HARRIN KEHÄKULMASSA: Tee tyhjästä mielenkiintoinen elämä

 Moi. Kesä 2025 taas lähenee  haasteineen. Minullehan se ei ole enään niin suuri, kun olen eläkkeellä ja kohta 78 vuotias. Olen tietysti jo tapani mukaan tehnyt harjoitusohjelman kesälle 2025. Sen suorittamisen merkitys ei ole mikään ihmeellinen, mutta se on mun tapani taistella vanhuutta ja kiloja vastaan. Toinen tärkeä juttu on maanantaisin HEI ME KAHVITELLAAN tapaamiset kavereiden kanssa Cafe Torpanrannassa.  Haluan tässä samalla toivottaa  hyvää kesää sekä kesäistä mieltä...onnellisuutta ja unelmia rauhasta koko maailmassa ja että ihmiset olisivat toisillensa hyviä ja toisiansa ymmärtäviä....kyllä olisi maailmassa paljon mitä pitäisi muuttaa ja parantaa? No minä jatkan omaa pikkuriikkistä elämääni yrittäen itse olla hyvä ihminen ja muistaa isäni sanat jotka hän sanoi useamman kerran, kun olin ihan pikku poika "Harri muista, ystävällisyys ja kohteliaisuus ei maksa mitään".....

6.6.2024 kirjoitettua....Torstai on toivoa täynnä. Me kaikki tiedämme ja olemme kuulleet tuon lauseen mikä nyt sinänsä tuntuu melkoisen merkityksettömältä. Sitä voisi kyllä toivoa joka päivään.  Maailmassa kuohuu monella tapaan ja uutiset ovat melkoisen negatiivisia. On nuorten ja vanhuksien mielen ahdiistusta. Minä taas koitan edelleen noudattaa yhtä oivaltamaani mietettä jo vuosikymmenien takaa.... TEE TYHJÄSTÄ MIELENKIINTOINEN ELÄMÄ. Sitä miten siinä olen oonistunut tai tänä päivänä onnistun on vaikea sanoa. Nyt kuitenkin, oikeastaan ainoa, mitä olen tähän kesään päättänyt on varjonyrkkeily leirini tuossa Toppelundin Areenalla eli Vihreässä Temppelissä joka on JYRKI69 antama nimitys tuolle treenipaikalle. Tarkoitus on noin 15 harjoitusta per kuukausi.kesän 2024 ajan. Toukokuu meni 16.sta treenillä. Painonpudotus tuon herkullisen ja hienon Andalusian kierroksen jälkeen on menossa, mutta en ole oikein vielä saannut siihen oikeaa otetta. Se on vielä hakusessa. No näin taas tämän aikaisemmin kirjoittamani blogijutun jonka voin näin siirtää myös tähän päivään ja tähän hetkeen.....

15.1.2024 kiejoitettua....

Nämä tarinat ja muistelot vievät minut usein kymmenien ja kymmenien vuosikymmenien päähän. Toisaalta tunnen siitä hyvää mieltä sillä muistot tuovat niin paljon mieleen, isäni, ystävät sieltä kiristettyjen köysien maailmasta, joka jotenkin tuntuu vain kuuluvan elämääni, jopa vielä tänäänkin vaikka käynkin mahdotonta taistelua vanhuutta vastaan....mutta ei ajatella sitä tänään ja tämän jutun kanssa sillä en muista kuka, mutta kerran joku pyysi minua kirjoittamaan Ruskaturnauksen käsiohjelmaan luvun ja se oli tietysti ilo minulle olla mukana nyrkkeilyssä. Parin päivän päästä lähden korkeanpaikan leirille (vitsi) Puerto Ricoon Kanarialle missä kävellään paljon, vietetään päiviä Amadoresin rannalla, upea ranta, mutta odotan jo kovasti, kun palaan sieltä takasin alkaa tämän vuoden treenikausi Tuulimäen boxingsalilla taas neljästi viikossa ja silloin varmaan tunnen taas BOXING IS MY LIFE.....

SYNTYNYT NYRKKEILIJÄKSI. Toivottavasti kukaan ei ymmärrä tätä otsikkoa väärin. Tuli vain mieleeni, kun näin kirjoituksen minkä olin kirjoittanut joitakin vuosia sitten pyynnöstä RUSKA-TURNAUKSEN käsiohjelmaan. Jossain mielessä tämä kyllä pitää paikkansakin. Nyrkkeily on ollut mun lajini, mun rakastettu ja mulle rakas. Siitäkin huolimatta, että  monet muut lajit ovat Suomessa suositumpia kuin NYRKKEILY. Arvostetuimpia ja kunnioitetumpia. Minäkin kunnioitan kaikkea urheilua sekä urheilijoita lajista riippumatta. Kuitenkin uskallan sanoa; MINUN LAJINI ON NYRKKEILY!

Se on ollut NYRKKEILIJÄN ELÄMÄ! Synnyin virtuoosimaisen nyrkkeiljän poikana suoraan nyrkkeilyyn. Hän liitti mut samana päivänä kun synnyin Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi. Tuli aika mun innostua nyrkkeilyyn, heikkona ja heiveröisenä pikkupoikana 13-vuotiaana. Tuntui kuin se päivä olisi vain odottanut sitä hetkeä kun aloittaisin tämän lajin. Missään tapauksessa se ei ollut helppoa. Olet YRJÖ PIITULAISEN NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSIN poika. Olen tästä kirjoittanut kirjani NYRKKEILIJÄN UNELMA. Se kertoo myös, että rakkauteni on nyrkkeily! En ole koskaan peitellyt enkä kieltänyt sitä. Kuitenkin arvostan kaikkia muita urheilulajeja ja urheilijoita, ihmisiä ja ystäviä. Tie on ollut välillä kova, mutta elämä on ollut kuitenkin onnekas. Olen saannut paljon ystävyyttä ja rakkautta. Suurimpana tänään tunnen, että mulla on perheeni, MURUNI ja lapseni JESSICA ja JERRI ja olen saannut elää. Olen 75 vuotias ja käyn edelleen treenaamassa, lyön säkkiä, palloja, varjonyrkkeillen. Rakkaus nyrkkeilyyn on olemassa, EHKÄ TUO OTSIKKO ON KUITENKIN TAVALLAAN OIKEIN?

 

E 

HARRIN KEHÄKULMASTA: Elämänmenoa 13.6.2025

Kun tapasin hänet, HÄN oli enkelimäisen suloinen, aina hymy huulilla, iloinen ja sporttinen. Tapasin hänet ensimmäisen kerran ystäväni KAJ WALLININ mainostoimistossa, hänen ensimmäisenä työpäivänään siellä syksyllä 1979. Meni jonkun aikaa ennenkuin olimme ensitreffeillä. Sitten kaikki kehittyikin nopeasti. Rakkautta, kihlajaiset Torremolinoksessa, häät Hyvinkäällä 13.6.1981  sateisena päivänä. 44 vuotta on mennyt nopeasti,  mutta pitänyt sisällään paljon ainutlaatuisia tapahtumia, asioita ja rakkautta. Olemme saanneet kaksilasta, joita molemmat rakastamme paljon. MURUNI on ollut uskomaton nainen, vaimo ja rakastajatar,  niin hyvä ja huolehtiva äiti lapsillemme kuin olla voi. Niin paljon kuuluu tähän  44:jäänvuoteen, että sitä olisi mahdoton tässä kirjoittaa. Se vaatisi kirján, mutta niinkuinlaulussakin lauletaan NIIN PALJON KUULUU RAKKUTEEN! Laitan tähän muutaman kuvan, joka ehkä kertoo melkein ainakin yhtä paljon kuin tuhat sanaa....siis VAU....MIKÄ NAINEN! Hyvää hääpäivää MURU ja KIITOS!

     

                                

HYVÄÄ HÄÄPÄIVÄÄ MURU!

HARRY´s CORNER tarinaa

 

Nyt kun TV:ssä pyörii sarja HYMYÄ, minua hymyillyttää sitä katsoessani. Niin kyllä se HYMY-lehti oli aikanaan sensaatiomaisen menestyksen saanut julkaisu, Oliko se ihastuttava? No ei. Silloisen yli 500 000 tuhannen painoksena se saattoi olla myös painajaismainen sen aikakauden "julkkiksille"! Minäkin olen saannut osani aikoinaan siitä sekä hienoine ylistävine juttuineen kuin myös "paskajuttuineen". 

Tässä TV sarjassa Lehtikeisari URPO LAHTINEN ja MONSIEUR MOSSE ovat kyllä karrikatyyrejä sillä niin MOSSE kuin URPO LAHTINEN olivat kyllä huomattavasti hurmaavampia ja hauskempia ainakin minun tapaamisien ja tuntemiseni perusteella niissä muistoissa, joissa minä opin heidät tuntemaan. Joskus 60-luvun puolessa välissä PURTSI PURHONEN, joka oli ottanut minut jo silloin ystäväkseen läheiseksi kaveriksi tutustutti minut silloisen seurapiitielämän kuuluisuuksiin.  Niinpä muun muassa MOSSEN isännöimmissä partyissa olin jos jonkinlaisissa ja olivat kyllä hauskoja. 

Ja sitten itse Lehtikeisari URPO LAHTINEN, jonka kanssa tapasimme useita kertoja erilaisissa juhlissa Tampereella kuin myös hänen upeassa asunnossaan VILLA URPOSSA. Hän oli ainakin minun ja myös MURUNI mielestä meidän tapaamisissa todella huomaavainen herrasmies. Muistan pari todella mukavaa tapaamista. Kerran hotelli Rosendahlin aulassa yhden illanvieton jälkeen istuimme hotellin aulassa aamuyöllä noin kolmen aikaan kun URPO tiedusteli "Oletteko, Raija ja Harri, syöneet koskaan mustaa makkaraa?" Kerroimme, ettemme ole. URPO napsauttaa sormiaan ja respasta tulee kaveri nopeasti paikalle. "Tilaa taxi" Taxin ja kuljettajan tullessa paikalle URPO lähettää taxin hakemaan jostain nakkarilta mustaa makkaraa oheistuotteineen. Sillä aikaa Rosendahlin aulaan syntyy katettu pöytä lautasineen ja laseineen. Mustat makkarat saapuvat ja aamuyöllä syömme niitä hotellin aulassa ja URPO kysyy "Mitä tykkäätte?" 

 Kerran olimme olleet taas jossakin partyssa, kun URPO kutsui meidät tutustumaan hänen kotiinsa VILLA URPOON. Kello taisi silloinkin olla jo aika myöhäisessä ajassa. Tullessamme hienon VILLA URPON eteen oli sen katolla kaksi suurta ja vihaisen tuntuista koiraa ettei sinne tulla niin vain sisään. Sisällä tutustuimme isäntämmme esitellessä talonsa ja taulujansa siellä. Yhden taulun kohdalla, joita oli seinillä todella paljon, hän esitteli sanoen tässä on yksi josta pidän paljon se on sellaisen taiteilijan kuin PICASSO. Ilta tai yö siellä oli hauska ja viihtyisä. URPO isäntänä niin herrasmies kuin olla saattaa.

 

Yksi kerta JYRKI HÄMÄLÄISEN kanssa, josta URPO LAHTINEN sanoi paljon pitävänsä, olimme JYPEN kanssa ajamassa minun autollani Laukaalle katsomaaan ammattinyrkkeilyiltaa jossa olisi TARE UUSIVIRTA pääottelijana. Tulimme hakemaan URPOA mukaan. URPO sanoo siellä Villa Urpossa että mennään minun autollani. Hän näkee ilmeestäni, etten ollut niin mielissäni asiasta ja sanoo silloin minulle " Kuule Harri, ei sinun tästä mun auton ajamisesta tarvitse olla huolissasi, minähän olen entinen kilpa-ajaja. Ja tätä minun autoani on vaan yksi Suomessa ja erikoisvalmisteena tehty vain minulle. Taisi olla BMV mikäli muistan oikein. Ja niinpä sitten URPO kyyditsi meidät Laukaalle kilpa-autoilijan taidoilla ja vauhdilla TAREN matsia katsomaan. Ja matsin jälkeen antoi TARELLE myös sponssorirahakuoren. 

En tiedä miten suhtautuisin tähän TV sarjan kuvaan, joka välittyy URPO LAHTISESTA kuin myös MONSIEUR MOSSESTA. Tarinat ja ihmiset siinä ovat monilta osiltaan kyllä tuttuja, mutta URPO LAHTINEN oli kyllä karismaattisempi ja MONSIEUR MOSSE  iloisempi hurmaavampi ainakin minun tuntemiseni perusteella. Lämpimästi muistaen URPOA, JYPEÄ ja MOSSEA...on ollut todella hauskaa!!!

      Tässä onnitellaan MURUNI kanssa minkkitangoissa olevaa MONSIEUR MOSSEA hänen                        viettäessään syntymäpäiviään !