sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

KESÄAIKAAN: Cafe Torpanrannan terasilla

Toisista sanotaan,, että ovat sunnuntailapsia. Joskus tuntuu että minäkin voisin kuulua siihen ryhmään. Ainoa on vaan se, etten tiedä onko sunnuntailapsi positiivinen tai negatiivinen ilmaisu. Ehkä kesänlapsi sopii vielä paremmin mulle. Olenhan syntynyt 30 päivä toukokuuta suoraan kesää viettämään! Oli miten oli. Aloitin kuitenkin tämän sunnuntain aamulla kello 6.00 meidän partsilla. Olin keittänyt kahvit (pannullisen), tehnyt voileipiä, laittanut mansikoita ja kirsikoita lautaselle ja magno tuoremehua lasillisen vielä mukaan. Kuuntelin lintujen sirkutusta ja katselin hiukan huolissani taivaalle, sillä näytti ettei olisi tulossa ollenkaan aurinkoinen päivä. Kolmen tunnin jälkeen lähdin pyöräilemään Tapiolaan ja sieltä sitten Mellstenin Paratiisirantaan, jossa muutamia  kavereita jo olikin. Tänään on siis satanut, paistanut aurinko vuoronperään. Iltapäivällä sitten ajoimmekin MURUNI kanssa cafe Torpanrantaan
sen kauniille ja merenläheiselle terassille kahvittelemaan. Saimmekin pöydän aivan merenpuoleisesta laidasta. MURU haki latet ja aurinko paistoi aivan ihanasti ja tunsin olevani aika lähellä sitä sunnuntailapsen imagoa! Mutta sitten tapahtui jotakin ihmeellistä. Joillekkin se on arkipäivää ja heille se tapahtuu lähes päivittäin. Minulle se oli harvinaista. Suorastaan ensikertaista! Niin haluatte varmaan tietää mistä puhun? No niinpä menenkin asiaan. Tehän tiedätte, että nää blogit ja bloggaajat ovat kova juttu meillä ja maailmalla. Toiset bloggaajat saavat jopa sponssoreita, kun kehuvat paikallisia ravitsemusliikkeitä ja kahviloita, niinkuin minä nyt esimerkiksi mainitsen tässä tämän, aivan ihanan cafe Torpanrannan terassin. Minäkin olen joskus maininnut, että minullakin on pari lukijaa, jotka seuraavat näitä mun blogitarinoita ja juttuja. Mutta en ole oikein uskonut tosissani, että näin olisi?  Mutta nyt, kohdalleni pysähtyy, siinä ohi kävelemässä ollut pariskunta ja mies katsoo minua. Hän on nuorekas herrasmies, sympaattiselta vaikuttava, ehkä jopa Munkkiniemen älymystöä ja kysyy minulta, oletko sinä Harri Piitulainen? Tunnustan olevani. Jolloin hän sanoo haluavansa kiittää minua hauskoista blogijutuistani, jotka ovat usein saanneet hänet hyvälle tuulelle töissä niitä lukiessaan. VAU, olen kirjoittanut näitä blogitarinoitani jo 2000 luvun alusta saakka ja nyt kuulen ensimmäisen kerran, että joku niitä todella lukee! Uskomatonta. Ja juuri pari päivää sitten päätin taas aloittaa blogin pitämisen pienen paussin jälkeen ja varoitin, että elän vain yksinkertaista elämää, enkä arvannut, että tällä yksinkertaisella elämälläni olisi todella joku seuraajakin ja se, että saisin jonkun hyvälle tuulelle ja nauttimaan tästä, on jopa enemmän, kuin olen uskaltanut toivoa. Ihanaa tämä yksinkertainen elämä. Sen kunniaksi ajettiin vielä Mellstenin Paratiisirantaan syömään ITALIA pizza MURUNI kanssa ja hieman siellä ihmettelin, kun paikalliset purjehtijat pitivät kuivaharjoittelua rannalla. No hyvä olla varovainen ennenkuin menee veteen saakka!

2 kommenttia:

  1. Kiitos kohteliaisuuksista! En ole aiemmin näin hienoja kohteliaisuuksia saanutkaan. Tuo älymystö oli ehkä vähän liikaa, vaimossani ja lapsissani se herätti hilpeyttä. Paremminkin Munkkiniemen Yhteiskoulun entinen ylioppilas. Harmi etten huomannut esitellä itseäni, sitä kun jollakin tavalla meinaa mennä konseptit sekaisin tavatessaan julkisuuden henkilön. Aurinkoista kesää toivottaen! Thomas Lennartz

    VastaaPoista
  2. Kiitos THOMAS. Aurinkoista ja Hauska kesää myös sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista