maanantai 31. lokakuuta 2016

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: VIIDES AMMATTILAISOTTELU

Illalla Göteborgin messuhallissa ilmassa oli tunnelmaa ja sähköä jokaisen istumapaikan ollessa myyty, 5000 ihmisen odotellessa ottelujen alkamista. Minulla oli jälleen illan ensimmäinen ottelu nuorimpana ja kokemattomimpana ammattiboksarina. JAQUES CHICHE, 27-vuotias, viimeksi ottelu MARCEL CERDAN junioria vastaan 8 erää, pistehäviö, jaksaa varmaan kuusi erää helposti - on kokemusta - täytyy ottaa alku rauhallisesti ja tarkasti. Tänään on voitettava...
Ajatukset sinkoilivat kuin tulipallot päässäni, poskiani kuumotti, hiki valui noroina kainaloistani ja niskastani, kun verryttelin kohti kehää aivan täyden messuhallin lävitse. Olin keskittynyt - kireä - jännittynyt - pelokas - viides ottelu - kuusi erää - jaksaisinko, jos vastustaja pitää koko ajan vauhtia? Ilta on täynnä maailman huippuja - on voitettava...Yleisö ottaa minut hienosti vastaan ja tunnen olevani "kotikehässä". Seisomme keskellä kehää välissämme kehätuomari joka kehottaa meitä nyrkkeilemään sääntöjen mukaisesti, tarkistaa, että kummallakaan ei ole "hevosenkenkää hanskoissaan" ja että kummallakin on alasuojat. Tuijotan vastustajaani ilmeettömästi. Hän iskee silmää..Kehätuomari lähettää meidät takaisin omiin nurkkiimme ja gongi soi.
Ensimmäinen erä. Vasen, vasen, jälleen tuttu alku, 3...4...5...vasenta suoraani ranskalaisen kasvoihin ja ottelun henki selviää. CHICHEN ainoa mahdollisuus on hyökätä, yrittää väsyttää minut... tyrmätä minut, sillä olen nopeampi, ulottuvampi...Vasen, vasen, pommitan hänen päähänsä vasemmalla suorallani. Liikun tanssien, en jää hetkeksikään paikalle. Ranskalainen yrittää koko ajan lähennellä koettaen vasemmalla koukulla tavoittaa poskipäätäni. Vasen, vasen...Vihlova kipu kulkee kädestäni kyynärpäähäni...Vasen, vasen...Tunnen kipua...Saakeli, se on se vanha vamma taas...
Gongi soi. Erä päättyy. Faija on innoissaan: "Loistavaa, Harri. Jatka samalla tavalla...vasen, vasen, ja oikea. Yksi erä vielä, niin se on kypsä poika. Liiku, väistä...Älä jää sen iskujen alle",... huutaa faija vielä minun painaessa toiseen erään. Ranskalainenkin on saannut ohjeet, sillä hän hyökkää heti aktiivisesti lyöden pitkiä heilahduslyöntejä molemmin käsin, jotka tavoittavat kasvoni. Liikun...vasen, vasen...käteen koskee niin pirusti...CHICHEN heilahduslyönnit...ohi..vasen vihloo, vaikea puristaa kättä nyrkkiin....CHICHE hyökkää...Lyön vasen-oikea-yhdistelmäni vastaan...Ranskalaisen pää heilahtaa...uudelleen perään vasen...oikea ja osuu...Vasen, vasen...kipua...Vasen, oikea...Ranskalainen horjahtaa pahasti. Gongi soi. Se oli lähellä. Toinen erä ohitse..Neljä jäljellä. Erätauolla faija antaa ohjeitaan: "Nyt Harri, keskity oikeaan. Lyöt vasen, vasen ja oikea sen hyökätessä. Keskity." Kolmas erä. Liikun väistellen. Annan CHICHEN hyökätä...vasen, vasen...Liikun taas taaksepäin, sillä lyöntien jälkeen kestää vähän aikaa saada käsi nyrkkiin. Vasen, oikea...osuu..vasen, vasen, oikea...osuu...Vasen, vasen, oikea...osuu. CHICHE yrittää hyökätä. Lyön oikean suoran vastaan koko vartalon paino takanani, hypähdän taaksepäin valmiina väistämään tai vastaiskuun, mutta sitä ei enää tarvita, sillä ranskalainen on pudonnut kanveesille...Kehätuomari aloittaa luvunlaskunsa. CHICHE on konttausasennossa, mutta ei pysty nousemaan ylös. Aikaa on kulunut 1 minuutti 31 sekunttia, kun viides ammattilaisotteluni yllättäen ratkesi edukseni kolmannessa erässä.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: TAPAAN SONNY LISTONIN GÖTEBORGISSA

Kotiin palattuani sama harjoitussysteemi jatkui. Koitti sitten taas lähtöpäivä 28.3.1967, jolloin lensimme Göteborgiin ja majoituimme tietysti Hotelli Royaliin. Illassa tulisi taas olemaan sähinää, sillä siinä nyrkkeilisivät maailmanmestaruuden MUHAMMAD ALILLE menettänyt SONNY LISTON, BOSSE HÖGBERG, joka kohtaisi maailmanlistan seitsemännen MANUEL GONZALEZIN, ja ruotsalainen vasuri BOSSE PETTERSSON kohtaisi keskisarjassa Englannin mestarin JOHNNY COOKEN. Göteborgilaislehti Göteborgs Posten kirjoitti taas ison jutun faijasta ja minusta otsikolla "Yleisöidoli takaisin Messuhalliin poikansa avustajana"
20.3 aanulla punnituksessa oli tunnelmaa. Oli monta kansallisuutta, oli valtavasti lehtiväkeä ja nyrkkeilyväkeä, oli paljon muitakin ihmisiä niin ettei sisään meinannut mahtua. Sisään päästyämme huomasin äkkiä seisovani valtavan ison mustan miehen vieressä, joka tuijotti vihaisennäköisenä salin toisella puolella olevaa toista isoa mustaa miestä. SONNY LISTON, ex-raskaansarjan maailmanmestari, suuri ruma karhu niin kuin ALI häntä nimitteli. Pukkasin häntä kylkeen kyynärpäälläni ja tokaisin puolihuolimattomast: "Hello, champ!" Hän kääntyy katsomaan yrmeännäköisenä ja hymy leviää hänen kasvoilleen kun hän näkee minut ja naurunhörähdys purkautuu ilmoille. En tiedä, mikä sai hänet niin hyvälle tuulelle, mutta näin tutustuin suureen SONNY LISTONIIN, jonka kanssa tapasimme useamminkin tulevissa nyrkkeilyilloissa. SONNY hymyili aina leveästi minut tavatessaan ja joskus kaappasi "kauheaan" karhunsyleilyynsä mörähdellen "mikä on fiilinki", vaikka oli kyllä muuten sellainen karhu, joka ei paljon huviksensa hymyillyt. Kun lehti-ihmiset huomasivat tämän kaveerauksen he halusivat ikuistaa sen ja pyysivät meitä poseeraamaan valokuvaajille, puristamaan toistemme kättä. Olihan taas meininkiä ja kansainvälisyyttä ja tunsin viihtyväni todella hyvin tässä ilmapiirissä, vaikkakin perhoset lentelivät vatsapohjassani, sillä nyrkkeilisinhän nyt ensi kertaa kuusi erää.

lauantai 29. lokakuuta 2016

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: TAAS MATSIPÄIVÄ

26.2.1967 aamulla oli punnitus loistoravintola Erikslustissa, jossa jaoin pukuhuoneen jo tutuksi tulleen USA:n LEOTIS MARTININ kanssa. Pukuhuoneessa sattui hämmentävä pieni välikohtaus, kun afrikkalainen musta raskaan sarjan boksari COLORADO KING, LEOTIS MARTININ vastustaja, yritti majoittautua samaan pukuhuoneeseen meidän kanssamme. Silloin huoneeseen ryntäsi LEOTIS MARTININ avustaja JOE POLLINO, joka ajoi karjuen hämmentyneen COLORADON pois pukuhuoneestamme. Tuntui vähän pahalta, kun tämä COLORADO tuntui mukavalta ja sympaattiselta kaverilta, joka oli täysin vieraassa maassa, hänet oli hankittu LEOTIS MARTININ "hiekkasäkiksi" eikä hän tuntunut olevan minkään arvoinen täällä. "Mitä toi musta tekee samassa pukuhuoneessa teidän kanssann?" sanoi amerikkalainen COLORADON mentyä. Olin tästä kyllä perin ihmeissäni, sillä LEOTIS MARTIN oli täysin samanvärinen kuin COLORADOKIN. Kilpailut alkoivat kello 17.00 Baltiska Hallenissa ja päivä kului taas hitaasti matelemalla odottaessa, että pääsisi töihin.
Ja teinkin taas töitä hartiavoimin, eikä yksitoista vuotta minua vanhempi PETER SCHULTZ kerinnyr oikein mukaan ollenkaan, kun aloitin terävällä vasemmalla suorallani saaden puolessa minuutissa saksalaisen nenän vuotamaan verta ja onnistuin vielä parilla oikean käden suoralla horjuttamaan vastustajaani, oli hänen ainoa temppunsa käydä syliksi sekä suojata päätään kumartelemalla ja puskemalla jossakin vyötäröni korkeudella. Gongi soi ensimmäisen erän päätteeksi ja faija antoi väliajalla ohjeet: "Ahdista vaan jatkuvasti ja lyö molemmin käsin, niin kaveri ei ota toista erää loppuun." Ja niin kävi, että kun toista erää oli noin minuutti nyrkkeilty ja HANS PETER SCHULTZ yritti vain syliksi käymällä estää lyöntejäni, ajoi kehätuomari saksalaisen pois kehästä.
Neljäs voitto oli oli tosiasia ja peli jatkui. "Lupaava Piitulainen ehkä mestari" otsikoivat ruotsalaislehdet, suomen lehdet "Harrin vastustaja ajettiin kehästä", "Harrin kehäkumppani diskattiin Malmössä", "Piitulainen lopetti ottelun toisessa erässä, "Piitulainen voitti nyt Schultzin" ja jutuissa todettiin minun olleen ylivoimainen ja parhain nyrkkeilijä illassa, joten noususuhdanne jatkui. Seuraava ottelu sovittiin Göteborgiin 30.3.1967, jolloin ottelisin ensi kerran kuusi erää ranskalaista JAQUES CHICHEÄ vastaan.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: NELJÄS OTTELU 26.2.1967

Kolme viikkoa meni kuin siivillä. Harjoitusta - lepoa - harjoitusta, välillä huonoja päiviä, välillä hyviä, välillä virkeitä päiviä, välillä väsyneitä päiviä, mutta harjoitukset jatkuivat ja ajatukset kohdistuivat ottelupäivään. Illalla nukahtaessani löin vielä alitajuisesti oikean suorani hyökkäävään vastustajaan, niin että sänky nytkähti, ja vasta tämän jälkeen uni tavoitti minut. Lensimme faijan kanssa Malmöön 25.2 Kööpenhaminan kautta ja majoittauduimme huippuhienoon hotelli Skandinaviaan, mikä sai minut taas vähän leukailemaan faijalle: "On vähän toista kuin Royal, vai"?
BERTIL KNUTSSON oli järjestänyt todella hienon lehdistöpalaverin hotellissa, jossa myös BOSSE HÖGBERG asui. Seuraavan päivän ruotsalaislehdissä olikin kuvia triosta BOSSE HÖGBERG, YRJÖ PIITULAINEN ja HARRI PIITULAINEN. BOSSE HÖGBERG kohtaisi amerikkalaisen´tyrmääjänä tunnetun GIL DIAZIN ja minä itseäni yksitoista vuotta vanhemman ja kolmisenkymmentä ottelua enemmän otelleen saksalaisen HANS PETER SCHULTZIN. Myös amerikkalainen raskaan sarjan tähti LEOTIS MARTIN nyrkkeilisi jälleen mukana.
Matkalla Helsingistä Kööpenhaminan kautta Malmöön oli sattunut pieni kommellus. Kun jatkoimme toisella koneella Malmöön, jatkoivat matkatavaramme toisella Lontooseen, ja niinpä olimme vielä ilman matkatavaroitamme ja nyrkkeilyvarusteitani, joita odottelimme kuumeisesti hotelliin kiertolennoltaan.
BOSSE HÖGBERG ja ANITA LINDBLOM pressitilaisuudessa.

maanantai 24. lokakuuta 2016

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: ISÄNSÄ POIKA...VIELÄ NOPEAMPI

3.2.1967 Göteborgin messuhallissa jo tutussa paikassa varjonyrkkeilen matkalla kohti kehää 4500-päisen yleisöjoukon keskellä kolmanteen ammattilaisotteluuni kohtaamaan kaveria nimeltään ABDUL SAMAD, lyhyttä, harteikasta, pikimustatukkaista libanonilaista. Ottelu oli lähes toisinto kuukausi aiemmin nyrkkeilemästäni, voitin kaikki neljä erää ylivoimaisesti ja sain jälleen komeita otsikoita, kuvia ja kiitosta lehdistöltä. "Piitulainen säästi Samadin tyrmäykseltä vain säälistä, seuraavaksi vastustajaksi listanyrkkeilijä", otsikoi ruotsalaistoimittaja SVEN EKSTRÖM ja otteluselostuksessaan hän kirjoitti: "Elegantti suomalainen nyrkkeilijä Harri Piitulainen saavutti ylivoimaisen pistevoiton arvostetusta libanonilaisesta ABDUL SAMADISTA perjantai-iltana Göteborgissa järjestetyssä ammattilaisillassa. Vain säälistä Piitulainen jätti tyrmäävän iskun lyömättä libanolilaisen väsyessä viimeisesä eli neljännessä erässä".
Toinen ruotsalaislehti otsikoi siteeraamalla kilpailujen käsiohjelmassa olevaa otsikkoa minusta: "Isänsä poika" lisäämällä perään "vielä nopeampi". Ilta oli ollut meidän suomalaisten kohdalta hieno, sillä myös KURT MATSSON päihitti erittäin hyvässä ottelussa vahvan puolalaisvastustajansa. BOSSE HÖGBERG löi Itävallan mestarin leukaluun murskaksi ja itävaltalainen kiidätettiin sairaalaan. USAN:n LEOTIS MARTIN tyrmäsi Espanjan mestarin toisessa erässä, joten sähinää tässä illassa yleisölle oli kyllä riittänyt. Kun taas kaikki onnistui hyvin, niin jatkokin oli taattu, sillä seuraavan ottelun sovimme KNUTSSONIN kanssa jo 26.2.1967 Malmöön eli noin kolmen viikon kuluttua, joten tahti oli aikamoinen eikä stadiin päästyäni ollut aikaa jäädä herkuttelemaan kolmen perättäisen matsin jälkeen, vaan oli heti alettava keskittyä neljänteen.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: KOLMAS MATSI 3.2.1967 JÄLLEEN GÖTEBORGISSA

Sitä vastoin seuraavaan otteluun ei ollut aikaa kuin runsas kuukausi, sillä se tulisi olemaan 3.2.1967 jälleen Göteborgissa. Kohtaisin Itävallassa asuvan libanonilaisen ABDUL SAMADIN. Elämä olikin nyt yhtä kuin nyrkkeily. Aamulla kello 6.00 10-20 kilometrin lenkille, lepoa, ruokailu, lepoa ja kello 17.00 harjoituksiin sparraamaan, lyömään hiekkasäkkiä, knock-outpalloa, päärynäpalloa, hyppäämään narua, varjonyrkkeilemään ja jumppaamaan ja illalla kello 22.00 viimeistään nukkumaan. Tämä sama päivästä päivään ainoastaan sunnuntaisin leväten.
Aikausilehdet tekivät haastatteluja perheestämme, jossa oli ammattinyrkkeilijä toisessa polvessa. Äidistäni oli iso juttu eräässä naistenlehdessä otsikolla "Nainen joka pelkää tyrmäystä".
Koti-Postissa oli juttu otsikolla "Kuinka kaunis olen" ja jutussa oltiin huolestuneita nenäni leviämisestä.
Tuli aika lähteä matkalle. Lensimme faijan kanssa 1.2.1967 jälleen Göteborgiin ja majoituimme hotelli Royaliin. Tässä nyrkkeilyillassa nyrkkeilisi myös toinen suomalainen ja stadilainen, tyylikäs nyrkkeilijä KURT MATSSON, joka kohtaisi "puolalaisloikkarin" TEO POLLEXIN. Lisää kansainvälisyyttä iltaan toisi USA:n uusi musta raskaansarjan tähti LEOTIS MARTIN, joka aikanaan kapusi MM-kehään asti. BOSSE HÖGBERG olisi taas mukana ensimmäisen kerran kovan EM-ottelunsa jälkeen ja kohtaisi Itävallan mestarin.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: TAPAAN TAPSA RAUTAVAARAN

Ottelun jälkeen tuntuivat yleisö, faija, BERTIL KNUTSSON ja INGO kaikki olevan tyytyväisiä esitykseeni ja seuraavasta ottelustakin taas puhuttiin. Itselläni oli tunne, että homma oli hoidettu. Se siitä. Ilalla oli Göteborgissa suomalaisten tanssit, joissa lauloi suomalainen reissumies ja kultamitalin keihäällä Lontoossa heittänyt TAPSA RAUTAVAARA. Siellä myös faija lauloi pari kappaletta ja minut esiteltiin yleisölle. Ilta sujui mainiosti ja iltamien jälkeen siirryimme TAPSA RAUTAVAARA mukana hotellihuoneeseemme istuskelemaan ja jutustelemaan. Ja juttua reissumiehellä kyllä riittikin... "Mä en kyllä ymmärrä, mitä sä tota faijaas mukana pidät. Ei mullakaan ollut faija mukana, kun mä heitin keppiä", haasteli TAPSA jouheaan tyyliinsä. Yöllä johonkin aikaan BERTIL KNUTSSONIN palveluksessa oleva mies toi ottelupalkkioni ja laskiessani sitä TAPSA sanoi: "Olis mun sittenkin pitänyt ottaa faija mukaani".... Aamu valkeni TAPSAN kertoessa tarinoitaan ja tuli aika lähteä lentokentälle ja kotiin stadiin. Koneeseen päästyämme TAPSA vain jatkoi tarinointiaan ja tuntui kuin tuossa tuokiossa olisimme olleet Helsingissä. Oli ollut valtavan hieno yö ja oli mahtavaa tutustua TAPSAN kaltaiseen elämänfilosofiin, kuunella sitä vuosikymmenien elämäntarinaa, mitä TAPSALLA tuntui riittävän loputtomiin. Mieleeni jäi lause: "Kaikki sanoo laula, TAPSA, mutta kukaan ei sano, tässä on voileipää, syö, TAPSA". Niinpä kerran noin kahdeksan vuotta tämän illan jälkeen näin ilmoituksen, joka kertoi TAPIO RAUTAVAARAN olevan keikalla lähellä ruokapaikkaamme Anita & Harria. Lähetin hänelle erään kaverin mukana meidän ruokalistan, jonka taakse kirjoitin: "Kaikki sanoo sulle, laula TAPSA, mutta kukaan ei sano, että tässä on ruokaa, syö TAPSA, mutta minä sanon, että tuu syömään TAPSA, mitä haluat. Minä tarjoan." Seuraavana päivänä TAPSA soitti nauraen: "Terve Harri. Se oli hieno yllätys. Tuun varmasti käymään ja syömään, kun vaimo lähtee lomalle ja jään yksin kotiin."
Kotiin tullessani sain päivän lehdet käsiini ja arvostelut olivat hienot - liiankin hienot. Oli komeita otsikoita "Piitulaisesta Euroopan mestari 3-4 vuodessa", Piitulainen kukisti MARCO STROZZAN", "Harri Piitulaisen voittokulku ammattilaisten kehässä jatkui". Oli ottelukuvia, jossa italialainen on istahtanut kanveesille, Rotsalaislehdetkin innostuivat ylistämään: "Piitulainen suosikki teknillisen ottelun jälkeen", Harry Piitulainen uusi pohjoismainen huippu". Italialaisen vastustajani manaceri LUIGI PROIETTI antoi lausunnon: "Piitulainen on tuleva Euroopan mestari. Olen valmis kutsumaan vaikka tältä istuimelta nuoren suomalaisen Italiaan harjoittelemaan, sillä harvoin näkee näin hienoa taitonyrkkeilyä esitettävän." Näin alettiin lehdissä ja nyrkkeilypiireissä tehdä minusta Euroopan mestaria heti toisen ammattilaisottelun jälkeen, vaikka minulla oli täysi työ selvitä neljästäkin erästä keskinkertaisen vastustajan kanssa, mutta annettiinhan minulle onneksi aikaa 3-4 vuotta.
Perhe Piitulainen perhepotretissa ISÄ, minä, ANNE-siskoni, ÄITINI perheen MONIKA Maltankoira sylissään.

torstai 20. lokakuuta 2016

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: OTTELUPÄIVÄ 26.12.1966 TAPANINPÄIVÄ

Joulupäivä sujui hiljaisuudessa ajatuksien askarrellessa jo huomisessa ottelussa, jolla olisi taas suuri merkitys jatko-otteluille, ja se sai minut taas useaan kertaa koettamaan tuntuvatko lyönnit nopeilta ja teräviltä. Kävelimme Göteborgin puistossa. Söin kevyen munakkaan jossakin vaiheessa päivää, pelasimme casinoa, nukuin välillä vähän ja odotin päivän umpeutumista ja huomista. Seuraavana aamuna menimme punnitukseen, jossa tapasin Italian vastustajani.
Painoni oli tasan 62kg, joka oli sovittu ottelupainoksi, vastustajani oli puoli kiloa kevyempi. Kilpailuissa ottelisi myös kevyen sarjan Euroopan mestari BÖRJE KROGH Tanskasta, jonka nuoremman veljen KJELD KROGHIN olin amatöörinä voittanut, ja sain häneltä terveiset ja onnentoivotukset matsilleni.
Sitten olikin taas edessä odotus, otteluhetken hidas lähestyminen, jolloin ajatukset täyttää vain yksi asia - tänään on voitettava. Paine tätä ottelua ennen oli luonollisesti paljon pienempi kuin ennen ensimmäistä ammattilaismatsiani. Göteborgin lehdessä oli iso juttu näin ottelupäivänä otsikolla "Yrjö Piitulaisen poika kopio isästään". Jutussa käytiin läpi isäni uraa ja hienoja otteluja Ruotsissa, minun amatööriottelujani ja päätettiin normaaliin lehtijutun tapaan, että illalla sitten nähdään, tuleeko minusta samanlainen suursuosikki Göteborgissa kuin isästäni.
Ottelut alkoivat poikkeuksellisesti kello 14.00 iltapäivällä Göteborgin Messuhallissa, joten odotusaika oli paljon normaalia lyhyempi. Menimme hyvissä ajoin Messuhalliin. Vaihdoin vaatteet, teippasimme käteni, verryttelin itseni lämpimäksi ja lähdin kohti kehää 4000-päisen yleisön ottaessa minut lämpimästi vastaan päivän ensimmäisessä ottelussa. Päätin tehdä parhaani, jotta kaikki paitsi vastustajani olisivat tyytyväisiä esitykseeni. Gongin soidessa ensimmäiseen erään aloitin heti täydellä "rähinällä" lyöden vasen-oikea, vasen-oikea-suoriani vastustajani päähän saaden hänet täysin yllättymään rohkeasta ja vauhdikkaasta alustani. Kaksi minuuttia oli kulunut, kun oikea yläkoukkuni läsähti MARCO STROZZAN päähän ja hän putosi kanveesille luvunlaskuun, mutta selvisi ennen kymmentä ylös ja pysyi pystyssä erän loppuun, vaikka yritin kyllä tosissani lopettaa ottelun. Toisessa erässä yritin edelleen kovasti ahdistella vastustajaani lyönneilläni, mutta hän osoittautui kestäväksi ja sitkeäksi kaveriksi, enkä pystynyt tyrmäämään häntä, joten kaksi seuraavaa erää varmistelin pistevoittoani ja näin saavutin toisen ammattilaisvoittoni voittamalla kaikki neljä erää selvästi.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: GÖTEBORG JA TOINEN AMMATTILAISOTTELU

Tieto tulevasta vastustajastani tuli Ruotsista, Italian MARCO STROZZA. Koska ottelu olisi tapaninpivänä 26.12.1966, eikä joulupäivänä olisi lentoa Göteborgiin, joutuisimme lentämään sinne jo jouluaattona, mikä merkitsisi minulle ensimmäistä joulua poissa kotoa ja äitini valmistaman herkullisen jouluaterian menoa ohi suun.
BERTIL KNUTSSON kysyi kirjeitse, missä hotellissa haluaisimme Göteborgissa asua. Faija muisti omista nyrkkeilyvuosistaan loistavan hotellin aivan keskustassa, se oli nimeltään Royal. Monin sanoin hän kertoi minulle, kuinka hieno hotelli se oli, hän asui aina siinä ollessaan Göteborgissa nyrkkeilemässä. Jouluaattona lähdimme faijan kanssa kahden reissuun ja toivottelimme hyvää joulua perheellemme, naisväelle, jotka jäivät kahden joulun viettoon kotiin. Lensimme aamukoneella Göteborgiin ja nautin tilanteesta täysin siemauksin. Olin menossa toiseen ammattilaisotteluuni, kaupunkiin, missä en vielä koskaan ollut käynnyt. Onkohan Royal yhtä hieno kuin Strand-hotelli Tukholmassa? Mies ja auto olivat jälleen vastassa lentokentällä toivottamassa meidät tervetulleeksi Göteborgiin. Lähdimme ajamaan kohti kaupunkia ja katselin kiinnostuneena Göteborgia. Satamakaupunki, paljon laivoja satamassa, puistoja, aika tavalla Helsinkiä muistuttava kaupunki, asukasmäärä suunilleen samoissa. Äkkiä automme pysähtyy vanhan kuluneen rakennuksen eteen. Tuijotan haalistunutta neontekstiä Hotel Royal. Kysyn faijalta: "Olisiko tämä mahdollisesti joku toinen Royal kuin se loistohotelli, mistä sinä kerroit?" Purskahdimme nauruun molemmat ja meillä oli todella hyvä fiilinki... 20 vuotta sitten faija asui tässä hotellissa ennen ottelujaan, varmasti asun kyllä minäkin.
"No, mennään katsomaan sisään, mitä siitä on jäljellä", sanoin naurun kutkutellessa vatsanpohjassani. Hotelli oli tosi ihana ja vanha, joskin pieniä puutteellisuuksia siellä esiintyi nykyaikaisiin hotelleihin verrattuna esimerkiksi ruokaa ei saannut hotellista, eikä hotellissa ollut baaria, huoneessa ei ollut WC:tä vaan käytävällä yhteinen muiden hotellivieraiden kanssa. Asuimme talon kulmahuoneessa toisessa kerroksessa ikkuna kadulle päin, josta lakkaamaton melu jatkui yöhön kello yhteen, kunnes ainoastaan yksinäisten, hiukan maistelleiden lauluesitykset rikkoivat yön rauhan. Tätä kaikkeahan en tiennyt vielä näin jouluaattona tullessamme hotelliin, vaan kuvaus perustuu myöhempiin kokemuksiin, sillä tästä Hotelli Royalista tuli vakituinen asuinpaikkamme Göteborgissa ollessamme. Oli tosi rautainen tunne, kun ajattelin, että isäni oli asunut tässä hotellissa samoissa merkeissä, odottaen ottelupäivää, ja nyt minä teen tätä samaa hommaa täsmälleen samoissa paikoissa... Tapasimme hotellin omistajattarenkin, vanhan (ainakin 150 vuotta luultavasti) rouvan, joka muisti iloisen Yrjö Piitulaisen 20 vuoden takaa, ja tuntui kuin hotelli Royalin nuoremmat päivät olisivat hetkeksi palanneet takaisin. Illalla lepäilin ja pelailin casinoa faijan kanssa. Näin meni jouluaatto lähes huomaamatta, mitä nyt jouluateria vilahteli välillä ajatuksissani ja sai minut toivomaan tapaninpäivän tulevan pian, jolloin ottelun jälkeen saisi taas kunnolla syödä, kun pari päivää ennen punnitusta tuntui tuo paino olevan aina tiukalla ja syöminen meni vähän tarkaksi.

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: RIEMUKAS KOTIINPALUU

BERTIL lupasi lähettää sähkeitse tiedot tulevasta ottelustani, kun vastustajani selviää, erämäärien pysytellessä edelleen neljässä.
Seuraava päivä oli loistavinta, parasta, mitä on koskaan ollut. Tulla takaisin kotiin... Paloin halusta tavata ystävät ja nähdä mitä Suomen lehdet kirjoittivat matsista sekä päästä treenaamaan toiseen ammattilaisotteluuni. Päivän lehdissä olikin tosi paljon juttua Helsingin Sanomien otsikoidessa: Piitulaiselle loistava ammattilaisavaus. Thomias horjui tyrmäyksen partaalla", Ilta-Sanomat:"Hyvä pelinavaus, Harri", Uusi Suomi: "Piitulaisen suorat purivat - Thomiakselle selvä pistehäviö". Oli ottelukuvia, kuvia punnituksesta, kuvia ottelun jälkeen, kun faijan kanssa halataan, oli INGEMAR JOHANSSONIN ylitsevuotavia kehuja, oli BERTIL KNUTSSONIN lausuntoja ottelustani. Kaiken kaikkiaan arvostelut olivat loistavia. Muutaman päivän päästä ilmestyivät Viikko-Sanomat ja Seura ottelu ynnä muine kuvineen ja selostuksilla otsikoilla "Isästä poikaan" ja "Teit isän astumaan". Mutta kuinka toisin tämä kaikki olisi voinnut ollakaan, jos... Olin tietenkin valtavan riemuissani tästä kaikesta hälystä, mutta tiesin kyllä, että vähän yli kuukauden päästä on sama taas edessä. Voitettava on, jotta jutut ja menestys jatkuisivat. Treenattava ja hoidettava itsensä hyvin, sillä muuten ei kunnian kukko laula.

maanantai 17. lokakuuta 2016

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: TAKAISIN HOTELLIIN JA TAPAAMINEN BERTIL KNUTSSONIN KANSSA

Ottelun jälkeen ihmispaljouden purkautuessa jäähallista oli mahdoton saada taksia eikä muutakaan kyytiä tuntunut löytyvän. Päätimme mennä maanalaisella kaupunkiin ja se oli minustakin loistava ajatus, sillä näiden kahden ottelun, omani ja BOSSE HÖGBERGIN, jälkeen tunsin tarvitsevani ilmaa ja halusin kävellä vähän ulkona isän ja äidin kanssa. Juttelimme faijan kanssa koko matkan hotelliin ja ihmettelin HÖGBERGIN ja MAZZINGHIN kuntoa ja kovuutta ja tunsin olevani valovuoden päässä huipulta. Illalla hotelli Strandin loistoravintolassa söimme loistoillallisen hyvän mielialan vallitessa, tietoisuus seuraavasta ottelusta mielessä. Salissa söi myös Euroopan mestaruuden säilyttänyt SANDRO MAZZINGHI seurueineen molemissa käsissä märät sidetukot, joilla hän paineli pahoin turvonneita silmäkulmiaan, nenäänsä ja huuliaan. Syötyämme lähdimme tapaamaan BERTIL KNUTSSONIA hänen toimistoonsa, jonne meidät oli pyydetty.
Nyt oli poissa ensitapaamisen aikana vallinnut kireys ja kiire BERTILIN istuessa rentona vain paita päällä lepotuolissa, viskilasi kädessä, silmissä hyvin iloinen ja lämmin katse. "Onneksi olkoon Harri. Oli hieno alku. Olen onnellinen, että Harri on niin hyvä nyrkkeilijä, sillä olin nuori poika, kun minä innostuin nyrkkeilemään ja suuri ihanteeni oli silloin suomalainen taitonyrkkeilijä YRJÖ PIITULAINEN , jonka ottelut Ruotsissa kävin katsomassa lähes kaikki ja nyt YRJÖN poika jatkaa täällä samoja jälkiä..." Tämä BERTIL KNUTSSON, joka nyt istui siinä tuolissa puhuen, tuli olemaan minulle isäni jälkeen tärkein ihminen nyrkkeilyssä. Tulen aina muistamaan hänet monista jännittävistä illoista ja hetkistä, sekä ihmisenä, joka antoi minulle mahdollisuuden nyrkkeilyn kovassa maailmassa. Kerron tässä välillä eräästä fantastisesta tapaamisesta, kun pari vuotta sitten(kirja kirjoitettu 1978) BERTIL KNUTSSON järjesti Suomeen amerikkalaisen showkoripallojoukkueen HARLEM GLOBETROTTERSIN vierailun ja näin eräänä aamuna lehdessä, että myös BERTIL on tulossa käymään Helsinkiin. Emme olleet nähneet seitsemään vuoteen, emmekä olleet missään yhteydessä tänä aikana sen jälkeen, kun Ruotsissa ammattinyrkkeily kiellettiin 31.12.1969. Soitin Panttereiden ESKO KARHUSELLE ja kysyin tietääkö hän, millä koneella KNUTSSON saapuu. Päätin yllättää ja mennä häntä vastaan. En muista, mikä päivä se oli, mutta muistan, kun seisoin Seutulan lentokentän vastaanottoaulan lasioven toisella puolella liukuportaiden tuodessa matkustajia alas tullitarkastukseen. Sillä silmänräpäyksellä, kun hänet näin, oli hän sama "vanha" BERTIL takana toisenkin tutun, BERTILIN hyvän ystävän ÅSAN. Tunteeko BERTIL minua, kun minulla on nyt viikset, pitempi tukka ja olen kymmenen kiloa lihonut niistä ajoista! Katson heitä lasin takaa. Sisälläni läikähtävät lämpimät, jännittävät ja hauskat muistot. Olisin silloin suostunut vaikka "silputtavaksi" kehään, jos BERTIL olisi sitä odottanut, ÅSA katsoo minua ja sanoo jotain BERTILILLE. BERTIL pudistaa päätään. Astuin hiukan taaksepäin odottamaan, sillä koripalloherroja on myös tullut häntä vastaan. He tulevat ulos tullista ja ÅSA huutaa: "Se on Harri". BERTIL katsoo minuun, kiirehtii ohi koripalloherrojen: "Harri". Hän halaa minua, hymyilee, nauraa viiksiäni. Hän pyytää anteeksi ja käy tapaamassa koripalloherroja, tulee takaisin, sovitaan, että vien heidät hotelliin. Mikä hotelli? Intercontinental. Kaikki on kuten ennen. Kerron, mitä olen touhunut, vaikkei sitä tarvitsisi näköjään tehdä, sillä BERTIL on kuullut kaikesta, lähes kaikesta, tämän seitsemän vuoden aikana, yhteisiltä tuttaviltamme. "Kuinka YRJÖ voi"? kysyy BERTIL. "Tulethan koripalloiltaan. Annan liput. Olisi mukava tavata YRJÖ. Haluamme huomenna tulla syömään ravintolaasi." Kysyin: "miten BOSSE voi, entä INGO, entä..." Kyselemme toisiltamme vuorotellen; "Kuinka ELIS ASK voi?" BERTIL nauraa, katsoo minua ja sanoo taas ja ties monennenko kerran: "Oli mahtava yllätys, että tulit vastaan." Ajamme hotellin pihaan. "Tulethan ylös vielä, juodaan kahvit". Hotellihuoneessa joimme kahvit, Coca-Colaa ja BERTIL vielä viskin ja puhuimme, puhuimme, oli niin paljon kerrottavaa, kuunneltavaa ja muisteltavaa. Koska minun piti lähteä takaisin duunini, sovimme että illalla menemme kolmisin syömään ja juttelemaan. Illalla istuimme Kaukosen Saslikissa syöden hyvät sapuskat alku-,keski-, jälkiruokineen ja juomineen sekä kahveineen. BERTIL pahoitteli useaan kertaa, että ammattinyrkkeilykiellon pitikin tulla juuri silloin, kun minulla olisivat alkaneet suuret rahaottelut ja mahdolliset mestaruusottelut Ruotsissa. Mutta viis siitä. Se oli joka tapauksessa fantastista aikaa se, jolloin kipusimme kohti huippua ja mainetta sekä iloitsimme jokaisen ottelun jälkeen voitosta kaikki yhdssä, minä isäni ja BERTIL. Seuraavana päivänä kävivät BERTIL ja ÅSA syömässä Ravintola Anita & Harrissa ja illalla olimme faijan kanssa katsomassa koris-showta UKK-hallissa. Seuraavana päivänä BERTL ja ÅSA lensivät Göteborgiin, mutta lupasin soitella ja mennä käymään Ruotsissa ja silloin pitäisimme riemukkaan diskoillan. Palaan takaisin Tukholmaan päivään, joilloin vasta tutustuin BERTIL KNUTSSONIIN. Sovimme seuraavasta ottelusta joulukuussa BERTILIN ja INGON kotikaupungissa Göteborgissa 26.12.1966.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: BOSSE HÖGBERG USKOMATON TAISTELIJA

Käytyäni suihkussa ja puettuani siviilivaatteet ylleni lähdimme tapaamaan illan pääottelijaa BOSSE HÖGBERGIA ja toivottamaan onnea hänen ottelulleen Euroopan mestaruudesta. Koputimme varovasti ovelle, missä luki "BOSSE HÖGBERG, ei saa häiritä", ja avasimme oven.Olen puhunut omista paineistani ja helvetillisestä odotuksesta ennen ottelua, mutta BOSSE HÖGBERGIN paine taisi olla kymmenkertainen, sillä ilma sisällä ei tuntunut liikkuvan milliäkään vaan astuit kuin erillään maailmasta olevaan kammioon, josta olisit voinnut leikata siivuja jännityksestä, paineesta, sähköstä. Huoneessa oli BOSSE HÖGBERGIN lisäksi vain BÖRJE HANSSON. Päättäväisyys ja voima, joka uhkui BOSSE HÖGBERGISTÄ, oli valtava, tuntui ettei hän tarvitse ovia, sen kuin kävelee seinien läpi. Toivotamme onnea ottelulle...BOSSE ei vastaa mitään, nyökkää vain. Jätämme hänet kamppailemaan "riivajaisia" vastaan. Se oli ensikohtaaminen BOSSE HÖGBERGIN, Ruotsin kohutun skandaalinkäryisen huippunyrkkeilijän kanssa.
Ottelu, jonka näin hänen nyrkkeilevän, taistelevan, Italian hirmukovaa SANDRO MAZZINGHIA vastaan, oli ottelu, jonka veroista en ole nähnyt ja tuskinpa tulen näkemäänkään: Siinä kaksi äärettömän kovaa boksaria yrittivät nyrkein silputa ensimmäiset seitsemän erää toisensa riekaleiksi ja sen jälkeen valtavaa voitontahtoa uhkuva BOSSE HÖGBERG taisteli hiukan vielä itseään vahvempaa ja parempaa nyrkkeilijää vastaan, joka seuraavat kuusi erää "silppusi" BOSSEA, mutta ei saannut tämän halua voittaa murtumaan, vaan kehätuomarin keskeyttäessä ottelun neljännessätoista erässä BOSSE HÖGBERG oli pyörtynyt kirjaimmellisesti pystyyn, mutta ei suostunut vaipumaan kanveesille. Tuomari johdatti BOSSEN kehäkulmaansa. Tunsin kyynelien valuvan pitkin poskiani ja kärsin vertavuotavan BOSSEN vuoksi, joka jakkarallaan istuessaan vaipui kasaan kehäköysiä vastaan. Hallissa oli hiirenhiljaista 15 000 ihmisen tuijottaessa lumoutuneena ja kauhuissaan tätä näkyä. 10 sekunttia...BOSSE HÖGBERG ryhdistäytyy...Pää nousee rinnalta ylös...Hän ei suostunut nytkään antamaan periksi vaan katsoi turvonneiden, veristen silmäkulmien alta SANDRO MAZZINGHIA ja nyökkäsi tälle...Ensimmäisellä penkkirivillä istuvan Ruotsin ykköslaulajattaren ja BOSSEN vaimon ANITA LINDBLOMIN edessä oli kolmisenkymmentä kuvaajaa polvillaan kamerat suunnattuina hänen kasvoihinsa odottaen murtuuko hän ja saadakseen kuvata sen. Mutta myös ANITAN tahto oli taistelijan, kasvot kalpeina hän piti pintansa ja sanoi olevansa ylpeä BOSSEN taistelusta. 15 000 ihmistä osoitti suosiota suurelle nyrkkeilijälle BOSSE HÖGBERGILLE, joka oli käynnyt valtavan taistelun kehässä ja tehnyt todellakin parhaansa. Olipa esimerkki ammattinyrkkeilyn kovuudesta ensikertalaiselle.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: SUURIA TUNTEITA MATSIN JÄLKEEN

Onkohan elämässä suurempaa onnea kuin voida tuottaa lähimmäisilleen aitoa iloa, niin kuin nytkin, kun katsoin valmentajaani ja isääni seisoessani keskellä kehää odottaen tuomion julistamisseremoniaa. Hän säteilee onnesta ja tyytyväisyydestä valtava joukko ihmisiä ympärillään ja se tyytyväisyys näkyy vielä tänäänkin valokuvissa, lehtikuvissa, joita silloin salamavalot räpsähdellen otettiin. Pukuhuoneeseen päästyämme sinne ryntää INGEMAR JOHANSSON hymy kasvoillaan: "Jättefint, Harri", sanoo INGO ja rutistaa kättäni ja kysyy faijalta, olisimmeko jo joulukuussa valmiit nyrkkeilemään Göteborgissa toisen ottelun. Minäkö valmis...tottakai!
Minähän olin pelännyt sydän pakahtumaisillaan, ettei toista ottelua ehkä tulekkaan, jos minut tyrmättäisiin. Äitini tuli pukuhuoneeseen, halasimme, pussasimme ja perhe Piitulainen oli ikionnellinen. Faija lähti soittamaan Helsinkiin pikkusiskolleni ANNELLE, joka jännitti varmasti kovasti miten ottelussa oli käynnyt.
Lehtiväkeä kävi pukuhuoneessa. Kysymyksiä, valokuvia, onnitteluja. Voittajan osa - mainetta - kunniaa... Kuitenkaan kyseessä ei ollut mikään suuri urheilutapahtuma, vain minulle ehkä tärkein tapahtuma mitä on ollut ja tulee olemaan. Mutta julkisuuden sirkus oli kyllä melkoinen johtuen varmastikin hiukan kiistanalaisesta nyrkkeilyurastani, legendaarisesta isästäni ja nuoresta iästäni. Olin todella saamassa nimeni näkyvästi julkisuuteen, mikä olikin kyllä koko ajan ollut tarkoituksenani.