ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

ANNE SISKONI....Viime yönä ei oikein uni tavoittanut, minua kun huomasin ajattelevani sinua, satoja, muistoja ja päiviä meidän elämästämme. Siitä päivästä, kun sinä synnyit ja minä olin seitsemän vuotias ja sain koulusta vapaapäivän, että pääsisin sinua katsomaan, vastasyntynyttä siskoani. Näitä muistoja on todella paljon yhteisen lapsuuden ja nuoruuden ajoilta. Sitten tuli minun aikani perustaa perhe Raijan kansssa ja saimme lapset Jerrin ja Jessican. Ja sinä Anne olit Anne-tätinä vahvasti mukana hoitaen lapsiamme meidän ollesssa työn takia jossakin. Ja nämä vuodet ovat säilyneet ja säilyvät vahvasti muistoissamme. Tälläisenä päivänä jolloin hyvästelemme sinut taivasmatkalle ja suuret määrät muistoja sekä tapahtumia nousee mieleen voin tänään todeta koko perheeni voimin ja sanoa KIITOS ANNE KAIKESTA. LEPÄÄ RAUHASSA MUISTAMME SINUA! Jessica, Jerri, Raija ja Harri Ps. Pääset nyt rakkaan isämme luokse toiveesi 

mukaisesti, isän hautaan. Tullaan katsomaan sinua.

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Tänään on perjantaipäivä. Olen käynnyt Tuulimäen Boxingsalilla taistelemassa vanhuutta vastaan ja ehkä sain taas 15 minuuttia lisää elinaikaa..... tää on mun oma ajatukseni ja motivaationi tälle treenaamiselle. Enkä todellakaan tiedä voisiko tämä joka treeni tuoda 15 minuuttia lisää elinaikaa? Tää on vaan mun hauska oivallus tälle mun jutulle. Nyt tänään oli siis 40.nes treeni siitä kun elokuun eka päivä palasin taas salille seitsemän kuukauden paussin jälkeen. Rocktähtemme JYRKI 69 oli taas myös mukana ja on valmistautumassa keski- Euroopan kiertueelle  jonne lähtee ensi viikolla. 30 päivää ja keikkoja joka päivä viidessä eri maassa. Huh huh...se on taas sitä Rock and Roll elämää!

Tarinaa aikaisemalta ajalta....

Välillä, kun minulla on sellainen "ikuisuus projekti" käydä läpi kuvia ja juttu arkistojani (jotka ovat olleet pahvilaatikoissa) purkaa niitä ja ehkä tallentaa muistojen joukkoon ja uuden "Studioni seiunälle" kuvia kymmenien ja kymmenien vuosien varrelta! Sitten kun käsiini osuu kuvia jotka tuovat todellakin hyviä fiiliksiä ja hauskoja muistoja jo vuosien takaa,,,niin kävi nyt näiden kuvien myötä. Elettiin aikaa jotain 1992 kun SAMULI EDELMANN halusi auttaa nuorta huippulupaavaa nuorukaista Rovaniemeltä nimeltään JYRKI VIERELÄÄ!

                            SAMULI EDELMANN ja  JYRKI VIERELÄ

EX-huippunyrkkeilijämme ERIK NIKKINEN vastasi valmennuksesta ja oli JYRKI VIERELÄN kehäkulmassa myös matseissa.Tässä valmistautuminen menossa.

        Joskus tapaan kundeja sattumalta, hauskat ja hyvät muistot saavat hymyn kasvoillemme!

Tässä tänä vuonna ammattinyrkkeilyillassa, vasemalla oleva legendaarinen Hawaijin Prinssi ARI WISKARI todistaa JYRKI VIERELÄN ja minun lämmintä tapaamista.

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

On sunnuntai aamupäivä. Eric Claptonin vinyylilevy soi levysoittimessa. Ulkona on harmaata ja viileetä. Syksy on todella tullut. Olen käynnyt aamulla taas Tuulimäen Boxingsalilla treenaamassa 12 erän harjoitukseni. En voi sanoa että tuntisin nuortuvani tai että kuntoni on loistava, mutta voin olla tyytyväinen, että olen pystynyt palaamaan minulle normaaliin harjoitus sessiooon. Ja tuo logo tai vaakuna yuossa vieressä sopii edelleen mun elämääni. Sitä kuinka kauan? Se on vaikeaa tietää. Huolestuttavaa on niin läheisten kuin ystävien poismenoa, jolta ei tämän vuoden aikana ole voinnut välttyä. Koitan nyt kuitenkin hiukan itsepäisesti, hiukan periksiantamattomasti, päättäväisesti toteuttaa taas tälle syksylle ja vuoden loppuun tekemäni harjoitusjuttuni? Sitten ensi vuosi? Sen aika tulee sitten myöhemmin ajankohtaiseksi, mutta jotain suunnitelmia on jo kyllä vuoden alkuun. Maanantaina taas cafe Torpanrannassa HEI ME KAHVITELLAAN kavereiden kanssa, joten samalla tervetuloa kahvittelemaan.

 

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Tämän blogijuttejeni otsikko ELÄMÄNMENOA koskee tänään enemmänkin, sillä eilen menetin pikkusiskoni ANNE PIITULAISEN hänen nukkuessa pois tästä elämästä. Olin 7 vuotta vanhempi ja muistan kuinka olin seitsemänvuotias ja ekalla luokalla koulussa, kun ANNE syntyi ja sain vapaapäivän koulusta ja olin ihmeissäni pikkusiskostani, jota olin katsomassa Hesperiankadulla Mehiläisen sairaalassa missä itsekin olin syntynyt. Kuvassa ollaan koko perhe Piitulainen Isäni, Äitini ja meidän Maltankoira Monika hänen sylissään, joka oli Annelle hommattu ja joka nukkui ANNEN vieressä yöt. Tietenkin perheemme elämään mahtuu paljon muistoja ja tapahtumia. Olen nyt ainoa vielä mukana tässä elämässä ja  ELÄMÄNMENOSSA.  

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Hello my friend! Tervetuloa taas tänne Harrin Kehäkulmaan. Tänään on siis tiistaipäivä ja olen käynnyt aamulla Tuulimäen nyrkkeilysalilla taas treenaamassa. Huomenna on vapaapäivä ja kuukausilounas taas ESA HEINOSEN kanssa mikä on aina miellyttävä ja hauska tapaaminen, jalkapalloa, nyrkkeilyä ja elämänmenoa ja hampurilaisateria! Tänään olikin jo todella syksynen ja pimeä sekä sateinen aamu. Siksi onkin oikeastaan hauska kun tässä alla on yksi vanhempi tarina joka kertoo kevään iskuista.....

Tarinaa viime keväältä....

Joo KEVÄÄN ISKUT.... Maaliskuu on vaihtumassa ja se on ollut aina innostava juttu - KEVÄT ja KESÄ.... Tulossa! Nyt olen kertonut, että Kanarialla onnistuin murtamaan vasemman käteni, jonka paraneminen tuntuu kestävän ja estävän sillä säkin ja pallojen lyömisen joten en ole saannut aikaiseksi mennä Tuulimäen boxingsalille treenaamaan. Eilen hylkäsin sen ajatuksen koko 2025 kevään ja tein treeniohjelman VARJONYRKKEILY leirille tuohon kotini vieressä olevalle Toppelundin nurtsille ja Haukilahden rannoille tekemään kävelylenkkejä 1.8 saakka, jolloin yritän paluuta Tuulimäen boxingsalille odottaen että käteni olisi taas silloin kunnossa, vasensuorani voisi taas iskeä säkkiä ja palloja...no sen näkee sitten? HEI ME KAHVITELLAAN cafe Torpanrannassa jatkuu maanantaisin kello 10-12 ja kohta päästään taas terassikahvitteluille. Cafe Mellsteni terassi, joka on huikea tulee olemaan useankin päivän vierailun kohde viikottaisin. Sinne voisinkin sopia myös tapaamisia kavereiden kanssa tarinoimaan ja vaihtamaan kuulumisia? No se nähdään mitä tapahtuu ja suoriudunko laatimastani harjoituohjelmasta ja keitä KEVÄT 2025 tuo terasseille kahvittelemaan ja ehkä myös Toppelundin Areenalle varjonyrkkeilemään?

8.3.2023 katselin taas vanhaa blogipäivitystä tai oikeastaan useampaakin. Jäin miettimään. Toisaalta tuntui hyvälle ja kivalle nähdä kavereiden kuvia ja huomata, että elämässä on yhä sykettä. Ja mikä riemastutti, yksinkertainen elämäni, kävellä Haukilahden rantoja, minkä tein tänäänkin, toimii. Kahvittelut maanantaisin Cafe Torpanrannassa. Toimii. Harjoitteluni Tuulimäen Boxingsalilla ja taisteluni vanhuutta vastaan on jatkunut edelleen. Toimii. Joten kun luen nuo vanhemmat jutut, niin saan todellakin varmistettua sen, olen yksinkertainen, vain elämä on moninkertainen. Joten jäädään odottamaan kevättä enemmälti miettimästä ja otetaan KEVÄT 2023 vastaan, kun se sieltä on tullakseen. Tänään oli lunta ja kylmää....Tulee tosiaankin Mallorca mieleen, kun luin noita vanhempia kirjoituksia.

 

10.3.2020 Eipä tämä mun elämä tästä paljon muutu, kun lukasen ja katson näitä blogijuttuja aikaisemmilta  vuosilta. Olen todella yksinkertainen ja niinpä tämä yksinkertainen elämä sopii minulle mainiosti. Aika kyllä juoksee hurjaa vauhtia ja vuosia tulee lisää. Eilen kahviteltiin cafe Torpanrannassa ja jengiä oli taas koolla ja tarinoita monenlaisia. Cafe Mellsten liittyy edelleen kevääseem ja kesään. Liittyykö pyöräily? Se on vielä arvoitus. Nyt parina vuotena se on jäännyt aika minimaalliseksi. Niin kuin tää blogin pitäminen päivittäin. Onko mulla mukamas liian kiire? Kaikista lenkkitavoitteista olen kyllä luopunut ja tyydyn kävelemään merenrantoja, niin täällä Espoossa kuin stadissakin. Tietty jos asuisin Mallorcalla Palmassa, niin lenkkeily voisi saada suuremman innostuksen. No ei auta, minä asun Haukilahdessa lähellä cafe Mellsteniä ja Mellstenin Paratiisirantaa ja se kuuluu kyllä lähes päivittäiseen yksinkertaiseen elämääni. Se mikä tuntuu kyllä myös aina säilyneen tähän yksinkertaiseen elämääni on ELVIS joka on tulossa huhtikuussa Savoy-teatteriin keikalle, niin sinne on kyllä mentävä. Tämä kevään odotus kyllä täyttää taas elämäni. Odotus ensimmäisistä hetkistä cafe Mellstenin terasilla jolloin tunnen auringon säteiden lämmön kasvoillani...AH....se on uskomattoman hienoa!
Ihmettelen kyllä tätä yksinkertaisuuttani ja rakkauttani yksinkertaiseen elämään? Miten olen voinutkaan elää näin...Boxing...Rock and Roll...ystävät ja perhe...kevät....kesä...vuodesta toiseen...

10.3.2013 kirjoitettua....
Kylläpä tää aika juoksee kovaa vauhtia. Maaliskuunkin puoliväli lähenee. Vaikka mun on pitänyt, olen koittanut luvata sen itselleni, taltioida tapahtumia ja tapaamisia lähes päivittäin tänne blogiini, niin en ole pystynyt siihen. Päivät kulkevat vaan niin nopeasti ja kaikkea pientä tapahtuu koko ajan. Treeneissä olen käynnyt ihan kiitettävästi, laaditun treeniohjelman mukaisesti. Muutamia kavereita on tullut mukaan treenaamaan. Maanantain kahvittelussa cafe Kappelissa on käynnyt jengiä ja se on ollut yksi hieno päivä viikosta ja hups, vie maanantaipäivän mennessään. Nyt cafe Mellsten, Mellstenin Paratiisirannassa on taas avoinna joka päivä ja tuo yhden sykähdyksen näihin kevään "iskuihin" lisää. Pyöräilykausi alkaa olla ihan lähellä. Tunnen jo malttamattomana vetoa siihen, vaikka mun piti aloittaa se vasta joskus huhtikuussa pikkuhiljaa, mutta nää keväiset ilmat ilman lunta on tuonnut houkutuksen pyöräilyyn mieleeni. Ensiksi täytyy kai viedä pyörä huoltoon. Lisäksi olen tehnyt yhden lenkkitavoitteenkin itselleni ja olen ostanut uudet hienot lenkkaritkin. Se idea syntyi viime kesän aluksi Mallorcalla, mutta en oikein tiedä pitäiskö mun sitä varten muuttaa Mallorcalle sen toteuttaakseni? Tuntuu nimittäin etten täällä oikein löydä siihen tarpeellista motivaatioita. Muuten tuntuu aivan huikealta tunne keväästä, auringosta ja terassipäivistä. Pyöräilystä, joka taas jonakin päivänä vie mut Kauppatorille kahville ja lihikselle, joka merkitsee kesän tulleen päiviini. Ja yksi hauska juttu on ikäänkuin sitten kevään päätös on ELVIKSEN konsertti, olette kai kuulleet ELVIS PRESLEYSTÄ? Joo, ELVIKSELLÄ on keväällä konserttikiertue Euroopassa useammassa maassa. Minä olen menossa tsiigaamaan sitä LONTOOSEEN!

No mutta siihen on nyt vielä aikaa ja paljon 

on tekemistä mulla tuon mun kuntoiluohjelman kanssa, sehän ei ole mitenkään itsestään selvä että sen saan tehtyä? On yhtä sun toista pientä, tapaamisia ja tapahtumia tulevan kevään aikana. Ei mitään ihmeellistä, vain "KEVÄÄN ISKUJA" minulle! AH, KEVÄT....kuinka ihanaa....elämän luxusta!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Hyvää lauantai iltaa. TV:stä tulee juuri hieno ABBA dogumentti, jonka olen nähnyt jo useammankin kerran, mutta silti se on loistava! Tänään aamulla oli 30:nes treeni tämän syksyn harjoittelukaudesta Tuulimäen Boxingsalilla. Olen päässyt taas normaaliin vauhtiin harjoittelussani, niin pitkän 7:män kuukauden paussin jälkeen. Se tuntuu hyvältä. 

Tarinaa Harrin Kehäkulmasta vähän aikasemilta vuosilta...

Tänään törmäsin niin hauskaan juttuunm, että se on ihan päivitettävä tähän päivään sillä esitän siinä kysymyksen OLETKO SINÄ MINUN KEHÄKULMASSANI....No sen voi nyt ottaa monella tavalla ja puhuisin tänä päivänä enemmänkin YSTÄVYYDEN KEHÄKULMASTA? Tämä on niin ajankohtainen edelleen, että sen voi päivitää tähänkin päivään Tervetuloa elokuu 2024. Maanantaisin HEI ME KAHVITELLAAN edelleen cafe Torpanrannassa. Nähdään siellä?

Aikaisemmin kirjoitettua:                                    Törmäsin facebookin 

 avustuksella yhteen vanhaan blogijuttuuni ja kysymykseen OLETKO SINÄ MINUN KEHÄKULMASSANI....hah hah...tuntui niin hauskalta näin yli 50:nen vuoden jälkeen, ei sikseen, ettenkö vieläkin kävisi boxing treeneissä, mutta vain TUNTUMAA SÄILYTTÄMÄSSÄ, mutta noin hengessä ajatellen, ei huono kysymys, kun minulla on kuitenkin HARRIN KEHÄKULMASSA facebook sivu.....

Tässä kuitenkin hiukan pohdiskelua joitakin vuosia aikaisemmin ja toinenkin kysymys nousee mieleen...olisiko syytä olla epätoivoinen vai toiveikas?

Tässä taas törmäsin yhteen blogijuttuuni 25.2.2013 ja olin silloin hiukan epätietoinen ja epätoivoinen tästä FACEBOOKIN virtuaalisesta elämästä? Ja nyt muutaman vuoden päästä on pakko tunnustaa, etten vieläkään ihan ymmärrä tätä FB logiikkaa, mutta olen kuitenkin "varjonyrkkeilyt" mukana. Hmmm….yksi selvä kysymys....OLETKO SINÄ MINUN KEHÄKULMASSANI....ei en tarkoita konkreettisesti, ei ole enään mahdollista, mutta mulla on Facebook-sivu HARRIN KEHÄKULMASSA. No joo, tää on vaan tälläinen huuli...

25.2.2013 kirjoitettua.....
 Ja sitten kun minä olen niin naivi, että ystävystyn ihmisten kanssa helposti, sen kummemmin edes miettimättä mihin yhteiskunta luokkaan tämä kyseessä oleva ihminen kuuluu. Moikkailen kaikkia helposti missä vain kuljenkin, sen tarvitsevan johtaa mihinkään ihmeempään ihmis-suhteeseen, kunhan nyt hetken hyvään mieleen! Nyt tuntuu todella hullulta, kun olin klikannut joillekkin, jotka olivat tykänneet ottamastani kuvasta, ehkä fiiliksistä siinä? Että olivat oikein klikanneet sitä kuuluisaa FB:n tykkää nappia! Naiviuudessani ja innostuksissani luulin, että se on virtuaalista ystävyyttä FACEBOOKISSA, jossa siihen kehoitetaan jatkuvasti, etsimään uusia ystäviä? Nyt FACEBOOK ilmoittaakin minulle, että olen lähettänyt joitakin ystävyyskutsuja ihmisille, joita en tunne? Herranjestas! Olen ollut lähes koko ikäni tekemisissä ihmisten kanssa joita en sen kummemmin tunne, eikä siitä ole ollut haittaa. Mutta nyt tämä virtuaalinen ystävyys onkin paljon herkempää ja arempaa kuin ihmisten oikea kohtaaminen face to face. FACEBOOKIN mielestä ystävyyden ehdottaminen ihmiselle, vaikka hän olisikin klikannut tykkää-nappia kuvasi kohdalla, on epäsopivaa ja pyysi näin minua peruuttamaan olemassa olevat ystäväpyynnöt! Huh, huh, toivottavasti en joudu myös ihan oikeaasti siihen, että joku viranomainen ilmoittaa minulle, älä hymyile ja tervehdi ihmisiä kaupungilla, joita ett todella tunne, ei vaikka, he tervehtisivät ensin. Ja virkavalta vaatisi minua ymmärtämään, ettei ystävällisyys ja iloisuus ole luonnollista vaan sitä tulee tarkkaan harkita ennenkuin sitä osoittaa ja pitää varmistaa, että ihminen on varmasti hyvä ystäväsi, ettet ystävystyisi kenenkään tuntemattoman kanssa! Ja nyt en sitten tiedä olenko EPÄTOIVOINEN vai TOIVOTON? Ja kumpi on enemmän EPÄTOIVOINEN vai TOIVOTON? Ja olenko minä se TOIVOTON ja sen lisäksi EPÄTOIVOINEN?

   

 Nyt mietinkin uskaltaisinko pyytää vastausta Filosofian Mestarilta ESA SAARISELTA, jonka kanssa olemme FB-ystäviä. Ja varmuuden vuoksi FACEBOOKILLE tiedoksi, että olen todella tavannut hänet ihan face to face. Ja pidän hänestä ja hänen persoonastaan kovasti. Hänessä on charmia ja sitä rajoja ylittävää ystävyyttä....EMPIMÄTTÄ....ja hän on antanut minulle kerran kirjansakin johon kirjoitti omistustekstin OLEN SINUN KEHÄKULMASSASI...AH, kuinka TOIVEIKKAALTA tuo ajatus nyt kuulostaakaan.

 Nyt ei kyllä olisi mitään syytä olla epätoivoinen, sillä nythän alkaa kohta kevät, kun cafe Mellstenkin Mellstenin Paratiisirannassa on auki taas joka päivä! Minkä terassilla on todellinen Ringside-paikka seurata kevään etenemistä. Tähyillä muutttolintujen tuloa taas Suomeen ja sitten myöhemmin erillaisten rantatipujen ilmestymistä rantaan ja kahvilan terassille. Eli ei mitään syytä EPÄTOIVOON!

Tässä kuva kotontani jossa minulla on sellainen "miesluola" joka on täynnä satoja kuvia, leikekirjoja ja valokuvia albumeja ja niitä on todella paljon, olenham jo kauan elännyt ja toivon tietysti vielä vuosia lisääkin.....

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Hyvää torstaipäivää ystävät. Tänään aamulla kävin taas harrastamassa taisteluani vanhuutta vastaan ja harjoittelemassa Tuulimäen Boxingsalilla 12 erän harjoitukseni. Olen siis siirtynyt kymmenestä erästä kahdentoista erän harjoitukseen. Sitä pidän jo lähellä normaalia harjoituksena ikäni huomioon ottaen. Lokakuu on siis lähtenyt hyvin liikkeelle ja pari kutsuakin on patyyn tullut, josta sitten enemmän, kun ovat ajankohtaisia. Tässä on myös mukana vanhempaa blogijuttua, kun kerroin kuinka minua on aina kiinnostanut asia TEE TYHJÄSTÄ MEILENKIINTOINEN ELÄMÄ mikä nyt on hiukan liioitellusti ajateltu sillä elämähän on aina mielenkiintoinen meillä jokaisella. Se että saa olla elossa ja terveenä on jo suurta. Peilasin sitä vain tähän elämääni, jossa on ollut monenlaisia sävyjä ja tapahtumia. Olen kuitenkin aina sanonut olevani kiitollinen kokemastani elämästä. Ja tänä päivänä tunnen vain onnellsuutta perheestäni, ystävistä ja tästä elämänmenosta joka on nyt menossa. Elämähän on aina osiltaan arvoitus, mitä se tuo eteen ja mitä tapahtuu? Nyt mennään lokakuuta päivä kerrallaan, koitan käydä harjoittelemassa 3-4 kertaa viikossa. Minulla on laadittu harjitusohjelma vuoden loppuun jonka yritän toteuttaa. On maanantaiset kahvittelut cafe Torpanrannassa. Ja niinkuin sanoin parit partytkin edessä. Annan nyt elämän soljua hiljalleen päivä kerrallaan ja bloggaaan välillä, kun jotain tapahtuu, tapaan joitakin ystäviä. En kuitenkaan aio kertoa tätä kenellekkään, joka tietysti tuo eteeni mielenkiintoisen arvoituksen lukeeko kukaan näitä mun nettisivuilla olevia blogijuttuja missään vaiheessa? Olkoon tämä mun yksi TEE TYHJÄSTÄ MIELENKIINTOINEN ELÄMÄ???

 Moi. Kesä 2025 taas lähenee  haasteineen. Minullehan se ei ole enään niin suuri, kun olen eläkkeellä ja kohta 78 vuotias. Olen tietysti jo tapani mukaan tehnyt harjoitusohjelman kesälle 2025. Sen suorittamisen merkitys ei ole mikään ihmeellinen, mutta se on mun tapani taistella vanhuutta ja kiloja vastaan. Toinen tärkeä juttu on maanantaisin HEI ME KAHVITELLAAN tapaamiset kavereiden kanssa Cafe Torpanrannassa.  Haluan tässä samalla toivottaa  hyvää kesää sekä kesäistä mieltä...onnellisuutta ja unelmia rauhasta koko maailmassa ja että ihmiset olisivat toisillensa hyviä ja toisiansa ymmärtäviä....kyllä olisi maailmassa paljon mitä pitäisi muuttaa ja parantaa? No minä jatkan omaa pikkuriikkistä elämääni yrittäen itse olla hyvä ihminen ja muistaa isäni sanat jotka hän sanoi useamman kerran, kun olin ihan pikku poika "Harri muista, ystävällisyys ja kohteliaisuus ei maksa mitään".....

6.6.2024 kirjoitettua....Torstai on toivoa täynnä. Me kaikki tiedämme ja olemme kuulleet tuon lauseen mikä nyt sinänsä tuntuu melkoisen merkityksettömältä. Sitä voisi kyllä toivoa joka päivään.  Maailmassa kuohuu monella tapaan ja uutiset ovat melkoisen negatiivisia. On nuorten ja vanhuksien mielen ahdiistusta. Minä taas koitan edelleen noudattaa yhtä oivaltamaani mietettä jo vuosikymmenien takaa.... TEE TYHJÄSTÄ MIELENKIINTOINEN ELÄMÄ. Sitä miten siinä olen oonistunut tai tänä päivänä onnistun on vaikea sanoa. Nyt kuitenkin, oikeastaan ainoa, mitä olen tähän kesään päättänyt on varjonyrkkeily leirini tuossa Toppelundin Areenalla eli Vihreässä Temppelissä joka on JYRKI69 antama nimitys tuolle treenipaikalle. Tarkoitus on noin 15 harjoitusta per kuukausi.kesän 2024 ajan. Toukokuu meni 16.sta treenillä. Painonpudotus tuon herkullisen ja hienon Andalusian kierroksen jälkeen on menossa, mutta en ole oikein vielä saannut siihen oikeaa otetta. Se on vielä hakusessa. No näin taas tämän aikaisemmin kirjoittamani blogijutun jonka voin näin siirtää myös tähän päivään ja tähän hetkeen.....

15.1.2024 kiejoitettua....

Nämä tarinat ja muistelot vievät minut usein kymmenien ja kymmenien vuosikymmenien päähän. Toisaalta tunnen siitä hyvää mieltä sillä muistot tuovat niin paljon mieleen, isäni, ystävät sieltä kiristettyjen köysien maailmasta, joka jotenkin tuntuu vain kuuluvan elämääni, jopa vielä tänäänkin vaikka käynkin mahdotonta taistelua vanhuutta vastaan....mutta ei ajatella sitä tänään ja tämän jutun kanssa sillä en muista kuka, mutta kerran joku pyysi minua kirjoittamaan Ruskaturnauksen käsiohjelmaan luvun ja se oli tietysti ilo minulle olla mukana nyrkkeilyssä. Parin päivän päästä lähden korkeanpaikan leirille (vitsi) Puerto Ricoon Kanarialle missä kävellään paljon, vietetään päiviä Amadoresin rannalla, upea ranta, mutta odotan jo kovasti, kun palaan sieltä takasin alkaa tämän vuoden treenikausi Tuulimäen boxingsalilla taas neljästi viikossa ja silloin varmaan tunnen taas BOXING IS MY LIFE.....

SYNTYNYT NYRKKEILIJÄKSI. Toivottavasti kukaan ei ymmärrä tätä otsikkoa väärin. Tuli vain mieleeni, kun näin kirjoituksen minkä olin kirjoittanut joitakin vuosia sitten pyynnöstä RUSKA-TURNAUKSEN käsiohjelmaan. Jossain mielessä tämä kyllä pitää paikkansakin. Nyrkkeily on ollut mun lajini, mun rakastettu ja mulle rakas. Siitäkin huolimatta, että  monet muut lajit ovat Suomessa suositumpia kuin NYRKKEILY. Arvostetuimpia ja kunnioitetumpia. Minäkin kunnioitan kaikkea urheilua sekä urheilijoita lajista riippumatta. Kuitenkin uskallan sanoa; MINUN LAJINI ON NYRKKEILY!

Se on ollut NYRKKEILIJÄN ELÄMÄ! Synnyin virtuoosimaisen nyrkkeiljän poikana suoraan nyrkkeilyyn. Hän liitti mut samana päivänä kun synnyin Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi. Tuli aika mun innostua nyrkkeilyyn, heikkona ja heiveröisenä pikkupoikana 13-vuotiaana. Tuntui kuin se päivä olisi vain odottanut sitä hetkeä kun aloittaisin tämän lajin. Missään tapauksessa se ei ollut helppoa. Olet YRJÖ PIITULAISEN NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSIN poika. Olen tästä kirjoittanut kirjani NYRKKEILIJÄN UNELMA. Se kertoo myös, että rakkauteni on nyrkkeily! En ole koskaan peitellyt enkä kieltänyt sitä. Kuitenkin arvostan kaikkia muita urheilulajeja ja urheilijoita, ihmisiä ja ystäviä. Tie on ollut välillä kova, mutta elämä on ollut kuitenkin onnekas. Olen saannut paljon ystävyyttä ja rakkautta. Suurimpana tänään tunnen, että mulla on perheeni, MURUNI ja lapseni JESSICA ja JERRI ja olen saannut elää. Olen 75 vuotias ja käyn edelleen treenaamassa, lyön säkkiä, palloja, varjonyrkkeillen. Rakkaus nyrkkeilyyn on olemassa, EHKÄ TUO OTSIKKO ON KUITENKIN TAVALLAAN OIKEIN?

 

E