torstai 2. toukokuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: Ei mitenkään tavatonta!

No niin, Vappu on ohi ja arkipäivä edessä. Ensimmäinen shokki, painon nousu kilon verran vappulounaiden jälkeen. Toinen shokki, ilmat kylmenevät, lumisadettakin ehdotettu, huh huh. Olin jo tuudittautunut täydelliseen terassielämään Mellstenin Paratiisirannassa ja valmis unohtamaan Tuulimäen Boxingsalin ja siellä hankitun "helteisen" lämmön. Sitten luin jälleen 2.5.2011 kirjoitetun blogijuttuni ja huomasin ettei tämä olekkaan mitenkään tavatonta.....



2.5.2011 kirjoitettua...
Huh, tulipa nyt taas kylmä ilma. Tämä tuntui jo niin lupaavalta että ehdotin shortsien etsimistä ja hehkutin rantakauden alkua. No, rannalla olen ollut kyllä joka päivä, mutta vain lenkillä, lippis päässä, käsineet kädessä sekä tuulipuvun alla pitkät kalsarit! Shortsit jalassa tarkenee Tuulimäen boxingsalilla, josta muuten juuri tulin. Ja siellä saa 12 erän harjoituksella helteisen olon. Treenin jälkeen kävin boxingkaffella Tapiolan Waynes Coffeessa ja yritin oikoa tätä toiveikkuuttani kesästä ja kesämielestä. Siirtämään sen toistaiseksi jonnekin tuleviin viikkoihin. Tänään aamulla sähköpostissa oli ystäväni ex-päätoimittaja KARI VANHAPIHALTA tullut joku kummallinen meili NETLOGIIN liittymisestä. No minähän klikkasin ja sain ilmoituksen, että olen lähettänyt kutsun 178:lle ihmiselle liittyä myös ystäväkseni NETLOGIIN! Virtuaalinen elämäni sai taas uuden sykähdyksen! Onko tämä taas joku uusi virtuaalinen sosiaalinen saitti? No, olen mukana, kuin peräpukama. Tietämättä mistä on kysymys. En ehtinyt siihen paljon tutustua vielä treeneihin lähtöäni ennen, mutta nyt, kun tulin kotiin, olen saannut jo ystäviäkin sinne ja NETLOGIN vieraskirjaani ensimmäisen tervehdyksen perheystävältämme Göteborgista TARJA BROWN-LEHTISELTÄ. Se tuntui ihan virtuaaliselta sykähdykseltä! Hyvä TARJA! Putkiremontti, muuten, jonka kurimuksessa olemme olleet monta kuukautta, meidän kohdalla alkaa olemaan ohi, tai ainakin näyttäisi siltä, tämän viikon aikana! Ainakin näyttää toivoa herättävältä. Mutta ehkä on vielä ennenaikaista riemuita siitä? Miltähän taas tuntuisi , asua niin, että kaikki on kunnossa, ovikello ei soi ja äijiä astu ovesta tekemään remonttihommia, pahvit ja muovit lähtisi roskikseen, wc.ssä olisi ovi, pesukone toimisi? On tää vaikea kuvitella kun on nyt monta kuukautta ollut remontin alla. No, jatketaan treenaamista, odotellaan putkiremontin loppua, aurinkoa ja ilmojen lämpenemistä ja sitä, että rantakausi todellakin alkaa! RANTAPOIKA kuittaa.

                                   Minä ja TARJA BROWN-LEHTINEN Göteborgissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti