tiistai 8. toukokuuta 2012

ELÄMÄN JUNA KULKEE

Tiistai päivä on alullaan. Katson ikkunasta ulos, auringonpaisteinen päivä. Orvokit parvekkeella monivärisinä näyttävät kauniilta ja vihreys pihalla jo niin kesäiseltä. Kesän tulo. Ajatus siitä tuntuu hivelevän hyvältä. Itseasiassa elämäkin tuntuu nyt hyvältä ja mielekkäältä. Vaikka olen eläkeläinen, niin tuntuu että säpinää ja tapahtumia on riittävästi. Uskomattoman kiitollinen voin olla mukavista ja hyvistä ystävistä, joita on tilaisuus tavata ja kuulla tarinoita sekä vaihtaa mielipiteitä tapahtumista, urheilujutuista, rock and rollista ym.ym. ELÄMÄN JUNANI on puksuttanut eteenpäin ja uskomatonta mutta totta, täytän nyt toukokuun aikana 65 vuotta ja voin sanoa, että elämä on ollut monin tavoin ihanaa! Myös koettelevaa. Välillä se on mennyt pirstaleiksi. Olen kerännyt niitä pirstaleita ja eheyttänyt elämääni. Tuntenut sen ihanuuden, sen pienistä murusista. Jokainen on varmasti joutunut elämänsä varrella kysymään KUKA OIKEIN OLEN? Minäkin useasti. Mutta kun stadillla kadulla kävellessäni tulee vastaan joku ihminen, jota en edes tunne, ja sanoo MOI HARRI, tunnen mielenrikkautta, onnellisuutta. Enkä enempää haluaisikaan, vain elämää
, ei enempää, kotikaupunkinsa kadulla ja kävellä AURINKOON!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti