ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

On sunnuntai aamupäivä. Eric Claptonin vinyylilevy soi levysoittimessa. Ulkona on harmaata ja viileetä. Syksy on todella tullut. Olen käynnyt aamulla taas Tuulimäen Boxingsalilla treenaamassa 12 erän harjoitukseni. En voi sanoa että tuntisin nuortuvani tai että kuntoni on loistava, mutta voin olla tyytyväinen, että olen pystynyt palaamaan minulle normaaliin harjoitus sessiooon. Ja tuo logo tai vaakuna yuossa vieressä sopii edelleen mun elämääni. Sitä kuinka kauan? Se on vaikeaa tietää. Huolestuttavaa on niin läheisten kuin ystävien poismenoa, jolta ei tämän vuoden aikana ole voinnut välttyä. Koitan nyt kuitenkin hiukan itsepäisesti, hiukan periksiantamattomasti, päättäväisesti toteuttaa taas tälle syksylle ja vuoden loppuun tekemäni harjoitusjuttuni? Sitten ensi vuosi? Sen aika tulee sitten myöhemmin ajankohtaiseksi, mutta jotain suunnitelmia on jo kyllä vuoden alkuun. Maanantaina taas cafe Torpanrannassa HEI ME KAHVITELLAAN kavereiden kanssa, joten samalla tervetuloa kahvittelemaan.

 

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Tämän blogijuttejeni otsikko ELÄMÄNMENOA koskee tänään enemmänkin, sillä eilen menetin pikkusiskoni ANNE PIITULAISEN hänen nukkuessa pois tästä elämästä. Olin 7 vuotta vanhempi ja muistan kuinka olin seitsemänvuotias ja ekalla luokalla koulussa, kun ANNE syntyi ja sain vapaapäivän koulusta ja olin ihmeissäni pikkusiskostani, jota olin katsomassa Hesperiankadulla Mehiläisen sairaalassa missä itsekin olin syntynyt. Kuvassa ollaan koko perhe Piitulainen Isäni, Äitini ja meidän Maltankoira Monika hänen sylissään, joka oli Annelle hommattu ja joka nukkui ANNEN vieressä yöt. Tietenkin perheemme elämään mahtuu paljon muistoja ja tapahtumia. Olen nyt ainoa vielä mukana tässä elämässä ja  ELÄMÄNMENOSSA.  

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Hello my friend! Tervetuloa taas tänne Harrin Kehäkulmaan. Tänään on siis tiistaipäivä ja olen käynnyt aamulla Tuulimäen nyrkkeilysalilla taas treenaamassa. Huomenna on vapaapäivä ja kuukausilounas taas ESA HEINOSEN kanssa mikä on aina miellyttävä ja hauska tapaaminen, jalkapalloa, nyrkkeilyä ja elämänmenoa ja hampurilaisateria! Tänään olikin jo todella syksynen ja pimeä sekä sateinen aamu. Siksi onkin oikeastaan hauska kun tässä alla on yksi vanhempi tarina joka kertoo kevään iskuista.....

Tarinaa viime keväältä....

Joo KEVÄÄN ISKUT.... Maaliskuu on vaihtumassa ja se on ollut aina innostava juttu - KEVÄT ja KESÄ.... Tulossa! Nyt olen kertonut, että Kanarialla onnistuin murtamaan vasemman käteni, jonka paraneminen tuntuu kestävän ja estävän sillä säkin ja pallojen lyömisen joten en ole saannut aikaiseksi mennä Tuulimäen boxingsalille treenaamaan. Eilen hylkäsin sen ajatuksen koko 2025 kevään ja tein treeniohjelman VARJONYRKKEILY leirille tuohon kotini vieressä olevalle Toppelundin nurtsille ja Haukilahden rannoille tekemään kävelylenkkejä 1.8 saakka, jolloin yritän paluuta Tuulimäen boxingsalille odottaen että käteni olisi taas silloin kunnossa, vasensuorani voisi taas iskeä säkkiä ja palloja...no sen näkee sitten? HEI ME KAHVITELLAAN cafe Torpanrannassa jatkuu maanantaisin kello 10-12 ja kohta päästään taas terassikahvitteluille. Cafe Mellsteni terassi, joka on huikea tulee olemaan useankin päivän vierailun kohde viikottaisin. Sinne voisinkin sopia myös tapaamisia kavereiden kanssa tarinoimaan ja vaihtamaan kuulumisia? No se nähdään mitä tapahtuu ja suoriudunko laatimastani harjoituohjelmasta ja keitä KEVÄT 2025 tuo terasseille kahvittelemaan ja ehkä myös Toppelundin Areenalle varjonyrkkeilemään?

8.3.2023 katselin taas vanhaa blogipäivitystä tai oikeastaan useampaakin. Jäin miettimään. Toisaalta tuntui hyvälle ja kivalle nähdä kavereiden kuvia ja huomata, että elämässä on yhä sykettä. Ja mikä riemastutti, yksinkertainen elämäni, kävellä Haukilahden rantoja, minkä tein tänäänkin, toimii. Kahvittelut maanantaisin Cafe Torpanrannassa. Toimii. Harjoitteluni Tuulimäen Boxingsalilla ja taisteluni vanhuutta vastaan on jatkunut edelleen. Toimii. Joten kun luen nuo vanhemmat jutut, niin saan todellakin varmistettua sen, olen yksinkertainen, vain elämä on moninkertainen. Joten jäädään odottamaan kevättä enemmälti miettimästä ja otetaan KEVÄT 2023 vastaan, kun se sieltä on tullakseen. Tänään oli lunta ja kylmää....Tulee tosiaankin Mallorca mieleen, kun luin noita vanhempia kirjoituksia.

 

10.3.2020 Eipä tämä mun elämä tästä paljon muutu, kun lukasen ja katson näitä blogijuttuja aikaisemmilta  vuosilta. Olen todella yksinkertainen ja niinpä tämä yksinkertainen elämä sopii minulle mainiosti. Aika kyllä juoksee hurjaa vauhtia ja vuosia tulee lisää. Eilen kahviteltiin cafe Torpanrannassa ja jengiä oli taas koolla ja tarinoita monenlaisia. Cafe Mellsten liittyy edelleen kevääseem ja kesään. Liittyykö pyöräily? Se on vielä arvoitus. Nyt parina vuotena se on jäännyt aika minimaalliseksi. Niin kuin tää blogin pitäminen päivittäin. Onko mulla mukamas liian kiire? Kaikista lenkkitavoitteista olen kyllä luopunut ja tyydyn kävelemään merenrantoja, niin täällä Espoossa kuin stadissakin. Tietty jos asuisin Mallorcalla Palmassa, niin lenkkeily voisi saada suuremman innostuksen. No ei auta, minä asun Haukilahdessa lähellä cafe Mellsteniä ja Mellstenin Paratiisirantaa ja se kuuluu kyllä lähes päivittäiseen yksinkertaiseen elämääni. Se mikä tuntuu kyllä myös aina säilyneen tähän yksinkertaiseen elämääni on ELVIS joka on tulossa huhtikuussa Savoy-teatteriin keikalle, niin sinne on kyllä mentävä. Tämä kevään odotus kyllä täyttää taas elämäni. Odotus ensimmäisistä hetkistä cafe Mellstenin terasilla jolloin tunnen auringon säteiden lämmön kasvoillani...AH....se on uskomattoman hienoa!
Ihmettelen kyllä tätä yksinkertaisuuttani ja rakkauttani yksinkertaiseen elämään? Miten olen voinutkaan elää näin...Boxing...Rock and Roll...ystävät ja perhe...kevät....kesä...vuodesta toiseen...

10.3.2013 kirjoitettua....
Kylläpä tää aika juoksee kovaa vauhtia. Maaliskuunkin puoliväli lähenee. Vaikka mun on pitänyt, olen koittanut luvata sen itselleni, taltioida tapahtumia ja tapaamisia lähes päivittäin tänne blogiini, niin en ole pystynyt siihen. Päivät kulkevat vaan niin nopeasti ja kaikkea pientä tapahtuu koko ajan. Treeneissä olen käynnyt ihan kiitettävästi, laaditun treeniohjelman mukaisesti. Muutamia kavereita on tullut mukaan treenaamaan. Maanantain kahvittelussa cafe Kappelissa on käynnyt jengiä ja se on ollut yksi hieno päivä viikosta ja hups, vie maanantaipäivän mennessään. Nyt cafe Mellsten, Mellstenin Paratiisirannassa on taas avoinna joka päivä ja tuo yhden sykähdyksen näihin kevään "iskuihin" lisää. Pyöräilykausi alkaa olla ihan lähellä. Tunnen jo malttamattomana vetoa siihen, vaikka mun piti aloittaa se vasta joskus huhtikuussa pikkuhiljaa, mutta nää keväiset ilmat ilman lunta on tuonnut houkutuksen pyöräilyyn mieleeni. Ensiksi täytyy kai viedä pyörä huoltoon. Lisäksi olen tehnyt yhden lenkkitavoitteenkin itselleni ja olen ostanut uudet hienot lenkkaritkin. Se idea syntyi viime kesän aluksi Mallorcalla, mutta en oikein tiedä pitäiskö mun sitä varten muuttaa Mallorcalle sen toteuttaakseni? Tuntuu nimittäin etten täällä oikein löydä siihen tarpeellista motivaatioita. Muuten tuntuu aivan huikealta tunne keväästä, auringosta ja terassipäivistä. Pyöräilystä, joka taas jonakin päivänä vie mut Kauppatorille kahville ja lihikselle, joka merkitsee kesän tulleen päiviini. Ja yksi hauska juttu on ikäänkuin sitten kevään päätös on ELVIKSEN konsertti, olette kai kuulleet ELVIS PRESLEYSTÄ? Joo, ELVIKSELLÄ on keväällä konserttikiertue Euroopassa useammassa maassa. Minä olen menossa tsiigaamaan sitä LONTOOSEEN!

No mutta siihen on nyt vielä aikaa ja paljon 

on tekemistä mulla tuon mun kuntoiluohjelman kanssa, sehän ei ole mitenkään itsestään selvä että sen saan tehtyä? On yhtä sun toista pientä, tapaamisia ja tapahtumia tulevan kevään aikana. Ei mitään ihmeellistä, vain "KEVÄÄN ISKUJA" minulle! AH, KEVÄT....kuinka ihanaa....elämän luxusta!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Tänään olin taas aamulla viikottaisessa HEI ME KAHVITELLAAN cafe Torpanrannassa kavereiden kanssa kahvittelussa ja  oli vapaapäivä treeneistä. Mutta huomenna taas aamulla Tuulimäen Boxingsalille jatkamaan taistelua vanhuutta vastaan. Ja mikä hauskinta olen taas normaalissa treenikunnossa viime tammikuun käteni loukkaantumisen jälkeen. Tämä vuosi tai sen alku saikin siis huonon alun treenieni suhteen. Ja nyt elokuun eka päivä, tein paluun salille ja vasen käteni on lyöntikunnossa. Vielä hiukan joudun sitä varomaan säkkiä lyödessäni ja käyttämään 12 unssin harjoitushanskoja sitä suojatakseni. Tässä onkin sitten tämän syyskauden juttu 3-4 kertaa viikossa treeniä salilla ja muina päivinä kävelylenkkejä Haukilahden rannoilla. 

Tarinaa vähän aikaisemmin.....

Olisinko voinnut uskoa, että vuosi 2025 alkaisi tällä tavalla, että normaali treenaamiseni Tuulimäen boxingsalilla siirtyisi käteni loukkaantumisen  Kanarian saaren "korkeanpaikan leirini" jälkeen muutamalla viikollla? Nyt helmikuukin on jo puolessa välissä. Ehdin tammikuun alussa käymään salilla muutaman kerran ennen Kanarialle lähtöäni ja olin täynnä intoa taas 2025 harjoitteluani ja harjoitusohjelmani tehty. Nyt kaikki sitten muuttui enkä tiedä missä vaiheessa tällä vasemmalla kädellä voi taas lyödä? Kuukauden käsi kipsissä teki kyllä sen ettei käsi taivu nyrkkiin, sormet on hellänä ja fyssarissa käynnit edessä. Tää kaikki on saannut myös epäilemään onko ikä jo saavuttanut minut ja olen vanha äijä? Koitan nyt kuitenkin ajatella ja uskoa taisteluuni vanhuutta vastaan ja keskittyä harjoitteluuni niine eväine kun siihen pystyn ja palata Tuulimäen boxingsalille treenaamaan ja aloittaa tavallaan tämä 2025 uudelleen...I COME BACK kuulostaapa tuo lause toivekkaalta ja hienolta....hah, vanhan äijän hourailua....

Vuosi 2024 on menossa kohti loppuaan ja vuosi 2025 saa alkunsa. Minulle se tarkoittaa yritystä edelleen taistella vanhuutta vastaan käymällä Tuulimäen Boxingsalilla treenaamassa 3-4 kertaa viikossa. Tosin aloitan sen vasta tammikuun 30 päivä. Näin ainakin suunnittelen. Käyn "korkeanpaika leirilläni" Kanarialla ennen sitä. Olen tehnyt taas harjoitusohjelmani vuodelle 2025 tietämättä jaksanko ja pystynkö sen suorittamiseen vielä. Estääkö 77 vuoden ikäni jo sen?  Joka tapauksessa BOXING on kuulunut elämääni kauan.....tässä samalla tarinaa siitä....                                                                                                                                                       

30.5.1947 samana päivänä,  kun synnyin laittoi isäni YRJÖ PIITULAINEN minut Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi. 13 vuotiaana aloitin aktiivinyrkkeilyn seurassa. En kerro enempää siitä, koska olen kirjoittanut kirjan nimeltään NYRKKEILIJÄN UNELMA nyrkkeily urastani. Aloitin KUNTONYRKKEILYN joskus 80-luvun alussa joidenkin kavereideni kanssa JYRKI HÄMÄLÄISEN rivitalon pihalla, jonne hän oli pystyttänyt nyrkkeilysäkkiä varten telineen. Kävimme lenkillä ja sen jälkeen varjonyrkkeilimme ja löimme säkkiä ja pidin pistehanskoja kundeille. Siitä kypsyi idea KUNTONYRKKELY salista, jonka avasin 6.4.1989 samana päivänä, kun GEEBEE turnaus alkoi Helsingin Urheilutalossa. Tein töitä KUNTONYRKKEILY valmentajana ja opettajana vuoteen 2009 saakka jolloin jäin eläkkeelle. Olen kuitenkin aina välillä pitänyt joillekin kavereille KUNTONYRKKEILY tunteja ja valmennusta silloin tällöin satunnaisesti. Nyt vuonna 2023 siitä, kun minusta tuli Viipurin Nyrkkeilijöiden jäsen tuli kuluneeksi 76 vuotta ja siitä kun aloitin KUNTONYRKKEILYN BOXING CENTERISSÄ tuli kuluneeksi yli 40. vuotta.
.

Olen myös saanut ostettua pienen määrän NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjojani kustantajaltani, joka oli löytänyt yhden unohtuneen pahvilaatikon kustantamon varastosta.
Tätä kirjaani, jonka painos oli 4000 kpl on myyty loppuun jo aikoja sitten. Nyt sitä on saatavissa minulta  Kirjaa löytyy siis pieni määrä. Halutessasi ostaa kirjan ota yhteyttä.

                                                

                 

          RISTO MERONEN, ERKKI MERONEN, minä ja JARKKO PUTKONEN 

      3.2.2019 ALF "Afu" QVARNSTRÖM ja minä treenaamassa yhdessä Tuulimäen Boxingsalilla!                Me ollaan nyrkkeilykavereita jo 60-luvulta alkaen! 

      JYRKI 69 "Musta Uhka" ja minä treenaamassa Tuulimäen Boxingsalilla! Rock and Roll!!! 

                     Kalle Chydenius ja minä harjoittelemassa Tuulimäen Boxingsalilla
 

          

         5.8.2019 Tuulimäen Boxingsali jälleen aukesi ja ANTTI ÖHRLING oli treenikaverina!                                            

                            

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Hyvää lauantai iltaa. TV:stä tulee juuri hieno ABBA dogumentti, jonka olen nähnyt jo useammankin kerran, mutta silti se on loistava! Tänään aamulla oli 30:nes treeni tämän syksyn harjoittelukaudesta Tuulimäen Boxingsalilla. Olen päässyt taas normaaliin vauhtiin harjoittelussani, niin pitkän 7:män kuukauden paussin jälkeen. Se tuntuu hyvältä. 

Tarinaa Harrin Kehäkulmasta vähän aikasemilta vuosilta...

Tänään törmäsin niin hauskaan juttuunm, että se on ihan päivitettävä tähän päivään sillä esitän siinä kysymyksen OLETKO SINÄ MINUN KEHÄKULMASSANI....No sen voi nyt ottaa monella tavalla ja puhuisin tänä päivänä enemmänkin YSTÄVYYDEN KEHÄKULMASTA? Tämä on niin ajankohtainen edelleen, että sen voi päivitää tähänkin päivään Tervetuloa elokuu 2024. Maanantaisin HEI ME KAHVITELLAAN edelleen cafe Torpanrannassa. Nähdään siellä?

Aikaisemmin kirjoitettua:                                    Törmäsin facebookin 

 avustuksella yhteen vanhaan blogijuttuuni ja kysymykseen OLETKO SINÄ MINUN KEHÄKULMASSANI....hah hah...tuntui niin hauskalta näin yli 50:nen vuoden jälkeen, ei sikseen, ettenkö vieläkin kävisi boxing treeneissä, mutta vain TUNTUMAA SÄILYTTÄMÄSSÄ, mutta noin hengessä ajatellen, ei huono kysymys, kun minulla on kuitenkin HARRIN KEHÄKULMASSA facebook sivu.....

Tässä kuitenkin hiukan pohdiskelua joitakin vuosia aikaisemmin ja toinenkin kysymys nousee mieleen...olisiko syytä olla epätoivoinen vai toiveikas?

Tässä taas törmäsin yhteen blogijuttuuni 25.2.2013 ja olin silloin hiukan epätietoinen ja epätoivoinen tästä FACEBOOKIN virtuaalisesta elämästä? Ja nyt muutaman vuoden päästä on pakko tunnustaa, etten vieläkään ihan ymmärrä tätä FB logiikkaa, mutta olen kuitenkin "varjonyrkkeilyt" mukana. Hmmm….yksi selvä kysymys....OLETKO SINÄ MINUN KEHÄKULMASSANI....ei en tarkoita konkreettisesti, ei ole enään mahdollista, mutta mulla on Facebook-sivu HARRIN KEHÄKULMASSA. No joo, tää on vaan tälläinen huuli...

25.2.2013 kirjoitettua.....
 Ja sitten kun minä olen niin naivi, että ystävystyn ihmisten kanssa helposti, sen kummemmin edes miettimättä mihin yhteiskunta luokkaan tämä kyseessä oleva ihminen kuuluu. Moikkailen kaikkia helposti missä vain kuljenkin, sen tarvitsevan johtaa mihinkään ihmeempään ihmis-suhteeseen, kunhan nyt hetken hyvään mieleen! Nyt tuntuu todella hullulta, kun olin klikannut joillekkin, jotka olivat tykänneet ottamastani kuvasta, ehkä fiiliksistä siinä? Että olivat oikein klikanneet sitä kuuluisaa FB:n tykkää nappia! Naiviuudessani ja innostuksissani luulin, että se on virtuaalista ystävyyttä FACEBOOKISSA, jossa siihen kehoitetaan jatkuvasti, etsimään uusia ystäviä? Nyt FACEBOOK ilmoittaakin minulle, että olen lähettänyt joitakin ystävyyskutsuja ihmisille, joita en tunne? Herranjestas! Olen ollut lähes koko ikäni tekemisissä ihmisten kanssa joita en sen kummemmin tunne, eikä siitä ole ollut haittaa. Mutta nyt tämä virtuaalinen ystävyys onkin paljon herkempää ja arempaa kuin ihmisten oikea kohtaaminen face to face. FACEBOOKIN mielestä ystävyyden ehdottaminen ihmiselle, vaikka hän olisikin klikannut tykkää-nappia kuvasi kohdalla, on epäsopivaa ja pyysi näin minua peruuttamaan olemassa olevat ystäväpyynnöt! Huh, huh, toivottavasti en joudu myös ihan oikeaasti siihen, että joku viranomainen ilmoittaa minulle, älä hymyile ja tervehdi ihmisiä kaupungilla, joita ett todella tunne, ei vaikka, he tervehtisivät ensin. Ja virkavalta vaatisi minua ymmärtämään, ettei ystävällisyys ja iloisuus ole luonnollista vaan sitä tulee tarkkaan harkita ennenkuin sitä osoittaa ja pitää varmistaa, että ihminen on varmasti hyvä ystäväsi, ettet ystävystyisi kenenkään tuntemattoman kanssa! Ja nyt en sitten tiedä olenko EPÄTOIVOINEN vai TOIVOTON? Ja kumpi on enemmän EPÄTOIVOINEN vai TOIVOTON? Ja olenko minä se TOIVOTON ja sen lisäksi EPÄTOIVOINEN?

   

 Nyt mietinkin uskaltaisinko pyytää vastausta Filosofian Mestarilta ESA SAARISELTA, jonka kanssa olemme FB-ystäviä. Ja varmuuden vuoksi FACEBOOKILLE tiedoksi, että olen todella tavannut hänet ihan face to face. Ja pidän hänestä ja hänen persoonastaan kovasti. Hänessä on charmia ja sitä rajoja ylittävää ystävyyttä....EMPIMÄTTÄ....ja hän on antanut minulle kerran kirjansakin johon kirjoitti omistustekstin OLEN SINUN KEHÄKULMASSASI...AH, kuinka TOIVEIKKAALTA tuo ajatus nyt kuulostaakaan.

 Nyt ei kyllä olisi mitään syytä olla epätoivoinen, sillä nythän alkaa kohta kevät, kun cafe Mellstenkin Mellstenin Paratiisirannassa on auki taas joka päivä! Minkä terassilla on todellinen Ringside-paikka seurata kevään etenemistä. Tähyillä muutttolintujen tuloa taas Suomeen ja sitten myöhemmin erillaisten rantatipujen ilmestymistä rantaan ja kahvilan terassille. Eli ei mitään syytä EPÄTOIVOON!

Tässä kuva kotontani jossa minulla on sellainen "miesluola" joka on täynnä satoja kuvia, leikekirjoja ja valokuvia albumeja ja niitä on todella paljon, olenham jo kauan elännyt ja toivon tietysti vielä vuosia lisääkin.....