Vau, nami nami! Mikä päivä. Se on KESÄ! Se hullaannuttaa minut! Jo aamulla kun heräät, aurinko paistaa. Astut ulos parvekkeelle, kuulet kuinka linnut visertää, näet kuinka nurmikko vihertää ja puput juoksevat pihan poikki. Miten se voi tuntua aina ja yhä edelleen vuosikymmenestä toiseen näin hyvältä? Tänään aamupäivällä istuin kahvittelemassa KAHVITTELIJOIDEN kanssa cafe Carusellissa ja kyllä se että istuttiin terassilla meren äärellä, huvijahtien lipuessa siinä ohitse, tunnet auringon lämmön ja kavereiden ystävyyden! Mitä ihmettä sitä voisikaan elämältä vielä odottaa? No niin, nyt kun muistin, niin tietysti vuosia ja vuosia lisää! Iltapäivällä ajoin kotiin takaisin ja asetuin partsille aurinkotuolilleni auringon hyväilemäksi ja vaivuin aurinkotranssiin musiikkia ja lintujen viserrystä kuunnellen. Viiden aikaan otin polkupyörän ja ajoin Mellstenin Paratiisirantaan kahville kera croisantin. Katselemaan merta ja nauttimaan päivän kääntymisestä kohti iltaa. Vielä oli lämmintä ja aurinko paistoi, terassi oli täynnä laillani meren läheisyydestä ja Mellstenin Paratiisirannan kauneudesta nauttivia ihmisiä! No mitään suurta ei siis ole minulle tänään tapahtunut, tai oikeastaan on, sitä suurinta, elämää, ystäviä ja aurinkoa, sitähän se elämä tarkoittaa mulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti