ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Kun tapasin hänet, HÄN oli enkelimäisen suloinen, aina hymy huulilla, iloinen ja sporttinen. Tapasin hänet ensimmäisen kerran ystäväni KAJ WALLININ mainostoimistossa, hänen ensimmäisenä työpäivänään siellä syksyllä 1979. Meni jonkun aikaa ennenkuin olimme ensitreffeillä. Sitten kaikki kehittyikin nopeasti. Rakkautta, kihlajaiset Torremolinoksessa, häät Hyvinkäällä 13.6.1981  sateisena päivänä. 44 vuotta on mennyt nopeasti,  mutta pitänyt sisällään paljon ainutlaatuisia tapahtumia, asioita ja rakkautta. Olemme saanneet kaksilasta, joita molemmat rakastamme paljon. MURUNI on ollut uskomaton nainen, vaimo ja rakastajatar,  niin hyvä ja huolehtiva äiti lapsillemme kuin olla voi. Niin paljon kuuluu tähän  44:jäänvuoteen, että sitä olisi mahdoton tässä kirjoittaa. Se vaatisi kirján, mutta niinkuinlaulussakin lauletaan NIIN PALJON KUULUU RAKKUTEEN! Laitan tähän muutaman kuvan, joka ehkä kertoo melkein ainakin yhtä paljon kuin tuhat sanaa....siis VAU....MIKÄ NAINEN! Hyvää hääpäivää MURU ja KIITOS!

     

                                

HYVÄÄ HÄÄPÄIVÄÄ MURU!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Nyt kun TV:ssä pyörii sarja HYMYÄ, minua hymyillyttää sitä katsoessani. Niin kyllä se HYMY-lehti oli aikanaan sensaatiomaisen menestyksen saanut julkaisu, Oliko se ihastuttava? No ei. Silloisen yli 500 000 tuhannen painoksena se saattoi olla myös painajaismainen sen aikakauden "julkkiksille"! Minäkin olen saannut osani aikoinaan siitä sekä hienoine ylistävine juttuineen kuin myös "paskajuttuineen". 

Tässä TV sarjassa Lehtikeisari URPO LAHTINEN ja MONSIEUR MOSSE ovat kyllä karrikatyyrejä sillä niin MOSSE kuin URPO LAHTINEN olivat kyllä huomattavasti hurmaavampia ja hauskempia ainakin minun tapaamisien ja tuntemiseni perusteella niissä muistoissa, joissa minä opin heidät tuntemaan. Joskus 60-luvun puolessa välissä PURTSI PURHONEN, joka oli ottanut minut jo silloin ystäväkseen läheiseksi kaveriksi tutustutti minut silloisen seurapiitielämän kuuluisuuksiin.  Niinpä muun muassa MOSSEN isännöimmissä partyissa olin jos jonkinlaisissa ja olivat kyllä hauskoja. 

Ja sitten itse Lehtikeisari URPO LAHTINEN, jonka kanssa tapasimme useita kertoja erilaisissa juhlissa Tampereella kuin myös hänen upeassa asunnossaan VILLA URPOSSA. Hän oli ainakin minun ja myös MURUNI mielestä meidän tapaamisissa todella huomaavainen herrasmies. Muistan pari todella mukavaa tapaamista. Kerran hotelli Rosendahlin aulassa yhden illanvieton jälkeen istuimme hotellin aulassa aamuyöllä noin kolmen aikaan kun URPO tiedusteli "Oletteko, Raija ja Harri, syöneet koskaan mustaa makkaraa?" Kerroimme, ettemme ole. URPO napsauttaa sormiaan ja respasta tulee kaveri nopeasti paikalle. "Tilaa taxi" Taxin ja kuljettajan tullessa paikalle URPO lähettää taxin hakemaan jostain nakkarilta mustaa makkaraa oheistuotteineen. Sillä aikaa Rosendahlin aulaan syntyy katettu pöytä lautasineen ja laseineen. Mustat makkarat saapuvat ja aamuyöllä syömme niitä hotellin aulassa ja URPO kysyy "Mitä tykkäätte?" 

 Kerran olimme olleet taas jossakin partyssa, kun URPO kutsui meidät tutustumaan hänen kotiinsa VILLA URPOON. Kello taisi silloinkin olla jo aika myöhäisessä ajassa. Tullessamme hienon VILLA URPON eteen oli sen katolla kaksi suurta ja vihaisen tuntuista koiraa ettei sinne tulla niin vain sisään. Sisällä tutustuimme isäntämmme esitellessä talonsa ja taulujansa siellä. Yhden taulun kohdalla, joita oli seinillä todella paljon, hän esitteli sanoen tässä on yksi josta pidän paljon se on sellaisen taiteilijan kuin PICASSO. Ilta tai yö siellä oli hauska ja viihtyisä. URPO isäntänä niin herrasmies kuin olla saattaa.

 

Yksi kerta JYRKI HÄMÄLÄISEN kanssa, josta URPO LAHTINEN sanoi paljon pitävänsä, olimme JYPEN kanssa ajamassa minun autollani Laukaalle katsomaaan ammattinyrkkeilyiltaa jossa olisi TARE UUSIVIRTA pääottelijana. Tulimme hakemaan URPOA mukaan. URPO sanoo siellä Villa Urpossa että mennään minun autollani. Hän näkee ilmeestäni, etten ollut niin mielissäni asiasta ja sanoo silloin minulle " Kuule Harri, ei sinun tästä mun auton ajamisesta tarvitse olla huolissasi, minähän olen entinen kilpa-ajaja. Ja tätä minun autoani on vaan yksi Suomessa ja erikoisvalmisteena tehty vain minulle. Taisi olla BMV mikäli muistan oikein. Ja niinpä sitten URPO kyyditsi meidät Laukaalle kilpa-autoilijan taidoilla ja vauhdilla TAREN matsia katsomaan. Ja matsin jälkeen antoi TARELLE myös sponssorirahakuoren. 

En tiedä miten suhtautuisin tähän TV sarjan kuvaan, joka välittyy URPO LAHTISESTA kuin myös MONSIEUR MOSSESTA. Tarinat ja ihmiset siinä ovat monilta osiltaan kyllä tuttuja, mutta URPO LAHTINEN oli kyllä karismaattisempi ja MONSIEUR MOSSE  iloisempi hurmaavampi ainakin minun tuntemiseni perusteella. Lämpimästi muistaen URPOA, JYPEÄ ja MOSSEA...on ollut todella hauskaa!!!

      Tässä onnitellaan MURUNI kanssa minkkitangoissa olevaa MONSIEUR MOSSEA hänen                        viettäessään syntymäpäiviään !

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Vuosi 2025 on alkanut taas normaalisti treeneillä Tuulimäen boxingsalilla enkä ole yhtään nuorentunut. Harjoitus tuntuu edelleen raskaalta. Olen kyllä tehnyt normaalin harjotusohjelmani (ohjelman jota yritän toteuttaa) vuodeksi 2025? Miten sen pystyn tekemään on kyllä suuri arvoitus? Mutta myös yksi mikä on taas edessä on "korkeanpaikan leirini" Muruni kanssa Kanarian Amadoresin rannoilla ja Puerto Ricon "vuoristossa"...Huh huh...ensi tiistaina lähtö kahdeksi viikoksi.

Tässä tarinaa aikaisemmilta leireiltä ja pari kuvaakin sieltä.....

7.1.2024 Voin alkaa jo hengessä valmistautumaan korkeanpaikan leiritykseen Kanarialla Puerto Ricossa ja Amadoresin rannalla. Muutama  treeni vielä Tuulimäen Boxingsalilla ja sitten Las Palmasiin  jonka lentokenttä on jo tuttu paikka kymmenien vuosien vierailuilta ja sitten Puerto Rico ja Amadores ja sen lumoava ranta. On aika lähteä taas korkeanpaikan leirille hankkimaan pohjakuntoa taisteluuni vanhuutta vastaan Tuulimäen Boxinsalilla tänä vuonna 2024. Olen siis kyllä aloittanut sen jo muutamalla kevyellä harjoituksella kolmen kuukauden paussin jälkeen ja täytyy tunnustaa, ettei se ole ollut helppoa! Tietysti myös 2024 painonhallnta + tavoitepaino ja sen saavuttaminen on saannut alkunsa.Leirin pituus on nyt kaksi viikkoa ihanan Muruni kanssa ja se tietää kyllä kävelylenkkejä ja vuoristonousuja. Onneksi tiedän, että on olemassa keidaspaikkoja, jossa voin välillä levähtää ja ehkäpä nauttia vaikkapa yhden Banana Splitin?

Vähän vanhoja muisteluita mukana.....

  9.2.2021 Kylläpä vuodessa muuttui elämä paljon. Ihan tasan vuosi sitten kävin vielä Kanarialla tutussa paikassa kävelemässä ja ottamassa aurinkoa. Aloitin Tuulimäen Boxing salilla treenaamisen ja nyt on mennyt yli kuukausi kun viimeksi olen käynyt salilla ja alkaa tuntua siltä että rapistun ja menetän tuntuman boxing treenaamiseen. Se on kyllä huolestuttavaa.... Viime vuosi ja tämä vuoden alku on kyllä epätietoisuudessaan inhottavaa.... miten tästä selvitään....miten koko maailma selviää...ja sitten on yhtä sun toista hässäkkää maailmalla....Amerikassa presidentin vaalien jälkeistä sekavuutta...ihan kun ei tämä pandemia huoli maailmalla riittäisi...odotetaan rokotuksia...odotetaan että se ainakin jossakin vaiheessa pysäyttäisi viruksen leviämisen...Nyt kun katson tätä juttuani vuosi sitten, on vaikea kuvitella mitä on tapahtunut ja missä tilanteessa ollaan....Ei auta kuin palata siihen ajatukseen ja elämäntapaan mikä nuorempana oli usein kohdallani, koitetaan selvitä meneillä olevasta päivästä....ollaan kiitollisia elämästä ja uskotaan huomiseen....

9.1.2020 kirjoitettua.....

Tänään kävin vielä viimeistely harjoittelussa TUULIMÄEN BOXINGSALILLA ennen kuin parin päivän päästä lennän Las Palmasiin sieltä majapaikkaani vuoristoon Amadoresin lähelle. Olen ollut siellä usein ja mietin tulisivatko nuo kundit taas minua vastaan Las Palmasin lentokentälle? Tämän vuoden harjoittelu on lähtenyt hyvin käyntiin ja olen taas laihtunut lähes kilon. AMADORESIN harjoitusleiri on vaativa, yksinäinen ja täynnä vaellusta vuoristosta alas, pitkin autioita rantatietä AMADORESIIN ja sieltä taas ylös illaksi vuoriston huipulle! Olen taas kovan paikan edessä, sillä siellä on myös vaaransa, keitaat vaelluksen matkalla! Laitan tästä muutaman kuvan ja toivotan hyvää viikkoa teille kaikille kahdelle blogini lukijalle, sillä siellä vuorilla ei nettiyhteydet ja some tavoita minua....palaan taas asiaan kun tammikuun lopulla palaan takaisin!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Elämähän on nuoresta saakka täynnä unelmia ja yksi unelma on meillä kaikilla varmuudella löytää ihana puoliso elämään yhteistä elämää. Se ei aina onnistu eikä aina kestä pitempää aikaa, mutta elämähän on hyvin arvoituksellista ja tapahtumarikasta monella tavalla.

Loppiaisena vietetään HARRIN-päivää, mutta sillä on suurempikin merkitys...SE ON MURUNI syntymäpäivä! Onneksi olkoon RAKKAANI! Olet edelleen haavekuvani naisesta!Taidan olla "ONNENPOIKA" Tähän ei ole mitään lisättävää, yli 40. vuoden yhdessä olonkaan jälkeen.  Voin vain ONNITELLA ja toivottaa hyvää syntymäpäivää ja olla onnellinen familia Piitulaisesta, vaikka lapsemme elävät tahoillaan omaa elämäänsä ovat he läsnä tiiviisti. Muistot vuosikymmeniltä ovat ihania ja arvokkaita. Ja ihanaa on, että meillä on edelleen mahdollisuus niiden kokemiseen. 

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Jo tänään haluan muistaa isääni YRJÖ PIITULAISTA... sillä huomenna olisi, jos hän olisi vielä mukana elämässä, mutta hengessä hän on mukanani. Hän syntyi 5.1.1921 ja kuoli vuonna 1987....Ja vielä tänäänkin muistan niin hyvin isäni, muistan kuinka luin pikkupoikana hänen leikekirjojaan nyrkkeilystä, uskomattomia tarinoita, hän oli liittänyt minut Viipurin nyrkkeilijöiden jäseneksi samana päivänä kun synnyin 30.5.1947. Enkä usko, että hän odotti minusta myös tulevan nyrkkeilijää, mutta yhtenä päivänä, kun olin 13 vuoden ikäinen aloitimme treenamaan Eerikinkadulla olevassa treenisalissa, jossa treenasivat slloin mm. Jomi Limmonen ja Kurt Matsson joka asui samassa talossa Abrahaminkadun ja Ruoholahdenkadun kulmatalossa. Se oli kuin päivä joka oli odotettavissa. Olin tietenkin pikkuskidistä saakka ollut Messuhallissa isäni mukana katsomassa SM-kilpailuja, maaotteluja. Sen ajan ja isäni ajan nyrkkeilijät kävivät usein meillä myös kylässä. Kummisetäni oli Sten Suvio Berliinissä 1936 nyrkkeilyssä kultamitalin voittanut ja ehkä isäni läheisin nyrkkeilykaveri, olin elännyt jo silloin silloisessa nyrkkeilymaailmassa, mutta nyt hengitin sitä ja elin sille isäni kanssa 10 vuoden periodin.....hmm, eikä se syke ole vieläkään poistunut, hengitän sitä yhä muistoissani ja muistan isääni niin paljosta....TÄNÄÄNKIN