lauantai 16. kesäkuuta 2012

USKOMATON ELÄMYS JA KOKEMUS

Jerri-poikani pyysi minulta raporttia heti konsertin jälkeen täältä Pariisista. No olen päässyt takaisin hotelliin ja kello on paikallista aikaa 01.40, joten taitaapa poikani olla siellä Suomessa nukkumassa. Ja niin minäkin käyn heti tämän raportin kirjoitettuani. JOHNNY HALLYDAYN konsertti oli siis Pariisin Stade-France stadionilla. Voin kertoa, että se on todella suuri stadion, ison korttelin kokoinen. Me Masa von Elmin kanssa istuimme 76:nella rivillä, siis korkealla. Ja kun menimme paikoillemme, niin koska minulla on hieman korkeanpaikan kammo, nielaisin pari kertaa ja astuin portaita varovasti, koittaen välttää katsomista alaspäin. Onneksi jäi aikaa totutella korkeuteen reilut kaksi tuntia ennenkuin JOHNNY aloitti esiintymisensä. Mutta sitten, kun se show alkoi, unohtui korkeus ja stadionin suuruus! Alku oli hämmästyttävä spektaakkeli, jossa lavalla oli yht`äkkiä kuin kolme harmaata bunkkeria, josta tuntui konepistoolit sylkevän tulta, kranaatit räjähtelivät ympärillä, valosuihkut, räjähdykset, saivat tunteen kuin olisi sota puhjennut! Äkkiä yksi bunkkerin seinä murskaantuu palasiksi huumavan räjähdyksen saattamana, savu peittää hetkeksi näkymän ja kun savu alkoi haihtumaan lipuu sieltä iso musta miina piikkeineen esiintymislavalle samalla kun rock and roll alkaa soimaan. Miina avautuu ja sisältä astuu JOHNNY HALLYDAY stagelle shown avauslaulua laulaen. Stade-Francen yleisö oli haltioissaan jo tästä miten show alkoi ja niin myös minä. En ole vastaavaa koskaan ennen nähnyt. Sitten mentiin kovaa, rock and rollia, balladeja, chansoneita, rakkauslauluja, draamaa, karismaa ja taas rock and rollia. Bändi ja muusikot olivat uskomattoman hyviä tautalaulutyttöineen. Stade-France joka vaikutti suurelta ja kolealta, koska oli satanut vettä jo parin tunnin ajan, silti tuntui kuitenkin siltä, että tämä yksi mies pystyi bändinsä kanssa täyttämään stadionin joka kolkan ja nurkan. Niin vahva oli hänen esiintymisensä. Välillä yleisö lauloi hänen mukanaan heille tuttuja kappaleita JOHNNY HALLYDAYN uran varrelta. JOHNNY joka täytti nyt samana iltana 69 vuotta näytti nauttivan ja rakastavan laulamista ja yleisöään. Voin vain sanoa, etten ole kyllä nähnyt koskaan mitään vastaavaa, kokenut näin hurjaa menoa rock and rollista draamaan ja rakkauteen. Tunneskaalat kulkivat kuin vuoristorataa. Mentiin ylös ja alas JOHNNY HALLYDAYN kuljettaessa "rock and roll junaa" karismalla, voimalla suurella ammmattitaidolla, joka on kouliintunut vuosikymmenien kuluessa. Suuri tähti, mutta uskomattoman suurella innostuksella ja nöyryydellä yleisöään kohtaan hän lauloi ja esiintyi yleisölleen kolmisen tuntia kahden encoren kanssa. Yleisö ei meinannut päästää syntymäpäiväsankaria ja sankariaan lavalta pois ollenkaan. Ilman minkäänlaista ylikehumista, sillä ei tätä showta voi ylikehua, se oli niin hyvä, se oli parasta mitä ikinä olen nähnyt, lopetan raporttini tähän ja käyn minäkin nukkumaan ja huomenna illalla lennämme taas kotiin Pariisista ja JOHNNY HALLYDAY jatkaa täällä Stade-Francella vielä pari iltaa ja sitten maailmalla seuraavien kuukausien aikana. Rock and Roll juna kulkee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti