ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Ensimmäiseksi haluaisin toivottaa HYVÄÄ ja ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2014 teille molemmille uskollisille blogini lukijalle. Olette varmaan odottaneet uutta juttua, kuin kuuta taivaalla. No nyt, kun on sitten taas uusi Vuosi ja uudet kujeet edessä (näin eläkeläisenä tietysti vähemmän), niin ajattelinkin miten ihmeessä tämän Uudenvuoden ensimmäisen tarinani aloittaisin. Missasin Presidentin uudenvuoden puheenkin TV:ssä, joten en sitäkään voi kommentoida ja ottaa siihen kantaa. Uskoisin kuitenkin, että se on ollut hyvä! Ehkä aihe mikä on meitä kaikkea lähellä, joka on koskettanut meitä kaikkia. Toisia vähemmän tai enemmän. Enemmän sopii minulle. Sehän on aihe, joka tulee täyttämään ison osan tulevien naisten ja miestenkin lehtien kirjoittelusta vuoden aluksi. Se liittyy siihen, kun minäkin olen kertonut, että mennyt vuosi on ollut MAKEA, niin se on ollut viimeiset kaksi viikkoa sitä myös totaallisesti! Ja ai ai, muutama kilo on taas noussut. Koko syksyn uurastus, hieno päämäärätietoinen painonpudotukseni on kokenut takapakkia! Sehän ei ole suinkaan tietenkään minulle mitään uutta. Pikemminkin päinvastoin, odotettua. Niinpä joudun niinkuin moni, moni muukin, aloittamaan uudelleen, tekemään pyhät lupaukset NO SUGAR elämästä. Etsimään jälleen kerran sen ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIEN alkupään. Lähteä kulkemaan sitä. Välttämään muutamia teitä, niinkuin Munkiniementietä, sillä sehän tuo jo nimenä mieleeni ne ihanat munkkipossut, vaniljasoosin sekä mansikkahillo täytteellä. Niin se POINTTI ON, niinkuin Filosofianmestari ESA SAARINEN sanoisi, on että Mellstenin Paratiisirannan cafe Mellsten aukeaa taas 4.1 ja siellä saa näitä ihania, uunilämpimiä possumunkkeja, suorastaan suussa sulavia. Huh, kuinka ankaralta, koettelemuksien tieltä, tulee olemaan taas tämän ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIEN löytäminen. Ehkä voisin siirtää sen etsimisen aloittamista vaikka pari viikkoa. Etsiä henkistä taistelutahtoa. Valmentaa itseäni henkisesti kulkemaan sitten tätä ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIETÄ, jos sen alkupään taas löydän? Ah, kuinka jännittävältä tämä tuleva vuosi tuntuukaan, haasteelliselta ja mielenkiintoisalta. OLLI SAARELAKIN ehdotti lounasta heti näin vuoden aluksi, ehkäpä jopa jossain buffetpöydässä? On se parempi vielä
siirtää vähän tätä ja lukea vaikka vinkkejä niistä naistenlehdistä miten estää MAKEA vuosi? Toivottavasti siitä ei kuitenkaan tule tylsä? Koittakaa te ystävät pitää  itsenne kohdalla huolta ja nauttikaa MAKEASTA elämästä, vaikka minä koitan välttä sitä! No tässä nämä tärkeimmät. Palaan mahdollisimman pian tähän KEHÄKULMAANI!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

KUNTONYRKKEILYÄ 

e-mail harripiitulainen@gmail.com pähkäillään sinulle sopivasti harjoitusta, paikasta ja tuntimäärästä mahdollisuuksien mukaan. BOXING TERVEISIN Harri Piitulainen

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

18.11.2013 kirjoitettua......
STADISSA! Tänään taas viikon aluksi oli riemukas kahvittelu kavereiden kanssa cafe Kappelissa. Tuntuu loistavalta aamulla hypätä bussiin ja ajaa täältä Espoosta Kamppiin ja kävellä läpi stadin keskustan cafe Kappeliin ja tavata kavereita, toisia jo kymmenien vuosien takaa tuttuja, toisia joihin olen vasta tutustunut. Tänään taas oli yksi niistä päivistä jossa tunsin että tämä on arvokas asia. Toivottavasti ystävänikin tuntevat samoin. Lähtiessäni Kappelista kävin vielä Espalla salaatilla ja Stockan edessä tapaan kaverin josta olen aina pitänyt paljon ja hän kuuluu vielä sarjaan KOVIA KUNDEJA....Mr. AUVO NIINIKETO ja minä.

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

KAHVITTELUPÄIVÄ. Tänään kahvittelin jälleen viehättävässä cafe Kappelissa parinkymmenen KAHVI-KAVERIN kera. Tunnelma oli loistava ja rento. Päivän erikoisvieras tänään oli eläkkeellä oleva Helsingin Yliopiston Siviilioikeuden Professori ERKKI AUREJÄRVI jolle jalkapallo on ollut myös lähellä sydäntä ja saannut hänet viihtymään jalkapallon parissa koko elämänsä ajan. Hän toi minulle uuden, paljon kohutun kirjansa KOVAA PELIÄ, jossa hän muistelee elämäänsä oikeuden käynneissä ja suhdettaan Suomen Oikeuslaitokseen. Kirja on varmuudella mielenkiintoinen! ERKKI AUREJÄRVI sanoi kirjan antaessaan minulle, että siellä on yhdellä sivulla nyrkkeilyäkin! Jolloin katsoin parhaaksi vastavuoroisesti antaa hänelle NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjani ja sanoa, että tässä kirjassa nyrkkeilyä on sitten jokaisella sivulla. Kahvittelun jälkeen kävelin Kaivopuiston rantoja pitkin Kamppiin ja nautin vielä auringonpaisteisesta päivästä. Kampissa jäin vielä yhdelle kahvikupposelle cafe Aschaniin ja kirjoittamaan tämän blogijuttuni, minkä klikkaan nyt sitten tänne. Näin on viikko alettu taas mielestäni hienosti!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

FUTISRAKKAUTTA. Eilen iltapäivällä minulla oli ilo ja kunnia käydä ATIK ISMAILIN uuden kirjan MESTARUUS-SARJAN MAESTROT julkistamistilaisuudessa Sonera että Olympia Stadionilla. Tilaisuus oli erittäin lämminhenkinen. Tämä entinen jalkapallotähtemme,  on kirjoittanut hienon kirjan peli ja lajikavereistaan. Heidän uristaan ja persoonistaan pelikentillä seuroissaan. Paljon näitä MAESTROJA oli myös eilen paikalla ja ilmassa oli selvästi FUTISRAKKAUTTA! ATIK piti hienon puheen Olympia Stadionin kabinetissa, samassa missä hän ja monet paikalla olleet ex-MAESTROT olivat aikoinaan olleet pelipalavereissa ennen pelejään, niin HJK:n kuin Maajoukkueenkin kanssa. ATIK kertoi kirjan synnystä. Pelikavereistaan, valmentajistaan ja ihanteistaan. Se että minäkin entisenä nyrkkeilijänä olin paikalla johtuu siitä, että minäkin olen tuntenut FUTISRAKKAUTTA jo monien vuosikymmenien ajan. jo aivan 60-luvun alusta saakka. Kävi nimittäin näin, että eräänä päivänä isäni sanoi minulle, kuule Harri, mitäs jos mentäisiin Pallokentälle katsomaan futista? Mun yhden kaverin poika pelaa siellä ja on kuulemma hyvä? Niinpä mentiin vanhalle BOLLIKSELLE ja siellä pelasi HPS vastaan joku muu seura, jota en muista, mutta tämän pelaajan sieltä HPS:stä muistan, hän oli KAI PAHLMAN! Ja jäin silloin välittömästi futiskoukkuun. Seurasin KAI PAHLMANIN uran käyden kotipeleissä ja jopa usein vierasmatseissa Etelä-Suomen kaupungeissa. Opin tuntemaan KAITSUN ja meistä tuli kaverit niinkuin isämmekin olivat olleet. Opin tuntemaan myös paljon KAITSUN pelikavereita, futis-sankareita minulle. Tuli ATIK ISMAILIN aika. Seurasin ATIKIA samoin kuin KAITSUA aikoinaan. Me opimme myös tuntemaan toisemme ja ystävystyimme ja tunsimme urheilukaveruutta. ATIK piti nyrkkeilystä ja minä futiksesta. Kun eilen katsoin ja kuuntelin ATIKIA. Hänen puhettaan, hänen kunnioitustaan futiskavereitaan kohtaan, en voinnut muuta kuin tuntea hyvää mieltä, ja nähdä FUTISRAKKAUTTA eilen Olympia Stadionin kabineetissa. Pääsimme siitä kaikki läsnäolijat osallisiksi, Hieno tilaisuus. Hyvä ATIK! Oli suuri ilo tavata, niin monia suuria futistähtiä, joiden olen aikoinani nähnyt pelikentillä tositoimissa. Aika on mennyt nopeasti. Olemme tietysti vanhentuneet, mutta silti näin mielessäni, niin monen, edelleen parhaissa voimissaan pelikentillään. ja tunsin ettei FUTISRAKKAUTENI ole ainakaan haalistunut! Illalla kun vielä katsoin Champions Liigan pelin JUVENTUS vastaan REAL MADRID, hypistelin välillä ATIK ISMAILIN uutta kirjaa MESTARUUS-SARJAN MAESTROA uskaltaisin sanoa....oli FUTISPÄIVÄ!

Tapasin siellä yhden jalkapalloilumme LEGENDAN Valkeakosken Hakan ja Bundesliigassa Saksassa HSV:ssä Hampurissa aikoinaan ammattilaisena pelanneen JUHANI "Jussi" PELTOSEN.

HJK:n kovat pelimiehet vasemalla puolellani HANNU "Kauti" KAUTIAINEN ja oikealla puolellani JUHA "Dalla" DAHLLUND

JAAKKO "Murtsi" MURTOVAARA vasemalla kuvassa edelleen loistavassa kunnossa, iloinen ja sympaattinen, kova kaveri pelikentillä aikoinaan HJK.n joukkueessa. Hienoa MURTSI!

Ja tässä oikealla puolellani viihdemaailmamme LEGENDA JUKKA VIRTANEN on täysin FUTISRAKKAUDEN täyttämä ja ZOOMIN pitkäaikaisin keskushyökkääjä. Oli mukavaa tavata JUKKA!

Ja kaksi FUTISRAKKAUDEN täyttämää. RAUNO "Rane" Munukka, joka jo pikkupoikana pelaili kotikulmillamme Lappari 6:sen koulun pihalla aina jalkapalloa ja sanoi olevansa KAI PAHLMAN. RANESTA ei kuitenkaan tullut jalkapalloilijaa huipputasolla, mutta jalkapallotuomari kylläkin Mestaruustasolla. RANEN kanssa kävimme usein yhdessä katsomassa niin KAITSU PAHLMANIN kuin ATIKIN pelejä pitkin Etelä Suomen kaupunkeja. ESA HEINONEN maajoukkueemme ja HJK:n Mestarimaalivahdin PAAVO "Pave" HEINOSEN pikkuveli, josta tuli aikanaan myös HJK:n ja Maajoukkueen pitkäaikainen fysio/huoltaja on seurannut futista siitä kentänlaidalta, oppinut tuntemaan pelaajat, on myös FUTISRAKKAUDEN täyttämä. Ja molemmat kaverit mun nuoruuden kavereita.

Ja tässä vielä ATIK ISMAILIN kirja jota haluan suositella....FUTISTA ja FUTISRAKKAUTTA!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

ARKIPÄIVÄISTÄ ELÄMÄÄ! Tänään kävin jo varhain aamupäivällä treenaamassa boxingtreenini Tuulimäen Boxingsalilla ja ajoin sen jälkeen bokrauskahville Kaivopuistoon cafe Caruselliin.

Fiilistelin siellä ikkunapöydässä kahvin ja croisantin kera katsellen merenrantaa. Aurinko paistoi kirkkaana ja merinäkymä hiveli silmiä. Tämä maisema on tietysti tuttu jo monien vuosikymmenien ajalta enkä ilmeisesti kyllästy tähän ikinä tämän elämäni aikana.

Syyskauteni rullaa nyt lupaavasti. Olen pysynyt treeniohjelmassani suorastaan helposti. Painonpudotus ohjelmani. Nyt hyvin maltillinen. Tuntuu toimivan ja jo 7 kiloa on hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Mieli on hyvä ja onnellinen. AH, että tämä maisema voi olla kaunis tässä syksyisessä auringon paisteessa.
Kaikki tuntuu nyt rauhalliselta. Elän arkipäiväistä elämää. Aamupäivisin treeniä ja sen jälkeen päivä sellaisena kuin elämä sen tarjoilee? Se on kuin päivän annos menuusta, minkä näkee ja voi maistaa vasta kunakin meneillä olevana päivänä. Tänään se on selvästi aurinkoinen hetki merenrannassa hyvällä mielellä. Ensi viikolla on yksi tapahtuma minne täytyy mennä ja haluan mennä? Nimittäin Entisen Jalkapallomestarin ja Virtuoosin ATIK ISMAILIN uuden jalkapallokirjan MESTARUUS-SARJAN MAESTROT julkistamistilaisuus!

ATIK ISMAIL on tehnyt tässä kulttuuriteon futikselle tämän kirjan myötä! Hän oli myös suuri futis-suosikkini omalla pelaaja-ajallaan. Mukava nähdä taas ATIK ja tulee olemaan hienoa lukea hänen kirjastaan meidän Mestaruus-sarjan Maestroista ajalta 1960-1989.

Muuten maisema Carusellin ikkunasta on todella huikea niinkuin tämä päiväkin!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

On keskiviikko päivä. Olen käynnyt Tuulimäen Boxingsalilla treenaamassa treenini ja ajanut sen jälkeen cafe Caruselliin aamiaiselle. Katselin  ikkunasta Kaivopuiston rantaa, sen harmaata sävyä johon  pieni sade lisäsi syksyn tuntua. Mutta aivan kauheeta. Pidin näkemästäni. Nautin olotilastani istuessani cafe Carusellin ikkunapöydässä yksin omine ajatuksine ja katsellen tätä syksyistä näkymää ikkunasta. Hyvä olo treenien jälkeen. Miten jaksankaan pitää edelleen tästä boxingtreenistä? Kummallista. Olenhan elännyt tämän boxingfiiliksieni kanssa jo kymmeniä ja kymmeniä vuosia. Enkä taida kyllästyä siihen. Omituista. Voisi melkein ajatella, että boxing olisi mielenkiintoinen urheilulaji? Oikeastaan samahan on tämän elämän kanssa. Rakastan tätä elämää tälläisenä kuin se on mun kohdalle osunut. Välillä tuntuu etten kaipaa enään mitään. Hiljaisia hetkiä ajatuksineni tälläisen rantakahvilan ikkunapöydässä. Katsellen vain ulos ikkunasta avautuvaa maisemaa. Sitten ajatuksissani mietiskelen treenaamistani 4-5 kertaa viikossa. Vieläköhän voisin tuntea että kuntoni nousisi. Voisin lisätä pari erää lisää vielä? Toisaalta koitan ymmärtää ettei se ole enään tärkeätä. Tärkeätä on ainoastaan, että yleensä jaksan harjoitella ja että nautin siitä tälläisenäkin. Se riittää. Niinkuin tunnen, että elämä tälläisenä myös riittää. Arkipäivä, ilman mitään kummallisuuksia. Ilman mitään suorituspaineita. Ilman mitään mikä vaatisi huomiota ja tunnustusta olemassa ololleni. Tuntuu että perheeni täyttää kaiken muun tarvitsemani. Heidän elämänsä ja toiveidensa toteutumista toivon. Kuitenkin vaikka olen täysin tyytyväinen harmaaseen päivään sateenkin kera, niin kuitenkin tuntuu, että tässä elämässä tapahtuu aina jotain, mitä ei edes odota. On aina tapahtunut ja ilmeisesti aina tapahtuu, vaikken sitä mitenkään etsi ja erityisesti halua. Koitan televisiostakin valita vain joitakin ohjelmia mitä seuraan. Komediaa, draamaa ja futista. Kaikki tosi-TV jutut jätän väliin. En jaksa seurata käsikirjoituksen mukaan teeskenneltyjä juttuja. Samoin jätän suuremmaksi osaksi kaikki haastatteluohjelmat väliin, mutta ymmärrän kuinka tärkeää se elämä on niissä kuvioissa eläville, heillä tuntuu olevan vielä paljon saavutettavissa. Mulla ei ole enään tavoitteita mistä voisi puhua. Vain tälläinen harmaa arkipäivä, josta nautin suuresti, mutta joka ei kiinosta ketään muuta.  Mun laaditut treeniohjelmat puoleksi vuodeksi eteenpäin, mikä kiehtoo mua suuresti. Pystynkö toteuttamaan ne? Yksi mitä rakastan kyllä yli kaiken ja mikä vie kyllä pois hetkeksi tästä viehättävästä ja harmaasta arkipäivästä. Glamourin ja Tähtien maailmaan. Se on tietysti Rock and Roll musiikki ja konsertit. Viimeksihän olin siellä ISON D:n eli DANNYN Viihdemaratoonin Loppusuoran ensi-illassa ystäväni ESA MALMIN kanssa (myös vakavasti Rock and Rollia oireileva) kanssa. Ja kirjoitin raportinkin kokemastani edellisessä blogikirjoituksessani. DANNY jatkaa menestys kiertuettaan ympäri Suomen nyt puolentoista kuukauden ajan loistavan TEAMINSA kanssa. Me sensijaan ESA MALMIN kanssa pistäydymme Göteborgissa 20.10 JERRY WILLIAMS Showssa ja käymme katsomassa, ties monennenko kerran, tämän Ruotsin Rock and Roll Kuninkaan, nyt 70v. FAREWELL SHOW esitystä Skandinavium Hallissa. Joten tämä on taas niitä tapahtumia joka keskeyttää mun viehättävien ja nautinnollisten harmaiden arkipäivien vieton ja vie mut GLAMOURIN ja SÄIHKEEN maailmaan Rock and Rollin rytmissä. Mutta "pakko joustaa" niinkuin yhdellä ystävälläni oli tapana sanoa. Muuten ei muuta kuin ihanaa harmaata arkipäivää, keskiviikkopäivä tuntuu hyvälle, toivotaan toivotaan, että näin se jatkuukin!