ja eletään siis vuotta 2026. Huh, se tarkoittaa, että monet kaverini ovat jo täyttäneet 80 vuotta ja toiset ovat sitä tekemässä tämän kuluvan vuoden aikana. Minähän olen siis nuorempi ja täytän tänä vuonna vasta 79 vuotta,,,heh, vitsi tai karu totuus? Kuintenkin eilen sain party kutsun, tämä meidän ainutlaatuinen "RÖÖPERIN RUHTINAS" TOM SJÖBERG täyttää kohta 80 vuotta ja kutsui partyyyn. Tässä siis aloitellaan tätä vuotta jossa on toivottavasti Rock and Rollia, on laatimani boxingtreenit koko vuodelle, mikä on varmuudella kyllä haaste selviänkö siitä. On kahvittelut maanantaisin kavereiden kanssa cafe Torpanrannassa ja mielenkiinnolla odotan ketä vielä tapaan tämän vuoden aikana. Eilen meitä oli kuulemma 24 kahvittelijaa ja koitin kyllä taltioida kuvia siitä, täytyypä koittaa laskea oliko näin? Se montako kahvittelijaa on milloinkin ei ole tärkeätä, tärkeätä on että meillä on vielä mahdollisuus tavata. Tämä elämä kulkee niin kovaa vauhtia että ihan hämmästyy aina itsekin kun näen googlesta jonkun tälläisen vanhan tarinan, niinkuin nytkin vuodelta 2010 ja sekin tuntuu jo kaukaiselta vaikka on paljon jälkeen 60-luvun jolta ei voi myöskäään välttyä....siinähän on nostalgiaa, jotain historiaakin, niin ja muistatteko....mikä se olikaan....nuoruutta....muistoja...niin niinkuin olen kirjoittanut ja niinkuin Irwin Goodman lauloi VAIN ELÄMÄÄ....

19.11.2025 Tarinaa.....

Moi, On keskiviikko ja ulkona on harmaa ja kylmä päivä. Mutta olen käynnyt meidän perinteellisellä aamiaisella tuon sympaatisen ja hurmaavan Sipoon Kreivin ja Ammattinyrkkeily.Net sivuston Bosssin PASI TAAVISAISEN kanssa. Olemme käynneet Ekberg aamiaisella jo montakymmentä vuotta. Se on aina mielenkiintoinen, vaihdamme kuulumisia, solahdamme välillä jopa muistelemaan nyrkkeilyä menneitä sekä tätä päivää. Ja melkein aina kuuluu tähän aamiaiseen vierailu Rööperin Ruhtinaan TOM SJÖBERGIN luona tuossa Roballa. Niin tänäänkin ja kyllä tarinaa riitti. 

Tähän samalla voin liittää mukaan yden vanhan blogijuttunibjonka otsikkona on MENNEISYYDEN SILTAA TÄHÄN PÄIVÄÄN. Kuljimme tarinoissa kyllä monta siltaa tähän päivään. Meillä kaikilla on paljon ystäviä, kertomuksia elämästä ja tapahtumista. Paljon yhteisiä ystäviä. Paljon myös jo poismenneitä. On se jännää kuinka nämä tapaamiset ystävien kanssa ja näiden tarainat, muistelut saavat tuntemaan kiitollisuutta olen saannut elää jo näinkin pitkään mukana. Tiedämme että se ei ole itsestään selvää. Tänään oli loistavaa taas kerran ystävyyttä ja tarinoita sitä MENNEISYYDEN SILTAA TÄHÄN PÄIVÄÄN.....

Tarinaa vuodelta 2010....

Aina välillä havahdun ajattelemaan tätä elämää.....60-luvusta tähän päivään....se tuntuu kuin olisi ollut elokuvissa....tuntuu kuin aika olisi mennyt vilauksessa....tapahtumat ja ihmiset sekoittuvat toisiinsa kymmenien vuosien ajalta....DANNY kävi tässä maanantaina meillä kotona ja me ollaan tunnettu sieltä 60-luvusta alkaen ja puhuimme siitä kuinka nopeasi tämä elämä on mennyt ja kuinka paljon on kuitenkin tapahtunut. Se tuntuu uskomattomalta. Luin tässä taas yhden blogijuttuni vuodelta 2010. En ole siis lukenut niitä ennen sen jälkeen, kun olen niitä kirjoitellut silloin nettiin. Se mikä taas ilahdutti, suorastaan kosketti, oli se, että siellä jutuissa vilahtivat ystävät ja kaverit 60-luvusta alkaen ja kuinka elämä ja syke tuntui heillä pulppuavan iloisesti....En tiedä mitä sanoa, olen kiitollinen, olen onnellinen, vaikka aina ei ole ollut helppoa, mutta TE YSTÄVÄT....olette olleet hieno  osa elämää ja niitä tapahtumia vuosikymmenien ajalta....tässä 9.10.2010 kirjoitettua...koitan laittaa tähän myös kuvia vuosien varrelta, uskoen siihen, että niin kuin sanotaan, kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa....ja kuitenkin se on vain ripaus tätä kaikkea ja kaikki ystävät eivät ole edes mukana....mutta toivottavasti nämä antavat ymmärryksen mitä tarkoitan....niin kuin tuossa kirjoitan, menneisyyden sillan yli tähän päivään...se on ILO...se on ILOA...ja se että olemme yhä....

9.10.2010 kirjoitettua........                                                                                                                          Olen juuri tullut kahvittelemasta cafe Carusellista ja juuri, kun eilen pääsin kertomasta, kuinka itse vietän pienimuotoista ja väritöntä elämää ja juuri, kun sain mielestäni pois tuon näkymän turkoosin värisestä merestä, hienosta vaalean hiekan peittämästä rannasta aurinkovarjoineen,

ja ARI WISKARIN loikoilemassa siellä rannassa lumoavien kauniiden thaihierojattarien käsittelyssä, ja totesin kuinka nämä ystäväni, jotka viettävät tätä glamourin täyttämää elämää tuovat glamouria minunkin elämääni! Tuovat maailman, joka ei ole heille suuri. No tänään taas mennessäni cafe Caruselliin kahvittelemaan, sain sen huomata jälleen todeksi. Katselin ja kuuntelin ihastuneena, kuinka tarinat 60-luvusta tähän päivään sinkoilivat maailmalta tänne caruselliin ja   tunsin olevani                                                                                                                osallisena elämän  carusellissa.

Tuo basistimme 60-luvulta, miehemme Pariisista, LASSE KVIST tuli paikalle varustettuna ranskalaisella charmilla.

 MATTI JÄRVELÄINEN, yksi sympaattisimmista ihmisistä, DANNYN shown tekniikan "tohtori" moikkaa LASSEA "Moi LASSE, hauska nähdä taas, viimeksihän näimmekin Pariisissa"!                                          

 PASI TAAVITSAINEN tunnettu myös "Keravan Kreivinä" saapuu Manchesteristä ja huomaan kuinka nuoret naiset ympärillämme silmäilevät tätä nuorta ja salskeaa miestä. PASI toi minulle tuliaisen. Suuren t-paidan, ei, ei, en tarkoita kokoa, vaan sen SUUREN, jonka nimen eteen liitetään usein sana THE GREATEST...MUHAMMAD ALI! Sain siis MUHAMMAD ALIN t-paidan Manchesteristä ja kyllä mun on sanottava, että yksi ALIN paita vastaa koko, MANCHESTER UNITEDIN pelaajien paitoja, ainakin mulle.                            

    MARKKU POUTANEN saapuu HASSE RAUTION kanssa, rumpali, musiikin tekijä ja vaikuttaja ja rantaelämästä Mellstenin Paratiisirannastakin tuttu. Kaksi loistavaa stadilaista ja haagalaista kaveriani.

ESA MALM, PERTTI PAJUNEN ja HEIKKI MAKKONEN saapuvat paikalle, TEDDY YLÖNEN, MARKO ROKKA Milanosta, JULLE JÄRVINEN Espoosta. Puheensorina ja tarinat täyttää pöydän ja maailma on käymässä pieneksi.

Sitten saapuu vielä TOPMOST yhtyeen laulusolisti, UNIVERSAL levy-yhtiön Suomen hyvin pitkäaikainen toimitusjohtaja, nyt eläkkeellä siitä hommasta ja viimeiset kaksi kuukautta purjehtimassa ollut GUGI KOKLJUSCKIN, joka on myös lapsuuden kavereitani samoilta kulmilta kuin minä. Ja jos muistan tappioni JOHN.H. STRACEYLLE hyvin, niin muistan myös painitappioni GUGILLE alakouluikäisenä erittäin hyvin!

Täytyy sanoa tässä ja nyt taas kerran, olen kiitollinen elämälle, kiitollinen ystävyydestä. Jälleen tänään upea pieni silmänräpäys elämää! Tämä elämä on myös monien kanssa kulkenut sieltä menneisyyden sillan toiselta puolelta, alusta, yli sillan tähän päivään ja se on ILO.....se on ILOA....ja jo se että OLEMME YHÄ!