ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 2.9.2021

Hyvää torstaipäivää ystävät, te kaksi blogini lukijaa, tosin en ole varma, onko niitä enään kaksi? Sillä en ole pitkään pitkään aikaan oikeastaan kirjoitellut tänne blogiini. 2010 kirjoittelin syyskuun aluksi RAKKAUDESTA ja se on aihe joka ei koskaan vanhene merkittävyydessään! En ala uudestaan pohtimaan rakkauden olemusta, sillä aion pitäytyä vanhassa analyysissani, mutta koska KANERVAN OSKU tulee siinä heti esille ja saa muistelemaan OSKUA, niin monia nyrkkeilymatkoja, leirejä, kymmeniä ja kymmeniä kahviteluita vuosikymmenien ajalta, niin laitan pari kuvaa muistelemaan ystävääni ja nyrkkeilykaveriani......

                                                                           

2.9.2010 kirjoitetua......

Hyvää viikonalkua ystävät ja sattumalta tänne blogiini eksyvät. Mitenkähän se on, onkohan KANERVAN OSKU huomannut muutoksen ja nettisivujeni siirtymisen tähän nykyiseen muotoon? Ja näkyyköhän se sinne Floridaan? Muistuu ihan mieleen se kuuma iltapäivä kun menneenä kesänä istuttiin kotini parvekkeella ja syötiin jäätelöä, mansikoita runsaan kermavaahdon kera ja muisteltiin kaikkia hauskoja juttuja boxausmatkoiltamme sekä tapahtumia elämän varrelta. Istun nyt tässä aamu TV:n äärellä, iso kuppi kahvia, ELVIS-mukissani, oikeastaan jo kolmas menossa. Jotenkin ihana seesteinen aamu. Tämä läppäri avoinna edessäni. Olen lukenut muutaman saamani sähköpostin, vielä kuitenkaan vastaamatta niihin. Käynnyt facebookissa. Onnitellut siellä syntymäpäivää viettäviä FB-ystäviäni. Kuunnellut ja laittanut JOHN LENNONIN rakkaudesta kertovia, ihania, kauniita ja lyyrisiä lauluja FB-profiliini. Rakkaus, tunnen kuinka se on tänäänkin läsnä sydämessäni ja sielussani. Rakkaus on ollut aina tärkein tunteistani koko elämäni ajan. Rakkautta voi tuntea niin moneen asiaan ja ihmiseen. Nyrkkeilykin on rakkaus, joka on säilynyt koko elämäni ajan. Mutta nyt joudun eilisen, ehkä liian kovan 18 erän harjoitukseni takia pitämään vapaa-päivän harjoituksista, sillä niskani on kipeä. Se on vamma, jonka sain joskus kymmeniä vuosia sitten, kun niskani revähti harjoitellessani oikeata suoraa säkkiin kymmeniä ja kymmeniä kertoja ja kun revähdys tapahtui ja niska jumiutui täysin, jatkoin seuraavana päivänä samaa treeniä uskoen lauseeseen, jonka olin aina kavereilta kuullut, "sillä se paranee millä se on hankittukin", mutta se ei pitänyt ihan paikkaansa ja niinpä niskani ja pääni ei silloin viikkoon liikkunut senttiäkään ja sen jälkeen se on muistuttanut olemassa olostaan aina silloin tällöin näiden kaikkien kymmenien vuosien ajan. Esimerkiksi, kun niskani saa vetoa ja kylmää, niin seuraava yö saattaa olla hiukan kivulias ja särky ja arkuus estää kyllä treenaamisen seuraavana päivänä. Joten ehkä sain vetoa eilen harjoituksen jälkeen eikä syy olisi liian kovassa treenissä. Näin haluaisin mielelläni uskoa. No oli miten oli, niin tänään on vapaapäivä treenistä. Joten joudun miettimään jotain muuta kuin nyrkkeilyä. Rakkaus on tunteista suurin ja ihanin, mikä voisi esimerkiksi olla miettimisen aiheena, vaikkakin aiheena vaikea. Asia jonka jokainen tuntee sydämessään, mutta pitää ne tunteensa useinkin piilossa jopa läheisiltään. Kertominen tunteistaan ja kaipuustaan siihen. Siinä rakkauslaulut ovatkin loistavia ja ihania. Niissä tekijät ovat olleet rohkeita ja tuuonneet tunteitaan ja jopa kokemuksiaan julki. En edes minä, joka olen super tunteellinen ole tuonnut tunteitani näkyviin kuin ripauksen. Vaikka joskus tekisi mieli kertoa mitä rakkaus merkitsee ja on merkinnyt minulle. Mutta jotenkin se on tabu. Joten ei siitä sitten enempää, vain, että rakkaus se on ihanaa ja tärkeätä näin ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA katsoenkin, joten toivotankin teille kaikille rakkauden täytteistä viikon alkua. Palaan taas pian.