HARRIN KEHÄKULMASTA 3.1.2023

 

Tänään alotin tämän vuoden taisteluni vanhuutta vastaan aamupäivällä Tuulimäen Boxingsalilla. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, mutta ¨se on kuitenkin haaste, sillä ei ole mitenkään itsestään selvää, että tässä iässä siihen vielä pystyisi. Otan sen vastaan kiitollisuudella ja toiveikkaana, että pystyisin sitä edelleen jatkamaan. Iltapäivällä katsoimme kotimme ikkunasta näkymää joka sai minut ajattelemaan..."Toivottavasti elämän kauneus saavuttaisi meidät ja koko maailman....on ehkä paljon toivottu...ONNELISTA UUTTA VUOTTA YSTÄVÄT" Kävimme Muruni kanssa myös kävelemässä täällä Toppelundin ja Mellsteni rantoja ihanan valkoisessa talvisessa maisemissa. Näin myös että pari vuotta sitten samana päivänä on rannoilla kävelty ja kuvat siitä vastaa tätäkin päivää, joten, tässä myös 4.1.2021 kirjoitettua.....Nyt vain cafe Mellsten ei ollut avoinna, joten jäin ilman kahvia ja korvapuustia....pakko hyväksyä asia....

3.1.2021...Vau, talvi on tullut Mellstenin Paratiisirantaan! Tänään lähdin kävelemään kohti cafe Mellsteniä ja poikkeuksellista kyllä tein sen talvisessa maisemassa. Viime vuonna ei talvea täällä ollutkaan. Voisin sanoa, lumoavaa ja ihastuttavaa. Otin jopa jo muutama vuosi sitten ostamani talvikengät, jossa on piikit pohjissa jalkaani tuliterinä ja jossa oli vielä lipukkeet roikkumassa. Kävelin pitkin rantatietä ja välillä metsäpolkuja ja tunsin suorastaan nauttivani talvesta, vaikka olen mitä enemmässä määrin kesäihmisiä. Cafe Mellsten joka on taas avoinna ja sen lämpötulilla lämmitetty terassi oli houkutteleva kera kahvin ja korvapuustin. Ja unohdin ihan että olen laihdutuskuurilla.....

Ai ai ai....siinä meni taas yksi uudenvuoden lupaus....

HARRIN KEHÄKULMASTA: UUSI VUOSI 2023

Jees...taas uusi vuosi! Vuoden 2023 ensimmäinen päivä. Vuosi on aloitettu lähes normaalilla kävelylenkillä Toppelundin ja Haukilahden rantoja. Se tuntui hyvälle niinkuin aina. Kävelyä pitkin merenrantaa. Ilmakin oli mun talvinäkemyksen mukaan hieno, aurinko pilkisteli eikä ollut pakkasta eikä edes metsäpolut olleet lumen peitossa ja vihreys näkyi ja sai ajattelemaan... viisi kuukautta on kesä...Tunne uudesta vuodesta ja sen ensimmäisestä päivästä on sama niinkuin se on ollut jo vuosikymmeniä. Tässä samalla kuin kirjoitan TVssä pyörii taltioitu ohjelma TINA TURNER BARCELONA keikka vuodelta 1990... 90 000 ihmisen edessä....AH...on hieno....Olen kirjoittanut 2016 vuoden ensimmäisestä päivästä ja sen tunnelmista enkä voi kyllä muuttaa suhtautumista ja ajattelua vieläkään, vaikka olen jo kuusi vuotta vanhempi, niin elämä tällaisena, jota olen elänyt on tuntunut hyvälle, se on ollut arvoituksellista, kuin arvaamaton ja avaamaton uusi kirja......

1.1.2016 kirjoitettua

VAU, UUSI VUOSI 2016! Se on kuin kirja jota aloittaa lukemaan, sen ensimmäistä sivua! Se alkaa samalla  tavalla. Ei oikein tiedä mitä on tulossa? Juonen suunnilleen tiedät. Boxingtreenit, Kahvittelut, Kävelylenkit Westend - Mellstenin Paratiisiranta. Pari-kolme kuukautta hiukan koleaa. Saattaa olla jopa vielä kylmääkin. Mutta sitten kohti kevättä, kesää, syksyä ja taas talvea. Mutta tässä onkin vain juonen pääpiirteet. Mitä muuta vuosi tuo tullessaan? Mitä yllätyksiä, mitä tapahtumia? Onnellisuutta vaiko surua? Iloa vaiko synkkyyttä? Tämä kaikki on mahdollista. Mikään ei ole valmiiksi kirjoitettua?

Käsikirjoitus muovautuu päivä, viikko ja kuukausi kerrallaan. Tämä onkin siinä mielessä arvoituksellinen, arvaamaton kirja. Tämä tuleva vuosi 2016? Olen aina rakastanut tulevan vuoden arvoituksellisuutta. Ja tuntenut jännitystä tulevaan ja astunut siihen avoimin mielin. Uskonut parempaan. Onnellisuuteen, rakkauteen ja menestykseen sekä positiivisuuteen. Nyt eläkeläisenä ei ole niin paljon odotettavaa omalla kohdallani. Mutta enköhän samoilla ajatuksilla kuitenkin lähde kokemaan tätä UUTTA VUOTTA 2016! Taitaa olla kohdallani jo kohta 69:säs! Ja silti, tulevan vuoden arvaamattomuus kiehtoo! Toivotan tietysti kaikille kolmelle blogini lukijalle HYVÄÄ UUTTA VUOTTA ja että vuoden arvaamattomuus toisi paljon ONNEN HETKIÄ tullessaan. Niin ja täytyy kai tehdä pari UUDENVUODEN lupaustakin, millä uhata sitä arvaamattomuutta, yllätyksellisyyttä, mikä voi romuttaa tehdyt lupaukset? No aloitetaan! No1. Koitan suoriutua laatimastani vuoden treeni tavoitteistani. No2. Pudottaa painoani taas kerran 10 kiloa. No3. Koitan olla aktiivinen myös virtuaalisesti tämän BLOGINI suhteen saadakseni maagiset 10 lukijaa seuraamaan kirjoituksiani. No4. Luopua FACEBOOK päivityksistä vuoden 2016 aikana. No5. Seurata futista Viasat Sportilta. Niinpä, tässä vaikka aluksi, vaikka tiedän, että vuosi tuo ylätyksiä tullessaan. TERVETULOA kanssaeläjät tähän UUTEEN VUOTEN 2016! Ps. Jos tykkäät tästä nosta peukkua!

HARRIN KEHÄKULMASTA 28.12.2022

Moi te kaksi uskollista blogini lukijaa. Tämä vuosi 2022 on saamassa loppunsa ja kyllä on sanottava, että on ollut aikamoinen vuosi. Sen lisäksi että täytin 75 vuotta (mikä on ihan kauheeta) on ollut koronaa ja sotaa Ukrainassa, jonka laineet lyövät laajalti Eurooppaan ja koko maailmaankin. On vaikea sanoa mitä on tulossa vuonna 2023....Mutta jos koitan sen syrjäyttää nyt ja keskittyä tähän päivään joka alkoi luonollisesti treenillä Tuulimäen Boxingsalilla, jonne mun piti mennä kyllä vasta ensi vuoden alussa, mutta en malttanut odottaa, joten "varastin" vähän alkua aikaisemmaksi ensi vuoden treenin alkua. Sitten olen fiilistellyt tässä mun "mies luolassa" aika hassulla tavalla, olen lukenut kirjaa Rollarimuusikosta RONNIE WOODISTA. On muuten aikamoinen kirja ja tarina. Samalla olen kuunellut OLAVI VIRTAA ja tuntenut siitäkin hyviä fiiliksiä. Tapasinhan sentään hänet jopa meillä kylässä, kun oli faijan kavereita. Treenin jälkeen on rentoutunut olo ja kun katselen tätä miesluolaani, kuvia seinillä, muistoesineitä kymmenien vuosien takaa, vahvistaa se, että olen aika vanha jo, mutta annan mielen tehfä aikamatkoja musiikin, rock and rollin ja boxingin ja ynnä muiden kuvien kautta....onpa ollu kaikenlaista...nyt lähdetään siis kohta taas kokemaan uutta vuotta 2023....toivotaan että vuosi on rokkaava? Tässä muutama kuva, kirja RONNIE WOODISTA, levy OLAVI VIRRASTA ja miesluolasta....

HARRIN KEHÄKULMASTA: MUISTOJA

Tämän blogijutun otsikkona on MUISTOJA......

Mielenkiintoista kun törmää näihin vanhoihin blogijuttuihin ja sitten kun lukee tapahtuneesta, joka on ollut 6.4.1989 sitä jää funtsimaan....huh, kuinka siitä on aikaa mennyt. Ei ihme, että sitä tuntee jo hiukan vanhentuneensa. Parasta kuitenkin on, että pidän ja tykkään edelleen treenata nyrkkeilyä, vaikka en enään ottelukuntoon pääsekkään. Laji on kuitenkin edelleen lähellä, voisi sanoa rakas, ainakin jos katsoo vieressä olevaa kuvaa....suhde näyttää olevan kunnossa......

 Aloitin 6.4.1989 kuntonyrkkeilyn salillani BOXING CENTERISSÄ ja houkuttelin myös tytöt/naiset salille kuntonyrkkeilyn pariin,  se sai silloin vastaanoton, etteivät ihmiset ja varsinkaan naiset tulisi koskaan harrastamaan kuntonyrkkeilyä? Onneksi ne mielipiteet olivat silloin vääriä. Tähän pieni kuvakooste silloisesta alusta: